Testissä AMD:n edullisempaan B450-piirisarjaan perustuvat emolevyt ASRockilta, Asukselta, Gigabyteltä ja MSI:ltä.

AMD julkaisi uuteen 400-sarjaan kuuluvan X470 piirisarjan huhtikuussa Pinnacle Ridge- eli Ryzen 2000 -sarjan prosessorien julkaisun yhteydessä ja testasimme io-techissä heinäkuussa X470-emolevyt Asukselta, Gigabyteltä ja MSI:ltä.

Heinäkuun lopulla 400-sarja laajeni hieman edullisempiin emolevyihin tarkoitetun B450 piirisarjaversion muodossa. B450 on edeltäjäänsä B350 piirisarjaan nähden kokenut täsmälleen samat muutokset kuin X470 piirisarjakin. Piirisarjan tehonkulutusta on saatu madallettua ja siihen on lisätty virallinen tuki AMD:n StoreMi-hybriditallennustekniikalle sekä Pinnacle Ridge-prosessorien XFR2-ominaisuuden tehovaikutusta parantavalle Precision Boost Override -ominaisuudelle.

AMD:n puolelta Pinnacle Ridge -prosessorien julkaisua varten päivitetyt suositukset muun muassa muistisignalointien sekä virransyötön rakenteen optimoinnin suhteen koskevat kaikkia 400-piirisarjaperheen emolevyjä, joten oletuksena uudet optimoinnit eivät ole pelkästään kalliimpien X470-emolevyjen yksinoikeus.

Tässä artikkelissa tutustumme ASRockin, Asuksen, Gigabyten sekä MSI:n B450-emolevyihin, jotka edustavat pääasiassa kunkin valmistajan ylintä segmenttiä. ASRockin kohdalla tilanne oli hieman erilainen, sillä testiin saapunut B450M Pro4 -emolevy ei edusta malliston kärkipäätä ja on muutenkin hinnaltaan yli 40 % edullisempi kuin kalleimmat artikkelissa testattavat tuotteet. Tämä ei kuitenkaan ollut toimituksen, vaan Asrockin itsensä tekemä ratkaisu. Näin suuri hintaero testattavien tuotteiden välillä ei luonnollisesti ole suoran vertailun kannalta reilu, mutta samalla se antaa ylimääräisen näkökulman siihen miten kalliimpi hinta korreloi tuotteen ominaisuuksien, teknisten toteutusten sekä yleisen laadun kanssa.

Artikkelin kirjoitushetkellä testattujen emolevyjen hintahaarukka oli 87 – 154 € (ASRock – MSI) välimaastossa, joten hintaerot eri tuotteiden välillä ovat todella merkittävät. On myös huomioitavaa, että vaikka B450-piirisarja on nimenomaan suunnattu edullisempiin emoihin, halvimmat X470-emolevyt maksavat artikkelin kirjoitushetkellä jopa vähemmän kuin artikkelissa testatut Asuksen ja MSI:n B450-mallit.

 

ASRock B450M Pro4

ASRock B450M Pro4 on käytännössä suora piirisarjapäivitys aiemmalle B350M Pro4 -mallille. Ainoat näkyvät eroavaisuudet uuden ja vanhan mallin välillä ovat muun muassa värityksessä ja RGB-liittimien sijoittelussa. ASRock ei selkeästi ole nähnyt tarvetta muokata ilmeisen toimivaa tuotetta sen suuremmin. Muutoksia esimerkiksi uudelleenoptimoitujen muistisignaalien osalta ei luonnollisesti ole mahdollista nähdä paljaalla silmällä, joten uusien muistisignalointisuositusten noudattamista tai noudattamatta jättämistä on turha edes lähteä arvailemaan ennen varsinaista testaamista.

ASRock on testijoukon edullisin emolevy alkaen 87 € hinnallaan ja rehellisesti sanottuna se näkyy kaikessa. Emolevy toimitetaan nykystandardien mukaan pienessä, vaatimattoman näköisessä pahvilaatikossa, jossa itse emolevyn lisäksi on ainoastaan käyttöohje, kaksi SATA-kaapelia sekä takapaneelin peitelevy. Myös itse emolevy on kilpakumppaneihinsa nähden erittäin pelkistetyn näköinen. Emolevyä ei ole yritetty ehostaa käyttämällä näyttäviä muovikuoria, aggressiivisesti muotoiltuja jäähdytinelementtejä tai RGB-ledejä, vaan emolevy on suunniteltu puhtaasti toiminnallisuuden kannalta, kustannusten minimoinnin mahdollistamissa puitteissa.

Kumpaakaan emolevyn M.2-asemapaikoista ei ole varustettu minkäänlaisella jäähdyttimellä ja piirisarja sekä virransyötön jäähdyttimet ovat täysin geneerisiä, yleismallisia anodisoituja alumiinisiilejä. Emolevyn piirisarjajäähdytin saattaa näyttää varsinkin kilpailijoiden ratkaisuihin verrattaessa täysin onnettomalta rääpäleeltä, mutta käytännössä Asrockin käyttämä jäähdytinratkaisu on piirisarjan erittäin pieni lämmöntuotto huomioiden täysin riittävä.

Molemmat virransyötöt (prosessori ja SoC-alue) ovat varustettu identtisillä anodisoiduilla alumiinisiileillä, joiden koko olisi saanut ehkä olla hieman suurempikin. Positiivisena seikkana voidaan kuitenkin mainita, että ASRock on pyrkinyt parantamaan siilten jäähdytystehoa tekemällä niihin pinta-alaa kasvattavia leikkauksia eikä vain tyytynyt helpompaan ja halvimpaan yhden suoran pinnan ratkaisuun.

Emolevyn ominaisuuslista korreloi melko tarkkaan sen hinnan kanssa, mutta mainitsemisen arvoisia ominaisuuksia ovat; kaksi täyspitkää PCIe-korttipaikkaa, kaksi M.2-asemapaikkaa (x4 & SATA), kaksi USB 3.1 Gen.2 -liitäntää, gigabitin verkkopiiri, viisi PWM-tuuletinpaikkaa, kaksi RGB-liitintä sekä nelikerroksinen piirilevy.

ASRockin bios on selkeä ja säätömahdollisuuksiltaan vähintäänkin kattava. Asetukset on jaoteltu selkeästi asiaankuuluville sivuille ja alivalikoihin. Jännitesäädöt ovat riittävät ja prosessori- sekä SoC-alueen jännitettä voi säätää joko offsetilla tai manuaalisesti prosessorin toimintamoodista riippuen. Prosessori- ja SoC-jännitteen load-line-säätömahdollisuutta ei ole valitettavasti sisällytetty säätömahdollisuuksiin, mutta Pinnacle Ridge -prosessorien käytännössä olematon ylikellotuspotentiaali sekä prosessorin vakioasetuksilla suorittama jännitteen jatkuva automaattisäätö huomioiden tämä on melko merkityksetön puute. Muiden perusasetusten ohella ASRock on sisällyttänyt biosiinsa AMD:n referenssikoodista tutut CBS- (Common Board Settings) sekä PBS (Platform Bios Settings) -säätövalikot kokonaisuudessaan. Kuten aiemmin on todettu, kyseisten valikoiden edes osittainen mukanaolo on aina positiivinen asia, sillä ne päivitetään AMD:n toimesta nopeasti vastaamaan AGESA:n viimeisimpiä muutoksia.

Emolevyn tuuletinsäätömahdollisuudet ovat selkeät ja kattavat. Kaikkien viiden tuuletinpaikan asetukset ovat säädettävissä erikseen ja emolevy osaa automaattisesti testata PWM-tuulettimien vasteen ja luoda niille optimaalisen lämpötila-nopeuskäyrän. Toisin kuin esimerkiksi Gigabyten ja MSI:n emolevyillä, ovat kaikki arvot myös näppäiltävissä käsin, mikä on usein selkeästi nopeampi ja käytettävyyden kannalta puhdasta graafista käyttöliittymää parempi ratkaisu.

