io-tech testasi matalaprofiiliset mekaaniset näppäimistöt Cooler Masterilta, Corsairilta, Havitilta ja Roccatilta.

Testasimme io-techissä mekaanisia näppäimistöjä roundup-vertailun muodossa viimeksi keväällä 2017, eli melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Tuolloin trendinä oli vahvasti pinnalla RGB-valaistus eri muodoissaan, erilaisten kytkintyyppien kirjo oli vahvassa kasvussa ja ensimmäiset optiset näppäinkytkimet tekivät tuloaan markkinoille.

Viimeisten parin vuoden aikana valmistajien omien kustomoitujen kytkintyyppien määrä on jatkanut kasvuaan ja markkinoiden tarjonta on kohentunut hintahaitarin alapäässä. Kytkinpuolella uusia suuntauksia ovat analogiseen painallussyvyyden tunnistamiseen kykenevät kytkimet sekä matalaprofiiliset kytkintyypit.

Tässä vertailussa tutustumme viimeisen vuoden aikana markkinoille ilmestyneisiin matalaprofiilisiin näppäimistöihin neljältä eri valmistajalta. Saimme laitteet testiin Corsairilta, Cooler Masterilta, Havitilta sekä Roccatilta. Vertailunelikko sijoittuu Suomessa varsin laajaan noin 85–170 euron haarukkaan.

 

Cooler Master MasterKeys SK650

Cooler Master ehti esitellä SK-sarjan näppäimistöjään jo moneen otteeseen erinäisillä messuilla, mutta niiden markkinoilletuloa lykättiin useampaan otteeseen tuotteiden viimeistelytarpeeseen vedoten. SK650- ja SK630-mallit lanseerattiin vihdoin ja viimein tammikuun lopulla ja tulivat Suomessa myyntiin hieman myöhemmin alkuvuoden aikana. Testiin otetun täysikokoisen SK650-mallin suositushinta on Pohjoismaissa 165 euroa. Hinta.fi:n mukaan se on kuitenkin Suomessa saatavilla edullisimmillaan vajaaseen 130 euroon. Testikappaleen toimitti Cooler Master.

Cooler Master SK650:een voi tutustua myös io-techin YouTube-kanavalle aiemmin julkaistun testivideon muodossa.

SK650 toimitetaan melko kompaktissa pahvipakkauksessa, jonka valko-violetista värityksestä ei valmistajasta jää epäselvyyttä. Pakkauksen mukana toimitetaan itse näppäimistön ohessa suojapussukka, pikakäyttöohjeet, näppäinhattujen irrotustyökalu sekä USB Type-C –kaapeli.

Cooler Master SK650 erottuu vertailun muista näppäimistöistä pelkistetyn hillityllä ja kulmikkaalla muotoilullaan. Näppäinhatut ikään kuin ”leijailevat” tasaisena tiiviinä mattona näppäimistön harmaan harjatun alumiinikuoren päällä.

Rakenteeltaan SK650 on kohtalaisen tukeva ja sen rakenne elää hieman vasta voimakkaammin päädyistä väännellessä. Näppäimistö on kevyempi (629 grammaa) kuin ulkonäön perusteella saattaisi päätellä ja myös ulkomitat ovat melko kompaktit (430 x 125 x 25 mm). Cooler Master lupaa näppäimistölleen kahden vuoden takuun.

Kuten kaikille nykypäivän itseään kunnioittavilla pelinäppäimistöillä on tapana, myös SK650 tukee NKRO:ta, eli kaikkien näppäinten painamisen samanaikaista tunnistamista. Sisältä löytyy 32bit ARM Cortex M3 –mikrokontrolleri sekä 512 kt muistia, jotka mahdollistavat makro- ja valaistusasetusten säätämisen ja tallentamisen suoraan näppäimistöstä käsin ilman erillistä ohjelmistoa.

SK650:n sivuprofiili on kiilamainen, kuten näppäimistöillä on useimmiten tapana. Pohjaosa on muovia ja pinnassa on alumiinilevy, jonka pintaan näppäinkytkimet on asennettu. Näppäinhattujen alareuna on mittaustemme mukaan noin 4,5 mm alumiinipinnasta irti. Toisin kuin näppäimistöissä tyypillisesti, kaikkien näppäinrivien kulma on sama ja näppäinhattujen pinta kulkee samassa linjassa näppäimistön kuoren kanssa. Tältä osin SK650:ssä on siis menty ergonomian sijaan ulkonäkö edellä.

SK650:stä ei löydy lainkaan erillisiä multimedianäppäimiä, mutta useita eri toimintoja on sijoitettu funktionäppäimen (oikeanpuoleisen ctrl-näppäimen vieressä) taakse. Multimediatoiminnot löytyvät nuolinäppäinten yläpuolisten näppäinten alta funktionäppäintä pohjassa pitämällä. Ylimmän rivin F-näppäimiin on puolestaan sijoitettu kontrollit valaistuksen ja makrojen hallitsemiseen suoraan näppäimistöstä käsin. Asetuksia voi tallentaa neljään eri profiiliin. Käyttölogiikka ei todennäköisesti avaudu täysin ilman käyttöohjeisiin tutustumista.

Näppäimistön takareuna on tasainen ja sen keskelle on sijoitettu ainoastaan liitäntä USB Type-C –kaapelille. Läpivientiliitäntöjä USB- tai äänilaitteille ei valitettavasti löydy. Mukana tuleva suojapunoksella päällystetty ja kullatuin liittimin varustettu kaapeli on 1,8 metriä pitkä. USB-liittimen runko istuu näppäimistössä olevaan pieneen syvennykseen, joka ei kuitenkaan suojaa riittävästi liitintä. Liittimen pitäisi upota arviolta vähintään puoliväliin näppäimistörungon sisään, jotta se tarjoaisi riittävän suojan vääntymistä vastaan. Nykyisellään takareunasta törröttävä liitin on altis taipumaan vahingon sattuessa.

SK650:n muovinen pohjaosa on käytännössä täysin tasapintainen kulmien tassuja ja keskikohdan Cooler Master –logoa lukuun ottamatta. Toteutus on siltä osin hyvin erikoinen, ettei pohjan takakulmiin ole toteutettu lainkaan nostettavia koroketassuja, joilla näppäimistön kulmaa saisi muutettua. Kaikki neljä kulmien kumitassua ovat siis kiinteää mallia, joka on lisämiinus näppäimistön ergonomian näkökulmasta.

Cooler Master on valinnut SK650:n näppäinkytkimiksi Cherryn punaiset MX Low Profile –kytkimet, joka on toinen saatavilla olevista matalaprofiilisista Cherry MX –kytkintyypeistä. Kytkimien kokonaiskorkeus on 11,9 mm, eli 35 % pienempi kuin tavallisissa Cherry MX –kytkimissä.

Punainen Cherry MX Low Profile –kytkin on täyskorkean sisarensa tapaan lineaarinen tuntopisteetön kytkin, jonka aktivoitumismatka on 1,2 mm ja kokonaispainallusmatka 3,2 mm. Tavallisessa punaisessa Cherry MX –kytkimessä vastaavat lukemat ovat 2,0 ja 4,0 mm, eli etenkin painalluksen tunnistaminen tapahtuu matalaprofiilisessa versiossa huomattavasti aikaisemmin. Kytkimien painallusvoima on tuttu 45 centtinewtonia (grammaa) ja kestoikä 50 miljoonaa painallusta.

Ulkoisesti Low Profile –kytkimet erottaa välittömästi tavallisista Cherry MX –kytkimistä. Kytkimien läpinäkyvä kuori on matalampi ja liukuvarsi/stemmi (punainen osa kuvassa) on varustettu pyöreällä liikerataa vakauttavalla kehyksellä, vaikka kytkimet ovatkin yhteensopivia samojen näppäinhattujen kanssa kuin tavalliset Cherry MX –kytkimet. Kytkimet on varustettu SK650:ssä RGB-ledeillä.

