io-tech katsasti mekaanisia näppäimistöjä yhdeksältä eri valmistajalta. 130-200 euron hintaluokasta.

Mekaanisilla näppäinkytkimillä varustettujen näppäimistöjen buumi alkoi harrastajien ja pelaajien keskuudessa kuluvan vuosikymmenen alussa ja ei ainakaan toistaiseksi osoita laantumisen merkkejä. Tämä ei ole ihme, sillä mekaanisten näppäimistöjen vahvuutena ovat mm. tarkkuus, tuntuma, täsmällisyys ja nopeus tavallisiin kumikupunäppäimistöihin verrattuna.  Myös laitevalmistajat ovat huomanneet kysynnän kasvun ja tarjontaa löytyykin nykypäivänä todella runsaasti.

io-techin historian ensimmäiseen mekaanisten näppäimistöjen vertailuun valitsimme testattavaksi tuoreimpia malleja yhdeksältä eri valmistajalta. Tarkoituksena ei ollut ensisijaisesti vertailla näppäimistöjä toisiaan vastaan, vaan ennemminkin tutustua markkinoiden tarjontaan sekä mahdollisimman erilaisiin näppäimistötoteutuksiin.

Vertailuun valikoitui mukaan mallit Asukselta, Blackstormilta, Corsairilta, Sound BlasterX:ltä, HyperX:ltä, Logitechilta, Misteliltä, Roccatilta ja Tesorolta. Vertailujoukon hintahaarukka asettui lopulta noin 120-200 euron välimaastoon, eli markkinoiden edullisimpia malleja ei tällä kertaa sattunut mukaan. Tutustumme kuitenkin io-techissä myöhemmin myös edullisemman pään vaihtoehtoihin mekaanisten näppäimistöjen tarjonnasta.

Tutustumme tässä vertailutestissä jokaisen näppäimistön fyysiseen toteutukseen, teknisiin ominaisuuksiin, kytkintyyppiin, näppäintuntumaan sekä ohjelmistoon käytännön käyttökokemuksien pohjalta. Jokaista testinäppäimistöä on käytetty jokapäiväisessä työkäytössä noin viikon ajan.

Asus ROG Claymore Core

Komponenttimarkkinoilla Asus on suuri nimi ja viimeisten kymmenen vuoden ajan se on tarjonnut myös erityisesti pelaajille suunnattuja tuotteita. Myös mekaanisten näppäimistöjen buumi on saavuttanut Asuksen jo muutama vuosi sitten ja yrityksen valikoimista löytyy nykyisellään mekaanisia näppäimistöjä niin Strix- kuin ROG-brändien alta.

Asuksen mekaanisten näppäimstöjen valikoiman tuorein jäsen on viime marraskuussa julkaistu ROG Claymore –malli, josta saimme testiin tenkeyless-kokoisen Core-version. Suomessa Claymore Core maksaa Hinta.fi-palvelun mukaan edullisimmillaan noin 165 euroa. Irrotettavalla numpad-näppäimistöllä varustettu versio maksaa puolestaan noin 230 euroa.

ROG Claymore Core toimitetaan melko paksussa harmahtavassa pahvipakkauksessa, josta käy selville näppäimistön keskeisimmät ominaisuudet. Pakkauksen sisältöön kuuluu näppäimistön ohella ROG-esite, pikakäyttöohje, pari tarraa, erillinen micro-USB-kaapeli ja samettipintainen säilytyspussi.

Ulkoisesti ROG Claymore Core on melko kompakti tenkeyless-kokoinen (ei Numpadia) näppäimistö, jossa näppäimet ulottuvat hyvin lähelle taka- ja sivureunoja. Etureunaan Asus on muotoillut pienen valaistulla ROG-logolla varustetun ”lipan”. Claymoren runko on muovia ja sen päällä on mustaksi maalattu alumiinilevy, jonka pinnassa on Maya-intiaaneilta inspiraation saanut maltillinen kohokuviointi. Rakenne tuntuu tukevuuden ja laadun osalta hyvältä, kuten tämän hintaluokan näppäimistöltä sopiikin olettaa.

Claymore Coren ulkomitat ovat 450 x 145 x 45 mm ja se painaa 943 grammaa.

Claymoren kalliimpi ei-Core-versio sisältää myös irrotettavan numpad-numeronäppäimistön, joka on mahdollista irrottaa päänäppäimistöstä ja sijoittaa sen kumpaan tahansa päätyyn. Pelaajat arvostanevat tätä mahdollisuutta saada lisätilaa hiirelle näppäimistön vasemmalle puolelle ilman tarvetta luopua numpadista kokonaan. Numpad-lisäosa sisältää myös äänenvoimakkuuden säätörullan.

ROG Claymore Core tukee NKRO:ta, eli kaikkien näppäimien samanaikaista tunnistamista. Sisäiseen muistiin on mahdollista tallentaa viisi mukautettua käyttäjäprofiilia (makro- ja valaistusasetukset), jolloin ne kulkevat näppäimistön mukana tietokoneesta toiseen. Makroja voi halutessaan tallentaa mihin tahansa näppäimeen ja niiden ohjelmoiminen onnistuu tarvittaessa lennosta. Näppäinpainalluksen toistonopeutta on myös mahdollista säätää Fn + F1-F4 –näppäinyhdistelmillä 1x ja 8x –arvojen välillä.

Näppäimistön mekaaniset kytkimet ovat asennettuna metallisen kansilevyn päälle, joten näppäinhatut ikään kuin ”kelluvat” näppäimistön päällä. Näppäimistörungon sivuprofiili on hieman kiilamainen, eli se paksunee näppäimistön takaosaa kohden. Claymore Coren multimediapainikkeet sijaitsevat ylärivin F-näppäinten yhteydessä ja niitä käytetään pitämällä Fn-funktionäppäintä pohjassa. Valaistuksen säätöpainikkeet sijaitsevat nuolinäppäimissä.

Claymore Coren pohjalevy on mattapintaista muovia ja siihen on haettu hieman kiilamaisia muotoja. Etureunan kulmista ja keskeltä löytyy kookkaat kumitassut, kun taasen takakulmiin on sijoitettu ylös kääntyvät kumikärkiset korokejalat.

Keskellä takareunaa sijaitsee syvennys, jonka pohjalla on näppäimistön johtoliitäntä. Suojapunoksella pinnoitettu kaapeli on varustettu standardimallisella micro-USB-liittimellä, jonka runko tukeutuu liitännän reunoilla oleviin uriin, estäen näin liittimeen mahdollisesti kohdistuvaa rasitusta. Liitännän molemmin puolin löytyy johtourat, joita pitkin kaapelin voi viedä halutessaan sivusuuntaan.

Claymore Core on varustettu arvostetuilla mekaanisilla Cherry MX RGB –näppäinkytkimillä. Teoriassa saatavilla on kaikki neljä yleisintä Cherry MX –kytkintyyppiä (punainen, sininen, musta, ruskea), mutta Suomessa myynnissä on pääosin vain punaisella kytkintyypillä varustettua versiota. Testikappaleestammekin löytyneet punaiset kytkimet ovat lineaarisia, tuntopisteettömiä ja klikkaamattomia ja niiden aktivoitumisvoimakkuus on 45 cn (grammaa). Kytkeytymissyvyys on 2,0 mm ja pohjaussyvyys 4,0 mm.

Näppäintuntuma on varsin tyypillinen kyseiselle kytkintyypille. Liikerata on jämäkän hallittu ja pohjaamisääni laadukkaan maltillinen. Näppäimet eivät helise tai kitise kirjoittaessa.

Mekaanisille näppäimistöille tyypilliseen tapaan näppäinhatut ovat helposti irrotettavissa tarkoitukseen suunnitellulla työkalulla. Harmi vain, ettei Asus toimita sellaista Claymore Coren mukana. Näppäinhattujen toteutus on hyvin tyypillinen – läpikuultavan valkoinen ABS-muovinen hattu on maalattu satiininmustalla värillä. Modernilla fontilla toteutetut näppäinmerkinnät sijaitsevat hatun keskikohdan yläpuolella, jolla on ilmeisesti pyritty hidastamaan merkinnän kulumista. Tämän kaltaisten maalattujen näppäinhattujen heikkoutena onkin juuri kuluminen, jonka myötä mustan maalin alta alkaa hiljalleen kuultaa vaalea muovi.

Suurien näppäinten (kuten välilyönti) alla Asus on päätynyt käyttämään keskelle sijoitettua näppäinkytkintä sekä näppäinhatun molempiin päihin linkittyvää metallilankavakainta. Toteutus vaikutti toimivalta, sillä isot näppäimet eivät helise ja välilyöntipainike liikkuu jämäkän pehmeästi. Ajan myötä metallilangan päät saattavat vaatia lisärasvaamista viskositeetiltaan paksulla voiteluaineella, kuten vaseliinilla.

Claymore Coren jokainen näppäin on valaistu omalla RGB-ledillä, joka mahdollistaa täysin muokattavan valaistuksen 16,7 miljoonalla värivaihtoehdolla. Käyttäjä voi valita yhdeksästä valmiista valaistusefektistä tai kustomoida valaistuksen Armoury-ohjelmiston avulla haluamakseen. Näppäimistö tukee myös Asuksen Aura Sync –ominaisuutta, joka mahdollistaa valaistuksen synkronoinnin kaikkien sitä tukevien laitteiden ja komponenttien välillä.

Valaistusominaisuuksia voi säätää joko ohjelmallisesti tai yksikertaisemmassa muodossa näppäimistöstä käsin. Kirkkautta (5 porrasta) ja valaistusefektiä voi vaihtaa Fn + nuolinäppäimet –yhdistelmällä. Myös RGB-ledien punaisen, sinisen ja vihreän sävyn säätäminen onnistuu 10-portaisesti näppäimistön kautta.

Näppäinvalaistuksen saa säädettyä pimeässä häiritsemättömälle tasolle, eikä kirkkainkaan vaihtoehto aiheuta edes pimeässä häikäistymistä. Osa valaistuksesta hohtaa näppäinjattujen alta epäsuorasti sekä läpinäkyvien kytkinkuorien kautta. Numerorivin numeroiden valaistus on hieman muita näppäimiä himmeämpi, sillä numerot eivät sijaitse näppäinhattujen yläosassa suoraan LED-valojen kohdalla.

ROG Claymore Coren ominaisuuksien laajempi hallinta tapahtuu koneelle asennettavan Asus Armoury –ohjelmiston avulla. Sen asentaminen ei ole pakollista, sillä osa näppäimistön ominaisuuksista on käytettävissä myös rautapohjaisesti näppäimistöltä käsin.

Armouryn käyttöliittymä on tummanpuhuva ja kohtalaisen selkeä, joskin parempiakin toteutuksia on nähty. Armoury tarjoaa mahdollisuuden asetusten viilaamiseen, makrojen tallentamiseen, valaistusasetusten hienosäätöön sekä näppäimistön painalluksiin liittyvien pelitilastojen tallentamiseen. Makroja ja valaistusasetuksia voi tallentaa erillisiin profiileihin ja profiileita voi vastaavasti linkittää aktivoitumaan automaattisesti eri sovellusten kanssa.

Hyvää:

  • Tukevan tuntuinen rakenne
  • Monipuoliset RGB-valaistusmahdollisuudet
  • Irrotettava johto tuetulla liittimellä
  • Asetusprofiilien tallennus näppäimistön muistiin
  • Mukana kuljetuspussi

Huonoa:

  • Hinta varauksin
  • Numpadillisesta versiosta joutuu maksamaan vielä lisää
  • Maalatut näppäinhatut
  • Eri kytkintyyppien saatavuus Suomessa

 

Blackstorm Mech 2017

Blackstorm on Verkkokauppa.comin oma pelituotebrändi, jonka alla se tarjoaa omia pelikoneitaan ja –tuotteitaan. Tämänvuotisen mekaanisen Mech-näppäimistömallin yllätysominaisuus on optiset näppäinkytkimet, joita ei toistaiseksi vielä juuri löydy markkinoilta.

