Testissä Motorola Razr 40

Testasimme Motorolan edullisemman taittuvanäyttöisen Razr 40 -perusmallin.

Vaikka Razr 40 onkin kädessä varsin mukavan tuntuinen taittuva puhelin ja itse pidin sen pintaviimeistelystä enemmän kuin Ultra-mallin lasikuorista, on kuorien sisällä varsin epätasapainoinen kokonaisuus lähemmäs tonnin hintalappu huomioiden. Taittuvasta rakenteesta joutuu maksamaan useamman satasen ekstraa, jos hintaa verrataan vastaavat tekniset ominaisuudet tarjoaviin tavanomaisiin puhelimiin.

Razr 40 on suositushinnaltaan edullisin täkäläisille markkinoille lanseerattu taittuvanäyttöinen älypuhelin, mutta siitä huolimatta se on käytännössä todella tiukassa kilpailutilanteessa Samsungin viimevuotisen Flip4-mallin kanssa, joka on ollut jo tovin saatavilla 600-700 euron tarjoushintaan. Samalla Flip4 on Razr 40:ää parempi käytännössä kaikilla osa-alueilla, joten on hyvin hankala suositella Motorolan vaihtoehtoa kalliimpaan suositushintaansa.

Plussat

Näytön kuvanlaatu

Tekonahkainen pinta tarjoaa pitävän otteen

Tasokas selfie-kuvausmahdollisuus pääkameroiden avulla

Ohjelmistototeutus lisäominaisuuksineen

Suositushinnaltaan edullisin taittuvanäyttöinen

Miinukset

Järjestelmäpiirin suorituskyky tässä hintaluokassa

Ohjelmiston ajoittaiset hidastelut

Sisänäytön 144 Hz virkistystaajuus käytettävissä vain pakotettuna peleissä

Rakenteella ei IPX8-suojausta

Akunkesto varauksin

Kuvanvakautuksen värinä

USB-liitännän nopeus rajoitettu 2.0-tasolle

Huomioitavaa

Saranakohdassa näytössä tuntuu ja näkyy loiva ”ura”

Taittuva rakenne mahdollistaa etenkin kameroiden käytön uudenlaisilla tavoilla

Avattuna varsin suurikokoisen puhelimen käyttö yhdellä kädellä on kömpelöä

Motorola julkisti kesäkuun taitteessa uuden taittuvanäyttöisten Razr 40 -älypuhelimien tuoteperheen, jonka kalliimpi Ultra-malli testattiin io-techissä jo aiemmin kesällä. Hieman myöhemmin loppukesästä kauppoihin saapui myös edullisempi Razr 40 -perusmalli, joka on hinnoiteltu sisarmalliaan 300 euroa edullisemmaksi.

Razr 40:n valtti on sen 899 euron suositushinta, joka tekee siitä suositushinnaltaan edullisimman tähän mennessä Suomen markkinoille julkaistun taittuvanäyttöisen puhelimen. Se puolestaan lupailee pidemmällä aikavälillä kuluttajan kannalta yleisen hintatason laskupainetta.

Tutustumme tässä artikkelissa Razr 40 -puhelimeen hieman karsitun testirutiinin pohjalta, sillä kyseinen malli on monilta osin samankaltainen aiemmin testatun kalliimman Razr 40 Ultran kanssa.

Rakenne ja ominaisuudet

Siinä missä kalliimman Razr 40 Ultran pakkaus on väriltään, musta ei Razr 40 noudata samaa teemaa, vaan on väriltään Moto G -malleista tuttu kierrätyspahvin ruskea. Motorolan brändituoksu on kuitenkin läsnä ja vieläpä melko voimakkaana, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Motorola toimittaa pakkauksen mukana suojakotelon sekä 33 W laturin, joka on positiivinen asia esimerkiksi Samsungin Flip-malleihin verrattuna.

