io-tech testasi 280 mm:n esitäytetyt nestejäähdytteiset prosessoricoolerit neljältä eri valmistajalta.

io-techin ensimmäisen coolerivertailun julkaisu on päässyt viivästymään kohtuuttoman pitkälle usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta johtuen. Tämä artikkeli oli alun perin tarkoitus julkaista keväällä 2017, mutta mobiilipuolen artikkeleiden tekemiseen ja uuden sivuston pyörittämiseen kuluneen ajan, rakenteilla olleen uuden testialustan sekä testikappaleiden pienen alkuvaiheen viivästymisen yhteensattumana juttu julkaistaan vasta nyt.

Haluan kuitenkin ajatella positiivisesti ”parempi myöhässä kuin ei milloinkaan” ja toisaalta tämän artikkelin tekemisen myötä myös uusien coolerivertailujen tekeminen on taas helpompaa, kun mm. uusi testikokoonpano sekä siihen liittyvät testimetodit on saatu otettua käyttöön ja ajettua sisään. Loppuvuoden aikana voidaankin odottaa vielä lisää jäähdytysaiheisia artikkeleita.

io-techin ensimmäisen coolerivertailun aiheeksi valitsimme käyttövalmiit esitäytetyt prosessorin nestecoolerit, joiden suhteen päädyimme suosituimpiin kuuluvaan 280 mm jäähdytintä käyttävää kokoluokkaan. Hartaan esivalinnan ja lukijoille TechBBS-foorumilla tehdyn kyselyn myötä päädyimme ottamaan mukaan neljä coolerimallia, jotka löytyivät Alphacoolin, BeQuietin, Corsairin ja Cryorigin valikoimista. Testiryhmän hintahaarukka on tämän artikkelin julkaisuhetkellä elokuussa 2018 Hinta.fi-palvelun mukaan noin 125–155 euroa.

Tutustumme tässä artikkeleissa coolereiden rakenteeseen ja ominaisuuksiin sekä ajamme melu- ja suorituskykymittaukset io-techin uudella cooleritestikokoonpanolla.

 

Alphacool Eisbaer 280

Saksalainen Alphacool on tullut tunnetuksi kilpailukykyisesti hinnoitelluista nestejäähdytyskomponenteistaan, mutta tarjoaa myös valmiita nestejäähdytysratkaisuja. Näitä yksi on loppuvuodesta 2016 markkinoille tullut Eisbaer-tuoteperhe, joka koostuu kuudesta erikokoisesta vaihtoehdosta (120, 140, 240, 280, 360 ja 420 mm). Tähän vertailuun valitsemamme 280 mm malli on valikoiman suosituimpia ja sen suositushinta on 129,95 euroa. Tarjolla on myös erillinen ohuemmilla jäähdyttimillä varustettu Eisbaer LT –mallisto.

Alphacool toimittaa Eisbaer 280:n mattamustassa pahvilaatikossa, jonka pinnassa on valmistajan turkoosinsiniset logot, hillitty tumma kuva järjestelmän blokkiyksiköstä sekä tuotteen mallimerkintä. Tarkempia speksejä ei pakkaukseen ole painettu, mutta kannesta käy selville yhteensopivat prosessorikannat. Paketin sisällä tuote on suojattu pahvisella sovitekaukalolla sekä muovipusseilla.

Pakkauksen sisälle on pakattu itse nestekierron ohella kaksi 140 mm tuuletinta, kiinnitystarvikkeet Intel- ja AMD-alustoille sekä tuulettimille, 3-pin tuuletinhaaroitin, pieni pussi Gelid XPX Xtreme –lämpötahnaa sekä asennusohjeet. Lisätarvikkeet on pakattu selkeästi merkittyihin ja uudelleensuljettaviin pusseihin.

Vaikka Eisbaer 280 on ns. valmisnestecooleri, eli se toimitetaan esitäytettynä ja käyttövalmiina, poikkeaa se rakenteeltaan jonkin verran osasta markkinoilta löytyvistä kilpailijoista. Alphacool on nimittäin toteuttanut järjestelmän modulaariseksi, eli se voidaan tyhjentää, purkaa, uudelleenrakentaa, päivittää ja täyttää uudelleen milloin tahansa. Osa komponenteista on suoraan Alphacoolin custom-komponenttien valikoimasta ja osa on toteutettu erityisesti tätä tarkoitusta varten. Lähtökohdat ovat siis ainakin teoriassa hyvät – käyttäjällä on mahdollisuus muokata ja huoltaa järjestelmää, joka on varsin harvinaista esitäytettyjen valmisnestecoolereiden joukossa.

Eisbaer 280 koostuu pumpun ja säiliön sisältävästä blokkiyksiköstä, taipuisista PVC-letkuista, 280 mm kuparijäähdyttimestä sekä kahdesta 140 mm tuulettimesta. Yleistuntuma on laadukkaampi, kuin valmisnestecoolereissa keskimäärin. Cooleri on yhteensopiva käytännössä kaikkien AMD:n ja Intelin suoritinkantojen kanssa – joskin AMD TR4 –asennustarvikkeet on hankittava erikseen. Valmistaja lupaa coolerilleen kahden vuoden takuun.

Järjestelmässä käytetty jäähdytin perustuu Alphacool NexXxoS ST30 –malliin ja on siis kooltaan 280 mm. Jäähdyttimen rakenne on teräksisiä kylkien peitepaneeleita lukuun ottamatta kokonaan kuparia, joka ei ole itsestäänselvyys tämän hintaluokan coolereissa. Jäähdytin on 30 mm paksu, joskin suojakuoret poislukien varsinaisen jäähdytyskennon paksuus on noin 17 mm. Jäähdyttimen kokonaisulkomitat ovat 316 x 144 x 30 mm.

Jäähdyttimen tiheydestä kertova FPI-arvo (Fins Per Inch) on 16, joka on melko lailla keskitasoa ja sopii kohtalaisen hyvin kaikille ilmavirroille. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä pienempi jäähdyttimen FPI-arvo on, sitä paremmin se soveltuu käytettäväksi hiljaisten ja alhaisten ilmavirtojen tuulettimien kanssa. Tuulettimia varten jäähdyttimestä löytyy M3-kierteet ja kennon suojana ovat taustalevyt, jotka estävät ruuvien kiertämisen liian pitkälle.

Letkut on kiinnitetty jäähdyttimeen standardinmukaisilla G1/4-kierrettä käyttävillä puristusliittimillä, jotka käyttäjä voi halutessaan irrottaa ja vaihtaa toisen mallisiin.

Eisbaerin blokkiyksikkö on kooltaan tavanomaista korkeampi (67,5 mm), sillä se sisältää pumpun ohella myös järjestelmän nestesäiliön. Blokkiyksikön kokonaismitat ovat 66 x 66 x 67,5 mm. Alphacool on eristänyt pumpun koteloinnin, jonka kerrotaan vaimentavan melua ja värinöitä. Kyljessä on ikkuna, jonka kautta on mahdollista nähdä säiliön täyttöaste. Täydennysproppu sijaitsee blokin päällä. Sekä nestesäiliö että päällä oleva valmistajan logo ovat valaistu siniseksi.

Blokkiin integroitu pumppu on malliltaan Alphacool DC-LT 2600 Ceramic Ultra Low Noise, joka jännitealue on 7-12 volttia. Seitsemän voltin nopeuden kerrotaan riittävän järjestelmälle vakiokokoonpanolla (ei lisättyjä komponentteja nestekierrossa) ilman suorituskykyhäviöitä. Pumpun maksimikierrosnopeus on 2600 RPM, tilavuusvirta 70 l/h ja nostokorkeus 0,85 m. Tehon luvataan riittävän ongelmitta, vaikka kiertoon lisättäisiin näytönohjainblokki ja toinen jäähdytin. Pumppu ottaa virtansa tavallisen kolmepinnisen tuuletinliittimen kautta.

Blokin pohjan kontaktipinta on kuparia ja kooltaan 50 x 50 mm. Pohja on viimeistelty peilaavaksi, vaikkakin sopivassa kulmassa valoa vasten katsoessa pinnassa on havaittavissa pieniä hiontauria. Pinta on aavistuksen keskeltä kupera, joka on tyypillistä ja tarkoituksenmukaista prosessorien lämmönlevittimien koverasta muodosta johtuen.

Eisbaer-mallistossa käytetään taipuisia mustia PVC-letkuja, joiden päällä on littaantumisen estävä metallijousi. Letkujen sisämitta on kahdeksan ja ulkomitta 11 millimetriä – pituutta on liittimestä liittimeen mitattuna noin 320 mm.

Kennolta palaavaan letkuun on sijoitettu nailonmuoviset pikaliittimet, joiden avulla järjestelmää on helppo laajentaa esimerkiksi toisen jäähdyttimen tai näytönohjainblokin avulla. Alphacool tarjoaa esitäytettyjä pikaliittimillä varustettuja vaihtoehtoja, jotka voi kytkeä suoraan järjestelmään.

Liittimen kiristysholkki kierretään auki, jonka jälkeen puoliskot vedetään irti toisistaan. Ratkaisu on tehty vuotamattomaksi, eli liittimet sulkeutuvat automaattisesti, kun ne vedetään irti toisistaan. Kokeilun perusteella liittimet vaikuttivat käteviltä, vaikka sisältä pääsikin lorahtamaan irrottaessa muutama tippa jäähdytysnestettä.

Eisbaer 280:n mukana toimitetaan kaksi liukulaakeroitua 140 mm Eiswind 14 –tuuletinta, joita ei ole tarjolla erillismyynnissä. Tuulettimet ottavat virtansa tavallisen kolmepinnisen tuuletinliitännän kautta ja niiden pyörimisnopeus on täydellä 12 voltin jännitteellä 1100 kierrosta minuutissa. Maksimi-ilmavirraksi ilmoitetaan 62,3 CFM, paineentuotoksi 1,55 mm H2O ja melutasoksi 29,4 dBA. Mukana toimitetaan Y-haaroitin, jolla tuulettimet saadaan kytkettyä samaan liitäntään.

Tuulettimet kiinnitetään jäähdyttimeen mukana toimitettavilla ruuveilla ja valmistaja suosittelee asentamaan tuulettimet puhaltamaan kennon läpi ja ulos kotelosta. Kokonaisuutena Eisbaer 280:ssa toistuu valmistajan sinertävä väriteema niin blokin valaistuksessa, tuulettimissa kuin kennon logoissa.

Eisbaer 280:n asennusohjeet ovat melko selkeän 14-sivuisen vihkosen muodossa. Ohjeet ovat englanniksi, ranskaksi ja saksaksi ja ohjeissa on käytetty selkeitä värikuvia. Cooleri on yhteensopiva käytännössä kaikkien nykyisten ja entisten AMD- ja Intel-suoritinkantojen kannalta viimeisten kymmenen vuoden ajalta, joskin asennustarvikkeet AMD:n Threadripper-prosessoreille pitää hankkia erikseen. Teemme seuraavaksi esimerkkiasennuksen Intelin LGA1155-suoritinkannalle.

