Vertailussa erittäin kompaktit mini-ITX -kotelot Dan Casesilta, Kolinkilta ja Raijintekilta

io-tech tutustui kolmeen erittäin pienikokoiseen mini-ITX-koteloon.

Tietokoneiden kuluttajamarkkinoiden pienintä emolevykokoa, mini-ITX:ää, käyttäviä koteloita on ollut markkinoilla jo pitkään. Pienille koteloille on syntynyt sekä oma käyttäjäkuntansa että myös oma kehittäjäkuntansa myös pienempien valmistajien keskuudessa. Aikanaan Dan Casesin luoma alkuperäinen A4-SFX oli ensimmäisiä markkinoilla menestyneitä ”side by side”- tai ”sandwich” -asettelua hyödyntäviä koteloita. Käytännössä kyseisen asettelu pohjautuu PCIe-riser -kaapelin käyttöön, jolloin emolevy ja näytönohjain on mahdollista asentaa ”selätysten”. Näytönohjain johdetaan kaapelilla suoraan emolevyn vastakkaiselle puolelle, jolloin molemmat osat saavat jäähdytysilmansa eri puolilta koteloa.

Nämä kaksi tietokoneen suurinta komponenttia vastakkain asettava asettelutapa on osoittautunut viimevuosina ITX-harrastajien keskuudessa erittäin suosituksi ja kyseinen tyyli mahdollistaakin suorituskykyisten kokoonpanojen rakentamisen huomattavan pienikokoiseen koteloon. io-techissä on nähty aiemmin mini-ITX -rintamalta vain suomalaisen Cubeor Vaultin arvostelu, joka pienestä koostaan huolimatta on kuitenkin huomattavasti tuoreita ”sandwich”-koteloita suurempi. Päätimme tutustua nykyiseen trendiin hieman laajemmin ja otimme kolme Suomen markkinoilta eri hintaluokista löytyvää ”sandwich”-asettelun koteloa katsastettavaksi.

Testiin valikoitui yksi kotelo Raijintekilta, yksi Kolinkilta ja yksi trendin aloittaneelta valmistajalta eli Dan Casesiltä. Koteloiden hintahaitari on suhteellisen laaja noin 130 – 230 euroa. Tämän myötä vertailu koteloiden välillä ei ole niinkään hintaluokkansa parhaimmistoa etsivää, vaan enemmänkin kotelotyypin eri hintaluokissa tehtyjen ratkaisujen vertailua. Kotelovalinnat myös rajoittuivat Suomessa myynnissä oleviin malleihin, joten osa ulkomailla suosituista koteloista (mm. Sliger ja Geek) karsiutui testistä pois.

Käymme tässä vertailuartikkelissa läpi koteloiden rakenteellisen toteutuksen, keskeisimmät yksityiskohdat, kokoonpanon asennuksen sekä suoritamme lämpötila- ja melumittaukset aiemmista koteloartikkeleista tutulla kaavalla.

Dan Cases A4-SFX

Dan Cases A4-SFX on, kuten alussa mainittiin, vertailumme vanhimpia malleja. Alkuperäinen A4-SFX sai alkunsa joukkorahoitteisena projektina jo yli neljä vuotta sitten. A4-SFX v1 -kotelo tuli tuettavaksi Kickstarteriin vuoden 2016 keväällä ja kyseisen vuoden aikana koteloita alettiin ensimmäisen kerran toimittaa myös kuluttajille. Tämän jälkeen Dan Cases on julkaissut lähes vuosittaisia iteraatioita tuosta kotelosta kehittäen mallia eteenpäin ja tuoden siihen modernien markkinoiden uusia ominaisuuksia.

Nyt testiin saapunut yksilö on tarkemmalta mallinimeltään A4-SFX v4.1, eli kyseessä ei ole enää sama kotelo kuin Dan Casesin alkuperäinen malli. Uusin, tänä vuonna julkaistu, v4.1-malli on markkinoiden ensimmäinen ”sandwich”-rakenteinen kotelo, jonka PCIe-riser -kaapeli tukee myös tuoreehkoa PCIe 4.0 -standardia. Tämä lämmittänee erityisesti AMD:n x570 -emolevyjä tai tuoreempia käyttäviä kuluttajia, vaikka siitä ei toistaiseksi olekaan merkittävää suorituskykyhyötyä. Toinen V4.1:n mukanaan tuoma muutos on etupaneelin USB-liitännän päivittyminen Type-C-malliseksi. Alkuperäisen mallin jälkeen muutoksia on kuitenkin ajan saatossa tullut enemmänkin – PCIe-riser-kaapeli on vaihtunut useampaan otteeseen, emolevyn alle on lisätty tuuletinpaikka, kotelon USB-paikan kaapelointia on muutettu nestejäähdytysmahdollisuuksien parantamisen vuoksi ja useita pienempiä muutoksia.

Dan Cases A4-SFX on saatavilla hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan Suomessa edullisimmillaan 229 € euron hintaan.

A4-SFX toimitetaan tavanomaisessa ruskeassa pahvipakkauksessa, jonka pintaan on painettu mustalla kotelon mallinimi ja ominaisuuksia. Kuvaa kotelosta pakkauksesta ei löydy ollenkaan. Pakkauksen sisällä kotelo on suojattu muovipussilla ja laadukkaan tuntuisilla solumuovipehmusteilla, jotka on leikattu koteloa mukailevaan muotoon.

Kotelon ohella pakkauksen mukana toimitetaan käyttöohjevihkonen, pussillinen ruuveja ja mainos A4-SFX:ään mahtuvalle Asetekin 92 mm nestejäähdyttimelle.

Kotelo ulkoa

Ulkoisesti A4-SFX:stä erottuu ensimmäisenä kotelon koko. Vain 7,2 litran tilavuutensa myötä A4-SFX onkin tämän vertailun koteloista pienikokoisin. Ulkomitoiltaan (200 x 112 x 317 mm, K x L x S) kotelo ei olekaan juuri suurikokoista näytönohjainta suurempi muuten kuin leveydeltään. Kotelossa ei olekaan juuri ylimääräistä tilaa, vaan lähes kaikki tila on käytettävissä komponenteille, kuten myöhemmin huomataan.

Pienen koon ohessa positiivisena huomiona kotelon rakenne on erittäin laadukas. Dan Cases koteloiden valmistajana toimii Lian Li, mikä näkyy myös lopputuotteessa. Kotelon kaikki ulkopaneelit on valmistettu 1,5 millimetriä paksusta alumiinista ja työn jälki on erinomaista. Kotelosta ei ole löydettävissä teräviä tai huonosti yhteen sopivia yksityiskohtia, minkä lisäksi kaikki paneelit tuntuvat ohuesta rakenteestaan huolimatta miellyttävän tukevilta. Kokonaan alumiininen ulkokuori näkyy myös kotelon painossa, sillä A4-SFX:n paino ilman sisään rakennettua tietokonekokoonpanoa on vaivaiset 1,25 kg. Laadukas työnjälki on kuitenkin jopa odotettavissa, kun otetaan huomioon A4-SFX:n suhteellisen korkea 230 euron hinta.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

Mini-ITX -yhteensopiva
Kaksi laajennuskorttipaikkaa (max. pituus 273 mm)
3 x 2,5 tuuman levypaikkaa (2, jos käytössä SFX-L-virtalähde)
SFX tai SFX-L -virtalähdetuki
Prosessoricoolerin maksimikorkeus 48 mm
Kaksi tuuletinpaikkaa (1 x 92 x 25 mm ja 1 x 92 15 mm., joista ensimmäinen korvaa 2 SSD-paikkaa sisältävän kiintolevykehikon)
Täysikokoisen tuulettimen paikka mahdollista käyttää myös 92 mm:n nestejäähdyttimelle
Erillisellä lisäosalla vasemmassa kylkipaneelissa paikka 120mm nestejäähdyttimelle

Lian Lin koteloille ominaiseen tapaan Dan Cases A4-SFX:n kylkipaneelit ovat push-pull -pinneillä kiinnitettävää sorttia. Täysin työkaluttomat nämä eivät kuitenkaan ole, sillä kyljet ovat ruuveilla kiinni kotelon alle kaartuvasta osasta. Näin ollen vähintään ensimmäisen kasauksen yhteydessä ruuvien irrotus on tarpeen. Kuitenkin pinnit vaikuttavat olevan suhteellisen jämäkät, joten jos virtapiuhat eivät pullota kotelosta ulos, on kylkien kiinnittäminen ilman ruuvejakin mahdollista.

Katon ja etupaneelin kotelossa muodostaa yhdestä osasta koostuva alumiinilevy. Tämä ei kuitenkaan kylkien tavoin kiinnity pinneillä vaan kuudella ruuvilla. Positiivisena puolena kotelo käyttää kaikkiin osiinsa samanlaisia ristikantaisia ruuveja, mikä helpottaa ruuvien hallintaa huomattavasti purkaessa. Etupaneelin takaa paljastuu kiinteä etuosa, jossa sijaitsee etupaneelin virtapainikkeen ja USB-liittimen lisäksi paikka yhdelle 2,5 tuuman levylle.

Sekä katto, että kylkipaneelit ovat A4-SFX:ssä varsin kattavasti rei’itettyjä, mikä helpottaa pienessä kotelossa ilman liikuttamista. Kotelo myös toimitetaan täysin ilman tuulettimia.

Etupaneeli itsessään on erittäin pelkistetty. Siitä löytyvät ainoastaan virtapainike ja USB Type-C -liitäntä. Type-C-liitäntä käyttää tuoreehkoa Type-C:n omaa USB 3.1 gen 2 -emolevyliitäntää, joka alkaa vasta vähitellen yleistyä emolevyissä. Tämän seurauksena testikokoonpanolla liitäntää ei valitettavasti voinut kytkeä. Käytännössä pelkkään USB 3.2 gen 2 -liitäntäiseen USB Type-C liittimeen nojaava etupaneeli onkin kotelossa käyttäjästä riippuen suhteellisen suurikin miinus. Suurin osa tietokoneiden USB-liitäntäisistä laitteista käyttää edelleen perinteistä USB Type-A -liitäntää, joten vähintään yhden sellaisen löytyminen kotelosta vanhempiin emolevyihin sopivalla sisäisellä liitännällä olisi edelleen toivottavaa. Virtapainike on pinnoitteeltaan muuta koteloa karheampaa alumiinia ja siinä on napakka napsahtava tuntuma. Yli 200 euron hintaluokassa virtapainikkeessa on kuitenkin harmillisen paljon ”löysää” ja se liikkuu huomattavasti.

