Kokonaisuutena Fairphone 4 on mielenkiintoinen uutuus, mutta sitä on kuitenkin aika hankala suositella tässä hintaluokassa. 600 euron hintaan laite tarjoaa käytännössä vuoden vanhan 300 euron puhelimen ominaisuudet varsin keskinkertaisilla kameroilla, joten nykypäivänä mahdollisimman hyvää käyttökokemusta kaipaaville tarjolla on parempaakin vastinetta rahalle.
Siitä huolimatta Fairphone 4 on ajatukseltaan ja toteutukseltaankin erinomainen askel kohti kestävämpää kehitystä puhelinmarkkinoilla ja sellaisenaan toivottavasti ainakin jossain määrin myös suunnannäyttäjä joillekin muillekin valmistajille. Mikäli sinua kuluttajana kiinnostaa tukea ja osallistua tällaiseen kehitykseen tai jos haluat vain todella vapaat kädet puhelimeesi, on Fairphone 4 käytännössä vaihtoehto, jolle ei toistaiseksi ole lainkaan kilpailua.
Plussaa
- Vapaasti käyttäjän purettavissa ja huollettavissa
- 5 vuoden jatkettu takuu ennen vuoden 2022 loppua ostaessa
- Vaihto-osat suoraan kuluttajan ostettavissa yrityksen kotisivuilta
- Monin osin eettisesti hankitut sisuskalut
Miinusta
- Suorituskyky hintaluokassaan
- Vain 60 hertsin näyttö
- Kameroiden kuvanlaatu hintaluokassaan
- Heikosti toimiva vahinkokosketusten tunnistus
Huomioitavaa
- Purettavuudestaan huolimatta puhelimella on IP54-sertifikaatti
- Valmistaja takaa kaksi suurta Android-päivitystä ja kahden vuoden tietoturvakorjaukset, mutta pyrkii tuomaan päivitykset Android 15:een saakka ja ohjelmistotuen vuoteen 2027 asti
Fairphone julkaisi tuoreimman Fairphone 4 -älypuhelimensa syyskuun lopulla jatkaen edeltäjistään tuttua linjaa – valmistajan tavoitteena on luoda kestävän kehityksen periaatteita mukaileva älypuhelin, joka on käyttäjän itsensä huollettavissa.
Fairphone 4:n perusominaisuuksiin kuuluvat Snapdragon 750G -järjestelmäpiiri ja joko 6 Gt:n RAM-muisti sekä 128 Gt:n tallennustila tai vaihtoehtoisesti 8 Gt:n RAM-muisti ja 256 Gt:n tallennustila. Puhelimen irrotettavissa olevalla akulla on kokoa 3905 mAh:a ja kamerajärjestelmänä toimivat 48 megapikselin pääkamera yhdessä 48 megapikselin ultralaajakulmakameran kanssa.
Hinnat puhelimella lähtevät pohjamallin 579 eurosta, kun taas suuremmista muisti- ja tallennustilamääristä saa kustantaa 649 euroa. Puhelimen suositushinnoissa näkyvätkin väistämättä laitteen huollettavuus ja yrityksen tekemä työ eettisesti mahdollisimman hyvin tuotettujen raaka-aineiden saamisen eteen.
Edullisempi pohjamalli puhelimesta on saatavilla vain harmaalla takakuorella, jollainen myös testiyksilössämme on. Kalliimpi malli puolestaan on tarjolla harmaan lisäksi vihreällä ja pilkullisella vihreällä takakuorella.
Tutustumme tässä artikkelissa Fairphone 4:ään tavanomaisia puhelintestejä lyhyemmin parin päivän ympärivuorokautisten käyttökokemusten pohjalta. Videon aiheesta voi katsoa io-techin YouTube-kanavalta.
Pakkaus ja sen sisältö
Fairphonen ajatukset kestävästä kehityksestä näkyvät jo uutuuspuhelimen pakkauksessa, joka on materiaaliltaan tavanomaista ruskeaa pahvia. Valmistajan värikkäät kuvioinnit pakkauksen päälle on toteutettu ohuella pahvikuorella.
Itse puhelimen lisäksi pakkauksen sisältöön kuuluvat vain takuu- ja pikaohjelappuset, eli minkäänlaista latauskaapelia tai verkkovirtalähdettä laitteen mukana ei toimiteta.
Rakenne, tekniset ominaisuudet ja yksityiskohdat
Fyysiset mitat:
- Ulkomitat: 162 x 75,5 x 10,5 mm
- Paino: 225 grammaa
- Näytön ja ulkomittojen suhde: 79,7 %
- Gorilla Glass 5 näytön suojana, alumiinirunko, muovinen takakuori
- IP54
Ulkomitoiltaan Fairphone on 6,3-tuumaiseen näyttöönsä nähden selvästi kookkaahko ja näyttöä kehystävät reunukset ovatkin nykypäivän puhelimeksi kohtalaisen paksut. Myös puhelimen itsensä paksuus on selvästi suurehko, mutta toisaalta kyseessä on kuitenkin kompromisseja, jotka ovat varsin hyvin ymmärrettävissä ottaen huomioon, että puhelin on täysin vapaasti käyttäjän itsensä purettavissa.