Coolerin asennus aloitetaan asettamalla komposiittimuovinen taustalevy prosessorikannan takapuolelle. Halutessaan taustalevyn voi kiinnittää emolevyn pintaan kaksipuolisella teipillä asennuksen helpottamiseksi. Taustalevyn sakaroissa on liikkuvat metalliholkit, jotka ovat säädettävissä sopivalle etäisyydelle toisistaan prosessorikannan reikien mukaan. Toteutuksessa olisi vielä hieman viilattavaa, sillä blokin kiristysvaiheessa holkit saattavat päästä irtoamaan taustalevystä, jos niitä ei tue takaa sormella.

Blokkiyksikön pohjan reunoja kiertäviin uriin liu’utetaan vastakkaisilta puolilta metalliset kiinnityskehykset, jotka lukittuvat toisiinsa pienillä kynsillä. Kiinnitysrautojen sakaroihin kierretään kiinni sormiruuvin, jousen, prikan ja mutterin yhdistelmä, joka pysyy kiristettynä paikallaan sakaroiden päissä.

Ennen blokkiyksikön kiristämistä prosessorin päälle on helpointa kiinnittää jäähdytin tuulettimineen kotelon kattoon tai etupaneeliin. Blokkiyksikön kiinnittäminen tapahtuu yksinkertaisesti ruuvaamalla jousitetut sormiruuvit jokaisesta kulmasta loppuun asti. Toimenpiteessä on hyvä olla apuna ristipäinen ruuvimeisseli.

Vaikka Eisbaer 280:n blokkiyksikkö on melko korkea, peittää se prosessorikannan ympäristöstä varsin pienen alan ja on myös selvästi ilmajäähdytteisiä prosessoricoolereita pienempi. Jäähdytintä koteloon asentaessa pitää huomioida tarvittava tila, eli jäähdytin tuulettimineen on 55 mm paksu ja vaatii kaksi vierekkäistä 140 mm tuuletinpaikkaa kiinnittämiseen. Joissain koteloissa tilaa saattaa olla niin niukalti, että pelkät kaksi vierekkäistä 140 mm tuuletinpaikkaa eivät vielä välttämättä pelkiltään riitä jäähdyttimen asentamiseen, joten asia kannattaa varmistaa kotelon tiedoista (ja tarvittaessa mittaamalla) jo etukäteen. Letkujen pituuden suhteen kannattaa myös huomioida, että suurimmissa täystornikoteloissa ne eivät välttämättä riitä esimerkiksi kotelon alaosan asennuksiin.

Huomioita asennuksesta:

  • Yhteensopivuus eri prosessorikantojen kanssa on laaja, mutta TR4-tarvikkeet myydään erikseen.
  • Prosessorikannan taustalevyn paikallaan pitäminen saattaa olla blokkia kiristäessä hieman hankalaa
  • Blokin kiristämisessä saattaa tarvita ruuvimeisseliä
  • Blokki ei peitä juurikaan emolevyä, eikä aiheuta yhteensopivuusongelmia komponenttien kanssa
  • Letkut saattavat olla lyhyet suurikokoisimmissa täystornikoteloissa ja etupaneeli- sekä pohja-asennuksissa

 

BeQuiet Silent Loop 280 mm

Saksalainen BeQuiet on ollut jo vuosia tunnettu virtalähteistään ja tämän vuosikymmenen aikana yritys on laajentanut voimakkaasti myös koteloiden ja jäähdytystuotteiden puolelle. Ensimmäiset nestejäähdytystuotteensa BeQuiet esitteli syksyllä 2016 Silent Loop –malliston muodossa. Tarjolla on samaan perusrakenteeseen pohjautuvat neljä eri jäähdytinkokoa: 120, 240, 280 ja 360 mm. Tämän vertailun teeman mukaisesti valitsimme mukaan 280 mm version.

Valmistajan suositushinta 280 mm mallille on 154 euroa, mutta Hinta.fi-palvelun mukaan sen hinta on Suomessa edullisimmillaan noin 155 euroa, eli kyseessä on tämän vertailun kallein tuote.

Silent Loop 280 mm toimitetaan mattamustassa pahvilaatikossa, jonka pinnassa on kuvia tuotteesta, selkeät mallimerkinnät sekä kattavat erittelyt tuotteen teknisistä ominaisuuksista. Laatikon sisältö on suojattu pahvisella kaukalolla sekä muovipusseilla.

Pakkauksen toimitussisältöön lukeutuu itse coolerin ohella kaksi 140 mm tuuletinta, käyttöohjevihkonen, Y-tuuletinhaaroitin, ruiskullinen lämpötahnaa sekä siististi merkittyihin uudelleensuljettaviin pusseihin lajitellut kiinnitystarvikkeet.

Paketista purettaessa Silent Loopin kokonaisuus vaikuttaa epäilyttävän tutulta. Syykin on selvä, sillä cooleri on Alphacoolin suunnittelema ja valmistama, joten esimerkiksi jäähdytin, letkut ja liittimet ovat identtiset edellä esitellyn Eisbaer 280:n kanssa. Eroakin löytyy, sillä BeQuietin coolerissa on käytetty erilaista blokkiyksikköä sekä tuulettimia. Alphacool Eisbaer -mallien tapaan myös Silent Loop käyttää standardiliittimiä ja on tarvittaessa purettavissa osiin, huollettavissa ja uudelleentäytettävissä. Toki pakkausesta otettaessa se on käyttövalmis, kuten valmisnestecoolerin henkeen kuuluu.

Silent Loop 280 mm koostuu 280 mm kuparijäähdyttimestä, kahdesta 140 mm Pure Wings 2 –tuulettimesta, PVC-letkuista sekä integroidulla pumpulla varustetusta blokkiyksiköstä. Laatuvaikutelma on hyvä. Yhteensopivuus luvataan Alphacoolin coolerin tapaan kaikille nykyisille ja viimeaikaisille AMD:n ja Intelin suoritinkannoille. Threadripper-prosessorien TR4-kannalle on tosin tilattava erillinen asennussarja. Valmistaja antaa coolerille kolmen vuoden takuun.

Jäähdytinkenno on ulkonäöltään ja toteutukseltaan tuttu, sillä se on identtinen Alphacool Eisbaerissa käytetyn 280 mm jäähdyttimen kanssa. Valmistajan ilmoittamat ulkomitat (319 x 144 x 30 mm) heittävät hieman Alphacoolin ilmoittamista, mutta käytännössä mittasimme jäähdyttimien olevan identtisiä. Rakenteeltaan jäähdytin on teräksisiä kylkisuojia lukuun ottamatta täyttä kuparia. Jäähdyttimen molemmin puolin on kiinnityspisteet kahdelle 140 mm tuulettimelle.

Letkut kiinnittyvät jäähdyttimen standardikokoisiin G1/4-kierteisiin asennetuilla puristusliittimillä, jotka ovat samanlaiset kuin Alphacoolin coolerissa. Liittimet voi halutessaan irrottaa ja vaihtaa toisenlaisiin.

Jäähdyttimen lamellien tiheys on mittaustemme mukaan 16 FPI, joka on keskiluokkaa ja sopii käytettäväksi kaikenlaisten tuulettimien kanssa.

Silent Loop 280:n letkut ovat mustaa PVC-muovia ja niiden päällä on lyttyyn menemistä estävät metallijouset. Letkut taipuvat kohtalaisen mukavasti ja niiden käsittely on helppoa. Letkujen ulkoläpimitta on 11 mm ja sisäläpimitta kahdeksan millimetriä. Letkujen pituus on 390 mm, joka riittää hyvin useimpiin kokoonpanoihin.

Silent Loopin blokkiyksikkö on kulmikas ja melko pienikokoinen (65 x 71 x 25 mm), vaikka se pitääkin sisällään järjestelmän pumpun. Pumpun ominaisuuksista ei ole annettu tarkempia tietoja, mutta se ottaa virtansa kolmepinnisen tuuletinliittimen kautta ja pyörii noin 2200 kierrosta minuutissa.

Blokin sisällä käytetään käänteisen virtauksen ratkaisua, jossa vesi tulee blokin pohjaan reunoilta ja se imetään pois lämpölevyn keskeltä. BeQuietin mukaan se vähentää pumpun tuottamaa melua ja värinöitä.

Letkuliitännät sijaitsevat vierekkäin blokin päällä ja järjestelmän tyhjennys/täyttöproppu on sijoitettu blokin kylkeen virtajohdon viereen. Ohjekirjassa valmistaja suosittelee järjestelmän uudelleentäyttämistä noin kahden vuoden käytön jälkeen.

Blokkiyksikön pohjan kontaktipinta on nikkelöityä kuparia ja kooltaan noin 55 x 55 mm. Pohjan pinta on viimeistelty peilaavaksi, mutta tarkkaan katsoessa siinä voi havaita pieniä nikkelipinnoitteen alle jääneitä hiontauria. Pohja on keskiosastaan aavistuksen kupera, kuten coolerien pohjilla on nykypäivänä tapana.

Jäähdyttimen kylkeen asennetaan kaksi 140 mm Pure Wings 2 –tuuletinta, jotka tukevat PWM-ohjausta. Tuulettimet käyttävät nelinapaista moottoria sekä rihlalaakerointia, jolle luvataan 80 000 tunnin toimintaikä. Tuulettimien kierrosnopeusalue on mittaustemme mukaan noin 500–1600 RPM. Täydellä nopeudella tuulettimien suoritusarvoksi ilmoitetaan 94,2 CFM, 1,82 mm H2O sekä 37,2 dBA. Pakkauksen mukana toimitetaan Y-haaroitin, jolla molemmat tuulettimet saadaan kytkettyä samaan nelipinniseen tuuletinliittimeen.

Tuulettimet asetetaan puhaltamaan jäähdyttimen läpi ja kiinnitetään pitkillä ristikantaisilla ruuveilla. Coolerin kokonaisilme on tuulettimien logoja lukuun ottamatta hyvin tummanpuhuva. Asennusohjeissa valmistaja suosittelee asentamaan coolerin kotelon kattoon, mutta esittelee myös vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja.

BeQuietin asennusohjeet ovat 23-sivuisessa kirjasessa, joka on painettu kuudella eri kielellä. Suomen kieli ei kuulu valikoimaan. Ohjeet ovat kohtalaisen selkeät ja asennusvaiheet on havainnollistettu oranssein korostuksin varustetuin mustavalkokuvin. Tekstien esitystapa voisi olla hieman selkeämpi, sillä ohjeet kaikilla kuudella eri kielellä on painettu peräkkäin.