Kotelon pohjasta löytyy paikat kahdelle 92 mm tuulettimelle. Emolevyn alla sijaitsevaan tuuletinpaikkaan on mahdollista kiinnittää maksimissaan vain 15 mm:n paksuisia tuulettimia, kun taas etuosan paikkaan on mahdollista kiinnittää normaaleja 25 mm:n paksuisia malleja. Etuosan tuuletinaukko on kuitenkin vakiona käytössä 2,5 tuuman levykehikolle, johon mahtuu kaksi maksimissaan 15 mm:n paksuista levyä.

Takaosan tuuletinpaikan ohuusvaatimusta selittää kotelon rakenne. Sandwich-rakenteen myötä emolevy ”halkaisee” kotelon keskeltä, eli emolevyn laita asettuu lähelle tuuletinta.

Takaa kotelon ”sandwich”-rakenne on nähtävissä selvästi. Vasemmalla sijaitsee emolevyn taustalevy näytönohjaimen asettuessa oikealle puolelle pystyyn. Tämän seurauksena tietokoneen kaksi lämpimimpänä käyvää osaa – prosessori ja näytönohjain – ottavat molemmat oman viileän ilmansa kylkipaneelien läpi. Näin osien lämmin ilma osittain eristäytyy omiin puoliinsa. Lisäksi tämä asettelu mahdollistaa perinteistä huomattavasti ohuemman rakenteen.

Virtalähde sijaitsee katossa kotelon etuosassa, joten takana sijaitsevan virtakaapelin liitäntä johdatetaan kotelon sisällä jatkokaapelilla virtalähteelle asti.

Kotelo sisältä

Kylkipaneeleiden takaa paljastuva kotelon sisusta voi vaikuttaa hämmentävältä perinteisiin tietokonekoteloihin tottuneesta. Käytännössä sisällä on huomattavat määrät tyhjää tilaa, emolevyn kiinnitykseen käytettävä keskiseinä ja keskeltä kotelon läpi kulkeva muovinen väliseinä, joka jakaa tilan kahteen osaan. Oikealla puolella sijaitsee emolevyn ja virtalähteen puoli ja vasemmalla näytönohjaimelle varattu tila.

Virtalähdettä lukuun ottamatta kokoonpano olisi kasattavissa koteloon kokonaan pelkkien kylkipaneelien irrottamisen myötä, mutta tällöin myös etupaneelin takana sijaitsevasta levypaikasta olisi luovuttava. Ensimmäistä kasausta varten kotelosta kannattaakin ottaa irti niin kyljet kuin myös katon ja etuosan muodostava paneeli.

Paneelien irrottamisen jälkeen käsiin jää erittäin paljas runko, jonka sisällä kaikkialle on helppo päästä käsiksi. Kotelossa ei ole virtalähteen kaapeleille varattuja uria tai reikiä, mutta käytännössä tämän kokoluokan kotelossa niille ei ole tarvettakaan. Erittäin avoimen rakenteen myötä kokoonpanon kasaaminen koteloon on suhteellisen helppoa.

Virtalähteen paikka sijaitsee katossa kotelon etuosassa. Suoraan virtalähteen alapuolella sijaitseva 2,5 tuuman levykehikko on irrotettavissa ilman ylimääräistä purkamista pohjasta löytyvien ruuvien avulla. Kyseiseen kehikkoon mahtuu kaksi levyä, mutta SFX-L -kokoista virtalähdettä käyttäessä on tyydyttävä yhteen. Toisaalta kehikon voi myös ottaa pois käytöstä, jolloin pohjaan vapautuu paikka 92 mm:n tuulettimelle tai vaihtoehtoisesti kotelon mukana tulleen lehtisen mainostamalle Asetecin 92 mm:n nestejäähdytykselle ohuen maksimissaan 15 mm:ä paksun tuulettimen kanssa.

Ilmajäähdytystä käytettäessä Dan Cases A4-SFX:ssä on tilaa prosessoricoolerille vain 48 millimetriä, mikä rajoittaa jäähdytinvalintaa huomattavasti. Käytännössä yleisimmät valinnat koteloon ovatkin testissäkin ollut Noctuan NH-L9i (tai NH-L9a riippuen prosessorista), Cryorigin C7 tai Dan Casesin omaa suunnittelua oleva Alphenföhnin Black Ridge. Näistä Black Ridge voi kuitenkin kohdata yhteensopivuusongelmia tiettyjen emolevyjen suurempien jäähdytinosien kanssa ja Cryorig C7 voi puolestaan osoittautua äänekkääksi tuulettimen sijoittuessa hyvin lähelle kotelon seinää. Pieni jäähdytintila tuleekin ottaa huomioon koteloon prosessoria valittaessa.

Korkeamman virrankulutuksen prosessoreita käytettäessä onkin suositeltavaa suunnata katseensa nestejäähdytyksen puolelle. Vakiona kotelo tukee SFX-virtalähteen kanssa käytettäessä 2,5 tuuman levykehikon tilalle asennettavaa 92 mm:n nestejäähdytintä. Kyseistä jäähdytintä käytettäessä virtalähteen kaapelilähdöt osoittavat suoraan tuulettimeen, joten kaapelinhallinnalle jää huomattavan vähän tilaa. Lisäosana on myynnissä myös vasempaan kylkipaneeliin kiinnitettävää kehikkoa 120 mm:n nestejäähdyttimelle, mutta kyseisen jäähdyttimen käyttö vaatii ITX-kokoisen näytönohjaimen käyttöä.

Näytönohjaimen osalta tilaa on kahden korttipaikan korkuisille korteille ilman suurempaa ylimääräistä tilaa, joten suurikokoisimmat modernit näytönohjaimet eivät tämän myötä mahdu. Pituus ja korkeussuunnassa kotelossa on kuitenkin tilaa suhteellisen paljon.

Kokoonpanon asennus koteloon

Dan Cases A4-SFX:n mukana toimitettava ohjekirja on englanninkielinen ja kuvitettu. Ohjeet voivat olla hyödyksi, sillä koneen kasaaminen eroaa huomattavasti muun muassa perinteisistä miditornikoteloista. Lisäksi pienen tilan myötä optimaalinen rakennusjärjestys on huomattava helpotus rakennusvaiheessa. Ohjekirja itsessään on varsin helpposelkoinen, hyvin kuvitettu ja laadukkaasta materiaalista tuotettu.

Ohjekirja suosittelee asentamaan ensimmäisenä 2,5 tuuman levyt. Tämä suositus on ehdottoman tärkeä erityisesti, jos haluaa käyttää etupaneelin takana sijaitsevaa levypaikkaa, sillä virtalähde peittää suuren osan ruuvinpaikoista kyseiseltä paikalta. Pohjan levykelkan irrottaminen ja asentaminen voi olla mahdollista vielä muiden osien asentamisen jälkeenkin, mutta virtalähteen kaapelit voivat olla tuolloin huomattavasti tiellä.

Tuuletinten asentamisesta ohjekirjassa ei anneta ohjeita, mutta toisen tuulettimen korvatessa levykehikon ja toisen asentuessa emolevyn alle voisi asennuksen nähdä helpoimpana tässä vaiheessa ennen kuin muita osia on kiinnitetty. Varsinkin emolevyn alle 15 mm:n tuulettimen mahduttaminen voi olla haastavaa jälkikäteen.

Toisena vaiheena koteloon kannattaa asentaa ohjekirjan ohjeiden mukaisesti emolevy. Tällöin asentamiseen on avoimen rakenteen myötä huomattavat määrät tilaa, kun taas virtalähteen asentaminen ensin rajoittaisi tilaa huomattavasti. Prosessoricooleri tulee asentaa emolevyyn jo kotelon ulkopuolella, sillä emolevyn taustaan ei pääse enää käsiksi koteloon asentamisen jälkeen.

Vasta kolmantena vaiheena ohjekirja suosittelee virtalähteen asentamista. Asennus tapahtuu kotelon katossa olevaan kehikkoon, joka on tarvittaessa mahdollista irrottaa kokonaan kotelosta. SFX-virtalähde mahtuu koteloon suhteellisen helposti, mutta varsinkin pidempien kaapeleiden sijoittaminen voi tuottaa hieman hankaluuksia. Erityisesti SFX-L-kokoisilla virtalähteillä kaapelinhallintaan onkin kiinnitettävä huomiota. Virtalähde asennetaan ottamaan ilmaa oikean kylkipaneelin läpi ja puhaltamaan lämmin ilma ulos katosta.

Näytönohjaimen asentaminen A4-SFX:ssä on tehty erittäin helposti. PCIe-riser -kaapeli on kiinnitetty kotelon runkoon valmiiksi ruuveilla, joten näytönohjain voidaan vain pudottaa paikalleen kotelon vasemmalle puolelle, joka on varattu kokonaan näytönohjaimelle. Kookkaampien näytönohjainten kanssa kattopaneelia ei kannata pitää paikallaan asennusvaiheessa, sillä suljetun katon kanssa lisävirtaliitinten asettaminen voi olla erittäin haastavaa. Avatun katon kanssa tilaa on kuitenkin hyvin.

Kaapeleiden hallintaan kotelossa ei ole juurikaan annettu mahdollisuuksia. Kotelon rungossa ei ole erillisiä pisteitä nippusiteiden kiinnittämiseen tai kouruja piuhojen johdottamiseen, mutta toisaalta tämän kokoisessa kotelossa niille ei juuri ole mahdollisuuksiakaan. Johdot on helppo vetää omille paikoilleen avoimen rakenteen vuoksi ja ylimääräiset on vain jätettävä virtalähteen alapuolelle, jotteivat ne estä kylkipaneelien kiinni laittamista tai pääse näytönohjaimen tai prosessorin tuulettimiin. Kahta tuuletinta käyttäessä kaapeleiden hallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä toinen tuuletinpaikoista sijaitsee suoraan virtalähteen alla, jolloin kaapelit voivat helposti mennä suoraan tuulettimeen.

Valmiin kokoonpanon kanssa kotelosta on yllättävän helppoa saada sisätiloiltaan siisti. Jako kahteen puoleen helpottaa huomattavasti jälkikäteen emolevylle pääsyä, sillä edessä ei ole suurikokoista näytönohjainta. Näytönohjainpuoli puolestaan pysyy täysin puhtaana, sillä sinne sijoitetaan vain näytönohjain, jolle on tilaa yllättävänkin paljon kotelon kokoon nähden. Etuosan SSD:tä ja virtalähteen kiinnikkeitä lukuun ottamatta kaikkiin osiin pääsee käsiksi pelkästään kylkipaneelit irrottamalla.

