io-tech testasi lovettomalla näytöllä varustetun Motorola One Hyperin.

Motorolan älypuhelinmallisto on saattanut viime aikoina näyttää hieman sekavalta varsinkin alaa vähemmän seuraavien silmissä. Lenovon omistamalta brändiltä ei ole hetkeen tullut länsimarkkinoille uusia huippumalleja, mutta sen sijaan alempaan keskihintaluokkaan Motorola tekee nykyisin sekä Moto G- että One-sarjan puhelimia. Asiaa ei helpota se, etteivät One-sarjalaiset ole enää viimeisimpien mallien myötä olleen Android One -puhelimia, eikä myöskään se että osaa G-sarjasta julkaistaan nykyisin puolen vuoden syklissä (plus- ja play-mallit) kun taas osa sarjasta jatkaa vuoden julkaisusykleissä.

Ensimmäinen Motorolan One -älypuhelin julkaistiin vuoden 2018 lopulla ja sen Moto G -sarjasta erottavana tekijänä oli Googlen Android One -ohjelmaan kuuluminen. One-malliston laajentuessa Android One -sertifiointi tippui kuitenkin varsin nopeasti pois kyydistä, eikä selvää erottavaa tekijää Moto G- ja One-mallisarjojen välillä enää juuri löydy. Moto G -sarjan jatkaessa numeroitua nimeämistyyliään julkaisten aina seuraajan edelliselle mallilleen, on One-sarjassa otettu hyvin erilainen lähestymistapa. One-sarjassa puhelinten välillä ei ole löydettävissä selvää seuraajasuhdetta, vaan puhelimet on nimetty kaikki omiksi yksilöikseen omiin hintaluokkiinsa ja niiltä kaikilta löytyy jokin oma erikoisuutensa, joka erottaa ne toisistaan.

Tämä on näkynyt myös One-sarjan julkaisutahdissa: Siinä missä G-sarjan puolivuosittainen julkaisutahti voi vaikuttaa nopealta, on One-sarjaan julkaistu ensimmäisen 2018 syksyllä myyntiin tulleen mallin jälkeen tiputellen jo viisi muutakin puhelinta. Kyseisistä puhelimista io-tech on testannut aiemmin jo alkuperäisen Motorola Onen, One Visionin ja One Zoomin. Puhelinten menestys testeissämme on ollut varsin vaihtelevaa.

One-sarjan viimeisin vesa, Motorola One Hyper, julkaistiin joulukuussa 2019 ja Suomeen puhelin saapui myyntiin kuluvan helmikuun alussa 369 euron suositushintaan. Puhelin on saatavissa kahtena värivaihtoehtona – tumman sinisenä Deepsea Blue -värinä, jota myös testikappaleemme edustaa, ja tumman punaisena Fresh Orchid -vaihtoehtona. Hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan hintataso on artikkelin kirjoitushetkellä helmikuun alussa edullisimmillaan 349 €, eli noin 20 euroa suositushintaa alempana.

Tässä artikkelissa tutustumme Motorola One Hyper-puhelimeen noin viikon käyttökokemusten pohjalta hieman täysimittaista testiartikkelia lyhyemmässä muodossa.

 

Pakkaus ja sen sisältö

Motorola One Hyper toimitetaan kompaktissa violetissa paketissa, jonka päältä löytyy ainoastaan Motorolan logo ja puhelimen mallinimi. Mielenkiintoisena tyyliratkaisuna paketin takaa löytyy värillinen kuva itse puhelimesta ja kaksi väritettyä ympyrää, jotka esittävät puhelimen värivaihtoehtoja.

Paketissa toimitetaan itse puhelimen lisäksi USB Type-C kaapeli, jonka molemmissa päissä löytyy Type-C -liitin, 27 watin Motorola TurboPower-verkkovirta-adapteri, korttikelkan irrotustyökalu, läpinäkyvä taipuisa suojakuori, pikakäyttöohjeet, takuutiedot, tulppamalliset kuulokkeet 3,5 mm:n liitännällä ja kahden kokoiset vaihtotulpat kuulokkeisiin.