Silent Loop 280 on yhteensopiva kaikkien viimeaikaisten AMD- ja Intel-suoritinkantojen kanssa, mutta AMD:n TR4-kantaisten suorittimet vaativat erillisen asennussarjan hankkimista. Teemme seuraavaksi esimerkkiasennuksen Intelin LGA1155-suoritinkannalle.

Otettaessa Silent Loopin asennustarvikkeet esiin käy heti selväksi, että asennus on toteutettu identtisillä osilla Alphacool Eisbaerin kanssa. Asennuksen voi aloittaa asettamalla komposiittimuovista valmistettu taustalevy prosessorikannan taakse. Taustalevyn sakaroiden sisäkiertein varustetut holkit säätyvät emolevyn reikien mukaan. Taustalevyn voi liimata mukana tulevilla kaksipuoleisilla tarroilla kiinni emolevyn pintaan, jolloin asentaminen helpottuu hieman. Siitä huolimatta parannettavaa löytyy, sillä kierreholkit irtoavat helpohkosti taustalevystä blokin kiinnitysruuveja emolevyn läpi työntäessä.

Blokkiyksikön reunoille liu’utetaan kiinnitysraudat, joiden kulmiin kiinnitetään sormiruuvi, jousi, prikka ja mutteri. Ruuvien kiinnittäminen vaatii pientä näpräämistä, mutta tällä tavoin valmistaja on saanut toteutettua yhteensopivuuden useamman eri suoritinkannan kanssa pienempää komponenttimäärää käyttäen.

Ennen blokin asentamista prosessorin päälle on hyvä kiinnittää jäähdytin koteloon mukana toimitettavilla M3x6-kokoisilla ruuveilla.

Blokki kiinnitetään prosessorin päälle kiertämällä kulmien sormiruuvit vuoron perään loppuun asti kiinni taustalevyn holkkeihin. Ruuvit ovat siinä määrin tiukat, että ruuvimeisselin käyttö helpottaa asennusta selvästi.

Silent Loop 280:n prosessoriblokki on varsin pienikokoinen, joten se ei aiheuta yhteensopivuusongelmia niin korkeussuunnassa kuin prosessorikannan ympäristössäkään. Järjestelmän letkut ovat taipuisat ja kohtalaisen pitkät, joten letkut eivät tuota juurikaan ongelmia asennusvaiheessa. Jäähdyttimen sijoittamisessa on huolehdittava että käytössä on riittävästi tilaa – ulkomitat ovat 319 x 144 mm ja tuulettimien kanssa paksuutta muodostuu yhteensä 55 mm.

Huomioita asennuksesta:

  • Yhteensopivuus eri prosessorikantojen kanssa on laaja, joskin TR4-tarvikkeet hankittava erikseen.
  • Prosessorikannan taustalevyn paikallaan pitäminen saattaa olla blokkia kiristäessä hieman hankalaa.
  • Blokin kiristämisessä saattaa tarvita ruuvimeisseliä.
  • Blokki ei peitä juurikaan emolevyä, eikä aiheuta yhteensopivuusongelmia komponenttien kanssa.

 

Corsair Hydro Series H115i

Vuonna 1994 perustettu Corsair on yksi suurimmista nimistä nykypäivän oheistuotemarkkinoilla ja sen Hydro-sarjan nestejäähdytteiset prosessoricoolerit ovat olleet viime vuosina suosituimpien valmisnestejäähdytysratkaisujen joukossa.

Corsairin valikoimista on löytynyt 280 mm:n jäähdytintä käyttävä coolerimalli jo vuodesta 2014 alkaen ja sen jälkeen uusien mallien julkaisutahti on ollut jopa siinä määrin kiivasta, että mukana pysyminen on ollut hieman haastavaa. Ensimmäistä sukupolvea edusti H110, joita seurasivat H110i GTX- ja H110i GT –mallit (erona ODM-valmistaja). Tähän vertailuun valitsimme mukaan syksyllä 2016 kauppoihin tulleen H115i:n, joka on seuraaja H110i GTX –mallille. Lisäksi Corsairin nykymallistosta löytyy kuluvan vuoden alussa julkaistu H115i Pro –malli, joka vieraili alkuvuodesta io-techin kokeiltavana. Soppaa sekoittaa entisestään mallistosta löytyvä H110i-malli, joka on käytännössä uudelleennimetty H110i GT.

Nyt testattavan H115i-mallin suositushinta on 157,90 euroa, mutta käytännössä Hinta.fi-palvelun mukaan sitä saa nykyään Suomesta edullisimmillaan noin 125 euron hintaan.

Corsair toimittaa H115i:n tyylikkään tummanpuhuvassa pahvipakkauksessa, jota on korotettu keltaisella tehostevärillä. Pakkauksen pinnassa on tuotteen kuva sekä tietoa keskeisimmistä ominaisuuksista. Ahnaimpien speksinikkareiden tiedonjanoa pakkausmerkinnät eivät kuitenkaan tyydytä. Tuotteet ovat suojattu pahvisella suojakaukalolla sekä muovipusseilla.

Pakkauksen toimitussisältöön kuuluu itse nestekierron ohella kaksi 140 mm tuuletinta, käyttöohjeet, takuuopas, asennustarvikkeet sekä USB-johto.

H115i:n toteutus vastaa perinteistä ja markkinoilla yleisintä valmisnestecoolerilinjaa. Nestekierto on esitäytetty, sinetöity ja käyttövalmis, eikä sitä ole tarkoitettu käyttäjän avattavaksi vai huollettavaksi. Corsairin mallistoon tarkemmin perehtyneet voivat lähes välittömästi huomata, että H115i on ulkoisesti käytännössä identtinen H110i GTX –mallin kanssa. Kyseessä onkin käytännössä hyvin kevyesti päivitetty ja uudelleennimetty malli, joka eroaa edeltäjästään tiettävästi ainoastaan firmwaren ja tuulettimien kiinnitysreikien asemoinnin osalta. Laatuvaikutelmassa ei ole suoranaisesti valittamista, mutta se ei yllä aivan samalle tasolle Alphacoolin ja BeQuietin kanssa.

H115i koostuu 280 mm:n jäähdytinkennosta, punospäälysteisistä letkuista, pumpun sisältävästä blokkiyksiköstä sekä kahdesta 140 mm tuulettimesta. Kokonaisuus on Asetekin suunnittelema ja valmistama. Yhteensopivuus luvataan Intelin 115x- ja 2011/2066- sekä AMD:n AM2-, AM3- ja AM4-suoritinkannoille. Lisäksi AMD TR4-kannan kiinnitystarvikkeet toimitetaan Threadripper-suorittimien mukana. Corsair lupaa coolerilleen viiden vuoden tehdastakuun.

H115i:n 280 mm jäähdytin on materiaaliltaan alumiinia ja ulkomitoiltaan 312 x 140 x 26 mm. Materiaalina alumiini on kuparia heikompi jäähdytysteholtaan sekä huonompi ratkaisu kuparisen jäähdytysblokin kanssa käytettäväksi. Käytännössä mittasimme jäähdyttimen suojakuorien paksuudeksi noin 31 mm ja varsinaisen jäähdytinrivaston paksuudeksi noin 16 mm. Myös jäähdyttimen ulkomitat olivat mittaustemme perusteella suuremmat kuin valmistaja ilmoittaa – tarkalleen ottaen 315 x 145 mm. Valmistaja on tyylitellyt jäähdyttimen kylkiä hopeanharmailla koristelistoilla. Tuulettimille löytyy kiinnityspisteet jäähdyttimen molemmilta puolilta – keskimmäisten kiinnityspisteiden väli on hieman tavanomaista suurempi 20 mm, joka saattaa aiheuttaa ongelmia joissain vanhemmissa koteloissa.

Toisin kuin BeQuietin ja Alphacoolin coolereissa, H115i:n jäähdyttimen letkulähdöt ovat kiinteää mallia, eli ne eivät ole käyttäjän avattavissa. Vaikka letkut ovat ulkomitaltaan melko jykevät, ovat jäähdyttimen metalliset liitososat ulkoläpimitaltaan vain yhdeksän millimetriä.

Jäähdytinkennossa on seitsemäntoista nestekanavaa ja lamellien tiheys on mittauksiemme mukaan 20 FPI, eli kohtalaisen korkea. Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että H115i:n jäähdytin toimii parhaiten korkean ilmavirran ja paineentuoton tuulettimien kanssa.

Myös H115i:n blokkiyksikkö on tuttu H110i GTX –mallista. Blokin päällä on mustat muovikuoret sekä hopeanharmaa koristekaistale, jonka keskellä on RGB-valaistu Corsairin logo. Kyljessä sijaitsevaan micro-USB-liittimeen kytketään johto, välityksellä cooleria voi ohjata ja seurata tietokoneelta käsin iCUE–ohjelmistolla. Blokin päällä sijaitsevat letkulähdöt ovat pyörivää mallia, joka helpottaa coolerin asentamista. Letkut ovat ulkomitaltaan noin 16 mm paksut ja päällystetty suojapunoksella. Corsair ei ole ilmoittanut tarkempia tietoja blokkiin integroidun pumpun ominaisuuksista, mutta sen maksiminopeus on 2800 RPM.

Blokkiyksikön kyljestä lähtee nippu johtoja, sillä järjestelmän kaikki ”äly” on pakattu blokin yhteyteen. Johtonippuun kuuluu SATA-virtaliitin, jonka kautta cooleri ottaa virtansa, kaksi nelipinnistä liitintä tuulettimille sekä kolmepinninen signaalijohto emolevylle kytkettäväksi.

Valmisnestejäähdytysratkaisuihin perehtyneet tunnistavat H115i:n Asetekin tekeleeksi viimeistään blokin pohjan ulkonäöstä. Pohjan kuparinen kontaktipinta on pyöreä ja ruuvattu kahdeksalla ruuvilla kiinni blokin runkoon. Ruuvit eivät kuitenkaan ole tarkoitettu käyttäjän avattavaksi, eikä sitä ole suositeltavaa tehdä, sillä tällöin takuu mitätöityy, eikä blokkia saa enää välttämättä tiiviinä takaisin kasaan. Blokin reunoja kiertävät muoviset hampaat, joihin kiinnityskehys lukittuu.

Pohjan kontaktipinnassa on silmin sekä sormella havaittavissa olevia yhdensuuntaisia hiontanaarmuja. Pohjan pinta on lähes täysin tasainen, toisin kuin monissa nykypäivän coolereissa.

H115i:n mukana toimitetaan kaksi SP140L-tuuletinta, jotka ovat PWM-ohjattavia 900–2500 RPM kierrosalueella. Valmistaja ilmoittaa suoritusarvoiksi täydellä pyörimisnopeudella 104,65 CFM, 40 dBA ja 3,99 mm H2O. Virtansa tuulettimet ottavat blokkiyksikön kautta, mutta halutessaan käyttäjä voi toki kytkeä ne myös suoraan emolevylle.