Keskeiset huomiot kokoonpanon asennuksesta:

Komponenttien oikea asennusjärjestys on suhteellisen tärkeää, sillä tilaa on todella vähän
Kotelo on kylki- ja katto-/etupaneelien irrottamisen jälkeen erittäin avoin
Prosessoricooleri on kiinnitettävä emolevylle ennen koteloon asentamista
Asennuksen jälkeen kaikkiin osiin on helppo pääsy kylkipaneelien irrottamisen kautta
Johdoille ei ole kovin paljoa ylimääräistä tilaa

Kolink Rocket

Kolink on vuonna 2002 perustettu unkarilainen valmistaja, joka tunnetaan pääasiassa tunnettuja merkkejä edullisemmasta kotelovalikoimastaan. Kolink Rocket on valmistajan pienin kotelo, jonka yhtäläisyydet Dan Casesin A4-SFX:ään ovat huomattavissa jo ensi silmäyksellä. Kolinkin koteloiden yleiseen hintatasoon nähden Rocket on selvästi korkeimmassa hintaluokassa lähes 170 euron hinnallaan, mutta A4-SFX:ään nähden kotelo on kuitenkin yli 60 euroa edullisempi.

Artikkelin kirjoitushetkellä Rocket on saatavilla hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan Suomessa edullisimmillaan noin 125 euron hintaan, mutta kyseessä on mallikappaleen poistomyynti ja uusien koteloiden hinnat asettuvat hieman vajaaseen 170 euroon.

Kolink toimittaa Rocketin hyvin massasta eroavassa paketoinnissa. Perinteisen ruskean pahvilaatikon sijaan kotelo tulee harmaassa pykälää vahvemmassa pahvipaketissa, jota koristaa mallinimen lisäksi värillinen kuva kotelosta. Paketin taustapuolelle on painettu usealla kielellä perustietoja kotelosta. Normaalia värikkäämmän ja vahvemman pahvin lisäksi paketin päältä löytyy myös muovinen kantokahva. Kotelo on suojattu paketin sisällä muovipussilla ja laadukkaan tuntoisilla solumuovipehmusteilla, jotka on leikattu koteloa mukailevaan muotoon.

Kotelon ohella pakkauksen mukana toimitetaan yhdelle paperille painetut käyttöohjeet, pussillinen ruuveja, piippari, neljä nippusidettä, erikseen kotelon pohjaan kiinnitettävät tassut ja lyhyt tuulettimen jatkokaapeli.

Kotelo ulkoa

Kolink Rocket on testin toiseksi pienin kotelo. Kooltaan se on rinnakkain A4-SFX:n kanssa vertaillessa selvästi kookkaampi (235 x 125 x 328 mm, K x L x S), mutta siitä huolimatta huomattavan pieni. Tilavuutta kotelolla on 9,6 litraa. Kokoerot A4-SFX:ään ovat siis suhteellisen pieniä ja ilman rinnakkain vertailua koteloiden voisikin olettaa olevan samankokoisia.

A4-SFX:lle ilman rinnakkainvertailuakin kotelo kuitenkin häviää laatutuntumaltaan. Dan Casesin tapaan myös Kolink on käyttänyt rakenteessaan ulkopinnoillaan pelkkää alumiinia, mutta A4-SFX:n 1,5 mm:n paksuisen alumiinin sijaan Kolinkin paneelit ovat noin 2 mm paksuja. Tämä itsessään ei heikennä laatuvaikutelmaa, mutta pienet raot muun muassa kylkipaneeleiden kiinnityksessä osoittavat rakenteessa hieman säästetyn, mikä näkyy kuitenkin myös alhaisempana hintana. Paksummat alumiinipaneelit yhdessä suhteellisen jykevän metallisen rungon kanssa puolestaan näkyvät kotelon painossa, sillä se on yli kaksi kertaa A4-SFX:ää painavampi 3,5 kg:n massallaan. Kokoonsa nähden suhteellisen painavana kotelo kärsiikin huomattavasti vertailussa A4-SFX:ään, jos tavoitteena on luoda helposti mukana kulkeva pieni tietokone.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

Mini-ITX -yhteensopiva
Kaksi laajennuskorttipaikkaa (max. pituus 310 mm)
2 x 2,5 tuuman levypaikkaa
SFX tai SFX-L -virtalähdetuki
Prosessoricoolerin maksimikorkeus 54 mm
Yksi tuuletinpaikka (80 mm, mukana ohut 80 mm tuuletin)

A4-SFX:stä poiketen Kolinkin kyljet luottavat perinteisiin ruuveihin. Molemmat kylkipaneelit ovat kiinni neljällä ristikantaisella ruuvilla.

Katon ja etupaneelin muodostaa Kolinkissakin A4-SFX:n tavoin yhdestä osasta muodostuva alumiinilevy. Dan Casesista poiketen Kolinkin paneeli on kuitenkin kokonaan umpinainen, eikä siinä ole rei’itystä katossa. Tätä katon ja etuosan muodostavaa paneelia ei myöskään ole Kolinkissa selvästikään tarkoitettu irrotettavaksi, vaikkakin se on mahdollista. Irrottamista varten kotelon sisältä on ruuvattava 9 ristikantaista ruuvia, joihin käsiksi pääsyä varten kotelon on oltava täysin tyhjä.

Kolinkin virtapainike poikkeaa selvästi A4-SFX:stä, sillä se on liikeradaltaan syvemmälle painuva ja yleistuntumaltaan jämäkämpi, mikä on edullisempi hinta huomioiden positiivinen asia. Virtapainikkeen ympärillä on muovinen kehys, joka sisältää kotelon virtaa ilmaisevan LED:in.

Virtapainikkeen kaverina Kolinkin etupaneelista löytyy kaksi täysikokoista USB 3.0 -liitäntää, mikä jakanee käyttäjien mielipiteitä. Toisaalta liitäntäkattaus ei ole yhtä moderni, kuin A4-SFX:n tarjoama, mutta toisaalta se kattaa vielä tänä päivänä laajemman valikoiman emolevyjä. Lisäksi USB Type-C -liitäntäiset lisälaitteet ovat edelleen suhteellisen harvinaisia.

Pohjan osalta Kolink eroaa Dan Casesista samaan tapaan kuin kattopaneelinkin. Rei’itetyn paneelin sijaan Kolink luottaa täysin suljettuun alumiinilevyyn. Kyseisen levyn alle kotelon sisäpohjan ja levyn väliin on sijoitettu Kolinkin levykehikko, joka liukuu ulos takaosasta. Kehikkoon mahtuu kaksi 2,5 tuuman levyä ja se on rakenteeltaan varsin tyylikäs. Miinuspuolena kotelon etuosaan sijoittuvan SSD:n piuhojen on oltava varsin pitkät, sillä niiden on yllettävä aivan kotelon takaosaan saakka levyä asennettaessa tai irrottaessa. Pohjan umpinainen paneeli on mahdollista ottaa pois irrottamalla neljä ristikantaista ruuvia, jolloin levykehikkoon on helpompi pääsy käsiksi.

Pohjasta on löydettävissä myös toinen A4-SFX:ää edullisempaa hintaa selittävä tekijä – koteloon ei ole esiasennettu minkäänlaisia jalkoja. Paketissa tulee kuitenkin mukana liimattavat kumitassut, jotka käyttäjä voi itse liimata koteloon. Toisaalta tämä tarjoaa myös valinnanvaraa, sillä rakennusohjeiden mukaan tassut on mahdollista asentaa myös kylkeen, jolloin koteloa voi pitää vaakatasossa. Tällöin kuitenkin alle jäävän puolen ilmankierto rajoittuisi todella huomattavasti, sillä kumitassuilla ei ole korkeutta montaakaan milliä, joten kyseistä sijoitusta on hankala suositella varsinkaan tehokkaamman kokoonpanon kanssa käytettäväksi.

Takaa kotelo muistuttaa vahvasti A4-SFX:ää selätysten sijaitsevine emolevyn paikkoineen ja lisäkorttipaikkoineen. Dan Casesista eroavana ominaisuutena virtaliitin löytyy kotelon yläosasta. Muutoksen vaikutus on suhteellisen pieni, mutta se hankaloittaa tuntuvasti kotelon ulkopuolista johtojenhallintaa usein suhteellisen paksun virtakaapelin noustessa kotelon yläosaan saakka. Virtalähde itsessään kotelossa on sijoitettu etuosan kattoon Dan Casesin tavoin.

Kotelo sisältä

Kylkipaneelin takaa Kolink paljastaa Dan Casesia muistuttavat sisukalut. Suurimpana eroavaisuutena ensisilmäyksellä on nähtävissä, ettei Kolinkista löydy läpi rungon menevää muovista jakajaa, joka suojaisi näytönohjainta metallikontaktilta emolevyn kiinnitysmetallin tai virtalähteen kanssa. Käytännössä testien valossa tällä ei todettu olevan suurempaa merkitystä.

Dan Casesista poiketen Kolinkiin on mahdollista asentaa koko kokoonpano pelkästään kylkipaneelit irrottamalla, sillä katon ja etupaneelin muodostavaa levyä ei ole tarkoitettu irrotettavaksi normaalin kasauksen yhteydessä. Alumiinisten ulkopaneelien takaa paljastuu kokonaan teräksinen runko, mikä selittääkin pienen kotelon suhteellisen suurta painoa.

Katon kiinteyden myötä kotelo ei kasausvaiheessa ole aivan yhtä avoin, kuin A4-SFX, mikä asettaa tietyt haasteensa kasaukseen, mutta kokonaisuudessaan kotelo on kuitenkin varsin helppopääsyinen. Tuuletusreiättömän katon myötä Kolink on päätynyt sijoittamaan emolevyn yläpuolelle ohuen 80 mm:n tuulettimen huolehtimaan poistoilmasta. Tuuletin puhaltaa katosta ilmaa hyvin ohueen rakoon, joka sisärungon katon ja kattopaneelina toimivan alumiinilevyn väliin jää.

Huomion arvoisena seikkana tuuletin on kiinnitetty sisältä päin pitkillä ruuveilla koko tuulettimen läpi, mikä korostaa entisestään sitä, kuinka kattoa ei ole tarkoitettu irrotettavaksi. Ohuen tuulettimen myötä ruuvit ovat liian lyhyet, jotta vaihto täysipaksuiseen tuulettimeen onnistuisi, vaikka testiemme valossa koteloon juuri ja juuri sellainen mahtuukin. Kattopaneeli onkin irrotettava täysikokoisen tuulettimen kiinnitystä varten. Tästä huolimatta kiinnitys on tehtävä esimerkiksi nippusiteillä, sillä esiasennetun tuulettimen ruuvit ovat huomattavasti ohuemmat kuin esimerkiksi Noctuan käyttämät. Lisäksi sisärungon teräksinen rakenne hankaloittaa ruuvinreikien omatoimista laajentamista huomattavasti.

Negatiivisena puolena kotelon teräksinen sisäkattokin on tuulettimen paikkaa lukuunottamatta täysin umpinainen. Olisi ollut toivottavaa nähdä edes sisäkatossa jonkinlaista rei’itystä, jotta ilma pääsisi liikkumaan myös ilman tuuletintakin vapaasti ylöspäin. Sisäkaton rei’itys ei juurikaan olisi näkynyt myöskään ulkopuolelle suljetun alumiinilevyn ollessa kuitenkin päällimmäisenä. Sisäpohjan alapuolelle sijoitettu SSD-kehikko puolestaan pitää huolen siitä, ettei ilmankiertoa pääse tapahtumaan luonnostaan pohjankaan kautta.