 

Rakenne, tekniset ominaisuudet ja yksityiskohdat

Ensimmäisenä One Hyperissä huomion kiinnittää etuosan suurikokoinen näyttö, jonka yhtenäisyyttä ei ole ”rikkomassa” minkäänlaista kameralovea tai -reikää. Muilta osin muotoilu ei ole erityisen silmiinpistävää. Motorola One Hyperillä ei One-sarjan selvästi erillisten puhelinmallien myötä ole olemassa selvää edeltäjää, johon puhelinta voisi vertailla, mutta One Hyperista on löydettävissä kuitenkin selvästi muistakin Motorolan puhelimista tuttuja piirteitä. Rakenne on kokonaan muovia ja takakannen muotoilu on pitkiltä sivuiltaan reilusti pyöristettyä, minkä seurauksena käsituntuma onkin hyvin lähellä Moto G8:a, joskin huomattavasti suuremmassa koossa.

Fyysiset mitat

  • Ulkomitat: 161,8 x 76,6 x 8,9 mm
  • Paino: 210 grammaa
  • Näytön ja ulkomittojen suhde: 83,7 %

One Hyperin 6,5” näyttö on suurin, mitä Motorola on tähän mennessä puhelimissaan käyttänyt, minkä seurauksena se on myös suurikokoisin Motorolan puhelin. Näytön kokoon nähden puhelin ei kuitenkaan tunnu erityisen massiiviselta, vaan suhteellisen kapeat näytön reunukset pitävät puhelimen mitat aisoissa. Kilpailijoihin verrattuna One Hyper on näyttökokoluokassaan keskikokoa.

Noin sata euroa edullisempaan Xiaomi Redmi Note 8 Prohon verrattaessa Motorola on 0,4 mm korkeampi, 0,2 mm leveämpi ja 0,1 mm paksumpi, vaikka Note 8 Pro tarjoaakin 0,03 tuumaa suuremman näytön. Samsungin uunituoreeseen 6,5-tuumaiseen (20:9) Galaxy A51:een verrattuna Hyper on 3,3 mm pidempi, 3 mm leveämpi ja millimetrin paksumpi. One Hyperin 210 gramman paino on myös varsin korkea muovisesta rakenteesta huolimatta.

Muovinen rakenne onkin tämän hintaluokan puhelimelle miinus. Muovi takakuoren materiaalina voi mahdollistaa lasikuorta paremman iskunkestävyyden, mutta vastapainona puhelimen käsituntuma ei yllä samalle tasolle, minkä lisäksi muovinen kuori kerää itseensä huomattavasti lasikuorta enemmän pölyä ja muuta likaa sekä on lasikuorta helpompi naarmuuntumaan. Takakuoren lisäksi myös puhelinta kiertävät reunukset ovat muoviset metallin sijaan. Positiivisena puolena täysin muovisesta rakenteesta huolimatta One Hyper on käsissä suhteellisen jämäkän tuntuinen eikä se vääntyile tai natise rasituksenkaan alla.

Motorola lupaa laitteen rakenteen olevan vettä hylkivä, mikä tarkoittaa käytännössä nanopinnoitteella toteutettua kevyttä roiskeenkestävyyttä, eikä laitetta ole suunniteltu kestämään esimerkiksi upotusta veteen. Virallista IP-luokitusta puhelimella ei ole. Todennäköisesti ainakin esiin nouseva motorisoitu kamera estää puhelinta olemasta täysin vesitiivis.

One Hyperin alapääty ei juuri yllätyksiä sisällä. Päädystä löytyy USB 2.0 -nopeutta tukevan USB Type-C -liitännän lisäksi vain reikä yhdelle puhelimen mikrofoneista ja kolmen reiän takaa löytyvä monokaiutin. Monokaiutin peittyy helposti käden taakse puhelinta vaakatasossa pitäessä ja stereokaiuttimien puuttuminen onkin ehdottomasti pettymys, sillä esimerkiksi Motorolan oma edullisempi G8 Plus tarjoaa varsin laadukkaat stereokaiuttimet.

Yläpäädystä löytyy puhelimen motorisoitu esiin nouseva etukamera, joka on varustettu 32 megapikselin sensorilla ja f2.0-aukkosuhteella sekä varmasti osaa käyttäjäkunnasta edelleen miellyttävä 3,5 mm:n kuulokeliitäntä. Subjektiivisen testin perusteella kuulokeliitäntä kykenee antamaan melko hyvin ulostulotehoa ja maksimiasetuksillaan puhelin kykenikin ajamaan AKG K612 Pro -kuulokkeita suhteellisen kovalla voimakkuudella. Täydellä äänenvoimakkuudellakaan ajettaessa puhelin ei tuonut mukaan ylimääräistä säröä tai muuta häiriötä.