Alumiinirunko puhelimessa tuntuu jämäkältä ja rakenne itsessään laadukkaalta. Muovinen takakuori on toki metallia tai lasia vähemmän arvokkaan tuntuinen, mutta Fairphonessa se on irrotettavissa, joten muovin käyttö on varsin ymmärrettävää. Kuori on myös todella ohut ja taipuisa, mutta sen ja laitteen sisuskalujen välillä ei ole käytännössä lainkaan tyhjää tilaa, joten kokonaisuus tuntuu tiiviiltä.
Avattavuudestaan huolimatta Fairphone 4 tarjoaa myös IP54-sertifikaatin, eli puhelin on suojattu roiskevettä vastaan. Veteen upottamista laite ei siis kestä, mutta edes jonkinlaisen suojan takaaminen on ihan mukava lisä laitteelle, jonka kaikki osat ovat käyttäjän irrotettavissa.
- Alapääty:
- mikrofoni
- USB-C (3.0) -liitäntä
- Toinen puhelimen stereokaiuttimista
- Yläpääty:
- mikrofoni
- näyttölasin ylälaidassa toinen puhelimen stereokaiuttimista
- 25 megapikselin etukamera (1/4”), f2.0, 78° kuvakulma
600 euron laitteelle nykymarkkinoilla jopa odotettavaan tapaan Fairphone 4:n pohjasta löytyy USB 3.0 -nopeuksia tukeva USB-C-liitäntä, mutta ottaen huomioon laitteen sisuskalut, on nopea USB-liitäntä positiivinen yllätys.
Stereokaiuttimet puolestaan ansaitsevat suorat kehut, sillä ne kykenevät oikeasti kovaan äänenpaineeseen, mikäli sille on tarvetta. Äänenlaadultaan kaiuttimet eivät kuitenkaan ole mitenkään poikkeavat, vaan varsin tavanomaiset. Fairphone on poistanut vielä edeltäjämallista löytyneen 3,5 mm:n kuulokeliitännän, mikä harmittanee langallisia kuulokkeita käyttäviä kuluttajia.
Näytön tekniset ominaisuudet:
- 6,3” IPS LCD -näyttö
- 19,5:9-kuvasuhde, 1080 x 2340 pikseliä, 410 PPI
- 60 hertsin virkistystaajuus
6,3-tuumainen Full HD+ -resoluution IPS-näyttö Fairphonessa ei puolestaan juuri edukseen erotu. Näyttö toistaa kyllä värit ihan luonnollisesti ja kuva on sinänsä miellyttävä, mutta 600 euron hintaluokassa 60 hertsin paneeli ei enää missään nimessä edusta parhaimmistoa.
Tekninen toteutus seuraa näytön jalanjäljissä ja asemoituu selvästi puhelimen hintaluokan alapuolelle. Sisällä sykkii viime vuoden keskihintaisista 5G-älypuhelimista tuttu Snapdragon 750G -järjestelmäpiiri, joka on myös tänä vuonna nähty alkuvuodesta julkaistussa Samsung Galaxy A52 5G:ssä. Piiri ei kuitenkaan ole missään nimessä suoranaisen huono, vaan se on edelleen aivan käyttökelpoinen ja tuo mukanaan 5G-yhteydet. 600 euron sijaan piirille sopivampi hintaluokka olisi kuitenkin jossain 300 euron tietämillä.
Järjestelmäpiirin pariksi Fairphone tarjoaa 6 tai 8 gigatavua RAM-muistia ja 128 tai 256 gigatavua tallennustilaa, mitkä puolestaan ovat ihan hyviä lukemia, joskin 6 gigatavun RAM-muistia alkaa 579 euron laitteella olla jo selvästi vähäinen. Puhelimen irrotettava akku on kooltaan 3905 mAh:a, mikä on nykypäivänä markkinoiden pienempää päätä.
Tekniset ominaisuudet:
- Qualcomm Snapdragon 750G -järjestelmäpiiri
- 6 tai 8 Gt RAM-muistia
- 128 tai 256 Gt tallennustilaa (128 Gt:n mallissa vapaana n. 108 Gt), microSD-korttipaikka (max 2 Tt)
- 5G, Sub 6, NSA (n1, n3, n5, n7, n8, n20, n28, n38, n41, n71, n77, n78), LTE, Dual SIM
- Wi-Fi 802.11 a/b/g/n/ac (Wi-Fi 5), Bluetooth 5.1, NFC, (A)GPS, Glonass, Galileo, Beidou
- Sormenjälkilukija oikean kyljen virtapainikkeessa
- 4500 mAh akku, USB Type-C (USB 3.0), USB PD -pikalataus (30 wattia)
Kamera
Kameran tekniset tiedot:
- 48 megapikselin laajakulmakamera (1/2”, 0,8 um pikselikoko), f1.6, PDAF, OIS
- 48 megapikselin ultralaajakulmakamera (1/2, 0,8 um pikselikoko), f2.2, PDAF
- Dual-LED-salama
- Videokuvaus: 4K 30 FPS
Kameroiden osalta Farephone tarjoaa lukujen valossa varsin toimivan kaksoiskameraratkaisun, sillä molemmat kamerat ovat resoluutioltaan 48 megapikseliä. Lisäksi pääkameraan on tarjolla myös optinen kuvanvakain.
