Vertailussa langattomat high-end-pelihiiret (Asus, Logitech, Razer & Roccat)

19.10.2020 - 14:43 Joona Säkkinen Artikkelit/ Hiiret ja näppäimistöt 41
Keskustele foorumilla
Testasimme ylemmän hintaluokan langattomat pelihiiret neljältä valmistajalta.

Langattomuuden vaatimukset

Pelihiirimarkkinoilla painopiste on siirtynyt hiljattain teknisen kehityksen lisäksi hiiren fyysisten ominaisuuksien optimointiin. Kun hiirestä halutaan sekä kevyempi että helposti liikuteltava, johdosta eroon pääseminen tulee mieleen ensimmäisten keinojen joukossa. Viime aikoihin asti haasteena ovat olleet langattoman yhteyden toimivuus riittävällä tarkkuudella ja nopeudella, sekä riittävän akun/patterin aiheuttama lisäpaino. Ratkaisuksi näihin haasteisiin hiirivalmistajat ovat kehitelleet parempia langattomia teknologioita viiveettömän ja pätkimättömän yhteyden varmistamiseksi. Myös uusien sensorien virrankulutus on pienentynyt entisestään ja akkuteknologia on kehittynyt.

Lopputulokseksi syntyy parhaimmillaan langaton pelihiiri, joka toimii lähes yhtä viiveettömästi ja vakaasti kuin langallinen, eikä ole juuri painavampi.

 

Langattomuuden hyödyt

Hiiri on optimaalisimmillaan pelaajalle kuin käden jatke. Johto alkaa tuntua jo pienissäkin liikkeissä, jos itse hiiri on kevyt. Ongelmaksi se muodostuu etenkin pitkissä ja nopeissa liikkeissä, joissa suuri määrä johtoa joutuu liikkumaan hiiren mukana. Nopeissa liikkeissä johto saattaa myös helposti heilahtaa hiiren alle ja häiritä siten hiiren käsittelyä. Hiirijohdon pidike auttaa hieman tässä ongelmassa, mutta paras ratkaisu on tietenkin päästä kokonaan johdosta eroon. Langattomuuden hyödyt korostuvat niille pelaajille, jotka alhaisen herkkyyden takia joutuvat tekemään hiirellä isoja ja nopeita liikkeitä.

 

Testattavat pelihiiret

Valitsimme testiin ylemmän hintaluokan langattomia pelihiiriä eri valmistajilta. Pyrimme myös ottamaan huomioon pelaajien vaihtelevat tarpeet hiirien muodon, ominaisuuksien ja hinnan suhteen. Painotus on erityisesti FPS-pelaamisessa.

Testiin valikoituivat seuraavat hiiret:

 

Tietoa testaajasta ja testaustavoista

Pelihiirien testiarvioinnin suoritti Counter-Strike: Global Offensive -pelin parissa yli 6000 tunnin ajan kunnostautunut korkeimman pelirankin FPS -pelaaja, ”hiiri-intoilija” ja -modaaja. Testaajan kämmen on mitoiltaan varsin keskikokoinen, noin 18 cm pitkä ja 9 cm leveä.

Kokonaiskuva hiiristä muodostettiin käytännön testaamisen ja erillisten mittausten perusteella. Vakiomittauksina hiirille suoritettiin useita sensorin mittauksia sekä näppäinviiveiden mittaukset. Langattomia hiiriä testattiin myös langattoman yhteyden kantomatkan/laadun ja akun keston/latausnopeuden suhteen käytännön näkökulmasta.

Hiirien sensorien toimintaa testattiin Xtrfy:n GP1- ja SteelSeriesin QcK+ -hiirimatoilla, sekä ilman mattoa pöydän pinnalla. Sensoreissa ei havaittu testituloksiin vaikuttavia alustakohtaisia suorituskykyeroja minkään testattavan parametrin suhteen. Teknisten testien mittausten aikana alustana toimi joko valkoinen pöytäpinta tai Xtrfy:n GP1 -hiirimatto.

Hiirien sensorien testaamiseen käytettiin apuna kahta eri versiota MouseTester -sovelluksesta. MouseTester tallentaa hiiren liikkeen dataa ja piirtää kuvaajia valittujen parametrien suhteen. Kuvaajissa voi liikkua tarkentamalla haluttuihin kohtiin ja tulostaa näkymä kuvatiedostoksi.

Hiirtä testattaessa pyritään ottamaan huomioon kaikki mahdolliset käyttöön vaikuttavat tekijät. Yksityiskohdista mainitaan vain, jos niiden havaitaan aiheuttavat mahdollisia ongelmia hiiren käytettävyyteen. Mikäli jostain hiiren ominaisuudesta ei ole erikseen mainittu, voidaan olettaa hiiren olevan siltä osin kunnossa ja edustavan normaalia tasoa.

 

Testihiirien esittelyvideot

Oheisissa esittelyvideoissa pyöritellään testissä olevia hiiriä käsissä, tarkoituksena havainnollistaa hiiren muotoa, rakennetta, painikkeita, rullaa, johtoa sekä toimintoja. Kuullaksesi näppäinten äänet ja rakennetta koetellessa syntyvät natinat, videon äänet on suositeltavaa pitää päällä.

 

Roccat Kain 202 AIMO

Taustatietoa

Roccat perustettiin vuonna 2006, yhtiöllä on pitkä historia pelituotevalmistajana. Turtle Beach -yhtiö osti Roccatin 2019 kesäkuussa. Kain 200 AIMO julkaistiin 2019 lokakuussa Dr. Disrespectin kanssa toteutetun mainoskampanjan kera.

Pakkauksen sisältö

Roccatin pakkaus on ohutta pahvia ja hiiri on paketissa muovisessa kalvossa. Hiiren liukupinnoissa on muoviset suojatarrat, jotka on syytä muistaa irrottaa käyttöönoton yhteydessä. Hiiren mukana ei tule mitään extraa, vain langaton vastaanotin USB-jatkojohdolla (micro-b liitin) ja ohjelappunen. Liittimen pidikkeen muotoilun vuoksi hiirtä ja vastaanotinta ei voi kytkeä muulla kuin hiiren mukana tulevalla kaapelilla.