Motorisoitu ylösnouseva etukamera mahdollistaa puhelimen näytön laajentamisen lähes laitteen reunoille asti, mikä on suuri plussa median kulutuksen kannalta, mutta varsinkin paljon etukameraa käyttävien keskuudessa motorisoitu mekanismi jakaa todennäköisesti jonkin verran mielipiteitä. Mielenkiintoisena ulkoisena yksityiskohtana takakameran kehys on muotoiltu ikään kuin jatkoksi esiin nousseelle etukameralle. Etukamera itsessään kykenee tuottamaan varsin tarkkaa jälkeä, eikä siinä ole pakotettuna minkäänlaisia kauneustiloja.

Näytön tekniset ominaisuudet:

  • 6,5” IPS-LCD.
  • 19,5:9-kuvasuhde, 1080 x 2340 pikseliä, 388 PPI

Motorola markkinoi One Hyperin näyttöä Total Vision -nimellä, mikä todennäköisesti viittaa näytön lovettomuuteen. Kuvanlaadultaan näyttö on melko vakuuttava. Silmämääräisen arvion perusteella värintoisto on hieman kallellaan viileään, mutta kokonaisuudessaan IPS-LCD-näyttöjen mittapuulla vakuuttavan kontrastin ja väritoiston myötä kokonaisuus kääntyy selvästi positiivisen puolelle. Harmillisesti Motorola ei tarjoa asetuksissaan näytölle tarkempia värisäätöjä, vaan ainoastaan kolme esiasetettua vaihtoehtoa – luonnollinen, tehostettu ja kylläinen. Näyttö ei myöskään tue minkäänlaisia HDR-ominaisuuksia, jotka ovat vähitellen nostaneet suosiotaan myös puhelimissa. Huomionarvoisena yksityiskohtana Motorola ei ole maininnut näytön suojalasille tekijää, joten se ei todennäköisesti ole peräisin Corningin tai Panda Glassin valikoimista.

Näyttöä kiertävät reunukset ovat joka puolelta lähes samankokoiset, mutta alapuolelle jäävä leuka on edelleen hieman muita suurempi todennäköisesti näytön liittimien mahduttamisen vuoksi. Reunukset eivät ole nykymittapuilla poikkeavan ohuet, mutta kokonaisuudessaan puhelin on varsin miellyttävän modernin näköinen.

Takakuoren puolelta huomio kiinnittyy ensimmäisenä jo mainittuun kamerakehyksen muotoiluun, joka muodostaa suoran linjan esiin nousevan etukameran kanssa. Tätä linjaa on myös jatkettu puhelimen alalaitaan asti kamerakehyksen alla jatkuvan pistekuvion myötä. Muilta osin takakuori on varsin samankaltainen muidenkin Motorolan puhelinten kanssa ja siten ei erityisen joukosta erottuva. Takakuori on pyöristetty pitkiltä sivuiltaan varsin pitkältä matkalta kulmia kohden, minkä seurauksena suuresta koostaan huolimatta puhelinta on kuitenkin varsin miellyttävä pitää yhdelläkin kädellä.

Takakuoresta löytyvä sormenjälkilukija poikkeaa hieman Motorolan perinteistä, sillä lukijaan ei ole sisällytetty enää Motorolan logoa. Sormenjälkilukija toimi testijaksolla odotusten mukaisesti, eikä minkäänlaisia ongelmia havaittu. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Motorola on sijoittanut sormenjälkilukijaa kehystämään LED-valon, joka toimii latauksen merkkivalona ja yleisenä ilmoitusvalona. Testikappaleessamme valo toimi normaaliin tapaan ladatessa, mutta jostain syystä ilmoituksista ei tullut valollista merkkiä, vaikka ilmoitusvalo oli laitettu asetuksista päälle.

Motorola on varustanut One Hyperin Qualcommin syksyllä 2018 julkaisemalla pelaamiseen suunnatulla Snapdragon 675 -järjestelmäpiirillä, joka valmistetaan nykymittapuulla jo hieman vanhahtavalla 11 nanometrin prosessilla. 675 sijoittuu suorituskyvyllään Snapdragon 670- ja 710 -mallien väliin. Kyseinen järjestelmäpiiri on ainakin tällä hetkellä mellko harvinainen markkinoiltamme löytyvissä puhelimissa. Samassa hintaluokassa on kuitenkin tarjolla esimerkiksi Xiaomi Mi 9T, joka tarjoaa parempaa suorituskykyä Snaprdagon 730 -järjestelmäpiirillään.

