io-tech testasi Motorolan uuden Edge+-huippumallin.

Motorolan mallisto on ollut ilman huippumallia jo vuodesta 2017 asti ja yritys on keskittynyt lähinnä alle 400 euron hintaluokan puhelimiin. Tänä keväänä tilanteeseen tuli kuitenkin toivottu muutos, sillä yritys esitteli huhtikuun 22. päivä uudet ylempien hintaluokkien Edge-mallinsa. Kilpailu on kuluttajan kannalta aina lähtökohtaisesti hyvästä ja markkinoilla on nyt tilausta uusille haastajille, kun Huawei-konsernin tilanne on Yhdysvaltojen pakotteiden vuoksi muuttunut haasteelliseksi.

Edge-mallisto koostuu ylemmän keskiluokan Edge-perusmallista sekä Edge+-huippumallista. Motorola Edge+:n myynti alkoi Suomessa toukokuun 15. päivä 1099 euron suositushintaan. Tämän artikkelin julkaisuhetkellä kesäkuun alussa hintataso on edelleen suositushinnan tasolla.

Tutustumme tässä artikkelissa Edge+:aan täysimittaisen yli kolmen viikon käyttötestijakson pohjalta.

 

Pakkaus ja sen sisältö

Motorola toimittaa Edge+:n hillityn mustassa pahvirasiassa, jonka pinnassa on hopeanväriset mallimerkinnät. Pakkauksen sisällä on itse puhelimen lisäksi taipuisat läpinäkyvät suojakuoret, 18 watin laturi, USB Type-C -kaapeli, perinteiset nappimalliset kuulokkeet, korttikelkan irrotustyökalu sekä käyttöohjeet ja takuutiedot.

 

Muotoilu, materiaalit ja käsituntuma

Lippulaivapuhelinmarkkinoilla on nähty viime aikoina ehkäpä pienoinen muotoilullinen taantuma, mutta onneksi joukosta löytyy edelleen muutama tyylikäs poikkeus. Uusi Motorola Edge+ kuuluu mm. Huawein Mate 30 Pron kanssa kyseiseen joukkoon. On kuitenki täysin toinen asia, onko näyttävästä muotoilusta mitään iloa käytettävyyden kannalta – valitettavasti useimmiten ei ole.

Edge+ ei muistuta ulkoisesti edeltäjämallia (koska sellaista ei ole) tai mitään muutakaan Motorolan mallia, vaan yritys on valinnut Edge-mallistoon kokonaan uuden muotoilusuunnan. Koko Edge+:n muotoilun keskiössä on ”Endless Edge” -näyttö, joka kaareutuu voimakkaasti puhelimen pitkille sivuille ja toimii samalla näkyvänä muotoiluelementtinä. Muotoilu on melko kulmikasta ja kyseessä on pitkä ja solakan näköinen laite. Mittasuhteet hämäävät hieman, sillä todellisuudessa Edge+ ei ole kovinkaan ohut.

Kädessä pitkulainen Edge+ on kokoisekseen miellyttävä käsitellä. Päädyt on muotoiltu hieman koveraksi, mutta reunat on pyöristetty, joten alapääty voi nojata sormeen painamatta sitä epämiellyttävästi. 6,7-tuumaisella näytöllä varustettu puhelin ei ole millään muotoa pieni, mutta se tuntuu kädessä kohtuullisemmalta kuin useimmat kilpailijansa. Yhden käden käyttöön löytyy ohjelmistopuolelta avusteita, mutta ei varsinaista yhden käden käyttötilaa.

Edge+:n värivaihtoehtoina ovat sinertävän harmaa Thunder Gray sekä purppuranpunainen Smoky Sangria.

Fyysiset mitat:

  • Ulkomitat: 161,1 x 71,4 x 9,6 mm
  • Paino: 203 grammaa
  • Näytön ja ulkomittojen suhde: 95,8 %

Kuten jo sanottua, Edge+:n ulkomitat ovat poikkeuksellisen pienet näyttökokoon nähden ja sen niiden suhdeluku on markkinoiden terävintä huippua. Näytön reunat ovat niin kaarevat, että se ikään kuin kaventaa näytön kuvasuhdetta. Tämän myötä Edge+ on luokkansa pienikokoisimpia puhelimia.

Kilpailijoista pahimpiin haastajiin lukeutuu Galaxy S20+, jonka näytön läpimitta on sama 6,7 tuumaa, mutta kuvasuhde hieman kapeampi 20:9. Siitä huolimatta Edge+ on peräti 2,3 mm kapeampi ja 0,8 mm lyhyempi. Paksuutta Edge+:lla on 1,6 mm enemmän ja se onkin luokkansa paksuimpia puhelimia, vaikka asiaan ei kiinnitäkään erityisemmin negatiivista huomiota.

OnePlus 8 Prohon verrattuna Edge+:n näyttö on 0,08 tuumaa pienempi, mutta ulkomitoissa on merkittävä ero Motorolan hyväksi. OnePlus 8 Pro on 4,2 mm pidempi, peräti kolme millimetriä leveämpi ja 1,1 mm ohuempi. Painoa Edge+:lla on neljä grammaa enemmän. Kädessä OnePlus 8 Pro tuntuu havaittavasti paksummalta.

Laitteen sisärunko ja kehys on 6000-sarjan alumiinia, mutta sen ulkopinnassa on musta kiiltävä muovimainen pinnoitekerros, joka ei tunnu ja näytä erityisen korkeatasoiselta, eikä vaikuta myöskään kestävän erityisen hyvin kulutusta. Testijakson aikana puhelimen ylä- ja alapäädyn pinnoitteeseen ilmestyi jo pieniä jälkiä ja naarmuja.

Lasipinnat ovat edessä ja takana Gorilla Glass 5 -suojalasia ja ne saumautuvat suoraan kehykseen ilman erillistä puskurikaistaletta. Pitkillä sivuilla kehys on hyvin kapea kaistale ja näyttölasi kaartuu yli kyljen puolivälin. Takakuoren kaarevuus on selvästi pienempää.

Takalasin pinta on kiiltävä ja se kerää melko herkästi sormenjälkiä. Pito on hyvä kosteissa käsissä, kuivissa se on sen sijaan liukas. Takakuoren viimeistely on tyylikäs – se on keskeltä vaaleampi ja reunoilta tummempi. Pinnan alle on myös sijoitettu kolmiulotteinen Motorola-logo.

Rakenne on tukevan tuntuinen kuten high-end-puhelimelta sopiikin odottaa. Edes voimakkaammin väännellessä puhelin ei elä juuri lainkaan, mutta läheltä voi kuulla ajoittaista pientä rutinaa. Valitettavasti Edge+ ei ole IP-suojattu, vaan sille kerrotaan olevan tehty ainoastaan satunnaisilta roiskeilta suojaava nanopinnoitus Motorolan edullisempien puhelinmallien tapaan. Nykypäivänä tämän hintaluokan laitteessa IP6x-luokan suojauksen puuttumista voi pitää melko suurena miinuksena.