Blackstorm Mech 2017 on hinnoiteltu Verkkokauppa.comissa 149,90 euron hintaiseksi. Lisäksi saatavilla on rajattu erä bundle-pakettia, joka sisältää näppäimistön ohella tilavan repun sekä näppäimistön suojapussukan samaan 149,90 euron hintaan.

Blackstorm Mech 2017 toimitetaan varsin pelkistetyn näköisessä mustanpuhuvassa pahvipakkauksessa, jonka sisältä löytyy näppäimistön ohella suomenkieliset käyttöohjeet, kahdeksan vaihtonäppäinhattua, näppäinhattujen irrotustyökalu, näppäinkytkimien irrotustyökalu sekä kahdeksan sinistä vaihtonäppäinkytkintä.

Ensivaikutelma Blackstorm Mechin ulkoisesta olemuksesta on hieman kolho ja karu. Näppäimistön mustat kulmikkaat muovikuoret eivät ole erityisen siron näköiset ja ne antavatkin kokonaisuudesta varsin utilitäärisen kuvan. Muovin pinnassa on havaittavissa pieniä ilmeisesti muotitusvaiheessa syntyneitä sävyeroja, eikä ulkoinen laatuvaikutelma ole muutenkaan aivan 150 euron hintalapun tasoinen. Laitteen sisäinen alumiininen runkorakenne antaa näppäimistölle tukevuutta, mutta ulkoinen muovikuori pääsee hieman taipumaan näppäinten ympärillä näppäimistöä väänneltäessä.

Mech 2017:n ulkomitat ovat 450 x 150 x 40 mm ja paino 1,1 kg.

Blackstorm Mech 2017 tukee NKRO:ta, eli se tunnistaa tarvittaessa kaikkien näppäinten painamisen samanaikaisesti. Pelatessa ei näppäinten tunnistumisongelmia siis pitäisi esiintyä. Näppäimistöstä löytyy lisäksi sisäinen 16 kilotavun muisti, joka mahdollistaa jopa 30 merkin makrojen tallentamisen viiteen ennalta määriteltyyn näppäimeen (Y, U, I, O, P).

Mech 2017:n sivuprofiili on kiilamainen ja näppäinhattujen pinta on kallistettu näppäimistön keskilinjan suuntaan. Näppäinhatut ovat osittain upotettuna muovisen ulkokuoren sisään ja näppäinkytkimet ovat kiinnitettynä noin seitsemän milliä muovikuoren pinnan alapuolella sijaitsevaan valkoiseen alumiinitasoon.

Näppäimistön erikoisuus on vedenkestävyys. Näppäimistön tuotesivun mukaan se kestää suuret määrät nestettä ja voidaan jopa upottaa hetkellisesti ei-syövyttävään nesteeseen. Testasimme väitettä huuhtelemalla näppäimistöä runsaalla vedellä kraanan alla ja se toimi pienen kuivailun jälkeen täysin normaalisti.

Mech 2017:n kaikki säädöt ovat rautapohjaisia, eli näppäimistön asetusten muokkaamiseen ei tarvita laisinkaan ohjelmistoa. Toiminnot ovat sijoitettuna muihin näppäimiin ja niitä käytetään AltGr:n oikealla puolella sijaitsevan Fn-näppäimen avulla.

Multimediakontrollit ovat sijoitettuna näppäimistön F1-F6-näppäimiin. F9-F11-näppäimistä voi hallita näppäimistön valaistusefektejä ja nuolinäppäimistä puolestaan valaistuksen voimakkuutta sekä valaistusefektien nopeutta. Makrojen tallennusta hallitaan F12-näppäimen avulla. Näppäimistön kaikki asetukset on mahdollista nollata Fn+Esc+Del-yhdistelmällä.

Näppäimistön takareuna on lähes tasainen ja pystysuora. Kaksimetrinen USB-kaapeli on asennukseltaan kiinteä ja se sijaitsee lähellä näppäimistön oikeanpuoleista takanurkkaa. Kaapelin kiinnityskohdan vierestä löytyy kehykset USB- ja ääniliitännöille, joita Mech 2017:ssä ei valitettavasti ole otettu käyttöön. Ratkaisu saattaa liittyä osittain siihen, että Verkkokauppa.com on halunnut tehdä näppäimistöstä vedenkestävän. Tyhjät liitinpaikat tuovat kuitenkin kokonaisuuteen hieman halvan vivahteen.

Mech 2017:n pohja on profiililtaan lähes tasainen ja sen jokaiseen kulmaan on sijoitettu suorakaiteen muotoiset kumitassut. Takanurkista löytyy myös perinteiset kumipehmustein varustetut koroketassut, jotka eivät tosin ole erityisen pitävät. Pohjassa näkyvät urat ovat tarkoitettu johtojen (esim. hiiren) vetämiseen siististi näppäimistön alta. Etureunassa on selvästi rannetuen kiinnityshahlot, mutta rannetuki ei kuitenkaan kuulu Mech 2017:n varustukseen.

Mech 2017:n erikoisuus on optiset näppäinkytkimet, jotka tekevät vasta tuloaan näppäimistöihin. Näppäimistön mukana toimitetaan lineaariset punaiset kytkimet, jotka muistuttavat tuntumaltaan hieman punaisia Cherry MX –kytkimiä. Niiden painalluksen tunnistussyvyydeksi ilmoitetaan 1,8 mm ja pohjaussyvyydeksi 3,0 mm, joka on siis vähemmän kuin tavallisissa Cherry MX –kytkimissä. Painallusvoimaksi ilmoitetaan puolestaan 55 grammaa, joka on 10 grammaa enemmän kuin punaisessa Cherry MX –kytkimessä.

Painallustuntuma on hieman ”kumimaisempi” ja tunnottomampi, kuin vastaavassa Cherry MX:ssä. Nopeasti kirjotettaessa näppäimet pitävän pehmeää muovista helinää. Pohjausääni on melko pehmeästi kumahtava. Näppäinhatut heiluvat sekä vaaka- että pystysuunnassa hieman tavallista enemmän.

Optisissa näppäinkytkimissä painallus tunnistetaan mekaanisten kontaktipintojen sijaan optisesti valon avulla. Optisten kytkimien etuna tavallisiin mekaanisiin kytkimiin nähden on mm. lyhyempi rekisteröintiaika, kestävyys sekä monipuolisempi hyödynnettävyys.

Mech 2017:ssä näppäinkytkimet ovat irrotettavaa mallia ja ne tarjoavat käytännössä vain fyysisen painallusvasteen sekä tunnistusärsykkeen optiselle sensorille. Sekä näppäimien siniset valaistusledit että optiset tunnistimet sijaitsevat piirilevyllä näppäinkytkimien alla. Näppäimistön piirilevyn alapintaan sijoitettu optinen sensori rekisteröi painalluksen, kun näppäinkytkimen tappi painuu infrapunasäteen eteen.

Optisissa kytkimissä ei tarvitse ottaa huomioon eikä suodattaa metallikontaktien toiminnasta aiheutuvaa häiriötä (key bouncing, chattering), jonka ansiosta Mech 2017:n painallusten rekisteröitymisajan kerrotaan olevan ainoastaan 0,2 ms. Vertailun vuoksi esimerkiksi Cherry ilmoittaa MX-kytkimiensä rekisteröitymisajaksi viisi millisekuntia.

Siinä missä tyypillisten mekaanisten näppäinkytkimien ilmoitettu kestoikä liikkuu noin 40–80 miljoonan painalluksen välillä, on Mech 2017:n optisten kytkimien eliniäksi ilmoitettu jopa miljardi (1000 miljoonaa) painallusta. Lisäksi toteutus sietää kosteutta, kuten jo aiemmin näppäimistöä esitellessä totesimme.

Optisen tunnistustekniikan monipuolisuudesta hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi painalluksen rekisteröitymiskohdan helppo mukautettavuus näppäinkytkimen fyysistä toteutusta muuttamalla sekä mahdollisuus tunnistaa näppäinten painallussyvyys jopa lähes lineaarisesti, kuten startup-yritys Wooting on tehnyt omassa One-näppäimistössään.

Koska Blackstorm Mech 2017:n näppäimet eivät itsessään sisällä mitään elektroniikkaa, ovat ne käyttäjän irrotettavissa ja vaihdettavissa mukana toimitettavan irrotustyökalun avulla. Kytkimien sovitus piirilevyyn on melko tiukka ja sen irti nyppääminen vaatii hieman voimaa ja tekniikkaa. Kytkimissä käytetään Cherryn kytkimistä tuttua plussan muotoista kiinnityskantaa näppäinhatuille, joka helpottaa myöhemmin näppäinhattujen vaihtamisessa uusiin.

Mech 2017:n vakiokytkimet ovat siis punaiset, mutta näppäimistön mukana toimitetaan myös neljä sinistä ja neljä mustaa vaihtokytkintä käyttötuntuman mukauttamiseen. Lisäksi verkkokaupasta voi ostaa punaisia, sinisiä ja mustia lisäkytkimiä 10 kappaleen erissä 19 euron hintaan. Musta kytkin on raskaammalla 70 gramman painallusvoimalla varustettu lineaarinen malli ja sininen puolestaan tuntopisteellinen klikkaava malli 55 gramman painallusvoimalla.

Kytkinmekanismin rakenne on varsin yksinkertainen, sillä se koostuu mustasta kehyksestä, värillisestä liukumekanismista sekä palauttavasta jousesta. Sinisessä kytkinversiossa sisällä on lisäksi kytkeytymispisteen painallusvasteen tuottava lisämekanismi.

Mech 2017:n näppäinhatut irtoavat helposti mukana toimitettavalla irrotustyökalulla. Hattujen toteutus on perinteinen – läpikuultavan valkoisen ABS-muovin päälle on ruiskutettu satiininmusta maalikerros. Kuten kaikkien maalattujen näppäinhattujen, myös Mech 2017:n tapauksessa maalikerroksen voi odottaa kuluvan puhki ahkerassa käytössä ennemmin tai myöhemmin. Onneksi standardimallisella kiinnityksellä varustetut hatut on tarvittaessa helppo korvata uusilla. Näppäinmerkinnät ovat tyyliltään erittäin selkeät.

Mech 2017:n välilyönti ja muut suuremmat näppäimet ovat vakautettu näppäinhatun molempiin päihin kiinnittyvillä valekytkimillä (Cherry PCB-mount-tyyppiset), jotka ovat kiinni toisissaan piirilevyn alla kulkevalla metallilangalla. Itse näppäinkytkin sijaitsee välilyönnin keskellä. Välilyöntinäppäimen painallusääni on pääosin melko jämäkän pehmeä tömähdys, joskin ajoittain seasta voi havaita pienen helähdyksen.

Blackstorm Mech 2017:n taustavalaistus on väriltään sininen ja tarjolla on neljä kirkkausasetusta (sekä sammuksissa) ja kolme valaistusefektiä. Lisäksi käyttäjä voi tallentaa kolmeen erillisen profiiliin omia valaistuskuvioita, eli käytännössä valita missä näppäimissä valaistus on käytössä. Kirkkauden ja valaistusefektin nopeuden säätö tapahtuu nuolinäppäimillä Fn-painikkeen ollessa pohjaan painettuna.

Käytännössä Mech 2017:n valaistusominaisuudet ovat nykymittapuulla melko suoraviivaiset ja simppelit. Valaistus näkyy selkeästi näppäinmerkintöjen läpi, mutta heijastuu myös epäsuorasti näppäinhattujen välistä valkoisen taustan kautta. Himmein valaistusasetus on melko miellyttävä myös pimeässä tilassa, eikä kirkkainkaan vaihtoehto ole nykymittapuulla mitenkään häikäisevän kirkas.

