Vaikka Samsung on nykyisten NAND Flash -markkinoiden ehdottomasti suurin tekijä, ei yhtiöllä ole osaa tai arpaa sen keksimisessä. Sen sijasta kunnia kuuluu Kioxialle eli entiselle Toshiballe, joka on tällä haavaa markkinoiden toiseksi suurin valmistaja.
Maailmaa ilman NAND Flash -muisteja on vaikea kuvitella nykypäivänä. Erilaisia Flash-muisteja käytetään likipitäen kaikessa elektroniikassa, jos mukana on minkäänlaista uudelleen kirjoitettavaa muistia. Flash-muistien tarina alkoi jo vuonna 1980, kun Toshiballa työskennellyt Fujio Masuoka kehitti ensimmäisen idean Flash-muisteista. Ensin markkinoille saapui NOR Flash vuonna 1984 ja 35 vuotta sitten vuonna 1987 kaikkien nykyään tuntema NAND Flash.
Toshiba eli nykyinen Kioxia esitteli ensimmäiset NAND Flash -muistit IEEE:lle vuonna 1987 ja on nyt julkaissut niiden 35-vuotispäivien kunniaksi infograafin, jossa käydään läpi muistien taivalta tähän päivään. Yhtiö esitteli 1991 ensimmäiset 4 megabitin NAND-pohjaiset EEPROM-piirit ja 1992 16 megabitin PCMCIA-laajennuskortit, joita voisi kutsua jopa ensimmäisiksi kaupallisiksi SSD-asemiksi.
Vuonna 1999 alkoi NAND Flashien todellinen läpimurron suunnittelu, kun Kioxia ja SanDisk löivät päänsä yhteen kehittääkseen ensimmäiset gigabittiluokan NAND Flash -muistit. Ensimmäiset NAND Flashiin perustuvat SD-kortit kehitettiin samana vuonna ja vuonna 2000 Kioxia, SanDisk ja Panasonic perustivat SD Association -järjestön hallinnoimaan SD-korttistandardia sekä edistämään sen myyntiä. SD-kortit olivat avainasemassa etenkin digitaalisten esiinmarssille.
Ensimmäiset NAND Flash -muistit olivat SLC-tyyppisiä, eli ne tallensivat yhden bitin per solu. Ensimmäiset kaksi bittiä per solu tallentavat MLC NANDit nähtiin vuotta myöhemmin 2001. Ensimmmäinen MLC NAND oli kapasiteetiltaan yhden gigabitin eli 128 Mt. Kapasiteetti kasvoi 8 gigabittiin vuonna 2005, mitä voidaan pitää samalla käännekohtana MP3-soittimille, kun yhden piirin taktiikalla saatiin gigatavu tallennustilaa. Vuonna 2007 esiteltiin puolestaan ensimmäiset 128 Gt:n kapasiteettiin yltävät MLC SATA SSD-asemat ja esiteltiin ensimmäiset 3D NAND Flash -muistit.
NAND Flash -muistien kehitys on sen jälkeen jatkunut kiivaana ja voit tutustua Kioxian laskemiin merkittävimpiin merkkipaaluihin yhtiön infograafissa.
Lähde: Kioxia (PDF)
Se taisi olla 2012 kun markkinoille alkoi tulla ensimmäisiä riittävän luotettavia SSD-asemia ja joku Murosta sanoi yhden sellaisen silloin ostaneensa. Niiden hinnat pienikapasiteettisissa malleissa oli luokkaa parisataa euroa. Itse ostin ensimmäisen SSD-asemani syksyllä 2014. Se oli Crucialin MX100. Tilaa ei ollut kuin 256 Gigatavua ja hintaa oli reilu satanen, mutta mielestäni se oli hyvä ostos. Viime syksynä veljeni osti PCIe-väyläisen SSD-aseman Teratavun kapasiteetilla tuohon samaan reilun satasen hintaan. Hienoa miten tekniikka kehittyy.
data-unfurl="true" data-result-id="286584" data-url="https://ark.intel.com/content/www/us/en/ark/products/67287/intel-ssd-330-series-120gb-sata-6gbs-25nm-mlc.html" data-host="ark.intel.com" data-pending="false">
class="link link--external fauxBlockLink-blockLink"
target="_blank"
rel="nofollow noopener"
data-proxy-href="">
Product Specifications
ark.intel.com
Se on jo hajonnu. Oli pitkään käyttämättä, otin sitten käyttöön ja kesti jonkun viikon kunnes katosi sata väylästä kuin pieru saharaan.
Intelin X25-M julkaistiin joskus 2008 ja oli kyllä jo enemmän kuin riittävän luotettavia. Itselläni oli sellainen 80Gb käytössä aina 2020 loppuvuoteen asti. Ensimmäiset vuodet järjestelmälevynä jonka jälkeen pelien tallennuspaikkana.