Videokuvausta puhelin puolestaan tukee korkeimmillaan 4K 30 FPS -resoluutiolla.
Kuvanlaadultaan pääkameran kuvat eivät kuitenkaan 600 euron luokassa käytännössä lähelläkään kärkikahinoita kilpaile, vaan jälki on varsin keskinkertaista, ellei jopa heikkoa. Käsittely kuvissa on miellyttävän luonnollista, eivätkä värit, kontrasti tai terävöitys ylikorostu, mutta kuvat jäävät kuitenkin hieman valjuiksi ja toisinaan aavistuksen liian tummiksikin. Myös valkotasapaino taittuu helposti kylmän puolelle tuottaen sinertäviä lopputuloksia.
Hämärässä kameran suorituskyky puolestaan romahtaa selvästi ja yksityiskohtien määrä heikkenee huomattavasti, minkä lisäksi myös kohinaa pääsee läpi kohinanvaimennuksesta digitaalisen vesivärimäisenä suuret määrät. Pienenä positiivisena puolena kuvien värimaailma pysyy kuitenkin luonnollisena.
Ultralaajakulmakamera puolestaan kykenee päivänvalossa lähes pääkameraa vastaaviin lopputuloksiin ollen niin ikään jäljeltään kohtalaisen luonnollista, mutta ei kuitenkaan erityisen hyvää. 48 megapikselin resoluutio on yhä nykypäivänä ultralaajakulmakameralle selvästi korkea, mutta erityisen selvästi tämä ei kuitenkaan Fairphone 4:n lopputulosten yksityiskohtaisuudessa silti näy.
Hämärässä ultralaajakulmakameran suoritustaso heikkenee vielä selvästi pääkameraa nopeammin ja kuvista tulee hyvin tummia, minkä lisäksi niissä alkaa esiintyä jo selvää rakeisuutta.
Videopuolella Fairphonessa on hieman outo rajoite, sillä videokuvausta ei ole tarjolla lainkaan ultralaajakulmakameralle. Yritys kertoo kuitenkin työskentelvänsä asian parissa paraikaa, mutta on mahdollista, ettei käytetty sensori vain kykene videokuvaukseen. Pääkamerallakin 4K 30 FPS -video jää liikkuessa kuvatessa käytännössä käyttökelvottomaksi, sillä kameran optisesta kuvanvakaimesta huolimatta video on hyvin kiikkerää, kun ohjelmiston vakautus jää pois päältä korkeammalla resoluutiolla.
1080p 30 FPS -tasolla ohjelmistollinen vakautus on käytössä, mutta valitettavasti sen laatu on varsin heikkoa ja kuva alkaa pumppaamaan jokaisella askeleella. Itse kuvanlaadultaan video on valokuvia mukaillen kohtuullista, mutta ei erityisen laadukasta. Värintoisto on luonnollista, mutta dynamiikka jää selvästi hieman kapeaksi.
Puhelimen huollettavuus ja pitkäikäisyys
Se, missä Fairphone 4 sitten pääosin keskinkertaisesta raudastaan huolimatta erottuu, on jo aiemmin mainitut ekologiset ja eettiset valinnat yhdessä käyttäjälle annettujen vapaiden käsien kanssa huollettavuuden suhteen.
Fairphone mainostaa uutuuspuhelimessaan 14 eri raaka-ainemateriaalin olevan tuotettu mahdollisimman eettisesti ja ekolgoisesti. Käytössä on muun muassa kierrätettyä tinaa ja Reilun kaupan kultaa, minkä lisäksi puhelimen takakuori on valmistettu täysin kierrätetystä muovista. Tämän tason alkupään tuotantoketjun tarkkaileminen on väistämättä Fairphonen kaltaiselle pienehkölle yhtiölle kohtuullisen vaativaa, minkä myötä se on todennäköisesti yksi osatekijöistä puhelimen korkeammassa hinnassa.
Materiaalien lisäksi kestävä kehitys on yrityksellä tavoitteena myös puhelimen käyttöiän suhteen. Taattua päivityslupausta Fairphone ei valitettavasti tarjoa kuin kahdelle suurelle päivitykselle ja kahden vuoden kuukausittaisille tietoturvakorjauksille, mutta yritys on kuitenkin kertonut pyrkivänsä tukemaan puhelinta pidempään. Tavoitteena valmistajalla onkin tuoda suuret päivitykset Android 15:een saakka ja tukea ohjelmistoa aina vuoteen 2027 saakka.
Aiempien puhelintensa kohdalla yritys on myös todella päivittänyt puhelimiansa kauan, joskin aikataulut ovat olleet varsin venyneitä. Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistu Fairphone 2 sai uusimman Android-versiopäivityksensä vielä tänä vuonna, mutta kyseessä oli päivitys jo kolme vuotta vanhaan Android 9:ään.
Takuun osalta Fairphone puolestaan pistää markkinoiden huippuun yltävän lupauksen, sillä vuoden 2022 loppuun mennessä puhelimen ostaneille yritys tarjoaa jatkettua viiden vuoden takuuta, kunhan puhelimen vain valmistajan verkkosivuille rekisteröi. Jatkettu takuu ei kuitenkaan koske normaalissa käytössä kuluvaa akkua, mutta toisaalta sen osalta tilannetta helpottaa puhelimen vapaa huollettavuus.
