Testissä AMD X470 -piirisarjaan perustuvat lippulaivaemolevyt Asukselta, Gigabyteltä ja MSI:ltä.

AMD julkaisi hieman päivitettyyn Zen+-arkkitehtuuriin pohjautuvat Pinnacle Ridge -koodinimelliset 2. sukupolven Ryzen-prosessorit huhtikuussa 2018 ja samassa yhteydessä julkaistiin myös marginaalisesti päivittynyt X470-lippulaivapiirisarja AM4-kantaiselle työpöytäalustalle. Myöhemmin AMD on vielä julkaisemassa edullisemman B450-piirisarjan.

Tässä artikkelissa tutustumme Asuksen, Gigabyten sekä MSI:n X470-emolevyjen lippulaivamalleihin, jotka sijoittuvat emolevysegmenttien kovimpaan kärkeen eli ne on ensisijaisesti suunnattu tehokäyttäjille ja pelaajille. io-techissä on jo aiemmin testattu 2. sukupolven Ryzen-prosessorit sekä muistinopeuden vaikutus suorituskykyyn:

 

Itse piirisarjojen ominaisuudet ovat pysyneet ennallaan verrattuna niitä edeltäneisiin 300-piirisarjoihin (Promontory) ja ainoat käytännön muutokset ovat piirisarjan tehonkulutusta pienentävät optimoinnit (Promontory Low Power), sekä virallinen tuki Pinnacle Ridge -prosessoreiden ”Precision Boost Override” -ominaisuudelle.

Pinnacle Ridge -prosessoreiden kehityksen aikana AMD myös muutti emolevyvalmistajille antamiaan muistisignalointeja koskevia suosituksia saavutettavien muistitaajuuksien parantamiseksi uusilla prosessoreilla. Uusien ohjelinjojen noudattaminen vaihtelee valmistajakohtaisesti, mutta yleisesti voidaan sanoa, että 400-sarjan piirisarjoilla olevien emolevyjen käytös eroaa muistien ylikellotuksen osalta hieman aiemmista 300-sarjan emolevyistä, riippumatta onko käytössä Summit- vai Pinnacle Ridge -prosessori.

Artikkelin kirjoitushetkellä testattujen emolevyjen hintataso Suomessa on 250 – 299 €, joten kyseessä ovat perusmallin X470-emolevyä (alkaen 147 €) selkeästi kalliimmat mallit.

 

Asus Crosshair VII Hero WI-FI

Crosshair VII Hero korvaa nimensä mukaisesti Crosshair VI Hero -mallin Asuksen AM4 emolevymalliston lippulaivatuotteena. Saatavilla on kaksi eri mallia, joiden hintataso on noin 300 euroa ja eroina ovat Wi-Fi-tuki ja pari kymppiä hinnassa.

Pikaisen vilkaisun perusteella uutta Crosshair VII Heroa on vaikea erottaa edeltäjästään, sillä näkyvät muutokset ovat melko harvassa. Muutoksia on kuitenkin todellisuudessa melko runsaasti, mutta ne jäävät enimmäkseen piiloon jäähdyttimien alle tai piirilevyn uumeniin.

Suurimpina muutoksina vanhaan malliin nähden ovat toinen M.2-asemapaikka, uudistettu ja entistä energiatehokkaampi sekä kestävämpi virransyöttö ja muistisignaalien topologian muutos Asuksen omasta ”T-topologiasta” perinteisempään ja AMD:n nykyisten ohjelinjojen mukaiseen ”daisy chain”-topologiaan.

Aiemman T-topologian etuna on pienemmät erot eri muistipaikkojen välillä ja siten potentiaalisesti hieman parempi toimivuus käytettäessä kaikkia neljää muistipaikkaa. Daisy chain -topologia puolestaan maksimoi kahden muistipaikan signaloinnin laadun kahden muun muistipaikan laadun kustannuksella.

Emolevy on lastattu laitojaan myöten ominaisuuksilla, kuten kolmella täysimittaisella PCI Express x16 -liittimellä (2x teräsvahvisteinen SafeSlot), kahdella M.2 x4 -asemapaikalla (toinen jäähdytetty), kolmella USB 3.1 Gen. 2 -liitännällä, gigabitin verkkopiirillä, 802.11 ac WLAN / Bluetooth 4.1 -moduulilla, erillisellä DAC:lla ja vahvistimella varustetulla täysin eristetyllä SupremeFX-ääniratkaisulla, täysin digitaalisella 10+2-vaiheisella PowIRStage-komponentein toteutetulla virransyötöllä, BCLK-säädön mahdollistavalla ulkoisella kellopiirillä, integroidulla biospiirin ohjelmointilaitteella (USB Flashback), kahdeksalla PWM-tuuletinpaikalla, neljällä RGB-liittimellä sekä kuusikerroksisella piirilevyllä.

Emolevyn virransyöttö on jäähdytetty suhteellisen kookkaalla anodisoidulla alumiinisiilellä, jonka ylä- ja alaosat ovat yhteydessä toisiinsa lämpöputken välityksellä. Silmämääräisesti arvioituna siilin tarjoama pinta-ala ei ole kovinkaan suuri, mutta koska emolevyn virransyötössä käytetään erittäin korkean hyötysuhteen omaavia komponentteja niin voidaan melko turvallisesti olettaa, että virransyötön jäähdytys ei muodostu ongelmaksi. Emolevyn takapaneelin liitännät on nykytyylille uskollisesti koteloitu muovisella kuorella, jonka tarkoituksena on piilottaa rumana pidetyt liitinrungot ja toimia asennustelineenä RGB-ledeille. Muovikuori ei tässä tapauksessa merkittävästi vaikuta virransyötön jäähdyttimille päätyvään ilmavirtaan, joten kuoren haittavaikutus ei ole merkittävä toisin kuin tietyillä muilla emolevyillä.

Itse piirisarja on varustettu sen hyvin maltilliseen lämmöntuottoon nähden kookkaalla alumiinisiilellä tai paremminkin levyllä. Itse jäähdytin on selvästi suunniteltu puhtaasti estetiikan eikä toiminnallisuuden kannalta mutta tämä on melko toisarvoista, koska AMD:n X370- ja X470-piirisarjat toimivat ongelmitta jopa täysin ilman jäähdytyselementtiä. Huolimatta siitä, että emolevy on varustettu kahdella M.2 paikalla, emolevyn mukana toimitetaan vain yksi jäähdytinlevy.

