Yhteenvetona Find X9 Ultra on rehellinen lippulaivamalli, jossa Oppo on pistänyt parastaan usealla eri osa-alueella. Pientä paranneltavaa löytyy kuitenkin siitä huolimatta useammallakin osa-alueella, joten puhelimen poikkeuksellisen korkea hinta huomioiden päätimme lopulta jättää Toimituksen valinta -kunniamaininnan antamatta hiuksenhienolla marginaalilla. Kyseessä on kuitenkin erittäin hyvä lippulaivaluokan puhelin, joka tarjoaa kokonaisuutena parasta kameratekniikkaa jota Suomen markkinoilta on tällä hetkellä puhelimeen saatavissa. Jos kamera ei kuitenkaan ole erityisen tärkeä osa-alue itselle, kannattanee suunnata katse useamman sata euroa edullisempaan Oppo Find X9 Pro -malliin, joka sekin tarjoaa hyvät kamerat sekä mm. paremman akunkeston.

Plussaa:

  • Huippuluokan AMOLED-näyttö
  • Snapdragon 8 Elite gen 5 -järjestelmäpiirin suorituskyky
  • 512 Gt tallennustila vakiona
  • Monipuolinen ja kuvanlaadultaan erinomainen neljän takakameran järjestelmä
  • Videokuvan laatu

Miinusta:

  • Voimakas suorituskykytason lasku intensiivisessä grafiikkarasituksessa
  • Ei UWB-tukea eikä satelliitti-SOS-toimintoa
  • Ei Qi2 MPP -tukea
  • Harmillisen rajalliset Snap-painikkeen toimintomahdollisuudet varauksin
  • Kamerapainikkeen sijainti varauksin
  • Tekoälyominaisuuksien rajattu suomen kielen tuki

Huomioitavaa:

  • Näytön 144 Hz virkistystaajuutta voi hyödyntää vain tuetuissa peleissä
  • Oranssin värivaihtoehdon rakenne saattaa olla liukas kuivissa käsissä

Oppo julkisti Find X9 -lippulaivamallistona viime lokakuun lopussa, ja tuolloin nähtiin tonnin hintainen perusmalli ja 1299 euron hintainen Pro-malli, joka sai vuoden alussa io-techin toimituksen valinnan.. Tänä keväänä vuoroon tuli vielä erillinen Ultra-malli, joka otti paikkansa malliston huipulta.

Oppo mainostaa Find X9 Ultraa rohkeasti kamera edellä, mikä ei ole sinällään yllätys, sillä kamera on laitteen selkeä fokuspiste. Markkinoinnissa Oppo käsittelee puhelinta sanoin ”seuraava kamerasi”.

Find X9 Ultran suositushinta Suomessa on 1699 euroa, eli 400 euroa enemmän kuin Find X9 Pro -sisarmallin. Tuolla hinnalla se asettuu selvästi perinteisen mallisten älypuhelinten ylimpään kategoriaan.

Find X9 Ultran ilmiselvä pahin vastus Pohjoismaisilla Android-puhelimien markkinoilla on tietysti Samsungin Galaxy S26 Ultra, jolle se heittää ainakin paperilla erittäin varteenotettavan vastauksen.

Tutustumme tässä artikkelissa Find X9 Ultra -älypuhelimeen kattavasti runsaan kahden viikon ympärivuorokautisten käyttötestikokemusten pohjalta.

 

Mitä uutta?

Find X9 Ultran edeltäjä on Find X8 Ultra, joka ei kuitenkaan ole koskaan ollut saatavilla Suomessa eikä muualla länsimarkkinoilla. Itse asiassa Find X9 -mallisto on Oppon ensimmäinen lippulaivamallisto täkäläisillä markkinoilla, joten minkäänlaista edeltäjäksi tulkittavaa mallia ei ole ollut saatavilla Suomessa.

Edeltäjämalli Find X8 Ultraan verrattuna suurimpia uudistuksia ovat päivittynyt järjestelmäpiiri, kirkkaampi ja nopeampi näyttö, kasvanut akun koko sekä uudistukset kaikkien neljän takakameran sekä etukameran osalta.

Find X9 Ultran uudistukset X8 Ultraan verrattuna:

  • 0,1 mm pidempi; 0,2 mm leveämpi; 0,1 mm ohuempi (tai 0,3 mm paksumpi harmaa versio)
  • 9 grammaa painavampi
  • Takakuoren materiaali on vaihtunut lasista muovikomposiittiin
  • Näytön maksimivirkistystaajuus on kasvanut 120:sta 144 hertsiin
  • Näytön HBM-kirkkaus on noussut 1600→1800 nit
  • Näytön pistemäinen maksimikirkkaus on noussut 2500→3600 nit
  • Järjestelmäpiiri on päivitetty Snapdragon 8 Elitestä Snapdragon 8 Elite gen 5:een
  • Bluetooth versio on päivittynyt 5.4:stä 6.0:aan
  • Pääkameran resoluutio on kasvanut 50:stä 200 megapikseliin
  • Pääkameran sensorikoko on pienentynyt 1”:sta 1/1,12”:aan
  • Pääkameran aukkosuhde on kasvanut f1.8:sta f1.5:een
  • 3x-telekameran resoluutio on kasvanut 50:stä 200 megapikseliin
  • 3x-telekameran sensorikoko on kasvanut 1/1,5”:sta 1/1,28”:aan
  • 3x-telekameran aukkosuhde on pienentynyt f2.1:stä f2.2:een
  • Toisen telekameran kinovastaava polttoväli on kasvanut 135:stä 230 mm:iin
  • Ultralaajakulmakameran sensorikoko on kasvanut 1/2,75”:sta 1/1,95”:aan
  • Ultralaajakulmakameran kuvakulma on kasvanut 120:sta 123 asteeseen
  • Etukameran resoluutio on kasvanut 32:sta 50 megapikseliin
  • Oikeaan kylkeen on lisätty AI-painike
  • Akun kapasiteetti on kasvanut 6100 mAh:sta 7050 mAh:iin
  • Android 16 -käyttöjärjestelmäversio suoraan pakkauksesta

 

Pakkaus ja oheistarvikkeet

Oppo toimittaa Find X9 Ultran mustassa pahvipakkauksessa, jonka pinnassa on hopeanväriset mallimerkinnät. Sisällä toimitussisältö on melko tavanomainen:

  • puhelin
  • pikaohjeet ja käyttöturvatiedote
  • Oppon tuotemallistokortti
  • SIM-korttikelkan irrotustyökalu
  • USB-C – USB-A -adapteri
  • USB-A – USB-C –kaapeli

Laturia ei nykyisten EU-direktiivien puitteissa pakkauksen mukana toimiteta. Oppon omien latureiden tarjonta on toistaiseksi Suomessa hieman heikko ja tehokkain myynnissä oleva vaihtoehto on noin 50 € hintainen 80 W malli. OnePlus-brändättynä Suomesta löytyy kuitenkin 120 watin SuperVOOC-laturia samaiseen noin 50 euron hintaan.

 

Rakenne ja tekniset ominaisuudet

Fyysiset mitat:

  • Ulkomitat: 163,2 x 77 x 8,65 mm (Thundra Umber 9,1 mm)
  • Paino: 235/236 grammaa (Orange/Thundra Umber)
  • Värivaihtoehdot: Tundra Umber, Canyon Orange
  • Näytön ja ulkomittojen suhde: 90,0 %
  • Suojaustaso: IP66-, IP68- ja IP69-suojaluokitukset, SGS Five-star Certification
  • Materiaalit:
    • Näytön suojalasi: Gorilla Glass Victus 2
    • Takakuori: keinonahka tai kuituvahvistettu muovikomposiitti
    • Kehys: alumiinia
  • Valmistusmaa: Kiina
  • Valmistajan kotimaa: Kiina

Muotoilullisesti Ultra on nykytrendien mukaisesti varsin laatikkomaisen pelkistetty, eli kehys on pääosin suorapintainen ja vain hienoisesti pyöristetty reunoistaan. Sekä etu- että takalasi ovat suorapintaiset.