Hiiren ominaisuudet, rakenne ja ulkonäkö:

  • Paino: n. 105 grammaa. Testiyksilön mitattu paino 104,8 grammaa.
  • Mitat: 124*65*43 mm (P*L*K)
  • Sensori:
    • ROCCAT® Owl-Eye optical sensor with 16000CPI (PixArt PMW3335)
    • 40 g maksimikiihtyvyys
    • 10,16 m/s maksiminopeus
    • Ei kiihdytystä hiiren liikkeessä
    • Kulmaan piirtyminen säädettävissä päälle/pois
    • Säädettävä sensorin toimintakorkeus
  • Yleisesti:
    • 1000 hz päivitystaajuus
    • 8 m pitkä kangaspintainen johto
    • Toimii sekä langattomasti että langallisesti
    • 4 Ghz langaton yhteys
    • 1000 mAh Li-Ion ladattava akku, valmistaja lupailee jopa 50 tunnin akun kestoa.
    • Omronin kytkimet
    • ROCCAT® Easy-Shift[+]™ technology – mahdollistaa toisen toiminnon lisäämisen toimintonäppäimiin silloin, kun Easy-Shift nappi on painettuna pohjaan.
    • ROCCAT® Swarm – ohjelmisto
    • AIMO illumination – RGB Taustavalaistus and LED valoefektit
    • Takuu 12 kk

Roccat Kainia on saatavilla kahdella värivaihtoehdolla, 200 (musta) ja 202 (valkoinen). Testiin saapui valkoinen malli. Puhtaan valkoinen väri on uutena hieno, eikä pinta kerää helposti sormenjälkiä.  Rgb-valaistus on monipuolisesti säädettävä, rullan ja logon kattava näyttävä kokonaisuus. Hiiri tuntuu erittäin jämäkältä, eikä anna periksi kovaakaan puristettaessa. Pinta säilyttää valmistajan mukaan pidon, vaikka kädet olisivat kuivat tai hiestä märät. Märkien sormien osalta väite tuntuu pitävän paikkansa, mutta kuivat sormet pääsevät hieman lipsumaan. Ergonominen muoto mahdollistaa tukevan kämmenotteen. Kevyiden hiirien jälkeen Kain tuntuu tosin melko painavalta ja hitaalta liikuttaa. Hiiren pintarakenne näyttää siltä, kuin päälle olisi liimattu ylimääräinen paksu muovikuori. Isot liukupinnat varmistavat tasaisen ja sulavan liikkeen matolla.

Hiiren näppäimet ovat napakan tuntuiset ja rulla pyörii selvin, tuntuvin askelin, sivunapeissa esiintyy hieman sivuääniä. Rullan painallus vaatii sopivasti voimaa. Näppäinpainikkeet lepäävät kytkimien päällä, painalluksessa ei ole tyhjää alussa, eikä paljon lopussakaan.

Johto on ohut ja säilyttää hieman muotoaan liikuttaessa, sillä se on päällystetty tiukalla kangaspunoksella. Irrotettava johto asettuu hiiressä olevaan syvennykseen tukevasti eikä tipahda itsestään normaalissa käytössä – irrottaminen vaatii molempia käsiä. Sensorin linssi vaikuttaa olevan käännetty 90 astetta – epäselvää on, onko myös sen alla sijaitseva sensori käännetty 90 astetta tavanomaisesta. Asialla ei pitäisi olla sen suurempaa merkitystä, sillä tietokoneelle näkyvä koordinaatisto voidaan joka tapauksessa kääntää hiiren asennon mukaiseksi. Sensori sijaitsee keskivaiheilla ja etäisyys ranteen taitepisteeseen on tavanomainen.

Ohjelmiston ja säätömahdollisuuksien läpikäynti

Hiireen on saatavilla ROCCAT Swarm -ohjelmisto, jonka avulla saa säädettyä kaikki tarpeelliset ja vähemmän tarpeellisetkin asetukset. Sovelluksen kautta kannattaa käydä päivittämässä ainakin hiiren firmware – testihiiriyksilöön oli päivitys tarjolla – ja säätämässä ”Zero Debounce” päälle. Testit suoritettiin muutoin vakioasetuksilla, mutta ”Zero Debounce”-asetus oli kytkettynä päälle, sen avulla näppäinviive kutistui lähes olemattomaksi. Toiminto ei aiheuttanut ongelmia näppäinpainallusten tunnistuksessa. Muita hyödyllisiä seikkoja ohjelmistossa ovat ”Signal Strenght” joka näyttää langattoman yhteyden vahvuuden, ja akun varauksen ilmaisin, joka kertoo suunnilleen akun varauksen sekä prosentteina, että myös toiminta-aika arviona. Myös hiiren ja sen ohjelmiston päivitys onnistuu sovelluksen kautta.

Makroeditori tarjoaa laajat mahdollisuudet automatisoida näppäinkomentoja ja niiden välisiä viiveitä. Voit myös tallentaa asetukset eri profiileihin ja halutessasi vaihtaa profiilia valitsemaasi näppäintä tai näppäinyhdistelmää painamalla (Easy-Shift[+] -ominaisuus). CPI-asetuksien alapuolella on kalibrointinappula, kalibrointi ei nimestään huolimatta muuta CPI-asetusten tarkkuutta, vaan ainoastaan ohjaa käyttäjää valitsemaan sopivamman asetuksen pikaisen klikkaustarkkuustestin perusteella. Näppäinviiveessä ei ole muita vaihtoehtoja kuin päällä tai pois, eli ei ole mahdollisuutta asteittaiseen lihasmuistin totutteluun säädettävillä arvoilla.

Hiiressä itsessään ei ole muita säätömahdollisuuksia, kuin nappi CPI-asetuksen vaihtamiseen, Bluetooth-paritus ja virtakytkin. Vastaanotinta voi myös käyttää ilman jatkojohtoa suoraan tietokoneen USB-porttiin kytkien. Kaukana tai näköesteiden takana sijaitseva vastaanotin heikentää langattoman yhteyden toimintaa.

Pelaamisergonomiaan ja suorituskykyyn liittyvät huomiot

KAIN 200:n oikeakätinen muotoilu on varsin neutraali ja sopii sen vuoksi moneen käteen ja otteeseen. Suurehko paino tekee hiirestä hitaasti liikuteltavan. Ohuehko johto ei tunnu painavan hiiren liikkeessä. Valkoinen pintamateriaali on hieman liukas varsinkin kuivakätiselle.

Näppäinviiveen pienentäminen ”Zero-Debounce” -asetuksen avulla on positiivinen puoli teknisiltä osin – hiiren liikkeen viiveessä olisi kuitenkin parannettavaa. Nappien ja rullan tuntumat ovat hyvät.

