io-tech testasi Arcticin edullisen 360 mm:n Liquid Freezer II 360 -AIO-nestecoolerin.

Tutustuimme io-techissä viime kuussa neljään markkinoiden ylempää hintaluokkaa edustaneeseen 360 mm AIO-nestecooleriin be quiet!:lta, Corsairilta, EKWB:ltä ja NZXT:ltä. Nyt lukijoiden toiveesta suorana jatkona tuolle aiemmalle artikkelille on io-techin testilaboratorioon päätynyt Arcticin selvästi edullisempaan hintaluokkaan sijoittuva, niin ikään 360 millimetrin jäähdyttimeen perustuva Liquid Freezer II 360.

Arctic Liquid Freezer II 360:n suositushinta on 124,99 euroa, mutta artikkelin kirjoitushetkellä toukokuun puolessa välissä cooleri on Hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan saatavilla edullisimmillaan 94,90 euroon, eli peräti 30 euroa suositushintaa edukkaammin. Edellisen AIO-vertailun voittajaan, be quiet! Silent Loop 2:een, verrattuna Arcticin AIO on yli 50 euroa edullisempi ja muutoinkin hinta on 360 mm:n kokoluokassa edullisimmista päästä.

Tässä artikkelissa tutustumme Arcticin Liquid Freezer II 360:n ominaisuuksiin ja suorituskykyyn aiemman vertailun jatkona. Verrokiksi otimme mukaan myös Noctuan NH-D15:n, joka on yleisesti todettu yhdeksi markkinoiden tehokkaimmista ilmajäähdytteisistä prosessoricoolereista. Lisäksi Arcticin kilpakumppaniksi ajoimme uudet testit edellisen vertailun voittajalla – be quiet! Silent Loop 2 360 mm:llä.

Uusien testien ajo on tarpeen, sillä tämän artikkelin yhteyteen olemme myös hioneet ja parantaneet jonkin verran testimetodeja. Aiemmista testeistä tutuista vakiotuuletinten minimi- ja puoliväliarvoista on luovuttu ja sen sijaan ajamme vakiotuulettimilla testit vain täysillä ja desibelinormalisoituna 38 dBA:n arvolle. Näin saamme coolereista selville niiden maksimaalisen suorituskyvyn ja jäähdytyskyvyn suhteellisen miellyttävällä äänenpaineella, jota suurin osa käyttäjistä todennäköisesti voisi prosessorirasituksessa käyttää. Mukana on kuitenkin edelleen myös referenssituuletintestit Noctuan tuulettimilla. Nämä testit ajetaan maksimikierrosnopeuden lisäksi myös pienellä kierrosnopeudella, jotta näemme AIO-jäähdyttimen koko teoreettisen suorituskykyalueen.

Artikkeli on katsottavissa videomuodossa tästä:

 

Coolerin rakenne, ominaisuudet ja kiinnitys

Arctic toimittaa AIO:nsa edellisen vertailun coolereita pienemmässä paketissa, jonka sisällä ei ole laisinkaan erillistä suojaavaa pahvikennoa. Coolerin jäähdytinkenno on vain muovipussissa ja blokkiyksikkö omassa pienemmässä pahvilaatikossaan. Omaan pahvilaatikkoonsa on sijoitettu myös uudelleen suljettavissa oleva pussi, jossa lepää asennukseen tarvittavat ruuvit, kiinnikkeet ja yhteen käyttökertaan riittävä Arcticin oma lämpötahna.

Erillistä ohjekirjaa paketissa ei toimiteta, vaan sen sijaan ruuvipussin kanssa pahvilaatikon sisustaa on jakamassa pahvilapulle printattu QR-koodi, joka ohjaa digitaaliseen ohjekirjaan. Digitaalinen ohjekirja ei Arcticilla ole perinteinen PDF-versio paperinivaskasta, vaan sen sijaan sivut ovat normaalit interaktiiviset verkkosivut, joissa on omat osionsa asennuksen eri vaiheille ja videomateriaaliakin. Tästä seuraa miinuspuolena se, ettei ohjeita ole saatavilla muilla kielillä kuin englanniksi. Ohjeet ovat kuitenkin selkeät ja animoinnit kuvissa helpottavat niiden ymmärrystä huomattavan paljon. Arctic on jopa sisällyttänyt ohjeeseensa vinkit jäähdyttimen sijoituksesta, jottei pumppu jäisi nestekierron ylimmäksi osaksi ja siten altistuisi ilmakuplille tai pahimmassa tapauksessa nesteen haihtuessa kävisi tyhjänä.

Arctic Liquid Freezer II 360 luottaa nimensä mukaisesti 360 mm:n kennoon, eli siihen mahtuu vierekkäin kolme 120 mm:n tuuletinta. Suoraan paketista otettuna tuulettimet ovat paikallaan, mikä poikkeaa aiemmin testissä käyneistä kalliimmista malleista. Ratkaisu on käytännöllinen, sillä tuuletinten kiinnittäminen olisi kuitenkin tehtävä cooleria paikalleen asentaessa (toki jäähdyttimen sijoituspaikasta riippuen tuulettimet saattaa joutua siirtämään eri puolelle kennoa).