Jäähdytinlevy on käytännössä noin kolme millimetriä paksu, hieman muotoiluilla reunoilla varustettu anodisoitu alumiinilevy, joka ei tarjoa juurikaan pinta-alaa ja on sen perusteella suunniteltu lähinnä estetiikka mielessä. Varsinaista jäähdytyspinta-alaa luovan rivaston puuttumisesta huolimatta jäähdyttimen tarjoama pinta-ala on kuitenkin noin kahdeksankertainen verrattuna keskimääräisen SSD-levyltä löytyvän paljaan ohjaimen pinta-alaan nähden, joten jäähdyttimestä tuskin on ainakaan haittaa.

 

[responsive-slider id=22677]

Asuksen BIOS on testatuista emolevyistä selkein ja kattavimmat säätömahdollisuudet tarjoava. Asetusten pelkkä lukumäärä saattaa tuntua alkuun jopa turhauttavalta, mutta arviolta ainakin puolet asetuksista on sellaisia, joihin tavallisen käyttäjän ei tarvitse ikinä kajota.

Kellotaajuuksiin, jännitteisiin, virransyöttöön ja muistiasetuksiin vaikuttavat asetukset ovat kasattu siististi yhdelle välilehdelle ja jaoteltu asiaankuuluviin alavalikoihin. Prosessoriytimien ja SoC-alueen jännite on säädettävissä joko kiinteäksi tai offsetilla ja molempien load-line-arvoja on mahdollista säätää ±0 – -100% (Auto – Level 5) välillä. Vastaavasti myös ylivirta- ja lämpötilasuojauksen aktivointirajat ovat laajasti säädettävissä. Muistijännitteelle on määritettävissä kaksi eri arvoa, käynnistysjännite sekä jännite normaalin toiminnan aikana. Kaikkien kolmen edellä mainitun jännitelinjan kytkentätaajuus on lisäksi säädettävissä erikseen, mahdollistaen virransyötön ominaisuuksien parantamisen hyötysuhteen kustannuksella. Biosin tuuletinhallinta tukee kaikkien liitäntöjen erillistä säätöä sekä tuulettimen PWM-käyrän automaattista kartoitusta. Asuksen tuuletinhallinta on myös testijoukon ainoa, jossa halutut arvot voi näppäillä käsin.

Muina erityisominaisuuksina mainittakoon biosista löytyvät valmiit, erittäin hyvin optimoidut muistiprofiilit Samsungin B-die-muistipiirejä käyttäville muistikammoille sekä uniikki Performance Enhancer -toiminto. Performance Enhancer muuttaa prosessorin hallintayksikön parametreja siten, että se sallii kaikkien yksittäisten ytimien toiminnan suurimmalla tuetulla XFR2-kellotaajuudella (esim. Ryzen 7 2700X:n tapauksessa 4,35 GHz). Lisäksi prosessori pitää kaikkien ytimien rasituksessa prosessoriyksilöstä ja jäähdytyksestä riippuen n. 4,15 – 4,225GHz kellotaajuuden. Normaalisti suurin XFR2-kellotaajuus on sallittu vain kahdelle prosessorin parhaimmista ytimistä ja kaikkien ytimien rasituksessa kellotaajuus yleensä asettuu 3,975 – 4,075GHz välimaastoon prosessoriyksilöstä, jäähdytyksestä ja kuormasta riippuen. Käytännössä siis Performance Enhancer-toiminto mahdollistaa kaikkien ytimien kellotaajuuden nostamisen ilman, että suurin XFR2-taajuus menetetään, kuten manuaalisen ylikellotuksen yhteydessä. Asuksen biosissa on myös toiminto, joka mahdollistaa emolevyn konfiguroinnin hieman aikuisempaan makuun sopivaksi yhdellä näppäinpainalluksella. F4-näppäimen painaminen tuo esiin valikon, josta on valittavissa ”Stealth”-optio. Kyseisen option aktivointi sammuttaa kaikki itse emolevyllä olevat RGB-, aktiivisuus- ja kytkin-ledit sekä diagnostikkanäytön valosaasteen minimoimiseksi.

Koska AMD:n Ryzen-prosessoreiden ohjelmistopuoli kehittyy edelleen jatkuvasti, ASUS on päättänyt sisällyttää biosiinsa AMD:n referenssikoodista tutun CBS (Common Board Settings) -valikon. Tietyt prosessorin ominaisuudet, kuten Precision Boost Override arvot ovat vielä toistaiseksi ainoastaan säädettävissä tämän valikon kautta. Koska CBS-valikon säätömahdollisuudet ovat kaikille emolevyille samat ja ne päivitetään AMD:n toimesta nopeasti vastaamaan AGESA:n viimeisiä muutoksia, niin kyseisen valikon sisällyttäminen biosiin on mainio ja oikea päätös.

 

Gigabyte X470 Gaming 7 WIFI

Asuksen tavoin Gigabyte ei ole lähtenyt suunnittelemaan emolevyä täysin uudestaan, vaan emolevy pohjautuu pitkälti sitä edeltävään X370 Gaming K7 -malliin. X470 Gaming 7 WIFI:n hintataso Suomessa on alkaen 260 euroa eli se on noin 10 euroa kalliimpi kuin MSI, mutta 30-40 euroa edullisempi kuin Asus.

Tiettyjen komponenttien sijoittelua on muutettu ja virransyöttöä sekä sen jäähdytystä on parannettu vanhempaan malliin verrattuna. Testien perusteella on syytä epäillä, että Gigabyte ei välttämättä kuitenkaan ole päivittänyt emolevyn muistisignalointia vastaamaan AMD:n uusia ohjelinjoja, koska emolevyn käytöksen havaittiin vastaavan paremmin aiempien X370-piirisarjalla varustettujen emolevyjen kuin muiden X470-emolevyjen käytöstä. Asiaa ei kuitenkaan ole mahdollista aukottomasti varmistaa mitenkään ja onkin mahdollista, että käytöksen syynä on ainakin osittain esimerkiksi biosin väärin ohjelmoimat muistiasetukset tietyille parametereille.

Kuten tämän hintaluokan emolevyltä odottaa sopii, emolevy on kilpailijoidensa tapaan lastattu runsailla ominaisuuksilla, kuten kolmella täyspitkällä teräsvahvisteisella PCI Express x16 -liittimellä, teräskilvin suojatuilla muistipaikoilla, kahdella jäähdytetyllä M.2-asemapaikalla, kolmella USB 3.1 Gen. 2 -liitännällä, gigabitin verkkopiirillä, 802.11 ac WLAN / Bluetooth 4.2 -moduulilla, erillisellä DAC:lla ja vahvistimella varustetulla eristetyllä ääniratkaisulla, täysin digitaalisella 10+2-vaiheisella PowIRStage-komponentein toteutetulla virransyötöllä, BCLK-säädön mahdollistavalla ulkoisella kellopiirillä, ison jäähdytyspinta-alan tarjoavilla virransyötön jäähdyttimillä, kahdeksalla PWM-tuuletinpaikalla, neljällä RGB-liittimellä sekä kuusikerroksisella piirilevyllä.