Kesken pelin esiintyvää hiiren totaalista bugittamista viimeisimmilläkin päivityksillä on hieman vaikea ymmärtää. Rajallisen testaamisen perusteella virransäästöjen ja valojen kytkeminen pois päältä vaikuttaisi auttaneen tähän ongelmaan. Ison akun hyöty valuu hukkaan jo valmiiksi keskinkertaisella virrankulutuksella, joka ei ainakaan parane sillä, että toiminnan varmistamiseksi virransäästöt on kytkettävä pois päältä.

Oikeilla asetuksilla hiiri on kuitenkin toimiva kokonaisuus. Mikäli pitää painavammasta hiirestä, viimeistellystä ulkonäöstä ja arvostaa laaduntuntua, voi KAIN 200 olla sopiva valinta. Nopeutta vaativalle kilpapelaajalle en sitä kuitenkaan painonsa vuoksi suosittelisi.

Hyvää:

  • Viimeistelty ulkonäkö
  • Ohut ja kevyt johto, sekä sen tukeva liittimen kiinnitys hiireen
  • Painikkeiden tuntuma ja viiveettömyys ”Zero Debounce” -asetuksella

Huonoa:

  • Sensorin sekoilu kesken pelaamisen vakioasetuksilla, vaatii virransäästöjen ja valojen kytkemisen pois päältä toimiakseen kunnolla.
  • Hiiren painavuus
  • Liukas pintamateriaali
  • Sensorin liiketiedon viive
  • Langaton yhteys altis katkoksille etäisyyden kasvaessa.

Huomion arvoista:

  • Ohjelmisto tarjoaa laajan kirjon säätöjä ja asetuksia, joista osa tuntuu turhilta.

 

Asus ROG Pugio II

Taustatietoa

Yli kolme vuosikymmentä sitten (1989) perustettu Asus on toiminut jo pitkään mukana rauta- ja oheislaitemarkkinoilla ja on varmasti kaikille alaa seuraaville tuttu nimi. Ensimmäinen myyntiin saapunut pelihiiri Asuksen ROG-brändin alaisuudessa oli GX800 vuonna 2010. Nyt testissä oleva ROG Pugio II tuli myyntiin maaliskuussa.

Pakkauksen sisältö

Pugio II:n pakkaus on ohutta pahvia ja hiiri on pakkauksen sisällä tuettuna muovikalvossa. Hiiren mukana pakkauksessa on irrotettava johto, vastaanotin, kytkimet ja niiden vaihtamiseen tarkoitettu irrotustyökalu sekä irrotettavien sivunappien tilalle asennettavat tulpat. Lisäksi muovisessa pussissa on mukana tarrapinnalla kiinnitettävä ROG-logo, vaihdettava ledinvarjostinkalvo (johon voi tuunailla haluamansa kuvion), ja ohjelappusia.

Hiiressä olevan kolon muodon vuoksi muun kuin hiiren mukana tulevan USB-C-johdon yhteensopivuus on epävarmaa. Hiiren johtoa ei valitettavasti voi hyödyntää langattoman vastaanottimen jatkojohtona. Käytin testaamisen aikana langattomalle vastaanottimelle USB-jatkojohtoa, koska halusin vertailukelpoisen tilanteen muihin testihiirin nähden. Langattoman yhteyden optimaalisen toiminnan kannalta on tärkeää tuoda vastaanotin mahdollisimman lähelle hiirtä.

Hiiren ominaisuudet, rakenne ja ulkonäkö:

  • Paino: n. 102 grammaa. mitattu paino 102,9 grammaa.
  • Mitat: 126*57*40 mm (P*L*K)
  • Sensori:
    • PixArt PMW3335 16000CPI
    • 40 g maksimikiihtyvyys
    • 10,16 m/s maksiminopeus
    • Ei kiihdytystä hiiren liikkeessä
    • Kulmaan piirtyminen säädettävissä päälle/pois
    • Säädettävä sensorin toimintakorkeus
  • Yleisesti:
    • 1000 hz päivitystaajuus
    • 1,8 m pitkä kumipintainen johto, c-tyypin liitin
    • Toimii sekä langattomasti että langallisesti
    • 4 Ghz langaton yhteys pelaamiseen / Bluetooth (BLE) – yhteys työpöytäkäyttöön
    • 800 mAh ladattava akku, valmistaja lupailee jopa 69 tunnin akunkestoa 2.4 GHz yhteydellä.
    • Helposti vaihdettavat kytkimet, paikoillaan Omronin D2FC-F-K(50M) Kiinalaiset kytkimet, mukana 2 kpl Japanilaista D2F-01F Omron -kytkintä, sekä vaihtotyökalu.
    • Avattava takakuori ja irrotettavat näppäinosat
    • Irrotettavat ja umpinaisiksi vaihdettavat sivunapit
    • AURA, monipuolinen RGB-valaistus
    • Yhteensopiva Armoury Crate -ohjelmiston kanssa
    • 2 vuoden takuu

Pugio II näyttää ensisilmäyksellä hieman erikoiselta läpinäkyvän pintamuovinsa vuoksi. Muovin läpi erottuvat saumat, alla olevat ruuvit ja RGB-valaistu ROG-logo. Läpinäkyvän muovin alla on lisää muovirakenteita, joten piirilevy jää kuitenkin piiloon. Ratkaisu lienee tietoinen tyylivalinta ja sopii teemaan hiiren säätömahdollisuuksien ja irrotettavan takakannen kanssa. Hiiri tuntuu muuten tukevalta, mutta takakansi antaa periksi sitä painellessa ja hiiri päästää natisevia ääniä – nämä seikat eivät kuitenkaan haittaa käyttöä. Hiiren pinta on liukasta muovia, mutta kyljissä muovipinnassa on viivamaista tekstuuria, joka auttaa pidon saamiseen. Paino kuitenkin hidastaa ja vaikeuttaa hiiren liikuttamista pienissä tarkoissa liikkeissä. Sensorin sijainti on normaalista poikkeavasti hiiren etuosan puolella. Liukupinnat ovat pinta-alaltaan keskimääräistä suuremmat.

Päänäppäimet tuntuvat kohtuullisen napakoilta eikä niissä ole tyhjää painalluksen alussa. Painalluksen lopussa on tyhjää hieman tavallista enemmän. Rullan askellus on kevyttä, pyörimisessä ei ole juuri vastusta. Rullan painallus vaatii sopivasti voimaa. Taaemmassa sivunapissa on hieman tyhjää painalluksen alussa, nappien tuntuma ja toiminta on kuitenkin hyvää.