Järjestelmäpiirin parina on varsin tyypilliset 4 Gt RAM-muistia ja 128 Gt tallennustilaa, jota on mahdollista kasvattaa entisestään muistikortilla. Osa kilpailijoista tarjoaa kuitenkin noin 350 € hintaluokassa jo 6 Gt RAM-muistilla varustettuja laitteita. Akun koko on myös hintaluokassaan varsin yleinen 4000 mAh, mutta sen tueksi Motorola lupaa jopa 45 watin pikalataustuen. Paketissa toimitetaan kuitenkin mukana ”vain” 27 watin TurboPower-verkkovirta-adapteri, joka kuitenkin on hintaluokka huomioon ottaen erittäin nopea itsessäänkin. Langattomalle lataukselle One Hyperistä ei löydy tukea muovisesta rakenteesta huolimatta, mikä on melko ymmärrettävää tässä hintaluokassa.

Yhteysominaisuuksiltaan puhelin vastaa varsin hyvin tämän hintaluokan standardeihin tarjoten myös NFC:n ja Bluetoothin 5.0-version. Testijakson aikana emme onnistuneet löytämään tarkkoja tietoja puhelimen LTE-yhteyden nopeuksista.

Tekniset ominaisuudet:

  • Qualcomm Snapdragon 675 (2 x 2 Ghz Kryo 460 Gold , 6 x 1,7 Ghz Kryo 460 Silver, Adreno 612 GPU)
  • 4 Gt RAM
  • 128 Gt (vapaana noin 114 Gt), muistikorttipaikka (max 1 Tt)
  • LTE-A , Dual SIM
  • Wi-Fi 802.11a/b/n/ac 2,4 & 5 Ghz, Bluetooth 5.0, GPS, GLONASS, BDS, GALILEO, NFC
  • 4000 mAh akku, USB Type-C (USB 2.0), 45 watin pikalataus, USB Power Delivery 3.0

 

Kamera

Motorola One Hyperin kamerat sijaitsevat takakuoren vasemmassa yläkulmassa. Suhteellisen suurikokoisen ja hieman takakannen yläpuolelle nousevan pystysuuntaisen kamerakehyksen sisältä löytyy Samsungin 64 megapikselin sensoria käyttävä pääkamera sekä 8 megapikselin ultralaajakulmakamera.

Kameran tekniset tiedot:

  • 64 megapikselin pääkamera (1/1,7”, 0,8 um pikselikoko), f1.9
  • 8 megapikselin ultralaajakulmakamera (1/4”, 1,12 um pikselikoko), f2.2
  • 32 megapikselin etukamera, (0,8 um pikselikoko) f2.0
  • Laser- ja PDAF-automaattitarkennus
  • LED-salama
  • Videokuvaus: 4k 30 FPS, 1080p 120 FPS

One Hyperin kamerajärjestelmä on nykyisten markkinoiden standardien mukainen pitäen sisällään kaksi kameraa, joista toinen on ultralaajakulmainen. Useimmista keskihintaluokan puhelimista poiketen pääkamera ei kuitenkaan ole varustettu 48 megapikselin sensorilla, vaan sen sijaan One Hyperistä löytyy Samsungin valmistama 64 megapikselin sensori, joka kuitenkin edelleen käyttää Quad Bayer -suodatinta luoden täyden 64 megapikselin sijaan 16 megapikselin kuvia. Myös täyden tarkkuuden 64 megapikselin kuvien tallentaminen on mahdollista. Ultralaajakulmakamera on varustettu 8 megapikselin sensorilla. Myös nykyisin yleinen yö-kuvaustila löytyy laitteen ominaisuuksista.

Videokuvausta puhelin tukee 4K-resoluutiolla 30 FPS nopeudella. Ultralaajakulmakameran osalta videokuvaus kuitenkin rajoittuu 1080p-resoluutioon 30 FPS nopeudella. Hidastusvideota puhelin tukee 120 FPS nopeudella 1080p-resoluutiolla. Pääkameran ottama video on kuvanlaadultaan hintaluokassaan perushyvää. Positiivisena puolena kamerasta puuttuvaa kuvanvakainta hyvittää myös 4K-resoluutiolla toimiva sähköinen kuvanvakain. Sähköisen vakaimen rajat tulevat kuitenkin vastaan pian liikkeen koventuessa ja jo normaalin kävelyn seurauksena kuvaan tulee helposti artifakteja. Laajakulmakameran videon kuvanlaatu mukailee vahvasti peruskuvien laatua ollen helposti hyvin rakeista. Positiivisena puolena sähköinen kuvanvakaus toimii kuitenkin myös ultralaajakulmakameran videoissa.