Kuten kuvista ilmenee, Gigabyte on sijoittanut kotelon ulkopuolella tapahtuvaa käyttöä tai testausta helpottavan, integroidun virtakytkimen hieman erikoisesti emolevyn takapaneeliin. Erillistä kytkintä uudelleenkäynnistystä varten ei ole sisällytetty ja virtakytkimenkin sijainti on käytettävyyden kannalta hieman kyseenalainen, sillä suoraa näköyhteyttä kytkimeen ei ole ja se on sijoitettu suoraan bios-asetukset nollaavan muodoltaan ja kooltaan identtisen kytkimen viereen.

Gigabyten virransyötön jäähdytinelementti on poikkeuksellisen raikas tuulahdus tällä saralla, sillä se on yksi ainoista emolevyjen jäähdytyselementeistä vuosiin, joka on suunniteltu toiminnallisuus ensisijaisena prioriteettina. Jäähdytin koostuu useista alumiinilamelleista, joiden jäähdytyspinta-ala on moninkertainen verrattuna useimpiin nykypäivänä nähtyihin jäähdytysratkaisuihin.

Siilin pienempi yläosa ja suurempi alaosa ovat yhteydessä toisiinsa lämpöputken välityksellä, joka on myös suorassa yhteydessä itse virransyötön komponentteihin (direct touch). Kokonaisuutena jäähdyttimen suunnittelu onkin erittäin onnistunut ja olisikin toivottavaa, että muutkin valmistajat palaisivat tämän tyylisen toiminnallisen suunnittelun pariin.

Huomioiden siilen alla majailevan virransyötön erittäin korkean hyötysuhteen ja yleisen laadun voidaan olettaa, ettei virransyötön lämpötila muodostu ongelmaksi nyt, tai myöskään tulevaisuudessa julkaistavilla prosessoreilla. Huolimatta kehuja ansaitsevasta virransyötön jäähdytyksen toteutuksessa, on samaan hengenvetoon valitettavasti todettava Gigabyten menneen liiallisuuksiin emolevyn koteloinnin kanssa. Virransyötön jäähdyttimen taakse ja osittain päälle on päätetty sijoittaa massiivinen muovikuori, jonka tehtävänä on piilottaa rumana pidetyt takapaneelin liitinrungot. Virransyötön jäähdyttimen lamellirakenteen takia muovikuori heikentää ilmavirran kulkeutumista siilin läpi ja siten heikentää sen tehoa. Tämän lisäksi Gigabyte on sijoittanut emolevyn takapuolelle metallisen kilven, joka jättää alleen käytännössä koko virransyötön ja takapaneelin alueen. Kyseinen kilpi on asennettu korokkeiden päälle noin kolmen millimetrin korkeudelle piirilevystä, joten sen olemassaololle on vaikea löytää mitään käytännön tarkoitusta, sikäli kun sellaista alun perin olikaan. Kyseisen virityksen purkaminen vaatii yhteensä viidentoista, viiden erityyppisen kiinnikkeen irrottamisen, joten ratkaisu ei välttämättä ole kovin ideaali esimerkiksi monoblokista haaveilevien käyttäjien kannalta.

Asuksen emolevyn tapaan Gigabyte on varustettu lähinnä paksua alumiinilevyä muistuttavalla piirisarjajäähdyttimellä, jonka suunnitteluperusteet ovat olleet puhtaasti esteettisiä. Tämä ei kuitenkaan ole piirisarjan erittäin pienen lämmöntuoton vuoksi mikään ongelma.

Gigabyten molemmat M.2-asemapaikat ovat varustettu jäähdytinsiilillä ja silmämääräisesti arvioituna niiden suunnittelu on täysin ylivoimaista muiden testattujen emolevyjen käyttämiin ratkaisuihin nähden. Mustaksi käsitellyt alumiinisiilet eivät ole massaltaan erityisen suuria, mutta ne ovat melko aggressiivisesti rivoitettuja tarjoten pelkkää tasaista levyä merkittävästi suuremman pinta-alan ja siten jäähdytystehon.

 

[responsive-slider id=22672]

Gigabyten BIOS on puolestaan kuin aikakone, joka vie käyttäjänsä takaisin 2000-luvun alkuun. Käyttöliittymä on yhdellä adjektiivilla kuvailtuna kankea kilpailevien tuotteiden käyttöliittymiin verrattuna, eikä asetusten sijoittelu ei ole kaikista selkein. Osa asetuksista löytyy biosista kahteen kertaan ja yleisesti säätömahdollisuudet ovat selkeästi harvemmassa kuin Asuksen tai MSI:n emolevyillä. Esimerkiksi virransyötölle ei tarjota mitään muita säätömahdollisuuksia prosessoriytimien ja SoC-alueen load-line-säätömahdollisuuden lisäksi. Virransyötön kytkentätaajuutta, suojausten aktivointirajoja tai hyötysuhdetta pienellä kuormalla parantavaa virransyötön vaiheiden lepuutusta (poiskytkentää) ei ole mahdollista muuttaa. Lisäksi BIOS ei osaa näyttää reaaliaikaisia muistiasetuksia, vaan se näyttää pelkästään SPD/XMP-profiileihin tallennetut vakioarvot. Koska BIOS ei myöskään sisällä valmiita muistiprofiileita millekään muistipiirityypille, on muistiasetusten viritteleminen käsin tämän puutteen takia hankalampaa kuin kilpailevilla tuotteilla. Asuksen emolevyn tapaan Gigabyte on päättänyt tuoda mukaan osittaisen AMD CBS -valikon, jonka alta löytyy muun muassa Precision Boost Override -säätömahdollisuudet.

Kyseisen valikon edes osittainen mukanaolo on aina positiivinen yllätys, sillä kaikki valmistajat eivät tarjoa sitä lainkaan. Gigabyten BIOS mahdollistaa RGB-ledien hallinnan ja sammutuksen ”RGB Fusion”-valikon kautta. Erityisesti sammutusmahdollisuus ansaitsee kiitoksen, sillä kaikki käyttäjät eivät todellakaan halua katsella joulukuusen lailla loistavaa emolevyä koneessaan. Biosin tuuletinhallinta sisältää kaikki tarvittavat säätömahdollisuudet, mutta muuten kyseisestä toteutuksesta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tuuletinhallinta on toteutettu puhtaasti graafisella käyttöliittymällä, eikä arvojen naputteleminen käsin ole ylipäätään mahdollista. Tuuletinkäyrä säädetään hiirellä liikuttamalla pisteitä X- ja Y-akseleilla ja kokemus tuo lähinnä mieleen liian paksun langan pujottamisen liian pieneen neulansilmään, sillä hiiren liikuttaminen millimetrin akseleilla tuntuu vastaavan useaa prosenttia tai lämpöastetta tuuletinkäyrässä.