Kytkimien painallustuntuma on varsin tasapainoinen ja pehmeän sulava. Pohjaamisääni on pehmeä napsahdus. Pienen harjoittelun jälkeen kytkimillä oppii kirjoittamaan niitä pohjaamatta, vaikka painallussyvyys onkin tavallisia kytkimiä lyhyempi. Perusnäppäinten kirjoitusääni on kokonaisuudessaan varsin hiljainen, etenkin jos näppäimiä ei pohjaa jokaisella painalluksella.

Cooler Masterin SK-sarjassa käyttämät näppäinhatut ovat muotoilultaan erittäin poikkeukselliset. Hattujen kyljet ovat pystysuorat, eivätkä viistot kuten yleensä, jonka myötä näppäimien välit jäävät hyvin pieniksi. SK650:ssä näppäinhattujen väliin jää vain noin 2,5 mm:n rako, kun tavanomaisesti näppäimistöissä näppäinhattujen kosketuspintojen väli on noin 5-7 mm. Lisäksi näppäinhattujen sivuprofiilissa ei ole minkäänlaista kulmaa ja kosketuspinta on lähes tasainen. Tällä kaikella on merkittävä vaikutus kirjoitustuntumaan.

Materiaaliltaan hatut ovat hyvin tyypilliset. Hatut on valettu kuultavanvalkoisesta muovista ja pintaan on suihkutettu satiininmusta maalipinta. Kyseessä on edullinen toteutustapa, mutta pidemmällä tähtäimellä maalattu pinta ei tule olemaan erityisen kestävä.

SK650:n suurten näppäinten vakaimet ovat epästandardit Costar-tyyppiset, eli tästä syystä niiden näppäinhattuja ei pysty vaihtamaan Cherry MX –yhteensopiviin tarvikehattuihin. Metallilankavakaimen päät kiinnittyvät näppäinhattujen pohjassa oleviin muovikynsiin, jotka eivät ole irrotettavaa mallia toisin kuin tyypillisesti Costar-vakaimissa. Lisäksi suurimpana näppäimenä välilyönnissä on muoviset ohjaintapit, jotka työntyvät näppäimistön rungossa oleviin koloihin.

Suurten näppäinten tuntuma on päistä aavistuksen keikkuva ja ne helisevät jo kevyellä kosketuksella (kuten videolta voi havaita) näppäimen pohjaamisesta puhumattakaan. Helinästä saattaisi päästä osittain eroon vakaimen päiden huolellisella rasvaamisella, mutta lähtökohdat eivät kaikesta huolimatta ole ideaaliset.

SK650:n kirjoitustuntuma on hyvin erikoinen ja tavanomaisesta poikkeava kokemus. Keskiössä eivät ole näppäinkytkimet, vaan näppäinhatut. Tasaisesta muotoilusta ja pienistä väleistä johtuen sormet tarttuvat herkästi näppäinhattuihin reunoihin aiheuttaen huomattavasti tavallista enemmän kirjoitusvirheitä. Tuntuu että sormien liikkeet pitää myös olla isompia, joka tekee kirjoittamisesta kömpelöä. Ehkäpä juuri näppäinhattujen muotoilusta johtuen myös kirjoitustuntuma on myös raskaampi kuin 45 gramman kytkimillä tyypillisesti.

Pelikäytössä näppäimet eivät tunnu yhtä hankalilta kuin kirjoittaessa, mutta siitä huolimatta ne vaativat pelatessakin totuttelua. Käyttökokemuksiin pohjaten arvioisin, että perinteisesti muotoilluilla näppäinhatuilla SK650:n käyttötuntuma olisi huomattavasti parempi, mutta näppäinhattujen vaihtaminen ei ole rahallisesti kovin järkevää eikä myöskään vakaintoteutuksen takia käytännössä mahdollista.

SK650:n valaistus hyödyntää siis RGB-ledejä, jotka on sijoitettu piirilevylle näppäinkytkimien alle. Teoriassa se pystyy toistamaan 16,7 miljoonaa eri värisävyä ja valaistusta voidaan ohjata näppäinkohtaisesti. Lisäksi näppäimistön reunoja kiertää kapea valonauha, jonka valaistusta on mahdollista säätää erikseen.

Maksimiteholla SK650:n valaistus on varsin kirkas ja se hohtaa näyttävästi myös näppäinhattujen sivuilta. Näppäinmerkintöjen valaistus näkyy myös erittäin selvästi. Positiivisena puolena valaistusasetuksia on mahdollista säätää jossain määrin myös suoraan näppäimistöstä käsin.

Cooler Master käyttää SK-sarjan parina aiemmista näppäimistömalleistaan tuttua Portal-ohjelmistoa, jonka toteutus on hieman erikoinen. Ohjelmiston käyttäminen ei ole pakollista, sillä valaistusefektien ja makrojen tallentaminen onnistuu myös suoraan näppäimistöltä käsin.

Valmistajan sivuilta ladattava alle 10 megatavun asennuspaketti on nykymittapuulla varsin pienikokoinen, mutta sen kautta on vielä käynnistettävä erillinen SK650:lle tarkoitettu asetussovellus ja lisäksi ensikäynnistyksen yhteydessä ohjelmisto tarjoaa näppäimistölle päivitystä, vaikka versionumero on sama kuin jo sisällä oleva.

Sovelluksessa asetukset on jaettu neljälle selkeälle välilehdelle – LED, macro, key map ja profiles. Yleisilme on melko pelkistetty mutta suht selkeä. Tietyiltä osin lisäintuitiivisuus ei kuitenkaan olisi käyttöliittymässä pahitteeksi.

LED-välilehti tarjoaa mahdollisuuden taustavalaistuksen värin ja efektien säätämiseen tarvittaessa vaikkapa näppäinkohtaisesti. Macro-välilehdellä voi tallentaa ja muokata makroja sekä määrittää niitä tiettyihin näppäimiin. Key map –välilehdellä näppäinten tarkoituksia voi muuttaa ja tarvittaessa kytkeä näppäimiä kokonaan pois käytöstä. Profiles-välilehdellä voi puolestaan hallita näppäimistön neljän tallennusprofiilin sisältöä. Ohjelmisto ei tarjoa mahdollisuutta esimerkiksi tietyn asetusprofiilin linkittämiseen tiettyyn sovellukseen tai peliin.

Hyvää:

  • Kevyt mutta kohtalaisen jämäkkä rakenne
  • Tyylikkään hillitty muotoilu
  • Mahdollisuus hallita valaistusta ja makroja rautapohjaisesti
  • Melko monipuoliset RGB-valaistusmahdollisuudet
  • Asetusprofiilien tallennus näppäimistön muistiin
  • Irrotettava USB Type-C -kaapeli

Huonoa:

  • Hinta ominaisuuksiin nähden
  • Näppäinhattujen muotoilu
  • Helisevät vakaimet
  • Ohjelmiston käyttöönoton erikoinen toteutus varauksin
  • Ei USB-läpivientiä
  • Maalatut näppäinhatut
  • Kaapelin liitoksen vaillinainen suojaus

 

Corsair K70 RGB MK.2 Low Profile RAPIDFIRE

Cherry esitteli matalaprofiiliset mekaaniset MX-kytkimensä vuoden 2018 tammikuussa ja Corsair julkisti yksinoikeudella ensimmäiset niitä käyttävät näppäimistöt viime lokakuussa. Uudet K70 RGB Mk.2 Low Profile –mallit perustuvat aiemmin julkaistuun K70 RGB Mk.2 –malliin, johon on päivitetty matalaprofiiliset Cherry MX Low Profile –kytkimet. Saatavilla on kaksi versiota – punaisilla ja sekä speed-mallisilla kytkimillä varustettuna. Corsairin suositushinta näppäimistöille on 179,99 euroa, eli kyseessä on markkinoiden ja tämän vertailun kalliimman pään tuote. Näppäimistöille myönnetään kahden vuoden takuu. Testikappaleen toimitti Corsair.