Irrotettavan takakuoren alta paljastuu heti ensimmäisenä puhelimen 3905 mAh:n akku, joka on käyttäjän itsensä vapaasti vaihdettavissa ja vaihtoakkuja valmistaja myy suoraan kotisivuillaan. Vaihdettavuuden myötä akku ei yllä enää markkinoiden suurimpien joukkoon, mutta Snapdragon 750G -piirin kanssa se riittää kuitenkin helposti yli yhden päivän ja kevyemmällä käytöllä myös toisen päivän ylittäminen onnistuu.
Huollettavuus ei kuitenkaan jää pelkkään akkuun, vaan sen lisäksi puhelimen muitakin komponentteja on irrotettavissa suoraan ristipääruuvimeisselillä. Ylle linkatusta YouTube-videon osasta voitte tarkastaa suoraan videolta, miten purku sujuu.
Valmistaja myy verkkokaupassaan seuraavia vaihtokomponentteja:
- kamerajärjestelmä (79,95 €)
- kuulokekaiutin (14.95 €)
- etukamera (29,95 €)
- pohjan kaiutinelementti (19,95 €)
- USB-C-liittin (14,95 €)
- akku (29,95€)
Lisäksi vaihto-osat löytyvät näytölle suojalaseineen ja muoviselle takakuorelle, mutta näiden hintoja Fairphone ei tällä hetkellä näytä, vaan tuotteet on merkitty toistaiseksi loppuneiksi. Todennäköisesti kyseisiä osia ei ole vielä verkkokauppaan asti tuoreelle puhelimelle ehtinytkään. Kaikki nämä osat ovat myös helposti käyttäjän itsensä käsiteltävissä ruuvien ja helposti napsauttamalla irrotettavien datakaapelien irrottamisen jälkeen.
Vaihto-osia tulee todennäköisesti löytymään laitteelle myös kohtuullisen kauan, sillä valmistaja lupaa niiden saatavuuden vähintään viideksi vuodeksi ja yrityksen kotisivuilta löytyykin yhä myynnistä vuonna 2015 julkaistulle Fairphone 2:lle tarkoitettuja osia.
Akun oikealla puolella lepäävää moduulia ei ole tarkoitettu käyttäjän itsensä irrotettavaksi ja se onkin kiinnitetty torx-ruuveilla ristipäiden sijaan. Ruuvikiinnityksen käyttäminen viittaa kuitenkin siihen, että valmistaja itse pystynee vaihtamaan osan tarvittaessa huollossa.
Yhteenveto
Kokonaisuutena Fairphone 4 on mielenkiintoinen uutuus, mutta sitä on kuitenkin aika hankala suositella tässä hintaluokassa. 600 euron hintaan laite tarjoaa käytännössä vuoden vanhan 300 euron puhelimen ominaisuudet varsin keskinkertaisilla kameroilla, joten nykypäivänä mahdollisimman hyvää käyttökokemusta kaipaaville tarjolla on parempaakin vastinetta rahalle.
Siitä huolimatta Fairphone 4 on ajatukseltaan ja toteutukseltaankin erinomainen askel kohti kestävämpää kehitystä puhelinmarkkinoilla ja sellaisenaan toivottavasti ainakin jossain määrin myös suunnannäyttäjä joillekin muillekin valmistajille. Mikäli sinua kuluttajana kiinnostaa tukea ja osallistua tällaiseen kehitykseen tai jos haluat vain todella vapaat kädet puhelimeesi, on Fairphone 4 käytännössä vaihtoehto, jolle ei toistaiseksi ole lainkaan kilpailua.
Plussaa
- Vapaasti käyttäjän purettavissa ja huollettavissa
- 5 vuoden jatkettu takuu ennen vuoden 2022 loppua ostaessa
- Vaihto-osat suoraan kuluttajan ostettavissa yrityksen kotisivuilta
- Monin osin eettisesti hankitut sisuskalut
Miinusta
- Suorituskyky hintaluokassaan
- Vain 60 hertsin näyttö
- Kameroiden kuvanlaatu hintaluokassaan
- Heikosti toimiva vahinkokosketusten tunnistus
Huomioitavaa
- Purettavuudestaan huolimatta puhelimella on IP54-sertifikaatti
- Valmistaja takaa kaksi suurta Android-päivitystä ja kahden vuoden tietoturvakorjaukset, mutta pyrkii tuomaan päivitykset Android 15:een saakka ja ohjelmistotuen vuoteen 2027 asti
Näissä on se ongelma, että normaalikäyttäjillä ovat todennäköisesti vähemmän kestävä ratkaisu kuin ”tavalliset” puhelimet.
En oikein itse tunnista ilmiötä, että muut puhelimet ei kestäisi, ja niitä pitäisi jatkuvasti korjata. Plus, että jos jotain hajoaakin, niin ei se peruskäyttäjän kohdalla suurin ongelma ole, ettei luureja voi korjata, vaan että niitä ei vaan jakseta korjata tai halutaan mieluummin uusi.
Todennäköisimmin ne menevät vaihtoon koska A)Softatuki loppuu B) Tehot loppuu C) Käyttäjä vaan haluaa jotain uutta.