Ulkoisesti Ultra poikkeaa selkeästi neljä sataa euroa edullisemmasta Pro-mallista etenkin suuren pyöreän kamerakohouman osalta. Se on myös varsin hallitseva elementti puhelimen käsittelyn kannalta ja itse koin sen hyödylliseksi tukipisteeksi etusormelle puhelinta kädessä pitäessä.

Mitoiltaan Ultra on varsin suurikokoinen puhelin, mutta silti näyttökokoluokkansa pienempää päätä. Pahimpiin kilpailijoihin verrattuna se on esimerkiksi 0,4 mm lyhyempi, 1,1 mm kapeampi, 0,8 mm paksumpi ja 21 grammaa painavampi kuin Galaxy S26 Ultra, tai 0,2 mm lyhyempi, 1 mm kapeampi, 0,1 mm ohuempi sekä 2 grammaa painavampi kuin iPhone 17 Pro Max.

Saatavilla olevia värivaihtoehtoja ovat Tundra Umber sekä Canyon Orange, jotka poikkeavat tyylillisesti varsin paljon toisistaan. Testikappaleemme Canyon Orange on varsin näyttävä vaalean oranssi, kun taasen Tundra Umber on huomattavasti hillitympi ja harmaine keinonahkapintoineen on ottanut inspiraatiota kamerapuolelta.

Ultran runko on alumiinia, joka on viimeistelty mattapintaiseksi. Näyttöä suojaa Corningin Gorilla Glass Victus 2 -suojalasi ja takakuori on muovia. Tundra Umber -värivaihtoehdossa takakuoren pinta on keinonahkaa ja testikappaleemme oranssissa värivaihtoehdossa kuituvahvistettua komposiittimuovia, jonka etuna on parempi iskunkestävyys lasikuoreen nähden.

Testijaksolla oranssin värivaihtoehdon satiinimattapintainen takakuori todettiin varsin liukkaan tuntuiseksi kädessä. Valoa vasten tarkastellessa takakuoren pinnassa voi havaita hillityn kaarimaisen koristekuvioinnin. Takakuori ei kerännyt testijaksolla niin sormenjälkiä kuin pölyäkään.

Suojaluokitukset ovat kunnossa, kuten tämän hintaluokan laitteelta pitääkin voida odottaa. IP-luokitukset löytyy niin kuumavesipainesuihkuja kuin vesiupotustakin varten, jonka lisäksi puhelin on saanut SGS:n pudotuskestävyysluokituksen.

Näytön tekniset ominaisuudet:

  • 6,82” LTPO AMOLED –näyttöpaneeli
  • 1440 × 3186, 510 PPI, 20:9
  • 3600 nit pistemäinen maksimikirkkaus, 1800 nit HBM-maksimikirkkaus
  • 1-120 Hz adaptiivinen virkistystaajuus, 144 Hz pelitilassa
  • 2160 Hz PWM-himmennys
  • 10-bit, HDR10 & HDR10+, Dolby Vision, HDR Vivid

Find X9 Ultran suuri 6,82-tuumainen LTPO AMOLED -näyttö on teknisesti lippulaivatasoa, muttei aivan kaikilta ominaisuuksiltaan markkinoiden ykkönen. Tarkkuus on 1440p-tasoa, eli parasta mitä nykyisellä puhelinmarkkinalla on tarjota.

Ilmoitetut maksimikirkkauslukemat eivät yllä nykymarkkinoiden kärjen tasolle, mutta ovat silti käytännössä erittäin kirkkaalla tasolla. Paneeli tukee 10-bittisiä värejä sekä kaikkia yleisiä HDR-standardeja.

Näytön adaptiivinen virkistystaajuus toimii kohtalaisen hyvin, mutta ei aivan niin sulavasti kuin parhaissa toteutuksissa on nähty. Ensinnäkin täyttä 144 hertsin virkistystaajuutta ei saavuteta kuin tietyissä peleissä sekä erikseen sovelluskohtaisesti pakottamalla. Muutoin adaptiivinen virkistystaajuus säätyy 1-120 hertsin haarukassa.

Tekniset ominaisuudet:

  • Qualcomm Snapdragon 8 Elite gen 5 -järjestelmäpiiri
    • 2 x 4,61 3rd gen Oryon Prime -prosessoriydintä
    • 6 x 3,63 GHz 3rd gen Oryon Performance -prosessoriydintä
    • 1,2 GHz Adreno 840 GPU
    • Snapdragon X85 5G-modeemi
  • 12 Gt LPDDR5X RAM-muistia
  • 512 Gt UFS 4.1 -tallennustilaa (512 Gt versiossa vapaana noin 480,3 Gt)
  • 5G SA sub-6GHz (n1/n2/n3/n5/n7/n8/n12/n13/n20/n25/n26/n28/n30/n38/n40/n41/n48/n66/n71/n75/n77/n78), LTE, Dual SIM (nano+e)
  • LTE, 4×4-MIMO, 2 x nanoSIM + 2 x eSIM
  • WiFi 802.1 a/b/g/n/ac/ax/be Wi‑Fi 7, 2×2 MIMO
  • Bluetooth 6.0 (SBC, AAC, LDAC, aptX, aptX HD, aptX Adaptive, aptX Lossless, LC3, LHDC5.0), NFC
  • A-GPS (L1+L5), GLONASS, BeiDou (B1I+B1C+B2a+B2b), Galileo (E1+E5a+E5b), QZSS (L1+L5)
  • stereokaiuttimet, IR-lähetin
  • 7050 mAh (26,23 Wh) li-ion-akku pii-hiili-anodilla
    • USB-C 3.2 gen 1 (5 Gbit/s)
    • 100 W SuperVOOC-/ 55 W USB PD -pikalataustuki, 50 W langaton AirVOOC-lataus

Sisuskaluista löytyy odotusten mukaisesti lippulaivatason kattaus, mutta silti muutama osa-alue jättää hieman toivomisen varaa, etenkin kun kyse on 1700 euron laitteesta.

Toisin kuin muissa Find X9 -sisarmalleissa, järjestelmäpiiri on valikoitunut Mediatekin sijaan Qualcommin laarista. Kyseessä on vähemmän yllättäen 3 nanometrin TSMC:n prosessilla valmistettava Snapdragon 8 Elite Gen 5 -lippulaivamalli, joka on käytössä myös monessa kilpailijassa. Jäähdytys on toteutettu välirunkoon integroidulla kuparisella höyrykammiototeutuksella, kuten tässä luokassa on tyypillisesti tapana.

RAM-muistia on Suomessa myytävässä variantissa 12 gigatavua, joka on varmasti nykyisellään lähes kaikkeen riittävä määrä, mutta siitä huolimatta tämän hintaluokan laitteessa 16 gigatavun RAM-muisti ei olisi liikaa vaadittu. Tallennustilavaihtoehtona on täkäläisittäin tarjolla puolen teratavun versio, jota voi pitää hyväksyttävänä perustasona 1700 euron laitteessa. 256 gigatavua olisi ollut jo liian vähän, eikä toisaalta teratavukaan aivan liikaa pyydetty.

Yhteysominaisuuksien puolelta löytyy sama kauneusvirhe kuin useammasta kilpailijasta. WiFi 7 ja Bluetooth 6.0 kyllä löytyvät, mutta Applen, Samsungin ja Googlen lippulaivamalleista löytyvä UWB-tuki puuttuu. Satelliittihätäpuheluominaisuutta ei myöskään ole tarjolla.

Akkukapasiteetiksi on määritelty 7050 mAh, joka on mukava lukema, mutta silti hieman vähemmän kuin Pro-sisarmallissa tai OnePlus 15 -serkussa. Suurempi kamerarauta vaatinee sisuskaluista oman veronsa. Lataustehot ovat paperilla lippulaivatasoa – 100 wattia johdolla ja 50 wattia langattomasti. Nämä tehot tosin vaativat Oppon omat pikalaturit. USB PD -pikalataus onnistuu 55 watin teholla.