 

MSI X470 Gaming M7 AC

MSI X470 Gaming M7 on ainoa testatusta kolmesta emolevystä, joka sisältää merkittäviä muutoksia edeltäjäänsä nähden. Sen hintataso Suomessa on alkaen 249 euroa eli se oli testijoukon edullisin.

Kyseisen mallin edeltäjä X370 Gaming Titanium sai aikoinaan paljon kritiikkiä koskien muun muassa kilpailijoitaan selkeästi huonompilaatuisesta ja halvemmasta virransyötöstä, heikosta muistisignaloinnista sekä lähinnä alumiinifoliota muistuttavista M.2-asemapaikkojen ”jäähdytinelementeistä”. X470 Gaming M7:n suurimmat muutokset on tehty virransyöttöön, jonka vaihemäärää on kasvatettu, tehokomponenttien toimittajaa on vaihdettu sekä jäähdytystä muutettu. M.2-asemapaikkojen jäähdyttimien kokoa on kasvatettu merkittävästi ja ne ovat integroitu piirisarjan jäähdytyselementtiin. Lisäksi emolevy on saanut BCLK-perustaajuussäädön mahdollistavan ulkoisen kellopiirin ja sen muistisignalointia on paranneltu. Muistisignaloinnin kannalta MSI on erityisen mielenkiintoinen testattujen emolevyjen joukossa, sillä sen AM4-emolevyillä käytetty ”oma” DDR4 Boost -teknologia ei noudata AMD:n ohjelinjoja, vaan se perustuu todellisuudessa suoraan Intelin uusimpiin ohjelinjoihin.

Asuksen ja Gigabyten tavoin myöskään MSI:n ominaisuuksista ei voi varsinaisesti valittaa; kolme täyspitkää PCI Express x16 -liitintä (2x teräsvahvisteista), teräskilvellä suojatut muistipaikat, kaksi jäähdytettyä M.2-asemapaikkaa, kolme USB 3.1 Gen. 2 -liitäntää, gigabitin verkkopiiri, 802.11 ac WLAN / Bluetooth 4.2 -moduuli, erillisellä vahvistimella varustettu täysin eristetty ääniratkaisu, digitaalinen 12+2-vaiheinen virransyöttö, BCLK-säädön mahdollistava ulkoinen kellopiiri, integroitu BIOS-piirin ohjelmointilaite (BIOS Flashback+), kuusi PWM-tuuletinpaikkaa, kolme RGB-liitintä sekä kuusikerroksinen piirilevy.

MSI on kauttaaltaan suhteellisen maltillisesti muotoiltu ja muovikuoria sekä muita esteettisiä turhakkeita on viljelty melko maltillisesti. Emolevyltä löytyy takapaneelin liitinrungot alleen siististi piilottava muovikuori, mutta sen muotoilu ja koko on pidetty järkevällä tasolla.

Virransyöttö on jäähdytetty kahdella erillisellä marginaalisesti jäähdytyspinta-alaa omaavalla jäähdytinsiilellä. Kuten aiemmin todettiin, MSI on muuttanut virransyötön rakennetta ja komponenttitoimittajia M7-mallin kohdalla mutta valitettavasti tehdyt muutokset eivät vieläkään tuo sitä lähimpien kilpailijoidensa tasolle.

Mosfettien toimittajaa on vihdoin vaihdettu nimeltä mainitsemattomasta yrityksestä OnSemiin, mutta valitettavasti virransyötön rakenne on edelleen erillistä ylä- ja alapuolista mosfettiä käyttävä perinteinen ratkaisu. Vaikka perinteinen ratkaisu on yleensä laadultaan ja ominaisuuksiltaan vertailukelpoinen uudempien integroitujen ratkaisujen kanssa, on sen hyötysuhde useimmiten selkeästi huonompi. MSI:n ratkaisu on valitettava, sillä kaikki samassa tai jopa alemmassa hintaluokassa ja segmentissä kilpailevat tuotteet ovat varustettu moderneilla Infineonin, Texas Instrumentsin tai muiden puolijohdetoimittajien integroiduilla ratkaisuilla, jotka tarjoavat paremman hyötysuhteen.

Onneksi muiden testattujen emolevyjen tapaan MSI:n virransyöttö on kuitenkin ylirakennettu sellaisilla marginaaleilla, että ainoaksi käytännön vaikutukseksi jää heikompi hyötysuhde ja siten hieman korkeammat lämpötilat. Syynä MSI:n ratkaisuun on epäilemättä kustannukset, sillä saman virransyötön toteuttaminen esimerkiksi Asuksen tai Gigabyten X470-emolevyistä löytyvillä Infineon PowIRStage komponenteilla nostaisi emolevyn valmistuskustannuksia noin 23 €.

MSI:n M.2-asemapaikkojen jäähdyttimet ovat integroitu piirisarjan jäähdytinelementtiin. Jäähdytinelementin kahden ruuvin irrottaminen mahdollistaa jäähdyttimen nostamisen, jolloin molemmat jäähdyttimet nousevat samanaikaisesti piirisarjan jäähdytinelementtiin kiinnitetyn saranan varassa. Rakenne koostuu pääasiassa muutaman millin paksusta, hieman muotoillusta alumiinilevystä eikä jäähdytyspinta-alaa ole tarjolla merkittävästi. Piirisarjasiiliin integroidun ratkaisun huonona puolena on, että asemapaikkojen jäähdyttimien korvaaminen tehokkaammilla on vaikeaa tai mahdotonta ja lisäksi kokonaisuuden jäähdytystehon riittävyys käytettäessä kahta nopeaa M.2-asemaa (itse piirisarjan lämmöntuotto lisäksi huomioiden) on pienoinen kysymysmerkki.

 

[responsive-slider id=22669]

MSI:n BIOS on melko geneerinen, mutta samalla myös erittäin nopea ja selkeä. Asetuksia on tarjolla kattavasti ja ne ovat selkeästi lajiteltu eri alivalikoihin tyyppinsä mukaisesti. Kaikki tarvittavat jännitesäädöt ja virransyötön säätömahdollisuudet löytyvät, mutta erikoisesti MSI:n BIOS ei tarjoa lainkaan mahdollisuutta säätää prosessoriytimien tai SoC-alueen jännitettä offsetilla, ainoastaan kiinteällä manuaalijännitteellä. Ratkaisu on valitettava, sillä se estää käyttäjää optimoimasta prosessorin vakiojännitettä tehonkulutuksen pudottamiseksi tai vastaavasti käyttöjännitteen nostamisen marginaalisesti tilanteissa, joissa prosessoria ylikellotetaan käyttäen BCLK-perustaajuutta.