A:n suhteen tämä ei ole paras jos ei huonoinkaan (lupausten perusteella) ja C ei ole varsinaisesti puhelimesta kiinni. Sen sijaan B:n suhteen tämä markkinoiden vähiten kestäviä luureja hintaluokassa..
5v takuu on toki kiva niin kauan kuin sitä tarjotaan, mutta kestävää kehitystä haluaa massoille ei kannata tehdä puhelimia, joita on helppo korjata, vaan puhelimia joita ei tarvitse korjata. Harrastajille nämä voivat toki olla kivoja.
Eikös se näytön hajoaminen ole hyvinkin yleinen ongelma? Jos sen voi näppärästi vaihtaa, kohtuullisella hinnalla, onhan se aina parempi kuin kokonaan uuden puhelimen ostaminen, tai kallis huoltoreissu. Samaa pätee akkuihin.
"mutta kestävää kehitystä haluaa massoille ei kannata tehdä puhelimia, joita on helppo korjata, vaan puhelimia joita ei tarvitse korjata. "
Olisi hienoa jos kovaan päivittäiseen kulutukseen suunniteltu monimutkainen laite ei koskaan rikkoituisi, mutta se lienee ajatuksena jo mahdoton. Voidaan silti rakentaa laadukasta, mutta myös helposti korjattavaa. Sehän on suunnittelufilosofiasta kiinni.
" peruskäyttäjän kohdalla suurin ongelma ole, ettei luureja voi korjata, vaan että niitä ei vaan jakseta korjata tai halutaan mieluummin uusi. "
Niitä ei jakseta korjata juuri siksi, koska se on tehty niin hankalaksi ja kalliiksi. Mistä päästään siihen mitä nykyiset puhelinvalmistajat juuri haluavatkin. Osta ennemmin uusi puhelin, kuin korjautat vanhasi. Tähän pohjautuu nykyinen suunnittelufilosofia. Jos tarvittavat pävitykset (hardis, softa) oli kohtuu edullisia ja helppoja toteuttaa, ei olisi niin suurta tarvetta ostaa heti uutta.
Enemmän kuin tämä puhelin, minua kiinnostaa enemmän miten tämä esimerkki saisi lisää tarttumapintaa alalta, joka on liian laiska muutoksille ilman ulkoista painetta.
Jos tuo 150 egen puhelin hajoaa ja siihen saa helposti uuuden osan 15 egellä, niin mikä jottei!
Puhumattakaan siitä, että pitkä softatuki ja varaosien saatavuus tekisi puhelimista ihan käyttökelpoista vientikamaa kehitysmaihin muunakin kuin laittomana jätteenä.
Erittäin hyvin sanottu!
Loppumaton softatuki ja raudan ajanmukaisena pysyminen pitäisi varmaan toteuttaa palvelumallilla, johon kuuluu jatkuvan tilauksen maksaminen.
Phone-as-a-service? Siinä puhelin ja sen rauta ja matalan tason softa olisi palvelun tarjoajan omaisuutta, ja käyttäjä saisi uuden puhelimen tasaisin väliajoin. Myös hajonneen puhelimen korjaus, huolto ja kierrätys olisi palveluntarjoajan murhe. Tämä saattaisi ohjata palveluntarjoajaa käyttämään jotain Fairphonen kaltaista pohjaa.
Ongelmaan C tämä tarjoaisi osittain mahdollisuuden. Toisaalta käyttäjä voisi matalalla kynnyksellä koittaa jotain muuta saman palveluntarjoajan tarjoamien mahdollisuuksien rajoissa, mutta toisaalta… ei mitään kivaa sen ulkopuolelta.
Todennäköisesti puhelinpalvelu olisi aika kallis ja käytössä olisi ehkä aina vähän alle keskiverto puhelin. On se aina halvempaa, että käyttäjä ottaa puhelimen vastuulleen, mutta onko tyypillinen käyttäjä sitten kykenevä ymmärtämään vastuunsa? Se onkin sitten asia erikseen.
Ei kukaan ole varmaan korupuheista huolimatta valmis maksamaan siitä, että joku palveluntarjoaja ihan oikeasti minimoisi hukan, maksimoisi ympäristövaikutusta kohti saadun käyttöhyödyn, olisi kaikin puolin reilu ja vastuullinen, ja kaiken päälle vielä hieman voitollinen. Siksi sitä palvelua ei varmaan ole.
Yleinen merkityksessä "yleisimpiä osia mikä hajoaa käytön estävästi" ehkä kyllä, mutta ei yleisin syy vaihtaa luuri. Ja korjaukset näyttäisivät Fairphoneen olevan about saman hintaisia kuin "normaaleihin" puhelimiin.
Jykevä suojakotelo tai joku pudottelua paremmin kestävä luuri on huomattavasti ekologisempi vaihtoehto, kuin jatkuva elektroniikkaosien vaihtelu, jos on taipumus noita hajottaa eikä omia käyttötotumuksia voi tai ole valmis muuttamaan. Itselläni on hajonnut 0 näyttöä puhelimista elinikänäni, mutta toki käyttäjiä ja käyttöympäristöjä on monia.