Kehujen arvoisena yksityiskohtana Motorola on sisällyttänyt One Hyperiin lasertarkennuksen, minkä seurauksena puhelin onnistuu tarkentamaan myös hämärissä olosuhteissa varsin varmatoimisesti ja nopeasti.

One Hyperissä on muista Motorolan puhelimista tuttu kamerasovellus, jossa ei ole tapahtunut muutoksia ainakaan sitten Moto G8 Plussan. Kuvaustilat on sijoitettu suljinpainikkeen viereen, mutta vakiona näkyvillä on vain peruskuvaustila ja videokuvaustila. Muut tilat on piilotettu kolmannesta painikkeesta aukeavaan näkymään.

Kuvanlaadultaan One Hyperin pääkamera kykenee tuottamaan kokonaisuudessaan varsin miellyttävää jälkeä. Päivänvalossa otetut kuvat ovat tarkkoja ja väritoistoltaan miellyttäviä. Kirkkaassa päivänvalossa lumiset maisemat voivat valkotasapainoltaan jäädä hieman liian kylmiksi, mutta suurimman osan ajasta kamerasovellus kykenee löytämään oikean värilämpötilan. Dynamiikaltaan kamera onnistuu olemaan varsin vakuuttava, eikä puhki palaneita alueita auringonpaisteesta huolimatta juuri esiinny. Miellyttävänä huomiona Motorola on pitänyt myös terävöityksen varsin hyvin aisoissa ja kasvillisuutta paljonkin sisältävät kuvat pysyvät vielä miellyttävän näköisinä.

Puhelimen kameran suurimmat ongelmat tulevat vastaan hämärässä kuvatessa. Dynamiikka on edelleen varsin hyvää ja erityisesti kaupunkiympäristön valaistuksessa kuvista tulee jo perustilalla vakuuttavan näköisiä, eivätkä katuvalotkaan pala pahasti puhki. Myös väritoisto pysyy luonnollisena vähentyneestä valon määrästä huolimatta. Kuitenkin valon vähentyessä puhelin alkaa helposti arpomaan todellista valotuksen tarvetta ja sen seurauksena osassa hämäräkuvista kuvan rakeisuus voi yltää erittäinkin suureksi. Tämä korostuu erityisesti hieman kaupungin keskustaa hämärämmillä alueilla.

Kahdeksan megapikselin ultralaajakulmakamera tarjoaa puhelimelle monipuolisemman polttovälialueen, mutta juuri muuta hyvää sanottavaa kamerasta ei jääkään. Kuvien laatu on jo päivänvalossa varsin rakeinen ja väritoistoltaan lattea. Rakeisuutta korostaa entisestään hieman liian vahva terävöitys. Hyvänä puolena ultralaajakulmakameran dynamiikka on päivänvalossa varsin kohtalainen, eikä aurinkoisen päivän taivaskaan pala välittömästi puhki.

Hämärässä kuvaamiseen ultralaajakulmakameraa ei voi missään nimessä suositella, sillä kuvissa alkaa esiintyä nopeaa erittäin suuri määrä kohinaa, joka hämärämmissä tilanteissa värjäytyy violetin sävyiseksi. Jo päivänvalossa epätarkkojen yksityiskohtien määrä vähenee myös entisestään ja kuvista tulee hyvin utuisen näköisiä. Lisäksi hämärässä kuvatessa ultralaajakulman kameran dynaamiset rajat alkavat tulla selvästi vastaan.

Motorola One Hyperista löytyvä yö-kuvaustila pyrkii parantamaan kuvan dynamiikkaa pääasiassa valottamalla kirkkaita alueita tarkemmin polttamatta niitä puhki sen sijaan, että se pyrkisi luomaan huomattavasti todellista tilannetta valoisampia kuvia. Kirkkaiden alueiden palauttamisen lisäksi yö-kuvaustila kuitenkin lisää myös huomattavan määrän kontrastia ja terävöitystä kuviin, minkä seurauksena jälki on hyvin ailahtelevaa. Joissain tilanteissa jälki on selvästi miellyttävämpää kuin normaalitilassa otettujen kuvien, mutta toisaalta vahvempaa dynamiikkaa sisältävissä kuvissa yö-kuvaustila voi kontrastoida tumman pään täysin tukkoon. Motorolan aiemmista puhelimista tuttuun tapaan One Hyperin yö-kuvaustila ei ota kuvia kovinkaan kauaa, vaan sen sijaan kuvan prosessointi kestää huomattavan kauan, eikä valmista tuotosta sen myötä pääse näkemään aivan välittömästi.