Ilmajäähdytyksen osalta Kolink tarjoaa prosessoricoolerille hieman Dan Casesia suuremman 54 mm:n tilan. Tila on edelleen hyvin rajattu, mutta toisaalta lukujen valossa Kolinkiin mahtuu sisään jo AMD:n edullisin vakiocooleri – Wraith Stealth, joskin vain juuri ja juuri. Nestejäähdytykselle Kolink ei tarjoa tukea ollenkaan. Näytönohjaimelle tilaa on pituussuunnassa 3 senttimetriä Dan Casesia enemmän, mutta tasan kahteen korttipaikkaan jäävä paksuus rajoittaa näytönohjainvalintaa edelleen eniten.

Kokoonpanon asennus koteloon

Kolinkin ohjekirjasta on huomattavissa hintaero Dan Casesiin nähden. Vihkomaisen ohjeen sijaan Kolink luottaa yhdelle hieman A4:ää korkeammalle lapulle painettuun ohjepaperiin. Paperista löytyy paketin mukana tulevien osien ja ruuvien tiedot ja yksinkertaiset rakennusohjeet englanniksi. Ohjeet sisältävät suhteellisen selkeät kuvat ja tiedot siitä, kuinka kasaus onnistuu. Tuulettimen vaihdosta ohjekirja ei mainitse sanaakaan, mikä yhdessä standardia ohuempien kiinnitysruuvien kanssa viittaa siihen, ettei valmistaja ole suunnitellut sitä vaihdettavaksi.

Kasaaminen itsessään on hyvin samankaltainen operaatio kuin Dan Casesissakin, joskaan kattopaneelia ei irroteta missään vaiheessa. Suositeltu järjestys on muuten vastaava, mutta 2,5” levyjen asennuksen ohjekirja jättää viimeiseksi. Tämä onkin mahdollista selvästi muusta kotelosta irrallaan olevan levykelkan myötä. Kelkan irrottaminen on miellyttävän helppoa myös täyteen kasatun kotelon kanssa, sillä kiinnitykseen käytettyyn sormiruuviin pääsee käsiksi myös kasatun koneen kanssa. Virtalähteen johtojen sijoittamisen kannalta suosittelisimme kuitenkin 2,5 tuuman levyjen asentamista ennen näytönohjaimen kiinnitystä.

Toinen A4-SFX:stä poikkeava osa kasausta on virtalähteen asennus. Koska kattopaneelia ei ole suunniteltu irrotettavaksi on virtalähde kiinnitettävä kehikkoonsa kotelon ulkopuolella ja ruuvattava sitten kehikko takaisin koteloon. Tämän suhteellisen yksinkertaisen vaiheen aikana kannattaa huomata, että virtalähteen johto on sijoitettava kiinni jo ennen virtalähteen kehikkoonsa kiinnittämistä. Kehikossa on piuhalle sopiva suljettu kolo, jonka kautta virtalähteen piuha oli mahdollista saada yltämään, kun sen vain laittoi väliin ennen kehikon asentamista. Kehikon avoimesta osiosta kaapeli mahtuisi tulemaan vielä kehikon asennuksen jälkeen, mutta ainakaan testikappaleessamme kaapeli ei ollut riittävän pitkä tähän kiertotiehen.

A4-SFX:n tavoin myöskään Kolinkissa emolevyn liitäntälevyssä ei ole reikää, jonka kautta emolevyn taustaan pääsisi käsiksi asennuksen jälkeen. Tämän myötä prosessori on asennettava emolevylle ennen koteloon asentamista.

Keskeiset huomiot asennuksesta:

Komponenttien oikea asennusjärjestys on suhteellisen tärkeää, sillä tilaa on vähän.
Kotelon katto-/etupaneelia ei ole tarkoitettu irrotettavaksi kasauksen yhteydessä.
Kotelo on suhteellisen avoin kylkipaneelien irrottamisen jälkeen.
Prosessoricooleri on kiinnitettävä emolevylle ennen koteloon asentamista.
Virtalähteen jatkokaapeli on liitettävä ennen virtalähdekehikon kiinnitystä.
Asennuksen jälkeen kaikkiin osiin on pääsy irrottamalla kylkipaneelit.
Johdoille ei ole kovin paljon ylimääräistä tilaa.

Raijintek Ophion

Raijintek on vertailun joukkiosta kenties tuntemattomin valmistaja. Kyseessä on vuonna 2013 perustettu yritys, joka valmistaa monipuolisesti erilaisia tietokonelisälaitteita, mutta on mahdollisesti tunnetuin jäähdytystuotteistaan. Ophion on vertailumme edullisin kotelo. Artikkelin kirjoitushetkellä kotelo on hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan saatavilla edullisimmillaan 126 euron hintaan.

Raijintek Ophion toimitetaan perinteisessä ruskeassa pahvipakkauksessa, jonka pintaan on painettu mustalla ominaisuuksia ja useita kuvia sisällä olevasta kotelosta. Pakkauksen sisällä kotelo on suojattu muovipussilla ja laadukkaan tuntuisilla solumuovipehmusteilla, jotka on leikattu koteloa mukailevaan muotoon.

Kotelon ohella pakkauksessa toimitetaan käyttöohjeet, pussillinen ruuveja, nippusiteitä ja tarrapinnalla varustetut vaahtomuovisuikaleet, joita voidaan käyttää lasikylkien ja kotelon kylkien välisen raon tukkimiseen, jos mahdollinen pölyn sisälle pääseminen halutaan estää. Testeissä emme näitä suikaleita kuitenkaan käyttäneet, sillä ilman niitäkin kotelo käy huomattavan lämpimänä.

Kotelo ulkoa

Ulkoisesti Raijintek Ophion on selvästi joukon kookkain kotelo. A4-SFX:ään verrattuna se on peräti 4,5 cm leveämpi, 6,2 cm korkeampi ja 6,8 cm syvempi (245 x 174 x 375 mm, K x L x S). Suurempaa kokoa hyvittämässä kotelossa on kuitenkin vertailun paras yhteensopivuus erilaisten osien kanssa.

Kilpailijoidensa tavoin myös Raijintekin ulkopinnat ovat kokonaan alumiiniset. Raijintekin anodisoitu väri tuntuu kuitenkin rapistuvan hieman kilpailijoitaan herkemmin. Varsinkin USB-porttien ympäristöön pieniä naarmuja saatiin jo testijakson aikana. Naarmut eivät kuitenkaan ole erityisen syviä, eivätkä ne suoranaisesti riko pintaa, vaan ne on pääosin piilotettavissa vielä pehmeällä kankaalla pintaa puhdistamalla. Raijintekin käyttämä alumiini on Kolinkin tavoin paksuudeltaan 2 mm.

Runkoa kiertävä kiiltäväksi hiottu kehys erottaa Raijintekin positiivisesti edukseen – kyseinen yksityiskohta on tyylikkään näköinen. Kilpailijoita edullisempi hinta on kuitenkin havaittavissa osassa yksityiskohdista. Muun muassa emolevyn io-shieldin paikan kehys on käsiin tuntuvan karhea ja USB-porttien liitos etupaneeliin menee paneelia paikalleen laittaessa helposti hieman vinoon. Pääosin rakenteen laatu on kuitenkin hyvää.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

Mini-ITX -yhteensopiva
Kaksi laajennuskorttipaikkaa (max. 330 mm)
3 2,5 tuuman levypaikkaa (2 jos 3,5 tuuman levy käytössä, 1 jos molemmat kattotuuletinpaikat ovat käytössä)
1 3,5 tuuman levypaikka (käyttää katon tuuletin paikan ja kaksi 2,5 tuuman levypaikkaa)
ATX-virtalähdetuki
Prosessoricoolerin maksimikorkeus 90 mm
Kolme tuuletinpaikkaa. (2 x 120 x 25 mm ja 1 x 120 x 15 mm. Toinen katon täysikokoisista paikoista käyttää katon levypaikat, jolloin tilaa jää vain yhdelle 2,5 tuuman levylle)

Raijintekin kylkipaneelit erottuvat vertailujoukosta, sillä alumiinin sijaan ne luottavat karkaistuun lasiin. Lasipaneelit on kiinnitetty alumiinisiin kehyksiin sormiruuveilla, minkä myötä niiden irrottaminen ja kiinnittäminen onkin erittäin helppoa. Alumiinisen kehyksen ja lasin väliin jää noin puolen senttimetrin rako ilmankiertoa varten. Raijintek myy erikseen myös alumiinisia rei’itettyjä kylkipaneeleita, jotka eivät kuitenkaan tulisi samoihin sormiruuvikehyksiin kiinni, vaan niillä korvataan kokonaan lasin kiinnikkeenä olevat alumiinikehykset. Tämän myötä alumiinikylkien käyttö kutistaa jonkin verran näytönohjaimen ja prosessoricoolerin korkeudelle varattua tilaa.

Mielenkiintoisesti suuremmasta koostaan ja lasisista kyljistään huolimatta Raijintek ei ole merkittävästi Kolinkia painavampi. Tämä kertonee omaa kieltään Kolinkin sisärunkoon käytetyn metallin vahvuudesta. Raijintekin kotelolle ei löytynyt virallista painolukemaa, mutta internetin testien mukaan se on jotain 3,5 ja 3,75 kg:n väliltä.

Katto ei ole Raijintekissa ollenkaan irrotettavissa, vaan kyseessä on kiinteä osa kotelon runkoa. Katon päällä on suurikokoinen magneettinen pölysuodatin ja Ophion onkin vertailun ainoa millään tavalla suodatettu kotelo. Katon suodattimen merkityksen voi toisaalta kuitenkin kyseenalaistaa, sillä tuuletinten kanssa kattoa suositellaan käytettäväksi ilman ulospuhallukseen. Käytännössä suodattimen tarkoitus luultavasti onkin lähinnä estää pölyä laskeutumasta koteloon silloin, kun ilmaa ei ole kierrossa. Katto eroaa kilpailijoistaan hieman myös sen suhteen, ettei siitä löydy virtalähteen paikkaa.

Etupaneeli Raijintekissa on eräänlainen välimaasto Kolinkin ja Dan Casesin väliltä. USB-liitäntöinä kotelo nimittäin käyttää sekä yhtä USB Type-C -liitäntää kuin myös yhtä USB 3.0 -liitäntää. Molemmat liitetään emolevylle yhdellä USB 3.0 -liittimellä, joten ihan täydestä USB Type-C 3.1 gen 2:sta ei ole Raijintekissa kyse. Keskeltä etupaneelin alalaitaa löytyy suurikokoinen virtapainike, jonka keskellä on Raijintekin logo. Sekä logo, että painiketta kiertävä kehys on valaistu virtavalona valkoisiksi. Raijintek on vertailun ainoa HDD-LED-valon tarjoava kotelo. HDD-LED on toteutettu yllättävän tyylikkäästi punaisena valona virtavalorenkaan oikeassa laidassa, jolloin se ei erotu häiritsevästi, vaan on varsin huomaamaton punainen loisto virtavalossa.