Johto on melko paksu ja kumipintainen. Liitin painetaan hiiressä olevaan koloon, joka tukee samalla USB-C-liitintä sivuttaissuuntaisilta voimilta ja estää tahattoman irtoamisen. Valmistaja lupailee jopa 69 tunnin akunkestoa pelaamiseen tarkoitetulla 2,4 GHz yhteydellä. Bluetooth-yhteyden kokeilemiseen ei ollut vastaanotinta valmiina, mutta heikompana langattomana teknologiana en näe sen testaamista merkitykselliseksi pelikäyttöä ajatellen.

 Ohjelmiston ja säätömahdollisuuksien läpikäynti

Käyttöönotettaessa hiiren firmware on syytä päivittää sovelluksen kautta, jotta Pugio II toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Testihiireen tarjolla ollut päivitys mm. tiputtaa hiiren näppäinviivettä reilusti ja tarkentaa CPI-asetuksia lähemmäs todellista lukemaa. Päivityksen jälkeen ohjelmistossa oleva näppäinviiveen säätö ei enää toimi.

Pugiolle on asennettavissa vanhempi ROG Armoury -sovellus tai vastaavat asetukset sisältävä uudempi Armoury Crate. Armoury Craten mukana tuli valtava määrä erilaisia pieniä sovelluksia, joita joutui jälkeenpäin poistelemaan erikseen, eli sen asentamista on hankala suositella. Tarjolla on kaikki oleelliset säätömahdollisuudet, sekä mahdollisuus makrojen luomiseen ja muokkaamiseen. Sovelluksen kautta näkee myös suurpiirteisesti akun varauksen tilan – matalasta akun varauksesta varoittaa myös hiiren valaistus punaisella välkkymisellä ja varoitusvalon aktivoitumista voi säätää eri akun varaustasoille.

Hiiren takakuori on kiinni magneeteilla ja lähtee nostamalla irti (kts. esittelyvideo). Pugion erikoisuutena ovat irrotettavat näppäinkytkimet, joiden vaihtamiseen tarvitsee pakkauksen mukana olevan vaihtotyökalun lisäksi ristipäämeisseliä. Vaihdettavat laadukkaat Japanilaiset Omronin D2F-01F kytkimet ovat hieman kevyemmät painaa pohjaan kuin valmiiksi paikallaan olevat Kiinalaiset D2FC-F-K(50M) kytkimet. Avaamisen yhteydessä selvisi, että vaikka hiiren rakenne on erittäin kestävä, olisi vähempikin muovin ja metallin määrä riittänyt painoa ajatellen. Sivunapit ovat haluttaessa vaihdettavissa umpinaiseksi mukana tulevilla magnetoiduilla palasilla. CPI -asetus on vaihdettavissa myös hiirestä pohjassa sijaitsevaa nappia painamalla. Vastaanottimelle löytyy säilytyskolo irrotettavan takakannen alla.

Pelaamisergonomiaan ja suorituskykyyn liittyvät huomiot

Pugio II tuntui muodoltaan hyvin allekirjoittaneen käteen sopivalta. Vaikka muoto on hyvin yksinkertainen, sen tehokkuus perustuu oikeisiin mittasuhteisiin. Hiiren perä täyttää sopivasti kämmenen tukeutuen varman tuntuisesti joka puolelta, sallien silti ranteen vapaan ja laajan taittamisen. Symmetrinen muoto ja vaihdettavat sivunapit/tulpat tekevät hiirestä sopivan myös vasemmalla kädellä pelaaville.

Edessä oleva sensorin sijainti vaikutti toimivan hyvin ranneliikkeissä – sivulta sivulle rannetta rennosti kääntäessä liikerata on vaakasuora, eikä kaarru ääriliikkeissä ylös tai alas. Poikkeuksellinen sensorin sijainti vaatii kuitenkin totuttelua. Aluksi meinasinkin tähdätä aina hieman yli kohteesta, koska sensori hiiren etuosassa liikkuu ranneliikkeessä pidemmän matkan kuin lähempänä ranteen taitepistettä sijaitseva sensori.

Langallisesti käytettäessä hiiren johdon kuminen pinta estää johdon liikkumista vapaasti hiiren mukana ja johto jäi pari kertaa nopeissa liikkeissä hiiren alle ja kumisen pinnan seurauksena alle jäädessään johto pompauttaa hiiren matosta kesken liikkeen. Johto ei kuitenkaan tunnu merkittävästi pienissä liikkeissä hiiren painavuuden vuoksi.

Teknisesti Pugio II pärjäsi hyvin liikeviiveen osalta, mutta näppäinviivessä oli parannettavaa. Hiirtä ei voi suositella käytettäväksi kaukana vastaanottimesta. Pelkästään vastaanottimen kiinnittäminen tietokoneen taakse USB-porttiin aiheutti langattomaan yhteyteen jatkuvia lagipiikkejä. Onkin vaikea ymmärtää, miksi suhteellisen halpaa USB-jatkojohtoa ei ole sisällytetty hiiren mukaan?

Tätäkään hiirtä ei voi painonsa vuoksi erityisemmin suositella kilpailullisesti FPS-pelejä pelaavalle. Kunpa valmistaja olisi vaihdettavien kytkimien ja irrotettavan takakannen sijaan keskittynyt tekemään hiirestä kevyemmän. Vaihdettavien kytkinten sijaan voisi keskittyä kehittämään kytkimistä kestävämpiä ja nopeampia. Virrankulutuksen perusteella pienempi ja kevyempi akku olisi todennäköisesti riittänyt hyvin päivittäiseen käyttöön.

Pugio II:ta voi suositella rennompaan pelaamiseen, tai niille, jotka erityisesti pitävät painavammasta hiirestä.

Hyvää:

  • Hiiren muoto istuu hyvin ja tukevasti käteen mahdollistaen säännöllisen liikkeen rannetta taitettaessa rennolla otteella.
  • Akku suurella kapasiteetilla ja pienehkö virrankulutus ennustaa hyvää akunkestoa.
  • Matalahko sensorin liiketiedon viive
  • Sopii myös vasemmalle kädelle

Huonoa:

  • Hiiren paino
  • Vastaanottimen jatkojohdon puuttuminen
  • Liukas muovinen hiiren pinta
  • Paksu kumipintainen johto, joka jää helposti hiiren alle.
  • Langaton yhteys altis katkoksille etäisyyden kasvaessa.
  • Hieman näppäinviivettä

Huomionarvoista:

  • Erikoinen sensorin sijainti hiiren etuosassa.
  • Helposti vaihdettavat kytkimet ja irrotettava takaluukku. Toteutuksen vaatima rakenne lisää hiiren kokonaispainoa

 

Logitech G Pro Wireless

Taustatietoa

Vuonna 1981 Sveitsissä perustetulla Logitechilla on pitkä historia oheislaitevalmistajana ja hiiret kuuluivat valikoimaan alusta alkaen. Yhtiön ensimmäinen hiiri, P4, julkaistiin jo vuonna 1982.