Tekniset ominaisuudet ja –yksityiskohdat

Edge+:n sisuskalujen tekninen toteutus on pitkälti linjassa muiden kilpailevien lippulaivapuhelimien kanssa. Järjestelmäpiirinä on Qualcomm Snapdragon 865, joka on nopeinta mitä Android-markkinoille on tällä hetkellä tarjolla. Järjestelmäpiirin parina on erillinen Snapdragon X55 5G -modeemi.

Snapdragon 865 tarjoaa yksittäisen suorituskyisen Cortex-A77-pohjaisen ytimen 2,84 GHz:n maksimikellotaajuudella (512 kt L2-välimuistia), kolme myöskin Cortex-A77-pohjaista ydintä hieman alhaisemmalla 2,44 GHz:n kellotaajuudella (256 kt L2-välimuistia) ja neljä vähävirtaisempaa Cortex-A55-pohjaista ydintä 1,8 GHz:n maksimikellotaajuudella (128 kt L2-välimuistia). Adreno 650 -grafiikkasuorittimen luvataan tarjoavan 25 % enemmän suorituskykyä ja 35 % paremman hyötysuhteen edellisen sukupolven Adreno 640 GPU:hun nähden.

Mobiiliverkossa tuki löytyy 5G-yhteyksille alle 6 GHz:n taajuusalueilla, mutta ainoastaan non-standalone-verkkotekniikalla (NSA). Toistaiseksi standalone-tuen (SA) uupuminen ei kuitenkaan ole vielä suuri puute, sillä mm. Elisan mukaan standalone-verkot ja mmWave-taajuudet tulevat Suomessa kuluttajien saataville arviolta ensi vuoden loppupuolella. 4G-verkoissa data liikkuu 1200 Mbit/s maksimilatausnopeudella ja yli 300 Mbit/s lähetysnopeudella. Bluetooth tukee 5.1-standardia ja WiFi uusinta ax-standardia.

Tekniset ominaisuudet:

  • Qualcomm Snapdragon 865 -järjestelmäpiiri
    • 1 x 2,84 GHz Kryo 585 Gold (ARM Cortex-A77), 512 kt L2
    • 3 x 2,44 GHz Kryo 585 Gold (Cortex-A77), 256 kt L2
    • 4 x 1,8 GHz Kryo 585 Silver (Cortex-A55), 128 kt L2
    • Adreno 650 GPU
    • Spectra 480 ISP
    • Hexagon 698 AIE DSP
  • 12 Gt LPDDR5-RAM-muistia
  • 256 Gt UFS 3.0 Turbo Write -tallennustilaa (vapaana noin 237,7 Gt)
  • Snapdragon X55 5G –modeemi, NSA, Sub 6 Ghz, taajuuskaistat: n5/41/66/71/77/78
  • LTE Cat.18/20 (1200/316 Mbit/s), 6CA, nano-SIM
  • 11ax Wi‑Fi 6, Bluetooth 5.1, NFC
  • GPS, A-GPS, GLONASS, Galileo, BDS
  • Stereokaiuttimet, 3,5 mm ääniliitäntä
  • 5000 mAh akku, USB Type-C 3.1, 18 W USB PD -pikalataustuki, 15W langaton pikalataus, 5 W käänteinen langaton lataus

Edge+ on saatavilla Suomessa vain yhtenä muistivaihtoehtona. RAM-muistia on varmasti riittävät 12 gigatavua ja se on uusimman sukupolven LPDDR5-sorttia. Tallennustilaa löytyy 256 Gt, jota voi pitää tämän hintaluokan puhelimelle hyvänä perusmääränä – valitettavasti kaikissa kilpailijoissa tilanne ei ole edes näin hyvällä tolalla. Kyseisen tallennustilan on myös riitettävä, sillä muistikorttipaikkaa ei ole. Maininnan arvoisena seikkana nano-SIM-korttipaikkoja on vain yksi – dual-SIM-mahdollisuutta ei siis ole.

Edge+:n alapäädyn muotoilu on massasta poikkeava, sillä se on aavistuksen sisäänpäin kaartuva. Alapäätyyn on sijoitettu USB 3.1 Type-C -liitäntä, stereokaiuttimien toisen kaiuttimen aukot, mikrofonin aukko sekä SIM-korttikelkka, joka sisältää paikan ainoastaan yhdelle nano-SIM-kortille. Maininnan arvoisena seikkana korttikelkan reunoja kiertää pieni valkoinen kumitiiviste.

Stereokaiuttimien äänenlaadun suhteen Motorolalla on varsin kovat ennakkopuheet, sillä se mainostaa niitä markkinoiden äänekkäimpinä älypuhelinkaiuttimina. Kaiuttimet on hienosäädetty ammattilaisten äänenkäsittelyratkaisuja tarjoavan Waves Audion kanssa. Testikokemustemme mukaan väitteet eivät pidä täysin paikkaansa, sillä mittasimme 30 cm:n päästä 79 dBA maksimiäänenpaineen, joka häviää useammalla desibelillä markkinoiden parhaimmiston lukemille. Maksimiäänenvoimakkuus on parempaa keskitasoa, kuten myös matalampien taajuuksien toisto. Erottelu on puolestaan älypuhelimien parhaimmistoa eikä kaiuttimet särje maksimivoimakkuudella.

Järjestelmänavigointiin käytetään oletuksena pyyhkäisyeleitä sekä alareunan pientä siirtymispalkkia, jota pyyhkäisemällä voi liikkua suoraan viimeisimpien sovellusten välillä. Haluttaessa myös perinteiset navigointipainikkeet voi kytkeä päälle asetuksista.

Voimakkaasti puhelimen kylkiin kaartuva OLED-näyttö on näyttävän näköinen, mutta käytettävyyden kannalta se jakaa varmasti voimakkaasti mielipiteitä. Henkilökohtaisesti en havainnut Edge+:aa yhdellä kädellä käyttäessä virhekosketuksia tai muitakaan ongelmia. Tämä on kuitenkin pitkälti kiinni otteesta, jolla puhelinta käytetään. Sen sijaan kahta kättä käyttäessä tuli satunnaisesti vastaan tilanne, jossa toinen käsi hipelöi vahingossa näyttöä puhelimen vastakkaista kylkeä tuettaessa, minkä puhelin tunnisti näkymän selaamiseksi.

”Ongelmaa” voi rajoittaa käyttämällä Motorolan tarjoamaa ”reunaton näyttö” -ominaisuutta, joka rajaa näytön pitkiltä sivuilta mustaksi 30 pikselin levyiset kaistaleet, jolloin näytön aktiivinen osa ei yllä aivan yhtä pitkälle puhelimen kylkiin. Ominaisuuden voi aktivoida sovelluskohtaisesti. Tästä syystä Motorola on myös käyttänyt omissa promomateriaaleissaan virheellistä 21:9-kuvasuhdetta, vaikka näytön todellinen kuvasuhde on 19,5:9.