Blokkiyksikön ja jäähdyttimen yhdistävät keskivertoa pidemmät 450 mm pitkät letkut, jotka ovat ulkohalkaisijaltaan 12,4 mm paksut. Letkuja peittää karhea nylonpunos, joka ei tunnu olevan erityisen tiukasti kiinni, vaan se liukuu jonkin verran edestakaisin letkun pinnalla. Letkut itsessään ovat jäykät ja voivat siten jonkin verran rajoittaa sijoitusmahdollisuuksia ahtaammissa koteloissa. Yhteensopivuuden Arctic lupaa Intelin LGA 1200-, 115X-, 2011-3-, 2066- ja AMD:n AM4-kannoille. Kaikille kannoille löytyy myös kiinnitystarvikkeet suoraan paketista.

Huomion arvoisena seikkana Arcticin jäähdytin ei tunnu yhtä täydeltä kuin aiemmin testissä käyneet kalliimmat mallit, vaan coolerin sisältä kuuluu jonkin verran veden lorinaa sitä käännellessä, joka viittaa siihen, että kiertoon on jäänyt tavallista enemmän ilmaa. Veden lorinaa ja pumpun kurlaavaa ääntä kuuluu myös tietokoneen käynnistyksen yhteydessä jos jäähdytinkennoa on käyttänyt välillä irti ja käännellyt. Käynnistyksessä ei kuitenkaan kuulu ääntä, ellei jäähdytinkennoa varta vasten liikuta koneen ollessa sammuksissa.

Jäähdytinkenno Arcticissa poikkeaa edellisen vertailuartikkelin joukkiosta. Materiaaliltaan se on yhä alumiinia, mutta se on selvästi aiempia testicoolereita paksumpi. Varsin tavanomaisen 27 mm:n sijaan Liquid Freezer II 360:n jäähdytin on peräti 38 mm paksuinen, joka vaikuttaa suoraan myös jäähdytyspinta-alaan ja toisaalta myös kotelon sisältä vaadittavaan tilaan. Pituutta kennolla on 398 ja leveyttä 120 mm, eli muilta mitoiltaan se on samaa kokoluokkaa aiempien testilaitteiden  kanssa. Tiheydeltään se puolestaan vaikuttaisi olevan edellisen testinelikon malleja harvempi 16 FPI:n arvollaan, joten se sopii ainakin teoriassa paremmin hiljaisempien (alhaisemman ilmavirran) tuulettimien kanssa käytettäväksi.

Letkulähtöjen suojukset kennossa ovat kiiltävää metallia ja suhteellisen kookkaat. Paksun kennon ja ulkonevien letkulähtöjen myötä cooleri voikin ottaa kotelosta riippuen hieman kiinni emolevyn liittimiin ja ulokkeisiin. Testikokoonpanossamme päädyimmekin asentamaan jäähdyttimen kattoon letkulähdöt kotelon etuosaan päin aiempien testiyksilöiden letkulähdöt takaosassa -asetelman sijaan, sillä letkut ottivat kiinni prosessorin 8-pinniseen lisävirtaliittimeen.

Blokkiyksikkö Arcticissa on varsin mielenkiintoisesti muotoiltu. Blokin sisällä on totuttuun tapaan pumppu, mutta kulmikkaan tai pyöreän ”tornin” sijaan blokki on muodoltaan litteämpi. Sen yläosaan on asennettu pienikokoinen tuuletin ja letkut lähtevät kylkien sijaan suoraan blokin päältä. Arcticin mukaan blokkiyksikkö on 53 mm:ä korkea ilman letkuja, mutta letkujen noustesssa suoraan blokkiyksiköstä ylöspäin, on korkeussuunnassa vaadittu tila todellisuudessa selvästi suurempi. Minkäänlaista valaistusta blokkiyksikössä ei ole.

Blokin yläosan tuuletin on valmistajan mukaan tarkoitettu viilentämään emolevyn virransyöttöä. 40 mm:n tuuletin pyörii 1000-3000 RPM:n kierrosnopeudella ja se on PWM-ohjattava. Myös blokkiyksikön sisään sijoitettu pumppu on PWM-ohjattava ja tarjoaa 800-2000 RPM:n kierrosnopeusvälin ollen selvästi aiemmin testissä käyneiden coolereiden pumppuja hitaampi. Blokkituulettimen ääni todettiin testijaksolla siinä määrin hiljaiseksi, ettei sitä havaittu korvalla tai desibelimittarilla muiden mittausten yhteydessä.

Liitäntöjen suhteen Arctic luottaa yksinkertaiseen pakettiin. Blokkiyksiköstä lähtee vain yksi kaapeli – 4-pinninen PWM-ohjattava tuuletinliitäntä. Tuo sama kaapeli ohjaa myös jäähdyttimen tuulettimia letkujen yhteydessä tuulettimille vietävän kaapelin kautta. Näin ollen blokkiyksikön tuulettimen ja pumpun erillissäätöön jää varsin heikot mahdollisuudet, sillä ne säätyvät tuuletinten kanssa yhteisestä liittimestä. Toki tämä on myös suhteellisen luonnollinen toimintatapa, sillä CPU-rasituksen noustessa sekä pumpun, että tuuletinten on hyvä pyöriä nopeammin, kun taas vähäisessä rasituksessa ne voivat pyöriä hiljempaa.

Blokkiyksikön pohja on kuparia ja muodoltaan neliskanttinen, eli kyseessä ei ole Asetekin valmistama kokonaisuus. Tiettävästi cooleri onkin Arcticin omaa suunnittelua. Pohja vaikuttaa silmämäärisen arvion perusteella erittäin suoralta, eikä siinä ole havaittavissa kuperuutta, minkä myötä se voi teoriassa sopia optimaalisesti Ryzenien kanssa käytettäväksi. Suoruuden lisäksi silmään pistää suhteellisen pienet ulkomitat (40 x 44 mm), sillä pohja on pinta-alaltaan havaittavasti pienempi kuin aiemmin testissä käyneissä AIO:issa.