H115i:n tuulettimet kiinnitetään jäähdyttimeen pitkillä ristikantaisilla ruuveilla ja väliin voi sujauttaa mukana toimitettavat aluslevyt. Asennusohjeet suosittelevat tuulettimien asentamista puhaltamaan kennon läpi ja jäähdyttimen asentamista kotelon kattoon. Tosin ohjeissa mainitaan myös, että paras suorituskyky saadaan asentamalla tuulettimet ottamaan ilmansa kotelon ulkopuolelta. Kokonaisuus on tyylikkään hillitty ja blokkia voi kustomoida näköisekseen vaihtamalla Corsair-logon valaistuksen väriä.

H115i:n asennusohjekirjanen on visuaaliselta toteutukseltaan erittäin selkeä ja sisältää kirjalliset ohjeet kuudella eri kielellä (suomi ei kuulu niiden joukkoon). Kuvat ovat siinä määrin selkeitä, ettei tekstien lukemiselle ole juuri tarvetta. Cooleri on yhteensopiva käytännössä kaikkien viimeaikaisten AMD- ja Intel-suorittimien kanssa. Teemme seuraavaksi esimerkkiasennuksen Intelin LGA1155-suoritinkannalle.

Kahden edellä esitellyn vertailukumppanin tapaan myös H115i:n asennus alkaa emolevyn taustapuolelle asetettavalla komposiittimuovisella taustalevyllä, jonka nurkissa sijaitsevat sisäkierreholkit säätyvät emolevyn reikien mukaan. Positiivisena yksityiskohtana holkit eivät pääse irtoamaan taustalevystä.

Taustalevy lukitaan paikalleen kiertämällä emolevyn etupuolelle metalliset kierretapit kaikkiin neljään kiinnitysreikään. Loppuun asti kiristettynäkin sovitus jää hieman löysäksi, joka ei kuitenkaan haittaa, sillä paketti kiristyy tiukasti paikalleen, kun blokki asennetaan prosessorin päälle. Blokin kiristämisessä käytetään suurikokoisia sormimuttereita, joiden kiertäminen onnistuu kohtalaisen hyvin myös pelkällä sormivoimalla.

H115i:n blokkiyksikkö on melko pienikokoinen ja matala, joten se ei aiheuta yhteensopivuusongelmia prosessorikannan ympäristössä tai korkeussuunnassa. Blokista lähtevä johtosarja sekä kylkeen kytkettävä USB-johto tosin aiheuttavat hieman ikävän näköistä johtosekamelskaa prosessorikannan ympäristöön.

Paksut letkut ovat keskimääräistä jäykemmät, joten ne saattavat hankaloittaa hieman asennusta etenkin jos letkuihin on tarvetta muodostaa tiukempia mutkia. Jäähdyttimen sijoittamisessa on tärkeää huomioida kilpailijoista tuttu noin 55 mm:n paksuus sekä riittävä tila jäähdytinkennoa varten. Vanhemmissa koteloissa on myös huomioitava, että tuulettimien kiinnitysreikien välinen etäisyys on 20 mm.

Huomioita asennuksesta:

  • Yhteensopivuus eri prosessorikantojen kanssa on laaja.
  • Blokin kiristäminen onnistuu useimmilta ilman ruuvimeisseliä.
  • Blokki ei peitä juurikaan emolevyä, eikä aiheuta yhteensopivuusongelmia komponenttien kanssa
  • Jäykähköt letkut ovat hieman hankalat taivutella ahtaassa tilassa.
  • Johtosarja ja USB-kaapeli aiheuttavat hieman lisäjohtosotkua prosessorikannan ympäristöön.

 

H115i:tä ohjataan Corsairin iCUE-ohjelmiston avulla, joka on nykyään kaikkien Corsair-tuotteiden yhteinen käyttöliittymä. Sovelluksen käyttöliittymä ei ole aivan selkeimmästä päästä, mutta pienen tutustumisen jälkeen sen kanssa pääsee kohtalaisen hyvin sinuiksi.

Sovelluksen kotinäkymästä valitaan ohjattava laite, joka on tässä tapauksessa tietysti testimme cooleri. Sovellusikkunan vasempaan laitaan avautuu ”välilehtiä”, joista ensimmäinen mahdollistaa asennusprofiilien luomisen ja tallentamisen, toinen valaistusasetusten säätämisen ja kolmas suorituskykyasetusten säätämisen, eli tuulettimien ja pumpun nopeuden muuttamisen.

Valaistuksen osalta H115i:n säädöt ovat yksinkertaiset – käyttäjä voi valita blokin logon värin ja halutessaan erillisen lämpötilavaroitusvärin. Suorituskykyasetuksissa käyttäjä voi määritellä joko lukitun nopeusasetuksen tai mukautetun lämpötilan mukaan säätyvän nopeuskäyrän, jonka mukaan haluttuja tuulettimia ohjataan. Pumpun nopeuden voi  valita vain kahdesta vaihtoehdosta – extreme (2800 RPM) ja quiet (1900 RPM). Ohjelmasta näkee myös nesteen lämpötilan.

Erilliseltä dashboard-välilehdeltä voi seurata kokoonpanon lämpötiloja, jännitteitä ja tuuletinnopeuksia. Näkyville saa myös tuulettimien ja pumpun nopeusgraafit.

 

Cryorig A80

Cryorig ei ole yhtä vanha valmistaja kuin perinteikkäämmät kilpailijansa, mutta siitä huolimatta se on onnistunut vakiinnuttamaan kuluneen vuosikymmenen aikana asemansa suorituskykyisten prosessoricoolereiden valmistajana. Nestejäähdytysmallistonsa se toi kauppoihin vuoden 2016 alussa kolmen malliversion voimin.

Yhtenä Cryorigin nestejäähdytysmalliston keskeisistä teemoista on prosessorikannan ympäristön heikko jäähdytys ja sen parantaminen erityisen lisätuulettimen avulla. Testaamaamme 280 mm:n version  ohella mallistosta löytyy myös 240 mm:n ja 120 mm:n mallivaihtoehdot.

Valmistajan suositushinta testaamallemme A80-mallille on 124,90 euroa ja kyseinen hinta on edelleen edullisin hinta, jolla laitetta saa tällä hetkellä Suomesta.

Cryorig toimittaa A80:n mustavalkoisessa pahvipakkauksessa, jonka pinnassa on näyttäviä lähikuvia tuotteesta sekä mainostekstejä coolerin keskeisimmistä ominaisuuksista. Paketin sisällä osat on pakattu kilpailijoiden tapaan pahviseen kaukaloon sekä muovipusseihin.

Pakkauksen toimitussisältöön lukeutuu itse coolerin ohella kaksi 140 mm tuuletinta, 70 mm lisätuuletin, kiinnitystarvikkeet AMD- ja Intel-suoritinkannoille sekä asennus- ja takuuohjeet. Harmillisena yksityiskohtana ruuvien pussit eivät ole uudelleensuljettavaa mallia.

Cryotig A80 on Corsair H115i:n tapaan perinteinen valmisnestecooleritoteutus, eli sen letkuliitännät ovat kiinteää mallia ja nestekierto ei ole käyttäjän avattavissa tai huollettavissa. Tarkkasilmäinen tunnistaa A80:n nopeasti Asetekin valmistamaksi tekeleeksi ja kennosta sekä blokkiyksiköstä on mahdollista havaita Corsair H115i:n kanssa yhteneväisiä seikkoja. Laatuvaikutelma on lähes samaa tasoa Corsairin kanssa – kohtalaisen asiallista, mutta ei huippuluokkaa. Eron huomaa myös painosta, joka on Asetekin valmisteissa selvästi alhaisempi.

A80:n kierto koostuu 280 mm jäähdyttimestä, kumiletkuista, pumpun sisältävästä blokkiyksiköstä sekä kahdesta 140 mm tuulettimesta. Yhteensopivuus luvataan AMD:n AM2-, AM3-, FM1- ja FM2- sekä Intelin LGA 115x-, 1366- ja 2011 v3 –suoritinkannoille. AM4-kiinnitystarvikkeet voi tilata ilmaiseksi valmistajan sivuilta. Perustakuu on kolmen vuoden mittainen ja sen saa tuplattua kuuteen vuoteen rekisteröimällä tuotteen.

A80:n jäähdytin on kooltaan 311 x 140 x 27,5 mm ja rakenteeltaan alumiinia, joten se on huomattavasti kevyempi kuin vertailun kuparijäähdyttimellisissä coolereissa. Vaikka jäähdytin on Asetekin valmistama ja näyttää samalta kuin Corsairissa, ovat sen ulkomitat mittaustemme mukaan muutaman millin pienemmät suuntaansa. Rinnakkain vertailtaessa Cryorigin jäähdytin on havaittavasti hentorakenteisempi.

Mittauksiemme mukaan jäähdyttimen suojakuorten paksuus on 26 mm ja itse jäähdytyskennoston paksuus on noin 16 mm. Tuulettimien keskimmäisten kiinnityspisteiden väli on 16 mm.

Kennon lamellien tiheys on noin 21 FPI ja valmistaja mainostaakin tiheän jäähdyttimen sopivan erityisen hyvin pariksi korkean ilmavirran ja paineentuoton tuulettimille. Hiljaisilla pyörimisnopeuksilla suorituskyvyn ei siis oletusarvoisesti kannata odottaa olevan optimaalista. Tuulettimien kiinnityspisteiden takana ei ole kennoa suojaavia taustalevyjä, joten tuuletinta kiinnittäessä kannattaa olla tarkkana, ettei käytä liian pitkiä ruuveja ja vahingoita kennoa.

Kennon letkuliitännät ovat kiinteää mallia ja juuresta mittaustemme mukaan vain 6,7 mm paksut. Kumipintaiset ja erittäin taipuisat letkut ovat ulkomitaltaan 10,7 mm paksut sekä pituudeltaan 350 mm:n mittaiset.

Matalan lieriön muotoinen blokkiyksikkö pitää sisällään järjestelmän pumpun. Blokin ulkomitoiksi ilmoitetaan 88 x 88 x 52,8 mm, mutta päällisosan tasaisesta kohdasta mitattuna paksuutta on todellisuudessa noin 40 mm. Letkulähdöt ovat kiinteää mallia ja piilossa blokin kuorien sisällä. Letkut pääsevät pyörimään, joka helpottaa blokin asentamista.