Corsair toimittaa K70 RGB Mk.2 Low Profilen (myöhemmin lyhyemmin K70 Low Profile) tyylilleen uskollisesti tummassa paketissa, jota on korostettu keltaisella korostusvärillä sekä hopeankiiltoisilla teksteillä. Pakkauksen toimitussisältöön kuuluu näppäimistön ohella irrotettava rannetuki, kymmenen hopeanväristä vaihtonäppäinhattua, näppäinhattujen irrotustyökalu, pikakäyttöopas sekä takuuehdot.

K70 Low Profile näyttää äkkiseltään hyvin tutulta – ulkonäkö on hyvin samankaltainen kuin aiemmissa K70-malleissa. Aiemman K70-mallin omistaja sekä harvat tarkkasilmäiset saattavat kuitenkin huomata eron näppäinhattujen korkeudessa, joka onkin lähestulkoon ainoa tapa erottaa matalaprofiilinen malli aiemmista.

Ulkonäköseikat ovat toki aina mielipidekysymyksiä, mutta yleisesti ottaen Corsairin K-sarjan näppäimistöt ovat aina olleet varsin tyylikkään näköisiä. Sisäänpäin taivutettuun parimilliseen alumiinilevyyn perustuva rakenne on melko simppeli, mutta eroaa samalla sopivasti kilpailijoista. Rakenne on myös kohtalaisen tukevan tuntuinen, vaikka muovinen pohjaosa hieman laskeekin laatuvaikutelmaa. Alumiini on anodisoitu mustaksi ja sen pinnassa on harjattu viimeistely.

K70 Low Profile painaa 1,08 kg ja sen ulkomitat ovat 438 x 168 x 29 mm (ilman rannetukea). Valmistaja myöntää näppäimistölle kahden vuoden takuun.

Corsairin muiden K-sarjan mallien tapaan myös K70 Low Profile tukee NKRO:ta (N key rollover = kaikkien näppäinten painalluksen samanaikainen tunnistaminen). Näppäimistön sisällä on kahdeksan megatavun muisti, johon voi tallentaa makro- ja valaistusasetukset kolmeen eli tallennusprofiiliin, jolloin asetukset siirtyvät näppäimistön mukana ilman välttämätöntä tarvetta asentaa Corsairin ohjelmistoa jokaiseen käytettävään koneeseen.

Aiempien K-sarjan mallien tapaan näppäimistön sivuprofiili on hieman kiilamainen ja etuosaa kohti madaltuva. Pintakerros on alumiinia ja pohja muovia. Näppäinkytkimet sijaitsevat alumiinilevyn päällä, joten näppäinhatut ”kelluvat” ilmavasti hieman sen yläpuolella. Kuten monissa näppäimistöissä on tapana, näppäinhattujen profiili muuttuu riveittäin ergonomian optimoimiseksi.

Näppäimistön yläreunaan on sijoitettu joukko tuntumaltaan pehmeitä toimintopainikkeita, jotka on toteutettu kumikupukytkimin. Lähellä vasenta ylänurkkaa sijaitsee kolme näppäintä, joilla voi vaihtaa asetusprofiilia, säätää valaistuksen kirkkautta (pois päältä + kolme kirkkausvaihtoehtoa) sekä lukita Windows-näppäin pois käytöstä esimerkiksi pelaamisen ajaksi.

Oikeassa yläkulmassa sijaitsee puolestaan metallinen portaaton äänenvoimakkuuden säätörulla , mykistyspainike sekä neljä multimedian hallintapainiketta. Kaikissa lisänäppäimissä on taustavalaistus.

Näppäimistön takareunan keskelle kiinnittyy 1,8-metrinen suojapunoksella päällystetty USB-kaapeli, joka on kiinteästi kiinni näppäimistössä. Kaapelin toisessa päässä on kaksi USB 2.0 Type-A –liitintä, joista toinen on tarkoitettu itse näppäimistölle ja toinen näppäimistön takareunasta löytyvälle USB-läpivientiliitännälle, johon voi kytkeä esimerkiksi hiiren tai muistitikun.

K70 Low Profilen pohjapuoli näyttää muutoin tutulta, mutta sieltä on jostain syystä jätetty pois korkeammilla kytkimillä varustetuista K70 RGB Mk.2 –malleista löytyvät johtourat. Pohjan kaikissa neljässä nurkassa on suurikokoiset kumitassut, jotka takaavat hyvän pidon pöytäpintaan. Taaimmaisten tassujen yhteydessä on myös ylösnostettavat kumikärkiset korokkeet, joilla näppäimistön takareunaa saa nostettua ylemmäs.

Pohjan etureunassa on kiinnityspaikat mukana toimitettavalle rannetuelle, jonka käyttö on valinnaista. Tuki kiinnittyy kahdesta kohdasta muovikynsillä.

Näppäimistön etureunaan lisättävä muovinen rannetuki on noin 75 mm syvä. Rannetuessa on miellyttävän ”pehmeä” soft touch –kumipinnoite sekä karhennuskuviointi. Käsistä irtoavat rasvatahrat näkyvät satiininmustan rannetuen pinnassa melko helposti. Toisin kuin K95-mallissa, rannetuen pintaosa ei ole irrotettavissa. Rannetuki pysyy hyvin kiinni paikallaan myös näppäimistöä nostellessa ja siirrellessä.

 

K70 Low Profile on toistaiseksi yksi harvoista markkinoilta löytyvistä näppäimistöistä, joissa käytetään Cherryn MX Low Profile –näppäinkytkimiä. Tarjolla on tällä hetkellä kaksi versiota – punainen sekä speed – joista kummatkin ovat tyypiltään lineaarisia tuntopisteettömiä kytkimiä. Cherry MX Low Profile –kytkimien kokonaiskorkeus on 11,9 mm, eli 35 % vähemmän kuin tavallisissa Cherry MX –kytkimissä.

Testiin saapuneessa K70 Low Profilessa oli erityisesti pelaamiseen suunnatut speed-tyypin kytkimet, joiden aktivoitumismatka on 0,2 mm punaista versiota pienempi, eli tasan 1,0 mm. Muut ominaisuudet ovat punaisen matalaprofiilisen mallin kanssa samoja. Kokonaispainallusmatka on 3,2 mm, kun tavallisissa Cherry MX –kytkimissä se on neljä millimetriä ja tavallisessa Cherry MX Speed –kytkimessä 3,4 mm. Kytkimien kestoikä on sama 50 miljoonaa painallusta ja painallusvoima 45 senttinewtonia.

Cherry MX Low Profile Speed –kytkimien painallustuntuma on melko tasapainoisen jämäkkä sekä sulavan pehmeä. Ensimmäisenä ainakin itselläni huomio kiinnittyi juurikin poikkeukselliseen sulavuuteen. Kytkimet ovat myös varsin hiljaiset ja pohjaamisääni on melko pehmeä. Kokonaisuudessaan K70 Low Profile on mekaanisten näppäimistöjen markkinoilla hiljaisemmasta päästä.

Kytkimien ohella myös näppäinhatut ovat matalaprofiiliset ja valmistettu läpikuultavan valkoisesta muovista, jonka pintaan on ruiskutettu satiininmusta maalipinta. Ja kuten tiedetään, maalattujen näppäinten pinta kuluu ”puhki” ennemmin tai myöhemmin aktiivisessa käytössä. Kuten jo aiempien Corsairin K-sarjan näppäimistöjen tapauksessa on tullut todettua, on harmi, ettei yritys ole toteuttanut tämän hintaluokan näppäimistöön laadukkaampia kaksikerrosmuovista (double shot) valmistettuja näppäinhattuja.