Hyvää:

  • Optisten näppäinkytkimien luvattu kestoikä
  • Optiset näppäinkytkimet käyttäjän vaihdettavissa
  • Mukana vaihtokytkimiä
  • Ei tarvetta asetusohjelmistolle
  • Johtourat pohjassa
  • Vedenkestävä rakenne

Huonoa:

  • Karu muotoilu ja keskinkertainen laatuvaikutelma
  • Makroja voi tallentaa vain viiteen näppäimeen
  • Maalatut näppäinhatut
  • Kiinteä johto

 

Corsair K95 RGB Platinum

Corsair on yksi mekaanisten näppäimistömarkkinoiden näkyvimpiä tekijöitä ja sen mallistosta löytyy nykyään vaihtoehtoja lähes jokaiseen hinta- ja kokoluokkaan. Viime tammikuussa yritys esitteli CES-messuilla näppäimistömallistonsa uuden lippulaivan, joka kantaa K95 RGB Platinum –mallinimeä. Uutuus korvasi Corsairin mallistossa K95-mallin, joka puolestaan perustui yli viisi vuotta vanhaan K90-malliin.

K95 RGB Platinum on ollut saatavilla tammikuun lopulta lähtien mustana ja asemetallin harmaana Cherry MX Speed- sekä MX Brown –kytkimillä 199,99 euron suositushintaan. Hinta.fi-hintaseurannan mukaan K95 RGB Platinum maksaa Suomessa edullisimmillaan noin 185 euroa.

Corsair K95 RGB Platinum -tuotesivu

Hinta.fi, Corsair K95 RGB Platinum

K95 RGB Platinumin tuotepakkaus on kuvitukseltaan varsin tuttu Corsairin muista viimeaikaisista näppäimistömalleista. Tyylikäs tummansävyinen pakkaus on saanut päätyihinsä keltaista tehosteväriä ja kyljissä on tärkeimmät tiedot näppäimistön ominaisuuksista.

Paketin sisältä löytyy näppäimistön ohella rannetuki, pussillinen erikoismallisia näppäinhattuja, näppäinhattujen irrotustyökalu, takuuseloste sekä käyttöohjeet. Lähes 200 euron hintaiselta huippumallilta olisi voinut odottaa hieman runsaampaa oheistarvikevalikoimaa.

Ulkoisesti K95 Platinum muistuttaa melko pitkälti muutaman vuoden markkinoilla ollutta edullisempaa K70-mallia, joten sukunäkö muihin Corsairin mekaanisiin näppäimistöihin on selvä. Kyseessä on ns. täysikokoinen näppäimistö, jonka vasempaan reunaan valmistaja on vielä lisännyt kuusi ylimääräistä mekaanista makronäppäintä.

Rakenteeltaan K95 Platinum on mukavan jämäkkä, eikä näppäimistö taivu juurikaan päistä väännellessä. Tästä käy pitkälti kiittäminen päällisosan muodostavasta noin kaksi milliä paksusta alumiinilevystä, jonka pinnassa on harjattu viimeistely. Aivan kroisosluokan laatuvaikutelmaa K95 Platinum ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan, sillä näppäimistön pohjaosa on kovaa mustaa muovia.

K95 Platinumin ulkomitat ovat 465 x 171 x 36 mm ja se painaa 1324 grammaa. Valmistaja myöntää tuotteelle kahden vuoden takuun.

K95 Platinumin varustukseen kuuluu edeltäjämallista tuttu irrotettava rannetuki, joka kiinnittyy näppäimistön etureunaan kahdesta kohtaa muovisilla kiinnikkeillä. Kiinnitys on sen verran tukeva, että rannetuki pysyy kiinni myös näppäimistöä nostellessa.

Rannetukeen liittyvä uutuusominaisuus on irrotettava kuminen pehmusteosa, jonka molemmin puolin löytyy hieman erilainen pintakuviointi. Satiinipintainen kumiosa tuntuu käden alla miellyttävältä, mutta negatiivisena puolena rasvatahrat, pöly ja muu lika näkyy sen pinnassa varsin herkästi.

Kuten Corsairin aikaisemmatkin huippumallit, myös K95 Platinum tukee NKRO:ta, eli kaikkien näppäinten yhtäaikaista painalluksentunnistusta. Valaistus- ja makroasetukset tallentuu kolmeen eri profiiliin näppäimistön sisäiseen kahdeksan megatavun muistiin, joten ne siirtyvät vaivatta näppäimistön mukana tietokoneesta toiseen.

Näppäimistön sivuprofiili on aavistuksen kiilamainen ja näppäinkytkimet on asennettu alumiinisen kansilevyn päälle niin, että näppäinhatut ikään kuin kelluvat näppäimistön päällä ja näppäinkytkimet pilkottavat hieman niiden alta. Toteutus on varmasti teknisestä ulkonäöstä pitävien mieleen ja se myös helpottaa hieman näppäimistön puhdistamista.

Kuten jo aiemmin ohimennen mainittiin, K95 Platinumin vasempaan reunaan on sijoitettu ylimääräinen kuuden G-näppäimen sarake ohjelmoitavia makronäppäimiä. G-näppäimet ovat sen verran erillään perusnäppäimistön reunasta, ettei niitä tule painettua vahingossa oikeastaan lainkaan alun muutaman harhapainalluksen jälkeen. Näppäinhatuissa on lisäksi erilainen pintakuviointi ja niiden muotoilu on ulkoreunaa kohti nouseva.

K95 Platinumin yläreunaan on sijoitettu edeltäjämallista tuttuun tapaan erilliset painikkeet multimediakontrolleille. Oikeassa ylänurkassa sijaitsevat sulavasti pyörivä metallinen äänenvoimakkuuden säätörulla sekä mykistyspainike. Niiden alla ovat kookkaat ja tuntumaltaan pehmeät multimedian hallintapainikkeet.

Näppäimistön yläreunassa lähellä vasenta ylänurkkaan sijaitsevat puolestaan profiilinvaihtonäppäin, valaistuksen kirkkauden säätöpainike sekä Windows-näppäinten lukituspainike pelikäyttöä varten.

Koko näppäimistön takareunaa kiertää uusi LightEdge-valonauha, joka on valaistu 16:lla yhdessä tai yksittäin määritettävällä RGB-ledillä. Koristereuna integroituu osaksi näppäimistön muuta valaistusteemaa tai on tarvittaessa mukautettavissa CUE-ohjelmiston kautta käyttäjän halujen mukaisesti.

Kiinteä paksuhko punoksella päällystetty kaapeli kiinnittyy näppäimistöön takareunan keskikohdassa. Sen viereen on sijoitettu myös yksi USB 2.0 –läpivientiliitäntä, jonka vuoksi kaapelin toisesta päästä löytyy kaksi USB-liitintä riittävän virransaannin takaamiseksi. Tämän hintaluokan näppäimistössä läpivientiliitäntöjä olisi mieluusti nähnyt myös toisen kappaleen.

K95 Platinumin pohjan jokaiseen kulmaan on sijoitettu poikkeuksellisen suuret kumitassut,  joiden lisäksi takanurkista löytyy sivusuunnassa avautuvat korokejalat. Myös rannetuen etureunasta löytyy kolme kumikaistaletta. Pohjan keskellä näkyvä X-kuvio on kaapelikouru esimerkiksi hiirijohdon vetämiseksi näppäimistön takaa etupuolelle.

K95 Platinum on saatavilla kahdella eri Cherry MX –kytkintyypillä. Testikappaleestamme löytyi Cherry MX RGB Speed –versio, joka on saksalaisvalmistajan pelikäyttöön suunnattu kytkintyyppi. Kyseessä on viime vuonna esitelty lineaarinen kytkin, jonka kytkeytymissyvyys on tavallista lyhyempi 1,2 mm ja pohjaussyvyys 3,4 mm. Kytkeytymiseen tarvittava painallusvoimakkuus on punaisesta kytkinmallista tuttu 45 cN (grammaa). Kestoiäksi ilmoitetaan tyypillinen 50 miljoonaa painallusta.

Kytkimien lyhyempi liikerata tekee niistä samankaltaisiin punaisiin Cherry MX:iin nähden aavistuksen jämäkämmän tuntuiset ja samalla näppäinten pohjaaminen tapahtuu aavistuksen helpommin.

Näppäinhattujen osalta Corsair on päätynyt tavanomaisimpaan ja edullisimpaan vaihtehtoon. Läpikuultavan valkoisten ABS-muovisten hattujen pintaan on ruiskutettu mattamusta maalipinta, joka päästää valon läpi vain kirjainmerkinnän kohdalta. On hieman harmi, ettei 200 euron hintaiseen näppäimistöön ole saatu toteutettua laadukkaampia kaksikerrosmuovista valmistettuja näppäinhattuja.

Lisäksi pakkauksen mukana toimitetaan keskeisiin pelinäppäimiin (WASD) voimakkaammin muotoillut näppäinhatut, joiden pintaosa on harmaata muovia. Kyseiset hatut ovat samanlaiset kuin makronäppäimissä, eikä näppäinvalaistus näy niiden läpi.

Välilyönnin ja muiden isojen näppäinten vakautus on toteutettu Cherryn dummy-tyyppisillä valekytkimillä, jotka kiinnittyvät näppäimen molempiin päihin. Varsinainen kytkin sijaitsee näppäimen keskellä.

K95 RGB Platinumin valaistus on siis toteutettu näppäinkohtaisilla RGB-ledeillä, jotka mahdollistavat teoriassa 16,7 miljoonaa eri värisävyä. Valaistusasetusten hallinta tapahtuu CUE-sovelluksen avulla. Tarjolla on useita valmiita valaistusefektejä ja halutessaan käyttäjä voi määrittää valaistuksen jopa näppäinkohtaisesti. Myös näppäimistön yläreunan Corsair-logo sekä takareunan koristelevaistus ovat käyttäjän mukautettavissa.

Hämärässä tai pimeässä K95 Platinumin valaistus pääsee oikeuksiinsa ja se onkin vertailujoukon näyttävin. Näppäinmerkinnät valaistuvat selkeästi, jonka ohella valoa heijastuu myös näppäinten alta sekä valonauhan myötä myös näppäimistön taakse.

K95 RGB Platinumin ominaisuuksia hallitaan tuttuun tapaan Corsairin Utility Engine –sovelluksella (CUE), jota on uudistettu hiljattain. Kyseessä on vertailujoukon viimeistellyin ja yli 150 megatavun kokoisena samalla suurikokoisin ohjelmisto.

Corsair on uudistanut käyttöliittymän melko täydellisesti. Samaa sovellusta voidaan hyödyntää yrityksen monien eri tuotteiden hallintaan ja alkunäkymä antaakin hieman sekavan kuvan, sillä se sisältää demokuvakkeita useammasta eri Corsairin tuotteesta, joita käyttäjällä ei oikeasti ole asennettuna. Demokuvakkeet saa onneksi poistettu näkyvistä sovelluksen asetuksista.

CUE:n käyttöliittymää on uudistettu niin, että muokattava laite valitaan nyt yläreunasta ja kyseisen laitteen asetusvälilehdet ilmestyvät vasempaan reunaan. Asetuksia voidaan tallentaa profiileihin joko tietokoneen tai näppäimistön muistiin. Profiileita voi asettaa käynnistymään automaattisesti esimerkiksi pelien mukana.

Eri välilehdiltä löytyvät näppäinten määritykset (makrot, pikatoiminnot yms), valaistusefektit sekä suorituskykyasetukset. Valaistuksen kustomointimahdollisuudet ovat poikkeuksellisen kattavat.