Tuntumaltaan Raijintekin virtapainike on kenties vertailun miellyttävin. Dan Casesin tapaan painike on jämäkän napsahtava, mutta A4-SFX:stä löytynyttä ylimääräistä liikettä kolossaan Raijintekin painikkeessa ei ole.

Raijintekin virtalähde on sijoitettu kotelon etuosan pohjaan. Pohjasta näkymän valtaakin etuosan virtalähde, jonka vieressä on hieman rei’itystä vapaata ilmankiertoa varten. Pohjan takaosaa peittää toinen kotelon pölysuodattimista, sillä emolevyn alla on paikka ohuelle 120 mm:n tuulettimelle, jota Raijintekin mukaan on tarkoitus käyttää ilmaa sisään puhaltavana. Pohjan neljä kumijalkaa ovat koteloon valmiiksi ruuveilla kiinnitettyjä.

Takaa Raijintek muistuttaa huomattavasti verrokkejaan. Virtalähteen kaapeli on sijoitettu Dan Casen tapaan kotelon alalaitaan, mikä helpottaa kotelon ulkopuolista kaapelinhallintaa.

Kotelo sisältä

Raijintekin kilpailijoitaan suuremmat ulkomitat selittyvät kuitenkin kotelon yhteensopivuuslistausta silmäilemällä. Aiempien koteloiden tyytyessä virtalähteen osalta SFX tai SFX-L -kokoihin tukee Ophion ATX-virtalähteitä, minkä lisäksi myös prosessoricoolerin tilat ovat vertailun kookkaimmat. Tämän lisäksi maksimissaan 330 mm:ä pitkille näytönohjaimille luvataan tilaa. Kyljestä puoli senttiä kohollaan olevat lasikyljet mahdollistavat teoriassa myös jonkin verran kahta paikkaa paksummat näytönohjaimet, mutta käytännössä emme tätä suosittele, sillä lähempänä lasia tuulettimilla olisi hankalampaa saada ilmaa. Prosessorin puolelta kotelo lupaa tukea maksimissaan 90 mm korkeille jäähdyttimille, mikä mahdollistaa huomattavasti kilpailijoita monipuolisemman coolerivalikoiman. Nestejäähdytykselle Ophionissa ei valitettavasti kuitenkaan ole tukea.

ATX-virtalähteen käyttö tämän kokoluokan kotelossa on mielenkiintoinen valinta. Toisaalta se mahdollistaa edullisemman ja laajemman valikoiman virtalähteitä, mutta toisaalta se kasvattaa huomattavasti kotelon kokoa. SFX-virtalähdettä käyttämällä koteloon jääkin huomattavat määrät tyhjää tilaa, mikä toisaalta helpottaa johtojen hallintaa kotelossa. Huomion arvoisena miinuksena kotelon mukana ei toimiteta adapteria, jolla SFX-virtalähteen voisi kiinnittää ATX-virtalähteen paikalle.

Sisätiloiltaan muuten kotelo muistuttaa vahvasti verrokkejaan. Suurimpana eroavaisuutena kylkipaneelien irrottamisen jälkeen avautuvassa näkymässä on virtalähteen sijainti, sillä emolevypuolen etuosan katon sijaan virtalähde on sijoitettu kotelon pohjaan. Näin ollen virtalähde ottaa ilmaa sisään kyljen kautta ja puhaltaa lämpimän ilman ulos pohjasta. Lisäksi emolevyn kiinnitykseen käytetty metalli on jatkettu koko kotelon läpäiseväksi, jolloin jako näytönohjaimen ja emolevyn puoliin on Kolinkia ja Dan Casesiakin selkeämpi. Kolinkin tavoin myöskään Raijintekista ei löydy näytönohjaimen taustaa metallista eristävää muovilevyä.

Etupaneelin taakse sijoitettavaa SSD:tä lukuunottamatta koko kotelo on mahdollista asentaa pelkät lasikyljet avaamalla, mikä tekeekin Raijintekista vertailun helpoimmin käsiteltävän kotelon. Lasikyljet on kiinnitetty sormiruuveilla, joten kasauksen jälkeenkin koneen osiin käsiksi pääseminen on varsin helppoa. Muiden verrokkien tavoin sisätilat ovat kylkien takana varsin avoimet ja suuremman kokonsa myötä Raijintekissa tämä avaruus korostuu entisestään.

Tallennustilaa varten kotelon katon etuosasta löytyy vaihtoehtoisesti yksi paikka 3,5 tuuman levylle tai kaksi paikka 2,5 tuuman levyille ja yksi 2,5 tuuman levypaikka etupaneelin takaa. Kyseinen levypaikka onkin ainoa syy, miksi etupaneeli voisi olla tarpeen irrottaa kasauksen yhteydessä. Etupaneeli on kiinnitetty neljällä ristikantaisella ruuvilla. Paikalle voi kuitenkin tulla tarvetta, sillä katon levypaikat voi korvata myös 120 mm:n tuulettimella. Muita tuuletinpaikkoja ovat katon takalaidasta löytyvä toinen 120 mm:n paikka ja pohjasta emolevyn alta löytyvä paikka ohuelle 120 mm:n tuulettimelle. Pohjan paikka on erittäin ahdas ja jopa Noctuan 15mm:n paksuinen NF-A12x15 on haastavaa mahduttaa paikalleen. Tuulettimen asettamista varten kotelon sisäistä virtalähteen jatkokaapelia on taitettava yllättävän paljon pois tieltä.

Kokoonpanon asennus koteloon

Raijintek Ophionin mukana toimitettava ohjelappunen on painettu mustavalkoisena yhdelle a3-kokoiselle paperille. Ohjeistuskielenä toimii englanti. Ohjeiden lisäksi lapusta löytyy tiedot paketin mukana tulevista ruuveista ja niiden käyttötarkoituksista. Ohjeet ovat selkeät ja helposti seurattavat.

Rakennusprosessi itsessään muistuttaa vertailun muita koteloita. Suurimpana eroavaisuutena Raijintek kuitenkin suosittelee virtalähteen asentamista ensimmäisenä. Etupaneeliin kiinnitettävä SSD kiinnitetäänkin erillisillä kumitassuilla sujauttamalla se vain paikalleen, joten virtalähde ei ole tämän toiminnon tiellä. Tämä on ehdottomasti etu Dan Casesin ruuvattavaan etupaaneelin SSD:hen verrattuna.

Kotelon suurehkon sisätilan myötä testikokoonpanolle oli yllättävänkin hyvin tilaa ja jopa johtojen hallinta oli helppoa. Käytännössä, jos kotelosta ottaisi kaiken hyödyn irti käyttäen ATX-virtalähdettä voisi kotelossa tulla huomattavasti ahtaampaa. Kylkipaneelien lisäksi Raijintek on päätynyt käyttämään sormiruuveja myös näytönohjaimen kiinnitykseen, mikä on ehdottomasti positiivista.

Kokonaisuudessaan kotelo olikin varsin miellyttävä kasata, eikä kokoonpanon asennuksessa tullut vastaan suurempia ongelmia. Emolevyn alle sijoitettava tuuletin on ainoa hieman hankaluuksia aiheuttanut tekijä, mutta sitäkin helpottanee huomattavasti, jos tuulettimen asentaa ennen emolevyä, vaikka ohjeistus ei sitä suosittelekaan.

Keskeisimmät huomiot kokoonpanon asennuksesta:

Komponenttien oikea järjestys ei ole yhtä kriittinen kuin verrokkikoteloissa
Kotelo on lasipaneelien irrottamisen jälkeen suhteellisen avoin
Lasipaneelien sormiruuvien myötä komponentteihin on erittäin helppoa päästä käsiksi asennuksen jälkeenkin
Prosessoricooleri on kiinnitettävä emolevylle ennen koteloon asentamista
Pohjan tuulettimen mahduttaminen kasauksen jälkeen on haastavaa
SFX-virtalähdettä käyttäessä johdoille on huomattavat määrät tilaa
Jos kasauksessa haluaa käyttää SFX-virtalähdettä on huomioitava, ettei kotelon paketissa tule mukana ATX-adapteria

Testikokoonpano

Testikokoonpano:

Intel Core i5-4670K 3,4 GHz (34 x 100 MHz, 1.05 V)
Asus Maximus VI Impact (Intel Z87 -piirisarja)
Kingston HyperX KHX1600C8D3K3/6GX, 2 x 2 Gt
Asus ROG Strix Radeon RX 570 OC edition 4 Gt GDDR5
Kingston V100 96 Gt SSD
WD RED 2TB SATA
Silverstone SX700-G -virtalähde
Noctua L9i -prosessoricooleri
Käytetyt referenssituulettimet:
Windows 10 Home 64-bit
Prime95 29.8 (4 worker threads, Small FFT s)
Furmark 1.21.1.0
CrystalDiskMark 7.0.0
HWiNFO64 6.26

Testikokoonpanona toimii ITX-kokoonpano, joka on ollut käytössä lähes muuttumattomana myös io-techin aiemmassa ITX-koteloarvostelussa. Kokoonpano rakentuu Asus Maximus VI Impact -emolevyn ja Intel Core i5-4670K -prosessorin ympärille. Prosessori asetettiin peruskellotaajuuksilleen 3,4 GHz:n tasolle 1.05 voltin jännitteellä, jotta prosessori tuottaisi halittavan määrän lämpöä pienissä koteloissa pienen coolerin kera. Näillä asetuksilla HWiNFO64 -testisovellus ilmoitti prosessorin virrankulutukseksi noin 85 wattia.

Näytönohjaimena testikokoonpanossa käytettiin Asuksen ROF Strix Radeon RX 570 -korttia, joka on varustettu Asuksen DirectCU II -jäähdyttimellä. Kotelotestien kannalta on keskeistä, että näytönhojaimen cooleri ei puhalla lämmintä ilmaa kotelon ulkopuolelle, vaan puoliavoimena jättää ainakin osan lämmöstä kotelojäähdytyksen hoidettavaksi. Useimmat nykymarkkinoilta löytyvät näytönohjaimet käyttävät tämän kaltaista jäähdytysratkaisua. AMD ilmoittaa RX 570:n TBP-arvoksi (Typical Board Power) 150 wattia. Testeissä näytönohjaimen tuulettimet lukittiin pyörimään 70 prosentin nopeudella, mikä vastaa testissä olleella näytönohjaimella noin 2000 RPM:n nopeutta.