Ensimmäinen pelihiiri, WingMan Gaming Mouse, julkaistiin vuonna 1999 ja suosittu MX518 vuonna 2005. G Pro Wireless on ollut markkinoilla jo muita vertailun hiiriä pidempään, se saapui myyntiin elokuussa 2018.

Pakkauksen sisältö

G Pro W on pakattu tukevan ja kestävän tuntuiseen pakkaukseen. Kansipuolen alta paljastuu itse hiiri muoviselta jalustaltaan. Jalustan alla lymyilevät pahvipaketoituna vastaanotin ja irrotettavien sivunappien vaihto-osat. Kaikki sivunapit ovat korvattavissa ”tulpilla”, jotka muuttavat napit hiiren pinnaksi. Suuremmassa pahvipaketissa ovat hiiren johto ja ohjelappuset. Johtoa käytetään sekä hiiren johtona, että vastaanottimen jatkojohtona.

Hiiren ominaisuudet, rakenne ja ulkonäkö:

  • Paino: n. 80 grammaa. mitattu paino 79,2 grammaa.
  • Mitat: 125*63,5*40 mm (P*L*K)
  • Sensori:
    • HERO™ -sensori, 16000CPI, päivittämällä 25600CPI
    • 40 g maksimikiihtyvyys
    • 10,16 m/s maksiminopeus
    • Ei suodatusta/kiihdytystä hiiren liikkeessä
  • Yleisesti:
    • 1000 hz päivitystaajuus
    • 1,8 m pitkä kumipintainen johto, micro-b liitin
    • Toimii sekä langattomasti että langallisesti
    • LIGHTSPEED Wireless langaton yhteys pelaamiseen
    • 240 mAh ladattava akku, valmistaja lupailee 60 tunnin akunkestoa valot sammutettuina.
    • Tukee Logitech G Powerplay Wireless Charging -teknologiaa
    • Omron D2FC-F-K(50M) -kytkimet
    • Irrotettavat ja umpinaisiksi vaihdettavat sivunapit.
    • Hillitty säädettävä RGB-valaistus
    • Logitech Gaming Software – ohjelmisto
    • 2 vuoden takuu

G Pro Wireless on hillityn näköinen ja mattapintaisen musta, perää koristaa RGB-valaistu Logitechin G-logo. Hiiren rakenne tuntuu erittäin tukevalta ja kestävältä – sitä täytyy puristaa kovaa, jotta kuulee vähääkään natinaa. Umpinaiseksi ja langattomaksi hiireksi G Pro W on varsin kevyen tuntuinen. Hiiren pinta tuntuu hieman liukkaalta kuivaa ihoa vasten, käden hiotessa pito paranee. Muoto on neutraali ja symmetrinen, painopiste on keskellä. Hiiren perä on kapea ja pienehkö. Sensori sijaitsee hieman keskimääräistä edempänä, eli hiiri rekisteröi hieman tavanomaista pidemmän liikkeen rannetta taitettaessa. Hiiren keskikokoiset liukupinnat eivät ole ihan liukkaimmasta päästä, mutta tarjoavat tasaisen liu’un matolla.

Näppäimet toimivat sivunäppäimiä myöten varman tuntuisesti ja napakasti. Näppäimissä ei ole ollenkaan tyhjää painalluksen alussa ja erittäin vähän lopussa. Testijakson aikana käsillä oli kaksi G Prota, joista vanhemmassa rullan askellus on kevyttä, rulla pyörii helposti ja askeleet tuntuvat vaimeasti, kun taas tuoreemman G Pro:n rulla tuntuu tiukemmalta ja askeleet selvemmiltä. Rullan nappi painuu pohjaan keskitasoisella voimalla.

Johto on ohuehko, kumipintainen ja pyrkii palautumaan suoraksi tuntuen selvästi hiiren liikkeissä. Myös johdon kiinnitys hiireen on hieman kömpelö ja painava. Suurin osa liittimestä on hiiren ulkopuolella, jolloin paikoillaan pysymiseen ja sivuttaisliikkeitä tukemaan on kehitetty liittimen molemmille puolille levenevät ja hiiren sisään ulottuvat ulokkeet. Liitin on työläs kiinnittää ja irrottaa, eteenpäin ulkoneva massa tekee myös hiirestä etupainoisen tuntuisen johdolla käytettynä. Ilman johtoa hiiren painopiste on keskellä. Hiiri toimii hyvin langattomasti käytettynä, jolloin tarve johdolle on vain harvoissa tilanteissa akkuvirran loppuessa. G Pro W toimi myös Viper Ultimaten johdolla normaalisti, tosin en luottaisi liittimen kestävyyteen ilman tukielementtejä kovemmassa ja pidemmässä käytössä.

Ohjelmiston ja säätömahdollisuuksien läpikäynti

G Pro Wirelessiin on tarjolla Logitechin Gaming Software- sekä uudempi G HUB – ohjelmisto, kummassakin on samat säätömahdollisuudet. G HUB -ohjelmiston kautta onnistuu G Pron päivittäminen uudempaan firmware-versioon, joka tukee CPI-asetusta 25600 asti, päivitys korjaa myös valaistuksesta johtuvan 8 ms lagailun. Hiiri ei vaadi ohjelmistoa toimiakseen normaalisti.

Logitechin ohjelmisto on selkeä ja sisältää vain oleellisimmat säädöt, kuten CPI-tasojen asetukset, päivitystaajuus ja näppäinten toiminnot makroineen. Itse säädin ohjelmistosta ainoastaan hiiren valon pois päältä virtaa kuluttamasta, jolloin akku kestää pidempään. Akun kestoa mittaavat testit suoritin kuitenkin valo päällä, kuten vakiona. Ohjelmistosta voi myös seurata akun varaustasoa, nykyistä virran kulutusta ja jäljellä olevia käyttötunteja – lukemat ovat suuntaa antavia. Sensorin toimintakorkeutta ei ole valitettavasti mahdollista säätää.