Hyvää:

  • Hyvä laatuvaikutelma
  • Monipuoliset RGB-valaistusmahdollisuudet
  • USB-läpivienti
  • Monipuolinen CUE-asetussovellus
  • Asetusprofiilien tallennus näppäimistön muistiin
  • Erilliset multimediakontrollit ja makronäppäimet
  • Irrotettava rannetuki
  • Johtourat pohjassa

Huonoa:

  • Hinta
  • Ulkomitat kompaktia näppäimistöä kaipaavalle varauksin
  • Maalatut näppäinhatut
  • Kiinteä johto

 

Kingston HyperX Alloy FPS

Kingston on erittäin tunnettu muistimarkkinoiden puolelta, mutta yritys on hiljattain lähtenyt mukaan myös pelituotemarkkinoille HyperX-brändinsä avulla. HyperX:n ensimmäinen mekaaninen pelinäppäimistö näki päivänvalon viime syksynä Alloy FPS –mallinimen puitteissa.

Alloy FPS on ollut Suomessa saataville loppuvuodesta lähtien 139,90 euron suositushintaan. Hinta.fi-palvelun mukaan Alloy FPS maksaa Suomessa edullisimmillaan vajaat 130 euroa.

Alloy FPS toimitetaan tyylikkäässä mustanpuhuvassa tuotepakkauksessa, jonka pinnasta käy hyvin selville sekä tuotteen ulkonäkö että keskeisimmät ominaisuudet (kuten kytkintyyppi).

Toimitussisältö on keskimääräistä runsaampi, sillä mukaan on pakattu näppäimistön ohella pehmustettu kuljetuspussukka, USB-kaapeli, punaisia näppäinhattuja, näppäinhattujen irrotustyökalu sekä käyttöohjeet.

HyperX mainostaa Alloy FPS:ää kompaktin minimalistisena näppäimistönä, joka ei ole pelkkää markkinointipuhetta. Näppäinten ulkopuolelle jäävä kehys on tehty lähes niin pieneksi kuin mahdollista. Näppäinten alla sijaitseva mustaksi pinnoitettu teräspaneeli on viistottu reunoiltaan, joka korostaa näppäimistön sulavia muotoja. Samalla se tekee myös rakenteesta tukevan ja laadukkaan tuntuisen. Laatuvaikutelma on yksi tämän vertailun parhaista.

Alloy FPS:n ulkomitat ovat 441,7 x 129,4 x 35,6 mm ja se painaa 1049 grammaa.

Rautapuolen toteutukseltaan Alloy FPS on melko suoraviivainen ja pelkistetty. Siitä löytyy NKRO-tuki kaikkien näppäinten samanaikaiselle tunnistukselle. Makrojen tallentamismahdollisuutta ei ole. Multimediatoiminnot sijaitsevat F6-F11-näppäimissä ja niiden aktivoimiseksi on pidettävä pohjassa Fn-funktionäppäintä. Fn+F12-yhdistelmällä saa kytkettyä päälle pelitilan, joka poistaa Windows-näppäimet käytöstä.

Sivuprofiililtaan Alloy FPS on vertailujoukon ohuimmasta päästä. Näppäimistön runko-osa on paksuimmillaankin vain noin 15 mm korkea. Näppäinkytkimet ovat kiinnitettyinä metallisen kansiosan päälle, jonka myötä näppäinhatut ikään kuin leijuvat pinnan päällä. Näppäinten pintojen kallistuskulma muuttuu riveittäin.

Etureunan tapaan myös takareunassa näppäimet rajautuvat lähes suoraan näppäimistön reunaan. Takareuna on pystysuora ja liitännät sijaitsevat sen vasemmassa päädyssä.

Punaisella koristekuvioinnilla varustettu 1,8-metrinen kaapeli on varustettu näppäimistöön kytkettävällä mini-USB-liittimellä ja sen toisesta päästä löytyy kaksi tavallista USB-liitintä. Johdon liitin uppoaa hieman näppäimistön kuoren sisään, joka tekee siitä tukevan ja estää liittimen rasittumisen. Johtoliitännän vieressä näppäimistön takareunassa sijaitseva USB-liitäntä ei valitettavasti ole läpivientiliitäntä, vaan se toimii ainoastaan virtaliitäntänä laitteiden lataamiseen. Tätä tarkoitusta varten näppäimistön kaapelin toisessa päässä on kaksi USB-liitintä.

Näppäimistön muovinen pohjaosa on lähes tasainen ja sen nurkkiin on sijoitettu kapeat kumitassut. Takareunaa on mahdollista nostaa ylös käännettävien muovijalkojen avulla.

HyperX käyttää Alloy FPS:ssä laadukkaita Cherry MX –näppäinkytkimiä, jotka olivat testikappaleessamme pelaajien suosimaa punaista versiota. Näppäimistö on saatavilla myös ruskealla ja sinisellä kytkintyypillä. Punainen kytkin on lineaarinen ja tuntopisteetön malli, jonka painallusvoimakkuus on 45 cn (grammaa). Sen kytkeytymissyvyys on 2,0 mm ja pohjaussyvyys 4,0 mm sekä ilmoitettu kestoikä 50 miljoonaa painallusta.

Punaisilla kytkimillä varustetun Alloy FPS:n näppäintuntuma on jämäkkä ja sulava. Pohjaamisääni on ”puolikova” ja terävän napakka, josta ainakin osakiitos menee tukevalle metallirungolle.

Näppäinhatut ovat toteutukseltaan tavanomaiset, eli läpikuultavan valkoisen ABS-muovin päälle on maalattu mattamusta maalikerros. Näppäinten mattapinta alkaa helposti kiiltämään, jos käyttäjän sormet ovat vähänkin rasvaiset. Kulutuskestävyyden kannalta maalatut näppäinhatut eivät ole erityisen hyvä ratkaisu.

Valmistaja toimittaa Alloy FPS:n mukana näyttävämmät metallinpunaiset vaihtonäppäinhatut WASD- sekä 1234-näppäimiin. WASD-näppäimien vaihtohatuissa on lisäksi poikkeava pintakuviointi. Näppäinvalaistus näkyy normaalisti myös punaisten hattujen merkintöjen läpi.

Alloy FPS:n suurissa näppäimissä käytetään Costar-tyyppisiä metallilankavakaimia, jotka ovat päistään kiinni näppäinhatun pohjaan kiinnitetyissä muovi-inserteissä.

Muiden näppäinten tapaan painallustuntuma on varsin jämäkkä ja pohjausääni pehmeähkön napakka. Terävästi ja kovempaa välilyöntiä tai shiftiä ”lyödessä” voi havaita pienen helähdyksen.

Taustavalaistus on väriltään yksivärinen punainen ja sen asetuksia säädetään Fn-näppäimen sekä nuolinäppäinten avulla. Valaistustiloja on viisi (jatkuva, breathing, trigger, explosion, wave), joiden lisäksi käyttäjä voi custom-tilassa valita itse valaistavat näppäimet. Kirkkausvaihtoehtoja on neljä, joiden lisäksi valot voi sammuttaa halutessaan kokonaan.

Käytössä valaistus näkyy selkeästi näppäinhattujen merkintöjen läpi, jonka lisäksi se hehkuu jonkin verran epäsuorasti taustan kautta. Minimikirkkaus sopii varmasti useimmille pimeässäkin pelaaville, eikä maksimikirkkauskaan ole häikäisevää tasoa.

Hyvää:

  • Kompaktit ulkomitat täysikokoiseksi näppäimistöksi
  • Hyvä laatuvaikutelma
  • Saatavilla kolmella eri Cherry MX -kytkinvaihtoehdolla
  • USB-latausliitäntä muille laitteille
  • Irrotettava kaapeli
  • Mukana pehmustettu säilytyspussukka
  • Ei tarvetta asentaa ohjelmistoa tietokoneelle

Huonoa:

  • Ei tue makrojen tallennusta tai näppäinten uudelleenohjelmointia
  • Maalatut näppäinhatut
  • USB-läpivientiliitäntä tukee vain virransyöttöä

 

Logitech G Pro

Logitech lähti mukaan mekaanisten näppäimistöjen markkinoille viitisen vuotta sitten G710+-mallillaan. Myöhemmin se on erottautunut kilpailijoista omilla Romer G –näppäinkytkimillään. Maaliskuun alussa yritys esitteli uuden G Pro –näppäimistön, jonka se kertoi olevan suunnattu erityisesti peliammattilaisille tai sellaisiksi pyrkiville käyttäjille.

G Pro saapui Suomessa kauppoihin maaliskuussa 169 euron suositushintaan. Hinta.fi-palvelun mukaan hintataso on tämän artikkelin julkaisuhetkellä suositushinnan tasolla.

Logitech toimittaa G Pron tyylikkään pelkistetyssä mattamustassa pakkauksessa, jonka pintaan on painettu ainoastaan näppäimistön kuva, mallimerkinnät sekä tiedot muutamasta keskeisimmästä ominaisuudesta.

Pakkauksen toimitussisältö on pelkistetty. Mukana on näppäimistön ohella ainoastaan USB-kaapeli, turvallisuustiedote sekä kytkentäohje. Tämän hintaluokan näppäimistön varustuksen toivoisi olevan hieman laajempi. Esimerkiksi pelaajat varmasti arvostaisivat laadukasta kuljetuspussia.

Logitech G Pron ulkoasu on hyvin pelkistetty ja yksinkertainen. Näppäimistön päälliosa on mattamusta ja sivut sekä etu- ja takareuna kiiltävän mustat. Kyseessä on ns. tenkeyless-kokoinen malli, joka on monien pelaajien mieleen, sillä se mahdollistaa hiiren optimaalisemman asettelun näppäimistöön nähden.

Maininnan arvoista on, ettei G Prota ole lainkaan saatavilla pohjoismaisella näppäinasettelulla. Tarjolla on ainoastaan US-layout, joka on onneksi varustettu täysikokoisella Enterillä. Näppäimistä puuttuu ääkkösmerkinnät, mutta ääkköset löytyvät silti ”omilta paikoiltaan” pohjoismaisen näppäinasettelun ollessa Windowsista käytössä. Maininnan arvoisena puutteena amerikkalaisessa näppäimistölayoutissa vasen Shift on tavallista suurikokoisempi ja pienempi- sekä suurempi kuin –näppäin puuttuu kokonaan valikoimasta.

G Pron sisällä on teräslevyrunko ja näppäimistö onkin erittäin tukevan ja laadukkaan tuntuinen. Se ei elä eikä pidä ääniä voimakkaamminkaan väänneltäessä. Valmistaja ilmoittaa ulkomitoiksi 34,3 x 153 x 360 mm ja painoksi 980 grammaa. Takuu kattaa kaksi vuotta.

Rautatasolla G Pro tukee 26KRO:ta, eli 26 näppäimen samanaikaista tunnistamista sekä haamupainallusten estoa. Näppäimistön sisäiseen muistiin on mahdollista tallentaa yksi valaistusprofiili, joka kulkee näppäimistön mukana vaikka Logitechin asetusohjelmisto ei olisikaan asennettuna käytettävään tietokoneeseen.

Lisäksi Logitech mainostaa keskittyneensä G Pron suunnittelussa erityisesti signaalinkäsittelyn nopeuteen, eli siihen aikaan, joka kuluu näppäinkytkimen painalluksen rekisteröitymisen muuttamiseksi tietokoneelle USB-liitännän kautta lähteväksi signaaliksi. Logitechin mukaan G Pron signaalinkäsittely toimii 10 ms nopeammin kuin kilpailijoissa, mutta ei anna tarkempaa dataa väitteen tueksi. Rehellisyyden nimissä emme havainneet käytännössä mitään nopeuseroa muihin vertailun näppäimistöihin.

G Pron rungon perusosa on koko mitalta tasapaksu ja ainoastaan pohjarakenteeseen on tehty näppäimistön takaosaa kohti nouseva pieni korotus. Näppäinhatut ovat upotettuna vajaan kuutisen milliä uloimman kehyksen sisään. Näppäinhatuissa on tavanomainen ergonomiaa parantava kallistus – kolme alinta riviä yläviistoon ja kaksi ylintä alaviistoon.