Mittauksiemme mukaan K70 Low Profilen näppäinhatut ovat korkeimmasta kohdastaan noin 5,7 mm korkeat, kun tavallisen K70-mallin hattujen korkeus on noin 10,2 mm. Hattujen kosketuspinnan muotoilu ja kallistuskulmat ovat silmämääräisesti identtiset perusmallien kanssa. Matalaprofiilisilla hatuilla on kytkimien ohella oma merkittävä osansa näppäimistön tuntuman muodostumiseen.

Halutessaan käyttäjä voi vaihtaa muutamien näppäinten tilalle erikoisnäppäinhatut, jotka toimitetaan näppäimistön mukana FPS- ja MOBA-pelaajia varten. Harmaat erikoishatut ovat karheapintaiset ja niiden pinnan muotoilu on toteutettu pelaamista silmällä pitäen. Toisin kuin Corsairin aiemmissa malleissa, hattujen harmaa pinta on toteutettu maalaamalla, joten näppäinvalaistus näkyy näppäinmerkintöjen läpi tavalliseen tapaan.

K70 Low Profile käyttää Cherryn dummy-tyyppisiä vakaimia välilyönnissä sekä muissa suurikokoisemmissa näppäimissä. Dummy-kytkimien välille on toteutettu vakautusrauta, joka tasapainottaa välilyönnin painumista. Ilmeisesti juuri vakaimesta johtuen välilyönti on näppäimistön ainoa näppäin, josta kuuluu painettaessa pieni helähdys. Vastaava vakainratkaisu löytyy myös shiftistä, enteristä ja askelpalauttimesta, mutta, ei caps lockista. Varsinaisessa tehtävässään eli vakauttamisessa toteutus tuntuu toimivan hyvin ja suuret näppäimet painuvat pohjaan tasaisesti painalluskohdasta riippumatta.

Kirjoitustuntumaltaan K70 Low Profile Rapidfire on yksi sulavimmista ja hiljaisimmista mekaanisista näppäimistöistä joita allekirjoittanut on käyttänyt. Painallustuntuma on tasaisen pehmeä, mutta liikeradaltaan varsin jämäkkä. Näppäinhatut pääsevät heilumaan (key wobble) varsin vähän.

Cherryn ruskeita kytkimiä käyttäneenä ainakin itseltäni otti jonkin aikaa tottua K70 Low Profilella kirjoittamiseen, vaikka näppäimistö tuntuikin sormien alla todella hyvältä. Speed-kytkintyypin kytkeytymissyvyys on poikkeuksellisen pieni, joten etenkin tuntopisteellisiin kytkimiin tottuneilla saattaa ainakin aluksi olla hankaluuksia olla pohjaamatta näppäimiä kirjoittaessa. Ainakin itselläni esiintyi alkuvaiheessa lisäksi painallusvirheitä, joissa sormi lipsahti vahingossa viereisen näppäimen puolelle.

Kytkintyyppi on varsin henkilökohtainen mieltymysasia, mutta K70 Low Profile –malleja voi suositella erityisesti käyttäjille, jotka kaipaavat hiljaista ja tuntumaltaan sulavan lyhytliikkeistä mekaanista näppäimistöä.

Myös Corsair tarjoaa näppäinkohtaisen RGB-taustavalaistuksen, jonka hallintaan tarvitaan iCUE-ohjelmisto. Valaistuksen kirkkautta on mahdollista säätää neliportaisesti näppäimistöstä käsin. Myös multimedianäppäimet sekä yläreunan Corsair-logo ovat erillisvalaistut.

Cooler Masterin tapaan myös Corsairin valaistus on maksimiteholla varsin kirkas ja se heijastuu näkyvästi myös näppäinhattujen sivuilta. Vaikka valoa ”karkaa” paljon myös sivuille, ovat näppäinhattujen merkinnät selkeästi valaistut.

K70 Low Profilen ominaisuuksia hallitaan aiempien K-sarjalaisten tapaan Corsairin Utility Engine –sovelluksella (iCUE), joka on ladattavissa valmistajan sivuilta noin 320 megatavun kokoisena asennuspakettina. Kyseessä on vertailujoukon suurikokoisin ohjelmisto ja se vie asennettuna lähes 900 megatavua tallennustilaa. Samaa sovellusta voidaan hyödyntää myös Corsairin muiden tuotteiden asetusten hallintaan. Testijakson aluksi näppäimistön firmware-ohjelmisto päivitettiin versiosta 3.19 versioon 3.24.

iCUE:n käyttöliittymä jakautuu neljään eri välilehteen, jotka löytyvät ikkunan yläreunasta. Kunkin laitteen asetuksiin pääsee käsiksi valitsemalla kyseisen laitteen sovelluksen etusivun näkymästä ja kyseisen laitteen asetuskohdat ilmestyvät käyttöliittymän vasempaan reunaan. Asetuksia voidaan tallentaa profiileihin joko tietokoneen tai näppäimistön muistiin. Profiileita voi asettaa käynnistymään automaattisesti esimerkiksi pelien mukana.

Eri välilehdiltä löytyvät näppäinten määritykset (makrot, pikatoiminnot yms), valaistusefektit sekä suorituskykyasetukset. Sovellus tarjoaa varsin monipuoliset muokkausmahdollisuudet etenkin valaistusefektien suhteen, mutta käyttöliittymä saisi olla edelleenkin helppokäyttöisempi, intuitiivisempi ja opastavampi.

Hyvää:

  • Melko jämäkkä rakenne ja tyylikäs muotoilu
  • Monipuoliset RGB-valaistusmahdollisuudet
  • USB-läpivienti
  • Monipuolinen CUE-asetussovellus
  • Asetusprofiilien tallennus näppäimistön muistiin
  • Erilliset multimediakontrollit ja makronäppäimet
  • Irrotettava rannetuki

Huonoa:

  • Hinta
  • Ohjelmiston vaikeakäyttöisyys varauksin
  • Ei mahdollisuutta muokata valaistusta ilman ohjelmistoa
  • Ulkomitat kompaktia näppäimistöä kaipaavalle varauksin
  • Maalatut näppäinhatut
  • Kiinteä johto

 

Havit KB395L

Kiinalainen Havit on monille täysin tuntematon valmistaja, sillä vaikka sen ensimmäiset tuotteet saapuivat Kiinan markkinoille kymmenen vuotta sitten, on brändi ollut globaaleilla markkinoilla vasta parin vuoden ajan. Tähän testiin otettu KB395L-malli on ollut markkinoilla runsaan vuoden verran, joka tekee siitä tämän vertailun vanhimman näppäimistömallin.

Valmistajan nettisivuilla KB395L:n suositushinta on noin 74 euroa ja Hinta.fi:n mukaan Suomessa hintataso on edullisimmillaan samaa luokkaa. Samalla Havit on selvästi tämän vertailunelikon edullisin näppäimistö.

Havit on pakannut näppäimistönsä varsin pienikokoiseen ja kevyeen laatikkoon, jonka pinnassa on tummansävyinen kuvitus. Erikoisena huomiona valmistajan nimi on merkitty pakkaukseen vain hyvin pienellä. Paketin taustapuoli on käytännössä tyhjä ja keskeisimmät tekniset tiedot on painettu pienellä präntillä pakkauksen päätyyn.

Toimitussisältöön kuuluu itse näppäimistön ohella irrotettava micro-USB-kaapeli, pikakäyttöohjeet, takuukortti sekä pieni ajuri-CD, jollaisia nykypäivänä enää harvoin näkee tuotteiden mukana.

Havit on ulkoisesti testinelikon pienikokoisin ja pelkistetyimmän näköisin näppäimistö, jota voi pitää lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Näppäinhatut sijaitsevat varsin lähellä näppäimistön reunoja, joten rakenteeseen ei ole jätetty juurikaan ylimääräisiä reunuksia.

