Googlen Pixel-puhelimet saavuttivat vuonna 2022 jo seitsemännen sukupolvensa, mutta Suomen markkinoille laitteita ei edelleenkään ole virallisesti julkistettu. Siitä huolimatta puhelimia löytyy useiden kotimaassamme toimivien jälleenmyyjien valikoimista niin sanottuna harmaatuontina, mutta lokalisaation puutteen myötä laitteissa on Suomessa käytettynä tiettyjä kompromisseja kuten varsin vajavainen 5G-tuki.
Otimme testiin valmistajan lippulaivaksi sijoittuvan Pixel 7 Pron, jonka sisuksissa sykkii Googlen oma Tensor G2 -järjestelmäpiiri, 12 Gt RAM-muistia ja joko 128 tai 256 Gt tallennustilaa. 6,7-tuumaisen 120 Hz:n OLED-näytön resoluutio on 1440p ja puhelimen kamerajärjestelmä sisältää 50 megapikselin pääkameran, 12 megapikselin ultralaajakulmakameran sekä peräti viisinkertaisen zoomin pääkameraan verrattuna tarjoava 48 megapikselin telekameran.
Artikkelissa tutustumme Pixel 7 Prohon vajaan kolmen viikon ympärivuorokautisten käyttökokemusten pohjalta.
Lue artikkeli: Testissä Google Pixel 7 Pro
Ilmeisesti tämä olisi myös eka jossa sensorifuusiota eli 5x-kameran dataa hyödynnetään esim 3-4x-kuvissa keskialueelle.
Lisää kameraparannuksista Give it a shot: Check out these 10 new camera upgrades on Pixel 7 and 7 Pro jossa tosin mielestäni tuo virhe että Speech Enhancement ei toimi 4k60:ssa toisin kuin väitetään, vaan ainoastaan 4k30:ssa jossa sitten voi laittaa tosiaan HDR:nkin päälle samaan aikaan.
Sitten jos 4k60 kiinnostaa, niin Pixel 6:een verrattuna nyt se toimii myös makrokameralla, eli 4k60:ssa voi zoomata portaattomasti .5x-30x. Näin talven valaistusolosuhteissa usein 4k30 on kuitenkin parempi jo ihan yleisesti.
Tämä eri kameroilta kuvadatan yhdistäminen on ollut käytössä kyllä aiemminkin, ainakin Huawein ja olisiko myös Samsunginkin huippumalleissa. Meidän artikkeleissakin joskus tutkiskeltu sitä yhdistysjälkeä ja eri kameroilta otetun kuvadatan rajaa.
itsellä ollut julkaisusta asti pro, mutten tiennyt tuosta biisien tunnistamisesta. Tämän herätyskello myös ymmärtää sammua ku sanoo ”stop”
Joo juuri näin, tarkoitin että ensimmäinen Pixel.
Google on ehkä jossain määrin jäänyt paikalleen ohjelmistolla kikkailun kanssa. Se auttaa tiettyyn pisteeseen mutta raudallakin on merkitystä. Sen vuoksi monet valmistajat ovat tuoneet viime aikoina koko ajan isompia sensoreita puhelimiin.
Pixelit pärjää erinomaisesti sokkotesteissä mutta niissä riittää usein pelkkä yleisilme. Sitten kun aletaan tarkastelemaan yksityiskohtia, niin lopputulos ei ehkä olekaan niin hieno. Esim. käytössäni oleva Zenfone 9 oli Marques Brownleen sokkotestissä kolmantena heti Pixeleiden jälkeen mutta verrattain raskaan käsittelyjäljen vuoksi seinäkalenteriin teetetyt kuvat eivät olleet lopulta niin hyviä. Toisaalta harva taitaa nykyään kuvia juuri muualle kuin someen laittaa, niin prioriteetit ovat sen mukaiset. Henk. koht. vaan toivoisi toisenlaista lähestymiskulmaa.
Jahoo! Jahoo! Niin se vain näyttää olevan, että Samsungi on ainoa, jolla on hyvät äänet videoäänessä. Tässäkin Googlen Pixelissä näkyy äänen bitrate olevan vain 192 kbps. Samsungilla on ollut 256 kbps, joka on jo ihan kohtuullinen. Ihmettelen, miksei sitä saada vaikka 320 kbps:iin, joka on jo CD-laatuinen.