Load-line-säätömahdollisuudet ovat kattavat molemmille sekä prosessoriytimien että SoC-alueen jännitteille ja molempien jännitteiden virransyöttöjen kytkentätaajuus on säädettävissä erikseen. Lisäksi MSI sallii ylivirta- ja lämpötilasuojausten raja-arvojen muuttamisen vakiosta. Toisin kuin Asuksen ja Gigabyten emolevyt, MSI:n BIOS ei sisällä lainkaan AMD CBS -valikkoa. Sen sijaan MSI on päättänyt integroida osan sen asetuksista omaan käyttöliittymäänsä prosessoriasetusten alle. MSI:n biosin suurin yksittäinen puute tai enemmänkin suoranainen munaus on RGB-valaistuksen säätö tai sammutusmahdollisuuden puuttuminen tyystin. Oletuksena emolevyn RGB-valaistus on kytkettynä päälle ja siten se loistaa kuin joulukuusi.

Koska BIOS ei sisällä mitään optioita valaistuksen hallitsemiseksi, ainoa virallinen tapa valaistuksen sammuttamiseksi tai muuttamiseksi on käyttää vain Windowsille tarjolla olevaa, lievästi ilmaistuna kankeaa MysticLight-hallintaohjelmistoa. Gigabyten emolevyn tavoin MSI:n biosin tuuletinhallinta on puhtaasti graafinen toteutus, täsmälleen samoine ongelmineen. Säätömahdollisuudet ovat itsessään riittävät, mutta pelkästään hiirellä kontroloitavan käyttöliittymän kankeus ja hitaus verrattuna manuaalisesti näppäiltäviin arvoihin herättää lähinnä murhanhimoisia ajatuksia.

 

Suhteellinen suorituskyky

Koska AMD:n Ryzen-prosessorit eivät teho- ja virtarajoittimien arvojen muuttamista lukuunottamatta mahdollista emolevyvalmistajille minkäänlaisia optimointimahdollisuuksia, ei emolevyjen suoranaisen nopeusvertailun tekeminen ollut miltään osin järkevää.

Sen sijaan päädyimme vertailemaan emolevyjen eroja muistien maksimikellotaajuuden, virransyötön rakenteen ja hyötysuhteen sekä XFR2-ominaisuuden toimintaan vaikuttavien rajoitinarvojen osalta kahdeksanytimisellä Ryzen 7 2700X -prosessorilla.

Testikuormiksi valittiin neljä, yhtä ja useampaa säiettä tukevaa prosessori-intensiivistä työkuormaa, joiden käytös tiedettiin ennalta tasaiseksi ja hyvin skaalautuvaksi. Cinebench R15 sekä Monte Carlo Ray Tracer (MCRT) ovat renderöintisuorituskykyä mittaavia testejä ja vastaavasti 3D Particle Movement (3DPM) sekä Euler3D CFD suorituskykyä tieteellisissä työkuormissa mittaavia testejä.

Kuten odotettua, testitulokset olivat täysin linjassa ennakko-odotusten kanssa, eikä niiden perusteella emolevyjen välillä ollut merkityksellisiä suorituskykyeroja. Tilanteessa, jossa Precision Boost Override -ominaisuus aktivoidaan biosista Gigabyte vaikuttaa ottavan pienen kaulan kilpailijoihinsa nähden.

Tarkempien tutkimusten perusteella syy tähän käytökseen on puhtaasti se, että Gigabyte modifioi prosessorin tehonhallintayksikön referenssiarvoja siten, että se näkee todellisen tehonkulutuksen ja prosessorin ottaman virtamäärän todellista pienempinä ja siten sallii prosessorin kellotaajuuden pysyä hieman normaalia korkeammalla. Pieni suorituskykyparannus on toki aina positiivinen asia, mutta valitettavasti samassa yhteydessä esimerkiksi tiettyjen monitorointiohjelmistojen, kuten HWInfo, näyttämät tehonkulutuslukemat ovat todellista pienempiä referenssiarvojen vääristelyn takia.

Asuksen emolevy on testijoukon ainoa, joka tarjoaa AMD:n yhteisten Precision Boost Override -säätömahdollisuuksien lisäksi mitään valmistajan omia säätömahdollisuuksia prosessorisuorituskyvyn parantamiseksi. Asettamalla Asuksen emolevyille eksklusiivinen ”Performance Enhancer”-optio Level 3- tai 4-asetukselle, prosessorin kellotaajuus kasvaa selkeästi vakioasetusten mahdollistamaa kellotaajuutta korkeammalle. Level 4 -asetuksen käyttäminen parantaa prosessorin usean säikeen suorituskykyä keskimäärin hieman alle 5 % verrattuna parhaaseen vakiona saavutettavaan suorituskykyyn, eli tilanteeseen, jossa Precision Boost Override on aktiivisena. Ero esimerkiksi Cinebench R15 nT -testissä on 79 pistettä (1915 vs. 1836).

Yhden säikeen suorituskyvyssä mainittavia suorituskykyparannuksia ei tule, sillä prosessorin kellotaajuus nousee vakionakin XFR2-maksimitaajuuteen. Performance Enhancer -toiminnon aktivointi käytännössä vain sallii suurimman XFR2-kellotaajuuden saavuttamisen kaikilla prosessorin yksittäisillä ytimillä, vakiona sallitun kahden parhaan ytimen sijaan. On kuitenkin huomioitava, että Performance Enhancer -ominaisuuden tehovaikutus ja yleinen toimivuus riippuu monesta asiasta, kuten prosessoriyksilön laadusta ja jäähdytyksen tehosta. Kyseisen ominaisuuden aktivointi on ylikellotukseen rinnastettavaa toimintaa, joten sen paremmin AMD kuin Asus ei voi taata kyseisen asetuksen toimivuutta miltään osin.

 

Virransyötön rakenne ja hyötysuhde

Emolevyjen virransyöttöjen hyötysuhde mitattiin kiinteällä 4,1 GHz:n kellotaajuudella ja 1.256V todellisella käyttöjännitteellä, jotka ovat tyypilliset Ryzen 7 2700X:llä saavutettavat arvot manuaalisen ylikellotuksen osalta.

Testikuormana toimi Prime95 28.10 -versio 128-128 in-place asetuksilla, joka tuottaa käytännössä täysin staattisen kuormituksen ja rasittaa Zen-arkkitehtuurin prosessoreita kaikista tehokkaimmin. Mittaukset suoritettiin ensisijaisesti käyttämällä emolevyn virransyötön ohjainpiirin Rdson (Asus ja Gigabyte) / DCR (MSI) mittausta, jonka tarkkuus on ±2 %. Tulokset varmennettiin lisäksi mittaamalla virransyötölle sisään menevä virta EPS12V-liitännästä käyttäen Brymen BM197 -pihtivirtamittaria.