Pakkaukset toimitussisältö on seuraava:

puhelin
USB-A – USB-C -kaapeli
33 W pikalaturi USB-A-liitännällä
suojakuoret
SIM-työkalu
pikaopas & takuutiedot

Fyysiset mitat & rakenne:

Ulkomitat:
- Suljettuna: 88,2 x 74 x 15,8 mm
- Avattuna: 170,8 x 74 x 7,4 mm
Paino: 188,6 grammaa
Sisänäytön ja ulkomittojen suhde: 85,1 %
Materiaalit: alumiinirunko, Gorilla Glass Victus -suojalasi ulkonäytössä, tekonahkakuori
Suojaus: IP52, vettä hylkivä pinnoite
Valmistajan kotimaa: USA (emoyhtiö Lenovon kotimaa Kiina)
Valmistusmaa: Kiina

Razr 40 on fyysisesti lähes tismallleen samankokoinen kalliimman Ultra-mallin kanssa. Ainut pieni ero on paksuudessa, joka johtuu hieman erilaisista materiaalivalinnoista. Muotoilu on identtistä sisarmallin kanssa, eli varsin pyöristetysti muotoiltu laite istuu miellyttävästi käteen ja tuntuu hyvin viimeistellyltä.

Väritykseltään vihreän testikappaleemme pintaviimeistely oli ainakin allekirjoittaneen mielestä onnistuneemman tuntuinen kuin aiemmin testissä käyneen Ultra-mallin lasipinnat. Razr 40 -perusmallin ulkokuorissa on nimittäin tekonahkapinta, joka on käytännössä nahan pintakuviolla varustettu kumimainen pintaviimeistely. Se näyttää tyylikkäältä ja antaa erinomaisen pitävän otetuntuman, vaikka ei tunnukaan varsinaisesti aidolta nahkapinnalta. Alumiinikehyksen viimeistely on satiinimatta, joka on myöskin tyylikkäämpi ja paremmin puhtaana pysyvä kuin Ultra-mallin kiiltävä kehys. Suomessa saatavilla olevia värivaihtoehtoja ovat testilaitteemme vihreän ohella kermanvalkoinen ja violetti.

Toisin kuin Samsungin taittuvanäyttöisissä puhelimissa, Razr 40 ei tarjoa suojausta vesiupotukselta, vaan laitteessa on sisarmallin tavoin ainoastaan IP52-tason vettä hylkivä pinnoite.

Razr 40:n taittuva rakenne on toteutukseltaan identtinen kalliimman Ultra-mallin kanssa ja käytössä on nyt sama uusi patentoitu teräksinen pisarasarana, jonka sisällä taipuva näyttöpaneeli kaareutuu pisaran muotoon, kun puhelin on suljettuna. Tämä puolestaan mahdollistaa sen, että puhelimen puoliskot ovat täysin yhdessä, eikä väliin jää rakoa.

Sarana on toteutettu niin, että puhelimen voi avata lähes mihin tahansa asentoon – vain liikeradan alku- ja loppupäässä on pieni alue, jolloin puhelin avaa tai sulkee itsensä. Saranan tuntuma on asiallinen, mutta ei moitteeton. Sinällään saranan liiketuntuma on tasainen, mutta suurin miinus tulee havaittavasta välyksestä, kun puhelin on avattuna ”puolimatkaan”.

Maininnan arvoista myös on, että saranan liikerata on siinä määrin jäykkä, että puhelimen avaaminen sujuvasti yhdellä kädellä on käytännössä mahdotonta. Tämä tosin koskee käytännössä kaikkia markkinoilta löytyviä taittuvia puhelimia. Sulkeminen on helpompaa ja puhelin napsahtaa loppumatkassa napakasti kiinni.