Vaikka ASRockin bios on yleisesti erinomainen, on siinä pieniä yksityiskohtia, jotka käyvät pidemmän päälle rasittaviksi. Esimerkiksi poistuminen numeronäppäimistöllä syötettävien arvojen kentästä vaatii aina kaksi painallusta ja tiettyjen asetusten säätö sallitaan ehdollisesti. Esimerkiksi muistitaajuutta ei voi säätää, ilman että muistien XMP-profiili otetaan ensiksi käyttöön. Lisäksi testien aikana uusimmasta saatavilla olevasta biosversiosta puuttui 3533 MHz muistijakaja kokonaan. Huolimatta siitä, että emolevy itsessään ei sisällä ainuttakaan RGB-lediä on bios varustettu RGB hallintaohjelmistolla, joka mahdollistaa emolevyn liittimiin kytkettyjen valojen ohjaamisen.

 

Asus ROG Strix B450-F Gaming

ASRockin tapaan Asus ei ole lähtenyt suunnittelemaan emolevyä täysin puhtaalta pöydältä, vaan emolevy pohjautuu lähes sellaisenaan aiempaan Strix B350-F Gaming -malliin. Näkyvät muutokset rajoittuvat puhtaasti uuteen malliin lisättyyn takapaneelin liitinrungot peittävään kookkaaseen, RGB-ledein varustettuun muovikuoreen sekä muutaman komponentin marginaaliseen uudelleensijoitteluun. Kuten ASRockinkin tapauksessa, mahdollisia piirilevyn sisäisiä muutoksia esimerkiksi muistisignalointien suhteen on mahdotonta silmämääräisesti arvioida, joten emolevyn muistisignaloinnin laatu selviää vasta testaamalla.

Asus on testijoukon toiseksi kallein emolevy alkaen 144 € hinnallaan. Tuotetta markkinoidaan aggressiivisesti Asuksen legendaarisen Republic Of Gamers (ROG) -brändin alla ja se näkyy hyvin emolevyn visuaalisessa teemassa. Emolevyn takaosa on koteloitu massiivisella, RGB-valaistulla ROG-logolla varustetulla muovikuorella. Muovikuorella ei RGB-ledien asennustelineenä toimimisen ohella ole mitään toiminnallista käyttöä, joten sen olemassaolo on puhtaasti esteettinen seikka. Esteettisyyden tavoittelu on tämän tuotteen kohdalla valitettavasti mennyt liian pitkälle, sillä muovikuori peittää alleen yli 30 % prosessorivirransyötön jäähdytyssiilen pinta-alasta ja yhdessä kiinteän takapaneelin peitelevyn kanssa estää ilmankiertoa virransyötön alueella erittäin tehokkaasti. Kyseessä ei missään nimessä ole optimaalinen ratkaisu, kun huomioidaan että tämän hintaluokan emolevyt eivät yleisesti muutenkaan käytä massiivisesti ylimitoitettua, erittäin korkean hyötysuhteen omaavaa ja siten reiluilla marginaaleilla varustettua virransyöttöä.

Myös itse virransyötön siilit vaikuttavat valitettavasti olevan suunniteltu enemmän esteettisyyden, kuin toiminnallisuuden kannalta. Siilit itsessään ovat suhteellisen kookkaita, mutta niiden tarjoama jäähdytyspinta-ala ei ole erityisen suuri. Siilten tarjoamaa jäähdytyspinta-alaa olisi saatu kasvatettua huomattavasti, mikäli harvalukuiset ja taiteelliset vinoleikkaukset olisi korvattu useammalla, joskin vähemmän kauniilla suoralla leikkauksella. Emolevyn piirisarjasiili on käytännössä hieman muotoilluilla reunoilla ja hologrammitarralla varustettu paksuhko, mustaksi anodisoitu alumiinilevy. Sen tarjoama jäähdytyspinta-ala ei ole suuri, mutta piirisarjan erittäin matala lämmöntuotto huomioiden varmuudella riittävä. Kumpaakaan emolevyn M.2-asemapaikoista ei ole varustettu erillisellä jäähdyttimellä.

Emolevyn ominaisuuksista mainittakoon; kolme täysipituista (2x teräsvahvisteinen SafeSlot) PCIe-korttipaikkaa, kaksi M.2 x4 -asemapaikkaa, kaksi USB 3.1 Gen.2 -liitäntää, gigabitin verkkopiiri, vahvistimella varustettu täysin eristetty SupremeFX-ääniratkaisu, kuusi PWM-tuuletinpaikkaa, kaksi RGB-liitintä sekä nelikerroksinen piirilevy.

Asuksen bios on kokonaisuutena testatuista emolevyistä selkein ja kattavimmat säätömahdollisuudet tarjoava. Biosin ulkoasu noudattaa täsmälleen samaa kaavaa, kuin muidenkin ROG-tuoteperheen emolevyjen biosit. Kaikki suorituskykyyn ja jännitteisiin liittyvät asetukset on kasattu Ai Tweaker-sivulle ja lajiteltu alivalikoihin niiden tyypin mukaan. Jännitesäädöt ovat kattavat ja prosessori- sekä SoC-jännitteen säätö onnistuu joko offsetilla tai manuaalisesti* (*CBS valikosta). Molempien jännitteiden load-line on säädettävissä virransyötön asetusvalikosta, yhdessä virransyötön kytkentätaajuuden ja vaiheiden lepuutuksen kanssa.

Bios sisältää myös muista AM4 ROG-perheen emolevyistä tutun Performance Enhancer -toiminnon. Performance Enhancer muuttaa prosessorin hallintayksikön parametreja siten, että se sallii kaikkien yksittäisten ytimien toiminnan suurimmalla tuetulla XFR2 kellotaajuudella (esim. Ryzen 7 2700X:n tapauksessa 4.35GHz). Lisäksi prosessori pitää kaikkien ytimien rasituksessa prosessoriyksilöstä ja jäähdytyksestä riippuen n. 4,15 – 4,225 GHz:n kellotaajuuden. Normaalisti suurin XFR2-kellotaajuus on sallittu vain kahdelle prosessorin parhaimmista ytimistä ja kaikkien ytimien rasituksessa kellotaajuus yleensä asettuu 3,975 – 4,075 GHz:n välimaastoon prosessoriyksilöstä, jäähdytyksestä ja kuormasta riippuen. Käytännössä siis Performance Enhancer -toiminto mahdollistaa kaikkien ytimien kellotaajuuden nostamisen ilman että suurin XFR2-taajuus menetetään, kuten manuaalisen ylikellotuksen yhteydessä.

Näiden asetusten lisäksi Asus on osittain sisällyttänyt biosiin AMD:n referenssikoodin mukaisen CBS-valikon. Valikko sisältää muun muassa täyden PState-taulukon, mahdollisuuden muuttaa lämpötila- ja tehorajoja alkuperäisestä sekä mahdollisuuden Precision Boost Override -ominaisuuden aktivointiin.

Biosin tuuletinhallinta tukee kaikkien liitäntöjen erillistä säätöä sekä tuulettimen PWM-käyrän automaattista kartoitusta. Kaikki asetukset ovat syötettävissä kätevästi näppäimistöllä, eikä tarvetta pelkästään hiirellä operoitavan graafisen käyttöliittymän kanssa pelleilyyn ole. Bios itsessään ei sisällä varsinaista RGB-hallintaohjelmistoa ja ainoa säätömahdollisuus emolevyn oman tai ulkoisen valaistuksen ohjaamiseen on päälle tai poiskytkentä.

 

Gigabyte B450 AORUS Pro

Gigabyte on MSI:n lisäksi testin ainoa emolevy, joka ei polveudu suoraan mistään vanhemmasta emolevymallista. Ulkoasultaan emolevy seuraa uskollisesti muiden Gigabyten AORUS-brändin alla myytävien emolevyjen teemaa, jäähdyttimien ja muovikuorien muotoilun sekä värimaailman että logojen osalta.

Gigabyte on testin toiseksi edullisin emolevy alkaen 99 € hinnallaan. Hintaansa nähden emolevy on visuaalisesti todella vaikuttava ilmestys, sillä se on monelta osin hämmentävän samankaltainen jopa yli kaksinkertaisen hintalapun omaavien Gigabyten tuotteiden kanssa.