Näytön reunojen jyrkästä kaarevuudesta johtuen reunoilla voi havaita sinivihreää vääristymää etenkin vaaleaa taustaa vasten. Kyseessä on asia, johon useimpien käyttäjien silmä varmasti tottuu, mutta herkkäsilmäisimpien on hyvä olla tietoisia asiasta.

Sormenjälkitunnistin on sijoitettu näyttöpaneelin alle suunnilleen alimman neljänneksen keskelle. Toteutus on optinen ja se toimi testijaksolla kohtalaisen hyvin. Se ei ole toiminnaltaan aivan markkinoiden nopeimpia, mutta ainakin testikokemusten perusteella se tekee tunnistuksen varsin varmasti. Märästä sormesta tunnistin ei tosin pidä ja seurauksena on hyvin todennäköinen ”hylky”.

Edge+:n OLED-näyttö on resoluutioltaan ”vain” Full HD -tasoa, toisin kuin vaikkapa Samsungin ja OnePlussan QHD-näytöt, jonka myötä sen pikselitiheys on hintaluokkansa pienimpiä. Nykytrendin mukaisesti näyttö tukee tavanomaista korkeampaa 90 hertsin päivitysnopeutta, joka tarjoaa havaittavan eron 60 hertsin päivitysnopeuteen.

Edge+:sta löytyy HDR10+ tuki ja testiemme perusteella HDR-sisältöä oli tarjolla YouTubessa ja Amazon Prime Videossa, mutta ei ainakaan toistaiseksi NetFlixissä. Puhelimessa on myös Widevine L1 -tuki, kuten odottaa saattaa.

Näytön tekniset ominaisuudet:

  • 6,7-tuumainen OLED –näyttöpaneeli
  • 1080 x 2340 pikseliä, 19,5:9-kuvasuhde, 385 PPI
  • 90 Hz virkistystaajuus
  • HDR10+, DCI-P3
  • reunoilta voimakkaasti kaartuva Gorilla Glass 5 -suojalasi
  • herätys kaksoisnapauttamalla, yötila, lukutila, Moto-näyttö

Kuvanlaadultaan näyttö on kohtalaisen hyvä, mutta ei pärjää kokonaisuutena pahimmille kilpailijoille, kuten Samsungin, Applen ja OnePlussan huippumalleille.

Näytön maksimikirkkaus on manuaalisäädöllä keskitasoa, automaattisäädöllä kohtalaisen korkea, mutta ei markkinoiden parhaimmiston tasoa. Kirkkaus riittää kuitenkin vallan mainiosti hyvään luettavuuteen aurinkoisella säällä. Kontrastisuhde on OLED-näytölle tyypillisesti ääretön ja mustan toisto täysin mustaa. Katselukulmissa ei ole valittamista.

Asetuksissa värivaihtoehtoja on kolme – luonnollinen, tehostettu ja kylläinen – joista ensin mainittu on kalibroitu DCI-P3-väriavaruudelle ja viimeisin sRGB-väriavaruudelle. Värintoisto vaikuttaisi olevan muutoin melko luonnollista, mutta valkoisen toistossa havaitsimme kaikilla asetuksilla selvää sinertävyyttä. Hienosäätömahdollisuuksia ei asetusvalikosta löydy, mikä on tämän hintaluokan puhelimessa hieman harmi.

Edge+:n yläpäädyssä on tarjolla perinteinen 3,5 mm:n ääniliitäntä, joka on käynyt melko harvinaiseksi lippulaivaluokan puhelimissa ja on varmasti edelleen monelle käyttäjälle tervetullut ominaisuus.

Kuulokkeen ja toisen kaiuttimen aukko on sijoitettu näyttölasin ja rungon väliin jätettyyn rakoon. Aukko on hieman tavallista suurikokoisempi ja suojaverkko on sijoitettu vasta syvemmälle aukon pohjalle, joten se vaikutti testijakson aikana keräävän varsin herkästi likaa ja pölyä sisäänsä.

Etukamera on sijoitettu reikään näytön vasempaan ylänurkkaan. Itse kameran linssin ympärillä on varsin leveä musta reunus, mutta siitä huolimatta reikä on kooltaan vain keskitasoa. Kamerareiän vuoksi ilmoitusrivi käyttää hieman turhaa tilaa, sillä kameran alareunan yläpuolelle jää noin 100 pikselin korkuinen kaistale, vaikka ilmoitusrivin kuvakkeille riittäisi noin 70-75 pikseliä. Markkinoilta löytyy kuitenkin huomattavasti huonompiakin toteutuksia.

Etukameran tarkkuus on 32 megapikseliä (1/2,8” sensori) ja sen parina on kiinteätarkenteinen f2.2-aukkosuhteen objektiivi 25 mm:n kinovastaavalla polttovälillä.

Edge+:n virta-/lukitusnäppäin sekä äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet sijaitsevat oikean kyljen yläosassa. Pitkälle kaartuvasta näytöstä johtuen näppäimet sijaitsevat hieman lähempänä taka- kuin etukuorta, mutta siitä huolimatta niiden käytettävyys on kunnossa. Tuntuma on napakka, mutta hieman tahmainen.

Puhelimen värinämoottori on tuntumaltaan perushyvää tasoa. Se tuntuu napakalta, mutta ei yllä voimakkuudeltaan aivan markkinoiden parhaimpien toteutusten, kuten Applen lineaarisen värinän tasolle.

Edge+:n litium-polyumeeriakun kapasiteetti on 5000 mAh, eli luokkansa parhaimmistoa. Valmistaja lupaileekin rohkeasti yli kahden päivän toiminta-aikoja. Puhelin tukee 18 watin johdollista pikalatausta (USB Power Delivery), 15 watin langatonta pikalatausta sekä viiden watin käänteistä langatonta latausta.

 

Kamera

Edge+:n takakamera sijaitsee takakuoren vasemmassa ylänurkassa. Sinällään melko tavanomaiseen pillerin muotoiseen metalliseen kamerakehykseen on pyritty saamaan hieman persoonallista ilmettä nostamalla kameroiden suojalinssit vielä hieman pinnasta koholleen.

Kamerakehyksen yläpuolelle on sijoitettu mikrofonin aukko ja oikealle puolelle kaksisävyinen LED-salama sekä syvyystietojen määritykseen käytettävä Time of Flight -kamera (ToF).

Kameran tekniset tiedot:

  • 108 megapikselin laajakulmakamera, 1/1,33” Quad Bayer sensori (Samsung ISOCELL Bright HMX), 0,8 um pikselikoko, f1.8, OIS, PDAF, 26 mm kinovastaava polttoväli
  • 16 megapikselin ultralaajakulmakamera, 1,0 um pikselikoko, f2.2, 13 mm kinovastaava polttoväli, 117 asteen kuvakulma, PDAF
  • 8 megapikselin telekamera, 1/4,4” sensori, 1,0 um pikselikoko, f2.4, 3x zoom, OIS
  • ToF-kamera
  • kaksois-LED-salama, 2 sävyä
  • Videokuvaus: 6K 30 FPS (pääkamera), 4K 30 FPS (pääkamera ja ultrawide), 1080p 120 FPS hidastuskuvaus (pääkamera)

Kamerakehyksessä ylimmäisenä hieman kahdesta muusta erillään sijaitsee jättikokoista 1/1,33-tuumaista 108 megapikselin sensoria käyttävä laajakulmakamera. Sama sensori on käytössä mm. Xiaomi Mi 10 -malleissa. Sensorin edessä on f1.8-aukkosuhteen optisesti vakautettu objektiivi, jonka kinovastaava polttoväli on kuvien EXIF-tietojen mukaan 26 mm.