Arctic toimittaa jäähdyttimensä mukana omat 120 millimetriset P12-tuulettimet. Kyseessä on erillismyynnissäkin oleva edullinen ja harrastajien keskuudessa melko suosittu malli, jotka jäähdyttimen mukana toimitettuna kuitenkin erottuvat selvästi lyhyemmillä kaapeleillaan. Virtansa ne ottavat pumpulta johdetusta jatkokaapelista, joten itse tuulettimissa kaapelia on vain parisen senttimetriä, eikä niitä siten voi ilman jatkopaloja käyttää suoraan emolevylle liitettynä.

Tuulettimille luvataan 200–1800 RPM:n kierrosnopeusväli. io-techin mittauksissa tuulettimet ylsivät 185–1700 RPM:n nopeusalueelle eli luvatusta maksimista jäädään hieman jälkeen. Minkäänlaista RGB-valaistusta tuulettimissa ei ole, vaan tuulettimet ovat täysin mustat.

Kiinnityksen osalta Arctic tarjoaa kohtalaisen helpon ratkaisun. AM4-kantaan kiinnittäessä Arctic käyttää perinteiseen tapaan AMD:n omaa taustalevyä, mutta prosessorivalmistajan kiinnityskehikot on kuitenkin ruuvattava irti. Näiden tilalle Arctic tarjoaa omat kiinnitystarvikkeensa, jotka ovat hieman hämmentävästi epäsymmetriset, eli ylä- ja alapuolelle prosessoria on omat telineensä. Mielenkiintoisena lisänä Arctic tarjoaa kaksi kiinnityskohtaa, joista toinen on AM4:n perinteinen kiinnitys ja toinen on hieman keskikohdasta sivuun blokin sijoittava kiinnitys, joka on tarkoitettu osumaan mahdollisimman hyvin Ryzen 3000- ja 5000 -sarjojen prosessoriydinten (jotka eivät sijaitse keskeisesti lämmönlevittäjän alla) kohdalle.

Kiinnitysrautoihin itse blokkiyksikkö asennetaan sormiruuveilla, joissa on myös ristipääkannat. Sormiruuveina ne on helppo sijoittaa paikalleen, minkä jälkeen ohjekirjakin suosittelee käyttämään ruuvimeisseliä, jotta blokin kiinnitys saadaan riittävän tiukaksi. Minkäänlaisia jousia kiinnitysvoiman rajoitukseen/tasaamiseen valmistaja ei tarjoa.

Tuulettimet ovat jäähdyttimessä valmiiksi kiinnitettynä, joten sen suhteen asennus on helppoa. Jäähdyttimen koteloon kiinnittämistä varten on ruuvien parina kuitenkin ohjekirjan mukaan käytettävä mukana toimitettuja erillisiä prikkoja, mikä ei ole erityisen hyvä asia, sillä pienet prikat on valitettavan helppo hukata.

Toinen miinuksen arvoinen seikka asennuksessa on asennusruuvien sijoitus AIO:n pakkauksessa – ruuvit ovat yhden ison uudelleensuljettavan pussin sisällä kolmessa kertakäyttöisessä muovipussissa ilman minkäänlaisia selityksiä tai edes toisistaan erottavia koodeja, joten oikeiden ruuvit on löydettävä pelkän ulkonäön varassa.

Koneeseen asennettuna Arcticin Liquid Freezer II 360 on hillitty. Coolerissa ei ole laisinkaan valoja, joten pimeässä huoneessa se ei erotu kotelosta mitenkään. Blokkiyksikkö on suhteellisen kookas, mutta RAM-kampojen päälle se ei asetu. Virransyöttöä viilentävän pienen tuulettimen myötä blokki nousee suhteellisen ylös ja testiemolevyssäkin se asettui emolevyn komponenttien päälle kuitenkin edelleen mahtuen hyvin kiinni. Korkeutta blokilla on suhteellisen vähän, mutta sen päälle asennettujen letkulähtöjen myötä kokonaisuus vaatii paljon korkeussuuntaista tilaa, eikä välttämättä mahdu kaikkein pienimpiin koteloihin.

Huomioita asennuksesta:

  • Yhteensopivuus eri prosessorikantojen kanssa suhteellisen hyvä, mutta AMD:n vanhemmille kannoille tai sTRX4-kannalle ei ole tukea
  • Valmiiksi asennetut tuulettimet nopeuttavat coolerin asennusta
  • Coolerin mukana ei tule työkaluja, joten ristipäämeisseli on oltava omasta takaa
  • Coolerin asennus emolevylle on kohtalaisen helppo, mutta epäsymmetriset asennusraudat vaativat hieman huomiota
  • Jäähdyttimen asennukseen suositellaan käytettäväksi prikkoja
  • AIO:ssa ei ole lainkaan valoja

 