Multimediakontrollit on sijoitettu ylärivin oikean ylänurkan näppäimiin ja niitä käytetään pitämällä Fn-näppäintä pohjassa. Oikeaan ylänurkkaan on sijoitettu myös pelitilan aktivointipainike sekä valaistuksen päälle-/poiskytkentäpainike.

G Pron takasivu on täysin pystysuora ja johtoliitäntää lukuun ottamatta täysin umpinainen. Ylin näppäinrivi on jätetty vajaan kolmen sentin päähän takareunasta, joten ulkomitat eivät ole sen osalta aivan pienimmät mahdolliset.

G Pron kytkeminen tietokoneeseen tapahtuu 1,8-metrisen tekstiilipunoksella päälystetyn kaapelin välityksellä. Näppäimistön pään liitäntä on standardinmukainen micro-USB, mutta itse liitinrunko on erikoismallinen liittimen kestävyyden parantamiseksi. Vastaavaa tukisakaroilla varustettua liitintä käytetään myös Logitechin G403- ja G900-pelihiirissä.

Näppäimistön pohjaosa on uritettu ja urien pohjalla on kiiltävää muovia. Etureunaan on sijoitettu kolme ja takanurkkiin kaksi suurikokoista kumitassua, jotka pitävät näppäimistön tiukasti kiinni pöydän pinnassa. Takareunan korokejalat ovat kaksiosaiset ja ne mahdollistavat kallistuskulman valitsemisen nollan, neljän ja kahdeksan asteen väliltä.

Näppäinkytkiminä Logitech on päätynyt käyttämään omia Omronin kanssa yhteistyössä kehitettyjä Romer G –kytkimiään, jotka ovat suunniteltu pelikäyttöön. Kyseessä on hieman ruskeaa Cherry MX:ää muistuttava tuntopisteellinen kytkin, jonka kytkeytymissyvyys on poikkeuksellisen lyhyt 1,5 mm ja pohjaussyvyys 3,0 mm. Painallusvoimaksi ilmoitetaan 45 grammaa. Kytkimen sisärakenteessa käytetään kahdennettuja kontakteja ja kytkimen luvataan kestävän 70 miljoonaa painallusta. Kytkimien erikoisuus on myös keskelle sijoitettu linssi, joka kohdistaa näppäinvalaistuksen suoraan näppäinhatun alle.

Romer G –kytkimien painallustuntuma on miellyttävän pehmeä ja puolivälin kytkeytymispiste tulee vastaan ennemminkin vasteen muuttumisena kuin suoranaisena selvästi havaittavissa olevana kynnyksenä. Osa varmasti pitää Romer G:n pehmeydestä, mutta ruskeiden Cherry MX:ien ystävät saattavat pitää tuntumaa hieman epätäsmällisenä. Logitech G Pron näppäinäänet ovat markkinoiden hiljaisemmasta päästä, etenkin jos käyttäjä osaa olla pohjaamatta näppäimiä. Pientä miinusta näppäimistö ansaitsee nopeammassa kirjoitustahdissa havaittavasta ”soimisesta”, joka kantautuu ilmeisesti näppäimistön rungosta.

Näppäinhattujen kiinnitys tapahtuu Romer G –kytkimiin omalla tavallaan neljän muovitapin avulla. Toisin sanoen Cherry MX –tyyppisiin kytkimiin tarkoitetut näppäinhatut eivät sovi Logitech G Prohon, joka saattaa tehdä uusien näppäinhattujen löytämisestä hankalampaa.

Näppäinhattujen toteutus on valitettavasti tuttu useimmista muista markkinoilta löytyvistä mekaanisista näppäimistöistä (myös kaikkein edullisimmista). Merkinnät on nimittäin toteutettu läpikuultavan muovirakenteen päälle maalaamalla. Kuten jo tässäkin artikkelissa on useampaan otteeseen todettu, maalattu hattu ei ole kulutuskestävyyden kannalta erityisen hyvä ratkaisu. Lisäksi G Pron satiininmusta pinta kerää varsin herkästi rasvaisia sormenjälkiä. Tämän hintaluokan näppäimistöissä näkisi jo mieluusti kestäviä PBT-muovista kaksoisruiskuvalettuja näppäinhattuja.

G Pron välilyönnin ja muiden suurikokoisempien näppäinten vakautus on toteutettu Cherry-tyyppisillä dummy-kytkimillä sekä niiden välissä sijaitsevalla metallilankavakaimella. Romer G –kytkin on sijoitettu näppäimen keskelle.

Kirjoittaessa havaitsimme G Pron välilyönnissä, shiftissä ja askelpalauttimessa (backspace) pienen helähdyksen. Painallustuntumassa ei kuitenkaan ollut valittamista.

G Pron taustavalaistus on toteutettu näppäinkytkimien alle sijoitetuilla pintaliitosledeillä, jotka ovat RGB-tyyppisiä, eli tukevat jopa 16,7 miljoonaa eri värisävyä. Logitechin ohjelmiston tarjoamat valaistusasetukset ovat testiryhmän laajimmat yhdessä Corsairin kanssa. Käyttäjä voi määrittää värejä ja valaistusefektejä tarvittaessa vaikkapa näppäinkohtaisesti tai käyttää jotain useista valmiista efektivaihtoehdoista. Yhden valitun valaistusprofiilin voi tallentaa näppäimistön muistiin käytettäväksi silloin, kun näppäimistön ohjelmisto ei ole asennettuna (esim. pelikilpailuissa).

Logitech Gaming Software –ohjelmistoon on esimääritelty yli 300 pelikohtaista valaistusprofiilia, jotka sisältävät pelien tapahtumiin liittyviä valaistusefektejä. Käyttäjä voi myös synkronoida näppäimistön valaistuksen Logitechin muiden RGB-valaistujen G-sarjan pelituotteiden kanssa.

G Pro käyttää Logitechin Gaming Software –ohjelmistoa, jonka asennuspaketti on noin sadan megatavun kokoinen. Ohjelmiston käyttö ei ole pakollista, mutta käytännössä lähes kaikkien näppäimistön ominaisuuksien (valaistus ja näppäinten ohjelmointi) hallinta tapahtuu sen kautta.

Sovelluksen tummansävyinen käyttöliittymä on melko selkeä ja helppokäyttöinen. Eri ominaisuuksien välilehdet löytyvät sovellusikkunan alareunasta. Näppäin-  ja valaistusasetuksia on mahdollista tallentaa profiileihin, joita voi puolestaan asettaa aktivoitumaan pelien tai sovellusten mukana.

F1-F12-näppäimet ovat käyttäjän mukautettavissa ja niihin voi määrittää joko makroja tai muita pikatoimintoja. Pelitilan asetuksista käyttäjä voi itse valita ne näppäimet, jotka ovat poissa käytöstä pelitilan ollessa aktivoituna.

Hyvää:

  • Laadukas tukeva rakenne
  • Hiljaiset Romer G -kytkimet
  • Irrotettava micro-USB-kaapeli tukevalla liittimellä
  • Monipuoliset valaistusmahdollisuudet
  • Monipuolinen Logitech Gaming Software –ohjelmisto toimintojen mukauttamiseen

Huonoa:

  • Ei saatavilla pohjoismaisella näppäinasettelulla
  • Maalatut näppäinhatut
  • Heikko oheisvarustelu
  • Ei USB-läpivientiliitäntää
  • Hinta varauksin

 

Mistel Barocco MD600 RGB

Vertailujoukon ehkäpä tuntemattomin valmistaja on taiwanilainen Mistel, jonka Barocco MD600 RGB on varmasti myös markkinoiden erikoisimpia mekaanisia näppäimistöjä.

Suomessa Mistelin tuotteita maahantuo Jimm’s PC-Store, joka toimitti myös testikappaleen ystävällisesti vertailuumme. RGB-valaistujen versioiden hinta on 199 euroa ja valaisemattomien 179 euroa. Värivaihtoehtoja ovat musta ja valkoinen – kytkinvaihtoehtoja löytyy useita.

Jo Mistelin pakkauksesta huomaa, että nyt käsissä on hyvin poikkeuksellinen tuote. Mustan ja hopeanhohtoinen pakkaus on lähes kuution muotoinen, joka on hyvin poikkeuksellista näppäimistölle. Pakkauksen sisältä löytyy nippuun taitellut kolme ohutta pahvirasiaa, joista kahden sisällä on näppäimistö ja kolmannessa on oheistarvikkeet.

Oheistarvikevalikoimaan sisältyy simppelit käyttöohjeet, kaksi USB-johtoa, oranssi enter-painike, näppäinhattujen irrotustyökalu sekä varakumitassuja näppäimistön pohjaan.

Mistel Barocco RGB on tämänkertaisen vertailun ainoa ns. 60 % -kokoluokan 62-näppäiminen näppäimistö, eli siitä puuttuu oikean reunan tyypilliset numpad- ja nuolinäppämistöosat. Kyseessä on siis poikkeuksellisen pienikokoinen malli, jonka ulkomitat ovat 295,5 x 124,5 x 39,5 mm ja paino 510 grammaa.

Teknisesti Barocco RGB:n kaikki ominaisuudet on toteutettu rautapohjaisesti, eli sekä makrojen tallentaminen että valaistusominaisuuksien kustomoiminen tapahtuu näppäimistöstä käsin ilman erillistä ohjelmistoa ja kaikki asetukset tallentuvat näppäimistön sisäiseen muistiin. Tuettuna on myös NKRO, eli kaikkien näppäimien painalluksen samanaikainen tunnistaminen.

Kuten ensimmäisestä kuvasta sekä tuotepakkauksen toteutuksesta saattoi jo aavistella, Barocco RGB:n rakenteessa on muutakin erikoista, kuin pieni 60 %:n koko. Näppäimistö on nimittäin jaettavissa keskeltä kahtia miellyttävämmän kirjoitus- tai peliergonomian aikaansaamiseksi.

Koska näppäinrivit eivät sijaitse perinteisessä näppäinasettelussa pystysuorissa sarakkeissa, ei myöskään Barocco RGB:n ”halkaisukohta” ole suora. Näppäinpuoliskot saa painettua toisiinsa kiinni porrastetun reunan ansiosta ja sovitus on siinä määrin tiukka, että puoliskot pysyvät kiinni toisissaan näppäimistöä kevyesti siirreltäessä (ei kuitenkaan nostaessa).

Näppäimistöpuolikkaat liitetään toisiinsa mukana toimitettavalla kierrejohdolla, jonka molemmissa päissä on micro-USB-liittimet. Yhdysjohto on jäykänpuoleinen, joten näppäimistöpuolikkaita ei saa kovin etäälle toisistaan, jos johdolle ei toteuta ensin pientä venyttelytoimenpidettä. Liittimen sovitus näppäimistörunkoon voisi myös olla tukevampi, sillä nyt se on kiinni lähinnä liitinpinnan varassa.

Yhteys tietokoneeseen tapahtuu irrotettavan mini-USB-liitäntäisen kaapelin välityksellä. Kaapeli on 1,8 metriä pitkä ja pinnoitettu tekstiilipunoksella. Myöskään tämä liitäntä ei ole mitenkään suojattu johtoon kohdistuvia rasituksia ajatellen. Liitäntäjohdon voi kytkeä näppäimistön kumpaan puoliskoon tahansa.

Takareunan vasemmassa reunassa sijaitseva ylimääräinen liitäntä on tarkoitettu lisävarusteena myytävää numeronäppäimistöä varten.

Sivuprofiililtaan Barocco RGB on hieman kiilamainen. Näppäinkytkimet sijaitsevat valkoisen tason päällä ja reunoja kiertää korotettu kehys, joka tekee näppäimistä hieman näppäimistön sisään upotetun näköiset. Pienestä näppäinmäärästä johtuen useimpiin näppäimiin on sijoitettu kaksoistoimintoja, jotka on merkitty näppäinhattujen etureunaan. Toimintoja aktivoidaan Fn-näppäimen sekä oikeanpuoleisen Windows-näppäimen tilalle sijoitetulla Menu-/Pn-näppäimellä.