Vertailun vuoksi saranan ja taittuvan rakenteen laatuvaikutelma on ihan OK-tasolla, mutta ei kuitenkaan kokonaisuutena aivan yllä Flip4:n luokkaan. Ero laitteiden välillä on muutoin melko pieni, mutta Samsungin saranatoteutus tuntuu liikeradaltaan vielä jämäkämmältä ja välyksettömämmältä. Muilta osin Razr 40 rakenteen tukevuudesta ja viimeistelystä ei ole pahaa sanottavaa.

Puhelimen taittuvasta rakenteesta on käytännön etua tietyissä käyttötilanteissa, kuten valokuvaamisessa ja videopuheluissa (puhelin toimii itsessään kamerajalustana). Lisäksi pinta-alaltaan kasaan taitettu puhelin on selvästi peruspuhelinta pienikokoisempi ja mahtuu näppärämmin mm. taskuun tai laukkuun.

Kansinäytön tekniset tiedot:

1,5-tuumainen AMOLED -kosketusnäyttö
368 x 194 pikseliä, 2:1, 282 PPI
60 Hz, 8-bit, 1000 nit (pistemäinen maksimi)
Gorilla Glass Victus -suojalasi

Toisin kuin kalliimmassa Razr 40 Ultrassa, perusmallin ulkonäyttö on kooltaan huomattavasti pienikokoisempi 1,5-tuumainen ja sen hyödynnettävyys on rajattua. Käytännössä matalan kaistaleen muotoista pikkunäyttöä voi hyödyntää ilmoitusten, kalenteritapahtumien sekä säätilan perustason tarkastamiseen, musiikkikappaleen vaihtamiseen, ajastimen käyttöön ja ääninauhurin aktivoimiseen widgettihenkisten välilehtien avulla. Kaikki vähänkään monimutkaisemmat tehtävät on suoritettava avaamalla sisänäyttö. Käytettävyysero Ultra-malliin verrattuna on todella massiivinen ja ainakin itseäni puhelimen avaaminen ärsytti paikoin siinä määrin, että säilytin puhelinta kotona ollessani avattuna taskussa.

Pienenä miinuksena havaitsimme silloin tällöin käyttöjaksolla kansinäytön aktivoituneen itsekseen taskussa ja vaihtaneen näkymän välilehteä. Kertaalleen kansinäyttö oli aktivoinut taskussa ajastimen, joka pärähti soimaan hetken itsekseen raksutettuaan. Motorolan olisikin syytä vielä parantaa kansinäytön virheaktivoitumisen tunnistusta puhelimen ollessa taskussa.

Alapääty:

mikrofoni
USB-C 2.0 -liitäntä
toinen stereokaiuttimista

Yläpääty:

mikrofoni
Etunäytön yläkehyksessä toinen stereokaiuttimista
Näyttöreiässä 32 megapikselin etukamera, 0,7 um, f2.4

Oikea kylki (yläosa):

äänenvoimakkuuspainikkeet
virta-/lukitusnäppäin sormenjälkitunnistimella

Vasen kylki (yläosa):

nano-SIM-korttikelkka

Razr 40:n liitännät ja painikkeet sijaitsevat hyvin tavanomaisilla paikoilla. USB-C-liitäntä on valitettavasti 2.0-versiota. Oikean kyljen ylemmässä puoliskossa sijaitsee virtapainikkeen yhteyteen sijoitettu sormenjälkitunnistin, joka toimi testijaksolla ongelmitta. Sormenjälkitunnistin on käytössä sekä puhelimen ollessa avattuna että suljettuna.

Stereokaiuttimien äänenlaatu on melko hyvä – ne tuottavat kohtalaisen voimakkaan äänen, joka on selkeä ja varsin tasapainoinen puhelimien mittapuulla. Vasemman kyljen korttikelkkaan sopii vain yksi nano-SIM-kortti. Dual SIM -ominaisuus toteutetaan eSIM:in avulla.