Mittaustulokset eivät tuottaneet merkittäviä yllätyksiä ja ennakko-odotusten mukaisesti Asuksen ja Gigabyten moderneita PowIRStage-komponentteja käyttävät emolevyt olivat virransyötön hyötysuhteessa selkeästi MSI:tä edellä.

Testatuista emolevyistä kaikista energiatehokkain oli Asus 83,88 % hyötysuhteellaan ja Gigabyte seurasi muutaman prosentin päässä 80,80 % hyötysuhteella. MSI:n virransyötön hyötysuhde jäi vaatimattomaan 75,44 % lukemaan ja kilpailijoita suurempi virransyötön hukkateho näkyi myös hieman yli neljä astetta korkeampana prosessorin toimintalämpötilana samalla tuuletinnopeudella.

Asuksen ja Gigabyten virransyöttöjen lämpötilat eivät ole suoraan verrannollisia MSI:n kanssa, koska niiden lämpötilalukemat mitataan PowIRStage-vaiheen sisäisestä lämpöanturista. Koska MSI:n erilliset mosfetit eivät sisällä sisäistä lämpöanturia, niin normaalisti virransyötön lämpötila mitattaan käyttäen ulkoista kelojen läheisyyteen sijoitettua NTC-lämpösensoria. Tämän takia käytimme lämpötilamittauksiin MSI:n kanssa Fluken 54-II-lämpömittaria, jonka K-tyypin lämpösensori kiinnitettiin prosessorivirransyötön yhden vaiheen yläpuolisen mosfetin kylkeen. Lämpötilalukema on edelleen ulkoinen ja siten vieläkin suhteessa matalampi kuin Asuksen tai Gigabyten emolevyillä, mutta mittausten perusteella ero tarkkuudessa oli silti hieman yli kuusi astetta erillisen mittarin hyväksi.

Asuksen virransyötön lämpötila nousi maksimissaan 57 asteeseen, Gigabyten 61 asteeseen ja MSI:n 72 asteeseen. Testit suoritettiin avoimessa testipenkissä, joten virransyöttöjen lämpötilat ovat hieman alhaisemmat kuin tilanteessa, jossa kokoonpano on kasattuna normaalisti hyvällä ilmankierrolla varustettuun koteloon.

Emolevyjen virransyöttöä ja suhteellista suorituskykyä testatessa huomattiin, että Gigabyten emolevy ääntelehtii huomattavan kovaäänisesti prosessorikuormituksen aikana. Emolevystä lähtevä ääni on sihinää, samankaltaista, jollaista esimerkiksi hiilihapotetun juomapullon huonosti kiinnitetty korkki tuottaa.

Kyseinen ääni (”coil-whine”) on peräisin prosessorivirransyötössä käytettävistä Cooperin valmistamista keloista, jotka oskilloivat niiden magneettikentän muuttuessa, kun prosessorin tehonkulutus vaihtelee rasituksessa. Saman valmistajan, samaa mallisarjaa olevia keloja on käytetty aiemmin useissa eri näytönohjaimissa ja kyseinen komponenttimalli on yleisesti tiedetty kärsivän tästä ongelmasta. Gigabyte valmistaa myös näytönohjaimia, joten kyseisen komponenttityypin käytös ei pitäisi tulla heille täysin puskista. Gigabyte on aiemmin käyttänyt lähes yksinomaan Mag.Layersin valmistamia kustomoituja keloja, joissa samaa ongelmaa ei esiinny, joten olisikin mielenkiintoista saada tietää mikä on saanut Gigabyten päätymään tähän ratkaisuun. Sekä Asuksen että MSI:n emolevyt saavat tältä osin puhtaat paperit, sillä niiden virransyötöistä ei lähtenyt testeissä mitään paljaalla korvalla havaittavaa ääntä millään asetuksilla.

 

Muistien ylikellotus

AMD:n 2. sukupolven Pinnacle Ridge -koodinimelliset Ryzen-prosessorit käyttävät ensimmäisen sukupolven Summit Ridge -prosessoreihin nähden hieman paranneltua muistiohjainta, jota myös integroidun grafiikkapiirin sisältävät Raven Ridge -prosessorit käyttävät.

Erot muistiohjaimen vanhemman ja uudemman kehitysversion välillä painottuvat lähinnä parannettuun yhteensopivuuteen eri muistipiirien kanssa ja erot suurimmassa saavutettavassa kellotaajuudessa ovat yleisesti nimelliset. Yleisesti voidaan sanoa, että ensimmäinen muistien kellotaajuutta rajoittava tekijä on itse muistiohjain, eikä itse emolevysuunnittelu, signaloinnin tai piirilevyn kerrosmäärän osalta.

Testattujen emolevyjen käyttämät ratkaisut muun muassa muistisignalointien osalta poikkeavat kuitenkin toisistaan sen verran, että testasimme niiden saavuttamat suurimmat vakaat muistitaajuudet käyttäen kolmea eri konfiguraatiota. Testiprosessorina käytettiin Ryzen 7 2700X -prosessoriyksilöä, joka on aiemmin testattu vakaaksi ideaaliolosuhteissa (1 DPC ITX-emolevy, 2 muistipaikkaa) DDR4-3666-muistinopeudella ja pystyvän ajamaan kevyitä testejä vielä DDR4-3800-nopeudella.

Koska kaikki testatut emolevyt edustavat 2 DPC -suunnittelua (4 muistipaikkaa), niin saman maksimikellotaajuuden odottaminen ei ole realistista, sillä 1 DPC ratkaisun mahdollistamat signaalioptimoinnit sallivat keskimäärin 66 – 333 MHz korkeamman muistitaajuuden saavuttamisen.

Muisteina toimivat Corsairin valmistamat LPX 3600C16R (2x – 4×8 Gt)- sekä LPX 3333C16R (2×16 Gt) -muistikitit, jotka perustuvat Samsungin legendaarisiin B-die-muistipiireihin. Kyseiset muistikitit on testattu aiemmin kykeneviksi toimimaan Intelin alustoilla +DDR4-4000 16-16-16 (2x8GB) ja +DDR4-3733 16-16-16 (2x16GB) asetuksilla, joten itse muistit eivät varmuudella muodostu rajoittavaksi tekijäksi.

Asuksen ja MSI:n emolevyillä 2×8 Gt muistikonfiguraatio saatiin toimimaan vakaasti (Ram Test, 2500%) DDR4-3533-muistinopeudella, käyttäen kireitä 15-15-15-32-pääasetuksia ja kiristettyjä aliasetuksia. Muistijännite oli asetettu 1,350V arvoon, SoC-jännite 1,075V arvoon ja ProcODT-terminointiresistanssi 53,3 ohmiin.