Emolevyn ylä- ja takaosa on koteloitu aggressiivisesti muotoillulla muovikuorella. Muovikuori ei ainoastaan peitä alleen takapaneelin rumana pidettyjä liitinrunkoja, mutta valitettavasti osittain myös prosessorin sekä SoC-virransyötön jäähdytinsiilet. Itse virransyöttöjen jäähdytinsiilet ovat melko maltillisesti muotoiltuja anodisoituja alumiinisiilejä, joiden suunnittelussa on ainoastaan esteettisyys ollut etusijalla. Siilten tarjoama jäähdytyspinta-ala on niiden kokoon nähden todella pieni, sillä niiden muotoilu tavoittelee ainoastaan symmetriaa eikä käytännön jäähdytystehoa. Siilten jäähdytyspinta-alaa oltaisiin voitu selkeästi kasvattaa yksinkertaisesti lisäämällä profiiliin tehtävien leikkausten määrää nykyisestä kahdesta. Siilin pieni jäähdytyspinta-ala yhdistettynä siilen osittain peittävään ja ilmavirtaa estävään muovikuoreen, sekä kiinteään takapaneelin peitelevyyn ei luonnollisesti ole jäähdytyksen kannalta mitenkään ideaalinen yhdistelmä. Varsinkin kun huomioidaan, että mitään käytännön syytä muovikuoren olemassaololle ei ole.

Gigabyten molemmat M.2 -asemapaikat ovat varustettu jäähdyttimillä. Emolevyn mukana toimitettavat jäähdyttimet ovat täsmälleen samat, kuin kalliimmissakin emolevymalleissa ja tämä on positiivinen yllätys. Mustaksi käsitellyt alumiinisiilet ovat suhteellisen aggressiivisesti rivoitettuja ja silmämääräisesti arvioituna niiden tarjoama jäähdytysteho on täysin ylivertainen verrattuna muiden valmistajien vastaaviin jäähdytysratkaisuihin.

Piirisarjajäähdytin muodostuu muutaman millin paksusta, mustaksi käsitellystä alumiinilevystä, jonka reunoja on hieman tyylitelty. Jäähdytyspinta-alaa on tarjolla hyvin marginaalisesti, mutta kuten aiemmin todettua se ei piirisarjan lämmöntuotto huomioiden ole oleellinen seikka.

Emolevyn ominaisuudet ovat hyvin linjassa muiden testattujen tuotteiden kanssa, mutta niistä voidaan erikseen mainita: kolme täysipituista (1x teräsvahvisteinen PCIe-korttipaikkaa, kaksi M.2 (x4 & x2) -asemapaikkaa, kaksi USB 3.1 Gen.2 -liitäntää, gigabitin verkkopiiri, täysin eristetty Amp-Up ääniratkaisu, viisi PWM-tuuletinpaikkaa, neljä RGB-liitintä sekä nelikerroksinen piirilevy.

Gigabyten bios ei tuota isompia yllätyksiä ja se on tuttuun tapaan melko karu ja kankea ilmestys. Asetusten sijoittelu ei ole selkein mahdollinen ja osa asetuksista löytyy valikoista kahteen kertaan. Säätömahdollisuudet ovat melko aneemiset eikä prosessori-, SoC- ja muistijännitteen lisäksi muita säätöjä sen ihmeemmin ole tarjolla. Esimerkiksi mitään virransyöttöön liittyviä asetuksia, kuten load-linea, kytkentätaajuutta tai vaiheiden lepuutusta ei ole mahdollista säätää lainkaan. Kyseessä on suhteellisen erikoinen ratkaisu, kun huomioidaan että emolevyä markkinoidaan Gigabyten AORUS-pelibrändin alla. Lisäksi bios ei osaa näyttää reaaliaikaisia muistiasetuksia, vaan se näyttää pelkästään SPD/XMP-profiileihin tallennetut vakioarvot. Koska bios ei myöskään sisällä valmiita muistiprofiileita millekään muistipiirityypille, on muistiasetusten viritteleminen käsin tämän puutteen takia hankalampaa kuin kilpailevilla tuotteilla.

Asuksen ja ASRockin tapaan Gigabyte on päättänyt tuoda mukaan osittaisen AMD CBS -valikon. Valikko sisältää muun muassa täyden PState-taulukon, mahdollisuuden muuttaa lämpötila- ja tehorajoja alkuperäisestä, sekä mahdollisuuden Precision Boost Override -ominaisuuden aktivointiin.

Gigabyten bios mahdollistaa RGB-ledien hallinnan ja sammutuksen biosiin integroidun RGB Fusion -valikon kautta. RGB Fusion mahdollistaa sekä emolevyn takaosaan ja piirisarjasiilen alle sijoitettujen RGB-ledien että erillisten emolevyn liittimiin kytkettyjen RGB-ledien hallinnan.

Emolevyn tuuletinhallinta on toteutettu puhtaasti graafisella käyttöliittymällä, eikä arvojen syöttäminen käsin ole ylipäätään mahdollista. Tuuletinkäyrä säädetään hiirellä liikuttamalla pisteitä X- ja Y-akseleilla ja kokemus tuo lähinnä mieleen liian paksun langan pujottamisen liian pieneen neulansilmään, sillä hiiren liikuttaminen millimetrin X tai Y-akselilla tuntuu vastaavan useaa prosenttia tai lämpöastetta tuuletinkäyrässä.

 

MSI B450 Gaming Pro Carbon AC

Gigabyten tavoin MSI ei lähtenyt uudistamaan vanhaa mallia, vaan kyseessä on uuteen suunnitteluun pohjautuva tuote. Emolevyn ulkoasu ja komponenttisijoittelu ovat hyvin linjassa valmistajan muiden Gaming-sarjan emolevyjen kanssa. Emolevyn yleisteema on tumma ja siihen kuuluu oleellisena osana aggressiivisesti muotoillut jäähdytyselementit ja niitä koristavat, mallisarjan nimelle uskollisesti hiilikuitua jäljittelevät tarrat. Emolevyn muistisignalointi ei suoranaisesti noudata AMD:n suosituksia, sillä MSI käyttää emolevyissään omaa, Intelin uusimpiin suosituksiin perustuvaa DDR4 Boost -signalointitopologiaa. Aiempien kokemusten perusteella kyseinen signalointitopologia kuitenkin toimii Ryzenin muistiohjaimella erinomaisesti, joten muistien kellotaajuus ei tässä tapauksessa pitäisi jäädä emolevystä kiinni.

MSI on testin arvokkain emolevy alkaen 154 € hinnallaan. Samalla se on myös testin ainoa emolevy, joka sisältää langattoman verkkoyhteyden (AC).

Toisin kuin lähimpiä kilpakumppaneitaan, MSI:n emolevyä ei ole koteloitu minkäänlaisilla muovikuorilla. Muovikuorien käyttämisen sijasta MSI on päätynyt muotoilemaan prosessorivirransyötön jäähdyttimen siten, että sen ylin pinta muodostaa takapaneelin liitinrungot osittain alleen peittävän siiven. Kyseessä on erittäin innovatiivinen ja positiivisesti yllättävä ratkaisu, joka paremman estetiikan ohella mahdollistaa myös virransyötön jäähdyttimen pinta-alan kasvattamisen merkittävästi. MSI ansaitsee ison hatunnoston tästä suorituksesta, sillä muut valmistajat eivät ole edes yrittäneet saavuttaa mitään vastaavaa muotoilua, joka yhdistäisi toiminnallisuuden ja estetiikan samassa paketissa.

Virransyöttöjen jäähdytinsiilet ovat mustaksi käsiteltyä alumiinia ja ne ovat kooltaan sekä massaltaan selkeästi suurimmat testattujen emolevyjen joukossa. MSI on selkeästi pyrkinyt kasvattamaan siilten pinta-alaa rikkomalla mahdollisimman monta pintaa, rakenteen sallimissa puitteissa. Ainoa miinus siilten muotoiluun liittyen tulee siinä, että prosessorivirransyötön jäähdyttimen isoa siipipintaa ei ole rikottu vieläkin suuremman pinta-alan saavuttamiseksi. Tämä kuitenkin sallittakoon esteettisyyden takia, sillä ratkaisu on monitoimisuutensa takia jo muutenkin nerokas ja todennäköisesti myös jäähdytystehonkin kannalta täysin riittävä jo sellaisenaan.