Testikokoonpano

Cooleritestit toteutettiin edellisestä AIO-artikkelista tutussa testikokoonpanossa. Kokoonpano perustuu Asus TUF Gaming X570-Plus-ATX-emolevyyn sekä AMD:n Ryzen 9 3900 XT -prosessoriin. Prosessorin lämmöntuotto on vakioitu testejä varten 140–150 watin välimaastoon. Käytännössä täysin staattisen virrankulutuksen saavuttaminen on cooleritesteissä oikealla tietokonekokoonpanolla mahdotonta, sillä myös prosessorin lämpötila vaikuttaa siihen. Testiajossa lukemat kuitenkin sijoittuivat useimmiten pienemmälle 147-150 watin välille lämpöjen noustessa lopullisiin lukemiinsa. Kulutuslukemat on vakioitu asettamalla kaikkien ydinten kellotaajuus 4 GHz:iin ja käyttöjännite 1,25 volttiin Ryzen Master -sovelluksella. Tavoitteena ei missään nimessä ole saada mahdollisimman hyvää suorituskykyä tai pelikäyttöön optimoitua prosessoria, vaan mahdollisimman hyvä ja tasapainoinen testialusta lämmönlähteeksi coolereille.

Koonpanossa käytetään Cooler Masterin V850 Gold V2 -virtalähdettä, joka tukee tuulettimensa pysäyttämistä pienessä rasituksessa ja Sapphiren Radeon RX 5500 XT -näytönohjainta, joka niin ikään tukee tuuletinten pysäyttämistä rasituksen ollessa vähäistä. Käytännössä näytönohjaimella itsellään tai virtalähteellä ei testien kannalta ole mitään merkitystä, sillä kokoonpanon tarkoituksena on vain rasittaa prosessoria, mutta tuuletinten pysäytysmahdollisuus mahdollistaa prosessoricoolereiden äänenpaineen mittaamisen ilman haittatekijöitä.

Itse testeissä prosessorin kaikkia 12 ydintä rasitettiin Prime95-rasitusohjelmalla 24 säikeen avulla kunnes AIO-jäähdyttimen lämpötilat tasoittuivat eivätkä enää jatkaneet nousuaan. Prime95-ohjelmassa käytettiin custom-asetusta, jossa FFT-kooksi pakotettiin 128k, minkä myötä prosessorin kuluttamat wattimäärät vakioituvat jatkuvasti samankaltaisiksi. Lämpötilat mitattiin ohjelmallisesti Ryzen Master -sovelluksella, joka antaa prosessorista yksittäisen päälukeman, jota käytettiin myös tulosten ilmaisemiseen. Sama sovellus näyttää myös prosessorin virrankulutuksen, jotta pystyimme seuraamaan testitilanteen pysymistä pääpiirteittäin samanlaisena.

Emolevyyn liitettyjen tuuletinten hallintaan käytimme ilmaista FanControl-sovellusta, joka mahdollistaa tuuletinsäädön yhden prosenttiyksikön pykälillä.

 

  • Windows 10 64-bit
  • Prime95 30.3b6 (Custom 128k)
  • Ryzen Master
  • FanControl

Testikokoonpanon kotelo on ennestään io-techin cooleritesteistä tuttu Cooler Masterin MasterCase H500P Mesh. Niin ikään aiemmista testeistä totuttuun tapaan koteloa on muokattu kevyesti, jotta se sopisi parhaalla mahdollisella tavalla testikäyttöömme. Etupaneelin sisäpinnassa sijaitseva pölysuodatinverkko on poistettu, jotta ilmankierto olisi mahdollisimman vapaata, minkä lisäksi testikäytössä katon umpinainen muovi-ikkuna on irrotettuna, jotta kattoon kiinnitetyt jäähdyttimet voisivat hengittää vapaasti ja niille löytyy riittävästi asennustilaa.

Modausten jälkeen kyseessä on useimpia koteloita ilmavampi kokonaisuus, joten suljetuimmissa koteloissa cooleritulokset voivat olla heikompia, mutta modausten myötä kotelo itsessään rajoittaa coolereiden toimintakykyä testikäytössä mahdollisimman vähän. Avoimesta testipenkistä kotelo kuitenkin eroaa ilmavirtojen suuntausten myötä, sillä kotelon ilmankiertoa parantavista modauksista huolimatta ilma itsessään joutuu yhä kiertämään koteloille perinteiseen tapaan, eikä kyseessä ole avoin tila. Näin ollen tulokset ovat lähempänä normaalia kotelokäyttöä kuin ne avoimessa testipenkissä olisivat.

MasterCase H500P on kooltaan suhteellisen kookas ja se sijoittuu miditorni- ja täystornikoteloiden välimaastoon. Kotelosta löytyy yhteensopivuus myös E-ATX-kokoisille emolevyille. Kotelon mukana toimitettava vakiojäähdytys luottaa kahteen etupaneelista ilmaa sisään työntävään 200 mm:n (800 RPM) RGB-valaistuun tuulettimeen ja yhteen takapaneelista ilmaa ulos työntävään 140 mm:n (1200 RPM) tuulettimeen. Lämpötilatesteissä kyseiset tuulettimet ovat emolevyn tarjoamalla maksimiteholla, jotteivat nekään rajoittaisi testattavien jäähdytinten suorituskykyä. Desibelimittausten yhteydessä tuulettimet on ymmärrettävästi käännetty pois päältä.