Gigabyten kohdalla tilanne oli hieman erilainen, sillä muisteja ei saatu toimimaan vakaasti yli DDR4-3466-nopeudella, riippumatta miten paljon asetuksia löysättiin tai jännitteitä korotettiin. Lisäksi sen perusteella, että Gigabyten emolevy toimi parhaiten 60 ohmin terminointiresistanssilla eikä muille 400-sarjan emolevyille tyypillisellä 53,3 ohmin resistanssilla voidaan spekuloida, että Gigabyte mahdollisesti käyttää edelleen AMD:n vanhoja ohjelinjoja muistisignaloinnin osalta. Toinen mahdollinen syy on se, että Gigabyte on joko tehnyt ohjelmointivirheen tai yrittänyt optimoida erään muistisignaalin (AddrCmdSetup) viivettä siten, että se poikkeaa kaikkien muiden emolevyjen käyttämästä standardin mukaisesta arvosta. Kyseinen muutos aiheuttaa sen, että muistiohjain lähettää kyseisen signaalin noin 1/3 kellojaksoa normaalia aikaisemmin.

Kyseinen asetus on säädettävissä kaikkien testattujen emolevyjen biosista, mutta Gigabyten biosissa tekemä virhe arvojen manuaalisyötössä estää nollaamasta tehtyä virhettä tai optimointia täysin. Muutos minimoituna vaikutus on käytännössä olematon, mutta niin ovat muistiohjaimen marginaalitkin näillä kellotaajuuksilla.

Neljästä 8 Gt -muistikammasta tai kahdesta 16 Gt -muistikammasta koostuvien muistikonfiguraatioiden välille ei saatu eroja. Asus ja MSI toimivat molemmat ilman ongelmia DDR4-3200-nopeudella käyttäen pääsääntöisesti samoja asetuksia kuin 2×8 Gt -muistikonfiguraatio. 16 Gt -muistikammat vaativat korkeamman 68,6 ohmin terminointiresistanssin niiden piirilevyn molemmille puolille sijoitettujen muistipiirien takia.

Vastaavasti Gigabyten emolevyllä 4×8 Gt ja 2×16 Gt konfiguraatioiden suurin vakaa kellotaajuus jäi asetuksista riippumatta DDR4-3133 tasolle.

 

Emolevyjen ääniratkaisut

Emolevyjen ääniratkaisujen keskinäistä laatua vertailtiin pintapuolisesti käyttämällä RightMark Audio Analyzer -ohjelmaa loop-back-tilassa, 24-bit 192kHz -asetuksilla. Sekä Gigabyte että MSI saivat yleisarvosanaksi ”erittäin hyvän”, mutta Asuksen oli tyytyminen ”hyvä” -arvosanaan. MSI sai testatuista emolevyistä parhaan, ”erinomainen”-arvosanan taajuusvasteen sekä harmonisen kokonaisvääristymän osalta. MSI on samalla myös ainoa testatuista emolevyistä, jossa ei ole lainkaan erillistä, ulkoista DAC-muunninta.

 

Yhteenveto

Puhtaan suorituskyvyn kannalta katsottuna emolevyjen välille on hyvin vaikea tehdä eroja, sillä suorituskykyerot testattujen emolevyjen välillä mahtuvat käytännössä virhemarginaaliin. Tämä ei luonnollisesti johdu emolevyistä itsestään, vaan käytännössä nykyisten AMD Ryzen-prosessorien olemattomista virittelymahdollisuuksista sekä tyystin puuttuvasta ylikellotuspotentiaalista ainakin nopeampien mallien tullessa kyseeseen. Asuksen emolevyltä löytyvä ”Performance Enhancer” -ominaisuus on pieni valopilkku suorituskykyparannusten saralla, mutta senkin vaikutus kokonaissuorituskykyyn on suhteellisen vaatimaton. Hatunnosto kuitenkin Asukselle kyseisen ominaisuuden kehittämisestä ja tuomisesta kuluttajien saataville.

Edellä mainitut puutteet nykyisissä prosessoreissa huomioiden, korkeimpaan tai paremminkin kalleimpaan markkinasegmenttiin sijoittuvan emolevyn hankinta tällä hetkellä on käytännössä sijoitus tulevaisuuteen. AM4-prosessorikannan elinkaari jatkuu tulevan vuosikymmenen alkuun saakka ja sitä ennen muiden arkkitehtuuristen muutosten ohella AMD ottaa prosessoreissaan käyttöön valmistusprosessin, joka mahdollisesti sallii tässä artikkelissa testattujen emolevyjen potentiaalin hyödyntämisen nykyistä tehokkaammin. AM4-kantaan saatavien prosessorien sisältämien prosessoriytimien lukumäärän odotetaan kasvavan jo seuraavan sukupolven aikana, joten esimerkiksi korkean hyötysuhteen omaavan laadukkaan virransyötön tarvetta ei tarvitse odotella kovin pitkälle hamaan tulevaisuuteen.

Testatuista emolevyistä Asuksen ROG Crosshair VII Hero WIFI on kokonaisuutta arvosteltaessa, kaikista tasaisin suorittaja kaikilla eri osa-alueilla. Se on samalla myös testatuista emolevyistä kallein (299 €), mutta vastaavasti sen sisältämät ominaisuudet, yleinen laatu rautatoteutuksen osalta sekä erinomainen bios ovat ehdottomasti 30-50 € hintaeron oikeuttavia asioita.

 

Hyvää:

  • Selkeää ja erittäin kattavilla säätömahdollisuuksilla varustettua biosia
  • Komponenteissa ei ole pihistelty millään osa-alueella, vaan emolevy on kauttaaltaan ylirakennettu
  • Kaikkien ytimien ylikellotuksen, ilman XFR2-ominaisuuden menetystä mahdollistava ”Performance Enhancer” -ominaisuus
  • Valmiita, erittäin nopeita ja testattuja muistiprofiileita Samsung B-die muistipiireille
  • Integroitua biospiirin ohjelmointilaitetta, joka mahdollistaa biospäivityksen ilman toimivaa järjestelmää
  • ”Stealth-mode” -pikavalintaa, joka sammuttaa kaikki ledit, diagnostiikkanäyttö mukaan lukien
  • ProbeIt mittauspisteet kaikille tärkeille jännitteille
  • Paikka ulkoiselle lämpötilasensorille (10K NTC)

 

Huonoa:

  • Vain yksi M.2-jäähdytyselementti, vaikka emolla kaksi M.2-paikkaa
  • Realtekin toimittama Wi-Fi/BT-moduuli, Intelin toimittaman ratkaisun sijaan
  • Boottaa kilpailevia malleja hitaammin ja vaatii useammin kylmäresettejä asetuksia muutettaessa
  • Yksivipuiset muistipaikat, joista muisteja on vaikeampi poistaa ahtaissa tiloissa
  • SoC-jännitettä nostetaan tarpeettomasti automaattisesti, jo muistien vakiotaajuudella