Sisänäytön tekniset ominaisuudet:

6,9-tuumainen LTPO AMOLED –näyttöpaneeli
1080 x 2640 pikseliä, 22:9-kuvasuhde, 413 PPI
144 hertsin adaptiivinen virkistystaajuus, 240 Hz kosketuksentunnistus
HDR10+-tuki, 1400 nitin maksimikirkkaus

Yhden käden käyttö on koon puolesta paikoin kömpelöä, sillä näyttö on läpimitaltaan 6,9-tuumainen ja kuvasuhteeltaan tavanomaista pitkulaisempi. Keskeisimmiltä ominaisuuksiltaan näyttö on identtinen Ultra-mallin näytön kanssa, joten on todennäköistä, että eroavaisuudet virkistystaajuudessa on toteutettu ohjelmistotasolla.

Saranakohdasta näyttö on selvästi tasaisempi kuin Samsungin taittuvissa malleissa. ”Ura” näytön pinnassa on hyvin loiva ja melko huomaamaton, eikä siihen kiinnitä käytössä juurikaan huomiota. Näyttöpaneelin pinnassa on suojakalvo, jonka voi huomata näytön reunoilta, eikä se ole tarkoitettu käyttäjän irrotettavaksi. Näytön reunoja kiertää musta muovinen suojalista, joka on hieman näytön reunalta tehtävien pyyhkäisyeleiden tiellä.

Näytön nimellinen 144 hertsin maksimivirkistystaajuus on käytettävissä vain peleissä asetuksista päälle pakotettuna. Muutoin näytön virkistystaajuus vaihtelee adaptiivisesti 10 ja 120 hertsin välillä näytettävän sisällön mukaan. Kuvanlaadultaan sisänäyttö on hyvä. Se yltää tarvittaessa erittäin hyvään kirkkauteen ja värintoisto on luonnollista, etenkin jos käytetään sRGB:n mukaan säädettyä luonnollinen-väritilaa. Oletuksena käytössä oleva kylläinen väritila on runsaampi, mutta taittaa hieman kylmän suuntaan, jos värilämpötilaa ei hienosäädä lämpimämmäksi.

Tekniset ominaisuudet:

Snapdragon 7 gen 1 -järjestelmäpiiri
8 Gt LPDDR4X RAM-muistia
256 Gt UFS 2.2 -tallennustilaa (Järjestelmä vie noin 239 gigatavua)
4G Cat 18, 5G Sub6 GHz NA & NSA (N1/2/3/5/7/8/20/26/28/38/40/41/66/77/78), Dual SIM (eSIM+nano)
Wi-Fi 6e, Bluetooth 5.3, NFC
GPS, A-GPS, LTEPP, SUPL, GLONASS, Galileo, Beidou
Stereokaiuttimet, Dolby Atmos
4200 mAh litium-polymeeriakku, USB Type-C 2.0, 30 W pikalataustuki, 5 W langaton lataus

Perusmallin merkittävä ero kalliimpaan Ultraan nähden löytyy ulkonäytön ohella myös sisuskaluista, sillä käytössä on keskiluokan Snapdragon 7 gen 1 -piiri, joka on tyypillisesti käytössä noin 500 euron tavallisissa puhelimissa. Suorituskykyero Ultra-mallin Snapdragon 8+ gen 1 -piiriin on merkittävä – raa’assa laskenta- ja grafiikkasuorituskyvyssä mitattuna 2-3-kertainen. Pienitehoisempi piiri pärjää jäähdytyksen puolesta paremmin taittuvarakenteisen puhelimen kuorissa, eikä suorituskyvyn lasku rasituksessa ole niin merkittävää.

Perusmallissa myös muistitekniikassa on pihistelty, sillä vaikka määrät ovat samat kuin Ultrassa, perustuu RAM-muisti vanhempaan LPDDR4X-tekniikkaan ja tallennustila hitaampaan UFS 2.2 -tekniikkaan. Nämä molemmat ovat tuttuja keskihintaluokan puhelimista alle 500 euron hintapisteestä.