Pääkameran alapuolella sijaitsee ultralaajakulmakamera, joka käyttää 16 megapikselin sensoria tavanomaisella yhden mikrometrin pikselikoolla. Se tarjoaa melko tavanomaisen 117 asteen kuvakulman kohtalaisen valovoimaisella f2.2-aukkosuhteen objektiivilla. Ehdottomasti positiivisena ominaisuutena myös ultralaajakulmakamera tulee automaattitarkennusta.

Alimmaisena kehyksessä sijaitsee kahdeksan megapikselin telekamera, joka luottaa myös 1,0 mikrometrin pikseleihin. Objektiivi tarjoaa pääkameraan nähden kolminkertaisen polttovälin ja luokassaan varsin valovoimaisen f2.4-aukkosuhteen. Telekamera on myös optisesti vakautettu.

Kamerasovelluksen käyttöliittymä on tuttua kauraa Motorolan viimeaikaisista puhelinmalleista. Se käynnistyy nopeasti, mutta ensimmäisen kuvan ottamisessa on pieni viive. Tarkennusnopeudessa ei ole valittamista ja kuva tallentuu lähes välittömästi suljinpainikkeen painamisen jälkeen.

Käyttöliittymä on suurimmilta osin selkeä ja helppokäyttöinen. Valokuvaus- ja videotilat sekä kuvaustilavalikon painike sijaitsevat suljinpainikkeen vieressä ja lisäksi rivissä näkyy myös mahdollinen viimeksi käytetty kuvaustila. Plussaa tulee automaattisista ehdotuksista kuvaustilan vaihtamiseksi esimerkiksi pimeäkuvaukseen tai makrokuvaukseen. Miinusta puolestaan kameranvaihtopainikkeiden sijoittelusta sekä tarpeesta vierittää kuvaustilavalikon näkymää sivusuunnassa, vaikka kaikki kuvakkeet olisi mahdollista saada näkymään näytöllä samanaikaisesti. Lisäksi kuvaustilan etsinnäkymä on jostain syystä tarkkuudeltaan kovin alhaisen näköinen – vastaavaa on nähty myös muissa Motorolan puhelimissa.

Lisämainintana hieman harmillisesti näytön kaarevia reunoja ei ole hyödynnetty käyttöliittymässä esimerkiksi reunalle sijoitetun suljin- tai zoomauspainikkeen muodossa.

Testijaksolla puhelimessa oli käytössä kamerasovelluksen versio ”7.2.95-55-whitney”.

Edge+:n manuaalikuvaustila löytyy hieman poikkeuksellisesti valokuvaustilan vasemman reunan lisäasetusten joukosta – käyttäjä voi valita sieltä automaatti- ja manuaalitilan väliltä, joka on sinällään melko loogista. Kaikki kolme kameraa ovat normaalisti käytettävissä manuaalitilassa.

Manuaalitilan säädöt ovat perushyvää tasoa, mutta ei markkinoiden parhaimmistoa. Tarjolla on tarkennuksen säätö, valkotasapaino (2300-7500K), suljinaika (1/6000 – 32 s), herkkyys (ISO 100 – 3200) sekä valotuksen kompensointi kuudenneksen portain (-2…+2). Kuvausnäkymässä on myös pieni histogrammi ja tarjolla on RAW-tallennusmahdollisuus.

Edge+ tarjoaa siis kolme kiinteää polttovälivaihtoehtoa, joille Motorola ei anna tarkkoja kinovastaavia millimetriarvoja, mutta alue liikkuu suunnilleen 13 ja 78 mm:n haarukassa. Kameran valinta tehdään yhden käden käyttöä ajatellen hankalasti kuvausnäkymän vasemman reunan painikkeista, tai näkymää pystysuunnassa sormella liu’uttamalla.

Kameroiden tuottamat kuvakoot käyttäytyvät paikoin epäloogisesti – pääkamera tuottaa oletuksena 27 megapikselin neljännestarkkuuden otoksia, mutta ultralaajakulmakameran kuvat suurennetaan jostain syystä samaan 27 megapikselin kokoon, vaikka kameran resoluutio on vain 16 megapikseliä. Telekameran kuvat tallentuvat puolestaan natiivilla kahdeksan megapikselin tarkkuudella kuten pitääkin.

Ylle on liitetty testipuhelimen kameralla otettuja muokkaamattomia kuvia erilaisista käytännön tilanteista ja valaistusolosuhteista. Kuvat saa avattua alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla suurennettua kuvaa hiiren oikealla painikkeella ja avaamalla kuva sen jälkeen uuteen välilehteen.

Edge+:n pääkamera taltioi kuvat oletuksena 27 megapikselin neljännestarkkuudella, kuten 108 megapikselin sensori onkin ensisijaisesti suunniteltu käytettäväksi. Jälki on kokonaisuudessaan varsin terävää ja eläväisen luonnollista, kirkkaimmissa valaistusolosuhteissa kontrasti ja värit saattavat ylikorostua hieman. Tavanomaisiin 12 megapikselin kuviin nähden otokset sisältävät huomattavasti enemmän yksityiskohtia, vaikka pikselitasolle mentäessä voikin yksityiskohdissa havaita pientä pehmeyttä. Pikselitasolla kuvissa voi havaita myös hienojakoista kohinaa, joka ei kuitenkaan ole huono asia. Nurmikko ja puiden lehdet toistuvat luonnollisemmin kuin useimmilla kilpailijoista. Dynamiikka on hyvällä tasolla, kuten lähes kaikilla Quad Bayer -suodattimellisilla kameroilla.

Kuvien oikeassa ylänurkassa oli havaittavissa pientä pehmenemistä, mutta taipumus ei ole lähellekään yhtä voimakas kuin muissa testaamissamme 108 megapikselin puhelinkameroissa, joissa suurikokoinen kamerasensori aiheuttaa haasteita optiikalle.

Edge+:n kamera ei veny heikossa valossa samanlaisiin ihmetekoihin kuin osa kilpailijoiden kameroista. Toisin sanoen se ei pysty muodostamaan huomattavan heikoista valaistusolosuhteista selvästi valoisampaa lopputulosta ja lopputulos on pääosin pimeämpi kuin useimmilla kilpailijoilla.

Valon määrän vähentyessä kuvat pysyvät edelleen yleisilmeeltään melko skarppina ja värintoisto hyvänä, mutta yksityiskohdissa alkaa näkyä selvää suttaantumista ja pehmentymistä. Kohina pysyy hyvin hallinnassa ja se on tasasävyistä sekä hienojakoista.