Itse hiiressä normaalien näppäinten lisäksi on pohjassa vain virtakytkin ja CPI-tason valintanappi, joka kierrättää eri CPI-asetuksia. Sivunapit ovat halutessa vaihdettavissa umpinaiseksi mukana tulevilla magnetoiduilla palasilla. Hiiren voi halutessaan yhdistää erikseen myytävään Logitechin Powerplay -alustaan, joka lataa hiirtä automaattisesti normaalin käytön aikana. Sitä varten on pohjassa irrotettava luukku ja sen alla paikka Powerplay-moduulille. Tässä testissä emme valitettavasti pääse kokeilemaan kyseistä ominaisuutta, sillä Powerplay-systeemi on hankittava hiireen erikseen. Saman luukun alla on myös paikka vastaanottimelle, joka kulkee näin kätevästi hiiren matkassa. Vastaanotinta voi myös käyttää ilman jatkojohtoa suoraan USB-porttiin kytkien. Kaukana tai näköesteiden takana sijaitseva vastaanotin heikentää kuitenkin langattoman yhteyden toimintaa.

Pelaamisergonomiaan ja suorituskykyyn liittyvät huomiot

Kapean peränsä ja liukkaan pintansa vuoksi G Pro ei tuntunut täysin vakaalta kädessä. Rennosti pideltäessä kämmenen kontakti rajoittuu hiiren korkeaan selkään, eikä tukea synny kunnolla sivusuuntaisesti. Perä pääsee heilumaan nopeissa liikkeissä tai rannetta taittaessa. Sormia koukistamalla käsi nousee hieman pystyyn, jolloin hiiri mahtuu alle tukeutuen paremmin ja syvemmälle kämmeneen. Yksinkertainen muoto on yhteensopiva monenlaisten käsien ja otteiden suhteen. Symmetria ja vaihdettavat sivunapit mahdollistavat käytön myös vasemmalla kädellä. Painoltaan G Pro:ta ei voi kutsua enää kevyeksi, mutta keskipainoisena se sopii kuitenkin nopeatempoiseenkin FPS-pelaamiseen.

Teknisesti hiiri on edelleen huippuluokkaa. Sensori on erittäin tarkka ja käytännössä viiveetön, langattomuus lisää viivettä vain n. 1 millisekunnin verran. Näppäinten osalta jäädään hieman kärjestä viiveen suhteen, myös Logitechin hiiriä vaivanneet tuplaklikkausongelmat verottavat pisteitä. Uusi G Pro toimii normaalisti, mutta vanhemmassa G Prossa on jo alkanut ilmetä tuplaklikkausongelmaa. Logitech on kuitenkin tunnetusti ja omien kokemuksienikin mukaan sujuva takuuasioiden hoitamisessa. Mikäli takuu on umpeutunut, vika on korjattavissa avaamalla hiiri ja vaihtamalla sisään uusi kytkin. Vaihtaminen on oma operaationsa ja vaatii kolvaamista. Onkin muistettava, että hiiren avaaminen evää takuun.

Testeissä ilmeni myös erikoinen ongelma. Vakioasetuksilla G Pron langaton yhteys pätki 8 ms tasa-ajoin. Ongelma korjaantui, kun valaistuksen vaihtoi joko jatkuvaan tasaiseen valoon tai kytki valaistuksen kokonaan pois päältä. G HUBin kautta tehdyn päivityksen jälkeen ongelma poistui. Päivitys ei parantanut hiiren suorituskykyä, lyhyen testauksen perusteella se nosti bugin korjaamisen lisäksi vain numeraalista CPI-asetuksen maksimia 25600 asti.

G Pro on teknisesti hyvä hiiri ja sitä voi suositella niille, joille muoto sopii, eikä liukkaus haittaa.

Hyvää:

  • Yleisesti ottaen vakaasti ja viiveettömästi toimiva langaton yhteys
  • Pieni virrankulutus
  • Moneen otteeseen ja käteen sopiva muoto
  • Sopii myös vasemmalle kädelle

 Huonoa:

  • Ajan myötä ilmenevä tuplaklikkausongelma
  • Hiiren valoefektien aiheuttamat lagit langattomaan yhteyteen (Korjattu uudessa päivityksessä)
  • Liukas pintamateriaali
  • Johdon kiinnitysmekanismi hiireen on kookas ja kömpelö.

Huomionarvoista:

  • Hiiren perän muoto kapeahko

Razer Viper Ultimate

Taustatietoa

Vuonna 2005 Yhdysvalloissa perustettu Razer on yksi pelitarvikemarkkinoiden veteraaneista ja yksi yrityksen ensimmäisistä tuotteista oli tuolloin Diamondback-pelihiiri. Tähän vertailuun valikoitunut Viper Ultimate -malli tuli myyntiin viime vuoden lokakuussa.

Pakkauksen sisältö

Viper Ultimaten pakkaus on tukevahkosta pahvista valmistettu ja avautuu edestä magneeteilla kiinnittyvällä ovikannella. Luukun alta paljastuvat itse hiiri ja latausasema, välikerroksen alta löytyy hiiren/latausaseman johto, Razerin tarroja, tervehdys ja ohjelappunen.

Hiiren ominaisuudet, rakenne ja ulkonäkö:

  • Paino: n. 74 grammaa (mitattu paino 74 grammaa)
  • Mitat: 126,7 x 66,2 x 37,8 mm (P*L*K)
  • Sensori:
    • Razer™ Focus+ Optical Sensor (PixArt PAW3399) 20000CPI
    • 50 g maksimikiihtyvyys
    • 16,51 m/s maksiminopeus
    • 99,6 % resolution accuracy
    • Ei kiihdytystä tai ylimääräistä suodatusta hiiren liikkeessä.
    • Säädettävä sensorin toimintakorkeus
  • Yleisesti:
    • 1000 hz päivitystaajuus
    • 1,8 m pitkä kangaspintainen johto, micro-b liitin
    • Toimii sekä langattomasti että langallisesti
    • Razer™ HyperSpeed Wireless – langaton yhteys pelaamiseen
    • 450 mAh ladattava akku, valmistaja lupailee jopa 70 tunnin akunkestoa.
    • Razer™ Optical Mouse Switch – optiset kytkimet
    • Razer Chroma RGB – valaistus
    • Razer Chroma-enabled Mouse Charging Dock – latausasema
    • Razer Synapse – ohjelmisto
    • 2 vuoden takuu