Testijaksolla päädyimme testaamaan myös One Hyperin käyttämän 64 megapikselin Samsungin sensorin toimintaa täyden resoluution kuvissa ja vertasimme sitä Honor 20:een, joka käyttää keskihintaluokan puhelimissa todella suosittua Sonyn 48 megapikselin IMX 586 -sensoria. Päivänvalossa kuvista korostuu ensimmäisenä huomattava ero valkotasapainossa. Motorola tuotti tilanteesta huomattavasti kylmempään taittavan kuvan Honorin lämpimämmän ja tilanteessa luonnollisemman valkotasapainon sijaan. Kuvia tarkasteltaessa on helppo huomata, että Motorolan käyttämä 64 megapikselin sensori ei ole pelkästään isompi numero mainosta varten, vaan sensori kykenee hyvässä valaistuksessa muodostamaan selvästi enemmän yksityiskohtia sisältävän kuvan. Negatiivisena puolena Motorolan kuvasta löytyy myös enemmän kohinaa kuin Honorin täyden resoluution kuvasta. Pikselitasolla tarkastellessa Motorolan kuvassa on havaittavissa myös sinertävää vääristymää lumen ja vahvojen varjojen liitoskohdissa. Yleisilmeeltään molemmat kuitenkin kykenevät varsin hyvään jälkeen ja suurimmaksi eroksi jääkin jo alussa mainittu valkotasapaino.

Hämärässä vertailun voimasuhteet muuttuvat selvästi. Motorolan suurempi megapikselimäärä ei tuota enää havaittavaa hyötyä, vaan kuvista tulee pikselitasolla tarkasteltuna jopa epäselvempiä kuin Honorin kuvista. Lisäksi Motorolan 64 megapikselin kuvaan ilmestyy hämärässä huomattava määrä kohinaa, joka tummemmilla alueilla saa jo violettiin taittavaa värisävyä. Kohina korostuu erityisesti kuvan laidoilla. Myös Honorin kuvat alkavat kohista hämärässä kuvatessa, mutta kohina pysyy huomaamattomampana ja ennen kaikkea pääosin se ei sisällä ylimääräisiä värejä. Lisäksi yksityiskohdat pysyvät osittain vähemmän häiritsevän kohinan seurauksena Motorolan kuvaa selkeämpinä pienemmästä kokonaisresoluutiosta huolimatta.

 

Käyttöjärjestelmä, suorituskyky ja akunkesto

Motorola One Hyper on varustettu uusimmalla tarjolla olevalla Android 10 -käyttöjärjestelmäversiolla ja testijakson aikana puhelimeen päivittyivät joulukuun tietoturvapäivitykset, joten puhelin on ainakin julkaisussaan varsin hyvin ajan tasalla. Android One -tukea One Hyperistä ei nimestään huolimatta löydy, mutta käyttöjärjestelmä on kuitenkin lähes kustomoimaton, eikä Motorolan kädenjälkeä juuri näy muualla kuin kamerasovelluksessa ja Motorolan omissa ”Moto Toiminnot” ja ”Moto Näyttö” -asetusosioissa. Käyttöliittymä on täysin elepohjainen, eikä Androidin perinteistä painikepohjaista ohjausta ole edes mahdollista asettaa päälle. Eleohjaus osoittautui testijakson aikana kuitenkin varsin toimivaksi ja intuitiiviseksi, mutta joku saattaa silti kokea perinteisten painikkeiden puuttumisen miinukseksi.

Android One -ohjelmaan kuulumattomuudesta huolimatta Hyper One on Android Enterprise Recommended -sertifioitu, minkä seurauksena järjestelmäpäivitykset on taattu seuraavaan versioon ja tietoturvapäivitykset vähintään kolmen vuoden ajaksi maksimissaan kolmen kuukauden välein.