Pisimmillään Edge+:n automatiikka venytti testijakson aikana suljinajan jopa 1/6 sekuntiin ja nosti herkkyyden lähelle ISO 10000 -tasoa.

Pääkameran täyden 108 megapikselin tarkkuuden hyödyntämiseen kamerasovellus tarjoaa oman erillisen Ultra-res-kuvaustilan, eli asetuksista ei täyden resoluution tarkkuusvaihtoehtoa kannata etsiä. Valmistaja suosittelee täyden tarkkuuden käyttämistä ensisijaisesti hyvässä valaistuksessa.

Päivänvalossa täyden resoluution kuvat ovat yksityiskohdiltaan havaittavasti neljännestarkkuuden kuvia parempia – pikselitasolla voi havaita huomattavasti yksityiskohtia, joista ei 27 megapikselin kuvasta saa selvää. Värintoisto on hieman haaleamman neutraalimpaa ja paikoin jopa luonnollisempaa kuin 27 megapikselin otoksissa. Dynamiikka kärsii etenkin kirkkaassa valossa jonkin verran 27 megapikselin kuviin nähden.

Heikossa valossa täyden tarkkuuden käyttämisestä ei ole juuri iloa. Kuvien yleisilme jää keskimäärin hieman synkemmäksi, väreiltään valjummaksi ja pehmeäksi. Pikselitasolla yksityiskohtia tallentuu suunnilleen saman verran, mutta neljännestarkkuudella ne tuodaan prosessoinnin avulla kokonaiskuvaan paremmin esille. Dynamiikka on myös näissä olosuhteissa 27 megapikselin kuvissa parempaa.

 

Ultralaajakulmakamera yllätti kuvanlaadullaan positiivisesti. Se tuottaa värimaailmaltaan hyvin samankaltaista jälkeä kuin pääkamera ja kuvat ovat luokassaan teräviä ja yksityiskohtaisia. Lisäksi dynamiikka on ultralaajakulmakameraksi poikkeuksellisen hyvää ja reunojen vääristymänpoisto toimii hyvin pehmentämättä reuna-alueiden kuvaa liikaa. Pikselitasolla voi huomata pehmeyttä ja maalausmaisuutta, mutta ottaen huomioon että kyseessä on ultralaajakulmakamera, on ongelma varsin pieni.

Heikossa valaistuksessa ultralaajakulmakameran ultralaajakulmakameran kyvyt loppuvat valitettavasti melko nopeasti kesken. Sen valovoima ei yksinkertaisesti riitä ja kuvista tulee pimeitä ja pehmeitä sekä värintoistoltaan rajoittuneita.

Telekameraan liittyen Edge+:n käyttöliittymästä havaittiin erikoinen bugi, joka aiheutti telekameraa automaattitilassa käyttäessä kuvan tallentumisen pääkameralta noin 6-kertaisesti suurennettuna, vaikka kuvausnäkymästä painettiin normaalisti 3x-painiketta. Manuaalitilaa käyttäessä telekamera toimi kuitenkin normaalisti, joten esimerkkikuvat on otettu manuaalitilaa käyttäen. Motorolalta on luvattu korjata bugi, mutta tarkempaa aikataulua korjaavan päivityksen saapumisesta ei ole toistaiseksi annettu. Päivitys 16.6.2020: Motorola on julkaissut päivityksen (kameravirittimen versio 1.20.18-foles), joka korjaa telekameran zoomauskerroinbugin automaattitilassa.

Telekameran kuvanlaatu ei ole tämän hintaluokan puhelimeksi kovinkaan hyvää. Hyvässä valaistuksessa jälki on jossain määrin käyttökelpoista, mutta yleisilmeeltään pehmeää ja yksityiskohdiltaan suttuista. Kohinaa on myös tavallista enemmän eikä se myöskään pärjää dynamiikassa kahdelle muulle kameralle, vaan kirkkaat kohdat palavat helpohkosti puhki. Manuaalitilan käyttöpakko (kunnes bugi on korjattu) saattaa osiltaan vaikuttaa dynamiikkaan, sillä tiettävästi automaattinen HDR-toiminto ei ole käytössä manuaalitilassa.

Hämäräkuvauksessa puhelin ei siirry käyttämään pääkameralta tehtävää rajausta, vaan telekamera pysyy sinnikkäästi käytössä. Valitettavasti telekamera ei kuitenkaan pärjää kovinkaan kummoisesti heikossa valossa ja jopa sisäolosuhteissa se on paikoin ongelmissa. Jo sisätiloissa sekä iltahämärässä kuvissa on havaittavissa selkeää ”huokoista kohinaa” ja vielä heikommassa valaistuksissa kohina muuttuu häiritsevän laikukkaaksi ja värilliseksi.

Nykypäivän puhelimille tyypilliseen tapaan tarjolla on myös erillinen yökuvaustila (Pimeänäkö), jota kamerasovellus osaa ehdottaa automaattisesti, jos kuvausolosuhteet sitä edellyttävät. Yökuvaustilaa voi hyödyntää ainoastaan pääkameralla. Yötila tallentaa kuvaa olosuhteista riippuen useamman sekunnin ajan ja muodostaa lopullisen otoksen tallennetun kuvadatan pohjalta.

Valitettavasti Motorolan toteutus yökuvaustilasta ei tuo mullistavia parannuksia yökuvaukseen. Kuvien valoisuus ei parannu merkittävästi, eikä myöskään yksityiskohtiin ole luvassa merkittävää parannusta. Kuvien värintoisto elävöityy hieman ja tumman pään värintoisto aukeaa jonkin verran paljastaen lisää yksityiskohtia tummilta alueilta. Lisäksi dynamiikka paranee, eikä kirkkaat kohdat pala yhtä helposti puhki.

Edge+ mahdollistaa myös makrokuvauksen erillisen makrokuvaustilan avulla. Se hyödyntää kuvien ottamisessa automaattitarkenteista ultralaajakulmakameraa. Makrokuva on rajaus ultralaajakulmakameran sensorilta, mutta siitä huolimatta sen resoluutio on jostain syystä skaalattu ylöspäin 16 megapikseliin. Olisimme nähneet lopputuloksen ennemmin skaalaamattomana vaikkapa noin 8 megapikselin koossa.

Parhaimmillaan makrokuvaustilalla saa napattua varsin näyttäviä otoksia ja tarkkoja yksityiskohtia – sen käyttöä kannattaa ehdottomasti harkita lähikuvauksessa ja kamerasovellus osaa myös sitä suositella. Pikselitasolle mentäessä voidaan kuitenkin huomata pehmeydestä, että kuvaa on skaalattu ylöspäin. Toteutus on joka tapauksessa paljon parempi kuin joissain kilpailijoissa nähty erillinen alhaisen resoluution makrokamera.