Aika takaperoista on minusta ajatella, että ostamalla jonkun kestävän kehityksen luurin, on sitten ympäristöystävällistä rikkoa sitä. En siis moralisoi sitä, mitä kukin laitteillaan tekee, mutta jos omaa ekojalanjälkeään haluaa parantaa, niin keskittyisin mieluummin siihen millä sen luurin saa kestämään omaa käyttöä.
Yhtä mahdoton kuin puhelin jonka voi aina korjata (saati puhelin joka aina korjataan). Mutta käytännön kannalta riittää, että riittävän usein laite kestää.
En nyt oikein itse ymmärrä miksi peruskuluttajat olisivat yhtäkkiä valmiita maksamaan ~200€ – 300€ ylimääräistä, että puhelimen näyttö on vähän helpompi vaihtaa (useinmiten korjausliikkeen työntekijälle), mutta eivät vaikkapa muutamaa kymppiä suojakotelosta, tai ihan vaan korjauttamaan sitä tavallista puhelinta jonka näyttö voi maksaa pari kymppiä enemmän tai vähemmän. Varsinkin kun se on huomattavasti ekologisempi vaihtoehto. On itsepetosta ajatella, että on jotenkin erityisen kestävää rikkoa elektroniikkaa, jos sitä vaan vaihtaa osa-osalta.
Jos Fairphoneen tarvitsee kovin monta osaa keskimäärin elinikänään vaihtaa, niin se tarkoittaa että se ei enää ole kestävää toimintaa. Jos ei, niin saman voi tehdä perusluuriin.
En usko tätä, ehkä muutamalla hassulla korjautaitoisella, mutta ei kovin korjaustaitoisella io-techiläisellä näin, mutta ei se suuri massa, josta se todellinen kestävyys on kiinni niitä näyttöjä itse vaihda, vaikka kuinka olisi perusruuvit ja suhteellisen yksinkertainen rakenne. Ja osa niistä harrastajistakin selviää siitä Sampan näytön vaihdostakin.
Jossain pienessä määrin ehkä, lähinnä takuun osalta. Sen sijaan se olisi minusta äärettömän huono idea, että EU:n suunnitelmatalous alkaisi opettaa puhelinvalmistajille millaisilla ruuveilla ja miten puhelimia kuuluu kasata. Jos jotain halutaan tehdä, niin se on sitten virhevastuuajan tarkastelu (jota on jo tehtykin), jolloin se jää sitten oikeasti alasta tietävien valmistajien pähkättäväksi tekninen toteuteus, esim. onko se huoltotyön helpottaminen isompi vai pienempi asia kuin vaikka joku rakenteellinen etu vaikeammin avattavissa olevista rakenteista.
Mutta kun ei saa 15€, eikä suurin osa osaa niitä itse vaihtaa.
Fairphone 4:n näyttöä ei ole saatavissa eikä hinnoiteltu heidän verkkokaupastaan, mutta jos katsotaan suuntaa antavasti niin Fairphone 3:een näyttäisi maksavan 98,90€ toimituksineen. Työt päälle, niin aika samoissa ollaan mitä köyhdyt vastaavan Samsungin tai Applen näytön vaihdosta jossain iTapsassa tai vastaavassa, jossain mallissa voi olla muutaman kympin enemmän, joissain muutaman kympin vähemmän (esim. iPhone SE 2020 129€ töineen, A51 5G 169€ töineen). Pelkän osan saanee toki netistä halvemmallakin.
Plus sitten että luuri on kalliimpi, joten aika monta näyttöä saa vaihdella ennen kuin tuo kokonaisuuten.
Yleisimpien puhelimien näyttöjä löytyy suoraan ostarin korjausliikkeen hyllystä, näitä saa sitten itse tilailla ja neuvotella vaihdossa. Väitän että jos haluaa helposti vaihdettavissa olevan näytön niin vaikka iPhone SE tai joku yleinen Samppa on parempi ostos kuin Fairphone. Varsinkin tällä hinnalla, jolla vaihtorahaakin jää valmiiksi taskuun.
Sama koskee akun vaihtoa. iPhone SE 2020: 34,50€ lähiostarilla vaihdettuna. Fairphone 3 tai 4, akku 38,90€ toimituskuluineen + vaihtotyö jos et itse osaa vaihtaa.
Firmoillehan näitä liisuriluureja onkin, ja toki olemassa on myös vakuutus, joten kyllä sen näytön yleensä voi kohtuu kustannuksin (=samalla tai pienemmällä rahalla kuin tämän hintaero perus-Androidiin) vaihtaa jos vain haluaa.
Samoin loppupeleissä esim. Swappie ja muut vastaavat ajavat pitkälle samaa asiaa uudelleen käytöstä niiden osalta jotka vaihttavat vaihtelun ilosta. Tosin taitaa koskea lähinnä iPhonea, joka on helpompi jälleenmyydä. Käsittääkseni he näitä myös kunnostelvat, eikä työn vaikeus tai yksi ylimääräinen ruuvikanta ole ongelma.
Itselläni on menossa viides älypuhelin, enkä ole myöskään saanut koskaan näyttöä hajalle. Yksi hajosi (Samsung Galaxy S1) festareilla kun siideripullo poksahti sen päälle. Yhdestä meni akku kahden vuoden käytän jälkeen (Sonyn Xperia Z1 Compact). Sen sijaan useilla tuttavilla tuntuu olevan suurta epäonnea noiden näytön rikkoutumisien kanssa.