Kaikkien Cryorigin nestecoolereiden erikoisuus on blokkiyksikön päälle kiinnitettävä 70 mm:n lisätuuletin, jonka kerrotaan laskevan prosessorikannan ympäristön lämpötiloja jopa 20 %. PWM-ohjattavan tuulettimen voi asentaa puhaltamaan joko yläviistoon tai alaviistoon emolevyn pintaa kohden. Tuulettimen spekseiksi ilmoitetaan 1500 – 3000 RPM, 15–27 dBA sekä 25 CFM. Virtansa tuuletin ottaa blokin päällä sijaitsevasta nelipinnisestä tuuletinliitännästä. Halutessaan lisätuulettimen voi jättää kokonaan asentamatta.

A80:n blokista lähtevä johtosarja on hyvin samankaltainen kuin Corsairissa. Järjestelmä ottaa virtansa SATA-virtaliittimen kautta ja jäähdyttimen tuulettimet ottavat virtansa blokin kautta. Erona Corsairiin A80:n tuulettimien pyörimisnopeutta ohjataan kuitenkin emolevylle kytkettävän nelipinnisen tuuletinliittimen avulla, jonka kautta välittyvät myös tuulettimien nopeustiedot. Järjestelmän pumppua ei ole mahdollista säätää.

A80:n tunnistaa Asetekin valmistamaksi viimeistään blokin pohjasta. Kuparinen kontaktipinta on pyöreä ja reunoja kiertää muoviset hampaat, joihin metallinen asennuskehys kiinnittyy. Kontaktipinnan läpimitta on noin 55 mm ja siinä on nähtävissä ja tunnettavissa selvästi pienet pyöreät työstöurat. Pohja on keskeltä selvästi kupera, kuten coolereissa on nykypäivänä tapana.

Cryorig toimittaa A80:n mukana kaksi omasta mallistosta peräisin olevaa QF140 Performance –tuuletinta, joiden koko on luonnollisesti 140 mm. Cryorig on muotoillut imupuolelle tuulettimen kehykseen pienet Quad Air Inlet -aukot, joiden kerrotaan parantavan tuulettimien tuottamaa tilavuusvirtaa. Molemmille puolille tuulettimien kulmiin on integroitu kumiset värinänvaimentimet.

Valmistaja ilmoittaa PWM-ohjattavien tuulettimien pyörimisnopeusalueeksi 600 – 1850 RPM, melutasoksi 13 – 38 dBA ja maksimi-ilmavirraksi 128 CFM sekä maksimipaineentuotoksi 2,12 mm H2O.

Tuulettimet kiinnitetään jäähdyttimeen tavanomaisesti pitkillä ruuveilla. Valmistaja suosittelee ohjeissa asentamaan tuulettimet puhaltamaan jäähdyttimen läpi. A80:n kokonaisilme on mustavalkoinen, kiitos kaikkien kolmen tuulettimen valkoisten roottorien.

A80:n ohjeet löytyvät pieneen taitellusta paperinpalasta, joka on avattuna noin kahden päällekkäisen A4-arkin kokoinen. Toisella puolella paperia on englannin- ja japaninkieliset ohjeet ja toisella kiinan- ja taiwaninkieliset. Japaninkieli englannin seassa hankaloittaa aluksi hieman lukemista, mutta ohjeet ovat kohtalaisen selkeät, kunhan niitä tiirailee ensin hetken aikaa. Mustavalkoinen kuvitus on erittäin havainnollista ja selkeää – asennus onnistuu melkeinpä pelkkien kuvien avulla.

Teemme seuraavaksi esimerkkiasennuksen Intelin LGA1155-suoritinkannalle.

Vaikka A80 on Corsairin tapaan Asetekin valmistama, on kiinnitysratkaisu toteutettu hieman erilaisilla komponenteilla. Asennus aloitetaan sijoittamalla metallinen taustalevy prosessorikannan taustapuolelle. Taustalevyn sakaroiden kierretapit säädetään vastaamaan emolevyn reikien sijaintia – toteutus on erinomainen, sillä kierretapit eivät irtoa taustalevystä ja niiden sijaintivaihtoehdot ovat portaittaiset.

Seuraavana asennusvaiheena taustalevy lukitaan paikalleen emolevyn etupuolelta ruuvaamalla kierretappeihin yläpuolisilla kierretapeilla varustetut sormimutterit, joissa on kiinni integroidut emolevyä suojaavat eristeprikat.

Ennen blokkiyksikön asentamista on hyvä kiinnittää jäähdytin koteloon. Viimeisenä vaiheena blokki asetetaan prosessorin päälle ja kiristetään paikalleen neljästä kulmasta suurikokoisten sormimutterien avulla. Jos käyttäjä näkee tarpeelliseksi, asennetaan lisätuuletin vielä blokkiyksikön päälle. Blokin asennolla voi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tuulettimen ilmavirta suuntautuu.

A80:n asennus on kokonaisuudessaan varsin suoraviivainen ja helppo, sillä kiinnitystarvikkeet ovat fiksusti toteutettuja ja helppokäyttöisiä. Asennuksessa ei tarvitse näprätä pikkuosien kanssa ja käyttää ruuvimeisseliä kuin tuulettimia asentaessa ja jäähdytintä koteloon kiinnittäessä. Kumiletkut ovat niin taipuisat, etteivät ne aiheuta mitään ongelmia komponenttien sijoittelussa. Pituus riittää myös useimpiin tapauksiin, joskin suurimmissa koteloissa jäähdyttimen sijoittamisesta alas saattaa koitua ongelmia. Asentaessa kannattaa kuitenkin huomioida, että kumiletkut taittuvat littanaksi kilpailijoiden ratkaisuita helpommin. Jäähdytintä sijoittaessa on tärkeää huomioida jäähdyttimen pinta-ala sekä noin 51 mm:n paksuus tuulettimien kanssa, jotka ovat hieman pienemmät kuin kilpailijoissa.

Huomioita asennuksesta:

  • Yhteensopiva myös AM4- ja LGA2066-kantojen kanssa, vaikka valmistaja ei niistä suoraan ilmoita.
  • Blokin kiristäminen onnistuu useimmilta ilman ruuvimeisseliä.
  • Blokki ei peitä juurikaan emolevyä, eikä aiheuta yhteensopivuusongelmia komponenttien kanssa.
  • Lisätuulettimen haluttu puhallussuunta kannattaa huomioida blokkia asentaessa.
  • Taipuisat kumiletkut helpottavat asennusta, mutta niiden taittumista kannattaa varoa.
  • Jäähdyttimen ulkomitat ovat hieman kilpailijoita pienemmät, joka saattaa auttaa ahtaissa koteloissa.

 

Testikokoonpano

Tässä artikkelissa otamme ensimmäistä kertaa käyttöön io-techin uuden cooleritestikokoonpanon, jota tulemme käyttämään testialustana kaikissa tulevissa coolerivertailuissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Uusi testikokoonpano perustuu Gigabyten Z370 Aorus Gaming 7 ATX-emolevyyn sekä Intelin Core-i7 8700K –prosessoriin. Prosessori on ”korkattu”, eli sen lämmönlevittäjän ja prosessoriytimen väliin on vaihdettu Cool Laboratoryn nestemäistä metallia (Liquid Ultra), jonka myötä lämmön siirtymistä testattavaan kohteeseen, eli prosessoricooleriin on saatu tehostettua. Prosessorin lämmöntuottoa on lisäksi kasvatettu nostamalla kaikkien ytimien kellotaajuutta 4,6 GHz:iin ja käyttöjännitettä 1,34 volttiin.

Lisäksi kokoonpanossa käytetään Gigabyten Radeon R9 285 –näytönohjainta, jonka merkitys prosessoricooleritestien osalta on kuitenkin varsin olematon, sillä näytönohjainta ei luonnollisestikaan rasiteta testeissä, joten sen lämmöntuotto pysyy pienenä.

 

  • Windows 10 64-bit
  • Prime95 29.4 build 7 (12 worker threads, Small FFTs)
  • CPUID HWMonitor 1.35
  • Intel Extreme Tuning Utility 6.4.1.23
  • Gigabyte EasyTune B18.0110.1
  • Gigabyte System Information Viewer B18.0315.1

Cooleritestikokoonpanon rungoksi valitsimme pitkän harkinnan jälkeen Cooler Masterin MasterCase H500P Mesh –kotelon, joka korvaa vuosia käytössä olleen Cooler Master HAF X –mallin. Vanha testikotelo olisi muutoin ajanut edelleen varsin hyvin asiansa, mutta emolevyn taustalevyssä sijaitseva prosessoricoolerin asennusaukko jäi vuosien kuluessa liian pieneksi ja sijainniltaan vääräksi, joka teki sen käytöstä cooleritestien alustana epäkäytännöllistä.

Alkuvuodesta 2018 julkaistu MasterCase H500P Mesh on paranneltu versio H500P-mallista, joka sai kritiikkiä rakenteensa laadusta sekä umpinaisen etupaneelin heikosta ilmavirtauksesta. Uudessa H500P Mesh –mallissa on keskitytty parantamaan juurikin kyseisiä ongelmakohtia. Coolerien testaamisen kannalta H500P Mesh täyttää pitkälti samat vaatimukset kuin aiemmin käytössämme ollut HAF X – se on varustettu tehokkaalla ja avoimella ilmankierrolla ja tarjoaa mukavasti tilaa coolereiden helppoon asentamiseen.

Modifioimme H500P Meshiä kevyesti vieläkin paremmin testikäyttöömme sopivaksi poistamalla etupaneelin sisäpinnassa olleen ilmavirtausta rajoittaneen pölysuodatinverkon sekä kattopaneelin muovisen ikkunan.

MasterCase H500P Mesh sijoittuu kooltaan (544 x 242 x 542 mm) miditornien ja täystornikoteloiden välimaastoon ja on yhteensopiva jopa E-ATX-kokoisten emolevyjen kanssa. Kotelon vakiojäähdytys perustuu kahteen etupaneeliin asennettuun 200 mm tuulettimeen (800 RPM) sekä yhteen takapaneelin 140 mm tuulettimeen (1200 RPM), joita käytämme testeissä vakioasettelulla ja –asetuksilla. Ilmavirran pitäisi siis olla riittävällä tasolla, jotta koteloon ei jää merkittäviä coolerien testituloksia vääristäviä lämpötaskuja.

Testikokoonpanon referenssicooleriksi olemme valinneet Noctuan NH-D15-mallin, joka on yksi markkinoiden tehokkaimpia ja palkituimpia ilmajäähdytteisiä prosessoricoolereita. Tulemme käyttämään samaa cooleria vertailukohtana myös tulevissa cooleritesteissä.

NH-D15 rakentuu kahdesta tornimallisesta jäähdytysrivastosta, kuudesta lämpöputkesta sekä kahdesta 140 mm NF-A15 PWM -tuulettimesta. Hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan NH-D15:n hinta on Suomessa edullisimmillaan noin 85 euroa. Kyseessä on yksi parhaista ilmajäähdytteisistä vaihtoehdoista nestejäähdytteisille valmiscoolereille.