Siispä jatketaan vielä(kin) Z1C:llä ja hankitaan uusi luuri joskus. Nuo nykyiset vaan ovat ennemmin tabletteja jo kooltansa, hirveitä möhköjä taitaa olla. Kohta ollaan tehty täysi ympyrä 80-luvun kannettavista puhelimista nykyaikaan lähes yhtä suuriin möhköihin. Odotellaan hologramminäyttöä, tai visuaaliselle aivokuorelle käyttöliittymää, niin saavat nää valmistajat tarpeekseen jatkuvasta puhelimen koon kasvattamisesta.
Huomionarvoisena mainintana tuossa Marques Brownleen testissä edullisempi vanhaa sensoria käyttävä Pixel 6A sijoittui paremmin kuin Pixel 7 Pro. Ehkä uudet sensorit ovat ottaneet jopa askeleita taaksepäin joillain osa-alueilla? Ei suoranaisesti liity tähän, mutta mielestäni aiemmin käytössäni olleet OnePlus 3T ja OnePlus 6 ottivat minun silmissäni parempia kuvia tietyisssä optimaalisissa kuvaustilanteissa kuin mitä nykyinen Samsungin S22 joka prosessoi kuvia todella raskaalla kädellä.
jostain muualta luin että vanhojen pixeleiden kameroiden pääkehittäjä otti loparit ja sen takia otettu takapakkia
Millä äänikoodekilla? AAC ja uudemmilla koodekeilla 192kbs on jo käytännössä ja käytössä erottamaton alkuperäisestä, mp3-vuosista alkaa olla jo aika kauan.
Pixel-mies tarkentaa: Sama sensori oli kronologisesti Pixel 2, 3, 3a, 4, 4a, 5, 5a, 6a (plus XL/5G-versiot) eli 2017 syksy – 2022 kevät, ja vielä kirsikkana vuoden 2016 Pixel 1:ssä oli suurempi sensori (1/2.3", muissa 1/2.55")!
Valokuvien suhteen pääkamera on ollut aika paikallaan monta vuotta, nyt sensorit 6/7:ssa tekevät paljon parempaa jälkeä hämärässä / lyhyemmällä valotusajalla ja laajakulma- ja telekamerat ovat sekä ilmestyneet että kehittyneet. Videoissa sen sijaan on tarpeellista kehitystä tapahtunut muulloinkin – 3:ssa muistaakseni ensimmäinen loikka parempaan suuntaan, 5:ssa tuli isoja prosessointiparannuksia parantaen kuvanlaatua ja 4k60, 6:ssa jättiloikka sensorin ja HDRNet:ksi nimetyn prosessoinnin ansiosta, ja nyt vielä 7:ssa tuo 10-bit HDR on ainakin itselleni sellainen jota olisi odottanut jo pari vuotta sitten ja on nyt hyvin tervetullut.
Google Issue Tracker
issuetracker.google.com
Miksihän tollainen avattu AOSP puolelle jolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa?
Voisit jatkossa avata hieman linkin sisältöä. Kiitos.
Kannattaa kysellä vaikka alla olevasta ketjusta vinkkejä. Siellä on esimerkiksi @halcyon käyttäjä kertonut omia kokemuksia Pixel 5A:sta ja GrapheneOS:sta. Myös Custom rom -esittelyketju -ketjusta löytyy aiheeseen liittyvää keskustelua ja io-techissä on myös julkaistu Custom ROM:n asentamisesta kertova artikkeli (Custom ROMin asentaminen Xiaomi Redmi Note 4 -puhelimeen – io-tech.fi).
Pixel 6A:sta olisi kyllä kiva nähdä testiartikkeli, vaikka ilman custom ROM juttujakin. Esim. Gigantti on ottanut puhelimen valikoimiin.
Esimerkiksi tuosta liikaterävyydestä tulee mieleen kuinka monet vaikuttaisivat preferoivan juurikin kevyesti yliterävää kuvaa realistisemman pehmeyden ylitse. Ts. analyyttinen näkökulma törmää todellisuuden subjektiivisuuden kanssa.
Kuvan jälki on mahdollista arvioida ns. tekniseltä näkökantilta, mutta käyttäjien henkilökohtaisten mieltymysten mukaan arvioiminen on mahdotonta. Jokaisella käyttäjällä on omat makutottumuksensa ja sitä varten artikkelista löytyy esimerkkikuvat, joita jokainen voi syynätä teknisen arvioinnin kaveriksi. Lisäksi teknisesti hyvästä ja "puhtaasta" kuvasta on helppo jälkikäsitellä mieltymysten mukainen, mutta prosessointivaiheessa kokonaiskuvana massoihin vetoavan näköistä otosta ei todennäköisesti saa jälkikäsiteltyä "puhtaammaksi" tai hyödynnettyä niin monipuolisesti esimerkiksi rajauksissa.