Akku on kapasiteetiltaan 400 mAh suurempi kuin Ultrassa, mutta viikon käyttötestin perusteella käytännön akunkesto oli hyvin samaa luokkaa Ultran kanssa – yhdestä päivästä selviää helposti 5-6 tunnin näytön päälläoloajalla, mutta kahden päivän ylitys yhdellä latauksella on jo hankalaa. Lataustehot ovat myös samat kuin Ultrassa sekä langallisesti että langattomasti. Käytännössä mittasimme akun latautumisnopeudeksi vartissa vajaan kolmanneksen, puolessa tunnissa lähes 60 % ja täysi varaus saavutettiin hieman yli tunnissa. Täyden latauksen aika oli hieman yllätys, sillä Ultra-mallin pienempi akku latautuu samalla laturilla noin 25 minuuttia hitaammin.

Kamera

Kameran tekniset tiedot:

Pääkamerat:
- 64 megapikselin pääkamera, f1.8, 25 mm kinovastaavuus, 1/2″ OmniVision OV64B -sensori, 0,7 µm pikselikoko, Quad Bayer -suodin, PDAF, OIS
- 13 megapikselin ultralaajakulma, f2.2, 120 asteen kuvakulma, 1/3,06″ Hi1336-sensori, 1.12µm pikselikoko, automaattitarkennus, makrokuvaus
Videotallennus: 4K 30 FPS, 1080p 240 FPS slow-mo, 720p 960 FPS super slow-mo, HDR10+
Etukamera:
- 32 megapikselin etukamera, 1/3” OV32B40-sensori, Quad Bayer, RGBW, 0,7 um pikselikoko, f2.4, kiinteä tarkennus

Razr 40:n pääkamera on eri kuin Ultrassa, mutta ultralaajakulmakamera on sama. Perusmalli luottaa korkeamman resoluution 64 megapikselin Omnivision-sensoriin, jonka pikselikoko on luonnollisesti pienempi ja aukkosuhde myös huonompi. Optinen vakain kuuluu kuitenkin varustukseen.

Ultralaajakulmakamera käyttää samaa Hynixin 13 megapikselin sensoria kuin Ultra, mutta objektiivissa on jostain syystä päädytty 12 astetta laajempaan 120 asteen kuvakulmaan. Automaattitarkennus on säilytetty, joten kameralla voi ottaa myös makrokuvia.

Sisänäytön yläreunaan näyttöreikään sijoitettu 32 megapikselin etukamera perustuu Omnivisionin RGBW-tyyppiseen sensoriin, joka tuottaa 8 megapikselin kuvia ja pystyy myös taltioimaan 4K-videota.

Kamerasovelluksen toteutus on tuttu Motorolan muista viimeaikaisista malleista ja Razr 40 Ultrasta. Käyttöliittymä on yleisilmeeltään selkeä ja operoitavissa perustoiminnoiltaan yhdellä kädellä. Kuvaustilavalikkoon päästäkseen on selattava kuvaustilalistan päähän. Makrokuvaustilan painike on sijoitettu kameranvalintapainikkeiden viereen.

Käyttöliittymä osa mukautua näyttämään etsimen toisessa näyttöpuoliskossa, kun puhelin on avattuna puoliväliin. Kuvausnäkymän vasemmassa alanurkassa sijaitseva toimintopainike mahdollistaa ulkonäytön käyttämisen näyttämään värikästä animaatiota lasten huomiota kiinnittämään.

Razr 40:n pääkameran kuvanlaatu on yleisesti ottaen kohtalaisen hyvää. Vaikka kamerasensori on eri, kuvien ilme on hyvin samankaltainen kalliimman Ultra-mallin kanssa. Samaan tapaan kamera ylikorostaa hieman kontrastia ja paikoin värejä (etenkin punaista ja vihreää). Muilta osin kuvissa ei ole valittamista. Yksityiskohtien määrässä perusmallin 16 megapikselin tarkkuudella taltioituvat otokset ovat jopa hieman parempia.