Edge+ tarjoaa videokuvauspuolella tämän vuoden trendeihin lukeutuvan yli 4K-tarkkuuden kuvausvaihtoehdon, mutta kokonaisuudessaan videokuvausominaisuudet ovat varsin sekavat. Kameroiden videokuvausominaisuudet eivät nimittäin ole keskenään samanlaiset.

Vain pääkameralla voi kuvata 6K-videota, ultralaajakulmakameralla maksimitarkkuus on 4K-tasolla ja telekameralla vain 1080p-tasolla. Tämä hankaloittaa kolmoiskameran monipuolista hyödyntämistä videokuvauksessa huomattavasti. Lisäksi edes pääkamera ei tue 4K-videon tallentamista 60 FPS ruudunpäivitysnopeudella, vaikka se on ollut jo hetken standardi high-end-puhelimissa. Pakkaustavaksi voi valita H.264:n tai H.265:n. Äänet tallentuvat stereona hyvällä 256 kbit/s bittivirralla.

Video tallentuu eri tarkkuuksilla ja asetuksilla seuraavasti:

  • 6K 30 FPS H.265 50-55 Mbit/s, Main@L6@Main
  • 4K 30 FPS H.265 40-45 Mbit/s, Main@L5.2@Main CABAC 2 Ref Frames
  • 4K 30 FPS H.264 50-55 Mbit/s, High@L5.1 CABAC 1 Ref Frames
  • 1080p 60 FPS H.264 18-22 Mbit/s, High@L4.2 CABAC 1 Ref Frames
  • 1080p 30 FPS H.264 6-13 Mbit/s, High@L4 CABAC 1 Ref Frames

Pääkameralla kuvattu 4K-video on terävän, luonnollisen ja muutenkin kaikin puolin miellyttävän näköistä, jos kuvaaja pysyy pääpiirteissään paikallaan. Kuvanvakautus toimii kohtalaisesti, mutta ei yhtä hyvin kuin parhaimmissa kilpailijoissa. Miinuksina valotuksen säätö toimii hieman turhan aktiivisesti ja sopivassa ympäristössä kuvan kirkkaus saattaa pumpata edestakaisin esimerkiksi kuvassa liikkuvan tumman kohteen mukaan. Lisäksi koska kamera tukee vain 30 FPS ruudunpäivitysnopeutta, saattaa kameran kääntäminen ja liikkuminen aiheuttaa kuvaan silmiä häiritsevää haamuilua ja epäterävyyttä.

Ultralaajakulmakameralla kuvaaminen on rajattu 1080p 30 FPS -tarkkuuteen ja kuvan yleisilme on hyvin pehmeää ja suttuista. Vähänkin heikommassa valaistuksessa (jopa esimerkiksi sisätiloissa) ultralaajakulmakameran tarkennus on yllättävän kovissa vaikeuksissa ja kuva saattaa muuttua välillä jopa kokonaan epäteräväksi. Telekameralla kuvattu jälki ei ole oikeastaan yhtään sen käyttökelpoisempaa. Tarkkuus ei poikkea juuri pääkameran 4K-videosta tehdystä rajauksesta ja pehmeä kuva on lisäksi heiluvaa ja tärisevää puutteellisen vakautuksen myötä.

Full HD -videon kuvanlaatu on kamerasta riippuen vaihtelevaa, eikä kokonaisuudessaan erityisen kehuttavaa. Pääkameralla kuvattuna jälki on parasta ja bittivirraltaan korkeinta. Kahdella muulla kameralla kuvattuna jälki on todella suttuisen ja pehmeän näköistä – parempaa laatua on nähty jopa 720p-tarkkuudella.

Kuvanvakautuksen toiminta on Edge+:lla perustasoa. 6K-tarkkuudella käytössä on vain optinen vakain, muilla tarkkuuksilla sen apuna on elektroninen vakautus, jonka saa halutessaan kytkettyä pois päältä kuvausnäkymän pikapainikkeesta. Elektroninen vakautus kaventaa kuvakulmaa jonkin verran, mutta tärinän poistamisen kannalta sen käyttäminen on suositeltavaa.

1080p-tarkkuudella vakautus toimii 4K:ta tehokkaammin ja mm. kävelystä johtuvat heilahdukset suodattuvat havaittavasti paremmin pois. 60 FPS ruudunpäivitysnopeudella vakautus toimii havaintojemme perusteella melkeinpä jopa paremmin.

6K-video on kuvanlaadultaan käyttökelpoista, etenkin jos sitä kuvataan tukevalta jalustalta. Sen pikselitason yksityiskohdat ovat suunnilleen samaa luokkaa 4K-videon kanssa, eli se mahdollistaa pienen rajausmahdollisuuden 4K:hon nähden. Elektroninen kuvanvakautus ei ole käytössä 6K-videossa, joten jälki näyttää helposti varsin hermostuneelta, sillä pienemmätkin tärähdykset ja heilahdukset päätyvät videolle.

 

Käyttöjärjestelmä

Motorola käyttää Edge+:ssa uusinta Android 10 -versiota ja tuttuun tyyliinsä on pitänyt käyttöliittymän kustomoinnit hyvin maltillisina, joten lopputulos muistuttaa hyvin pitkälti vakio-Androidia. Huippumallinsa yhteydessä Motorolalla olisi ollut erittäin hyvä sauma tarjota Android One -sertifiointi keskimääräistä parempine päivitystukineen, mutta valitettavasti näin ei ole tehty.

Päivitystukeen liittyen julkaisun yhteydessä Motorola kertoi Edge+:n saavan yhden suuren Android-versiopäivityksen, mutta asian herättämän kritiikin myötä Motorola ilmoitti jälkikäteen venyttävänsä päivitystuen kahteen versiopäivitykseen yhden sijasta. Kahta vuotta voidaan pitää nykypäivän high-end-puhelimille minimitasona. Edge+ on myös Android Enterprise Recommended -sertifioitu, eli se tulee saamaan tietoturvakorjauksia vähintään kolmen vuoden ajan maksimissaan kolmen kuukauden välein. Testipuhelin sai testijaksolla kaksi päivitystä, joista jälkimmäinen päivitti tietoturvakorjaukset huhtikuulta kesäkuun versioon.

Motorolan omiin lisäyksiin lukeutuvat lähinnä asetusvalikon muutamat lisäsäädöt sekä Moto-sovellus, joka sisältää mukautusominaisuuksia, käyttöohjeita ja vinkkejä sekä valmistajan omia käyttöä helpottavia lisäominaisuuksia sekä GameTime-pelitilan. Esiasennettuja kolmansien osapuolien sovelluksia ei ole, vaan sovellustarjonta perustuu Googlen vakiovalikoimaan.

Edge+:n kaarevareunaiseen näyttöön liittyviä erikoisominaisuuksia ovat Reunakosketus sekä Valoreunus.