Baroccon pohjaosa on lähes täysin tasainen tyyppikilpiä ja korotustassujen syvennyksiä lukuun ottamatta. Koska rakenne jakautuu kahteen osaan, on kumitassuja ja korokejalkoja tuplamäärä tavalliseen näppäimistöön nähden. Pohjan nurkissa on pienet pyöreät kumitassut, jonka lisäksi korokejaloissa on omat pitoa parantavat kuminsa. Korokkeet ovat kaksiosaiset, joka mahdollistaa kaltevuuskulman valitsemisen kolmesta eri vaihtoehdosta.

Mistel käyttää Baroccossa Cherry MX RGB –näppäinkytkimien eri versioita. Testikappaleemme oli varustettu ruskealla kytkintyypillä, joka on siis tuntopisteellinen klikkaamaton vaihtoehto 45 gramman painallusvoimalla. Muita kytkinvaihtoehtoja ovat sininen, punainen ja harvinaisempi nature white.

Painallustuntuma on tyypillinen ruskealle Cherry MX –kytkimelle. Liikerata on jämäkkä ja tuntopiste selkeästi havaittavissa. Näppäinten pohjaamisääni on napakan tömähtävä.

Mistel käyttää Baroccossa kestävästä PBT-muovista kaksoisruiskuvalettuja näppäinhattuja. Näppäinhatun ulkopinta on mustaa muovia ja sisäosa sekä näppäinmerkintä läpikuultavan vaaleaa muovia. Toteutus on kulutuksen kannalta kestävin mahdollinen ja samalla myös kallein valmistaa. Näppäinhattujen etureunaan painatettu mahdollisten lisätoimintojen merkintöjä, jotka eivät luonnollisestikaan ole kulumiselle alttiissa paikassa.

Baroccon välilyöntipainike ei ole yhtä leveä kuin tavallisesti, sillä se on jaettu kahteen osaan.  Kummassakin puoliskossa on käytössä oma näppäinkytkin sekä kaksi dummy-tyyppistä vakainta. Vastaavaa ratkaisua käytetään myös muissa ”isoissa” näppäimissä.

Kaikki isot näppäimet, eli välilyönnit, oikea shift, enter ja backspace pitävän painettassa pienen helähtävän äänen. Välilyönti pääsee myös hieman ”velmumaan” päistä painettaessa. Kokonaisuudessaan painallustuntumassa ei ole kuitenkaan suuremmin valittamista.

Mistel tarjoaa Baroccoa sekä ilman valaistusta että testikappaleemme kaltaisena RGB-valaistuna versiona. Kaikki valaistukseen liittyvät säädöt hoituvat rautapohjaisesti näppäimistöltä käsin Menu-/Pn-näppäintä ja ylärivin numeronäppäimiä painelemalla. Tarjolla on kymmenkunta erilaista valmista valaistustilaa ja käyttäjä voi myös halutessaan määrittää valaistuksen manuaalisesti näppäinkohtaisesti.

Kirkkausasetuksia löytyy kahdeksan tasoa, jonka lisäksi valaistuksen voi halutessaan sammuttaa kokonaan. Näppäinvalaistus näkyy varsin selvästi näppäinhattujen merkintöjen läpi, jonka ohella valo hohtaa näkyvästi myös näppäinhattujen välistä valkoisen taustan kautta. Näppäinpuoliskojen ollessa irrotettuna toisistaan valoa hohtaa näkyvästi myös näppäimistöpuolikkaiden sisäpäädystä.

Hyvää:

  • Erittäin kompaktit ulkomitat
  • Hyvä laatuvaikutelma
  • Saatavilla neljällä eri Cherry MX -kytkinvaihtoehdolla
  • Erikoinen keskeltä halkaistava rakenne mahdollistaa ergonomisemman kirjoitusasennon
  • Irrotettavat kaapelit
  • Laadukkaat kaksoisruiskuvaletut PBT-näppäinhatut
  • Ei tarvetta asentaa ohjelmistoa tietokoneelle

Huonoa:

  • Ei numpadia eikä erillisiä nuolinäppäimiä
  • Kaapeliliittimiä ei suojattu vääntymiseltä
  • Ei USB-läpivientiä
  • Hinta

 

Roccat Suora FX

Pelituotteisiin keskittyvä saksalainen on päässyt 10 vuoden ikään ja sen tuorein lisäys mekaanisten näppäimistöjen markkinoille julkaistiin viime marraskuussa. Uutuuden nimeksi annettiin Roccat Suora FX. Siinä missä yrityksen ensimmäinen mekaaninen Ryos-näppäimistö oli ulkomitoiltaan erittäin suurikokoinen, on yritys keskittynyt Suora FX –mallissa yksinkertaisuuteen ja kompakteihin ulkomittohin.

Valmistajan suositushinta Suora FX:lle on 139,90 dollaria. Hinta.fi-palvelun mukaan hintataso on Suomessa edullisimmillaan runsaan 130 euron luokkaa.

Suora FX toimitetaan näyttävässä värikkäässä tuotepakkauksessa, joka herättää varmasti kuluttajan kiinnostuksen kaupan hyllyssä. Pakkauksen sisältö on vertailuryhmän askeettisin. Mukaan on pakattu näppäimistön ohella ainoastaan pikakäyttöopas ja kierrätysohje. Yli 100 euron näppäimistön mukana toivoisi näkevänsä edes näppäinhattujen irrotustyökalun.

Roccatin mukaan Suora FX:n suunnittelussa keskeisessä osassa on ollut yksinkertainen, kestävä ja kompakti rakenne. Tämä on myös helppo uskoa näppäimistöä katsellessa, sillä muotoilu on hyvin simppeliä ja näppäimet yltävät lähes näppäimistön reunoille asti. Täysikokoiseksi näppäimistöksi ulkomitat ovatkin kompaktit – 430 x 125 x 35 mm.

Suora FX:n rakenne koostuu alumiinisesta päällilevystä ja muovisesta pohjaosasta. Toteutus on varsin laadukkaan tuntuinen ja tuntuu väänneltäessä yhdeltä tämän vertailujoukon jäykimmistä.

Suora FX:n tekniset ominaisuudet ovat varsin suoraviivaiset. Näppäimistö tukee NKRO:ta, eli kaikkien näppäinten samanaikaista tunnistamista. Sisäistä muistia ei tiettävästi ole, vaan valaistusefektien ja makrojen käyttämiseen tarvitaan Roccatin Swarm-sovellusta.

Näppäimistön sivuprofiili on hyvin kevyesti kiilamainen ja takaosaa kohti paksuuntuva. Näppäimistön päällilevy on alumiinia ja näppäinkytkimet ovat kiinnitetty sen päälle, joka luo näppäinhatuille kelluvan vaikutelman. Se myös helpottaa näppäimistön puhdistamista, mutta toisaalta lisää hieman valovuotoa näppäinten välistä (joka ei tosin monia haittaa). Näppäinhattujen pinta on kallistettu riveittäin perinteiseen tapaan.

Suora FX:n ylärivin F-näppäimet ovat valjastettu Fn-näppäimen avulla erilaisia pikatoimintoja ja asetuksia varten. F1-F4-näppäimillä vaihdetaan keskeisimpien valaistusefektien välillä, F5-F8-näppäimissä on pikakäynnistys yleisimpiin sovelluksiin (tämä tietokone, nettiselain, sähköposti, laskin) ja F9-F12-näppäimissä puolestaan multimediakontrollit. Äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet sijaitsevat aivan oikeassa ylänurkassa, eikä niiden käyttö vaadi Fn-näppäimen pitämistä pohjassa.

Oikeassa ylänurkassa sijaitsee myös Game Mode –näppäin, josta saa kytkettyä päälle erityisen pelitilan. Pelitilassa Windows-näppäin kytkeytyy pois toiminnasta ja nuolinäppäinten yläpuolella sijaitsevat kuusi näppäintä muuttuvat ohjelmoitaviksi makronäppäimiksi.

Näppäimistön takareuna on muotoiltu aivan pystysuoraksi, eikä sieltä valitettavasti löydy USB-läpivientejä tai muitakaan liitäntöjä. 1,8-metrinen USB-kaapeli on malliltaan kiinteä ja se tulee oletuksena ulos takareunan keskikohdasta.

Suora FX:n pohja on lähes tasainen. Sen etureunassa on kolme pitkulaista kumitassua ja takanurkissa kaksi lisää. Takanurkista voi myös nostaa ylös korokejalat kulman muuttamiseksi. Pohjan takareunassa sijaitsee lisäksi johtourat, joiden avulla voi valita mistä kohdasta näppäimistön takareunaa USB-johto tulee ulos.

Roccat ei mainosta asiaa sivuillaan, mutta se käyttää Suora FX:ssä kiinalaisen TTC:n (Trantek Electronics) ruskeita näppäinkytkimiä, jotka ovat käytännössä Cherry MX –kloonit. Myös testikappaleemme ruskeiden kytkimien tekniset ominaisuudet ovat samat kuin Cherryn ruskeissa MX:issä: kytkeytymissyvyys on 2,0 mm, pohjaussyvyys 4,0 mm ja painallusvoima 45 grammaa. Kestoiäksi kerrotaan 50 miljoonaa painallusta. Kyseessä on siis klikkaamaton tuntopisteellinen kytkintyyppi. Kytkimien kuorien väri on läpinäkyvä ja yläreunaan on sijoitettu leveällä heijastinpinnalla varustettu RGB-ledi.

TTC:n kytkimien painallustuntuma on hyvin lähellä vastaavia Cherry MX:iä, kuten olettaa saattoi. Tuntuma on napakan sulava ja pohjausääni on pehmeä napsahdus. Tuntopiste on ehkä aavistuksen esikuvaa selkeämmin havaittavissa, joka ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole huono asia.

Näppäinhattujen kiinnitys kytkimeen tapahtuu tutulla plussan muotoisella tapilla, joten Suora FX:ään on helppo löytää tarvittaessa uusia näppäinhattjua. Vakiohattujen toteutus on tavanomainen – mustaksi maalattua läpikuultavan vaaleaa ABS-muovia, johon näppäinmerkinnät on tehty poistamalla maalia laserilla. Näppäinhattuja koskevat myös samat huomiot kuin muiden näppäimistöjen kohdalla – ne ovat huokeat valmistaa, mutta eivät loista kestoiällään.

Suora FX:n suurien näppäinhattujen alta löytyy Costar-tyyppiset metallilankavakaimet, jotka kiinnittyvät näppäinhattujen päihin muovisilla sovitteilla. Varsinainen näppäinkytkin sijaitsee tavalliseen tapaan näppäinhatun keskivaiheilla.

Suora FX:n välilyönnistä kuuluu hieman ontto helähdys sekä näppäimen pohjatessa että sen noustessa ylös. Hieman vastaava helähtävä ääni on kuultavissa myös muista isoista näppäimistä.

Suora FX on varustettu RGB-valaistuksella, joka mahdollistaa teoriassa tutut 16,7 miljoonaa eri värisävyä. Neljän perusvalaistusefektin (sateenkaariaalto, sykkivä värinvaihto, värikäs painallusreaktio sekä yksivärinen) välillä on mahdollista liikkua näppäimistöstä käsin, mutta muilta osin käyttäjän on nojattava valaistusasetuksissa Roccatin Swarm –sovellukseen. Swarm-sovelluksessa valmiita valaistusefektejä on tarjolla lisää ja käyttäjä voi halutessaan määrittää valaistuksen vaikkapa näppäin kerrallaan.

Kirkkausasetuksia on kymmenen ja himmein vaihtoehto on hyvin himmeä. Valaistus näkyy selkeästi näppäinmerkintöjen läpi, jonka ohella se hohtaa myös runsaasti näppäinhattujen alta ja väleistä.