Qualcommin Snapdragon 675 -järjestelmäpiirin tarjoama suorituskyky on hintaluokka huomioon ottaen suhteellisen sulavaa. Käyttöliittymän sisällä liikkuminen ja kevyt käyttö on pääosin sulavaa, mutta raskaammilla internetsivuilla nopean selauksen yhteydessä oli havaittavissa satunnaisesti kevyttä häntimistä. 675 sopii myös pelaamiseen varsin hyvin ja esimerkiksi Call of Duty Mobile -peli asetti grafiikka-asetukset vakiona high-tasolle toimien kyseisellä asetuksella moitteetta. Toisaalta 350 euron hintaluokassa on tarjolla myös tehokkaampaa rautaa sisältäviä vaihtoehtoja, kuten Xiaomi Mi 9T, jonka käyttämä Snapdragon 730 -järjestelmäpiiri tarjoaa vielä pykälää parempaa suorituskykyä.

Lyhyehkön testijakson aikana akunkesto osoittautui pääosin hyväksi, mutta kuitenkin yllättävän vaihtelevaksi. Viikon aikana puhelin kesti välillä kaksikin päivää yhdellä latauksella, mutta toisaalta vastaan tuli myös kertoja, jolloin puhelin oli asetettava lataukseen jo toisen päivän puolessa välissä, vaikka käyttöön ei kuulunutkaan pelaamista tai muuta internetselaamista ja videoiden katsomista raskaampaa kulutusta. Todennäköisesti jo peruskäytössä näkynyttä suurta kulutusta edistää puhelimen suuri näyttö, sillä samaa 4000 mAh akkukokoa käytetään pienemmissäkin puhelimissa. Akun loppuminen kesken päivän ei kuitenkaan ole kovin suuri ongelma erittäin hyvän pikalataustuen ansiosta. Täyttä 45 watin pikalatausta emme testijakson aikana päässeet kokeilemaan, mutta jo paketissa mukana tulleella 27 watin laturilla puhelin latautui puolessa tunnissa 67 prosenttiin ja saavutti 100 prosentin varauksen noin tunnissa ja kymmenessä minuutissa. Suoritus on tässä hintaluokassa erinomainen.

Huomionarvoisena yksityiskohtana Netflix tunnistaa puhelimen Widevine-tueksi vain tason L3 ja sen myötä rajoittaa videoiden resoluution SD-tasolle, joka tämän kokoisella näytöllä alkaa olla jo varsin huomattava puute. DRM-info-sovelluksen mukaan One Hyper tukee kuitenkin Widevine L1 tasoa, jonka myötä suoratoistopalveluiden HD-videoille pitäisi löytyä tuki. HBO Nordic -sovellus ei tarjoa suoraa tietoa tuetusta resoluutiosta, mutta silmämääräisen testin perusteella HBO Nordic näyttäisi toistavan videoita paremmalla tarkkuudella kuin Netflix, joten on mahdollista, että HBO:n sovellus tunnistaa Widevine-tuen oikein, mutta Netflix jostain syystä väärin. Tämä voi teoriassa olla korjattavissa joko Motorolan tai Netflixin puolesta päivityksellä, mutta tällä hetkellä tilanteeseen ei ole ratkaisua.

 

Yhteenveto

Motorolan One-sarjan uusin tulokas on monilta osin miellyttävä puhelin, jonka suurin ongelma on kuitenkin 350 euron hintaluokassa vallitseva kova kilpailu. Puhelimen kokonaan muovinen rakenne on jämäkkä, mutta käsituntumaltaan samaan hintaluokkaan saatavissa olevat metallia ja lasia käyttävät kilpailijat tarjoavat huomattavasti laadukkaampaa tuntumaa. Olisikin voinut toivoa, että Motorola olisi päätynyt käyttämään esimerkiksi metallia ainakin puhelinta kiertävään kehykseen.

Qualcommin Snapdragon 675 -järjestelmäpiirin tarjoama suorituskyky on kohtalaisen hyvää ja pelaamiseenkin potkua riittää melko hyvin. Lisäksi 4 Gt RAM-muistia on hintaluokan standardien mukainen. Kuitenkin lähes samaan hintaan on tarjolla esimerkiksi Xiaomin Mi 9T, jonka käyttämä Snapdragon 730 -järjestelmäpiiri tarjoaa astetta parempaa suorituskykyä ja sen tukena on jopa 6 Gt RAM-muistia. Toisaalta Xiaomi tarjoaa samaan hintaan vain puolet Motorolan 128 gigatavun tallennustilasta.