Jäähdytyksestä vastaa matalaprofiilinen Noctua NH-L9i -prosessoricooleri. Alumiinirivastoinen ja kuparipohjainen cooleri on vain 37 mm korkea ja se on suunniteltu erityisesti mini-ITX- ja HTPC-koteloissa käytettäväksi. Testeissä coolerin 92 mm:n NF-A9x14-tuuletin asetettiin pyörimään täydellä 2400 RPM kierrosnopeudella.

Myös virtalähdevalintamme poikkeaa huomattavasti miditornitesteissä käytetystä ATX-virtalähteistä. ITX-testeissä virransyötöstä vastaa Silverstonen 700 watin kokonaisteholla varustettu SFX-kokoinen SX700-G -malli. SX700-G on varustettu 80 Plus Gold -tason energiatehokkuudella ja suhteellisen hiljaisella 92 mm:n tuulettimella. Kevyessä alle 350 watin rasituksessa tuuletin pysyykin matalahkolla 1300 RPM:n kierrosnopeudella, minkä seurauksena se ei tuota koteloiden tuuletinten melumittauksissa häritisevää meteliä.

Verrokkikoteloksi valitsimme io-techissä toimivaksi ITX-koteloksi ja hyväksi vertailukohdaksi havaitun Fractal Designin Node 304 -kuutiokotelon. Kyseinen kotelo alkaa olla jo suhteellisen iäkäs ja tämän kotelovertailun koteloihin verrattuna kookas, mutta kuitenkin hyvin aikaa kestänyt ja kohtalaisen pienikokoinen. Node 304:n fyysiset mitat ovat 250 x 210 x 374 (L x K x S) ja paino 4,9 kg. Kotelosta löytyy kuusi 2,5 / 3,5 tuuman levypaikkaa ja jäähdytys on hoidettu kolmella tuulettimella (tulo 2 x 92 mm ja poisto 1 x 140 mm).

Ajoimme testeissä Node 304:n tuulettimia maksiminopeudella, eli etutuulettimia 1300 RPM ja takatuuletinta 1000 RPM pyörimisnopeudella.

Melumittaukset ja melun arviointi korvakuulolta

Melumittaus suoritettiin Trotec SL300 -desibelimittarilla kotelon edestä, molemmilta sivuilta ja takaa. Mittari oli kiinnitettynä kamerajalkaan siten, että se osoitti noin 30 cm:n etäisyydeltä loivasti alaviistoon kohti kotelon ulkopaneeleita.

Mittaukset toteutettiin hiljaiseen aikaan normaalissa kerrostalokaksiossa. Taustamelun tasoksi mittasimme 32 desibeliä. Mittarin kymmenyksen tarkkuudella antamat mittaustulokset pyöristettiin kuvaajassa lähimpään puoleen desibeliin, mutta tuloksissa kannattaa huomioida, että pienin luotettava mittaustarkkuus mittarimme ja mittausympäristömme olosuhteissa lienee noin yhden desibelin luokkaa. Tulokset ovat siis suuntaa-antavia, eivätkä vertailukelpoisia esimerkiksi muiden testisivustojen melumittausten kanssa.

Mittausten aikana kotelon kokoonpano asetettiin toimimaan näytönohjaimen ja prosessoricoolerin osalta täysin passiivisena, jotta niistä lähtevä ääni eliminoitaisiin ja mittauksissa näkyisi vain koteloiden tuuletinten äänenpaine. Virtaa tuulettimille syötettiin testikokoonpanossa olleella Silverstone SX700-G -virtalähteellä, jota ei valitettavasti saanut täysin passiiviseksi. Korvakuulolta virtalähteen tuottamaa ääni oli kuitenkin suhteellisen pientä, eikä se erottunut kotelotuuletinten takaa.

Koteloiden rakenteiden vaimennusmittauksia emme kokeilujen perusteella nykyisillä mittausvälineillä sekä vallitsevissa mittausolosuhteissa pysty järkevästi mittaamaan, sillä mittaustulosten erot jäävät virhemarginaaliin verrattuna liian pieniksi. Ympäristön ja mittausvälineiden myötä mittaustuloksia kannattaa käyttää tässäkin yhteydessä lähinnä suuntaa-antavina ja ottaa huomioon myös millaiseksi melu arvioidaan korvakuulolta.

Tämänkertainen vertailuryhmä oli siltä osin varsin poikkeuksellinen, että mukana olleista koteloista Kolink on ainoa, jonka mukana toimitetaan minkäänlaisia kotelotuulettimia. Kolink Rocketiin on tehtaalta asennettu yksi ohut 80 mm:n tuuletin, jonka kierrosnopeusväliksi osoittautui testeissämme noin 1350-3200 RPM. Täydellä nopeudella tuuletin on häiritsevän äänekäs. Äänekkyyttä korostaa entisestään äänen suhteellisen korkea luonne, mikä on useimmiten huomattavasti matalampaa huminaa häiritsevämpää.

Täyden voimakkuuden lisäksi mittasimme nopeimman asetuksen, jossa äänenvoimakkuus pysyi subjektiivisen testin valossa miellyttävänä. 55 prosentin asetuksella tuuletin pyöri noin 2100 RPM nopeudella, jolloin äänenvoimakkuus oli huomattavasti hiljaisempi, kuten graafistakin on huomattavissa. Ennen kaikkea äänen korkeus pysyi selvästi matalampana, jolloin tuulettimen tuottama ääni ei ollut lähellekkään yhtä häiritsevää.

Koteloiden omien ominaisuuksien osalta äänenpaineissa ei ollut juuri merkittäviä eroja. Erot syntyivät lähinnä siitä, kuinka näytönohjaimen tuottama ääni ulottui kuulijalle asti. Näytönohjaimen tuulettimia pidettiin testeissä suhteellisen suurilla kierrosnopeuksilla, joten sen tuottama äänikin oli varsin kova.

Raijintekin lasikylkien havaittiin onnistuvan hieman vaimentamaan näytönohjaimelta käyttäjään asti ulottuvaa ääntä. Kolinkin puolestaan huomattiin aiheuttavan selvää turbulenssia kovilla kierrosnopeuksilla pyörivän näytönohjaimen kanssa. Samaa ei havaittu Dan Casesin kanssa, vaikka molemmat käyttävät hyvin vastaavan näköisiä rei’itettyjä kylkiä. Kolinkin pystyikin havaitsemaan häiritsevämmin äänekkääksi näytönohjaimen tuuletinten pyöriessä kovilla kierrosnopeuksilla. Käytännössä tätä ei kuitenkaan ollut havaittavissa pienemmillä kierrosnopeuksilla.

Lämpötilamittaukset vakiotuulettimilla

Prosessorin sekä kokoonpanon muiden komponenttien lämpötilan seuraamiseen käytimme HWiNFO64 -sovellusta. Prosessorin lämpötilaksi kirjattiin sisäisen lämpötila-anturin neljälle ytimelle ilmoittama keskiarvo ja HDD- ja SSD-levyjen lämpötiloiksi HWiNFO64:n antama luku. Myös näytönohjaimen lämpötila on laitteen omien sisäisten anturien antama tulos, joka on luettavissa niin HWiNFO64:stä kuin myös tuuletinten säädössä käytetystä MSI Afterburnerista.

Kokoonpanon rasitus toteutettiin prosessorin osalta Prime 95 -testisovelluksen, näytönohjaimen osalta FurMark-testisovelluksen ja SSD- ja HDD-levyjen osalta CrystalDiskMark-testisovelluksen avulla. Ympäristön lämpötila oli mittausten aikaan noin 23 astetta. Lämpötila on graafeissa esitetty mitattujen lämpötilojen ja testiympäristön erotuksena. (ΔT)

Lämpötilamittauksissa kirjasimme ainoastaan rasituslämpötilat, jolloin koteloiden ilmanvaihtoa rasitetaan maksimaalisella lämpökuormalla ja siten lämmönsiirron kyvyt ja rajat saadaan parhaiten esiin. Ensin toteutimme testit koteloiden vakiokokoonpanolla, eli sillä tuuletinvalikoimalla, jotka koteloissa tulee esiasennettuina.

Kolinkin mukana tullut yksi 80 mm:n tuuletin asetettiin pyörimään testin aikana täydellä nopeudella samoin kuin myös verrokkina toimineen Fractal Design Node 304:n tuulettimet. Raijintekin ja Dan Casesin koteloiden mukana ei tullut tuulettimia, joten kyseisten koteloiden testit nojaavat täysin testikokoonpanon osien omiin tuulettimiin. Tässä testiosiossa kannattaa huomioida, että tilanne on osin varsin keinotekoinen, sillä todellisessa käytössä koteloihin tullaan useimmiten asentamaan käyttäjän toimesta tuuletin tai tuulettimia.

Lämpötilamittauksien tuloksia lukiessa tulee ottaa huomioon, että rasitustestit ovat keinotekoisia nimenomaan mahdollisimman suurta rasitusta ja lämpöä tuottavia sovelluksia. Vastaaviin lämpötiloihin komponentit nousevat vain harvoin jos koskaan päivittäisessä käytössä. Lisäksi prosessorilämpötilat läpi testin ovat todella suuret, sillä prosessori pidettiin cooleriin nähden kohtuullisen suurilla virrankulutuslukemilla. Tämä tehtiin, jotta koteloiden väliset erot tulisivat mahdollisimman hyvin esille. Käytännössä näin pienissä koteloissa ja erityisesti näin pientä jäähdytintä käyttäessä prosessoriksi kannattaa valita jokin moderni noin 65 watin kulutuksen prosessori, jollaisille myös käyttämämme Noctuan NH-L9i on alun perin suunniteltu.

Prime 95 -rasituksessa prosessorien lämpötiloissa oli jopa yllättävän suurta vaihtelua. Verrokkikoteoista viileimpänä kävi Dan Cases A4-SFX, jonka prosessorin lämmöt nousivat 85 asteeseen ollen vain yhden asteen huomattavasti suurempaa ja useammalla tuulettimella varustettua Node 304:ää lämpimämpi. Joukon ainoa tuulettimella varustettu Kolink Rocket puolestaan lämpeni 92 asteeseen saakka tuulettimen pitäessä huomattavan korkeaa ja kovaa ääntä pyöriessään täydellä nopeudellaan. Testistä heikoimmin suoriutui Raijintek Ophion, jonka lasikyljet selvästi rajoittavat ilman kiertoa huomattavan paljon. Prosessori nousi muutamassa minuutissa 99 asteen throttlausrajaan ja testi jouduttiin keskeyttämään.