Cooleritestejä varten referenssituulettimina toimivat Noctuan tuulettimet. 360 mm:n jäähdyttimet käyttävät 120 mm: tuulettimia, joten ymmärrettävästi Noctuan valikoimasta käyttöön valikoitui valmistajan tuoreimmat NF-A12x25-tuulettimet. NF-A12x25:t on speksattu 450–2000 RPM:n kierrosnopeuksille ja ne pysähtyvät kokonaan PWM-ohjauksen nollalla prosentilla. Testikappaleemme kuitenkin rekisteröityivät pienimmillä kierrosnopeuksillaan luvattua speksiä hitaammiksi 230 RPM:n kierrosnopeudella. Maksimissaan Noctua lupaa tuuletintensa tarjoavan 60 CFM:n ilmavirran ja 2,34 mm H20:n paineen 22,6 dBA:n äänenvoimakkuudella.

Tuuletinten kierrosnopeudet

Mittasimme Arctic Liquid Freezer II 360:n mukana toimitettavien vakiotuuletinten kierrosnopeudet koko niiden toiminta-alueelta. Tuulettimet oli kytketty AIO:n vakioasetuksille, eli pumppu on liitetty emolevyn PWM-ohjaavaan tuuletinliittimeen, josta sitten kaapeli jatketaan myös tuulettimille.

Arcticin käyttämät P12-tuulettimet eivät tue tuuletinten pysäyttämistä, vaan pyörivät 0 prosentin PWM-asetuksella 185 RPM:n nopeudella samaan tapaan kuin 10 prosentin asetuksellakin. 10 prosentista eteen päin tuuletin vaikuttaisi vastaavan hyvin jokaiseen 10 prosentin lisäykseen PWM-asetuksessa. Täydellä teholla testiyksilömme tuulettimet pyörivät 1700 RPM:n nopeudella jääden aavistuksen valmistajan lupaaman 1800 RPM:n alapuolelle. Kuvaajassa verrokkeina be quiet! Silent Loop 2 360 ja Noctua NH-D15.

 

Melumittaukset ja melun arviointi korvakuulolta

Melumittauksiin käytimme ITX-kotelotesteistä tuttua Trotec SL300 -desibelimittaria, joka sijoitettiin noin 30 cm päähän yläviistoon kotelon vasempaa kylkeä ja kattoa kohden. Kotelon lasikylki pidettiin paikallaan tuuletintestien yhteydessä ja irroitettiin pumpun äänenpaineiden mittausta varten. Testi mukailee normaalia tietokonekäyttöä, sillä AIO pidettiin paikallaan koneessa ja tuulettimet oli asennettu puhaltamaan ilmaa sisältä ulos, eli tuuletinten ja desibelimittarin välissä on myös AIO-coolerin jäähdytin hiljentämässä äänenpainetta.

Mittaukset toteutettiin päiväsaikaan tavallisessa kerrostaloasunnossa. Mittaukset kuitenkin pyrittiin ajoittamaan siten, ettei naapurustosta kuuluisi ääniä, vaan ympäristö olisi mahdollisimman hiljainen. Taustameluksi mittasimme noin 34,5 dBA. Aiemmistakin testeistä totuttuun tapaan mittarin kymmenyksen tarkkuudella antamat tulokset pyöristettiin lähimpään puoleen desibeliin. Tuloksia tulkittaessa kannattaa ottaa huomioon että ne ovat suuntaa-antavia ja etteivät ne välttämättä ole verrattavissa edes tuolla puolen desibelin tarkkuudella, vaan lähinnä yhden desibelin eroja voi pitää jo todellisuudessa merkittävinä. Lisäksi huomioon kannattaa ottaa, että desibeli on logaritminen suure ja että mittaustulosket ovat vertailukelpoisia ainoastaan samoissa olosuhteissa mitattujen tulosten kanssa.

Arcticin tuulettimet käyttävät vakioasetuksellaan pumpun läpi tulevaa PWM-ohjausta, eivätkä niiden omat kaapelit yksinkertaisesti yllä emolevylle asti, minkä vuoksi myös pumppu säätyi tuuletinten mukana. Alimmilla kierrosnopeuksillaan tuulettimet olivatkin hiljaisempia, kuin hieman yskivästi toimiva pumppu.

Arcticin käyttämät P12-tuulettimet ovat kokonaisuudessaan hyvin hiljaiset. Täydellä 1700 RPM:n pyörimisnopeudellakin desibelit jäivät kohtalaisen alhaiseen 40 desibeliin, mikä on jo selvästi kuultava, mutta kuitenkin AIO-tuuletinten mittakaavassa varsin hiljainen. Jopa verrokkina käytetty Noctua NH-D15 oli täydellä tuuletinten pyörimisnopeudella jonkin verran äänekkäämpi 43 desibelin äänenpaineellaan. D15:n tuloksissa on kuitenkin otettava huomioon, että AIO:iden tapaan myös Noctuan kanssa kotelon katto oli irroitettu, mutta Noctuan tapauksessa katon paikalle ei tullut myöskään jäähdytinkennoa, joten ääni pääsi karkaamaan kotelosta hieman vapaammin ulos.

Ajoimme desibelimittaukset uusiksi myös edellisen testin be quiet!:lle, koska testihuoneen järjestys ja sisustus on hieman muuttunut ja edellisen testin kanssa identtinen sijoitus desibelimittarille ei ollut mahdollinen. Sen myötä mittaustulokset poikkeavat jonkin verran edellisessä testissä nähdyistä. be quiet!:iin verrattuna Arctic oli äärimmäisen hiljainen ja peräti yli 9 desibelin äänenpaine-eroa täydellä voimakkuudella ei korvaa edes be quiet!:n sinänsä miellyttävä ääniprofiili.