Roccatin ohjelmisto Suora FX:n konfigurointiin on Swarm, joka on ladattavissa 120 megatavun kokoisena pakettina valmistajan sivuilta. Tummansävyisellä käyttöliittymällä varustettu sovellus on kohtalaisen selkeäkäyttöinen, kunhan sen rakenteeseen tutustuu hetkisen aikaa.

Sovelluksen etusivulle käyttäjä voi ”kiinnittää” itselleen keskeisimpiä toimintoja, jolloin niihin pääsee nopeammin käsiksi. Settings-välilehdellä käyttäjä pääsee säätämään hieman harvinaisempia asetuksia, kuten näppäinpainallusten toistonopeutta sekä näppäinten debounce-suodatuksen aikaa. Key Assignment –välilehti tarjoaa työkalut makrojen ja pikatoimintojen asentamiseksi eri näppäimiin. Viimeisellä välilehdellä pääsee puolestaan mukauttamaan näppäimistön valaistusta joko valmiiden efektien tai omien kustomoitavien asetusten pohjalta. Asetuskokonaisuuksia on mahdollista tallentaa profiileihin, joiden valikko sijaitsee sovellusikkunan alareunassa.

Hyvää:

  • Laadukkaan tuntuinen tukeva rakenne
  • Kompaktit ulkomitat täysikokoiseksi näppäimistöksi
  • Melko monipuolinen Swarm-asetussovellus
  • Monipuoliset RGB-valaistusmahdollisuudet

Huonoa:

  • Heikko oheisvarustelu
  • Maalatut näppäinhatut
  • Ei USB-läpivientiliitäntää
  • Kiinteä johto

 

Sound BlasterX Vanguard K08

Erityisesti tietokoneiden äänituotteista ja erityiseti Sound Blaster -äänikorteistaan tunnetuksi tullut Creative esitteli Sound BlasterX –pelituotemallistonsa Gamescom-messuilla vuonna 2015 ja kuluvan vuoden tammikuussa yritys esitteli ensimmäisen pelihiiren ja –näppäimistönsä. Vanguard K08 –nimen saanut näppäimistö on luonnollisesti nykytrendien mukaisesti mekaaninen ja RGB-valaistu.

Vanguard K08:n suositushinta on 179,99 euroa, mutta sitä ei valitettavasti ollut vielä tämän artikkelin julkaisuhetkellä saatavilla Suomen markkinoilta. Pohjoismaisella näppäinasettelulla varustettu versio tuli Suomessa myyntiin syyskuun alussa (2017).

Sound BlasterX Vanguard K08 -tuotesivu

Sound BlasterX toimitetaan melko suurikokoisessa myyntipakkauksessa, jonka värityksessä on käytetty mustaa ja punaista. Pakkauksen sisältä löytyy näppäimistön ohella muovinen rannetuki, tervetuliaiskortti, takuutiedot, kytkentäohjeet sekä käyttöturvallisuustiedote.

Vanguard K08 poikkeaa ulkoisesti hieman massasta, vaikka se onkin muotoilultaan melko yksinkertainen ja hillitty. Sound BlasterX:n uutuudelle ominaisia yksityiskohtia ovat viistetyt kulmat, oikeaan yläreunaan sijoitettu lisänäppäinkaistale sekä vasemman reunan viisi lisänäppäintä, jotka nostavat kokonaisnäppäinmäärän 109:ään. Vanguard K08:n ulkomitat ovat 215 x 465 x 37,6 mm. Rannetuki tuo syvyyttä 66 mm lisää.

Rakenne on muovia, mutta toteutus on jämäkän ja tukevan tuntuinen. Päädyistä väänneltäessä rakenne ei elä juurikaan.

Valitettavasti saamamme testikappale oli varustettu Yhdysvaltojen näppäinasettelulla, joka tarkoitti pientä enteriä sekä suurta vasemmanpuolimmaista shiftiä, jotka aiheuttivat omat haasteensa näppäimistön käyttöön. Pohjoismaisella näppäinasettelulla varustetut mallit tulivat saataville syyskuun 2017 alussa. Eroa US- ja Nordic-layoutin väliltä löytyy mm. Enter- ja Shift-näppäinten koosta.

Valmistaja lupaa näppäimistölleen vuoden takuun.

Vanguard K08:n sisuskalut tukevat 26KRO:ta, eli 26 näppäimen samanaikaista tunnistamista sekä haamupainallusten suodatusta. Makrojen asettaminen onnistuu vain tietokoneelle asennettavalla oheisohjelmistolla, eivätkä asetukset tallennu näppäimistön muistiin. Kaikki näppäimet ovat käyttäjän uudelleenohjelmoitavissa.

Vanguard K08:n sivuprofiili on kiilamainen ja se korostuu entisestään rannetuen kanssa. Rannetuki on kovaa mattapintaista muovia ja se kiinnittyy näppäimistön etureunaan kahdesta kohtaa. Kiinnityskoukut ikään kuin pujotetaan kiinni näppäimistöön, eikä rannetuki pysy kiinni, jos näppäimistöä nostellaan.

Näppäimet ovat upotettu noin 5,5 mm näppäimistökehyksen sisään ja taustalla on valkoinen pinta, jonka tehtävänä on ilmeisesti heijastaa näppäinten valaistusta näppäinhattujen välistä. Näppäinhatut ovat puolestaan muutaman millin tavanomaista matalampaa mallia.

Näppäimistön oikeaan yläreunaan on sijoitettu ylimääräinen kaistale, johon on sijoitettu erillisiä multimediapainikkeita sekä muita lisätoimintoja. Pehmeä- ja lyhytliikkeiset painikkeet tarjoavat Windows-näppäimen lukituksen, kirkkauden säädön (4 pykälää), multimediakontrollit sekä oman painikkeen hallintaohjelmiston käynnistämiseksi. Lisäksi oikeasta ylänurkasta löytyy erikseen tuntumaltaan kohtalainen metallinen äänenvoimakkuuden säätörulla sekä mykistyspainike.

Vanguard K08:n takareunasta löytyy pieni porras, jonka kulmaan on sijoitettu USB-läpivientiliitäntä lisälaitteita varten. Samasta syystä näppäimistön kiinteän USB-kaapelin toisesta päästä löytyy kaksi liitintä, joista toinen on tarkoitettu näppäimistölle ja toinen edellä mainitulle läpivientiliitännälle.

Näppäimistön pohja on koristeltu tiheällä kolmiokuvioinnilla ja kumitassuista ei ole pulaa. Pelkästään rannetuessa on kahdeksan kumitassua ja itse näppäimistöstä löytyy toiset kahdeksan lisää. Takareunassa on leveät ylösnostettavat korotusjalat, joissa ei puolestaan ole kumisia tassuja.

Vanguard K08:n näppäinkytkimiksi on valittu Omronin kanssa yhteistyössä kehitetyt PRES (Perceive-React-Execute Switches) –kytkimet, jotka vaikuttavat käytännössä lähes identtisiltä Logitechin Romer G –kytkimien kanssa. Valmistajan mukaan kytkimet on kehitetty sekä nopeaan pelaamiseen että mukavaan kirjoittamiseen.

PRES-kytkimet ovat tuntopisteellistä tyyppiä ja niiden kytkeytymissyvyys on tavanomaista lyhyempi 1,5 mm.  Pohjaussyvyydeksi ilmoitetaan puolestaan 3,5 mm, joka on hieman enemmän kuin Romer G –kytkimissä. PRES-kytkimien sisällä käytettävien kahdennettujen kontaktien ansiosta niiden eliniäksi ilmoitetaan 70 miljoonaa painallusta.

Vanguardin näppäilytuntuma on hyvin samankaltainen Logitechin Romer G –kytkimien kanssa. Se on pehmeämpi ja hiljaisempi, mutta samalla myös hieman epämääräisempi kuin ruskeilla Cherry MX:illä. Tuntopiste on ehkä aavistuksen terävämpi kuin Romer G –kytkimissä ja sen saavuttamisen jälkeen mekanismi ”imaisee” kytkintä jonkin verran alaspäin. Intensiivisemmässä kirjoitustahdissa havaitsimme näppäimistörakenteen ”soivan” hieman. Lisäksi havaitsimme testikappaleemme oikeanpuoleisessa nuolinäppäimessä jonkinlaisen kontaktihäiriön, joka aiheutti painalluksen rekisteröitymisen, vaikka näppäinhattua vain heilutti sivusuunnassa.

Vanguard K08:n näppäinhattujen kiinnitys on identtinen Logitechin Romer G –kytkimellisten näppäimistöjen kanssa ja testasimme niiden sopivan tarvittaessa ristiin. Näppäinhatun kiinnitys tapahtuu siis neljällä muovisella tapilla.

Vanguardin näppäinhatut ovat ”matalaprofiilisia”, eli muutaman millin tavanomaisia mekaanisten näppäimistöjen hattuja matalampia. Näppäinmerkintöjen toteutus on tavanomainen, eli kuultavan valkoisen näppäinhatun pintaan on ruiskutettu satiininmusta maalikerros, johon merkinnät on tehty laserilla. Merkinnät ovat esimerkillisen selkeitä, mutta toteutuksen vuoksi niiden ei kannata odottaa kestävän erityisen pitkään.

Näppäimistön suurikokoiset näppäimet on vakautettu Cherry-tyyppisillä dummy-kytkimillä, jotka kiinnittyvät näppäinhatun ääripäihin. Välilyönti ei heilu juurikaan paikallaan, mutta sen tuntuma on aavistuksen kuminen ja se helähtää hieman sekä ”jää soimaan” napakampien painalluksien yhteydessä.

Vanguard K08:sta löytyy Aurora Reactive –valaistus, joka perustuu siis RGB-ledeihin. Se on synkronoitavissa valmistajan muiden vastaavalla valaistustekniikalla varustettujen laitteiden kanssa. Valaistuksen hallinta tapahtuu valmistajan Sound Blaster Connect –sovelluksen kautta ja se tarjoaa käyttäjälle mahdollisuuden valita useiden valaistusefektien sekä näppäinkohtaisten valaistuskustomointien väliltä.

Maksimitasolla taustavalaistus on kohtalaisen kirkas ja minimitasolla se on taasen hyvinkin himmeä. Näppäinmerkintöjen ohella taustavalaistus hohtaa maltillisesti myös näppäinhattujen väleistä.

Vanguard K08:n asetuksia hallitaan siis Sound Blaster Connect –sovelluksella, jonka asennuspaketti on kooltaan runsaat 100 megatavua. Sovelluksen ulkoasu on tummanpuhuva ja käyttöliittymä varsin yksinkertainen. Vasemmasta reunasta löytyy kolme välilehteä, joiden kautta pääsee säätämään valaistusta, makroja ja suorituskykyasetuksia.

Valaistusosiosta käyttäjä voi valita joko valmiita efektejä tai vaihtoehtoisesti vapaan muokkaustilan, jossa valaistusta pääsee määrittelemään näppäinkohtaisesti. Melko yksinkertainen makrotila mahdollistaa makrojen nauhoittamisen ja asettamisen mihin tahansa näppäimeen. Suorituskyky-välilehdeltä käyttäjä voi hienosäätää näppäinpainallusten toistonopeutta sekä näppäimistön pollaustiheyttä (kuinka usein tietoja lähetetään tietokoneelle).

Joidenkin kilpailijoiden tuotteista löytyviä tallennusprofiileita ei Sound Blaster Connectista löydy.

Hyvää:

  • Tukevan tuntuinen rakenne
  • Irrotettava rannetuki
  • Melko hiljainen painallusääni
  • Erilliset multimediapainikkeet ja äänenvoimakkuuden säätö
  • USB-läpivientiliitäntä

Huonoa:

  • Ulkomitat kompaktia näppäimistöä kapaavalle
  • Ei eri tallennusprofiileita asetuksille
  • Maalatut näppäinhatut
  • Kiinteä johto

 

Tesoro Gram Spectrum

Tesoron runsas vuosi sitten julkaisema Gram Spectrum on yksi tämän vertailun vanhimmista näppäimistömalleista, vaikka se onkin ollut markkinoilla reilusti alle vuoden. Gram Spectrumin erikoisuus on matalaprofiiliset näppäimet ja lyhytliikkeiset näppäinkytkimet.