Muun kokoonpanon lämpötilat mukailivat vahvasti prosessoritestissä nähtyjä tuloksia. Näytönohjainten väliset erot olivat kuitenkin huomattavasti prosessorin kanssa nähtyjä pienempiä. Joukon parhaiten suoriutuu jälleen A4-SFX, jossa näytönohjain tasoittui FurMark-rasituksessa 79 asteeseen, toisena tulee Kolink, jonka lämpötilat asettuivat 82 asteeseen ja viimeiseksi jää jälleen Raijintek, joka ei vakiojäähdytyksellään selvinnyt tästäkään testistä. Raijintekin näytönohjain lämpeni nopeasti 85 asteeseen, minkä jälkeen koko tietokone kaatui ylikuumenemisen johdosta, vaikka näytönohjaimen maksimilämpötilan pitäisi olla vasta 90 asteen tasolla.

SSD- ja HDD-lämpöjen osalta testeissä ei ole juuri maininnan arvoisia huomioita. Kaikki kotelot onnistuvat pitämään levyt riittävän viileinä joskin verrokkina toiminut Node 304 pitää molemmat huomattavasti muita viileämpänä, sillä etupaneelin tuulettimet puhaltavat niille suoraan viileää ilmaa. Raijintekin tapauksessa huomionarvoisena voi pitää sitä, että HDD lämpenee huomattavasti muiden osien rasituksen seurauksena, sillä kotelo ei kykene poistamaan lämmintä ilmaa sisältään ilman lisätuulettimia.

Kokoonpanon ylikuumennuttua Ophionissa kokeilimme myös prosessorin alikellottamista 2,8 GHz:iin 0,96 voltin käyttöjännitteellä. Tällöin prosessorin virrankulutus asettui HWiNFO64-sovelluksen mukaan 65 watin tasolle, mikä on myös testissä käytetyn Noctuan NH-L9i:n suositeltu TDP-arvo. Tällä suhteellisen voimakkaalla alikellotuksella Ophion saatiin pysymään riittävän viileänä, jotta prosessoritesti saatiin ajettua läpi. Lämmöt nousivat silti 99 asteeseen kahden ytimen osalta, joten tulosta ei voi edelleenkään pitää kehuttavana.

Vertailun vuoksi ajoimme samalla alikellotuksella prosessoritestit myös Dan Casesin A4-SFX:llä, jossa prosessori lämpeni enää 68 asteen tasolle. Nämä tulokset näyttävätkin selvästi sen, kuinka Raijintek käytännössä vaatii lisäsijoituksena tuuletinten ostamista, sillä lasikyljet hankaloittavat osien omien tuuletinten ilmankuljetusta huomattavasti, eikä kylkien välissä oleva puolen senttimetrin rako selvästikään riitä.

Kuten melumittauksista on nähtävissä, on Kolink huomattavan äänekäs täydellä tuuletinnopeudella. Kokeilimmekin lämpötiloja myös huomattavasti vähemmän melua tuottavalla 55 %:n asetuksella, jolloin tuuletin pyöri noin 2100 RPM. Ehkä jopa hieman yllättäen tuloksissa ei ole merkittävää eroa. Prosessorin lämpötilat nousivat 92:sta 95 asteeseen näytönohjaimen lämmetessä vain asteen enemmän 83 asteeseen. Kolinkin tuulettimen kanssa onkin erittäin suositeltavaa etsiä itselle sopiva taajuusväli, jolla tuuletin ei kuulosta omaan korvaan häiritsevältä ja säätää tuuletin toimimaan lämpötilojen mukaan. Tuuletin on myös PWM-ohjattu, joten käytännössä kaikkien modernien emolevyjen pitäisi pystyä ohjaamaan sitä helposti.

Lämpötilamittaukset referenssituulettimilla

Muista tuoreemmista io-techin kotelovertailuista tuttuun tapaan ajoimme testit koteloilla myös ”puolueettomalla” jäähdytysratkaisulla, jolla pyritään havainnollistamaan koteloiden rakenteiden vaikutusta jäähdytystehoon.

Valitsimme referenssituulettimet Noctuan mallistosta, sillä kyseessä on tunnettu, mutta ”puolueeton” valmistaja, jonka valikoimissa ei ole lainkaan koteloita. Mallistosta valikoitui käyttöön koteloiden vaihtelevan tuuletintuen myötä useita eri malleja. 120 mm:n täysikokoisen tuulettimen virkaa toimittaa NF-A12x25 PWM ja slim-mallisen ohuemman tuulettimen virkaa NF-A12x15 PWM. 92 mm:n tuulettimet ovat NF-A9 PWM ja ohuempi NF-A9x14 PWM. 80 mm:n tuulettimeksi valikoitui NF-A8 PWM.

Asensimme jokaiseen sitä tukevaan koteloon kaksi Noctuan tuuletinta valmistajan suositteleman tai yleisen testeissä parhaaksi havaitun tavan mukaiseen asetelmaan joko tuulettamaan tasaisesti ulos ja sisään, tai pelkästään ulos tai sisään. Yleensä io-techin testeissä käytetyn kaksi sisään ja kaksi ulos -järjestelmän sijaan päädyimme vaihtelevaan tuuletustapaan koteloiden erilaisuuden vuoksi. Useimmiten ”sandwich”-asetelman koteloissa tuuletinten asettaminen ulospäin tuottaa parhaan lopputuloksen, sillä se aiheuttaa koteloon alipaineen, mikä helpottaa prosessorin ja näytönohjaimen tuuletinten tehtävää viileän ilman sisään ottamisessa. Koteloiden pienen koon myötä näimme kahden tuulettimen olevan lähimpänä käytännön tilannetta, miditorneissa käytetyn kolmen sijaan.

Toisessa testivaiheessa vaihdoimme siis koteloihin Noctuan referenssituulettimet, joita käytämme kaikissa io-techin testissä vierailevissa koteloissa. Tämän vertailun sisällä koteloiden tukemat tuuletinkoot vaihtelevat niin paljon, että kiinteän pyörimisnopeuden asettamista tuulettimille emme nähneet järkeväksi. Sen sijaan mittasimme tuulettimien yksinään tuottaman äänenpaineen. Tuuletin asetettiin pöydälle puhaltamaan ilmaa ylöspäin ja asetimme desibelimittarin noin kymmenen senttimetrin päähän yläviistoon. Emolevyn tuuletinhallintaa käyttäen haimme jokaiselle tuuletinkoolle kiinteän tason, jonka aikana tuuletin tuottaa noin 40 dBA:n äänenpaineen. Näin ollen jokainen tuuletin on yksittäisenä yhtä äänekäs, mutta kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta liikuttaa eri määrän ilmaa. Tämän myötä koteloiden tuuletinmahdollisuuksien erot tulevat parhaiten esille.

NF-A12x25, 75 %, n. 1400 RPM
NF-A12x15, 60 %, n. 1400 RPM
NF-A9, 70 %, n. 1400 RPM
NF-A9x14, 70 %, n. 1600 RPM
NF-A8, 75 %, n. 1650 RPM

NF-A12x25 asetettiin pyörimään 75 prosentin nopeudella, jolloin tuulettimen kierrosnopeus oli noin 1400 RPM. Myös NF-A12x15 ja NF-A9 asetettiin noin 1400 RPM:n nopeudelle 60 ja 70 prosentin tasoilla. NF-A9x14 mitattiin pöydällä sopivalle voimakkuudelle täydellä 100 prosentin tasolla, jolloin kierrosnopeus oli 1750 RPM, mutta koteloon asennettuna kyseinen tuuletin tuottikin huomattavasti enemmän melua, joten kierrosnopeus pudotettiin 1600 RPM:ään emolevyn antaessa 70 prosenttia täydestä tehosta.

Dan Cases A4-SFX:ään asennettiin kaksi tuuletinta. Yksi 92 mm:n NF-A9 kotelon etuosaan virtalähteen alle ja yksi 92 mm:n ohut NF-A9x14 emolevyn alle. Molemmat tuulettimet asetettiin puhaltamaan ilmaa ulos kotelosta, jotta koteloon syntyisi alipaine, jonka avulla näytönohjaimen ja prosessorin omat tuulettimet saisivat poimittua mahdollisimman paljon ilmaa sisäänsä kylkien kautta. Raijintek Ophioniin asennettiin valmistajan suositusten mukaisesti yksi ohut 120 mm:n NF-A12x15-tuuletin emolevyn alle ottamaan ilmaa sisään ja yksi täysikokoinen NF-A12x25 puhaltamaan ilmaa ulos emolevyn yläpuolelta. Koteloon mahtuisi toinenkin täysikokoinen tuuletin kattoon, mutta tällöin olisi luovuttava 3,5 tuuman levystä.

Kolinkissa mukana tuleva ohut 80 mm tuuletin vaihdettiin paksumpaan NF-A8:aan. Käytännössä tuuletin oli kiristettävä kiinni nippusiteillä, sillä kotelon tuulettimen ruuvit olivat huomattavasti Noctuan vaatimia pienempiä, eikä teräksisen kotelon läpi ruuvinreikien laajentaminen ollut mahdollista ilman työkaluja. Tuuletin asetettiin mukana tulleen tuulettimen tavoin puhaltamaan ilmaa ulos kotelosta.

Käytännössä referenssituulettimet olivat koteloon asennettuna suhteellisen hiljaisia. Tuulettimissa oli myös varaa asettaa ne tarvittaessa kovemmalle melun kustannuksella, jos pienoinen lämpötiladun tavoitteleminen on tarpeen.

Tämän vertailun koteloiden keskinäisen erilaisuuden myötä referenssijäähdytystesteihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Tulokset ovat poikkeuksellisen suuntaa-antavia, sillä erilaisten tuuletinten myötä täysin suora vertailu on todella haastavaa. Toisen vaiheen mittausten aikaan ympäristön lämpötila oli noin 24 astetta. Tulokset ovat vakiojäähdytysten graafien tavoin esitetty mitattujen lämpötilojen ja testiympäristön erotuksena. (ΔT)

Referenssijäähdytyksestä prosessorin osalta hyötyi erityisesti Raijintekin Ophion. Vakiojäähdytyksellä lasikylkien ahdistama ilmankierto aiheutti Raijintekilla välittömän ylikuumenemisen, mutta kahden lisätuulettimen myötä kotelo suoriutuu suhteellisen hyvin. Prosessorilämpötilat asettuivat 95 asteeseen, joten vertailun muille koteloille hävitään yhä selvästi, mutta kotelo on kuitenkin ehdottomasti käyttökelpoinen.

Kolinkin ja Dan Casesin suhteen referenssituuletintestit ovat hieman vähemmän positiiviset. Kolinkin tulos jopa laski, mikä voi johtua täysikokoisen tuulettimen ahtaasta tilasta. Kotelon PCIe-riser onkin käytännössä kiinni tuulettimessa täysikokoista tuuletinta käyttäessä. Toisaalta referenssituuletin tuotti vakiotuuletinta vähemmän meteliä mitatuilla tuloksilla, mikä voi olla myös syy korkeampiin lämpöihin. Omalla tavallaan tämä on myös positiivista, sillä kotelon tuuletinten vaihto on epästandardin ruuvikoon myötä suhteellisen haastavaa.