Alle 1300 RPM:n nopeuksissa kaikki tuulettimet olivat suhteellisen samalla tasolla äänenpaineissa, mutta siitä ylöspäin Arctic oli aivan omissa luvuissaan ollen selvästi hiljaisempi kuin kilpakumppaninsa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että äänenpaine ja kierrosnopeus ei korreloi suoraan tuulettimen tuottaman ilmavirran kanssa.

Arcticin tuulettimillakin on kuitenkin omat heikkoutensa, sillä niissä on havaittavissa selvää ulinaa 1520 RPM:n tienoilla ja sen jälkeen. Tuo ”uliseva” sivuääni oli voimakkaimmillaan 1530–1540 RPM:n välillä ja sen jälkeen taas hiljeni aivan selvästi PWM-arvojen saavuttaessa 90 prosentin tason. Alue on siis todella pieni ja siten omaa tuuletinprofiilia tehdessä suhteellisen helppo myös välttää. Alueen koko ja sijainti, sekä itse ulinan määrä voi kuitenkin vaihdella tuuletinkohtaisesti, mutta ainakin allekirjoittaneella käytössä olleissa P12-kotelotuulettimissakin sitä on poikkeuksetta jossain kohtaa tuuletinprofiilia aina ilmaantunut.

Valitettavasti tuota ulinaa esiintyi jonkin verran myös aina kun tuuletin kiihdytti tai hiljensi nopeutta, joten tasaisesti nousevaa tuuletinprofiilia Arcticin kanssa ei kannattane käyttää. Tuulettimet jättävät kokonaisuudessaan hieman ristiriitaisen vaikutelman – ne ovat miellyttävän hiljaiset kovillakin nopeuksilla, mutta kierrosnopeuksien vaihtelussa ja tietyillä taajuusalueilla esiintyvät korkeaääniset ulinat ovat harmillinen miinus.

Coolerin pumpun äänenpainemittauksia varten irrotimme tuulettimet, jotteivat ne liikkuisi PWM-säätöjen mukana. Valitettavasti pumppu ei rekisteröi pyörimisnopeuksiaan emolevylle, joten niitä emme pysty arvioimaan.

Liquid Freezer II  360:n pumppu on täydellä teholla kohtalaisen hiljainen, eikä siitä saatu desibelimittariin, minkäänlaisia lukemia. Tietokoneesta on kuultavissa pientä ininää, mutta se on todella hiljaista, mikä on AIO-coolerille miellyttävä yllätys. Selvästi edellisen AIO-testin pumppuja hitaampi 2000 RPM:n maksiminopeus kuuluu siis myös käytännössä, sillä Arctic on täydellä tehollaan hiljaisempi kuin edellisen nelikon miellyttävimmäksi todettu be quiet!

Pumppu on kuitenkin täyttä voimakkuutta selvemmin kuultavissa pienillä kierroksilla ja koska se ohjautuu yhdessä tuuletinten kanssa, tekee se kaikkein pienimmistä kierrosnopeussäädöistä suhteellisen vaikeita suositeltavia. Pumppu ikään kuin kurlaa vettä noin 20 prosentin tehoilla ja ääni tasoittuu miellyttävän tasaiseksi vasta noin 40 prosentin asetuksella, jolloin tuulettimet pyörivät jo 820 RPM. Tuolloin kone on kuitenkin yhä miellyttävän hiljainen, muttei kuitenkaan äänetön.

Pumpun kurlaava ääni liittynee aiemmin tehtyyn havaintoon siitä, että pumpussa tuntuisi olevan jonkin verran ilmaa, eikä se ole niin täynnä nestettä kuin aiemmin testissä käyneet kalliimmat AIO:t.

 

Lämpötilamittaukset vakiotuulettimilla

Prosessorin lämpötilatestit toteutimme edellisestä testistä tuttuun tapaan Prime95:een tehdyllä custom-profiililla, joka esiteltiin tarkemmin tämänkin artikkelin Testikokoonpano-osiossa. Ympäristön lämpötila oli testien tekoaikaan 24–26 astetta ja kuvaajassa on ilmoitettu delta-T-arvot, eli prosessorin lämpötilasta on vähennetty testihetkellä vallinnut ympäristön lämpötila.

Testit ajettiin kahdella eri tuuletinnopeudella – täydellä teholla ja normalisoituna 38 desibelin tasolle. Näin saamme selville maksimaalisen jäähdytyskyvyn, johon cooleri vakiona yltää, mutta myös vertailukohdan kaikkien mallien välillä yhtenevällä äänentuottomäärällä, joka on myös suht realistinen todellisen rasituskäyttötilanteen näkökannalta. Desibelinormalisoidussa osiossa tulee ottaa huomioon, että vaikka tuulettimet olisivat desibelimääriltään yhteneviä, voivat ne kuulostaa korvaan hyvinkin erilaisilta.

Huomion arvoisena seikkana Arcticin testit ajettiin 37,5 desibelin äänenpaineella, sillä coolerista ei löytynyt asetusta, joka olisi 38 desibeliä. 37,5 dBA saavutettiin 1500 RPM:n asetuksella, jonka jälkeen cooleriin syntyy ääniosiossa kuvailtu uliseva sivuääni, joka pahimmillaan yltää peräti 40 desibeliin. Sivuääni poistuu vasta myöhemmin, kun desibeliarvot ovat jo yli 38:n.