Noctua NH-D15 tekniset tiedot:

  • Ulkomitat: 150 x 165 x 161 mm (L x K x S)
  • Paino: 1320 grammaa
  • Kaksi alumiinista tornirivastoa, kuparipohja
  • 6 kpl 6 mm kuparilämpöputkia
  • 2 kpl NF-A15 PWM –tuulettimia
    • Pyörimisnopeus: 300 – 1500 RPM
    • Melutaso: 19,2 dBA (max)
    • Ilmavirta: 68 CFM (max)

Lisäksi otimme artikkeliin ylimääräiseksi verrokiksi Sampsan viime maaliskuussa testaaman Corsair H115i Pro RGB –nestecoolerin, joka on yrityksen uusin 280 mm coolerivaihtoehto. H115i-perusmalliin verrattuna se on näyttävämmin RGB-valaistu, käyttää uusia ML-sarjan tuulettimia ja perustuu Asetekin uusimpaan kuudennen sukupolven tekniikkaan. Hinta.fi-hintavertailun mukaan H115i Pron hinta on Suomessa edullisimmillaan noin 140 euroa, eli viitisentoista euroa H115i-mallia enemmän.

Cooleritestejä varten valitsimme kaikissa testattavissa tuotteissa käytettäviksi referenssituulettimiksi Noctuan industrialPPC (Protected Performance Cooling) –mallistosta NF-A14- ja NF-F12-mallien 2000 PWM –versiot. Tulemme käyttämään samoja tuulettimia referenssipisteenä myös muissa tulevissa cooleritesteissämme.

Tässä vertailussa käytimme luonnollisesti vain testicoolereiden 280 mm jäähdyttimiin sopivaa 140 mm NF-A14 2000 PWM –mallia, joka on speksattu 500-2000 RPM pyörimisnopeusalueelle, 107,4 CFM maksimi-ilmavirralle, 4,18 mm H2O maksimipaineentuotolle sekä 31,5 dBA maksimimelutasolle. Mallin lapamuotoilu sekä paineentuotto ja ilmavirta sopivat hyvin jäähdyttimien ja jäähdytysrivastojen kanssa käytettäväksi.

 

Tuulettimien kierrosnopeusmittaukset

Mittasimme coolerien mukana toimitettujen vakiotuulettimien kierrosnopeudet koko toiminta-alueella. BeQuietin, Corsairin ja Cryorigin tuulettimet olivat PWM-ohjattavia, joten mittasimme kierrosnopeudet koko PWM-ohjausvälillä (0-100 %) kymmenen prosenttiyksikön pykälin. Alphacoolin tuulettimet eivät sen sijaan tue PWM-ohjausta, joten ohjasimme sitä jännitesäätimellä välillä 0-12 volttia ja kirjasimme kierrosnopeudet ylös voltin jännitevälein.

Kaikkien PWM-ohjattujen tuulettimien säätöalue alkaa mittaustemme mukaan 20 %:sta, eli sen alapuolella ei kierrosnopeus enää laske minimiarvostaan. Corsairin alhaisin kierrosnopeus on selvästi korkein ja BeQuietin puolestaan porukan matalin. BeQuietin ja Cryorigin tuulettimien nopeus nousee PWM-asetuksen suhteen hyvin samankaltaisesti, mutta Cryorigin kierrosnopeudet ovat noin 100–200 RPM korkeammat. Corsairin kierrosnopeuskäyrä ei ole kovin lineaarinen, vaan nopeus alkaa nousta melko voimakkaasti noin 40 % asetuksen jälkeen, joka tekee nopeuden tarkasta hienosäädöstä hieman hankalampaa.

Alphacool oli testiryhmän ainoa cooleri, jonka tuulettimet testattiin jännitesäätöisesti PWM-tuen puutteen vuoksi. Mittasimme tuulettimen käynnistymisen/sammumisen kynnysjännitteeksi noin 2,5 volttia. Kierrosalue lähtee hyvin alhaalta noin 400 RPM:stä ja nousee melko tasaisesti maksiminopeuteen asti, joka tekee tuulettimen säädöstä melko helppoa. Alphacoolin tuulettimien maksimikierrosnopeus on lisäksi testijoukon alhaisin – noin 1200 RPM.

 

Melumittaukset ja melun arviointi korvakuulolta

Melumittaukset tehtiin kolmella eri tavalla – coolerista kokonaisuudessaan, pelkästä tuulettimesta eri kierrosnopeuksilla sekä pelkästä pumpusta. Koko coolerin melutasoa mitattaessa Velleman DVM805 –desibelimittari sijoitettiin hieman alaviistoon noin 30 cm:n päähän pöydälle pehmusteen päälle asetetusta coolerista. Tuulettimia ja pumppuja mitattaessa mittari asetettiin sen sijaan lähemmäs kohdetta 10 cm:n etäisyydelle, koska melunlähteitä oli vain yksi ja halusimme erottaa kohteen taustamelusta mahdollisimman hyvin myös pienillä kierrosnopeuksilla. Tuulettimien melumittaus tehtiin imupuolelta.

Mittaukset toteutettiin ilta-aikaan hiljaisessa ilmanvaihdollisessa (pieni taustahumina) toimistotilassa. Taustamelun tasoksi mittasimme noin 36 dBA. Mittarin kymmenyksen tarkkuudella antamat mittaustulokset pyöristettiin kuvaajassa lähimpään puoleen desibeliin, mutta tuloksia tulkitessa kannattaa huomioida, että pienin luotettava mittaustarkkuus mittarimme ja mittausympäristömme olosuhteissa lienee noin yhden desibelin luokkaa. Kuvaajaa tulkittaessa on myös tärkeää huomioida, että desibeli on logaritminen suure.

Coolerit eivät olleet melumittausten aikana kiinnitettynä osaksi tietokonekokoonpanoa, koska mittauksen tarkoituksena on selvittää itse coolerin tuottama melutaso ja tietokonekokoonpano olisi vain häiriöksi mittaustuloksissa. Coolereille virtaa syöttämässä käytettiin Silverstonen täyspassiivista NightJar 520W -virtalähdettä, joka toimi itsenäisesti ATX-liittimeen asennetun diagnostiikkayksikön avulla.

Tuulettimien melutaso on esitetty oheisessa kuvaajassa pyörimisnopeuden funktiona, jotta sekä PWM- että jänniteohjatut tuulettimet olisi mahdollisimman helppo esittää samassa kuvaajassa. Kuten kuvaajasta näkyy, kaikkien tuulettimien melutaso nousee melko samaan lineaariseen tahtiin kierrosnopeuden noustessa. Ainoastaan Corsairin melukäyrä ”roikahtaa” merkittävästi yläpäässä. Kuten kuvaajasta voi päätellä, BeQuietin tuulettimet ovat miniminopeudella hiljaisimmat ja Corsairin meluisimmat. Maksiminopeudella Alphacoolin tuulettimet ovat hiljaisimmat ja Corsairin jälleen ylivoimaisesti meluisimmat korkeimmasta pyörimisnopeudesta johtuen.

Alphacoolin tuulettimet pitävät täydellä nopeudella huminaa sekä hieman aaltoilevaa tuulettimen lapojen ilmaa repivää ääntä. Nopeusalueen keskivaiheella ilmaa repivä ääni voimistuu jonkin verran ja mukaan tulee vaimea ilmavirran humina. Miniminopeudella tuulettimesta kuuluu hyvin läheltä kuulostellessa ilmavirran väreilyä sekä pientä laahaavaa moottorin säksätystä.

BeQuietin tuulettimet Keskinopeusalueella ääni on lähinnä ilmavirran huminaa sekä pientä tuulettimen lapojen ilmaa repivää ääntä. Alhaisimmilla kierroksilla tuuletin on erittäin hiljainen ilman sivuääniä – läheltä kuunnellessa on havaittavissa lähinnä pieni moottorin hurina ja ilmavirran väreily.

Corsairin tuulettimien maksiminopeus on selvästi vertailujoukon korkein ja ne pitävätkin täydellä nopeudella melkoisen äänekästä puhinaa. Keskinopeusalueella ääni muuttuu vaimeammaksi, mutta silti edelleen selvästi havaittavaksi tasaiseksi huminaksi sekä läheltä moottorista kuultavaksi pieneksi rahinaksi. Miniminopeudellaan tuuletin pitää tasaista vaimeaa huminaa sekä läheltä kuulosteltaessa pientä roottoreiden ilmaa repivää ääntä.

Cryorigin tuuletin pitää maksiminopeudella melko voimakasta tasaista ilmavirran suhinaa sekä hieman aaltoilevaa moottorista kantautuvaa ujellusta. Kierrosalueen keskivaiheilla humina on vaimeampaa mutta selvästi hiljaisessa tilassa kuultavaa ja sen rinnalla on roottorin lapojen vaimeaa ilmaa repivää ääntä. Miniminopeudella tuuletin on varsin hiljainen ja havaittavissa on lähinnä läheltä kuulosteltaessa vaimeaa roottorin pyörimissurinaa. Blokkiyksikön päälle asennettava 70 mm lisätuuletin säätyi testeissämme noin 650 – 3000 RPM alueelle (38 – 49 dBA), jonka alapäässä kuultavissa oli lähinnä pientä surinaa tuulettimen moottorista ja maksiminopeudella puolestaan voimakkaampaa surinaa, hieman ujellusta sekä pientä ilmavirran huminaa.

Pumppujen melutasossa ei havaittu suuria eroja coolereiden välillä. Kaikki pumput ovat siinä määrin hiljaisia, että vaaditaan todella hiljainen sekä avoin kokoonpano, jotta pumpun ääni kantautuisi havaittavasti kotelon ulkopuolelle. Kriittisesti arvioituna pumput eivät kuitenkaan ole täysin äänettömiä.

Corsairin ja Cryorigin pumpuista mitattiin vain maksiminopeus, sillä ensin mainitun ohjaus tapahtuu tietokoneella yrityksen oman iCUE-sovelluksen avulla ja Cryorigin pumpussa ei ole ohjausta tiettävästi lainkaan.

Mittaustuloksien mukaan Alphacoolin pumppu oli pienellä marginaalilla joukon äänekkäin, mutta ero ei ollut juurikaan havaittava korvakuulolta. Läheltä kuunneltaessa Alphacoolin pumppu pitää pientä rutisevaa surinaa. Tiputtamalla jännitteen yhdeksään volttiin ääni pienenee hieman, mutta mittauksiemme mukaan se ei vaikuta juuri lainkaan suorituskykyyn. Alhaisempia jännitteitä emme näe melun laskemisen kannalta tarpeellisiksi käyttää.