  • Oikea kylki:
    • äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet
    • virta-/lukituspainike
    • kamerapainike
  • Vasen kylki:
    • Snap Key -pikanäppäin
  • Alapääty:
    • korttikelkka (2 x nano-SIM)
    • mikrofoniaukko
    • USB-C 3.2 gen 1 -liitäntä (5 Gbit/s)
    • toinen stereokaiuttimista
  • Yläpääty:
    • mikrofoniaukko
    • toinen stereokaiuttimista
    • kuuloke näyttölasin saumassa
    • 50 megapikselin etukamera näyttöreiässä

Find X9 Ultran suurin ulkoisten toimintojen erikoisuus on kaksi lisäpainiketta – toinen vasemmassa ja toinen oikeassa kyljessä. Niistä kohta enemmän.

Molempien kaiuttimien äänen ulostuloaukot sijaitsevat puhelimen vastakkaisissa päädyissä. Niiden äänenlaatu on hyvää, kuten tämän hintaluokan puhelimelta voi toivoa. Volyymia irtoaa varsin mukavasti, mutta ääni on korkeimmilla äänenvoimakkuustasoilla hieman ylä-äänipainotteinen. Kriittisesti arvioiden bassotoisto on ennemminkin napakkaa kuin pehmeää ja äänimaailma ei ole aivan yhtä syvä kuin markkinoiden parhaissa toteutuksissa.

Alapäädyn korttikelkassa on paikat kahdelle nano-SIM-kortille. Niiden ohella puhelin tukee eSIM-korttia kakkospaikan nano-SIM:in tilalla.

Näytön alla sijaitseva sormenjälkitunnistin on kaikin puolin miellyttävä toteutus. Se perustuu ultraäänitekniikkaan ja sijaitsee miellyttävän matkan päässä puhelimen alapäädystä. Tunnistus toimii nopeasti ja varmasti – riittää että tunnistinta näpäyttää sormella. Tunnistus onnistuu ongelmitta myös märällä sormella.

Kuten mainittua, Find X9 Ultran kyljistä löytyy kaksi ”ylimääräistä” painiketta.

Vasemman kyljen yläosassa on pieni Snap Key -näppäin, joka on tarkoitettu tekoälytoimintojen komentamiseen. Toteutus on tuttu mm. OnePlus 15:sta ja kustomointimahdollisuudet ovat valitettavan kapeat. Oletuksena näppäimellä käskytetään Mind Space -tekoälymuistiinpanoavustajaa, mutta näppäimeen saa myös muutamia ennalta määritettyjä tomintoja, kuten kameran käynnistämisen tai äänitilan vaihtamisen. Näppäimeen ei saa ohjelmoitua erikseen pitkää painallusta tai tuplapainallusta.

Toinen lisäpainike on oikean kyljen alaosan kamerapainike, johon palataan kameraosion yhteydessä.

 

Kamera

Kamera on Find X9 Ultran keskeisin ominaisuus, eikä sitä voi olla huomaamatta puhelinta taustapuolelta katsoessa. Erittäin suurikokoiseen pyöreään kamerakohoumaan on sijoitettu neljä takakameraa sekä niihin liittyviä toimintoja.

Kamerakohoumaa ympäröivä hienojakoisesti hammastettu kehä on saanut inspiraationsa Hasselbladin objektiivien tarkennusrenkaista, mutta Find X9 Ultrassa se ei ole käännettävissä, toisin kuin Xiaomin 18 Ultrassa. Kamerasaareketta peittävä suojalasi on valmistajan mukaan nanopinnoitettu molemmilta puolin heijastusten minimoimiseksi.

Vaikka kamerakohouma on suuri ja korkea (+6,6 mm takakuoren pinnasta), se sijaitsee keskeisesti, joten puhelin ei pääse keikkumaan pöydällä käytettäessä.

Kameran tekniset tiedot:

  • Kolmoistakakamera:
    • 200 megapikselin pääkamera (Sony LYT-901, 1/1,12″; um, Quad Bayer), f1.5, OIS, 23 mm kinovastaava, Dual Pixel PDAF
    • 50 megapikselin ultralaajakulmakamera (Sony LYT-600; 1/1,95”, 0,61 um, Quad Bayer), f2.0, 122° kuvakulma, 14 mm kinovastaava, PDAF
    • 200 megapikselin 3x-telekamera (Omnivision OV52A, 1/1,28”, 0,56 um, 9-in-1), f2.2, OIS, 70 mm kinovastaava periskooppiobjektiivi, Dual Pixel PDAF, 15 cm tarkennusetäisyys
    • 50 megapikselin 10x-telekamera (Samsung JNL), f3.5, sensor-shift-OIS, 230 mm kinovastaava
  • Etukamera: 50 megapikseliä (Samsung JN5, 1/2,75”), f2.4, 21 mm kinovastaava, PDAF
  • 3,2 megapikselin monispektrinen värisensori, 95 asteen kuvakulma, 15 aukon dynaaminen alue, 24 spektrikanavaa
  • kaksois-LED-salama, lasertarkennus, valosensori
  • Videokuvaus:
    • 8K 30 FPS pääkameralla ja 3x-telekameralla
    • 4K 120 FPS pääkameralla ja 3x-telekameralla
    • 4K 60 FPS Dolby Vision kaikilla kameroilla

Oppo on kehittänyt kameran yhdessä Hasselbladin kanssa, mutta ei ole varsinaisesti eritellyt tarkemmin mitä kaikkea yhteistyö koskee. Teknisesti kamera on erittäin vakuuttava kokonaisuus lähes kaikilta osin – paperilla näyttää siltä, ettei Oppo ole säästellyt juuri millään osa-alueella, vaan on iskenyt parasta osaamistaan pöytään, kuten tämän hintaluokan kamerapuhelimelta voikin odottaa.

Ulkomailta Find X9 Ultran kameralle löytyy teknisesti kovempia vastuksia (Vivo X300 Ultra, Xiaomi 17 Ultra) mutta Suomen markkinoiden mittapuulla neljän kameran tekninen kattaus on varsin poikkeuksellinen. Ultran takakamera on kaikkien kameroiden osalta edistyneempi kuin edullisemmassa Find X9 Prossa.

Kokonaisuus koostuu 200 megapikselin pääkamerasta, 50 megapikselin ultralaajakulmakamerasta sekä kahdesta telekamerasta, joista toisen resoluutio on 200 ja toisen 50 megapikseliä.

Pääkameran pohjana on 200 megapikselin tuore Sony Lytia 901 -sensori, jonka fyysinen koko on pienentynyt hieman edeltäjämallista, mutta kyseessä on edelleen erittäin suurikokoinen sensori puhelimien mittapuulla. Sensorin parina on erittäin valovoimainen f1.5-aukkosuhteen objektiivi.

50 megapikselin ultralaajakulmakamera on toteutukseltaan kameranelikon tavanomaisin, mutta sekin perustuu luokassaan poikkeuksellisen suurikokoiseen sensoriin sekä tukee automaattitarkennusta, joten kameraa voi hyödyntää myös lähikuvaukseen. Valovoiman kerrotaan parantuneen yli 50 % edeltäjämallista.

Lyhyemmän polttovälin 3x-telekamera perustuu suureen korkean resoluution 200 megapikselin sensoriin, joka on hieman pienempi kuin pääkamerassa, mutta silti telekameroiden mittapuulla markkinoiden suurimpia. Objektiivi tarjoaa telekameralle todella valovoimaisen f2.2-aukkosuhteen.

Toinen telekamera tarjoaa 10x-polttovälin pääkameraan nähden ja Oppo kertoo käyttäneensä paljon kehitystyötunteja sen toteuttamiseen. Periskooppiobjektiivissa käytetään viisinkertaiseen heijastukseen perustuvaa prismakokonaisuutta ja sen avulla on saatu toteutettu 230 mm kinovastaava polttoväli valovoimaisella f3.5 aukolla.

Kaikkien kameroiden värimäärittelyn apuna on uuden sukupolven True Color -monispektrisensori 95 asteen kulmalla.

Oikeassa kyljessä sijaitseva kamerapainike näyttää hyvin samalta kuin esimerkiksi iPhoneissa, mutta kyseessä ei ole fyysisesti klikkaava painike, vaan ainoastaan kosketuksentunnistukseen pohjaava toteutus. Käytännössä tällä menetetään siis mahdollisuus esimerkiksi tarkennuksen lukitsemiseen ”puolittaisen” painalluksen avulla. Käytännössä painiketta voi hyödyntää kameran käynnistämiseen tuplapainalluksella, kuvan ottamiseen lyhyellä painalluksella, videon tallentamiseen pohjassa pitämällä sekä zoomaamiseen liu’uttamalla. Zoomaaminen toimii melko tarkasti ja tasapykälien saavuttamisessa apuna on värinämoottorin luoma pieni palaute.