Yllä olevassa taulukossa on lämpötilatulokset Arcticin Liquid Freezer II 360:n vakioasetuksilla, eli pumpun teho on ohjattu tuuletinten mukana, minkä myötä pienemillä tuuletinkierroksilla pumppukin on todennäköisesti pykälän pienempitehoinen, joskaan tarkkoja lukuja ei valitettavasti ole saatavilla, sillä cooleri ei niitä emolevylle rekisteröi. Verrokkina testit on ajettu myös edellisen AIO-testin voittajalla, be quiet!:n Silent Loop 2:lla, ja ilmajäähdytyksen parhaimmistoa edustavalla Noctuan NH-D15:lla. be quiet!:n pumppu pidettiin testeissä täydellä teholla.

Täydellä teholla be quiet! säilyy edelleen varsin selvässä johdossa, mikä on kuitenkin myös suhteellisen ymmärrettävää, kun ottaa huomioon sen tuuletinten tuottaman äänenpaineen, joka oli mittauksissamme jopa yli 9 desibeliä Arcticia äänekkäämpi. Ilmajäähdytteinen Noctuan NH-D15 puolestaan jää kolmisen astetta Arcticin taakse tuottaen noin 3 desibeliä enemmän meteliä.

Äänenpainenormalisoitunakin be quiet! onnistui pyyhältämään ykköseksi yltäen itseasiassa edelleen jopa ohi Arcticin täyden tehon jäähdytyskyvystä ollen samalla myös 2 desibeliä hiljaisempi. Arcticin suorituskyky puolestaan ei juuri muuttunut 2 desibelin äänenpaineen laskusta, vaan lämpötilat nousivat vain yhden asteen. Äänenpainenormalisoituna suurehkojen nestejäähdytinten ero Noctuan NH-D15:sta kasvoi, sillä 38 desibelin äänenpaineella ilmajäähdytteinen cooleri jäi jo yli 5 asteen päähän Arcticista.

Testituloksista voi myös huomata, että käyttämällämme noin 150 watin lämpökuormalla coolerien täyden pyörimisnopeuden käyttämisestä ei ole suurta suorituskykyhyötyä kasvavaan melutasoon suhteutettuna.

 

Lämpötilamittaukset referenssituulettimilla

Referenssituulettimien kanssa luovuimme Arcticin omasta tavasta johdattaa tuuletinten PWM-ohjaus blokkiyksikön läpi. Tämän myötä saimme ajettua blokin pumpun täydellä teholla samalla kun säädimme Noctuan tuulettimia omasta emolevyliittimestään. Näin ollen pääsimme testaamaan itse nestekierron (blokki, pumppu, jäähdytin) suorituskyvyn niin tuuletinten hitailla kuin myös korkeilla pyörimisnopeuksilla ilman, että coolerin pumppu rajoittaisi pienten kierrosnopeuksien suorituskykyä. Myös verrokkina käytetyn be quiet!:n pumppu oli testissä täydellä teholla.

Referenssituuletinten kanssa muutimme testivetoa aavistuksen aiemmasta AIO-artikkelista. Ajamme testit edelleen täydellä teholla saadaksemme kuvan maksimaalisesta jäähdytyskyvystä, mutta nostimme minimikierrosnopeudet Noctuan 240 RPM:n lukemasta edelleen käytännössä äänettömään 625 RPM:ään, eli 25 prosentin teholle PWM-ohjauksella. Tämän tarkoituksena on tehdä testistä käytännön kannalta todenmukaisempi ja järkevämpi, sillä 240 RPM kierrosnopeudella kyseessä käytännössä vain ulkonäöllisesti pyörivä tuuletin, joka ei juurikaan vielä liikuta ilmaa. Reilut 600 RPM on edelleen käytännössä äänetön, mutta kuitenkin jo riittävä jäähdyttämään jäähdytinkennoa jonkin verran.

Huom! Noctuan NH-D15:n tulokset on ajettu coolerin 140 mm:n vakiotuulettimilla.

Referenssituulettimilla Arcticin suorituskyky parani aavistuksen, kun taas be quiet!:n lämpötilat nousivat, minkä seurauksena AIO:t suoriutuivatkin identtisesti. Arcticin jäähdytinkenno on selvästi be quiet!:n käyttämää paksumpi, mutta vastapainona sen pumppu on selvästi hitaampi ja siten myös hiljaisempi. Yhtenevät tulos edellisen testin voittajan kanssa, mutta hiljaisemmalla pumpulla, osoittaakin Arcticin valinneen varsin onnistuneen kompromissin kennon paksuuden ja pumpun tehon kanssa. Samalla se osoittaa Arcticin tuuletinten jäävän suhteellisen heikkotehoisiksi suurehkoista kierrosnopeuksistaan huolimatta.

Myös Noctuoiden hitaahkoilla 625 RPM:n kierrosnopeuksilla Arctic ja be quiet! suoriutuivat identtisesti. Hitaammin pyörivät tuulettimet eivät kuljeta keskimäärin yhtä hyvin ilmaa paksumman kennon läpi, mutta tässä auttanee Arcticin aavistuksen harvempi kennon rakenne, minkä myötä tulokset säilyvät identtisinä.

Yhteenveto

Arcticin Liquid Freezer II 360 onnistuu erityisesti artikkelin kirjoitushetkellä voimassa olevalla 100 euron hinnallaan olemaan varsin vakuuttava kokonaisuus. AIO:ssa käytetyt tuulettimet ovat täydelläkin teholla huomattavan hiljaiset, minkä lisäksi jäähdytystehoa coolerissa on kohtalaisesti riittäen siivittämään sen yli ilmajäähyjen kuninkaana monien pitämästä Noctua D15:sta.