Toinen emolevyn M.2-asemapaikoista on varustettu jäähdyttimellä, mutta valitettavasti termiä jäähdytin ei tässä tapauksessa kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Jäähdytin on väriä lukuun ottamatta täsmälleen samanlainen, kuin MSI:n ensimmäisen sukupolven paljon kritisoidut jäähdyttimet. Jäähdytin on käytännössä taivutetuilla reunoilla varustettu millimetrin paksu suora teräslevy. Sen tarjoama pinta-ala on toki arviolta kymmenkertainen verrattuna keskimääräisen M.2 aseman paljaan ohjaimen kokoon nähden, mutta aiempien puolueettomien testien mukaan sen jäähdytysteho on silti vähintäänkin kyseenalainen. Jäähdyttimen toimivuutta tuskin myöskään parantaa sen käyttämä lämpömatto, joka on tuplasti paksumpi kuin jäähdytin itsessään.

Piirisarjaa jäähdyttää paksusta, muotoillusta ja mustaksi käsitellystä alumiinista valmistettu suhteellisen kookas salmiakin muotoinen jäähdytinelementti. Sen suunnitteluprioriteetit ovat selkeästi olleet muualla kuin jäähdytystehossa, mutta kuten monesti aiemmin todettu tämä ei vähäisen lämmöntuoton takia ole ongelma.

Emolevyn ominaisuuksista erikseen mainittavan arvoisia ovat; kaksi täysipituista (1x teräsvahvisteinen PCIe-korttipaikkaa, kaksi M.2-asemapaikkaa (x4 & x2), kaksi USB 3.1 Gen.2 -liitäntää, gigabitin verkkopiiri, langaton AC-verkkoyhteys, vahvistimella varustettu täysin eristetty Audio Boost-ääniratkaisu, kuusi PWM-tuuletinpaikkaa, kolme RGB-liitintä, integroitu biospiirin ohjelmointilaite (BIOS Flashback+) sekä nelikerroksinen piirilevy.

MSI:n bios on melko geneerinen, mutta samalla myös erittäin nopea ja selkeä. Asetuksia on tarjolla kattavasti ja ne on selkeästi lajiteltu eri alivalikoihin tyyppinsä mukaisesti. Kaikki tarvittavat jännitesäädöt ja load-line-säätömahdollisuudet löytyvät, mutta erikoisesti MSI:n bios ei tarjoa lainkaan mahdollisuutta säätää prosessoriytimien tai SoC-alueen jännitettä offsetilla, ainoastaan kiinteällä manuaalijännitteellä. Ratkaisu on valitettava, sillä se estää käyttäjää optimoimasta prosessorin vakiojännitettä tehonkulutuksen pudottamiseksi. Bios noudattaa myös MSI:n aiempaa linjaa AMD:n referenssikoodin käyttämisen suhteen, eikä sisällä edes osittaista AMD CBS -valikkoa. Valikon integroinnin sijaan MSI mahdollistaa osan säätömahdollisuuksista omien asetustensa kautta. Suorituskyvyn ja tehonhallinnan kannalta oleellisimmat, normaalisti CBS-valikosta löytyvät asetukset on tuotu saataville CPU Features -alivalikkoon.

MSI:n tuuletinhallinta on puhtaasti graafinen toteutus, täsmälleen samoine ongelmineen kuin Gigabyten tapauksessa. Toteutus ei ole täysin käyttökelvoton, mutta sen käyttäminen on todella tuskaista, mikäli tuulettimia joutuu säätämään usein tai jos säädettäviä tuulettimia on useita.

Biosin suurimpana puutteena voidaan pitää RGB-hallintaa, tai paremminkin sen täydellistä puuttumista. Bios ei sen paremmin mahdollista emolevyn etuosaan ja piirisarjasiilen alle sijoitettujen RGB-ledien, kuin emolevyn liittimiin kytketyn ulkoisen valaistuksen ohjaamista. Ainoa virallinen tapa valaistuksen hallintaan on käyttää vain Windowsille tarjolla olevaa, lievästi ilmaistuna kankeaa ja jatkuvasti taustalla pyörivää MysticLight-hallintaohjelmistoa. Ongelmaa pahentaa vielä se, että toisin kuin MSI:n kalliimmat emolevyt tämän emolevyn RGB-ohjainpiiri ei sisällä lainkaan flash-muistia, johon halutut asetukset voitaisiin tallentaa pysyvästi. Tämän takia valaistusasetukset palautuvat oletusasetuksille, aina kun emolevyn herätevirta katkaistaan.

 

Suhteellinen suorituskyky

Koska AMD:n Ryzen-prosessorit eivät teho ja virtarajoittimien arvojen muuttamista lukuun ottamatta mahdollista emolevyvalmistajille minkäänlaisia optimointimahdollisuuksia, ei emolevyjen suoranaisen nopeusvertailun tekeminen ollut miltään osin järkevää. Sen sijaan päädyimme vertailemaan emolevyjen eroja muistien maksimikellotaajuuden, virransyötön rakenteen ja hyötysuhteen sekä XFR2-ominaisuuden toimintaan vaikuttavien rajoitinarvojen osalta. Testikuormiksi valittiin neljä, yhtä ja useampaa säiettä tukevaa prosessori-intensiivistä työkuormaa, joiden käytös tiedettiin ennalta tasaiseksi ja hyvin skaalautuvaksi.

Cinebench R15 sekä Monte Carlo Ray Tracer (MCRT) ovat renderöintisuorituskykyä mittaavia testejä ja vastaavasti 3D Particle Movement (3DPM) sekä Euler3D CFD suorituskykyä tieteellisissä työkuormissa mittaavia testejä.

Ennakko-odotusten mukaisesti emolevyjen väliset suorituskykyerot mahtuivat pitkälti virhemarginaaliin, eikä yhdenkään emolevyn suorituskyky ollut toistuvasti ylitse muiden. Asuksen emolevy on testijoukon ainoa, joka tarjoaa AMD:n yhteisten Precision Boost Override -säätömahdollisuuksien lisäksi mitään valmistajan omia säätömahdollisuuksia prosessorisuorituskyvyn parantamiseksi. Asettamalla Asuksen emolevyille eksklusiivinen Performance Enhancer -optio Level 3- tai 4-asetukselle prosessorin kellotaajuus kasvaa selkeästi vakioasetusten mahdollistamaa kellotaajuutta korkeammalle. Kyseisen asetuksen olemassaoloa ei kuitenkaan huomioitu suorituskykymittauksissa Ryzen 7 2700X:llä lainkaan, myöhemmin artikkelissa selvitettävien virransyötön lämpötilaan liittyvien seikkojen takia.

 

Virransyötön rakenne ja hyötysuhde

Emolevyjen virransyötön rakenteeseen tutustuminen tuotti runsaasti yllätyksiä, tai paremminkin järkytyksiä enemmän tai vähemmän jokaisen testatun emolevyn kohdalla. Vertauskuvallisesti näkymä oli kuin neuvostoliittolaisesta supermarketista, jonka hyllyt valittavat tyhjyyttään ja muutaman tarjolla olevan tuotteen kelpoisuus ihmisravinnoksi on pienoinen kysymysmerkki.

Jokaisen testatun emolevyn virransyöttöä yhdistää yksi seikka: niiden ainoa suunnitteluprioriteetti on ollut komponenttikustannusten minimointi. Jokainen testatuista emolevyistä käyttää erillisen ylä- ja alapuolisen mosfetin käsittävää, nykystandardein vanhanaikaista ja heikomman hyötysuhteen tarjoavaa perinteistä virransyötön rakennetta. Pääpiirteittäin toteutukset emolevyjen välillä ovat hyvin samankaltaiset, mutta valitettavasti osassa testatuista emolevyistä säästötoimenpiteet eivät ole rajoittuneet pelkästään vanhanaikaiseen virransyötön toteutukseen.