2011 vuodesta lähtien oli järjestelmälevynä Intelin 320-sarjan 120Gb SSD.
Nykyisin molemmat palvelet varmuuskopiolevyinä eikä mikään diagnostiikkatyökalu ole löytänyt mitään vikaa vaikka olivat sen reilun 10v aikana ison osan ajasta 24/7 käytössä.
Kyllä kai 2009 ostetut 60 GB OCZ Vertex:it (heh) voisi laskea riittävän luotettaviksi kun edelleen toimivat ihan hyvin. RAID0:ssa silloin tuli paria tuollaista ajettua.
2012 jo päivittyi levyt 240 GB Vertex3 Max IOPS mallisiin, jotka olikin käytössä aina 2020 alkuun pääkoneessa. Nyt palvelus jatkuu nassissa kirjoitusvälimuistina.
OCZSSD2-1VTX120G
OCZ 120GB SSD, Vertex Series, MLC, SATA II,
2.5" 1 kpl 459.00 eur
Takuu: 2 vuotta
Tuohon on päivitetty "turbo" firmis. Ei ongelmia eli toimii USB levynä
vanha tuo on.
Tuommoiset pienet ssd:t toimii edelleen mainiosti Linuxin käyttislevyinä, ja uskon että kestävät siinä käytössä vielä pitkään koska kirjoitusrasitusta ei juuri tule.
Yhtään SSD:tä mulla ei ole hajonnut, perinteisiä kiintareita on mennyt muutamia n. 30 vuoden aikana.
Joo noi OCZ asemat SandForce ohjainpiirillä oli jo täysin luotettavia. Hintaa tuollaisella taisi olla kuitenkin reilusti yli sata euroa. En muista tarkasti milloin tuollaisen hankin, mutta olihan se hienoa kun pelit latautuivat parissa sekunnissa. Tosin sitten kun oma peli oli ladannut niin piti odottaa, että muut pelaajat saavat pelin ladattua
?
Massamuistina 90 luvulla, mutta piti olla joku syy, esim. koko, tärinä, lämpötilä kestävyys, ja miksei myös äänettömyys.
Digikameroiden muistikorteissa minulla on tosiaan NAND muisteja ollut jo 2000-luvun alusta alkaen. Ne oli aluksi törkeän kalliita. Muistan kun metsästin ympäri Suomea että mistä löytyisi edullisesti Sonyn MemoryStick ~100MB koossa. Sonyn digikamera oli todella hyvä, mutta niiden oma muistikortti standardi vitutti.
Kameroita tuli ostettua lisää ja myöhemmin SD-kortteja oli helpompi löytää tarjouksista.
Taisin ostaa ensimmäisen USB-muistitikun joskun ~2003 kun olin opiskelija ja korpuilla ei enää jaksanut dataa siirtää. Olikohan 128MB ja maksoi satasia. Sinä päivänä loppui korppujen käyttö, melkein, aina välillä tuli niiden kautta bootattua vielä jotain.
Tammikuussa 2013 tuli ostettua ensimmäinen SSD, Sandisk 120GB 99€ hintaan. Tämä on ollut kovassa käytössä ja edelleen jatkaa serverikoneen boottiasemana ja ”health status” on vieläkin ~80%
Hinnat vähän laski kun 2011 ostin 128Gb Samsungin 180 eurolla. Nopeudet jotain 500/300mt/s. Lienee paras atk ostos koskaan.
En löytänyt vanhimman aseman kuittia, mutta 2010 tuli ostettua A-Data 64GB S596 Turbo. Tämä oli itselle siihen aikaan jo aivan riittävä järjestelmälevynä toisin kuin 32 GB asemat (joiden kapasiteetti laski johonkin 25 gigaan formatoinnin ja tyhjien blokkien reservin takia). Sen sai ongelmatilanteita varten myös USB:llä kiinni koneeseen. Asema tuli kierrätettyä eteenpäin lahjoitettuun koneeseen ja toimii kuulemma vieläkin ongelmitta. Tämä oli "murotarjouksena" 109 euroa ja siinä kohtaa tuntui jo että SSD on ihan vakiokamaa järjestelmälevynä ja varsinkin noilla hinnoilla.
Mulla on nytkin 5950X-koneessa järjestelmäosio 50 gigaa, joten hyvin tuon kokoinen levy riittäisi. Tietenkin nykyinen teratavun PCIe 4.0 -levy on paljon nopeampi.
Kommentoi uutista tai artikkelia foorumilla (Kommentointi sivuston puolella toistakseksi pois käytöstä)
Lähetä palautetta / raportoi kirjoitusvirheestä