Edellisen kalliimman pään 360 mm:n AIO-nestejäähdytinten testin voittajan, be quiet!:n Silent Loop 2:n, yli Arctic ei suorituskyvyssään kuitenkaan yltänyt. Vain noin 3,5 asteen lämpötilaero tuuletinten täydellä asetuksella on kuitenkin vakuuttava, kun ottaa huomioon, että be quiet!:n tuulettimet ovat täydellä teholla yli 9 desibeliä Arcticia äänekkäämmät. 38 desibelin tasolle vakioitunakin be quiet! onnistuu vielä nousemaan Arcticin yli, mutta on otettava huomioon, että kyseessä on kuitenkin myyntihinnaltaan jopa 50 euroa kalliimpi cooleri. On myös otettava huomioon, että täydellä tehollaan Arcticin pumppu on korvin kuultavasti hiljaisempi kuin be quiet!:n. Kritiikkiä ansaitsee myös Arcticin ratkaisu säätää pumpun kierrosnopeutta samalla PWM-signaalilla tuulettimien kanssa. Sen myötä pumpun pyörimisnopeus laskee hiljaisilla tuuletinnopeuksilla tarpeettoman alas, vaikka pumppu on hiljainen jo täydelläkin nopeudella.

Arcticin erinomaisesta suorituskyvystä ja hiljaisuudesta huolimatta aiempia coolereita alhaisempi hintataso on kuitenkin havaittavissa. Jäähdytinkennoa käännellessä kuultavissa oleva veden lorina ja kääntelystä seuraavan käynnistyksen yhteydessä pumpusta kuuluva kurlaava ääni eivät suoranaisesti herätä premium-vaikutelmaa. Ongelmaa ne eivät kuitenkaan testijakson puitteissa selvästikään muodostaneet ja äänetkin katosivat, kunhan AIO:ta ei vain liikutellut välillä. Haasteita voi kuitenkin teorian tasolla olla tulossa myöhemmin, sillä letkujen läpi haihtuva neste tulee olemaan ongelma sitä nopeammin, mitä enemmän tyhjää AIO:sta jo alun perin löytyy. be quiet!:sta löytyvää täyttömahdollisuuttakaan Arctic ei valitettavasti tarjoa.

Lisäksi yleisääneltään hiljaisissa ja miellyttävissä tuulettimissa on kuitenkin myös heikkoutensa. Testiyksilössä oli havaittavissa selvästi korviin kuultavaa korkeaäänistä ulinaa noin 1550 RPM:n seutuvilla, minkä lisäksi vastaavaa ulisevaa ääntä oli kuultavissa hiljaisempana aina kuin PWM-ohjaus muutti tuuletinten kierrosnopeuksia. Tämä on kuitenkin onneksi pääosin kierrettävissä itse kustomoidulla tuuletinprofiililla.

Myös Arcticin Liquid Freezer II 360:ään käyttämä kiinnitysmekanismi osoittaa osin hintansa. Kahden erilaisen kiinnitysraudan käyttäminen aiheuttaa asennuksessa oman pienen lisähämminkinsä, jotta ne menevät varmasti oikein päin. Siitä huolimatta asennus on kokonaisuudessaan helppo ja sormiruuvit itse blokin kiinnityksessä ovat miellyttävä lisä. Jäähdytinkennon asennukseen tarvittavat erilliset prikat ovat miinus useiden muiden luottaessa pelkkiin ruuveihin kiinnityksessä.

Kokonaisuudessaan kyseessä on kuitenkin erinomaisen hintalaatusuhteen tarjoava AIO, jonka suorituskyky riittää ylittämään ilmajäähdytyksen parhaimmiston ja kilpailee vakuuttavasti testissä käyneiden selvästi kalliimpien AIO-nestecoolereiden kanssa ollen samalla selvästi hiljaisin testissä käynyt AIO. Liikuteltaessa sisältä kuuluva nesteen lorina kuitenkin heikentää laatuvaikutelmaa ja asettaa tietyt ennakkoluulot tuotteen kestävyyttä kohtaan. On toki mahdollista, että testikappaleessamme kierrossa oli jostain syystä tavallista enemmän ilmaa. Lisäksi kilpailijoita paksumpi jäähdytinkenno voi vaikeuttaa coolerin asennusta tietyissä koteloissa, joten se on tärkeää huomioida cooleria valittaessa.

Plussaa:

  • Suorituskyky
  • Tuuletinten hiljaisuus
  • Pumpun hiljaisuus
  • Tavallista paksumpi jäähdytin lisää jäähdytyspinta-alaa
  • Hinta

Miinusta:

  • Tuuletinten sivuäänet tietyillä kierrosalueilla ja PWM-asetuksen muuttuessa
  • Pumpun kierrosnopeus säätyy tuulettimien mukaan
  • Cooleri ei äänistä päätellen ole aivan yhtä täynnä nestettä, kuin aiemmin testissä käyneet mallit

Huomioitavaa:

  • Arctic tarjoaa AIO:lle 6 vuoden takuun
  • AIO:ssa ei ole laisinkaan RGB-valaistusta
  • Jäähdytinkenno on useita kilpailijoitaan paksumpi

 

This site uses XenWord.
;