One Hyperin pääkamera osoittautui testijakson aikana erittäin toimivaksi paketiksi. Kuvanlaatu on varsinkin päiväsaikaan asiallista ja hämärässäkin puhelin onnistui tuottamaan hyvää jälkeä. Pääkameran heikkoudet ovat puhelimen automatiikan puolella, sillä valkotasapaino painottuu joskus helposti liian kylmään, minkä lisäksi hämärässä puhelin voi nostaa ISO:a tilanteeseen nähden liian korkealle, minkä seurauksena kuvista tulee helposti liian rakeisia. Molemmat ongelmat kuitenkin usein poistuivat uudestaan kuvaa ottaessa tai itse käsin tarkennuspitettä ja valotusta säätäessä. Toisaalta One Hyperin tarjoama ultralaajakulmakamera osoittautui pettymykseksi eikä se pärjää kilpailijoiden vastineille. Motorolan yö-kuvaustila ei myöskään onnistunut testijakson aikana vakuuttamaan.

Puhelimen akkukesto oli testijaksolla hyvin ailahtelevaa. Vähemmällä käytöllä puhelin kesti helposti kaksi kokonaista päivää, mutta kovin suuria näytön päälläoloaikoja 4000 mAh:n akku ei kyennyt tarjoamaan. Toisaalta puhelimen vakiovarustukseen kuuluva 27 watin TurboPower-pikalaturi osoittautui erittäin nopeaksi ja sen ansiosta puhelimen lataaminen kesken päivän onnistui varsin helposti.

Lähes kustomoimaton Android-käyttöliittymä toiminee myyntivalttina monille ja puhelin onnistuukin olemaan varsin sulava ja miellyttävä käyttää. Uusimman Android 10 -käyttöjärjestelmän löytyminen suoraan paketista on myös toivottava ominaisuus, kun ottaa huomioon, kuinka harva alemman keskihintaluokan puhelin kyseiseen versioon on päivittynyt. Android Enterprise Recommended -sertifikaatin ansiosta One Hyperille on myös luvattu yksi iso järjestelmäpäivitys ja tietoturvapäivitykset 90 päivän välein seuraavan kolmen vuoden ajaksi.

One Hyperin kokonaisarvosanaa nostaa ehdottmasti puhelimen tarjoama suuri ja väritoistoltaan erittäin toimiva näyttö. Esiin nousevan etukameran myötä näytöstä ei myöskään löydy minkäänlaista lovea, joka rikkoisi immersiota mediaa kuluttaessa. Toisaalta Netflixin kanssa havaitut ongelmat HD-toiston toimimattomuuden muodossa heikentävät mediakokemusta osalla käyttäjistä merkittävästi. Lisäksi samassa hintaluokassa kilpaileva Xiaomi Mi 9T tarjoaa myös lovetonta näyttöä, minkä lisäksi Xiaomin näyttö pohjautuu AMOLED-teknologiaan.

Motorola One Hyper on tasapainoinen toimiva kokonaisuus jonka suurimmat miinukset ovat ultralaajakulmakameran kuvanlaatu ja hintaluokassa halvahkon vaikutelman aiheuttava täysin muovinen rakenne. Näiden vastapainona puhelin kuitenkin tarjoaa lähes puhtaan Androidin hyvällä päivitystuella, erittäin nopean pikalatauksen ja varsin vakuuttavaan jälkeen yltävän pääkameran. Hintaluokassa esiintyvän kilpailun johdosta puhelinta voi kuitenkin suositella pääasiassa vain ehdottomasti puhdasta Androidia kaipaaville.

Plussaa

  • Hyvä suurikokoinen näyttö
  • Lähes kustomoimaton Android-käyttöliittymä
  • Android Enterprise Recommended -sertifikaatin takaama kohtalaisen hyvä päivitystuki
  • Pääkameran kuvanlaatu
  • Nopea pikalataus

Miinusta

  • Ultralaajakulmakameran kuvanlaatu
  • Kuvien pitkä prosessointiaika yö-kuvaustilassa
  • Täysin muovisen rakenteen käsituntuma ja naarmuuntumisherkkyys
  • Helposti käytössä peittyvä monokaiutin
  • Netflixin HD-toiston ongelmat varauksin

Huomioitavaa

  • Puhelimesta löytyy 3,5 mm:n kuulokeliitäntä
  • Sekä takakuori että kehys ovat muovia

 

This site uses XenWord.
;