KB395L on ulkomitoiltaan 436 x 126 x 22,8 mm ja painaa huomattavasti keskivertoa mekaanista näppäimistöä vähemmän (570 grammaa).

Näppäimistön päällispuolella on mattamustaksi pinnoitettu alumiinilevy ja pohjaosa on mustaa karheapintaista muovia. Näppäimistön rakenne elää hieman päädyistä väänneltäessä, mutta on kuitenkin kohtalaisen jämäkkä eikä pidä minkäänlaisia nitinöitä tai natinoita. Näppäimistön keveys sekä muovinen pohjaosa verottavat hieman laatuvaikutelmaa, vaikkei sille olisikaan suoranaista käytännön perustetta.

KB395L tukee NKRO:ta, kuten muutkin tämän vertailun näppäimistöt. Pikanäppäimien avulla käyttäjä voi valita erilaisia esiasetettuja valaistustiloja suoraan näppäimistöstä käsin. Näppäimistössä ei ole tallennusmahdollisuutta käyttäjän tallentamille makroille, vaan kaikki makrotoiminnot ja niiden tallentaminen vaativat ajuriohjelmiston läsnäolon tietokoneessa.

KB395L:n pohjaosa on aavistuksen kiilamainen, eli paksunee takareunaa kohden mentäessä. Näppäinkytkimet on asennettu alumiinisen pintalevyn päälle ja jokaisen näppäinrivin näppäinhattujen kallistuskulma on omanlaisensa. Näppäinhattujen alareunan ja alumiinisen pintalevyn väliin jää noin 3,5 mm:n rako, joten näppäimistön kokonaisilme on ”tiiviimpi” ja vähemmän ilmava kuin osassa kilpailijoista.

Havit ei tarjoa lainkaan multimediatoimintoja edes funktionäppäimen avulla. Toki käyttäjä voi asetussovelluksen kautta määritellä multimediakomentoja ohjelmoituna toimintoina haluamiinsa näppäimiin, mutta kyseinen tapa on toteutuksena varsin kömpelö ja nollaa näppäimen varsinaisen tarkoituksen. Näppäimistön oikeaan ylänurkkaan on sijoitettu perinteiseen tyyliin kolme merkkivaloa, jotka ovat väriltään aina valkoiset.

Näppäimistön valaistusefektejä on mahdollista muokata ilman ajuriohjelmistoa Fn-funktionäppäimen sekä ylärivin F-näppäinten avulla. Käyttäjä voi valita valmiista valaistusefekteistä ja niiden erilaisista nopeus- ja kirkkausasetuksista, sekä tallentaa omia valaistujen näppäinten yhdistelmiä viiteen eli tallennuspaikkaan.

Näppäinfunktioiden käytettävyys ei ole aivan helpoimmasta päästä, eivätkä ohjeetkaan tarjoa kaikkiin asioihin parasta mahdollista selvennystä. Esimerkiksi jos käyttäjä haluaa joka toisen näppäinrivin valkoiseksi, on ensin aktivoitava tallennustila (Fn+F12) ja valittava tallennuspaikka (F1-F5), jonka jälkeen jokaista valaistavaa näppäintä on painettava seitsemän kertaa halutun värin aktivoimiseksi (näppäimistö kierrättää valmiita värivaihtoehtoja näppäimiä painaessa). Lopuksi tallennus lopetetaan painamalla uudelleen Fn+F12. Monimutkaisemmissa valaistuskuvioissa tuloksena on äkkiä jopa satoja painalluksia.

Näppäimistö on myös takareunastaan varsin ohut ja tarjolla on ainoastaan hieman epäkeskeisesti sijoitettu micro-USB-liitäntä johtoa varten. Irrotettava kaapeli on hyvä idea, mutta toteutuksessa olisi hieman parannettavaa. Liitin saisi upota syvemmälle näppäimistön sisään, jotta liittimen runko tukeutuisi näppäimistöön suojaten itse liitintä. Nyt johtoon syntyvä rasitus kohdistuu suoraan micro-USB-liittimeen, joka ei ole hyvä asia. Kaapeli on kumipintainen ja sen pituus on noin 1,8 metriä.

Havitin pohja on karheapintaista mustaa muovia ja sen keskiosaan on toteutettu pieni upotus. Pohjan etunurkkiin on sijoitettu kapeat kumitassut ja vastaavasti takanurkissa on ylösnostettavat koroketassut, joiden päissä on myös kumimaista materiaalia pitoa lisäämässä. Näppäimistö kaipaisi kumitassua ja korokejalkaa myös pohjan keskiosaan, sillä voimakkaammin näppäimiä painaessa näppäimistö pääsee joustamaan hieman keskikohdastaan. Keskelle näppäimistön pohjan etureunaa on muotoiltu pieni muovinysty, mutta se ei yllä koskettamaan pöydän pintaa, eikä siten estä painumista. Onneksi näppärä tee-se-itse käyttäjä pystyy lisäämään halutessaan pohjaan lisätassut, mikä korjaa ongelman.

KB395L:ssä käytetään kiinalaisen Kaihuan matalaprofiilista PG1350-kytkintä, joka tunnetaan myös Choc- ja Chocolate nimellä. Kytkimien kokonaiskorkeus on 11,5 mm, eli vielä aavistuksen vähemmän kuin Cherry MX Low Profile –kytkimissä. Matalaprofiilisen rakenteen saavuttamiseksi metallikontaktit on sijoitettu vaakasuuntaisesti kytkinkoteloinnin sisään. Kytkimien alle on sijoitettu RGB-ledit.

KB395L:n tapauksessa kyseessä on PG1350-kytkimen vaaleansininen versio, joka tarkoittaa käytännössä klikkaavaa tuntopisteellistä mallia. Kytkimen pohjaussyvyys on 3,0 mm ja aktivoitumissyvyys 1,5 mm. Kytkimen vaadittava painallusvoima on 45 grammaa. Kytkimille luvataan 50 miljoonan painalluksen kestoikä.

Itse kytkimien ohella myös näppäinhatut on muotoiltu matalaprofiilisiksi. Näppäinhattujen kiinnitystapa pienten muovikynsien avulla muistuttaa Cherry ML –kytkimiä, mutta ei ole kuitenkaan yhteensopiva niiden kanssa. Hattuja irrottaessa kannattaa olla tavallista varovaisempi, sillä pienet muovikynnet ovat varsin hentoiset.

Näppäinhatut on valmistettu tavanomaiseen tapaan vaalean läpikuultavasta muovista ja niiden pintaan on ruiskutettu satiininmusta maalikerros. Kuten muissakin tämän vertailun näppäimistöissä, toteutus on edullisin ja merkintöjen kestävyyden kannalta pidemmässä juoksussa heikohko.

Havitin suurien näppäinten (tab, caps, ctrl, space, shift, enterit, backspace, 0, +) vakautus on toteutettu hieman Costar-tyyppisellä vakainmekanismilla, jonka toteutuksessa on kuitenkin omanlaisiaan poikkeavia piirteitä Cooler Master SK650:n tapaan. Tavalliseen Costar-vakaimeen verrattuna metallilankavakaimen kiinnityspisteet ovat näppäinhatun pohjassa kiinteästi ja näppäinhatusta löytyy lisäksi ohjaintapit molemmista päistä. Näppäimiä irrottaessa kannattaakin olla erityisen tarkkana, ettei vahingossa riko näppäinhatun alapinnassa olevia pieniä muoviosia.

Suurten näppäinten tuntumassa ja toiminnassa ei havaittu juuri valittamista. Tuntuma on riittävän jämäkkä eikä testijaksolla havaittu ylimääräisiä ääniä. Välilyönnin päissä on hieman väljää, mutta helinää se ei pidä. Painallukset rekisteröityvät yhtä helposti mistä tahansa välilyönnin kohdasta painaessa.