MSI B450 VRM

Virransyötön hyötysuhde- ja lämpötilamittaukset paljastivat nopeasti melko vakavia ongelmia ja puutteita Asuksen sekä Gigabyten virransyötön toteutuksessa. Toisin kuin ASRock ja MSI, Asus sekä Gigabyte ovat päättäneet säästää komponenttikustannuksissa lisää, käyttämällä vain yhtä yläpuolista mosfettia per prosessorivirransyötön vaihe. Tämä aiheuttaa sen, että vaikka toteutus itsessään kestää helposti ja turvallisesti siltä vaaditun kuorman, kasvaa sen komponenttikohtainen lämmöntuotto niin korkeaksi, että kyseisiä komponentteja ei saada enää jäähdytettyä riittävän tehokkaasti. Yhden yläpuolisen mosfetin käyttäminen tarkoittaa noin 50 – 100% korkeampaa komponenttikohtaista lämmöntuottoa, verrattuna Asrockin (6 yläpuolista mosfetia) ja MSI:n (8 yläpuolista mosfetia) käyttämään kahden yläpuolisen mosfetin ratkaisuun. Asuksen kohdalla lämpötilat nousevat niin korkeaksi, että virransyötön lämpötilasuojaus aktivoituu ja Gigabyten kohdalla lämmöt vastaavasti saavuttavat tason, jolla emolevyn elinikä alkaa kärsiä selkeästi.

Huolimatta siitä, että virransyötön hyötysuhde- ja lämpötilamittaukset suoritetaan Prime95-rasitustestin aikana, saatiin Asuksen sekä Gigabyten emolevyjen virransyötöt joko ylikuumenemaan tai toimimaan vaarallisissa lämpötiloissa jo X264-videopakkauksen aikana, kun käytössä oli vakioasetuksilla toimiva Ryzen 7 2700X -prosessori. Asuksen virransyötön lämpötilasuojaus aktivoitui jo reilun 12 minuutin rasituksen jälkeen ja Gigabyten virransyöttö saavutti 101 asteen lämpötilan alle 20 minuuttia rasituksen alkamisesta. Vakioasetuksilla toimivan Ryzen 5 2600X -prosessorin kanssa molemmat emolevyt toimivat ilman ongelmia, mutta Precision Boost Override -ominaisuuden aktivoiminen oli silti molempien emolevyjen kohdalla liikaa. Koska Asuksen ja Gigabyten emolevyjen marginaalit ovat jo avoimessa testipenkissä testattuna näin pienet, ei niitä voi hyvällä omallatunnolla suositella käytettäväksi lainkaan tehokkaimpien kuusi- ja kahdeksanytimisten Ryzen-prosessorien kanssa (95W ja 105W TDP).

Asuksen ja Gigabyten tekemää ratkaisua on mahdotonta ja tarpeetonta puolustella mitenkään, riippumatta katsotaanko asiaa tekniseltä vai ideologiselta kannalta. Markkinointi näiden emolevyjen kohdalla on vähintäänkin ylimielistä ja harhaanjohtavaa, sillä molemmat valmistajat markkinoivat niitä mallistonsa lippulaivatuotteet sisältävien AORUS- ja Republic of Gamers -pelibrändien alaisuudessa. Kyse on kuitenkin vain muutamien kymmenien senttien hintaisista komponenteista, joten kummankaan valmistajan suunnnitteluratkaisu ei todellakaan edusta sitä, mitä brändiltä pitäisi odottaa.

Toinen erityismaininnan ansaitseva epäkohta B450-emolevyjen markkinoinnissa on valmistajien emolevyille ilmoittama virransyötön vaihemäärä. Testattujen tuotteiden osalta harhaanjohtavaan markkinointiin syyllistyvät ASRock ja Gigabyte. ASRockin markkinointimateriaalin mukaan B450M Pro4 – emolevy on varustettu 9 vaiheisella (6+3) Digi Power  -virransyötöllä ja vastaavasti Gigabyten mukaan heidän emolevynsä on varustettu 8+3 vaiheisella Hybrid Digital Power -virransyötöllä.

Kummankaan valmistajan väite ei mainostetun vaihemäärän osalta pidä paikkaansa ja digi-termin käytöstäkin markkinoinnissa voidaan olla montaa mieltä. Molemmat sekä ASRock että Gigabyte käyttävät Renesasin ISL95712-ohjainpiiriä virransyötölle. Kyseinen ohjain tukee maksimissaan seitsemää vaihetta vapaavalintaisella konfiguraatiolla. Vapaavalintainen konfiguraatio tarkoittaa, että prosessori- ja SoC-virransyöttöjen vaihemäärä voidaan valita suunnittelun aikana täysin vapaasti, kunhan vaiheiden yhteenlaskettu määrä on korkeintaan seitsemän.

ASRock B450 VRM

ASRockin käyttämä todellinen konfiguraatio on kolme vaihetta prosessorivirransyötölle ja kolme SoC-virransyötölle. Yksi ohjaimen tukemista vaiheista on jätetty käyttämättä. Jokaista prosessorivirransyötön vaihetta kohden on kaksi ylä- ja alapuolista mosfetia sekä kelaa. Koska emolevyä ei ole varustettu tuplaimilla on kyseessä mainostetun 9 vaiheisen virransyötön sijaan todellisuudessa yhteensä 6 vaiheinen virransyöttö, jonka kolme prosessorivaihetta ovat rinnankytketty.

Gigabyten käyttämä rakenne on muuten hyvin pitkälle vastaava, sillä erotuksella että oikeita vaiheita on täydet seitsemän (4+3) ja että kaikkien komponenttien lukumäärää ei valitettavasti ole kustannussyistä tuplattu.

Reaalimaailman esimerkki vastaavasta markkinointikikkailusta olisi, jos kauppias mainostaisi kymmentä appelsiinia vaikka 75 sentin erähintaan ja todellisuudessa asiakkaalle iskettäisiin kaupantekohetkellä käteen yksi appelsiini, jonka kuoren alta löytyy 10 erillistä lohkoa. Komponenttien kytkeminen rinnakkain joko täysin tai osittain ei lisää vaihemäärää, ellei yksittäisten ohjauspulssien määrää kasvateta joko ohjaimen puolelta tai jakamalla ja uudelleenajoittamalla yksi pulssi useammaksi lyhyemmäksi pulssiksi käyttämällä tuplainta.

Kun asia tuli julki muun muassa Buildzoidin ja Gamers Nexuksen Youtube-videoilla, sekä ASRock että Gigabyte ovat vaivihkaa poistaneet väitteet virransyötön rakenteesta tuotesivuiltaan. Kyseiset väitteet ovat kuitenkin edelleen nähtävissä tuotesivujen välimuistista löytyvistä kopioista tai itse tuotepakkaukseen painettuna.

Huolimatta siitä, että MSI:n prosessorivirransyöttö on selkeästi paras testattujen emolevyjen joukossa, senkään toteutus ei anna aihetta varsinaisiin riemunkiljahduksiin. Virransyötön toteutus on muiden testattujen emolevyjen tapaan vanhanaikainen, ja ainoat käytännön erot muihin muodostuvatkin yläpuolisten mosfettien lukumäärän sekä jäähdytyksen saralla.

MSI:n toteutus on kuitenkin täysin riittävä kaikille nykyisille Ryzen-prosessoreille, jättäen jopa hieman marginaalia ylikellotusta tai tulevaisuudessa julkaistavia nopeampia prosessoreita silmällä pitäen.

MSI on myös artikkelin ainoa valmistaja, joka ei ole lähtenyt hakemaan lisäsäästöjä käyttämällä halvempia kondensaattoreita. Emolevyn virransyötöstä löytyvät Nippon Chemi-Conin valmistamat kondensaattorit ovat luokiteltu 10 000 tunnin vähimmäiseliniälle 105 asteen lämpötilassa, ja ne ovat täsmälleen samoja kuin MSI:n kalleimmissa malleissa käyttämät kondensaattorit. Tämä on luonnollisesti positiivinen asia, vaikkakin tämän hintaluokan tuotteelta ei vähempää pitäisi voida odottaakaan.

Koska kaikki testatut emolevyt käyttivät vanhanaikaista, erillisen ylä- ja alapuolisen mosfetin omaavaa virransyötön rakennetta, ei odotukset niiden hyötysuhteen osalta olleet erityisen korkealla. Emolevyjen virransyöttöjen hyötysuhde mitattiin kiinteällä 4,1 GHz:n kellotaajuudella ja 1,256 voltin todellisella käyttöjännitteellä, jotka ovat tyypilliset Ryzen 7 2700X -prosessorilla saavutettavat arvot manuaalisen ylikellotuksen osalta. Prosessorijäähdyttimenä testeissä toimi Deepcoolin valmistama, 120 mm:n ja 140 mm:n tuulettimilla varustettu massiivinen Assassin II -cooleri. Erityisesti siilen keskelle asennetun 140 mm:n tuulettimen ilmavirta päätyy osittain emolevyn virransyötön alueelle, parantaen siten hieman myös sen jäähdytystä. Testit suoritettiin avoimessa testipenkissä.