BeQuietin pumppu on mittauksiemme mukaan hieman Alphacoolin pumppua hiljaisempi, joka johtuu ainakin osittain noin 400 RPM alhaisemmasta pyörimisnopeudesta. Läheltä kuulosteltuna pumppu pitää lähinnä hiljaista tasaista surinaa. Jännitteen laskemisen vaikutus oli desibelimittarin ja kuulohavaintojen mukaan melko vähäinen.

Corsairin pumppu pyörii maksiminopeudellaan noin 2800 kierrosta minuutissa, eli se on testiryhmän nopeimpia. Korvakuulolta läheltä kuulosteltuna pumppu pitää hiljaista surinaa sekä pientä veden rutinaa. Kierrosnopeutta on mahdollista laskea ohjelmallisesti noin 1900 RPM, jonka vaikutus prosessorin lämpötilaan oli rasitustesteissä vain noin asteen luokkaa.

Cryorig ei ilmoita coolerinsa pumpun pyörimisnopeutta eikä nopeustietoa saa myöskään ulos coolerista. Ääneltään pumppu on hyvin samankaltainen Corsairin kanssa – läheltä voi havaita tasaista surinaa sekä pientä rutinaa.

Viimeisenä mittasimme vielä coolerin kokonaismelutason, joka muodostuu siis pumpusta, tuulettimista ja jäähdyttimen rivastossa muodostuvasta ilmavirran lisähuminasta. Kuvaajassa H-palkit (high) tarkoittavat tuulettimien maksiminopeutta, M-palkit (medium) keskinopeutta kierrosalueen puolivälistä ja L-palkit (low) tuulettimien miniminopeutta. Cryorigin blokkiyksikköön oli kiinnitettynä myös mukana toimitettava lisätuuletin.

Miniminopeudella hiljaisimpia ovat BeQuiet ja Alphacool. Tämän voi havaita myös korvakuulolla hiljaisessa tilassa. BeQuietin tuulettimien ääni on hieman ”häiriöttömämpää” kuin Alphacoolissa. Cryorig ja Corsair ovat pykälän meluisampia, eikä niitä voi suoralla kädellä suositella huippuhiljaista kokoonpanoa rakentaville.

Maksiminopeudella Corsair erottuu kaikista muista coolereista selvästi korkeimmalla melutasolla – kiitos todella kovaa pyörivien tuulettimien. Cryorig tulee perässä ”hyvänä” kakkosena, mutta sen tuulettimen aaltoileva ääni on korvaan hieman Corsairia häiritsevämpää. Alphacool on joukon hiljaisin maksiminopeudella, sillä sen tuulettimet pyörivät enimmillään vain 1200 kierrosta minuutissa. Samalla kierrosnopeudella BeQuiet olisi hyvin samassa meluluokassa Alphacoolin kanssa.

 

Lämpötilamittaukset vakiotuulettimilla

Prosessorin sekä kokoonpanon muiden komponenttien lämpötilan seuraamiseen käytimme ulkoisen Meterman TMD90 –lämpömittarin ja K-tyypin termoelementtien sekä Intel Extreme Tuning Utility- ja CPUID HWmonitor –ohjelmien yhdistelmää. Prosessorin lämpötilaksi kirjattiin sisäisen lämpötila-anturin kaikille kuudelle ytimelle ilmoittama keskiarvo ja se pyöristettiin lähimpään puoleen asteeseen. Emolevyn virransyötön prosessorikannan yläpuolisen jäähdytysprofiilin sekä prosessorikannan puoleisen DDR4-muistikamman ulkopinnan lämpötila mitattiin ulkoisella mittarilla ja näytönohjaimen lämpötila puolestaan sen omalla lämpöanturilla HWmonitorin avulla.

Prosessorin rasitus toteutettiin kaikkia prosessoriytimiä maksimaalisesti rasittavan Prime 95 –testisovelluksen Small FFTs –testin avulla. Ympäristön lämpötila oli mittausten aikaan noin 23–24 astetta.

Lämpötilamittauksissa kirjasimme ainoastaan rasituslämpötilat, jolloin prosessoricooleria rasitetaan maksimaalisella lämpökuormalla ja siten jäähdytysratkaisujen kyvyt sekä rajat saadaan parhaiten esiin. Ensin suoritimme testit coolerien vakiotuulettimilla ja sen jälkeen Noctuan tuulettimilla toteutetulla referenssijäähdytyksellä, jonka tulokset ovat tietyissä määrin vertailukelpoiset muiden tulevaisuudessa testaamiemme coolereiden kanssa.

Testicoolereiden jäähdyttimet asennettiin kotelon kattoon ja tuulettimet puhaltamaan ilmaa jäähdyttimien läpi kotelon ulkopuolelle. Tämä asennustapa oli kaikkien neljän coolerin valmistajan suosittelema. Lämpötahnana käytettiin Noctua NT-H1:tä. Coolereita ajettiin PWM-ohjattuna tuulettimien maksimi-, keski- ja miniminopeuksilla, tai lähimmillä mahdollisilla asetuksilla. Tuulettimien nopeussäätö toteutettiin ohjelmallisesti PWM-ominaisuutta hyödyntäen Gigabyten System Information Viewer -sovelluksen avulla. Alphacoolin säätö toteutettiin jännitepohjaisesti, koska se ei tue PWM-ohjausta. Määritimme tuulettimien kierrosnopeusprofiilin ja valitsimme keskinopeuden kierroslukualueen puolivälistä. Tästä syystä kuvaajasta löytyy coolereiden kohdalta kolme eri kierrosnopeutta. Verrokkicooleri Noctua NH-D15:ttä ajettiin tuulettimien maksiminopeudella (1500 RPM). Verrokkicooleri Corsair H115i Prota ajettiin puolestaan tuulettimien maksimi (1400 RPM) ja miniminopeudella (600 RPM).

Coolereiden vakiotuulettimilla prosessorin lämpötila liikkui testikokoonpanossa noin 60–70 celsiusasteen haarukassa. Maksiminopeudella parhaan tuloksen saavutti ehkäpä jopa hieman yllättäen Cryorig 60 asteen tuloksella. Niukasti asteen perässä tulee Corsair, jonka tuulettimet pyörivät kuitenkin huomattavasti korkeammalla nopeudella. Alphacool jää vain asteen kakkospaikasta ja on huomattava, että se saavutetaan selvästi alhaisemmalla tuuletinnopeudella ja melutasolla. Selvällä erolla häntäpäätä pitämään jää BeQuiet 66 asteen tuloksella, joka oli siinä määrin muita heikompi, että ajoimme testit varmuuden vuoksi toiseen kertaan ilman muutosta tuloksissa.

Hiljaisimmillaan tuulettimien miniminopeudella kärkipaikan nappasivat Corsair ja Cryorig 65 asteen tuloksellaan. Alphacool jäi kuitenkin vain asteen päähän kärkikaksikosta. BeQuietin tulos on tälläkin osin surullisempaa luettavaa, sillä 71 asteen lämpötila jää Alphacoolista viitisen astetta.

Verrokkicoolereista Corsair H115i Pro ei aivan pärjää vanhemmalle sisarmallilleen osittain hitaammista tuulettimistaan johtuen. Ilmajäähdytteinen Noctuan NH-D15 –tornicooleri saavuttaa puolestaan täydellä tuuletinnopeudella kohtalaisen hyvän 65 asteen tuloksen, ollen samalla hiljaisempi kuin yksikään vertailun nestecoolereista.

Yleishuomio testituloksista on, ettei erityisesti Corsair tunnu saavan merkittävää suorituskykyhyötyä todella korkealla pyörimisnopeudella toimivista tuulettimistaan ainakaan testikokoonpanomme tapauksessa, vaan ns. suorituskyvyn ja melun ”sweet spot” löytyy jo hieman alhaisemmilla tuuletinnopeuksilla.

Kokoonpanon lämpötilojen, eli tässä tapauksessa emolevyn virransyötön jäähdytyssiilin ja muistikamman lämmönlevittäjän pintalämpötilojen osalta tulokset ovat osittain hieman hankalasti tulkittavia ja vaikuttaisi siltä, että prosessorikannan ympäristö on varsin herkkä kotelon ilmavirtojen pyörteilyille ja muutoksille.

Yleisenä havaintona totesimme, että muistien lämpötila putosi kaikilla coolereilla hieman, kun tuulettimien nopeutta laskettiin. Tämä arvelemme liittyvän juurikin prosessorikannan ympärillä liikkuvien ilmavirtojen ohjautumiseen eri tavalla. Kaikilla coolereilla muistien lämpötila pysyi varsin alhaisena noin kolmen asteen haarukassa, jota voi pitää erona mitättömänä. Maininnan arvoisena seikkana Cryorigin blokkiyksikön päälle asennettava lisätuuletin oli käytössä ja puhalsi alaviistoon kohti emolevyn pintaa.

Virransyötön lämpötila puolestaan nousi kaikilla coolereilla tuulettimien nopeutta laskettaessa. Lukemat liikkuivat testicoolereilla noin 33 ja 44 celsiusasteen haarukassa. Tällä osa-alueella tuulettimien pyörimisnopeuden vaikutus näkyy lämpötiloissa selkeämmin – Corsair maksiminopeudella piti virransyötön viileimpänä 33 asteen tuloksella ja Cryorig seurasi heti perässä 34 asteella. Korkeimmat lämpötilat mitattiin BeQuietilta, mutta niitäkään ei voi pitää haitallisen korkeina.

Joitain saattaa yllättää, että kaikki vertailucoolerit olivat kokoonpanon lämpötilojen suhteen vähintään yhtä hyviä tai parempia kuin ilmajäähdytteinen Noctua NF-D15 –referenssicooleri. Kokoonpanon lämpötiloista ei kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä, sillä niihin vaikuttaa suuresti mm. jäähdyttimen sijoituspaikka sillä kotelon rakenne ja kotelojäähdytys.

 

Lämpötilamittaukset referenssituulettimilla

Toisessa testivaiheessa vaihdoimme coolereihin siis edellä esitellyt Noctuan referenssituulettimet (NF-A14 iPPC 2000 PWM), joita käytämme myös tulevaisuudessa kaikissa io-techissä testattavissa 140 mm tuulettimia käyttävissä coolereissa. Ajoimme testit referenssituulettimien maksimi- (2000 RPM) ja miniminopeudella (600 RPM). Yhteneväisillä tuulettimilla ajettavat testit tuovat esiin coolereiden jäähdyttimien ja pumppujen väliset erot ja antavat hieman osviittaa siitä, kannattaako käyttäjän mahdollisesti vaihtaa tuulettimet toisenlaisiin.

Yhteneväisillä tuulettimilla ajetut testit eivät paljastaneet mitään mullistavaa, mutta erot coolereiden välillä kaventuvat selvästi. Parhaiten tuulettimien vaihdosta piristyi BeQuiet, joka kiri selvästä peränpitäjästä aivan muun joukon kantaan.