Kilpailijoiden vastaavien toteutusten tapaan myös Oppo on valitettavasti sijoittanut näppäimen liian kauas puhelimen päädystä, joka tekee sen käyttämisestä epämukavaa, jos käyttäjällä ei satu olemaan poikkeuksellisen pitkä etusormi. Näppäintä joutuu kurkottelemaan, eikä sen operointi ole luontevaa, joten itselläni se jäi useimmiten hyödyntämättä. Lisäksi vasemmalla kädellä kuvatessa puhelinta alareunasta tukeva pikkusormi osuu helposti vahingossa painikkeeseen ja aiheuttaa virhepainalluksia.

Ultran kamerasovellus on suurimmilta osin hyvin tutun näköinen, jos käyttäjällä on kokemusta viimeaikaisista OnePlussan puhelimista. Koska Oppo on OnePlussan emoyhtiö, ohjelmistopohja on pitkälti yhteistä.

Ultran kamerasovelluksen käyttöliittymässä on kuinkin havaittavissa pieniä muutoksia sekä Find X9 Pron että OnePlus 15:n kamerakäyttöliittymiin (nämä ovat ilmeisesti kaikissa ColorOS:n ja OxygenOS:n viimeistä versiota käyttävissä puhelimissa). Kuvaustilalista on siirretty kamerapainikkeen oikealle puolelle aivan näkymän reunaan. Kasvosuodattimien sekä mahdollisten lisätoimintojen, kuten makrokuvaustilan kuvakkeet ovat siirtyneet näytön yläreunasta alareunaan. Näytön vasemman reunan pikatoimintokuvakkeiden asettelua sekä vasemmasta ylänurkasta avautuvan asetusvalikon ilmettä on uudistettu.

Manuaalikuvaustila on Find X9 Prossa ”mestari”-nimellä ja se mahdollistaa kuvaamisen kaikilla kameroilla sekä automaattiasetuksella, että manuaalisäädöin. Mestari-tila käyttää myös luonnollisempaa kuvaprosessointia, jossa ei hyödynnetä Oppon mukaan generatiivista tekoälyä. Tilassa on myös tarjolla klassisia filmikamerasuodattimia kuvan ilmeen mukauttamiseksi.

Moniin muista puhelimista löytyviin manuaalikuvaustiloihin verrattuna lisänä Find X9 Ultran toteutus tarjoaa mahdollisuuden valita valotuksen mittauspisteen erillään tarkennuspisteestä sekä tarjoaa mahdollisuuden tarkennuksen korostukseen (focus peaking).

Kuvat voi halutessaan tallentaa myös RAW- ja RAW MAX -muodoissa, joiden eroavaisuutena RAW-tilassa kuva taltioidaan perinteisesti yhdestä ruudusta 12,5 megapikselin resoluutiolla ja MAX-tilassa useamman ruudun yhdistelmäkuvana 50 megapikselin resoluutiolla ja 16-bittisillä väreillä.

Find X9 Ultran neljä takakameraa tarjoaa siis kinovastaavan polttovälialueen 14 ja 230 mm haarukassa. Toisin sanoen ultralaajakulman ja pidemmän telen välinen polttovälikerroin on vajaa 16,5x.

Testijakson perusteella kamerat tuottavat lähes kaikissa kuvaustilanteissa yhteneväisen näköisiä otoksia, kuten high-end-kamerapuhelimelta voikin odottaa.

Pääkameran kuvanlaatu on varsin tasalaatuista ja miellyttävän näköistä – otoksista on todella vaikea keksiä suurempaa kritisoitavaa. Kameran saa taltioimaan perustilassaan joko 12 tai 26 megapikselin otoksia, joka vastaa iPhoneista löytyvää 24 megapikselin tilaa. Suurehko kuvasensori tuo otoksiin lisää tunnelmaa melko kapealla luonnollisella syvyysterävyysalueella. Pääkameran lyhyin tarkennusetäisyys on noin 15 cm luokkaa, eli aivan kiinni kohteeseen ei lähikuvausta pääse suorittamaan.

Pääkamera korostaa värejä hieman, mutta tekee sen varsin maltillisesti ja hyvällä maulla, joka ei silitä vastakarvaan luonnollisten kuvien ystäviä, mutta tekee kuvista silti mukavan eläväisiä. Dynamiikka on erinomaisella tasolla, joskin joissain kuvaustilanteissa korkean kontrastin rajapinnoissa saattaa näkyä lähemmässä tarkastelussa vaaleaa hehkua HDR-käsittelyn jäljiltä. Markkinoiden parhaimmille high-end-kameroille tyypillisesti Find X9 Ultra toimii varsin pätevästi liikkuvien kohteiden, kuten lasten ja lemmikkien kuvauksessa myös sisävalaistuksessa.

Pikselitasolle mentäessä voi nopeasti todeta, että kameran kyky taltioida yksityiskohtia on loistavalla tasolla. Ero esimerkiksi Galaxy S26 Ultraan ja iPhone 17 Prohon on selkeä Oppon eduksi. Jossain kuvaustilanteissa pikselitason yksityiskohdissa saattaa havaita hitusen yliterävöintiä ja luonnonkasvustoissa kuten nurmikossa voi havaita epäluonnollista prosessointijälkeä.

Find X9 Ultra jatkaa erittäin vahvaa suorittamistaan myös hämäräolosuhteissa. Iltahämärässä ja kaupungin valaistuksessa kuvat ovat erinomaisia niin yksityiskohdiltaan kuin värintoistoltaan. Prosessointi tasapainottelee varsin onnistuneesti kohinanvaimennuksen ja yksityiskohtien välillä, eikä suttaa yksityiskohtia liikaa. Hyvin heikoissa valaistusolosuhteissa Oppo ei luo aivan yhtä valoisia kuvia kuin osa kilpailijoista, vaan se pyrkii selvästi pysyttelemään lähempänä kuvaustilanteen todellisia valaistusolosuhteita. Yksityiskohdissa voi myös havaita selvää yliterävöintiä ja -kontrastointia, jolla Oppo pyrkii pitämään yleiskuvan skarpimman näköisenä.

Galaxy S26 Ultran ja iPhone 17 Pron kanssa ottamiemme vertailukuvien perusteella kuvien yleisilmeessä ei ole useimmissa tilanteissa suuria eroja, mutta lähempää tarkasteltuna Find X9 Ultra taltioi huomattavasti yksityiskohtaisempia ja terävämpiä kuvia kuin pahimmat kilpailijansa. Valon määrän vähentyessä puntit tasoittuvat ja hyvin heikossa valossa kilpailijat ovat jopa hieman parempia kaappaamaan valoa ja värejä.

Kuvausnäkymässä on nykypäivän tyyliin suoraan tarjolla myös 2x-rajaustila, joka perustuu siis käytännössä 200 megapikselin pääkamerasensorilta muodostettavaan 50 megapikselin rajaukseen ja prosessointiin.

Hyvässä valaistuksessa 2x-tila vaikuttaisi tuottavan käyttökelpoisen pätevää jälkeä , joka ei häviä mainittavasti vastaavalle optiselle 50 megapikselin kameraratkaisulle.

Heikommassa valaistuksessa 2x-tilan käytöstä ei vaikuttaisi olevan juuri mitään kuvanlaadullista hyötyä verrattuna 1x-otoksesta jälkikäteen tehtyyn rajaukseen.

Myös ultralaajakulmakamera on luokassaan pääosin erittäin hyvä, joskaan ei virheetön suorittaja. Yleisilmeeltään sen kuvat näyttävät melko saman tyylisiltä kuin pääkameran kuvat, mutta dynamiikan voi havaita haastavammissa tilanteissa olevan hieman heikompaa, jonka huomaa välillä erityisesti tummien alueiden tukkoisuutena. Värintoisto on tuttuun tapaan eläväistä, muttei häiritsevän ylikorostettua.

Automaattitarkennuksella varustettua ultralaajakulmakameraa hyödynnetään myös lähikuvauksessa mm. haluttaessa automaattisesti aktivoituvassa makrokuvaustilassa pääkameraa vastaavana rajauksena. Lyhyt tarkennusetäisyys mahdollistaa kyllä kuvaamisen läheltä, mutta tyypilliseen tapaan kuviin ei tallennu laajan syvyysterävyysalueen myötä juuri tunnelmaa, joten itse päädyin ottamaan lähikuvat mieluummin melko lyhyen tarkennusetäisyyden tarjoavalla 3x-telekameralla.

Lähemmässä tarkastelussa ultralaajakulmakameran pikselitason jälki näyttää ronskisti prosessoidun yliterävöidylle, erityisesti jos kuvassa on paljon pieniä yksityiskohtia. Erityisesti kasvustoissa kuten nurmikossa on havaittavista toistuvaa geneeristä prosessointikuviota. Se on hieman harmi, sillä kuvissa olisi muutenkin paremmin yksityiskohtia kuin useimmissa saman kategorian kameroissa. Kuvissa voi myös havaita etenkin reuna-alueilla havaittavaa kromaattista värivääristymää korkean kontrastin rajapinnoissa.

Hämärässä ultralaajakulmakameran kuvanlaatu on luokassaan hyvää, kunhan valoa on edes kohtalaisesti tarjolla. Värintoisto ei pysy aivan yhtä raikkaana kuin pääkameralla, mutta kuvien yleisilme on silti asiallista ja pääkameran tapaan prosessointi ei yritä tehdä lopputuloksesta merkittävästi valoisampaa kuin miltä se ihmissilmään näyttää. Pikselitasolla prosessointijälkeen ilmestyy suttuisuutta pääkameraa nopeammin, mutta Hyvin heikossa valossa kameran kyvyt loppuvat pääkameraa aiemmin kesken, jonka myötä lopputuloksena on pehmeitä, synkkiä ja väreiltään haaleita kuvia.

Polttoväliltään lyhyemmän telekameran tuottamien kuvien yleisilme on melko lähellä pääkameran kuvia ja kuvanlaatu on telekameroiden mittapuulla erinomaista. Esimerkiksi ero Galaxy S26 Ultran 10 megapikselin 3x-telekameraan on suorastaan massiivinen. Suurikokoisella sensorilla varustettu tele osoittautuikin testijaksolla erittäin herkulliseksi välineeksi esimerkiksi tunnelmalliseen ihmisten kuvaamiseen.

Hyvässä valaistuksessa kuvatessa Ultran 3x-telekamera on täkäläisten markkinoiden paras suorittaja luokassaan. Sen taltioimista kuvista on hyvin vaikea keksiä mitään mainittavaa kritisoitavaa. Kuvat ovat teräviä, eläväisiä, dynamiikaltaan hyviä ja yksityiskohtien toistoltaan erinomaisia. Pikselitasolla jälki on pääosin miellyttävässä tasapainossa luonnollisuuden ja yksityiskohtien suhteen, joskin joissain korkean kirkkauden kuvaustilanteissa pikselitasolla voi havaita ylikorostusta kontrastissa ja terävöinnissä.

Valon määrän vähentyessä automatiikka pitää 3x-telekameran toiminnassa loppuun asti, eli rajauksia pääkameralta ei ole käytössä. Käytös on melko samankaltaista pääkameran kanssa. Kuvanlaatu on ilta- ja sisähämärässä luokassaan erittäin hyvää ja 3x-teleä voi käyttää huoletta myös epäoptimaalisemmissa valaistustilanteissa. Värintoisto ja yleisilme pysyy kuvissa hyvänä, vaikka pikselitasolla voi havaita hieman maalausmaista pehmenemistä. Kilpailijoiden vastaaviin telekameroihin nähden yksityiskohtien toisto on markkinoiden kärkeä. Häiritsevä kohina pysyy erittäin hyvin kurissa, vaikka prosessointi ei pyrikään siivoamaan rakeisuutta kokonaan pois kuvista. Hyvin heikossa valossa kamera ei pyri loihtimaan otoksista merkittävästi valoisampia kuin mitä ihmissilmä näkee.

3x-telekameralta on tarjolla myös 6x-sensorirajaus, jolla on käytössään 50 megapikselin resoluutio suurelta 200 megapikselin sensorilta. Tila osoittautui myös käytännössä melko käyttökelpoiseksi ja se taltioi kuviin havaittavasti enemmän yksityiskohtia kuin 3x-kuviin. Läheltä tarkasteltuna voi havaita prosessointijäljen olevan hieman erilaista kuin 3x-telekameran natiivipolttovälin kuvissa. 6x-kuvissa on enemmän yksityiskohtia, mutta niitä on myös siivottu hieman prosessoidumman näköisiksi ja jäljen perusteella tekoälyllä saattaa hyvinkin olla näppinsä pelissä pienten yksityiskohtien siistimisessä.

Teknisesti poikkeuksellisen edistynyt 10x-telekamera suorittaa luokassaan poikkeuksellisen hyvällä tasolla myös käytännössä. Kuvien yleisilme on luokassaan poikkeuksellisen selkeä, värit eläväisiä ja dynamiikka hyvää. 3x-telekameran tasolle se ei kuitenkaan aivan yllä.

Täkäläisten markkinoiden kilpailijoihin, kuten Galaxy S26 Ultraan nähden 10x-telen kuvien selkeys ja yksityiskohtaisuus ovat askelta tai paria korkeammalla tasolla. Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että Samsung luopui 10x-telestään pari sukupolvea sitten.

Pikselitason jälki on hieman prosessoidumpaa kuin olisi suotavaa, sillä pieni maalausmaisen väreilevä prosessointijälki on useimmissa kuvissa läsnä ja joissain pienissä tekstiyksityiskohdissa voi havaita hieman epäluonnollisen näköistä ”viimeistelyä”. Prosessoinnissa on lisäksi havaittavissa hieman vastaava taipumus kuin 3x-telellä, eli korkean kirkkauden kuvaustilanteissa terävöinti ja kontrasti vaikuttaisivat ylikorostuvan jostain syystä.

Hämäräolosuhteissa 10x-telellä pärjää tiettyyn pisteeseen asti. Alkuillan hämärässä ja kaupungin iltavalaistuksessa se tekee pääosin varsin asiallista jälkeä, kunhan huomioi hieman pehmentyneen yksityiskohtien toiston sekä pikselitasolla korostuvan maalausmaisen prosessointijäljen. Kilpailijoiden 10x-tarjontaan verrattuna se on toki kuvanlaadultaan näistäkin lähtökohdista ylivoimainen. Kun valon määrä on riittävän vähäinen, automatiikka luopuu 10x-telen käytöstä ja siirtyy 3x-teleltä tehtävään sensorirajaukseen. Tämän huomaa selvästi kuvan tekoälymäisen maalausmaisista yksityiskohdista, vaikka kuvien yleisilme onkin melko pätevä. Pahimmillaan jälki on kuitenkin hyvinkin epäluonnollista ja karua.

10x-telekameran sensorilta on tarjolla myös rajauksena toteutettu 20x-tila, joka on ihan käyttökelpoinen pienin varauksin. Se pystyy taltioimaan kuviin vielä havaittavasti enemmän yksityiskohtia, mutta miinuspuolena myös keinotekoiselta näyttävän prosessoinnin määrä kasvaa hieman entisestään.

Yli 20x-zoomaustasoilla tarjolle tulee AI-zoomaustila, jonka käyttäjä voi halutessaan kytkeä käyttöön. AI-parannus ei aktivoidu kaikissa kuvaustilanteissa, vaan kameraohjelmiston täytyy ilmeisesti ensin ymmärtää mitä kuvataan, jotta aktivointipainike tulee tarjolle. Käytännössä AI-zoomin ollessa käytössä tekoäly vain keksii lisää yksityiskohtia ja siloittelee kuvaa paremman näköiseksi riippumatta varsinaisesti siitä, mitä kuvauskohteessa oikeasti on. Toteutus on siis vastaava kuin kilpailijoilla ja lopputuloksena ei tule valokuvia, vaan tekoälyn luomia näkemyksiä kuvauskohteesta, eikä niillä ole välttämättä juuri mitään tarkempaa tekemistä todellisuuden kanssa.

Täyden resoluution kuvia on mahdollista ottaa kaikilla neljällä takakameralla erillistä Hi-res-kuvaustilaa käyttäen. Käytännön hyöty riippuu hieman kamerasta, mutta on keskimäärin varsin vähäinen.

50 megapikselin kuvista ei näyttäisi olevan mitään hyötyä ultralaajakulmakameralla ja pääkamerallakin hyöty näyttäisi olevan varsin vähäinen. 3x-telekameralla kuvaan näyttäisi taltioituvan jonkin verran enemmän yksityiskohtia, kun taasen 10x-telekameralla korkeamman resoluution kuva on lähinnä pehmeämpi ja vähemmän prosessoidun näköinen.

200 megapikselin kuvat ovat pääkameralla hieman yksityiskohtaisempia kuin alemman resoluution kuvat ja 3x-telekameralla täyden resoluution käytöstä ei näyttäisi olevan mitään havaittavaa lisähyötyä, joten yli 70 megatavun tiedostokoko huomioiden niiden ottamista on hankala perustella.

Erillisen Mestari-kuvaustilan luvataan tarjoavan prosessoimattomampaa kuvanlaatua, joten otimme testikuvia myös sitä käyttäen. Käyttökokemusten perusteella Mestari-tilan käyttö automaattiasetuksella ei ole kuvanlaadullisesti mikään pelastava enkeli, vaan kuvista tulee havaintojemme perusteella sitä käyttäessä todellista latteamman ja synkemmän näköisiä, eikä myöskään värintoisto ole varsinaisesti lähempänä todellista. Ihmissilmällä havainnoitu värintoisto osui pääosin lähemmäs peruskuvaustilan tuottamia värejä, kuin Master-tilalla otettua väreiltään latteampaa näkemystä. Yksityiskohtien toisto on periaatteessa vastaavaa tasoa molemmilla tiloilla otettuna, mutta pikselitason prosessointi ja terävöinti on huomattavasti vähäisempää, joten kuvat näyttävät pehmeämmiltä.

Itse en henkilökohtaisesti päätynyt käyttämään Mestari-tilaa automaattiasetuksella todellista latteammaksi jääneen värintoiston myötä. Tila sopiikin paremmin käytettäväksi perinteisen manuaalikuvaustilan tapaan raakakuvausta ja mahdollisesti myös manuaalisäätöjä hyödyntäen.

Automaattitarkenteinen etukamera tekee erinomaista jälkeä. Kuvat ovat luonnollisia, eläväisiä, selkeitä ja teräviä. Pikselitason jälki on luonnollista ja melko yksityiskohtaista. Heikommassa valaistuksessa kamera käyttää oletuksena näyttöä kuvausvalona, mutta sen saa kytkettyä halutessaan pois päältä (minkä kameran kykyjä testatessamme teimme). Hämärämmässä sisävalaistuksessa kuvien yleisilme pysyy edelleen skarppina, vaikka värintoisto hieman latistuukin ja pikselitasolla prosessointi menee maalausmaiseen suuntaan. Erittäin heikossa valossa kamera loihtii edelleen käyttökelpoisen kuvan, vaikka se onkin yleisesti pehmeä ja yksityiskohdiltaan hyvin maalausmaisen suttuinen.

Kaikki puhelimen kamerat tukevat 4K 60 FPS Dolby Vision -videotallennusta ja kameraa voi vaihtaa kesken kuvaamisen. Pääkamera ja 3x-telekamera tukevat lisäksi 8K 30 FPS ja 4K 120 FPS Dolby Vision -kuvausta. Mahdollisimman laajoja jälkikäsittely- ja värimäärittelymahdollisuuksia kaipaavat voivat myös tallentaa videon O-Log2-formaatissa.

H.265-koodekilla pakatun 4K 30 FPS Dolby Vision -videon bittivirta liikkuu melko tarkalleen 65 Mbit/s tietämillä (Main 10@L5@High). Nostamalla ruudunpäivitysnopeuden 60 ruutuun sekunnissa bittivirta nousee noin 90 Mbit/s tietämille (Main 10@L5.1@High). 8K-videon bittivirta on noin 100 Mbit/s (Main@L6@High). Äänet tallentuvat stereona 256 kbit/s bittivirralla.

Pro-videotila mahdollistaa reaaliaikaisen värimäärittelyn esikatselun sekä ulkopuolisten .cube-värimäärittelytietojen käyttämisen videota tallennettaessa, vaikka itse video tallentuu värimäärittelemättömässä log-muodossa. Pro-videotilassa käyttäjä voi myös valita mitä kuvanvakautusta käytetään, eli käytössä voi olla elektronisen ja optisen vakautuksen yhdistelmä, pelkkä optinen vakain tai vakautukset täysin pois käytöstä.

Find X9 Ultralla tallennetun videon yleisilme on varsin neutraalia ja hillittyä – jopa siinä määrin, että värimaailma jää joissain tilanteissa hieman todellista latteammaksi, etenkin jos valaistusolosuhteet ovat latteat kuten esimerkkivideossa. Dynamiikka on hyvää ja prosessointi luonnollista. Yksityiskohtien toisto on myös varsin hyvää, joskaan ei aivan huipputasoa.

Heikossa valaistuksessa kuvattu video on kuvanlaadultaan pääosin hyvällä tasolla, kunhan valoa on tarjolla edes kohtalaisesti (kuten esimerkin yöinen kaupunkivalaistus).

Parhainta jälkeä tekevät suurimmalla sensorilla varustetut kamerat, eli pääkamera ja 3x-telekamera. Niiden jälki on olosuhteet huomioiden parhaimmillaan erinomaista. Ultralaajakulmakameran kuvanlaatu on selvästi pykälän tai pari pehmeämpää ja väreiltään hieman latteampaa, mutta silti ihan käyttökelpoista.

Kameroista selvästi heikoiten pärjää vähiten yllättäen 10x-telekamera, joka kärsii varmasti pienimmästä aukosta ja sensoristaan, ja sen kuva on havaittavasti pehmeintä ja liikesumeinta.

Videon kuvanvakautuksen toiminta on Find X9 Ultralla kunnossa. Vakautus ei silottele kaikkia heilahduksia pois videolta, vaan sallii esimerkiksi kävellessä pehmeämmät pystysuuntaiset heilahdukset. Äkkinäiset liikkeet sekä tärinät ja värinät suodattuvat siis videolta asiallisesti ja mikä parasta, kuvassa ei havaittu vakautuksesta johtuvia häiriöitä, jotka ovat monissa puhelimissa vielä melko yleisiä. Telekamerat eivät luonnollisestikaan ole erityisen soveltuvia kävellessä kuvaamiseen ja etenkin pitkän 10x-telen kohdalla kuvan pitäminen liikkeessä vakaana on mahdotonta.

 

Käyttöjärjestelmä

Softapuolella Oppo tarjoilee edullisemmista Find X9 -malleista tutun Color OS 16 -käyttöliittymän Android 16:n parina. Käytännössä Color OS on lähestulkoon sama toteutus kuin OnePlussan puhelimista tuttu Oxygen OS, vain eri nimellä ja muutamalla poikkeavalla yksityiskohdalla varustettuna.

Color OS 16:n uudistuksia ovat Oxygen OS 16:n tapaan käyttöliittymän läpikuultavat efektit sekä monipuolisemmat kotinäkymän ja lukitusnäkymän kustomointiominaisuudet. OnePlussan tapaan käyttöliittymässä on varsin vahvoja viittauksia Applen iOS:n suuntaan läpikuultavan lasiefektin ohella mm. sovellusvalikon luokkanäkymässä sekä lukitusnäytön taustakuvaominaisuuksissa. Inspiraatiota on haettu myös muilta valmistajilta, sillä lukitusnäkymän alareunan interaktiivinen Live Space -ilmoituskapseli muistuttaa hyvin paljon Samsungin Now Bar -ominaisuutta.

Kustomointiin on tullut myös muutamia uusia ominaisuuksia. Kotiruudun muokkausnäkymän ylänurkassa on uusi ”järjestä”-painike, joka mahdollistaa kotinäkymän kuvakkeiden järjestämisen automaattisesti kategorian tai värin mukaan. Sovelluskuvakkeiden suodattamainen värin mukaan löytyy myös uutena ominaisuutena sovellusvalikon oikeasta alanurkasta.

Sovellustarjonta tukeutuu Googlen perussovellusten ja muutamia Oppon omien lisäsovellusten lisäksi muutamiin kolmansien osapuolien sovelluksiin. Puhelimessa on esiasennettuna mm. Spotify, Facebook, Instagram, Netflix, Tiktok ja Temu. Suositushinnaltaan 1700 euron laitteessa ei enää mieluusti näkisi tällaista kolmannen osapuolten sovellusten tulvaa.

Päivityksiä Oppo lupaa lippulaivamallilleen muiden Find X9 -mallien tapaan viiden Android-versiopäivityksen (Android 21 asti) sekä kuuden vuoden tietoturvakorjausten edestä (2032 asti). Lupausta voi pitää ihan pätevänä, mutta markkinoiden kärjen (Samsung, Honor, Google) seitsemän vuoden lupauksesta se jää kuitenkin lyhyeksi.

Tekoälyrintamalla Oppon kokonaisuus muistuttaa itse käyttöliittymän tapaan OnePlussaa. Kaikki keskeisimmät ominaisuudet on koottu asetusvalikkoon omaan Oppo AI -alavalikkoon, josta niihin pääsee nopeimmin käsiksi. Tarjolla on niin tekoälykäännösmahdollisuus, tekstiyhteenvetoja luova tekoälylittarointi kuin myös tekoälykirjoittaja ja AI-tallenninkin. Näistä mikään ei valitettavasti toimi suomen kielellä.

Lisäksi mukana on OnePlussalta tuttu Mind Space, joka on käytännössä tekoälypohjainen muistiinpanojen ja kuvankaappausten organisointityökalu, ja se toimii suomeksi, kunhan asetuksista on kytkenyt beta-tilan käyttöön. Mindspacen voi aktivoida muun muassa puhelimen kyljestä löytyvällä Snapkey-painikkeella. Sitä lyhyesti painamalla laite ottaa kuvankaappauksen ja tallentaa sen Mindspaceen, ja pitkään painamalla käyttäjä voi sanella haluamansa äänimuistiinpanon, jonka sitten Mindspace litteroi tekstiksi.

Myös kuvanmuokkauksen tekoälytoiminnot ovat tuttuja OnePlussalta. Tarjolla on mm. uudelleenasettelu, AI-pyyhekumi, kasvojen tekoälyvalaisu (uusi), selkeyden parantaminen, epäterävyyden poisto ja heijastusten poisto. Huomionarvoisena seikkana muutaman kerran tekoälytoimintoja käyttäessä toiminnon suorittaminen epäonnistui, koska puhelin ilmoitti ”palvelussa olevan ruuhkaa”.

OnePlussan viimeisimpien puhelimien tapaan turhan moni tekoälyominaisuuksista ei tue suomen kieltä, erityisesti liittyen puheen ja tekstin kääntämiseen liittyviin ominaisuuksiin, eli ominaisuudet on tuettu lähinnä vain englanniksi ja muiksi maailmalla yleisiksi kieliksi. Jotain poikkeuksia löytyy seasta ja jotkut ominaisuudet toimivat puolittain, eli vaikkapa ne saattavat kyllä tunnistaa suomeksi annetun käskyn tai sisällön, mutta sitten ne toteuttavat sen kuitenkin englanniksi, tai tulkitsevat sen joksikin toiseksi kieleksi, kuten ranskaksi tai saksaksi.

Kokonaisuudessaan Oppon tekoälyominaisuudet ovat tällä hetkellä aika lailla markkinoiden keskitasoa eivätkä siis suomalaisille käyttäjille mikään varsinainen myyntivaltti Find X9 Ultrassa. Parantamista olisi juuri erityisesti kielituen kanssa ja myös osassa ominaisuudet voisivat olla käytännössä hieman monipuolisempia.

Muiden Android-puhelimien tapaan mukana on tietenkin Googlen perusominaisuuksia, kuten ruudulta ympyröimällä asioiden hakeminen tai Googlen Kuvat-sovelluksessa tekoälypohjaisesti kuvista asioiden poistaminen.

Taustasovellusten toiminnan rajoittamista mittaavassa Dontkillmyapp-testissä Find X9 Ultra sai keskitasoa edustavan 69 %:n tuloksen, joka on parempi kuin aiemmin testatun Find X9 Pro -mallin 53 % tulos. Kun sovellusasetuksista kytketään sovelluksen taustatoimintojen rajoitukset pois päältä, tulos pysyy käytännössä samana, mikä on hieman erikoista ja kertoo samalla harmillisesti siitä, etteivät taustarajoitukset poistu silloinkaan, vaikka sovellukselle sallii erikseen kaikki taustatoiminnot.

 

Suorituskyky

Find X9 Ultran suorituskykytestien tulokset eivät tarjoile varsinaisesti yllätyksiä, sillä ne ovat varsin hyvin linjassa muiden io-techissä testattujen, samaa Snapdragon 8 Elite gen 5 -piiriä käyttävien puhelimien kanssa.

Maininnan arvoisena seikkana Oppon ohjelmisto teki tiettyjen testisovellusten käynnistyksen yhteydessä automaattisen taustasovellusten optimoinnin, josta käyttäjälle ei tarjottu mahdollisuutta kieltäytyä. Puhelin ei kertonut tarkemmin mitä se taustasovelluksille teki ja sammutettiinko jotain taustalta testisovelluksen ajamista varten.

Mielenkiintoisinta onkin Ultran jäähdytyksen toimivuus pitkäkestoisessa rasituksessa. 15 minuutin CPU Throttling Test -prosessorirasitustestissä puhelin saavuttaa 69 % tuloksen, joka on perustasoa high-end-puhelimelta. 20 minuuttia kestävässä 3DMark Wild Life Extreme Stress Test -grafiikkarasitustestissä Find X9 Ultra saa ainoastaan hieman yli 30 % tuloksen, joka on heikoin, mitä io-techin puhelintesteissä on historiassa nähty. Tulos on myös huomattavasti heikompi kuin edullisemmassa Find X9 Pro -mallissa, joka tosin käyttää eri järjestelmäpiiriä.

 

Akunkesto & latausnopeus

Oppo Find X9 Ultran käytännön akunkesto oli testijaksolla ehkäpä pienoinen pettymys, vaikka se edustaakin asiallista keskitasoa. Odotukset olivat kuitenkin akun kapasiteetin ja OnePlus 15 -sukulaismallin pohjalta pykälää korkeammalla.

Käytännössä yhdellä latauksella selvittiin toistuvasti täysin vaivatta kahden päivän yli, kun puhelimen käyttö ja näytön päälläoloaika olivat keskitasoa (~2 tuntia päivässä). Jos käyttöä oli keskivertoa enemmän, alkoi toisen päivän ylitys mennä tiukille. Kolmen päivän ylitystä yritettiin pariin kertaan, mutta akku loppui molemmilla kerroilla alkuillasta klo 19-21 tietämillä. Varsin poikkeuksellisena huomiona havaitsimme myös, että kameran käyttö vaikutti kuluttavan Ultrassa akkua tavanomaista high-end-puhelinta enemmän.

Testijakson tyypilliseen puhelimenkäyttöprofiiliin kuului mm. WhatsApp- ja Slack-viestittelyä, sosiaalisen median selailua, sähköpostien lukemista, karttasovelluksen käyttöä ja navigointia, nettiselailua, satunnaisia puheluita, lyhytjaksoista pelailua ja kameran käyttöä mobiiliverkkoyhteyden, Bluetoothin, WLAN:in ja synkronointien ollessa jatkuvasti päällä. Käyttöjärjestelmän teema oli asetettu suurimman osan ajasta tummaksi. Näytön virkistystaajuus oli suurimman osan ajasta automaattiasetuksella.

Ultran akun lataaminen tyhjästä täyteen otti 100 watin OnePlus Super VOOC -laturilla testeissämme noin 55 minuuttia. Vartissa akkuun latautui runsaat 40 % ja puolessa tunnissa 70 %. Latausnopeus on lippulaivapuhelinten luokassa nykypäivänä hyvää perustasoa puhelimen akun koko huomioiden.

Yleistä USB PD -standardia käyttämällä toimenpiteessä kesti noin vartin pidempään ja latausteho oli lähes koko prosessin ajan 27-30 watin tietämillä, joskin alkuvaiheessa ensimmäisten kymmenen minuutin aikana käytössä oli hetken korkeampi 45 watin teho (9V 5A).

Useimpien muiden nykypäivän puhelimien tapaan Find X9 Ultran akkuasetuksista löytyy älykäs lataustila, joka viivästyttää akun lataamista täyteen yön aikana, mukautettava maksimilataustaso 80-100 % välillä sekä latauksen automaattinen lopettaminen ja uudelleenkäynnistäminen 95 %:ssa, jos puhelin jätetään pidemmäksi aikaa laturiin kiinni.

 

Yhteenveto

Find X9 Ultra on erittäin mielenkiintoinen ja tervetullut lisä Suomen markkinaan. Se tuo piristystä lippulaivapuhelimien tarjontaan, jossa markkinajohtajien kehitys on jäänyt polkemaan ikävästi paikallaan. On mukava nähdä uutuuspuhelin, jossa valmistaja on oikeasti näyttänyt parasta osaamistaan ja innovoinut ihan oikeasti jotain teknisesti edistynyttä ja uutta. Toivottavasti Find X9 Ultran kaltaiset haastajat saisivat ennemmin tai myöhemmin liikettä myös Samsungin kaltaisten jättien tuotekehitysosastoihin.

Rakenteeltaan Find X9 Ultra on varsin tavanomainen nykypäivän lippulaivapuhelin, eli käytännössä runkorakenne on metallia, näyttöä suojaa laadukas suojalasi ja viimeistely on hyvällä tasolla. Takakuori meidän testaamassamme oranssissa mallissa ei ehkä tarjoa kaikista parasta premium-fiilistä, mutta sen pitäisi lasikuitukomposiittina olla lasi-takakuorta kestävämpi, jos puhelin pääsee putoamaan maahan. Harmaa Tundra Umber -värivaihtoehto sen sijaan ammentaa inspiraationsa kameroiden maailmasta ja tekonahkatakakuori on ainakin omaan makuuni tyylikkäämmän ja laadukkaamman oloinen. Tämä on kuitenkin käyttäjäkohtainen makuasia. Rakenteella on hyvä IP69-suojaluokitus ja Oppo on sen lisäksi ottanut rakenteessa myös pudotuskestävyyden huomioon, joten niiltä osin tilanne on tasolla, jota tämän hintaluokan puhelimelta voikin odottaa.

​Rautapuolella Find X9 Ultran kokonaiskattaus on pääosin juuri sitä, mitä lippulaivapuhelimelta voi nykypäivänä odottaa. Näyttö on erittäin tarkka ja nopea ja kuvanlaadultaan erinomainen. Kirkkaus ei yllä aivan markkinoiden korkeimpien lukemien tasolle, mutta käytännössä asialla ei ole juuri mitään merkitystä. Järjestelmäpiiri tarjoaa parasta suorituskykyä, mitä tämän hetken Android-markkinoilla on tarjolla, mutta pikku miinuksena jäähdytyksessä olisi parantamista, sillä etenkin pitkässä grafiikkarasituksessa suorituskyky laski meidän testeissämme huomattavan alas.

Muistin määrä on okei tasolla tämän hintaiseen puhelimeen, joskin RAM-muistia voisi olla 1700 euron puhelimessa vähän enemmän, eli esimerkiksi 16 gigatavua. Pientä miinusta ropisee myös Ultra Wideband -tuen sekä satelliitti-SOS-toiminnon uupumisesta laitteen hintaluokka huomioiden.

Akku on Ultrassa melko suurikokoinen, mutta sen tarjoama käytännön akunkesto oli loppujen lopuksi testijaksolla pienoinen pettymys, sillä se ei yllä samalle tasolle mitä Oppo Find X9 Pron ja OnePlus 15:n testeissä on viime aikoina io-techissä nähty. Akunkesto ei ole huono, mutta se jää varsin keskitasoiseksi nykypäivän huippuluokan puhelimien mittapuulla. Myös latausnopeus on perushyvää tasoa, eli se ei yllä markkinoiden nopeimpien luokkaan. Pienenä miinuksena langaton lataus ei tue Ultrassa Qi2-standardin MPP-magneettikiinnitysprofiilia laturin ja lisätarvikkeiden liittämiseksi magneetilla puhelimen takakuoreen.

On aina erittäin mukavaa nähdä, että valmistaja pistää parastaan lippulaivamallinsa teknisten toteutusten suhteen ja Find X9 Ultrassa tämä on nähtävissä erityisesti kameraosastolla. Tarjonta on tekniseltä toteutukseltaan tasolla, jollaista Suomen markkinoilla ei ole ennen nähty.

Myös käytännössä neloistakakamera on erittäin vahva, joskaan ei täysin virheetön suorittaja. Erinomaisessa kokonaisuudessa erityisesti edukseen erottuvat molemmat telekamerat, joita voi pitää poikkeuksellisina kategorioissaan. Myös pääkamera ja ultralaajakulmakamera edustavat kuvanlaadultaan markkinoiden kärkeä, vaikka erittäin heikon valaistuksen suorituskyky ei olekaan niiden aivan vahvinta osa-aluetta. Erittäin kriittisessä arvioinnissa pientä parantamista löytyy ultralaajakulman ja 10x-telekameran pikselitason prosessointijäljestä. Myös videokuvauksen laatu on Find X9 Ultrassa hyvällä tasolla.

Softapuolella tarjolla on erittäin tuttu kokonaisuus, jos käyttäjällä on aiempaa kokemusta OnePlussan viimeaikaisista puhelimista. Color OS -käyttöliittymään on haettu melko paljon inspiraatiota Applen iOS:sta, joka ei ole välttämättä kaikkien mieleen, vaikka siitä ei varsinaista haittaa olekaan. Tekoälyominaisuuksien kattaus on keskitasoinen ja monesta toiminnosta puuttuu suomen kielen tuki. Päivitystuki on perushyvä, mutta jää 1-2 vuotta heikommaksi kuin pahimmissa kilpailijoissa.

Yhteenvetona Find X9 Ultra on rehellinen lippulaivamalli, jossa Oppo on pistänyt parastaan usealla eri osa-alueella. Pientä paranneltavaa löytyy kuitenkin siitä huolimatta useammallakin osa-alueella, joten puhelimen poikkeuksellisen korkea hinta huomioiden päätimme lopulta jättää Toimituksen valinta -kunniamaininnan antamatta hiuksenhienolla marginaalilla. Kyseessä on kuitenkin erittäin hyvä lippulaivaluokan puhelin, joka tarjoaa kokonaisuutena parasta kameratekniikkaa jota Suomen markkinoilta on tällä hetkellä puhelimeen saatavissa. Jos kamera ei kuitenkaan ole erityisen tärkeä osa-alue itselle, kannattanee suunnata katse useamman sata euroa edullisempaan Oppo Find X9 Pro -malliin, joka sekin tarjoaa hyvät kamerat sekä mm. paremman akunkeston.

Plussaa:

  • Huippuluokan AMOLED-näyttö
  • Snapdragon 8 Elite gen 5 -järjestelmäpiirin suorituskyky
  • 512 Gt tallennustila vakiona
  • Monipuolinen ja kuvanlaadultaan erinomainen neljän takakameran järjestelmä
  • Videokuvan laatu

Miinusta:

  • Voimakas suorituskykytason lasku intensiivisessä grafiikkarasituksessa
  • Ei UWB-tukea eikä satelliitti-SOS-toimintoa
  • Ei Qi2 MPP -tukea
  • Harmillisen rajalliset Snap-painikkeen toimintomahdollisuudet varauksin
  • Kamerapainikkeen sijainti varauksin
  • Tekoälyominaisuuksien rajattu suomen kielen tuki

Huomioitavaa:

  • Näytön 144 Hz virkistystaajuutta voi hyödyntää vain tuetuissa peleissä
  • Oranssin värivaihtoehdon rakenne saattaa olla liukas kuivissa käsissä