Reunakosketus käsittää näytön reunaan asemoidun pienen valikkopainikkeen, jonka sijaintia ja läpinäkyvyyttä voi säätää asetuksista. Painikkeesta näytön keskelle pyyhkäistessä avautuu pieni kuuden kuvakkeen pikavalikko, jonka sisältöä voi muokata eri sovelluksilla ja sovellustoiminnoilla. Ylös pyyhkäisemällä voi avata viimeisten sovellusten näkymän ja alas pyyhkäisemällä ilmoitusvalikon. Kaksoisnapauttamalla painiketta saa oletuksena aktivoitua ”reunaton näyttö” -ominaisuuden, jossa kuvan ulottumista näytön reunoille asti voi säätää leveämmän ja kapeamman näkymän välillä.

Valoreunus-ominaisuus puolestaan kertoo saapuneista ilmoituksista valaisemalla näytön reunaosia. Ominaisuuden saa kytkettyä pois ajastetusti tai silloin kun näyttö on käännettynä ylöspäin.

GameTime on Motorolan oma pelaamiseen tarkoitettu apusovellus ja se tarjoaa työkaluja sekä pelaamisen aikana hyödynnettäviä ominaisuuksia. Se tarjoaa mm. näytön reuna-alueelle sijoittuvat virtuaaliset ”olkapainikkeet”, ilmoitusten ja puheluiden estomahdollisuuden sekä ääniparannuksen.

 

Suorituskyky

Motorola Edge+ vietti io-techin ympärivuorokautisessa käyttötestissä tavallista pidempään, runsaan kolmen viikon ajan, sillä seuraavaa puhelinta ei ollut juuri tässä välissä tyrkyllä testiin. Testijakson alussa puhelimen kanssa havaittiin kamerasovelluksen outoksien ohella pari ongelmaa, jotka kuitenkin katosivat mystisesti testijakson aikana. Toinen ongelmista liittyi heikosti toimineeseen langattomaan lataukseen ja toinen viiveeseen, joka ilmeni aina kotinäkymään palatessa. Viive hävisi testijakson aikana ilmeisesti launcheriin tulleen päivityksen myötä ja myös langattoman latauksen toiminta parani mystisesti itsestään.

Peruskäytössä Edge+ toimii todella nopeasti ja sulavasti, kuten yli tuhannen euron puhelimelta voikin olettaa. Kilpailijoihin verrattuna Edge+ sijoittuu markkinoiden nopeimpiin – se pärjää varsin hyvin jopa merkkipaaluna pidettävän OnePlus 8 Pron rinnalla. Sovellusten avaamisessa ja niiden välillä liikkumisessa Edge+ on lähestulkoon yhtä nopea, pientä eroa OP8 Pron hyväksi on lähinnä paikoin käyttöliittymäanimaatioissa.

Pelikäytössä Edge+ suoriutuu erinomaisesti, sillä Snapdragon 865 -piiri tarjoaa muhkean grafiikkasuorituskyvyn, joka riittää Full HD -näytölle enemmän kuin loistavasti. Testasimme puhelinta mm. PUBG Mobile, COD Mobile ja Asphalt 9 -peleillä, jotka pyörivät kaikki sulavasti täysillä grafiikka-asetuksilla.

Puhelin lämpenee pidemmässä rasituksessa etenkin yläosastaan ja kehyksestään havaittavasti, mutta ei mitenkään häiritsevän kuumaksi. 15 minuutin CPU Throttling -rasitustestissä prosessorisuorituskyky laski noin viiden minuutin rasituksen jälkeen 85 %:iin ja pysyi sen jälkeen siinä, joka on ihan hyvä suoritus. Noin puolen tunnin raskaassa GFXBench Manhattan -akkutestissä grafiikkasuorituskyky laski noin 77 %:iin maksimista – täysi suorituskykytaso säilyi noin 10 minuuttia, minkä jälkeen taso laski portaittain.

Synteettisissä suorituskykytesteissä Edge+ ei tarjoillut yllätyksiä, vaan suorituskyky on yllätyksettömästi samalla tasolla muiden samaa Snapdragon 865 -järjestelmäpiiriä käyttävien kilpailijoiden kanssa. Verrokkeina taulukossa on käytetty pahimpia kilpailijoita, eli Exynos 990 -piirillistä Galaxy S20 Ultraa ja Kirin 990 5G -piirillistä Huawei P40 Prota sekä Snapdragon 865 -piirillistä OnePlus 8 Prota.

Huomionarvoisena seikkana tallennustilan luku- ja kirjoitusnopeutta mittaavan Androbench 5 -testin tulokset on ajettu mukautetuilla, paremmin tosielämän käyttöä vastaavilla asetuksilla (1 thread, 300 Mt file size, 256 kt buffer size), joita on käyttänyt mm. Anandtech-sivusto testeissään. Androbenchin tulokset ovat täten suhteessa alhaisempia kuin vakioasetuksilla ajetuissa testeissä.

 

Akunkesto

Akunkeston suhteen odotukset olivat testijakson alussa varovaisen positiiviset, sillä Edge+ on varustettu suurikokoisella akulla, kevyesti kustomoidulla käyttöjärjestelmällä sekä Full HD -tarkkuuden näytöllä. 5G-akunkestoa ei valitettavasti päästy testaamaan, sillä puhelin on varustettu vain yhdellä SIM-korttipaikalla, joten 5G-testiliittymää ei päästy käyttämään puhelimen normaalin käytön yhteydessä.

Kuvaajassa vihreät pisteet kuvaavat yhden ja punaiset kahden päivän käyttöä.

Motorola Edge+:n akunkesto todettiin testijaksolla suorastaan erinomaiseksi. Yhdellä latauksella selvittiin toistuvasti ongelmitta kahden päivän yli. Kertaakaan virta ei loppunut kesken päivän, mutta kerran todella raskaalla käytöllä päästiin hyvin lähelle, sillä toisen päivän päätteeksi akkua oli jäljellä vain 3 %.

Tyypillisessä testijakson käytössä yhden päivän aikana akun varaus laski noin 70 % tietämille kun näytön päälläoloaika liikkui 2-3 tunnin haarukassa. Toisen päivän jälkeen varausta oli jäljellä noin 20-40 % ja näytön päälläoloaika oli tyypillisesti 4-6 tuntia. Kertaalleen puhelimella päästiin kahden päivän käytön yhteydessä jopa yli 8 tunnin näytön päälläoloaikaan – yhden päivän käytöllä akku olisi todennäköisesti riittänyt vieläkin enempään.

Testijakson puhelimenkäyttöprofiiliin kuului mm. WhatsApp- ja Slack-viestittelyä, Twitterin ja Instagramin selailua, sähköpostien lukemista, karttasovelluksen selailua ja navigointia, nettiselailua, muutamia puheluita, lyhytjaksoista pelailua ja kameran käyttöä mobiiliverkkoyhteyden, Bluetoothin, WLAN:in ja synkronointien ollessa jatkuvasti päällä. Käyttöjärjestelmän teema oli asetettu suurimman osan ajasta tummaksi.

Synteettisten akkutestien tulokset päivitetään artikkeliin myöhemmin.