Havit KB395L:n painallustuntuma on hieman ”löysempi” ja epätarkempi kuin muissa tämän vertailun näppäimistöissä, mutta siitä huolimatta tuntuma ei ole lainkaan hullumpi. Näppäinkytkimet ovat melko kevytkäyttöiset ja raskaammin sormia näppäimistöllä lepuuttava saattaa jopa aiheuttaa vahinkopainalluksia. Näppäimet heiluvat (key wobble) hieman, mutta ei häiritsevästi.

Lyhyen liikeradan vuoksi näppäinten rekisteröintipistettä ei ole erityisen helppoa löytää kirjoittaessa varsinkaan aluksi, mutta pienen harjoittelun jälkeen kirjoittaminen näppäimiä pohjaamatta on mahdollista kytkimien lyhyestä liikeradasta huolimatta. Havaintojemme mukaan kytkimen rekisteröintipiste on aavistuksen ennen klikkauspistettä, mutta tavallisessa kirjoituskäytössä sitä ei huomaa.

Havitin käytön alkuvaiheessa tuli vastaan jonkin verran tilanteita, joissa yksittäisiä painalluksia jäi välistä. Syy ei ollut sinällään näppäimistössä, vaan kirjoitustottumuksissa ja niiden soveltuvuudessa kyseiselle kytkintyypille. Muutaman päivän totuttelun jälkeen virheet häipyivät hiljalleen tekstin seasta.

Ääneltään klikkaava kytkintyyppi ei ole luonnollisestikaan hiljaisen näppäimistön ystävien valinta, mutta KB395L ei ole luokassaan äänekkäimmästä päästä. Voimakkaammin pohjatessa kuultavissa on myös ”tömähdys” painallusvoiman kohdistuessa alumiinirunkoon.

Havitin näppäinkohtainen RGB-valaistus on selvästi testinelikon heikkotehoisin, mutta se ei silti tarkoita sitä, ettei valaistustehoa löytyisi riittävästi. Valaistusta voi säätää lähes yhtä monipuolisesti sekä ohjelmistosta että näppäimistöstä itsestään käsin.

Täydellä teholla hajavaloa heijastuu jonkin verran myös näppäinten sivuilta, mutta määrä on selvästi pienempi kuin vertailun muissa näppäimistöissä. Himmeämmillä kirkkaustasoilla valaistus on mahdollista säätää myös niin, että näppäinmerkinnät näkyvät pimeässä valaistuina, mutta näppäinhattujen taustalla ei näy juurikaan hajavaloa. Näppäinmerkinnät näkyvät melko hyvin lähes kaikilla valaistusvoimakkuuksilla.

Havitin asetussovellus on ladattavissa valmistajan sivuilta noin viiden megatavun kokoisena pakettina. Hieman erikoisena seikkana tarjolla ei ollut lainkaan Nordic-version asennuspakettia, joten päädyimme asentamaan UK-version ohjelmiston (DE-version kieli oli saksa). Asetusnäkymässä näppäintekstit eroavat Nordic-versiosta, mutta näppäinasettelu on fyysisesti sama.

Sovelluksen käyttöliittymä on hyvin simppeli ja kaikki oleellinen on mahdutettu samaan yhteen näkymään. Suuren osan näkymästä valtaa näppäimistön kuva ja vasempaan reunaan on sijoitettu kaikkien toimintojen kontrollit.

Valaistusefektien hallinta on lähestulkoon yhtä kömpelösti toteutettu kuin näppäimistön funktioita käyttäessä. Jos käyttäjä haluaa kustomoida valaistuksen oman maun mukaisesti, on väriasetus valittava sananmukaisesti näppäinkohtaisesi, eikä se onnistu esimerkiksi suuremmalle näppäinryhmälle kerrallaan. Makrojen nauhoittaminen on hyvin yksinkertaistettua, eikä käyttäjä voi jälkikäteen muokata viiveitä tai painettuja näppäimiä. Mihin tahansa näppäimeen voi haluttaessa ohjelmoida makron lisäksi vaikkapa toisen näppäimen tai sovelluksen avaamisen.

Sovellus mahdollistaa asetusten tallentamisen profiileihin (painike vasemmassa alanurkassa), mutta niitä ei voi valita suoraan näppäimistöltä käsin, vaan profiili on ladattava aina manuaalisesti sovelluksen kautta, joka on toteutuksena varsin kömpelö.

Hyvää:

  • Alumiininen pintalevy ja pelkistetyn tyylikäs ulkoasu
  • Kompaktit ulkomitat täysikokoiseksi näppäimistöksi
  • Lyhytliikkeisten klikkaavien näppäinkytkimien tuntuma varauksin
  • RGB-valaistus tässä hintaluokassa
  • Valaistuksen laajahkot säätömahdollisuudet näppäimistöstä käsin
  • Kohtuullinen hinta

Huonoa:

  • Pohjan keskiosa kaipaisi tassuja
  • Ei multimediakontrolleja edes funktionäppäiminä
  • USB-kaapelin kiinnityksen toteutus on hieman heppoinen
  • Maalatut näppäinhatut
  • Karu ja vanhahtava asetusohjelmisto väärällä lokalisoinnilla

 

Roccat Vulcan 120 Aimo

Pitkälti toistakymmentä vuotta pelituotteita valmistanut saksalainen Roccat esitteli Vulcan-malliston Computexissä viime kesäkuussa ja kauppoihin laitteet saapuivat loppusyksystä. Kyseessä on ensimmäinen Roccatin omaa Titan-näppäinkytkintä käyttävä näppäimistömallisto. Malliston huippumallin Vulcan 120 Aimon suositushinta Euroopassa on 159,99 euroa, mutta Suomessa hintataso on Hinta.fi:n mukaan edullisimmillaan noin 150 euroa. Tarjolla on myös noin kympin verran edullisempi rannetueton Vulcan 100 –malli sekä kolmisen kymppiä edullisempi sinivalkoisella valaistuksella varustettu Vulcan 80. Testikappaleen toimitti Roccat.

Roccat toimittaa Vulcanin mustassa pahvilaatikossa, jonka kannessa on värikäs kuva RGB-valaistusta näppäimistöstä. Pakkauksen sisältö on melko kuiva – mukana on ainoastaan rannetuki, pikakäyttöohje, takuutiedot sekä pari Roccat-tarraa.

Ensisilmäyksellä Vulcan 120 Aimo on varsin tyylikkään ja teknisen näköinen näppäimistö, joka poikkeaa ulkoisesti perinteisen näppäimistön muotista. Se on näyttävä, mutta ei monille pelituotteille tyypilliseen röyhkeään ja suurentelevaan tapaan. Tavallista pienemmät ja selkeämmin toisistaan erillään olevat näppäinhatut tuovat näppäimistölle kirjoituskonemaista ulkonäköä.

Vulcan 120 Aimon ulkomitat ovat 462 x 235 x 32 mm, eli se ei ole aivan pienimmästä päästä, sillä markkinoilta löytyy sekä leveys- että korkeussuunnassa pari-kolme senttiä pienempiä täysikokoisia mekaanisia näppäimistöjä. Painoa Vulcan 120 Aimolla on 1150 grammaa.

Näppäimistön päällilevy on harjattua alumiinia ja etureuna sekä pohjaosa mustaa muovia. Rakenne on suht jämäkkä ja laatuvaikutelma kohtalaisen hyvä, joskaan ei huippuluokkaa.

Tekniset ominaisuudet ovat pitkälti samankaltaiset muiden vastaavan hintaluokan näppäimistöjen kanssa. Vulcan 120 Aimo tukee NKRO:ta (n-key rollover) ja neljän millisekunnin näppäinpainalluksen rekisteröintiviivettä. Näppäimistön sisältä löytyy myös ARM Cortex-M0 –mikrokontrolleri sekä 512 kt muistia makrojen ja asetusten tallentamiseen.

