Prosessoreiden kellotaajuusennätys on ollut jo yli kahdeksan vuotta Roger ’The Stilt’ Tolppolan hallussa. Nyt valtikka on kuitenkin ryöstetty länsinaapurin toimesta, kun Jon ’elmor’ Sandström sai käsiinsä Intelin uuden Core i9-13900K:n. Vaikka ennätys tehtiin elmorin nimissä, se saavutettiin yhteistyössä Asuksen Peter ’Shamino’ Tanin kanssa.
Prosessoreiden kellotaajuusennätys HWBotin tietokannassa on nyt 8812,85 MHz ja se on saavutettu jäähdyttämällä Raptor Lake -koodinimellistä Core i9-13900K -prosessoria nestemäisellä typellä E-ytimet ja Hyper-Threading pois kytkettyinä. Emolevyksi elmor oli valinnut Asuksen ROG Maximus Z790 Apexin ja kulhoksi oman pajansa ElmorLabsin uuden Volcano LN2 -prototyypin.
The Stiltin aiempi ennätys oli AMD:n FX-8370 -prosessorilla yli 8 vuotta sitten saavuttama 8722,78 MHz. Tulos on edelleen toisena HWBotin listoilla, mutta perässä hengittää jo korealaisen Safediskin Core i9-13900K:lla niin ikään vain P-ytimet käytössä saavuttama 8716 MHz:n tulos.
Lähde: HWBot
Tuleekohan The Stiltiltä vastaisku? sinänsä harvinaisen pitkän aikaa oli edellinen ennätys voimassa.
Stiltillä ei koskaan ollut ennätystä virallisesti. Edellinen oli Andre Yangin FX-8350 vähän alle 8.8GHz.
HWBot on kanssasi eri mieltä
Niin on kun sitä ei sinne jostain syystä koskaan postattu.
AMD FX-8350 @ 8794.33 MHz – CPU-Z VALIDATOR
valid.x86.fr
Listan perusteella 6Ghz raja on saavutettu ensimmäisenä suomalaisten voimin. Sampsan nimikin on mainittu ja Sampsalla taitaa olla myös nimissään näytönohjainten 1Ghz rikkominen Ville Suvannon kanssa.
Mitähän CPU puolella tapahtui tuossa 2007 aika pian 8Ghz:n saavuttamisen jälkeen, kun käytännössö jämähdettiin paikalleen?
katso liitettä 977343
Olisiko useampaan ytimeen siirtyminen, taisi 2006 tulla ensimmäiset C2D:t?
Arkkitehtuurista varmaan paljon kiinni miten kellottuu. Pentim 4 oli suunniteltu korkeille kellotaajuuksille. Nähtävästi 8 ytiminen AMD FX myös.
Jos muut katsoi videota niin tuokin validointi tehdään taajuuden osalta vain yhdellä ytimellä ja muut on jossain täysin alempana.
En minä sitä epäillytkään, kun selväähän se on, ettei yli 8Ghz kellotaajuuksia voi saada useammalla ytimellä. Sitä vaan jäin pohtimaan, että onko moniydin prossut vaikuttaneet siihen, ettei uusia kellotaajuusennätyksiä ole juuri tehty? Eli keskityttiinkö suunnittelussa korkean kellotaajuuden sijaan muihin asioihin, kun useamman ytimen avulla saatiin lisää suorituskykyä. Vai saavutettiinko tuossa 2007 tienoilla joku raja, ettei vaan korkeammalle päästy. Se olisi sitten pakottanut siirtymään moniydinprossuihin?
Kyllä korkeisiin kellotaajuuksiin pääsee jos vain suunnittelee arkkitehtuurin sen mukaan. Ongelma on ettei sillä saavuteta parasta suorituskykyä per ydin. Sitä taas tarvitaan jos halutaan se paras pelisuorituskyky.
Saavutettiinkohan siinä kellotaajuuden fysikaaliset maksimit, eli signaali on noin valon nopeus ja nopeammalla taajuudella ei signaali ehdi kulkea piirin läpi. Transistorien viiveet on toki yksi oleellinen este, mutta niiden nopeutta voi parantaa ylijännitteellä, mikä tuottaa tuhottomasti lisää lämpöä, mikä ei tietenkään ole ylivoimainen esti jos prossu kylpee nestetypessä.
Ei lähelläkään. Bulldozer tai P4 modernilla valmistusprosesseilla olisi pitkästi yli 10Ghz tuote. Valmistajat vaan ovat hakeneet suorituskykyä muilla keinoin kuin mahdollisimman korkeilla kellontaajuuksilla noita arkkitehtuureja lukuunottamatta (eikä nekään nyt ihan maksimikellontaajuutta hakeneet, ainoastaan "normaalia" arkkitehtuuria korkeampeaa)
Onko tämä sen takia, että vanha prossu (vähemmän transistoreja) tehtynä modernilla prosessilla (kapea viivanleveys) tarkoittaa fyysisesti pienempää prossua mitoiltaan, eli etäisyydet jäävät lyhyemmiksi ja ainakin yksi rajoittava tekiä kellojen nostoon heikkenee?
Ei kun ne arkkitehtuurit on suunniteltu niin että yhdellä kellojaksolla tapahtuu vähemmän asioita mutta kellotaajuutta on enempi.
Mitä se fysikaalisesti tarkoittaa että kellojaksolla tapahtuu enempi tai vähempi asioita?
Mietin vaan, jos maksimi kelloon vaikuttaa (unohdetaan lämmöntutto jos LN2 kylpy) lähinnä elektronien/aukkojen mobiliteetti (miten nopeasti geitit voi switsata) ja piirin dimensiot että saadaan kellojakson aikana signaali siirrettyä.
Liukuhihnan pituus on enempi tai vähempi. Lyhyemmällä voi kelloja nostaa enemmän mutta tapahtuu vähemmän / kellojakso.
Mutta eikö tässä ole juurikin kyse siitä, että liukuhihnalla signaali pitää saada perille kellon aikana, eli raja tulee vastaan jos hihna on pitkä (eli johtojen dimensiot)
Jotenkin muistelen tuon olleen toisin päin. P4 oli muistaakseni pitkä liukuhihna ja teki paljon turhaa työtä. @hkultala ainakin tietää miten asiat ovat.
Intel Pentium 4 – Wikipedia
Seison korjattuna. Pitkä se oli, mutta…