Koko nelikon ykköseksi venyttää tälläkin kertaa Cryorig, joka kurkottaa ainoana maksiminopeudella (2000 RPM) 60 asteen rajapyykin alapuolelle. Kakkospaikan pokkaa itselleen Alphacool pari astetta voittajalle hävinneenä. Yhdessä kolmospaikalle tulevat Corsair sekä huomattavasti Noctuan tuulettimista piristynyt BeQuiet.

Tuulettimien miniminopeudella (600 RPM) järjestys pysyy muuttumattomana maksiminopeuteen nähden ja lämmöt nousevat noin 5-7 astetta. Alphacool venyttää Cryorigin rinnalle ykköspaikalle 66 asteen tuloksella ja BeQuiet sekä Corsair jäävät pitämään perää kolme astetta korkeammalla lämpötilalla.

Verrokkicooleri Corsair H115i Pro sijoittuu tuloksillaan kärjen tuntumaan ja niukasti vanhemman sisarmallinsa edelle.

 

Yhteenveto

Suoraan sanottuna tämän vertailun yhteenvetoa kirjoittaessa päällimmäisenä tunteena oli helpotus pahasti aikataulustaan myöhästyneen artikkelin saamisesta vihdoin valmiiksi. Tämän artikkelin myötä myös io-techin cooleritestikokoonpano, testausmetodit, artikkelirunko ja kuvaajapohjat ovat valmiina, joten seuraavien jäähdytysaiheisten artikkelien tekeminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa ja niitä tullaankin näkemään sivustollamme selvästi alkutaivalta tiuhempaan tahtiin.

Vaikka testatut neljä cooleria eivät enää nykyhetkessä olisivatkaan valikoituneet mukaan artikkeliin, ovat ne edelleen kaikki myynnissä ja tarjosivat vertailun muodossa kohtalaisen hyvän katsauksen valmisnestecoolereiden tarjontaan tässä kokoluokassa. Tässä artikkelissa coolerit tulivat kahdelta (Asetek ja Alphacool) eri ODM-valmistajalta (original design manufacturer) – parannusideana seuraavaa saman aihepiirin artikkelia varten voisimme koittaa saada mukaan coolerit vielä kolmannelta ja mahdollisesti neljänneltäkin eri ODM-valmistajalta.

Tämänkertaisesta vertailunelikosta nousi esiin kaksi cooleria: Alphacool Eisbaer 280 ja Cryorig A80. Alphacool on tasapainoinen ja laadukkaan tuntuinen kokonaisuus ilman vakavampia heikkouksia. Cryorig ei puolestaan aivan vakuuttanut toteutuksensa ja laatuvaikutelman osalta, mutta löi suorituskykytesteissä tauluun joukon parhaat lukemat. Vertailun voittajaksi valikoituu kuitenkin Alphacool laajennettavuutensa ja huollettavuutensa ansiosta.

 

Alphacool Eisbaer 280

Kuten jo yllä tuli mainittua, Alphacool Eisbaer 280 on valintamme tämän vertailunelikon parhaaksi tuotteeksi. Se on kokonaisvaltaisesti tasapainoinen kokonaisuus ja tuntuu tuotekategoriassaan laadukkaalta sekä hyvin tehdyltä. Valmisnestecoolerit eivät ole erityisen tunnettuja pitkäikäisyydestään, joten on erittäin positiivista, että Eisbaerin osat ovat irrotettavissa toisistaan. Eisbaerin nähtyään tuntuu suorastaan hölmöltä, ettei monien kilpailevien tuotteiden nestekierto ole huollettavissa. Lisäksi järjestelmän laajennuksesta on tehty erityisen helppoa nesteet sisällä pitävän pikaliittimen avulla. Myös suorituskyky on hyvää ja coolerin saa halutessaan melko hiljaiseksi. Vakiotuulettimet eivät tosin saa täysin puhtaita papereita pienten sivuäänien osalta.

Plussat:

  • Kuparijäähdytin
  • Irrotettavaksi tarkoitetut standardimalliset komponentit mahdollistavat päivittämisen ja huoltamisen
  • Helppo laajennusmahdollisuus pikaliittimen avulla
  • Hyvä jäähdytysteho luokassaan
  • Melko hiljainen
  • Hinta-laatusuhde

Miinukset:

  • Tuulettimen pienet sivuäänet
  • Ei PWM-tuulettimia
  • Letkujen pituus pienin varauksin

 

BeQuiet! Silent Loop 280 mm

BeQuietin Silent Loop jätti itsestään hieman ristiriitaisen vaikutelman – tässä tapauksessa kokonaisuus vaikuttaisi olevan vähemmän kuin osiensa summa. Silent Loopin laatuvaikutelma on samaa luokkaa Alphacoolin kanssa, joka selittyy sillä, että molemmat tulevat samalta tehtaalta. Jäähdytin on laadukas kokokuparinen ja letkut liittimineen ovat irrotettavissa. Blokkiyksikkö on kuitenkin erilainen – pienempi ja pumppu hieman heikkotehoisempi. Myös tuulettimet ovat BeQuietin omasta mallistosta ja ne saattavatkin olla keskeisin syy Silent Loopin suurimmalle heikkoudelle, eli kilpailijoihin nähden huonolle suorituskyvylle. Tuulettimet ovat testiryhmän hiljaisimmat, mutta ilmeisesti paineentuotoltaan riittämättömät, sillä Noctuan referenssituulettimilla coolerin suorituskyky nousi muiden tasolle. Toinen heikkous on hinta – 155 euron hintainen Silent Loop 280 mm on testinelikon kallein tuote. 30–40 euroa edullisemmalla hinnalla ja paremmilla tuulettimilla Silent Loop olisi kilpaillut vertailun voitosta.

Plussat:

  • Kuparijäähdytin
  • Irrotettavaksi tarkoitetut standardimalliset komponentit mahdollistavat päivittämisen ja huoltamisen
  • Hiljaiset tuulettimet
  • Keskimääräistä pidemmät letkut

Miinukset:

  • Kilpailijoihin nähden heikko jäähdytysteho vakiotuulettimin
  • Hinta

 

Corsair Hydro Series H115i

Corsairin H115i on melko tasapainoinen cooleri, mutta siitä huolimatta päällimmäiseksi mieleen jäi hieman ”tyhjänpullisteleva” kokonaisvaikutelma. H115i on nimittäin varustettu erittäin tehokkailla tuulettimilla, jotka puhisevat ja puhkuvat, mutta eivät ainakaan testeissämme saaneet juurikaan enempää aikaan, kuin kilpailijoiden rauhallisemmin pyörivät tuulettimet. Korkeimmilla kierrosnopeuksilla tuulettimet ovat erittäin äänekkään ja kierrosalueen alapää jää hiljaisuuden ystävien kannalta hieman vajaaksi. Hiljaisuutta tavoittelevien kannattaakin harkita Corsairin mallistosta ennemmin H115i Pro –mallia, jonka tuulettimien kierrosalue on selvästi matalampi. Suorituskyvyltään H115i on varsin hyvä cooleri, joskaan ei aivan vertailun paras. Miinusta tulee rakenteen toteutuksesta, eli siitä, että komponentit eivät ole käyttäjän irrotettavissa tai huollettavissa. Kyseessä on myös joukon ainoa cooleri, jota ohjataan sovelluspohjaisesti Windowsista käsin. Riippuu lähinnä käyttäjästä, näkeekö Corsairin iCUE-ohjelmiston positiiviseksi vai negatiiviseksi ominaisuudeksi.

Plussat:

  • Hyvä jäähdytysteho
  • Helppo asennus
  • Blokissa kustomoitava RGB-valaistus
  • Nesteen lämpötilaseuranta
  • Monipuolinen ohjattavuus iCUE-sovelluksella
  • Viiden vuoden tehdastakuu

Miinukset:

  • Tuulettimien melutaso
  • Nestekierto ei ole käyttäjän huollettavissa
  • Kovaa pyörivät tuulettimet eivät tuo juurikaan lisää jäähdytystehoa
  • Jäähdyttimen epästandardit kiinnityspisteet

 

Cryorig A80

Cryorigin ensimmäisen nestejäähdytysmalliston vesa aiheutti pientä hämmennystä vertailua tehdessä, sillä fyysiseltä toteutukseltaan kyseessä on joukon vähäpätöisimmän ja heppoisimman tuntuinen cooleri. Alumiinijäähdytin on kevyt ja joukon pienikokoisin, kumiletkut ja letkuliitännät ovat ohuet ja halvan näköiset eikä erikoisella lisätuulettimella varustettu blokkiyksikkökään vakuuta täysin toteutuksellaan. Suorituskykytesteissä A80 kuitenkin yllätti pistämällä kaikissa testeissä tauluun joukon alhaisimmat prosessorilämpötilat. Emme aluksi uskoneet tuloksia, joten ajoimme testit varmuuden vuoksi uudelleen ja tulokset pysyivät samoina. Totesimme jälkikäteen, että A80 on pärjännyt hyvin myös ulkomaisissa testeissä, joten menestys testeissämme ei ollut poikkeus.

Melutasoltaan A80 ei ole hiljaisuuden ystävän ykkösvalinta – tuulettimet ovat kierrosnopeuteen suhteutettuna testijoukon äänekkäimmät. Prosessoriblokin päälle asennettava pieni lisätuuletin on A80:n erikoisuus, mutta emme havainneet siitä ainakaan testikokoonpanon yhteydessä juurikaan etua. Tilanne saattaa kuitenkin olla toinen heikosti jäähdytetyssä kotelossa. Kokonaisuutena Cryorig A80:aa on hankala suositella Alphacool Eisbaerin edelle, vaikka se tarjoaakin hieman parempaa jäähdytystehoa. Cryorig saa pitkän miinuksen siitä, ettei nestekierto ole käyttäjän purettavissa eikä huollettavissa, vaan esimerkiksi pumppuvian kohdatessa koko cooleri menee Corsairin tapaan vaihtoon, jos takuu ei satu olemaan enää voimassa.

Plussat:

  • Testiryhmän paras jäähdytysteho
  • Helppo asennus
  • Taipuisat letkut
  • Hieman parempi yhteensopivuus kuin monissa kilpailjoissa (aavistuksen pienempi jäähdytin)
  • Blokkiyksikön lisätuulettimesta saattaa olla joissain kokoonpanoissa hyötyä
  • Rekisteröinnin jälkeen pitkä kuuden vuoden takuu

Miinukset:

  • Kilpailijoita heikompi laatuvaikutelma
  • Järjestelmä ei ole käyttäjän huollettavissa
  • Letkut saattavat taittua helposti
  • Tuulettimet eivät ole erityisen hiljaiset
  • Ohuet letkut ja letkuliitännät

 

This site uses XenWord.
;