Testikuormana toimi Prime95-ohjelman 28.10 -versio 128-128 in-place -asetuksilla, joka tuottaa käytännössä täysin staattisen kuormituksen ja rasittaa Zen-arkkitehtuurin prosessoreita kaikista tehokkaimmin. Prime95 edustaa prosessorin kannalta raskainta mahdollista kuormitusta, eikä sillä saavutettuja tehonkulutuslukemia yleensä saada aikaan normaalikäytössä käytettävillä ohjelmilla, mutta hyvin lähelle vastaavaa rasitusta päästään esimerkiksi H.264-videoenkoodauksella.

Koska testatuista emolevyistä yhdenkään virransyötön ohjainpiiri ei omannut kunnollista telemetriatukea, päädyttiin tehomittaukset suorittamaan säätämällä kuorma kiinteäksi ja tarkkaan ennalta tunnetuksi vakioimalla prosessorin kellotaajuus, jännite sekä lämpötila ja mittaamalla virransyötölle sisään menevä teho EPS12V-liitännästä.  Virtamittauksista vastasi datayhteydellä varustettu Brymen BM197 -pihtivirtamittari ja jännite- sekä lämpötilamittauksista Fluken 179 -yleismittari ja 54-II-lämpömittari. Lämpötilamittaukset suoritettiin kytkemällä K-tyypin lämpöanturi yhden prosessorivirransyötön vaiheen yläpuolisen mosfetin kylkeen.

Mittaustulokset eivät tuottaneet isompia yllätyksiä ja tulokset korreloivat melko suoraan virransyötön toteutuksen kanssa. MSI:n virransyöttö osoittautui ennakko-odotusten mukaisesti kaikista energiatehokkaimmaksi ja viileimmäksi hieman yli 80 prosentin hyötysuhteellaan ja 83 asteen toimintalämpötilallaan. Gigabyte saavutti hieman alle 77 prosentin hyötysuhteen ja Asrock sekä Asus seurasivat noin kaksi prosenttia sitä jäljessä vajaassa 75 prosentissa.

Kondensaattorien eliniästä puhuttaessa kannattaa muistaa, että kaikki niihin liittyvät arvot ovat enemmän tai vähemmän teoreettisia. Valmistajan niille ilmoittama elinikä on teoreettinen minimi ja siten myös tässä artikkelissa annetut arviot eliniästä eri lämpötiloissa. Lisäksi on huomioitavaa, että virransyötön tehokomponenteista mitattu lämpötila on käytännössä aina jonkun verran korkeampi kuin alueen, jolla kondensaattorit sijaitsevat.

Gigabyten virransyötön lämpötila nousi 101 asteeseen. Vaikka virransyötön lämpötilasuojaus ei vielä tässä lämpötilassa aktivoidukaan, on lämpötila selkeästi liian korkea, kun huomioidaan, että kustannussäästöt näkyvät myös emolevyn käyttämissä prosessorivirransyötön kondensaattoreissa. Teoriassa 101 asteen lämpötilassa Gigabyten käyttämien 5000 tunnin vähimmäiskäyttöiälle 105 asteen lämpötilassa luokiteltujen kondensaattorien vähimmäiselinikä on noin 7900 tuntia (alle 11 kk).

Asuksen virransyöttö saavutti nopeasti 106 asteen lämpötilan, ennen kuin virransyötön lämpötilasuojaus vihelsi pelin poikki ja pakotti prosessorin laskemaan kellotaajuuden ja jännitteen 550MHz / 0,750V tasolle. Jos jotain positiivista asiasta täytyy etsiä, niin ainakin suojaukset todettiin toimiviksi. Gigabyten tavoin näissä lämpötiloissa ongelmaksi muodostuu myös kondensaattorien elinikä. Asuksen käyttämät kondensaattorit ovat Gigabyten kanssa identtisiä, eli ne on luokiteltu 5000 tunnin vähimmäiskäyttöiälle 105 asteen lämpötilassa. 106 asteen lämpötilassa kondensaattorien vähimmäiselinikä on noin 4460 tuntia (noin 6 kk).

ASRockin kohdalla lämpötila nousi melko korkeaan, mutta edelleen turvalliseen 93 asteen lukemaan. ASRock on melko erinomainen osoitus siitä, miten suunnittelu vaikuttaa virransyötön ominaisuuksiin. ASRockin virransyöttö on teknisesti heikompi ja huonompilaatuisin komponentein toteutettu kuin Asuksen tai Gigabyten vastaava, mutta sen kanssa ei ole lähdetty pihistelemään komponenttien lukumäärässä marginaalisten lisäsäästöjen saavuttamiseksi. Negatiivisina seikkoina ASRockin virransyötöstä voidaan erikseen mainita Niko-Semin valmistamat, erittäin epäluotettavan maineen omaavat mosfetit sekä kondensaattorit, joiden valmistajasta tai luokitellusta vähimmäiseliniästä ei ole varmuutta. Virransyöttö on kuitenkin kokonaisuutena täysin riittävä ja emolevyn hinnan huomioiden huomattavasti Asuksen ja Gigabyten virransyöttöä parempi vaihtoehto.

Testasimme myös suoran ilmavirtauksen vaikutuksen virransyötön lämpötiloihin, asentamalla 120 mm tuuletin puhaltamaan suoraan virransyötölle, kotelon taaimmaista kattotuuletinta vastaavalle paikalle. Saadut tulokset olivat sekä Asuksen että Gigabyten emolevyillä sangen erikoiset, sillä tuulettimen pyöriessä noin 900 RPM:n nopeudella (40 CFM) lämpötilat nousivat noin kolme astetta verrattuna tilanteeseen, jossa suoraa erillistä ilmavirtaa virransyötölle ei ollut lainkaan. Virransyöttöjen lämpötilat kääntyivät laskusuuntaan vasta, kun tuulettimen kierrosluvut nostettiin 1200 RPM:n yläpuolelle. Tarkoitukseen käytetyn tuulettimen suurimmalla mahdollisella, 1800 RPM:n kierrosluvulla (80 CFM) Asuksen emolevyn virransyötön lämpötila saatiin laskemaan 6,5 astetta (106 asteesta, 99,5 asteeseen) ja Gigabyten emolevyn virransyötön lämpötila vastaavasti 10,8 astetta (101 asteesta, 90,2 asteeseen). Syy nähtyyn käytökseen on epäilemättä monen tekijän summa. Sekä Asuksen että Gigabyten emolevyjen virransyöttöjen alue on koteloitu vahvasti muovikuorin, jotka yhdessä ison tornimallisen prosessorijäähdyttimen kanssa vaikeuttavat ilmavirran pääsyä virransyötön jäähdyttimille.

Testeissä havaittiin myös prosessorijäähdyttimeltä tulevan ilmavirtauksen alentavan virransyötön lämpötilaa merkittävästi. Estämällä prosessorijäähdyttimeltä tuleva ilmavirtaus virransyötölle paperiliuskaa käyttämällä, saatiin virransyöttöjen lämmöt nousemaan hieman korkeammalle tai nopeammin kuin tilanteessa, jossa prosessorijäähdyttimeltä tuleva ilmavirtaus pääsee virransyötölle esteettä. Pienillä kierrosluvuilla havaittu lämmönnousu, käytettäessä suoraan virransyötölle puhaltavaa tuuletinta voikin osittain selittyä sillä, että prosessorijäähdyttimeltä tuleva ilmavirtaus häiriintyy erillisen tuulettimen aiheuttamasta ilmavirtauksesta ja kokonaisvaltainen jäähdytysteho päinvastoin heikkenee kasvamisen sijasta.

 

Muistien ylikellotus

B450-emolevyillä saavutettavat muistitaajuudet on mielenkiintoinen aihe, sillä niitä edeltäneet B350-emolevyt eivät varsinaisesti paria poikkeusta lukuun ottamatta olleet kuuluja muistien korkeista kellotaajuuksista tai yleisestä toimivuudesta. AMD:n 400-sarjan emolevyille antamat uudet suositukset muistisignaalien suhteen eivät pääsääntöisesti tuoneet merkittäviä parannuksia muistien maksimikellotaajuuteen X470-piirisarjaa käyttävillä emoilla. B450-emolevyillä tilanne saattaa olla hieman erilainen, sillä kaikki testin emolevyt ovat varustettu halvemmalla ja muistisignaloinnin kannalta huonommalla nelikerroksisella piirilevyvaihtoehdolla, kalliimpien X470-emolevyjen käyttämien kuusikerroksisten piirilevyjen sijaan.