Myös heikossa valossa suoritustaso on samankaltainen Ultran kameran kanssa ja havaittavaa eroa löytyy lähinnä pikselitason prosessoinnista. Tässä hintaluokassa hämäräkuvien laatu on varsin hyvää, vaikkakaan ei missään nimessä yllä markkinoiden huippujen tasolle etenkään erittäin vähäisessä valossa. Prosessointi sallii jonkin verran kohinaa, joka tekee hyvää terävyydelle. Haastavammissa valaistusolosuhteissa kuvissa joihinkin kuvien kohtiin saattaa ilmestyä pehmentyneitä alueita.

Vaikka ultralaajakulmakameran sensori on sama kuin Ultrassa, vaikuttaa objektiivin pienempi polttoväli kuvanlaatuun heikentävästi ja yksityiskohtia pehmentävästi. Toki plussapuolena käytössä on laajempi kuvakulma, josta on hyötyä esimerkiksi ahtaissa tiloissa kuvatessa. Ultralaajakulmakameran värintoisto on joissain tilanteissa havaittavasti pääkameraa hailakampaa. Dynamiikka on pääkameraa heikompaa, mutta kokonaisuudessa ultralaajakulmakamera tekee silti luokassaan keskitasoa parempaa jälkeä.

Plussaa on mahdollisuus käyttää ultralaajakulmakameraa makrokuvaukseen. Erillistä tiukemman rajauksen tekevää makrotilaa käyttäessä kuvat ovat yliprosessoidun näköisiä, mutta pieksevät silti erilliset makrokamerat mennen tullen. Lähikuvia voi ottaa myös ilman makrotilaa.

Heikossa valossa myös ultralaajakulmakamera käyttää automaattista yökuvaustilaa ja sen käyttö on suositeltavaa. Kuvanlaatu on perushyvää ja sillä saa hyvinkin käyttökelpoisia otoksia etenkin kaupungin iltavalaistuksessa.

Videokuvaus onnistuu molemmilla takakameroilla maksimissaan 4K 30 FPS asetuksilla. Sen bittivirta on H.265-pakkauksella noin 45 Mbit/s ja ääni tallentuu 256 kbit/s stereona. Valitettavasti kameraa ei voi vaihtaa kesken kuvauksen 4K-tarkkuutta käytettäessä.

Videokuvan laatu on kategorioissaan melko hyvää sekä pääkameralla että ultralaajakulmakameralla. Pääkamera korostaa värejä ja kontrastia valokuvien tapaan, mutta muutoin jälki on yksityiskohtaista ja miellyttävää. Ultralaajakulman kuva on pääkameraa pehmeämpi ja värintoisto on huomattavasti latteampaa sekä jo pilvisellä säällä kuvassa voi havaita kohinaa, mutta muutoin jälki on luokassaan asiallista.

Kuvanvakautus kärsii valitettavasti samasta värinäongelmasta, joka on nähty monissa muissakin Motorolan puhelimissa jo useamman sukupolven ajan. Terävämmissä tärähdyksissä kuva värähtelee häiritsevästi, joka tekee siitä hankalaa katseltavaa. Halutessaan vakautuksen voi kytkeä pois päältä.

Ohjelmisto ja käyttökokemukset

Razr 40 vieraili kokeilujaksolla ympärivuorokautisessa käytössä runsaan viikon ajan, eikä laite selvinnyt käyttökokemusten osalta aivan puhtain paperein. Jossain tilanteissa puhelimessa havaittiin hetkittäisiä muutaman sekunnin jäätymisiä, jolloin näyttö ei ottanut kosketuksia vastaan. Lisäksi sovellusten välillä siirtyessä ja aktiivisemmissa moniajotilanteissa siirtymissä ja animaatioissa havaittiin pientä tökkimistä ja pätkimistä. Hidastelua havaittiin myös kameran etsinkuvassa sovelluksen avaamisen sekä kuvan ottamisen jälkeen. Tämän hintaluokan puhelimessa hidastelu ei ole enää hyväksyttävää.