Pöydällä ollessaan Vulcan 120 Aimon sivuprofiili vaikuttaa lähes tasakorkuiselta, mutta todellisuudessa pohjaosa on muotoilu hieman kiilamaiseksi ja takaosaa kohti paksuuntuvaksi. Näppäinkytkimet on asennettu Corsairin tapaan alumiinisen päällilevyn päälle, joten ne ovat selvästi näkyvillä ja näppäinhatut vaikuttavat kelluvan näppäimistön yläpuolella. Kytkimien läpinäkyvien kuorien myötä merkittävä osa taustavalaistuksesta pääsee leviämään myös sivuille päin. Toisin kuin näppäimistöissä yleensä, kaikissa näppäinriveissä on identtinen kallistuskulma ja alin näppäinrivi on lisäksi pyöristetty kuperaksi koveran sijaan.

Näppäimistön oikeaan ylänurkkaan on sijoitettu musta hieman kumimainen säätönuppi, jonka tuntuma on tiheästi portautettu ja kohtalaisen napakka. Nupilla säädetään sekä tietokoneen äänenvoimakkuutta että valaistusefektejä ja valinta niiden välillä tehdään vieressä sijaitsevien valkoisten kumimaisten painikkeiden avulla. Painikkeen taakse syttyvä valkoinen valo kertoo, kumpi säätötila on kulloinkin aktivoituna. Vasemmanpuolimaisesta painikkeesta saa mykistettyä tietokoneen äänet.

Näppäimistön perinteiset merkkivalot on sijoitettu hieman poikkeuksellisesti oikeaan etureunaan. Mukana on myös ylimääräinen neljäs valo kertomassa onko pelitila aktivoituna. Valot ovat väriltään valkoiset.

Multimedia- ja pikatoiminnot on sijoitettu ylärivin F-näppäimiin oikeanpuoleisen Windows-näppäimen tilalle sijoitetun Fn-painikkeen avulla käytettäviksi.

Näppäimistön takareuna on hyvin pelkistetty, eikä sieltä löydy läpivientiliitäntöjä USB- tai äänilaitteille. USB-kaapeli on kiinteää mallia ja se kiinnittyy keskelle takareunaa. Suojapunoksella päällystetty kaapeli on pituudeltaan tyypilliset 1,8 metriä.

Pohjaosa on suurimmilta osin tasainen ja sivuilta sekä takareunasta viistetty. Näppäimistön liukumisesta tasolla ei pitäisi olla huolta, sillä koko etureuna sekä suuri osa takareunasta on varustettu reilulla kumikaistaleella. Takanurkista saa käännettyä ylös koroketassut, joiden pohjassa on myös omat kumitassunsa. Aiemmin io-techissä testatussa Suora FX –mallissa nähtyjä johtouria ei Vulcanissa ole.

Kovamuovinen tasapintainen ranne-/lepuutustuki kiinnittyy näppäimistön etureunaan näppärästi magneeteilla. Kiinnitys saisi kuitenkin olla aavistuksen voimakkaampi, sillä rannetuki ei pysy aina paikallaan esimerkiksi näppäimistöä siirrellessä tai nostaessa. Rannetuen pohjasta löytyy omat kumitassut koko leveydeltä. Jotkut saattavat jäädä kaipaamaan rannetukeen kumista tai muutoin pehmustettua pintaa.

Vulcan 120 Aimo on Roccatin ensimmäinen näppäimistö, jossa käytetään yrityksen itse suunnittelemaa Titan Switch Tactile -näppäinkytkintä. Kytkimen suunnittelussa on tehty yhteistyötä kytkinvalmistaja TTC:n kanssa. Kyseessä on klikkaamaton tuntopisteellinen kytkin, jonka suunnittelussa on Roccatin mukaan keskitytty erityisesti nopeuteen, kirjoitustuntumaan ja valaistukseen.

Nopeutta ja herkkyyttä Roccat on parantanut madaltamalla kytkeytymispistettä 1,8 mm:iin ja lyhentämällä kytkimen värähtelyaikaa (switch bounce/chattering) 20 %:lla firmwaren ja korkealaatuisten komponenttien avulla. Kytkimen pohjaamissyvyys on 3,6 mm. Tämän vertailun muihin kytkimiin nähden kyseessä ei siis ole erityisen matalaprofiiliset kytkimet. Kirjoitustuntumaa on pyritty parantamaan jäykällä rakenteella, joka eliminoi kytkinvarren heilumisen. Läpinäkyvä päälliskuori mahdollistaa kurkituksen kytkimen sisuksiin sekä mahdollistaa kytkimeen integroidun RGB-ledin valon tehokkaan kulkeutumisen näppäinkytkimen läpi.

Näppäinhatut ovat muotoilultaan varsin poikkeukselliset, sillä ne ovat tavallista pienikokoisemmat ja matalammat. Valmistajan mukaan näppäinhatut ovat 50 % tavallista kevyemmät, joka korostaa painallusten nopeutta ja tarkkuutta. Hattujen kosketuspinta on suunnilleen samankokoinen kuin näppäimistöissä tyypillisesti, mutta hattujen ”helmat” ovat pienemmät ja lähes pystysuorat. Vastaavat hatut olisi toivonut näkevänsä myös Cooler Masterin SK650:ssä.

Hattujen materiaali on läpikuultavan valkoista muovia ja pintaan on ruiskutettu satiininmusta maalikerros, joka ei ole kestävyyden kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Kiinnitystapa on samanlainen kuin Cherry MX –kytkimiin tarkoitetuissa hatuissa.

Välilyönnin ja muiden suurempien näppäinten alla on vakautusratkaisuna Cherry-tyyppiset dummy-kytkimet, joiden välinen metallilankavakain on ilmeisesti sijoitettu alumiinilevyn alapuolelle. Kaikki vakautetut näppäimet helisevät hieman koskettaessa, pohjatessa sekä näppäimen noustessa takaisin ylös. Välilyönti pitää voimakkaammin painettaessa lonksahtavan pohjaamisäänen. Suurten näppäinten tuntuma saisi olla hieman jämäkämpi, vaikka nykyiselläänkään ne eivät aiheuta suoranaista ongelmaa ääntä lukuun ottamatta.

Perustuntumaltaan Titanit vastaavat Cherryn ruskeita MX-kytkimiä. Tuntopisteen myötä ne sopivat pelaamisen ohella hyvin myös kirjoittamiseen. Selkeä tuntopiste tulee vastaan jo liikeradan alkuvaiheessa, joten kirjoittaminen näppäimiä pohjaamatta on kohtalaisen helppoa. Kytkimen liikerataa ja tuntopistettä ei kuitenkaan ole optimoitu täydellisesti, sillä kytkintä varovasti painamalla on mahdollista ylittää tuntopiste ilman että kytkin aktivoituu. Käytännössä normaalisti kirjoittaessa emme kuitenkaan huomanneet tästä mitään haittaa.

Vaikka valmistaja mainostaa minimoineensa kytkimen ”stemmin” heilumisen (key wobble), pääsee se havaintojemme mukaan heilumaan vähintäänkin yhtä paljon kuin esimerkiksi Cherry MX –kytkimissä. Heiluminen ei ole kuitenkaan häiritsevää ja kokonaistuntuma on melko jämäkkä. Pohjaan painaessa näppäimet pitävät terävähkön napsahduksen ja hieman vastaava ääni kuuluu myös näppäimen palatessa takaisin yläasentoonsa.

Roccatin näppäinkohtainen RGB-taustavalaistus on varsin kirkas Cooler Masterin ja Corsairin tapaan. Käyttäjä voi säätää valaistuksen kirkkautta näppäimistöstä käsin, mutta ei vaihtaa itse valaistustiloja (paitsi ohjelmiston kautta profiileihin määriteltyjä).