Testiprosessorina käytettiin Ryzen 7 2700X -prosessoriyksilöä, joka on aiemmin testattu vakaaksi ideaaliolosuhteissa (1 DPC eli DIMMs per Channel ITX-emolevy, 2 muistipaikkaa) 3666 MHz:n muistitaajuudella ja pystyvän ajamaan kevyitä testejä vielä 3800MHz muistitaajuudella. Koska kaikki testatut emolevyt edustavat 2 DPC (4 muistipaikkaa) -suunnittelua, niin saman maksimikellotaajuuden odottaminen ei ole realistista, sillä 1 DPC -ratkaisun mahdollistamat signaalioptimoinnit sallivat keskimäärin 66-333 MHz korkeamman muistitaajuuden saavuttamisen. Muisteina toimivat Corsairin valmistamat LPX 3600C16R (2x – 4x8Gt) sekä LPX 3333C16R (2x16Gt) -muistikitit, jotka perustuvat Samsungin legendaarisiin B-die muistipiireihin. Kyseiset muistikitit on testattu aiemmin kykeneviksi toimimaan Intelin alustoilla 4000MHz+ 16-16-16 (2x8Gt) ja 3733MHz+ 16-16-16 (2x16Gt) asetuksilla, joten itse muistit eivät varmuudella muodostu rajoittavaksi tekijäksi.

Muistien testaus suoritettiin etsimällä aluksi korkein taajuus, jolla kone saadaan käynnistettyä ja sen jälkeen taajuutta alettiin tarpeen mukaan laskemaan, kunnes vakaus saavutettiin. Tämän jälkeen pääasetukset ja aliasetukset kiristettiin niin kireälle kuin muistipiirien puolesta on mahdollista.

Testattujen emolevyjen kyky ajaa muisteja osoittautui kokonaisuutena melkoiseksi pettymyksesi, sillä niistä yksikään ei päässyt edes lähelle itse prosessorin muistiohjaimen asettamia rajoja. Tämän perusteella onkin melko selvää, että valmistajat ovat säästäneet kustannuksista myös piirilevyn suunnitteluvaiheessa, sillä nelikerroksinen piirilevy itsessään ei riitä selittämään nähtyjä eroja suhteessa kalliimpiin X470-emolevyihin. Esimerkiksi nelikerroksisella piirilevyllä varustetulla MSI X470 Gaming Pro Carbon -emolevyllä ei ole mitään ongelmia saavuttaa 3533 MHz:n muistitaajuutta, käytettäessä kahta 8 Gt -muistikampaa.

Kahdella 8 Gt -muistikammalla ASRock, Asus sekä MSI saavuttivat 3333 MHz:n muistitaajuuden ilman ongelmia käytettäessä 14-14-14-30 -pääasetuksia ja kireitä aliasetuksia, 1,05V SoC-jännitettä, 1,35V muistijännitettä sekä 53,3Ohm ProcODT arvoa. Gigabytellä muistitaajuus jäi tällä konfiguraatiolla vieläkin surkeampaan 3133 MHz:n kellotaajuuteen, eikä taajuutta saatu nostettua korkeammalle riippumatta asetuksiin tehdyistä muutoksista.

Neljällä  8Gt -muistikammalla hajonta suurimmassa vakaassa muistikellotaajuudessa emolevyjen välillä osoittautui melkoiseksi. Käytettäessä samoja asetuksia kuin kahdella muistikammalla, Gigabyte hieman yllättäen saavutti korkeimman, 3066 MHz:n muistitaajuuden. Seuraavaksi korkeimman lukeman iski tauluun ASRock 2933 MHz:n maksimitaajuudella ja sen jälkeen seurasi MSI 2866MHz maksimitaajuudellaan. Asuksen tilanne tällä konfiguraatiolla oli äärimmäisen surkea, eikä kokoonpanoa saatu edes käyntiin 2666 MHz:n taajuudella. Asuksen suurimmaksi vakaaksi taajuudeksi neljällä muistikammalla muodostui 2400 MHz.

Kahdella 16 Gt -muistikammalla hajonta oli jälleen suurta, mutta tällä kertaa ASRock pudotti todellisen pommin. Asetusten ollessa edelleen ProcODT-arvoa lukuun ottamatta identtiset aiempien muistikonfiguraatioiden kanssa, ASRock onnistui lyömään tauluun 3333 MHz:n muistitaajuuden. Vaikka taajuus ei kuulosta erityisen korkealta, on se 200 MHz korkeampi kuin lähimmän kilpailijan saavuttama tulos ja edelleen 133 MHz korkeampi kuin kalliimpien X470-emolevyjen saavuttamat tulokset. MSI saavutti tällä muistikonfiguraatiolla toiseksi korkeimman taajuuden 3133 MHz. Gigabyte ja Asus puolestaan jäivät 2933 MHz ja 2733 MHz lukemiin.

 

Emolevyjen ääniratkaisut

Emolevyjen ääniratkaisujen keskinäistä laatua vertailtiin pintapuolisesti käyttämällä RightMark Audio Analyzer -ohjelmaa loop-back moodissa, 24-bit 192 kHz -asetuksilla. Sekä Gigabyte että MSI saivat yleisarvosanaksi ”erittäin hyvän” ja Asuksen sekä Asrockin oli tyytyminen ”hyvä” yleisarvosanaan. Huolimatta identtisestä yleisarvosanasta oli MSI:n ääniratkaisun taajuusvaste sekä harmoninen kokonaisvääristymä hieman Gigabytea parempi. Samasta yleisarvosanasta huolimatta Asuksen ja Asrockin ääniratkaisun suora vertailu keskenään ei ole erityisen reilua, sillä Asrock käyttää huomattavasti vanhempaa Realtek ALC892 pohjaista äänipiiriä ja itse emolevyn hinta on lähes 40 % alhaisempi.

 

Loppuyhteenveto

B450-piirisarjaan pohjautuvien emolevyjen julkaisu oli odotettu ja looginen askel AM4-alustan elinkaaressa. Siitä huolimatta ne jättivät allekirjoittaneelle melko hämmentyneen ja kokonaisuutena suhteellisen pettyneen olon. On toki epärealistista olettaa edullisempien emolevyjen vastaavan laadultaan ja ominaisuuksiltaan kalliimpia X470-emolevyjä, mutta siitäkin huolimatta testatut B450-emolevyt jättivät testaajalle mielikuvan hieman keinotekoisesti rajoitetuista ja ainakin osittain hutiloiduista tuotteista. Kilpailu emolevyvalmistajien välillä on veristä ja marginaalit todella pieniä, mutta siitäkin huolimatta toivoisin näkeväni valmistajilta enemmän panostusta tuotteiden laatuun niiden hintaluokasta riippumatta sekä ennen kaikkea todenmukaisempaa markkinointia.

Peräänkuuluttaisin myös AMD:n vastuuta tässä asiassa, Asuksen ja Gigabyten emolevyjen kohdalla nähtyjen ongelmien välttämiseksi jatkossa. Vaikka AMD ei luonnollisesti pysty suoraan sanelemaan emolevyvalmistajien käyttämiä teknisiä ratkaisuja, on yhtiön sanomisilla silti huomattava painoarvo kaikkien valmistajien tekemisissä. Sallimalla huonosti suunniteltujen emolevyjen pääsyn markkinoille AMD potentiaalisesti vahingoittaa Ryzen prosessoriensa ja koko infrastruktuurinsa imagoa, sillä suurin osa kuluttajista ei osaa yksilöidä ongelman lähdettä huonosti toteutettuun emolevyyn vaan näkee koko alustan epäluotettavana kokonaisuutena.