Tesoron suositushinta Gram Spectrumille on 139 dollaria ja se on saatavilla sekä mustana että valkoisena versiona. Hinta.fi-palvelun mukaan Gram Spectrum irtoaa Suomesta edullisimmillaan runsaalla 135 eurolla.

Tesoro on pakannut Gram Spectrumin tummaan pahvipakkaukseen, jonka sisältä löytyy näppäimistön ohella ainoastaan mini-USB-kaapeli sekä pikakäyttöopas. Ainakin näppäinhattujen irrotustyökalun olisi toivonut kuuluvan varustukseen.

Gram Spectrum on vertailun muita osallistujia solakamman näköinen ja tuntuinen, sillä matalaprofiiliset näppäinhatut tekevät siitä mekaaniseksi näppäimistöksi poikkeuksellisen matalan. Valmistajan ilmoittamat ulkomitat ovat 445 x 136 x 24,5 mm ja paino 1,12 kg. Kyseessä on täysikokoinen 104-näppäiminen näppäimistö.

Muotoilu on varsin hillittyä, sillä näppäimistön päällikansi on taivutettu yhdestä alumiinilevystä ja pohjaosa on muovia. Rakenne on alumiinin ansiosta jäykän ja tukevan tuntuinen, mutta laatuvaikutelmassa olisi vielä pohjan muovimateriaalin osalta hieman parannettavaa. Lisäksi testikappaleemme vasen takanurkka hörötti hieman alumiinin ja muovin saumasta.

Tesoro ilmoittaa Gram Spectrumin pitävän sisällään 32-bittisen ARM Cortex –prosessorin sekä 512 kilotavua muistia, joka mahdollistaa makrojen ja valaistusefektien tallentamisen näppäimistön sisään. Makroja on mahdollista tallentaa kaikkiin näppäimiin ja suoraan näppäimistöstä käsin. Näppäimistö tukee 6KRO:ta ja NKRO:ta, joiden välillä käyttäjä voi vaihtaa Fn+Ins/Del –näppäinyhdistelmän avulla.

Sivulta katsottuna Gram Spectrumin profiili on täysin tasapaksu. Näppäinkytkimet on sijoitettu alumiinisen kansilevyn päälle ja täten näppäinhatut ovat ”kelluvaa” mallia. Toisin kuin useimmissa muissa näppäimistöissä, Gram Spectrumin kaikkien näppäinrivien näppäinhatut ovat kallistettuja hieman eteenpäin.

Oikeanpuoleisen Alt-näppäimen viereen sijoitetulla Fn-näppäimellä hallitaan Gram Spectrumin kaikkia rautaominaisuuksia. F1-F5-näppäimistä saa vaihdettua asetusprofiilin, F7-F12-näppäimissä on multimediakontrollit, nuolissa valaistuksen säätö, Home-näppäimessä makrojen nauhoitus ja Pausessa pelitilan aktivoiminen.

Gram Spectrumin yhteys tietokoneen kanssa tapahtuu irrotettavan 1,8-metrisen mini-USB-kaapelin välityksellä. Liitäntä sijaitsee näppäimistön takareunassa lähellä oikeaa ylänurkkaa. Johtoliittimelle on pieni syvennys, joka osaltaan estää liittimen taipumista vahingossa, mutta alaspäin vääntymistä toteutus ei estä.

Näppäimistön muovinen pohjaosa on lähes täysin tasainen. Kulmiin on sijoitettu kolmion muotoiset kumitassut ja takanurkissa on ylöskäännettävät korokejalat, joissa on myös kumipinnoite.

Tesoro kertoo käyttävänsä Gram Spectrumissa omia Agile Slim Switch –näppäinkytkimiä, jotka ovat käytännössä kiinalaisen Kailhin valmistamat siniset matalaprofiiliset kytkimet. Kyseessä on klikkaava tuntopisteellinen kytkin, jonka kytkeytymissyvyys on 1,5 mm ja pohjaussyvyys 3,5 mm. Saatavilla on myös lineaarista punaista kytkinversiota. Agile-kytkimien kestoiäksi ilmoitetaan tyypillinen 50 miljoonaa painallusta.

Totesimme testijaksolla, että Gram Spectrum on tuntumaltaan vertailujoukon hankalin päästä sinuiksi. Koin henkilökohtaisesti painallustuntuman hieman liian tahmeaksi ja raskaaksi, jonka myötä sormet tuntuivat väsyvän kirjoittaessa nopeasti. Tuntopiste tuntuu kytkimissä melko selkeänä, mutta muutoin painallustuntuma muuttuu hieman riippuen siitä mistä kohtaa näppäinhattua painetaan. Intensiivisemmässä näppäilyssä havaitsimme myös näppäimistön ”soivan” melko herkästi.

Gram Spectrumin näppäinhatut käyttävät tavallista plussan mallista kiinnityspistettä, mutta hatut ovat vain 6,2 mm korkeat, eli noin puolet tavanomaisista mekaanisten näppäimistöjen näppäinhatuista. Tesoro mainostaa tuotesivuillaan, että Gram Spectrum on varustettu kaksoisruiskuvaletuilla näppäinhatuilla, joten pettymys oli suuri, kun huomasimme hattujen olevan tavallista maalattua ABS-muovia. Tiedustelimme asiaa Tesorolta ja päivitämme tiedon tähän, kunhan saamme vastauksen.

Gram Spectrumin suuret näppäimet ovat varustettu Costar-tyyppisillä metallilankavakaimilla. Metallilanka kiinnittyy näppäinhatun päihin muovisilla inserteillä.

Havaitsimme isojen näppäinten kolahtavan selkeästi ylös noustessa. Lisäksi muiden näppäinten tapaan havaittavissa oli ”soimista” terävämpien painallusten jälkeen.

Gram Spectrumin jokaisen näppäinkytkimen yhteydestä löytyy RGB-ledi, joka mahdollistaa näppäinkohtaisen valaistuksen värin määrittämisen 16,8 miljoonasta vaihtoehdosta. Valmiita valaistusefektejä on tarjolla kahdeksan kappaletta ja käyttäjä voi vaihdella niitä joko näppäimistöstä käsin tai Tesoron omalla ohjelmistolla. Näppäinkohtaiset kustomoidut valaistusasetukset on puolestaan viilailtava kohdalleen asetusohjelmiston kautta.

Ledit valaisevat näppäinmerkinnät melko hyvin, mutta valo hohtaa etenkin pimeässä näyttävästi myös näppäinhattujen alta. Kirkkainkaan valaistusasetus ei ole liian kirkas pimeässä käytettäväksi ja alhaisin 25 % kirkkausvaihtoehto on hyvinkin miellyttävä.

Tesoron Gram-hallintasovellus on 18 megatavun kokoisena selvästi vertailujoukon kevyin ja syyn sille ymmärtää sovelluksen ulkoasua katsomalla. Se vie nimittäin aikamatkalle suoraan viime vuosikymmenen puolelle. Käyttöliittymä perustuu yhteen näkymään, jonka toteutus on kohtalaisen sekava.

Viisi eri asetusprofiilia löytyvät näkymän yläreunasta ja valaistuksen säädöt sekä näppäinohjelmoinnit tapahtuvat vasemman alanurkan painikkeista. Näppäimistön kaikkiin näppäimiin on mahdollista ohjelmoida makroja tai muita pikatoimintoja. Asetusprofiileita ei ymmärtääksemme pysty aktivoimaan automaattisesti pelien tai sovellusten mukaan.

Hyvää:

  • Tukeva rakenne
  • Matalaprofiilinen muotoilu
  • Makrojen ohjelmointimahdollisuus rautatasolla
  • Irrotettava micro-USB-kaapeli

Huonoa:

  • Tahmea näppäintuntuma
  • Maalatut näppäinhatut
  • Käyttöliittymältään vanhanaikainen asetussovellus
  • Ei USB-läpivientiliitäntää

 

Yhteenveto

Muutaman viime vuoden ajan kuluttajilla on ainakin teoriassa ollut mekaanisten näppäimistöjen markkinoilla kissanpäivät, sillä kymmenet eri valmistajat ovat julkaisseet kilpaa uusia tuotteita kauppoihin. Harmi vain, että huomattava osa valmistajista ja brändeistä vaikuttaisi lähinnä tulleen lypsämään uutta rahanlähdettä tarjoamatta suoranaisesti mitään uutta. Vaikka tarjontaa on nykyään paljon, tuntuu fiksusti suunniteltuja ja massasta poikkeavia malleja olevan edelleen vain rajoitetusti.

Tämänkin artikkelin testijoukko osoitti paikoin, että usempi valmistaja oli päätynyt tiettyjen yksityiskohtien osalta hyvin samankaltaisiin toteutuksiin, vaikka muitakin – potentiaalisesti parempia – vaihtoehtoja olisi olemassa. Testiryhmästä ei löytynyt suoranaista pohjanoteerausta, mutta useamman näppäimistön kohdalla silti hieman mietitytti, onko kokonaisuus hinnan arvoinen. Tarjonta on laajaa, mutta seassa on hieman turhan paljon harmaata massaa, jotka kuluttajan on hyvä jättää huomioimatta. Myös hinnoittelu on osassa tuotteista railakasta, vaikka laatu ja ominaisuudet eivät olisikaan erityisen kummoiset. Löytääkseen oikeasti itselleen sopivan vaihtoehdon kuluttajan kannattaa siis nähdä hieman vaivaa, sillä hinta ei ole välttämättä tae hyvästä näppäimistöstä.

Hyvänä esimerkkinä allekirjoittanut ei löytänyt tästä(kään) testiryhmästä unelmanäppäimistöään, jonka vaatimuksiin kuuluvat täysikokoinen näppäinasettelu, RGB-valaistus, pelkistetyn tyylikäs ja solakka alumiininen runkorakenne, hiljaiset tuntopisteelliset näppäinkytkimet, erilliset multimedianäppäimet, rannetuki, irrotettava johto sekä mieluusti ainakin pari USB-läpivientiliitäntää. Corsair pääsi niiltä osin lähimmäksi, mutta siitä ei siltikään ole luotetun Das Keyboard 4 Pron korvaajaksi. Massasta erottavat varsin yksinkertaisia asioita, joita kuitenkin löytyy ainakaan ryppäänä melko harvasta näppäimistöstä. Toivonkin, että valmistajat vähentäisivät lähiaikoina tusinakonseptin monistamista ja keskittyisivät enemmän persoonallisempiin toteutuksiin, laatuun sekä fiksuihin yksityiskohtiin – liittyvät ne sitten omiini tai vaikapa hardcore-pelaajien tarpeisiin.

Näppäimistö on henkilökohtainen syöttöväline, jonka parissa aktiivinen käyttäjä viettää valtavasti aikaa ja siitä syystä hyvästä tuotteesta kannattaakin hieman maksaa. Mekaanista näppäimistöä hankkiessa kannattaa edelleen lähteä liikkelle kytkimistä, jotka määrittävät koko laitteen luonteen. Makuja ja mieltymyksiä on monia, joten itselle sopiva kytkintyyppi löytyy vain kokeilemalla. Asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta vääriä vaihtoehtoja saattaa löytyä useita. Paras tapa itselle mieluisan kytkintyypin löytämiseen on tietysti testailla näppäintuntumaa kaupassa tai kaverin luona. Kun kytkintyyppi on tiedossa, voi alkaa miettiä muita omia tarpeita ja näppäimistöltä kaivattuja ominaisuuksia. Markkinoilta löytyy kyllä tarjontaa, mutta tällä hetkellä on tärkeää olla malttia erotella jyvät akanoista.

This site uses XenWord.
;