Viper Ultimatessa on maltillisesti vain yksi säädettävä RGB -valo, joka hohkaa Razerin logoa. Valo on poistettavissa käytöstä, jolloin logo häipyy kokonaan näkyvistä. Myös latausasemassa on pois päältä kytkettävä näyttävä RGB-valaistus. Langattomaksi hiireksi Viper on kevyt ja reiättömästi tehty rakenne on tukevan tuntuinen, se ei anna paljoa periksi, eikä myöskään päästä ääniä kovaakaan puristettaessa. Hiiren päällispinta on mustaa liukasta muovia, mutta sivuilla on kumipinnoitetta hyvän pidon/otteen saamiseksi. Muodoltaan Viper on symmetrinen ja riskitön, se on luotu sopimaan mahdollisimman moneen käteen ja otteeseen. Hiiren perä on pieni ja matala. Painopiste on keskellä. Sensori sijaitsee muodon suhteen hieman tavallista taaempana, lyhyemmän matkan päässä ranteen taitepisteestä. Liukupinnat ovat keskikokoiset, hiiri liikkuu matolla helposti, kevyesti ja tasaisesti.

Oikeassa hiiren näppäimessä on hieman tyhjää painalluksen alussa, näppäintä painaessa kuuluu myös hieman natinaa. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi haittaa käyttöä. Vasemmanpuoleinen näppäin toimii normaalisti. Painalluksen lopussa näppäimissä ei ole merkittävästi tyhjää liikettä ja päänäppäimet tuntuvat muuten napakoilta. Optisten kytkimien ansiosta uusimmalla firmwarella hiiren näppäimissä ei ole käytännössä ollenkaan viivettä. Razerin optisissa kytkimissä painallus tunnistetaan infrapunasäteen avulla. Toisiaan vasten hakkaavien metallisten kontaktipintojen puuttuminen merkitsee myös sitä, ettei optisiin kytkimiin synny metallipintojen kulumisesta johtuvaa tuplaklikkausongelmaa kuten perinteisillä kytkimillä. Sivunäppäimet toimivat varmasti ja tuntuma on hyvä. Rullan askellus on selkeää ja rullauksessa on kohtalaisesti vastusta. Rullan näppäimen painallusvoimakkuus on keskimääräinen.

Viperin johdon liitin kytkeytyy hiiren sisään tukevasti, eikä aiheuta merkittävää painon lisäystä etupäähän. Razerin tavanomainen kangaspäällysteinen johto on melko kevyt ja taipuisa. Hiiren käyttö onnistuu hyvin myös johdon kanssa. Mukana tuleva latausasema toimii kätevästi, hiiri on helppo asettaa asemaan ja nostaa pois. Pohjasta löytyy pieni luukullinen syvennys vastaanottimen säilyttämiseen. Viper Utimatea voi käyttää myös ilman jatkojohtoa ja latausasemaa kytkemällä vastaanotin suoraan USB-porttiin.

Ohjelmiston ja säätömahdollisuuksien läpikäynti

Razer Synapse -ohjelmistosta löytyy kaikki tarvittavat perussäädöt melko selkeästi aseteltuna. Itse käytin ohjelmistoa valojen sammuttamiseen ja sensorin toimintakorkeuden nostamiseen. Ohjelmiston kautta selviää myös hiiren akun varaustaso, telakan valon väri toimii oletuksena akun varaustason indikaattorina. Virransäästöasetuksia voi myös säätää. Hiiri toimii ilman ohjelmistoakin ja säädöt säilyvät muistissa, kun ohjelman sammuttaa. Viperissä on pohjassa virtakytkin ja CPI-asetuksia vaihtava nappi.

Pelaamisergonomiaan ja suorituskykyyn liittyvät huomiot

Viper Ultimate vaatii päivityksen toimiakseen kunnolla. Hiiressä saapuessaan olleella vanhalla firmwarella optisiin kytkimiin lisäytyy 8 ms viivettä aina hiirtä nostettaessa – viive poistuu ainostaan hiiren näppäintä painamalla. Sama ongelma havaittiin myös langallisessa Ultimate-mallissa io-techin aiemmassa testissä. Testasimme hiiren päivitetyllä firmwarella v1.03.02_r1. Päivitetyssä firmware-versiossa viiveongelma on korjattu ja hiiri toimii juuri niin kuin pitääkin.

Matalan ja pienen perän muodon seurauksena hiiri ja sensori jäävät kämmenotteessa lähemmäs ranteen taitepistettä muihin testihiiriin verrattuna. Rannetta taittaessa sivuttaissuuntaiseksi tarkoitettu liike nousee ääriasennoissa myös ylöspäin. Sensorin sijainti vaatii totuttelua, mikäli aiemmassa hiiressä sijainti on ollut edempänä. Muoto on yksinkertainen ja enemmän tai vähemmän yhteensopiva kaikkien otteiden kanssa – parhaiten se sopii kuitenkin sormiotteisiin, joissa käsi ei tukeudu hiiren perää vasten. Rennossa kämmenotteessa hiiri ei tukeudu tasaisesti joka puolelta, vaan perä pääsee heilumaan rannetta taittaessa. Tuki paranee sormia koukistaessa, jolloin kämmen avautuu hieman leveämmäksi tasaista perää vasten. Kumiset sivut antavat hyvän pidon sormille otteessa kuin otteessa. Viper Ultimate on testinelikon kevein hiiri 74 gramman painollaan. Symmetrisen muotonsa ansiosta hiiri sopii yhtä hyvin myös vasemmalla kädellä käytettäväksi.

Optisten kytkinten ja parannellun firmwaren ansiosta Viper Ultimate tarjoaa testin nopeimman ja lähes olemattoman näppäinviiveen. Sensorin liiketiedon viive on myös kohtuullisella tasolla. Vaikka Viper Ultimate hävisi hieman G Pro:lle ja Pugio II:lle liikkeen kokonaisviiveessä, toimi langaton yhteys erittäin tasaisilla päivitysajoilla sekä vastaanottimen vieressä, että myös 3 metrin päästä.

Viper Ultimate on päivitetyllä firmwarella teknisesti lähes täydellinen hiiri ja sopii hyvän langattoman yhteyden kantaman vuoksi myös olohuonekäyttöön. Kevyen painon ansiosta hiiri sopii hyvin nopeita liikkeitä vaativaan pelaamiseen. Hinta on korkea, muttanii tarjoaa myös vastinetta. Muoto jakaa mielipiteitä, suosittelen kokeilemaan huolella ennen ostopäätöstä.