Yksi B450-emolevyihin liittyvä ongelma on, että vaikka kyseinen piirisarja on lisäys X470-piirisarjan alapuolelle AMD:n tuotesegmentissä, on osa B450-emolevyistä hinnoiteltu samalle tasolle tai jopa kalliimmaksi kuin samoilla tai paremmilla ominaisuuksilla varustetut X470-emolevyt. Kun huomioidaan testattujen emolevyjen hieman X470-emolevyjä huonommat säätömahdollisuudet sekä hieman matalampi muistien maksimitaajuus, on niiden vilpitön suositteleminen ilman nykyistä suurempaa hintaeroa vaikeaa. Ollakseen kilpailukykyisiä edullisimpiin X470-emolevyihin nähden B450-emolevyjen hintatason tulisi olla alle 120 euroa.

 

ASRock B450M Pro4

Kyseessä on ehdottomasti testatuista emolevyistä paras kokonaisuus tuotesegmentti huomioiden ja ansaitsee io-techin toimituksen valinta -maininnan. Emolevy ei ole millään osa-alueella paras tässä artikkelissa testatuista emolevyistä, vaan se on yksinkertaisesti riittävän hyvä kaikilla osa-alueilla. Edullisin ja jopa 44 % toiseksi tullutta emolevyä halvempi myyntihinta luonnollisesti kallisti valintaa myös selkeästi ASRockin suuntaan. Yhtiön olisi toivonut käyttäneen virransyötössä jonkun muun (minkä tahansa muun) kuin Niko-Semin toimittamia tehokomponentteja ja tuntemattoman valmistajan toimittamia kondensaattoreita. Siitäkin huolimatta, kaikilla osa-alueilla tappavan tasaisen suoriutumisen ja lähes naurettavan edullisen hankintahinnan yhdessä luomaa hinta-laatusuhdetta on kilpailijoiden tällä kertaa mahdotonta lyödä.

Hyvää

  • Erittäin edullinen hankintahinta
  • Selkeä, looginen ja kattavilla säätömahdollisuuksilla varustettu bios
  • Hyvä muistisignalointi ja erityisesti kyky ajaa dual rank muistikampoja korkeilla taajuuksilla
  • Luotettava ja nopea kylmä- ja lämminbootti
  • Järkevä virransyötön rakenne ja jäähdytys
  • Biosin erinomainen toteutus tuuletinhallinnan osalta
  • Biosiin integroitu RGB-valaistuksen hallintaohjelmisto

Huonoa

  • Niko-Semin toimittamat tehokomponentit prosessori- ja SoC-virransyötössä
  • Tuntemattoman toimittajan kondensaattorit prosessori- ja SoC-virransyötössä
  • Ei load-line säätöä prosessori- tai SoC-jännitteille
  • Ei ongelmanratkaisua helpottavaa diagnostiikkanäyttöä
  • Ei virta- ja uudelleenkäynnistyskytkimiä, kotelon ulkopuolella tapahtuvaa testausta varten

 

 

 

MSI B450 Gaming Pro Carbon AC

MSI:n emolevy on kiistattomasti teknisesti paras artikkelissa testatuista emolevyistä. Sen laatu on kaikilta osin huippuluokkaa, eikä siitä korkeaa hintaa lukuun ottamatta löydy isompaa valitettavaa. Alkaen 154 € hinnallaan se on selkeästi kalliimpi kuin halvimmat X470-emolevyt, joten oikeutus sen olemassaololle ilman noin 20% hinnantarkistusta on ehkä hieman kyseenalainen.

Hyvää

  • Virransyöttö on suunniteltu toiminnallisuus, eikä pelkät lisäsäästöt prioriteettina
  • Nerokas prosessorivirransyötön jäähdytyselementti, joka samaan aikaan parantaa jäähdytystehoa sekä tuotteen ulkoasua
  • Integroitu biospiirin ohjelmointilaite, joka mahdollistaa biospäivityksen ilman toimivaa järjestelmää
  • Vertailun paras ääniratkaisu
  • Selkeä, looginen ja kattavilla säätömahdollisuuksilla varustettu bios
  • Luotettava ja nopea kylmä- ja lämminbootti
  • Perinteiset, kaksivipuiset muistipaikat, jotka helpottavat muistien asennusta ahtaassa tilassa ja vähentävät kampojen kulumaa

Huonoa

  • Korkea hankintahinta
  • 2:1 lämmönsiirtomateriaali jäähdytyselementti-suhteella varustettu M.2 ”jäähdytin”
  • Puhtaasti graafinen ja erittäin kömpelö biosin tuuletinohjaus
  • Ei sisäisen tai ulkoisen RGB-valaistuksen säätömahdollisuutta biosissa
  • Ei ongelmanratkaisua helpottavaa diagnostiikkanäyttöä
  • Ei virta- ja uudelleenkäynnistyskytkimiä, kotelon ulkopuolella tapahtuvaa testausta varten
  • Ei rinnakkaista CPU tuuletinliitäntää, joka mahdollistaisi esim. kahden tuulettimen ohjaamisen yhdellä signaalilla ja siten säästäisi yhden erillisohjatun tuuletinpaikan muuhun käyttöön
  • CPU tuuletinliitännän sijoittelu, joka jää helposti isompien ilmajäähdyttimien alle
  • Ei offset-jännitesäätömahdollisuuksia prosessori- ja SoC-jännitteelle

 

Asuksen ja Gigabyten emolevyjen kohdalla ei jää paljon sanottavaa. Kummankin valmistajan toiminta näiden emolevymallien kohdalla on erittäin ala-arvoista. Koska kyseiset emolevyt eivät luotettavasti pysty toimimaan kaikkien yhteensopivaksi ilmoitettujen prosessorimallien kanssa,voisi arvosanaksi antaa katsastustermistöstä tutun hylätyn. Mikäli joku tästä huolimatta haluaa hankkia jommankumman kyseisistä emolevyistä, voi niin tehdä turvallisin mielin 65 watin TDP:llä varustettujen prosessorien kanssa. Kuluttajan näkökulmasta lompakolla äänestäminen on kuitenkin ainoa tapa painostaa valmistajat muuttamaan viheliäisiä käytäntöjään.

 

ASUS ROG Strix B450-F Gaming

Hyvää

  • Selkeä ja erittäin kattavilla säätömahdollisuuksilla varustettu bios
  • Bios helppokäyttöinen ja kattavilla säätömahdollisuuksilla varustettu tuuletinhallinta
  • Paikka ulkoiselle lämpötila-anturille (10K NTC)

Huonoa

  • Korkea hankintahinta
  • Heikosti suunniteltu ja ylikuumeneva prosessorivirransyöttö
  • Emolevyn takaosa koteloitu ilmavirtaa estävällä muovikuorella, puhtaasti esteettisistä syistä
  • Matala muistien maksimitaajuus, käytettäessä neljää muistikampaa
  • Ei jäähdytinelementtejä M.2 asemapaikoille
  • Yksivipuiset muistipaikat, joista muisteja on vaikeampi poistaa ahtaissa tiloissa
  • SoC-jännitettä nostetaan tarpeettomasti automaattisesti, jo muistien vakiotaajuudella
  • Kilpailijoita heikkolaatuisempi ääniratkaisu
  • Ei ongelmanratkaisua helpottavaa diagnostiikkanäyttöä
  • Ei virta- ja uudelleenkäynnistyskytkimiä, kotelon ulkopuolella tapahtuvaa testausta varten

 

Gigabyte B450 AORUS Pro

Hyvää

  • Edullinen hankintahinta
  • Erinomaiset M.2 asemapaikkojen jäähdytinelementit
  • Korkealaatuinen ääniratkaisu
  • Biosiin integroitu RGB-valaistuksen hallintaohjelmisto

Huonoa

  • Virheellisesti suunniteltu ja ylikuumeneva prosessorivirransyöttö
  • Emolevyn takaosa koteloitu ilmavirtaa estävällä muovikuorella, puhtaasti esteettisistä syistä
  • Matala muistien maksimitaajuus, käytettäessä kahta muistikampaa
  • Sekava ja hyvin rajoitetuilla säätömahdollisuuksilla varustettu bios
  • Puhtaasti graafinen ja erittäin kömpelö biosin tuuletinohjaus
  • Ei ongelmanratkaisua helpottavaa diagnostiikkanäyttöä
  • Ei virta- ja uudelleenkäynnistyskytkimiä, kotelon ulkopuolella tapahtuvaa testausta varten
This site uses XenWord.