 

Huolimatta vanhanaikaisella ja halvemmalla ratkaisulla toteutetusta virransyötöstä, sekä tietyistä puutteista biosin säätömahdollisuuksissa, kuului hopeasija kiistattomasti MSI X470 Gaming M7 AC -emolevylle. Emolevyn suunnittelu on tehty hyvän maun rajoissa ja sen yleinen laatu on erinomainen, kuten tämän hintaluokan tuotteelle olettaa sopiikin. Ohjelmistopuolella, eli tässä tapauksessa biosilla on nykyisin valtava ja edelleen jatkuvasti kasvava merkitys alustan yleiseen toimivuuteen tai paremminkin toimimattomuuteen. Koska MSI:n BIOS on sen paria puutetta lukuun ottamatta yleisesti erinomainen, on asialle annettava painoarvoa. MSI on lisäksi halvin testatuista emolevyistä, alkaen 249 € hinnallaan.

 

Hyvää:

  • Integroitua biosin ohjelmointilaitetta, joka mahdollistaa biospäivityksen ilman toimivaa järjestelmää
  • Selkeä ja toimiva BIOS, josta löytyy kaikki suorituskyvyn optimointiin vaadittavat asetukset
  • Erittäin nopea ja luotettava lämmin- ja kylmäbootti
  • Perinteiset, kaksivipuiset muistipaikat, jotka helpottavat muistien asennusta ahtaassa tilassa ja vähentävät kampojen kulumaa
  • Toiminnallisuus ja esteettisyys hyvin balanssissa

Huonoa:

  • Vanhanaikainen ja selkeästi halvempi virransyöttö, joka ei pärjää hyötysuhteessa kilpailijoiden saman tai halvemman hintaluokan emolevyiltä löytyville moderneille integroiduille ratkaisuille
  • Ei RGB-valaistuksen sammutus tai säätömahdollisuutta biosissa (pelkästään MysticLight Windowsissa)
  • Ei mahdollisuutta sammuttaa kaikkea valaistusta (IO) edes ohjelmistolla
  • Biosin tuuletinohjauksen säätö pelkästään graafinen, ei mahdollisuutta syöttää haluttuja arvoja näppäimistöllä
  • Ei rinnakkaista CPU-tuuletinliitäntää, joka mahdollistaisi esim. kahden tuulettimen ohjaamisen yhdellä signaalilla ja siten säästäisi yhden erillisohjatun tuuletinpaikan muuhun käyttöön
  • CPU-tuuletinliitännän sijoittelu, joka jää helposti isompien ilmajäähdyttimien alle
  • Rivetin toimittama Killer-verkkopiiri, jonka ajurituki ja toiminnallisuus verrattuna Intelin verkkopiireihin on lähteestä riippuen hieman kyseenalainen
  • Ei offset-jännitesäätömahdollisuuksia
  • M.2-jäähdyttimiä ei ole mahdollisuutta korvata helposti, koska ne on integroitu piirisarjasiileen
  • SoC-jännitettä nostetaan tarpeettomasti automaattisesti, jo muistien vakiotaajuuden sisällä
  • Ei paikkoja ulkoisille lämpösensoreille (10K NTC)

 

Gigabyte X470 Gaming 7 WIFI emolevyä testatessa joutui pariin otteeseen miettimään, että kenelle kyseinen emolevy on oikein suunniteltu tai suunnattu. Gigabyten emolevysuunnittelu on vuosia ollut rautatasolla kirkkainta kastia, mutta ohjelmistopuolta ei tunnuta saavan ikinä kuntoon. Tämän emolevyn kohdalla fyysinen toteutus noudattaa samaa aiempaa kaavaa, eli kaikki on teknisesti huippulaatuista, mutta siihen se pitkälti jääkin. Toimintamalli tuntuu olevan, että otetaan serveritasoista rautaa edustava emolevy ja kasataan se täyteen RGB-ledejä, emolevyn jäähdytyksen toimintaa heikentäviä moniosaisia muovikuoria ja ”Team Up, Fight On”-sloganilla varustettuja metallikilpiä. Sen jälkeen kursitaan kasaan alun perin Intelin alustoille kustomoidusta käyttöliittymästä hieman modifioitu biosversio, jonka yleinen toimivuus, selkeys sekä säätömahdollisuudet eivät ole lähelläkään lähimpien kilpailijoiden tasoa. Päätöstä Gigabyten jättämisestä pronssisijalle helpotti myös huomattavasti emolevyn ääntelevä virransyöttö (coil-whine), puuttuva integroitu biospiirin ohjelmointilaite, sekä integroidun virtakytkimen huono sijoittelu ja tyystin puuttuva uudelleenkäynnistys-kytkin. Gigabyten emolevy oli testin keskitasoa, alkaen 259 € hinnallaan.

Hyvää:

  • Laadukkaat ja korkean hyötysuhteen omaavat virransyötön komponentit
  • Virransyötön ja M.2-paikkojen jäädytyssiilet suunniteltu toiminnallisuus edellä (iso jäähdytyspinta-ala)
  • Perinteiset, kaksivipuiset muistipaikat, jotka helpottavat muistien asennusta ahtaassa tilassa ja vähentävät kampojen kulumaa
  • Erittäin nopea ja luotettava lämmin- ja kylmäbootti
  • Paikat kahdelle ulkoiselle lämpötilasensorille (10K NTC)

Huonoa:

  • Virransyötössä käytetyt Cooperin valmistamat kelat pitävät huomattavan kovaa ääntä (coil-whine)
  • Ei integroitua biospiirin ohjelmointilaitetta, joka mahdollistaa biospäivityksen ilman toimivaa järjestelmää
  • Virtakytkimen sijainti ja puuttuva uudelleenkäynnistys-kytkin.
  • Emolevyn takaosa koteloitu ilmavirtaa estävillä, vaikeasti purettavilla ja uudelleenkoottavilla muovikuorilla ja metallilevyillä ilman toiminnallista syytä
  • Vaatimattomat virransyötön säätömahdollisuudet (pelkkä load-line)
  • Biosin tuuletinohjauksen säätö pelkästään graafinen, ei mahdollisuutta syöttää haluttuja arvoja näppäimistöllä
  • Bios ei osaa näyttää käytössä olevia muistiasetuksia
  • Prosessorin tehonhallintayksikön käyttämien referenssiarvojen vääristely
  • Muistisignalointi noudattaa 300-sarjan emolevyjen ohjelinjoja(?)

 

This site uses XenWord.
;