Merkittävä osa Roccatin valaistuksesta karkaa näppäinhattujen sivuilta kytkinrunkojen kautta. Valoa päätyy käyttäjän silmiin näppäinten sivuilta muita vertailun näppäimistöjä enemmän, sillä näppäinhatut ovat pienet ja matalat kytkinten kuoriin nähden. Joku saattaakin kokea sen häiritseväksi. Näppäinhattujen päämerkinnät valaistuvat melko hyvin, mutta pienempiä lisämerkintöjä on paikoin hankala havaita.

Roccatin Swarm-asetusohjelmisto ladataan valmistajan sivuilta runsaan 150 megatavun kokoisena pakettina. Swarm käynnistää asennuksessa koneen uudelleen kysymättä käyttäjältä lupaa. Testijakson aikana ohjelmisto tarjosi näppäimistöön 1.30-version firmwarepäivityksen. Swarm-ohjelmisto on tarkoitettu myös Roccatin muiden tuotteiden hallitsemiseen ja sen tummanpuhuva käyttöliittymä on käytettävyydeltään testijoukon paremmasta päästä, kunhan siihen ensin tutustuu hieman.

Swarm on Corsairin CUE:n kanssa testinelikon monipuolisin toteutus. Käyttöliittymä jakautuu ikkunan yläreunassa näkyviin yhteensopivien Roccat-laitteiden listaan, niiden alapuolella sijaitseviin välilehtiin ja ikkunan alareunaan sijoitettuihin profiili- ja makroasetuksiin. Välilehtiä on kolme ja ne sisältävät yleiset asetukset, näppäinmääritykset sekä valaistusasetukset.

Näppäinmääritys-välilehdellä kuhunkin näppäimeen voi asettaa makroja, toisten näppäimien toimintoja sekä vaikkapa sovellusten käynnistyksiä. Ohjelmistosta löytyy myös esiasetustoimintoja noin neljällekymmenelle suositulle pelille.

Valaistusvälilehdellä on melko laajat säätömahdollisuudet sekä valmiiden valaistusefektien että käyttäjän itse kustomoimien valaistusratkaisujen osalta. Tarjolla on myös älykkääksi, oppivaksi ja mukautuvaksi mainostettu AIMO-valaistustila, jonka sielunelämästä emme kuitenkaan testijaksolla saaneet täysin selkoa.

Valaistus- ja näppäinasetuksia voi tallentaa viiteen eri profiilipaikkaan, joiden vaihtaminen onnistuu suoraan näppäimistöstä käsin ja ne voi myös asettaa aktivoitumaan tietyn sovelluksen tai pelin käynnistyessä.

Hyvää:

  • Tyylikäs alumiininen pintalevy ja tekninen ulkonäkö
  • Irrotettava rannetuki helpolla kiinnityksellä varauksin
  • Tuntopisteellisten Titan-kytkimien tuntuma varauksin
  • Äänenvoimakkuuden säätönuppi ja osittaiset multimediakontrollit
  • Monipuolinen ohjelmisto varauksin

Huonoa:

  • Ei USB-läpivientejä
  • Ei mahdollista muokata valaistusta ilman ohjelmistoa
  • Kiinteä USB-kaapeli
  • Maalatut näppäinhatut
  • Hinta varauksin

 

Yhteenveto

Kaikki neljä testiin valittua näppäimistöä osoittautuivat lopulta varsin toisistaan poikkeaviksi toteutuksiksi, etenkin jos asiaa tarkastelee näppäimistöistä kiinnostuneen silmin. Tätä voi pitää hyvänä asiana, sillä näppäimistön valinta perustuu pitkälti henkilökohtaisiin mieltymyksiin, joten valinnanvara helpottaa itselle mieluisen ”työkalun” löytämistä. Samasta syystä testiryhmästä on myöskään hankala löytää suoranaista ”voittajaa”.

Cooler Master SK650 oli ehkäpä testinelikon suurin pettymys. Se eroaa muotoilultaan tyypillisestä mekaanisesta näppäimistöstä, mutta valitettavasti ulkonäkö on ajanut käytettävyyden edelle, sillä näppäinhattujen muotoilusta johtuen kirjoittaminen tuntuu todella kömpelölle, vaikka itse näppäinkytkimet ovatkin hyvät. Lisäksi pahasti helisevistä vakaimista ropisee miinusta. Myös SK650:n ominaisuudet ovat hintaluokka huomioiden varsin suppeat, vaikka kehuja pitääkin antaa asetusten muokkausmahdollisuudesta ilman erillistä ohjelmistoa. Jos ulkonäkö on ensisijalla selvästi yli kaikkien muiden ominaisuuksien, SK650 saattaa olla hyvä valinta. Muussa tapauksessa markkinoilta löytyy parempiakin vaihtoehtoja.

Corsairin K70 Mk.2 Low Profile –mallit perustuvat tutulle ja vuosien mittaan varsin hyväksi todetulle pohjalle. Kyseessä on tämän testiryhmän suurikokoisin ja samalla monipuolisimmilla ominaisuuksilla varustettu näppäimistö. Valitettavasti myös hinta on ryhmän korkein, joka saattaa asettua esteeksi monille. Kehuja K70 ansaitsee erityisesti todella sulavan tuntuisesta ja mekaanisten mittapuulla hiljaisesta kirjoitustuntumasta. Myös multimediakontrollit ja USB-läpivienti ovat tietyn käyttäjäryhmän mieleen. On kuitenkin hieman harmi, että K70 on tehty melko riippuvaiseksi valmistajan iCUE-sovelluksesta.

Havit jätti kokonaisuudessaan varsin positiivisen maun ja se tarjoaa ainoana alle 100 euron hintaisena testijoukon parhaan vastineen rahalle. Toteutukseltaan se on siro, kevyt ja simppeli – tuntopisteelliset klikkaavat näppäinkytkimet ovat tuntumaltaan kohtalaisen hyvät. RGB-valaistus on vertailun muita näppäimistöjä hillitympi, mutta kuitenkin kaikin puolin riittävä. Näppäimistön useimpia ominaisuuksia voi hallita ilman ohjelmistoa, joskin kontrollit vaativat opettelua. Havitin asetusohjelmassa ei olekaan suuremmin kehumista. Miinusta näppäimistön ansaitsee heppoisesta USB-kaapelin kiinnityksestä sekä pohjan keskiosasta puuttuvista koroketassuista.

Roccat Vulcan 120 Aimo on testiryhmästä lähimpänä Corsair K70:tä, mutta sen varustus on hieman heikompi ja näppäintoteutus erilainen. Roccat on testijoukon ainoa näppäimistö, jonka näppäinkytkimet eivät ole suoranaisesti matalaprofiiliset, vaikka liikerata onkin hieman tavallista lyhyempi ja näppäinhatut ovat erittäin pienet. Tuntopisteellisistä kytkimistä pitäville Titan-kytkimet eivät kuitenkaan ole lainkaan hassumman tuntuiset ja se sopii hyvin sekä pelaamiseen että kirjoittamiseen. Corsairin tapaan myös Roccat on hieman turhan riippuvainen raskaahkosta Swarm-asetusohjelmistostaan.

Vertailun yhteenvetona on mukava nähdä, että mekaanisten näppäimistöjen markkinat kehittyvät ja valmistajat eivät suolla pelkästään toistensa kopioita samasta designista. Tämän artikkelin näppäimistöistä yksikään ei ansaitse suoranaisesti toimituksen varauksettomia suosituksia, mutta joukosta esiin voitaisiin nostaa edullisin ja kallein vaihtoehto, eli Havit ja Corsair. Myöhemmin tänä vuonna tutustumme todennäköisesti langattomiin mekaanisiin näppäimistöihin, joita on alkanut hiljalleen saapua markkinoille.

 

This site uses XenWord.