"Aika takaperoista on minusta ajatella, että ostamalla jonkun kestävän kehityksen luurin, on sitten ympäristöystävällistä rikkoa sitä. En siis moralisoi sitä, mitä kukin laitteillaan tekee, mutta jos omaa ekojalanjälkeään haluaa parantaa, niin keskittyisin mieluummin siihen millä sen luurin saa kestämään omaa käyttöä. "
Eihän se tarvitse olla joko-tai. Ja tuskin kukaan rikkoo puhelintaan, koska omistaa kestävän kehityksen luurin. Siitä olen kyllä aivan samaa mieltä, että monet suhtautuvat hyvin välinpitämättömästi vermeisiinsä. Oli sitten kyse puhelimesta, tietokoneesta, tai muusta omaisuudesta. Suhtautui käyttäjä sitten kuinka pieteetillä tahansa laitteisiinsa, kokisin helpon päivitettävyyden etuna kaikille. Sen lisäksi että se on laadukkaasti ja ekologisesti suunniteltu/rakennettu. Ja päivittääkö sen sitten rikkoitumisen, tai uuden ominaisuuden takia. Tätä nykyistä Fairphonea pystyy vielä kehittämään entistä paremmaksi joka osa-alueella. Ja kuten mainitsinkin, mikäli tämä suunnittelufilosofia olisi käytössä laajemminkin, olisi hinnoittelukin järkevämmällä tasolla. Suorittimen/GPU:n vaihto olisi myös näppärää. Tuntuu vaan hölmöltä päivittää koko paska, jos on tarvetta vaihtaa vain yksi asia. Samahan se desktop -koneiden osalla on. Jos haluaa lisää muistia, nopeamman näyttiksen, tai uudemman verkkokortin, päivität ne.
"Sen sijaan se olisi minusta äärettömän huono idea, että EU:n suunnitelmatalous alkaisi opettaa puhelinvalmistajille millaisilla ruuveilla ja miten puhelimia kuuluu kasata. "
Insinöörien tehtäväksi käytännön suunnittelu pitäisikin jättää. Poliittiset linjanvedot ja pykälät antavat vaan ne reunahdot, minkä sisällä tarvittavat muutokset täytyisi toteuttaa. Toki asiassa olisi oleellista kuunnella myös laitevalmistajia.
Ei tuossa nyt oikeastaan ole kyseessä edes mikään yksityishenkilön suorittama korjaustoimenpide, jos tarkoituksena on vain vaihtaa viallinen/vanha moduli toiseen. Ei niitä akkuja nykyään kovin moni tavallinen dallaaja halua puhelimeen vaihtaa, koska se on tehty hyvin hankalaksi (+mahdollinen takuu menee). Ennen sen sai kuka tahansa pahvi itse vaihdettua, koska se oli tehty helposti vaihdettavaksi. Miksi ei näin siis tehtäisi myös jatkossa, laajentaen näkemystä helposta vaihdettavuudesta myös muihin komponentteihin (esim. näyttö)?
Huomaan, että tämä idea on helppo sekoittaa liisinkiin, mutta siitä ei kuitenkaan ole kyse. Liisinkihän ei eroa omistuspuhelimista puhelimen elinkaariprosessin näkökulmasta mitenkään. Tarkoitin puhelinpalvelulla sellaista, jossa palvelun tarjoaa sellainen yritys, joka tilaa myös puhelimen suunnittelua ja valmistuttaa sitä. Tämä sama taho vastaisi sitten puhelimen koko elinkaaresta tilaten kaiken suunnittelusta valmistukseen ja aina lopulta kierrätykseen. Tässä tilanteessa yhtiön kannattaisi suunnitella puhelimet niin, että ne olisi helppo ja halpa korjata tai kierrättää. Edullista olisi myös se, että käyttäjät pitäisivät samaa puhelinta mahdollisimman pitkään eikä tarvitsisi paljoa logistiikkaa puhelimen elinkaaren keskivaiheilla. Nykyinen malli, jossa valmistuttajia tarvitsee kiinnostaa vain puhelimen elinkaaren alkupää, on ehkä jossain määrin vastuuton.
Vanhaksi joo varmaan tulossa, mutta täydet pojot tälle Fairphonelle. Vähän kun tästä vielä käpyyntyy, niin hyvinpä voi jäädä tällainen taskuun.
Tää oli kyllä todella hyvin sanottu.
Yllä käydystä keskustelusta unohtuu vielä tämäkin positiivinen seikka tästä firmasta.
Electronic waste neutral
For every phone we sell, we recycle an equal amount of electronic waste.
Ja viiden vuoden takuu on kyllä nice. Toivon mukaan myös mahdollisimman moni muu komponentti on ainakin yritetty hommata fair trade reittejä pitkin.
Tää luuri kelpaisi oikeinkin hyvin.
Ainakin Fairphone 3:lle tuli myöhemmin saataville kameran päivitysmoduulit samassa yhteydessä, kun FP3+ julkaistiin. Aluksi hinta oli 75€ bundletarjouksessa ja nyt hinta näytti olevan 59,95€ taka- ja 34,95€ etukameralle.