Dan Cases puolestaan pärjäsi erinomaisesti jo ilman tuulettimia, eivätkä referenssituulettimet onnistuneet laskemaan prosessorin lämpötiloja kuin yhden asteen.

Referenssijäähdytyksen myötä Raijintek sai myös näytönohjaimensa lämpötilat kuriin, eikä ilman tuuletinta esiintynyttä kaatuilua tullut enää vastaan. Tästä huolimatta lämmöt nousivat edelleen 84 asteeseen, minkä seurauksena näytönohjain käy referenssijäähdytyksestä huolimatta kuumempana kuin muissa koteloissa. Dan Casesissa näytönohjain hyötyy yhden asteen prosessoria enemmän lisätuulettimista ja lämmöt asettuivatkin varsin matalaan 77 asteeseen. Myös kolink hyötyy näytönohjaimen puolella referenssituulettimesta näytönohjaimen jäädessä 82 asteeseen. Käytännössä asteen ero vakiotuuletukseen voi kuitenkin mennä myös virhemarginaaliin.

SSD- ja HDD-lämpöjen osalta ei ollut havaittavissa maininnan arvoisia huomioita myöskään referenssituuletinten kanssa. Raijintekin osalta lisätuulettimet auttoivat myös HDD:n lämpöihin, sillä levyä ei saanut lämpenemään enää muita osia lämmittämällä.

Raijintekin päällä sijaitseva pölysuodatin on omalta osaltaan hieman hämmentävä. Kahta kattotuuletinta käyttäessä kyseinen suodatin peittää vain kaksi ulos päin ilmaa työntävää tuuletinta ja testikokoonpanossammekin se peittää kiintolevyn ja yhden tuulettimen. Käytännössä suodattimen tehtäväksi jääkin vain sammuneeseen koneeseen laskeutuvan pölyn estäminen. Päätimmekin kokeilla kuinka suuri merkitys lämpötiloihin tuolla katon pölypaneelilla on.

Ilman pölysuodatinta lämmöt putosivat huomattavasti. Prosessori asettui 91 asteen tasolle ja näytönohjain 83 asteeseen. Varsinkin paljon virtaa kuluttavien kokoonpanojen kanssa tästä siis onkin huomattavaa hyötyä. Kuitenkin kotelo on selvästi suunniteltu suodattimen kanssa käytettäväksi, sillä katossa on selvä upotus suodatinta varten ja sen seurauksena kotelo onkin varsin rujon näköinen ilman sitä.

Yhteenveto

io-techin ensimmäisen mini-ITX-kotelovertailun kotelot osoittautuivat testeissä yllättävänkin vahvasti toisistaan poikkeaviksi. Erityisesti koteloiden jäähdytyssuorituskyvyssä on huomattavia eroja. Jokaisen kotelon lähtökohtana on suurin piirtein sama perusrakenne: ”sandwich”-asettelun kotelo, jonka ulkopaneelit on toteutettu alumiinista. Laatutuntuman osalta Dan Cases erottuu joukosta ylivoimaiseksi voittajaksi 1,5 mm paksujen paneelien, erittäin kevyen pohjapainon ja yleisen viimeistelyjäljen myötä. Ainoastaan virtapainikkeesta löytyvä turha löysä liikerata jättää harmituksen kotelon laatuvaikutelmassa.

Kolink ja Raijintek eivät ole missään nimessä huonoja laatutuntumaltaan, mutta Dan Casesin tuotokseen tasolle ne eivät vain yllä. Molempien käyttämä alumiini on hieman paksumpaa ja viimeistelyjäljeltä karumpaa. Raijintekista löytyy jonkin verran rosoisia reunoja, kun taas Kolinkin paneelien liitoskohtiin voi jäädä pieniä rakoja. Helppo kannettavuus voi olla yksi pienten koteloiden myyntivalteista ja Dan Cases on myös sen osalta ehdottomasti vertailun voittaja. Vain 1,25 kg:n painollaan runko on erittäin kevyt. Kolink puolestaan osoittautui yllättävänkin painavaksi 3,5 kg:n painollaan, sillä suuremmasta koosta ja lasisista kyljistään huolimatta Raijintek on käsituntumaltaan samaa painoluokkaa.

Raijintekin lasikyljet ovatkin sen selvästi joukosta erottava ominaisuus. Positiivisena puolena ne ovat myös kotelovertailun ainoat täysin ilman työkaluja irrotettavat kyljet. Yhtäaikaa ne tarjoavat varsin näyttävän näkymän kotelon sisälle, sillä ”sandwich”-rakenteen myötä molemmilla puolilla koteloa on jotain mielenkiintoista nähtävää, mutta toisaalta ne rajoittavat huomattavasti kotelon ilmankiertoa. Kuten lämpötilamittauksista nähtiin, on Raijintek käytännössä käyttökelvoton ilman lisäksi ostettavia tuulettimia. Raijintek myy erikseen Dan Casesin ja Kolinkin tapaan rei’itettyjä kylkipaneeleita, joiden voisi kuitenkin toivoa olevan edes vaihtoehtoisena suoraan paketista.

Toisaalta Raijintekin suurempi koko mahdollistaa myös jäähdytykseen panostuksen, sillä kotelo tukee maksimissaan jopa 90 mm korkeita (rei’itettyjen alumiinikylkien kanssa jonkin verran matalampia) prosessoricoolereita, mikä pystynee kompensoimaan lämpötilaeroja huomattavasti. Näytönohjaimen kuumuuteen tämä ei kuitenkaan harmillisesti auta. Suuremman koon myötä Raijintek on myös vertailun ainoa kotelo, joka tukee täysikokoisia ATX-virtalähteitä ja 3,5 tuuman levyjä. Lisäksi Raijintek on vertailun ainoa kotelo, joka toimittaa mukaan myös pölysuodattimet, joskin niiden hyödyllisyys jää hieman hämärän peittoon lasipaneeleissa olevan raon myötä.

Raijintekin miinukseksi onkin laskettava, että joukon edullisimmasta hinnasta huolimatta kokonaisuuteen saa laskea joitakin kymppejä lisää tuuletinten ja mahdollisesti rei’itettyjen alumiinipaneelien myötä.

Plussaa:

Sormiruuvien käyttö
Vertailun monipuolisin yhteensopivuus ilmajäähdytykselle
Mukana toimitetaan pölysuodattimet
Vertailuryhmään nähden edullinen hinta

Miinusta:

Erittäin korkeat lämmöt
Ei esiasennettua tuuletinta
Vertailuryhmässä suhteellisen suuri koko
Pakollisesta tuuletinostoksesta tai kylkipaneelien vaihdosta seuraava hinnannousu

Myös Kolink Rocket on suhteellisen lämpimänä käyvä, kotelo, mikä on harmillista, sillä ainakin osa lämpöongelmista olisi suhteellisen vähillä muutoksilla korjattavissa. Dan Casesin tapaan rei’itetty katto lienee näistä helpoin. Kolinkin katto muodostuu kaiken lisäksi kahdesta levystä – päällä olevasta suljetusta alumiinipaneelista ja kotelon teräksisestä sisäkatosta. Näistä jo sisäkaton rei’ittäminen takaisi todennäköisesti parempaa ilmanvaihtoa. Lisäksi kylkipaneelien reiät voisivat olla jonkin verran tiheämmät, kuten Dan Casesissa. Lämpöjen lisäksi tämä voisi auttaa havaittuun turbulenssiin näytönohjaimen tuuletinten pyöriessä korkeilla kierrosluvuilla. Prosessoricoolerilla lämpöjä voi kuitenkin jo nyt kompensoida teoriassa hieman Dan Casesiin verrattuna, sillä Kolink tukee maksimissaan 54 mm:n jäähdyttimiä.

Kolink onnistuu kuitenkin negatiivisista puolistaan huolimatta olemaan suhteellisen hyvä kotelo, joka onnistuu monella osa-alueella vastaamaan Dan Casesin asettamaan kilpailuun, mutta huomattavasti halvemmalla hinnalla. Kuitenkin juuri Dan Casesin olemassaolon myötä Kolinkin negatiiviset puolet korostuvat yllättävän paljon, sillä A4-SFX näyttää, kuinka pienen kotelon voisi toteuttaa paremmin.

Plussaa:

Mukana toimitetaan tuuletin
Suhteellisen pieni koko
Dan Casesiin nähden edullinen hinta

Miinusta:

Täysin ruuveihin luottava rakenne (ei push-pull-pinnejä tai sormiruuveja)
Lämmöt varauksin (verrattuna Dan Casesiin)
Tuuletin käyttää epästandardia ruuvikokoa, joten sen vaihtaminen on haastavaa
Ei pölysuodattimia

Dan Casesin lämpötilat onnistuivat yllättämään positiivisesti. Käytännössä täysin ilman tuulettimia kotelo on jopa yllättävän lähellä täysin avointa testipenkkiä ja lämmöt pääsivät melkein verrokkina toimineen Fractal Designen Node 304:n tasolle, vaikka Noden tuulettimet pyörivät täysillä. Lisätuuletinten vaikutus koteloon oli lähes merkityksettömän pieni, eikä niitä juuri voikaan suositella asennettavaksi ottaen huomioon kotelon ahtaat tilat. Järeämpää prosessoria käyttäessä etummaisen tuuletinpaikan voi kuitenkin pyhittää nestejäähdytykselle, jolloin myös emolevyn alapuolella sijaitsevalle tuulettimelle voi tulla tarvetta, jotta myös virransyöttö saa ilmaa. Nestejäähdytykselle voikin tulla tarvetta, sillä Dan Cases tarjoaa vertailun huonoimman vain 48 mm:n tilan prosessoricoolerille. A4-SFX on vertailun ainoa nestejäähdytystä tukeva kotelo.

Pieni tila prosessorijäähdyttimelle on kuitenkin looginen seuraus pienen kotelon myötä. Olisi mielenkiintoista joskus nähdä Dan Casesin laadukkaalla ilmankierrolla varustettu leveämpi kotelo, johon mahtuisi suurikokoisempi prosessorijäähdytin ja paksumpi näytönohjain. Dan Casesin suurin ja kenties ainoa todella merkittävä negatiivinen puoli on sen hinta. Pienen valmistajan mukanaan tuoma lisä hinnassa näkyy ja 230 euron hinnallaan kotelo on erittäin kallis. Hinnastaan huolimatta Dan Case onnistuu tuomaan äärimmäisen pieneen koteloon yllättävän paljon valinnanvaraa osien suhteen ja tehokkaan ilmankierron, jos vain käyttäjä on valmis tyytymään pieneen prosessoricooleriin. Dan Cases A4-SFX v4.1 onkin esimerkillinen kotelo luokassaan ja ansaitsee siksi io-techin toimituksen valinta -erikoismaininnan.

Plussaa: