Testien mukaan samaa erää olevien 30 prosessorin välillä oli samoilla asetuksilla lämpötiloissa eroa pahimmillaan 13 astetta ja kulutuksessa 46 wattia.

Intel on saanut uudet Comet Lake-S -prosessorinsa vihdoin myyntiin, mutta huippumalli Core i9-10900K:n saatavuus on edelleen olematonta. Casekingillä työskentelevä huippuylikellottaja Roman ’der8auer’ Hartung on saanut kuitenkin käsiinsä erän i9-10900K-prosessoreita ja ajanut niillä mielenkiintoisia testejä.

Hartungin testin ehdottomasti mielenkiintoisinta antia on eri prosessoriyksilöiden vertailu. Testissä käytettiin yhteensä 30 eri yksilöä, jotka ovat kaikki samaa prosessorierää. Prosessorit testattiin Asuksen Maximus XII Apex -emolevyllä ylikellotettuna 5,1 GHz:n kellotaajuudelle 1,25 voltin käyttöjännitteellä Cinebench R20 -testissä.

Hartungin testitulosten mukaan saman erän prosessoreissa oli merkittäviä eroja keskenään. Suurin osa prosessoreista pyöri yllä mainituin asetuksin noin 80 – 85 asteen välimaastossa, kun viileimpien lämpötila oli vain 79 astetta ja kuumimman peräti 92 astetta. Moni voisi kuvitella myös tehonkulutuksen kulkevan käsi kädessä lämpötilan kanssa, mutta vähiten kuluttanut prosessori toimi 84 asteessa ja eniten kuluttanut 87 asteessa. Prosessoreiden tehonkulutus pyöri keskimäärin 250 – 260 watin tuntumassa matalimman jäädessä 232 wattiin ja korkeimman noustessa 278 wattiin asti. Pienimmän kulutuksen prosessori oli tämän suhteen kuitenkin selvä poikkeus, sillä seuraavaksi vähiten kuluttava latoi tauluun peräti 10 wattia korkeamman 242 wattia. Tehonkulutuslukemat ovat pelkän prosessorin kulutuksia.

Videon pääaihe oli kuitenkin Core i9-10900K:n tehonkulutuksen skaalautuminen lämpötilan mukaan. Esimerkiksi 5,3 GHz:n kellotaajuudella 1,35 voltin käyttöjännitteellä yksi prosessoriyksilö kulutti Cinebench R20 -testissä 325 wattia tehoa, kun kuumin ydin lämpeni 100 asteeseen asti. Nestemäisellä typellä jäähdyttämällä kulutus saatiin tippumaan aina 253 wattiin asti, kun prosessoriytimet toimivat -30 asteen lämpötilassa.

Hartung testasi myös kellottuvuuden eroa samalla periaatteella 1,35 voltin jännitteella. Ydinten maksimilämmön yltäessä 100 asteeseen, meni Cinebench läpi vielä yllä käytetyllä 5,3 GHz:n kellotaajuudella. Maksimikellotaajuus, millä Cinebench saatiin ajettua läpi, nousi lämpötilaa laskemalla verrattain tasaiseseti aina 6 GHz:iin asti, kun testiajoilla tiputettiin prosessoreiden maksimilämpötilaa nestemäisen typen avulla aina 10 astetta kerrallaan. -20 ja -30 asteen maksimilämpötiloissa prosessori saatiin venymään lopulta 6050 MHz:n kellotaajuudelle asti. Lämpötilan vaikutus tehonkulutukseen näkyy erityisen hyvin näissä testeissä: Ydinten lämpötilan ollessa -30 astetta 6050 MHz:n kellotaajuudella prosessori kulutti 290 wattia, kun 100 asteen ydinlämmöillä kulutus oli 325 wattia 5300 MHz:n kellotaajuudella.

This site uses XenWord.