Fairphone 4:lle on varmaankin toteutettavissa vastaava päivitys, jos Fairphone haluaa sellaisen tehdä. Kaiutinkin on saatavilla varaosana, niin periaatteessa senkin voisi upgradeta. Prosessori eli järjestelmäpiiri alkaa olla tekemätön paikka, kun koko emolevy pitäisi vaihtaa. Puhelin menisi siinä kohtaa käytännössä uusiksi.
Keskustelussa vertaillaan Fairphonen hintoja Appleen ja Samsungiin, ikään kuin volyymit olisivat samat. Saati sitten ekologiset tai eettiset seikat: mitä maksaa jättivalmistajien luureihin sellainen vaihtonäyttö, jonka valmistuksen materiaalista 100% on kompensoitu ja (edes osa) materiaaleista kierrätetty tai kaavittu vastuullisista kaivoksista?
Tässä tietty heijastunee se seikka, että sivustolla aika moni lienee konservatiiveja arvomaailmaltaan. (siitäpä jollekin tutkimusaihe)
Niin siis oliko juttu se, että yrityksen pitää olla mahdollisimman pieni, että on hyvä? Ei sillä, itsekin tuen mielelläni pienempää peluria kilpailun vuoksi jos tuotteet on tasalaatuisia, mutta tässä tapauksessa näyttää siltä että ei ole.
En nyt löytänyt Fairphonesta mitään erillistä tietoja pelkän näytön materiaalien kierrätyksestä. Ei sillä että on kyllä ihan totaalinen kärpäsenkakan murto-osa ympäristöasioissa se paljonko vaihtonäytöissä (joita myydään ehkä 1/1000 puhelimen myyntimääristä) on jotain tiettyä kierrätettyä ainesosaa (vs. koko puhelimessa).
Koko puhelimen osalta "edes osin kierrätettyjä tai vastuullisesti hankittuja materiaaleja" on kaikilla suurilla valmistajilla. Ja monelta osin, esim. Apple on tässä edellä, ei jäljessä Fairphonea, jos katsotaan esim. pakkauksen kierrätysastetta, maametallien kierrätysastetta. Varmasti on jossain taas jäljessäkin, mutta kokonaisuutena en edes osaa sanoa kumpi nyt on sitten vastuullisempi materiaalien osalta.
Aikamoinen greenwash tässä minusta haisee, toki niin haisee monella muullakin ml. Apple. Jos haluatte 100% kierrätetyn laitteen, niin ostakaa käytetty luuri.
Ja päivitettävyyden suhteen vaikuttaa siltä, että tähän voi hyvällä säkällä saada kolmen vuoden päästä päivitysmoduulin, jolla kameran saa samalle tasolle kuin saman hintaisissa kilpailijoissa nyt, ilman että tarvitsee edes heittää sitä vanhaa sitten SER-jätteeseen.
Liekkö sitten resurssit loppuneet kesken virallisen päivityksen kanssa kun tiettävästi Googlen sertifioinnit voi olla välillä aika työläitä pienille valmistajille.
Eikös Fairphonella oli aiempiinkin malleihin nuo päivitysten saamiset kestänyt aika todella pitkään?
Onhan niissä ollut viivettä mutta ainakin Fairphone 3:lle saivat ensimmäisen isomman päivityksen (Android 10) julki vuodessa. Viimeisimmässä Android 11 päivityksessä meni sitten siitä yli puolitoista vuotta ja samaa trendiä on ollut vanhempien laitteiden kanssa (esim. Fairphone 2 sai Android 9:n 25.3.2021 ja Android 10:n siitä vuotta myöhemmin). Hitaasti hyvä tulee?
Nojaa, jos tuon on kohtalaisessa paikassa niin sitten vaihtaa sen koko SoC:n. Menee juu turhaan ainakin RAMit ja todennäköisesti myös tallennustila, mutta ottaen huomioon mitä maksaa nykyisin näytöt, kamerat, loput hilppeet, runko ja akku niin ollaan vähintään 200 eurossa, siinä, missä SoC ei välttämättä ole edes kallein osa. Nykyisellään puhutaan varmaan jo reilusti yli 100 eurosta, mutta näen silti kannattavaksi. Ongelmaksi muodostuu se, että ovat päättäneet käyttää Qualcommia ja Qualcomm ei yksityisille eikä pienille toimijoille mitään myy, eikä viitsi edes vastata.
Itse voisin hyvinkin käyttää FP2:n näyttöä, runkoa jne. Sen aikaisissa toki näyttö on huomattavasti edullisempi kuin uudemmissa, mutta en ainakaan haluaisi nähdä tän kehityksen hylkäämistä. Toisaalta Qualcommin vaihtoehtona on käytännössä kiinalaiset valmistajat, joten ymmärrän oikein hyvin, että se ei ole houkutteleva vaihtoehto monestakaan syystä.
NXP Semiconductors löytyis ihan heiltä Hollannistakin, mutta Librem lähti jo tuolle linjalle, joskus eurooppalainen tuote vaan on sen hintainen, että on mahdotonta käyttää.
Markkinajohtaja Mediatek on taiwanilainen.