Softapuolen toteutus on sinällään ennalta tuttu aiemmin testatusta Razr 40 Ultrasta. Motorola tarjoilee tuttuun tapaan omat My UX -kustomointinsa Android 13:n päällä. Kustomoinnit ovat useimpiin muihin valmistajiin verrattuna hyvin kevyet ja kunnioittavat hyvin pitkälle vakio-Androidin ulkoasua. Motorola on lähinnä höystänyt kokonaisuutta maltilla omilla lisäominaisuuksillaan, joista monet löytyvät keskitetysti Moto-sovelluksen kautta.

Razr 40 -mallistosta löytyy Motorolan muista premium-malleista tuttu Ready For -ominaisuuskattaus, joka mahdollistaa mm. työpöytätilan käyttämisen langattomasti Miracastin yli erillisellä näytöllä sekä puhelimen käyttämisen webbikamerana.

Ohjelmiston päivitystuki on sama kuin Ultra-mallissa, eli kolme vuotta Android-versiopäivityksiä (14, 15 ja 16) sekä neljä vuotta tietoturvakorjauksia (2027 asti). Käytännön tasolla Motorolalla on kuitenkin vielä parantamista päivitysaikataulujensa suhteen, sillä esimerkiksi viimesyksyinen Razr 2022 ei ole edelleenkään saanut Android 13 -päivitystään.

Yhteenveto

Vaikka Razr 40 onkin kädessä varsin mukavan tuntuinen taittuva puhelin ja itse pidin sen pintaviimeistelystä enemmän kuin Ultra-mallin lasikuorista, on kuorien sisällä varsin epätasapainoinen kokonaisuus lähemmäs tonnin hintalappu huomioiden. Taittuvasta rakenteesta joutuu maksamaan useamman satasen ekstraa, jos hintaa verrataan vastaavat tekniset ominaisuudet tarjoaviin tavanomaisiin puhelimiin.

Rakenteellisesti laite jää hieman kaipaamaan parempaa vesisuojausta, joka Samsungin malleista löytyy. Lisäksi ulkonäytön käytettävyys on huomattavan rajattua verrattuna kallimpaan Ultra-malliin, mutta edullisemmassa hintaluokassa toki ymmärrettävää. Teknisesti Snapdragon 7 gen 1 -piiri ei tarjoa riittävää suorituskykyä tähän hintapisteeseen ja se näkyy valitettavasti jopa käytännön käyttökokemuksen tökkimisenä. Vahvuuksiin ei myöskään lukeudu akunkesto, joka riittää lähinnä yhden päivän tarpeisiin.

Razr 40:n vahvoja puolia ovat suuri ja kuvaltaan hyvä sisänäyttö. Myös Motorolan hyvin paljon vakio-Androidiin nojaava ohjelmistototeutus ansaitsee sinällään kehut selkeydestään ja ok-tason päivitystuestaan. Kamerat tekevät myös ok jälkeä, vaikka eivät ansaitsekaan varauksettomia kehuja. Selfie-kuvaukseen hyödynnettyinä ne tarjoavat kuitenkin erinomaista laatua omakuviin.

Vaikka Razr 40 on suositushinnaltaan edullisin täkäläisille markkinoille lanseerattu taittuvanäyttöinen älypuhelin, on se käytännössä todella tiukassa kilpailutilanteessa Samsungin viimevuotisen Flip4-mallin kanssa, joka on ollut jo tovin saatavilla 600-700 euron tarjoushintaan. Samalla Flip4 on Razr 40:ää parempi käytännössä kaikilla osa-alueilla, joten on hyvin hankala suositella Motorolan vaihtoehtoa kalliimpaan suositushintaansa.

Plussat