Edge+ tukee 18 watin pikalatausta ja mukana toimitetaan 18 watin (9 V 2 A; 12 V 1,5 A) TurboPower-pikalaturi. Valitettavasti latausnopeus osoittautui testeissämme suorastaan hämmentävän huonoksi, etenkin kun kyse on lippulaivaluokan puhelimesta. Puolessa tunnissa akku täyttyy tyhjästä noin 30 %:iin, tunnissa akku on noin puolillaan ja täysi lataus ottaa peräti 2 tuntia ja 50 minuuttia. Nopeudet ovat siis aivan eri tasoa kuin testaamissamme kilpailijoissa – vertailun vuoksi Galaxy S20 Ultra lataa saman kokoisen akun täyteen 65 minuutissa.

Edge+:n akkua voi täyttää myös langattoman Qi-latauksen avulla, mikä on tuettuna 15 watin tehoon asti. Lisätarvikkeiden ja muiden puhelimien lataaminen on myös mahdollista käänteisen langattoman latauksen avulla.

 

Yhteenveto

Motorola Edge+ osoittautui testijaksolla tyylikkääksi high-end-puhelimeksi, josta löytyy kuitenkin harmittavan paljon heikkouksia ja puutteita pahimpiin kilpailijoihin nähden.

Edge+:n muotoilu on yksi tämän hetken näyttävimmistä ja siinä suuressa roolissa on kylkiin asti kaartuva 6,7-tuumainen AMOLED-näyttö, joka jakaa varmasti käytettävyyden osalta mielipiteitä. io-techin testissä näytöstä ei havaittu koituvan ongelmia, mutta käyttötottumuksista riippuen se saattaa aiheuttaa joillakin käyttäjillä virhekosketuksia. Puhelimen rakenne on tukeva, mutta metallikehyksen muovimainen pinnoite laskee hieman laatuvaikutelmaa. Ulkomitoiltaan laite on useimpia kilpailijoitaan kapeampi, joka parantaa hieman käsiteltävyyttä. IP-suojauksen puutteesta tulee tässä hintaluokassa isohko miinus.

Rautapuolella toteutus on pitkälti tämän vuoden high-end-Android-puhelimelle tyypillinen ja järjestelmäpiirinä huhkii suorituskykyinen Snapdragon 865. Myös muistimäärit ovat Edge+:ssa kunnossa, joskin muistikorttipaikka uupuu ja myöskään dual-SIM-ominaisuutta ei ole. AMOLED-näyttö on ok, mutta ei yllä kirkkaudeltaan markkinoiden parhaimpien tasolle ja on tarkkuudeltaan ”vain” Full HD -luokkaa. Akunkesto on luokassaan markkinoiden huippua ja kahden päivän ylittäminen ei ollut testijaksolla ongelma – harmi vain, että lataaminen on nykymittapuulla todella hidasta. Osa käyttäjistä varmasti arvostaa 3,5 mm ääniliitännän olemassaoloa, sillä se uupuu useimmista nykypäivän lippulaivapuhelimista.

Edge+:n takakamera vaikuttaa paperilla hyvältä, mutta on todellisuudessa toteutukseltaan puutteellinen. Kamerassa on useita mitä ilmeisimmin ohjelmistotason rajoitteita, joita kilpailijoiden vastaavalla raudalla toteutetuissa kameroissa ei ole. Päivänvalossa pääkamera ja ultralaajakulmakamera tekevät hyvää jälkeä – telekamera on käyttökelpoinen. Heikossa valossa lähinnä pääkamera on kelpo, eikä sekään pärjää kilpailijoille. Kamerasovelluksesta löytyy useita pieniä epäloogisuuksia ja kummallisuuksia, joihin ei löydy järkevää selitystä.

Kompuroiminen jatkuu videokuvauspuolella. Kokonaisuus ei ole tasapainossa, sillä eri kamerat yltävät hyvin erilaisiin suorituksiin ja käyttöä on rajoitettu. Vain pääkameralla voi kuvata 4K-videota ja silläkin 60 FPS ruudunpäivitys ei kuulu valikoimaan. Muilla kameroilla onnistuu vain 1080p-videointi, jonka kuvanlaatu on varsin heikkoa. Videokuvaukseen Edge+:aa ei siis voi erityisemmin suositella.

Ohjelmistopuolella kokonaisuus on varsin hyvä, mutta Motorola on jättänyt suurimman valttikorttinsa hyödyntämättä. Se käyttää osassa edullisempia puhelinmallejaan mm. hyvän päivitystuen takaavaa Android One -sertifiointia joka olisi sopinut kuin nenä päähän yrityksen lippulaivamalliin, mutta kyseinen sertifiointi on jätetty hankkimatta. Siitä huolimatta päivitystuen pitäisi onneksi olla kohtalaisen hyvä – 2 vuotta versiopäivityksiä ja vähintään 3 vuotta tietoturvakorjauksia. Valmistajan omat Moto-lisäykset tuovat mukavan lisämausteen hyvin vakiomuotoisen Android 10:n kylkeen.

Kokonaisuudessaan Edge+:ssa on useita hyviä puolia, mutta valitettavasti hintalappu ja kilpailijat huomioiden liikaa puutteita. Motorolan paluu lippulaivamarkkinoille on positiivinen asia, mutta käytännön toteutus näyttäisi valitettavasti jääneen paikoin hieman puolitiehen. Useimmat saman hintaisen kilpailijat ovat kokonaisuutena parempia, mutta jos esimerkiksi hyvä akunkesto, 3,5 mm ääniliitäntä ja vakiota muistuttava Android painavat paljon vaakakupissa eikä kameralle ole suuria vaatimuksia, saattaa Edge+ olla pohdinnan arvoinen.

Plussaa

  • Massasta erottuva muotoilu voimakkaasti kaartuvine näyttöineen
  • Näytön ja ulkomittojen todella korkea suhdeluku
  • Hyvä AMOLED-näyttö ja 90 hertsin virkistystaajuudella
  • Snapdragon 865 -järjestelmäpiiri on Android-markkinoiden nopein
  • Laajakulma- ja ultralaajakulmakameran kuvanlaatu päivänvalossa
  • Luokassaan erinomainen akunkesto
  • 3,5 mm ääniliitäntä
  • Langattoman pikalatauksen sekä käänteisen langattoman latauksen tuki
  • Vakioasuinen Android 10 -käyttöjärjestelmä + käyttöä helpottavat Moto-lisäominaisuudet

Miinusta

  • Kehyksen muovimainen pinnoite ei tunnu laadukkaalta
  • IP-suojaus puuttuu
  • Kamerasovelluksen epäloogisuudet
  • Ei 4K 60 FPS videokuvausta
  • Ei 4K-videokuvausta tele- ja ultralaajakulmakameroilla
  • Ei dual-SIM-tukea
  • Ei ilmoituslediä
  • Todella hidas latausnopeus

Huomioita

  • Molemmilta puolin lasinen kuorirakenne on arka tiputuksille
  • Näytön voimakkaasti kaartuvat reunat ei kaikkien mieleen
  • 5G:ssä ei tukea mmWave-taajuuksille

 

 

 

This site uses XenWord.