Hyvää:

  • Langaton yhteys, joka toimii vakaasti vielä 300 cm etäisyydenkin päästä.
  • Viiveettömät näppäimet
  • Hiiren keveys
  • Kumipintaiset kyljet tarjoavat hyvän pidon sormille.
  • Helppo lataus telakan avulla
  • Sopii myös vasemmalle kädelle

 Huonoa:

  • Virrankulutus/latausnopeus
  • Hinta

Huomion arvoista:

  • Vaatii uuden v1.03.02_r1 -firmwaren asentamisen toimiakseen kunnolla.
  • Hiiren muovipinta liukas, perä muodoltaan matala ja tasainen.
  • Sensorin sijainti hieman tavallista taaempana

 

Tekniset testit

Todellinen CPI -arvo

Hiiren CPI (counts per inch), tarkoittaa hiiren sensorin mittaamia ”askelia” yhtä tuumaa kohti. Yksinkertaistettuna puhutaan siitä, kuinka herkkää tai nopeaa on hiiren liike. Toisin sanoen 800 CPI:n arvolla hiiren kursori liikkuu näytöllä 800 pikselin matkan, kun hiirtä liikutetaan tuuman matka.

CPI:stä käytetään yleisesti myös DPI -termiä vaikka kyse ei tarkalleen ottaen ole täysin samasta asiasta. Pelihiirissä on tarjolla useita herkkyysvaihtoehtoja, 400, 800, 1600 jne. Tässä testissä mittaamme sitä, kuinka tarkasti valmistajan ilmoittamat CPI-lukemat 400, 800 ja 1600 pitävät paikkansa käytännössä. Vain hyvin harvat pelaajat käyttävät yli 1600 CPI:n arvoja ja yli 3000 CPI:n arvot ovat käytännössä lähestulkoon tarpeettomia.

Pelaajille on tärkeää hiirtä vaihtaessa löytää sama nopeus, johon lihasmuisti on tottunut. CPI on merkittävin hiiren nopeuteen vaikuttava muuttuja. Tarkat CPI-arvot helpottaisivat tätä siirtymää hiirestä toiseen. Onneksi valveutunut pelaaja voi itsekin mitata CPI:n ja laskea sen perusteella täsmällisen hiiren nopeusasetuksen pelissä.

CPI:tä on yleensä käytetty hiiren sensorin herkkyyden ilmaisemiseen ilmoittamalla suurin mahdollinen CPI-lukema, jonka hiirestä voi asettaa käyttöön. Jos kyseessä olisi sensorin todellinen tarkka mittaus jokaista ”askelta” kohti, CPI kävisi tarkkuuden mittarina. Käytännössä kuitenkin nykyaikana hiirten sensorin dataa interpoloidaan siihen malliin, ettei suurin CPI-arvo usein ilmoita tarkkoja mitattuja ”askelia”, vaan suurempien CPI-lukemien saavuttamiseksi sensorin natiiviaskelia kerrotaan sopivasti ja ”puhdistetaan” erilaisilla suodattimilla, jotka ”keskiarvoistavat” liikettä siistien pois kertomisesta aiheutuneen ”rosoisuuden”. Tämä datan käsittely lisää epätarkkuutta ja viivettä hiiren liikkeeseen. Siksi onkin suositeltavaa käyttää matalampia natiiveja CPI -arvoja. Useimmissa tilanteissa 800 CPI on riittävä tarkkuus, jota käytettäessä kohtuullisella pelin sisäisellä hiiren nopeusasetuksella liike kulkee tarpeeksi tiheästi asteiden murto-osia hyppäämättä kaukana olevan kohteen ylitse yhden askeleen aikana.

CPI -arvot mitattiin MouseTester -ohjelmalla mittaamalla 100 mm liike hiirimatolla ja katsomalla paljonko hiiri lähettää liikedataa tietokoneelle. Saadun tiedon perusteella laskettiin CPI -arvo. Ilmoitettu lukema on 5 toiston keskiarvo. Mittausvirheestä johtuva hajontaa keskiarvoon pysyi alle 0,5 % toistojen kesken koko testauksen ajan, useimmiten eroa toistojen välillä oli 0-3 CPI:tä. Lukemat on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun.

G pro:n ja Viper Ultimaten kohdalla todellinen CPI skaalautuu asetuksen mukaan, prosentuaalisen eron pysyessä samana. KAIN 200 kohdalla 400- ja 800-asetuksien tulokset näyttävät skaalautuvan, mutta 1600 ei enää poikkeakaan samassa suhteessa. 800:n ja 1600:n välissä oleva 1200-asetus vaikutti olevan täysin tarkka mittauksen mukaan. Pugion kohdalla 400- ja 800-asetukset vaikuttavat olevan suhteellisesti yhtä paljon pielessä, mutta 1600-asetus poikkeaa enemmän.

Mitattujen arvojen perusteella voidaan laskea paljonko pelissä pitää säätää hiiren nopeutta, jotta saavutetaan sama kokonaisnopeus hiirelle kuin edellisellä hiirellä tai tarkkaan valittuun CPI -arvoon suhteutettuna.

Esimerkki: Jos on pelannut aiemmin hiirellä, jonka todellinen CPI on 804 ja hiiri vaihdetaan Model O -hiireen (CPI 779,6).

Jotta hiiren kokonaisnopeus pelissä säilyisi entisellään, muodostetaan kerroin: 804/779,6 = 1,03129…

Kerrotaan pelin hiiren nopeuden asetus tällä kertoimella, esim. CS:GO hiiren nopeusasetus 1.5 * 1,03129…

Saadaan uusi pelin sisäinen hiiren nopeusasetus: 1,546935… ≈  1.547

G Pro -yksilöidenkin välillä oli selvää heittoa, vanhemman G Pro:n CPI oli n. 1,6 % korkeampi kuin uudemman. Todellinen CPI-arvo riippuu muun muassa sensorin etäisyydestä hiirimattoon. Valmistusteknisistä syistä hiirimallien ja yksilöiden välillä on pieniä eroja, jotka sitten saattavat aiheuttaa vaihtelua todellisissa CPI-arvoissa. Tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina hiirimallien suhteen. Ainoa tapa tietää sensorin CPI-asetuksen tarkka nopeus on laskea se itse hiirikohtaisesti.

Mittaamiseen suosittelen käyttämään 10 cm leveää laatikkoa tai palikkaa, joka on helppo kääntää särmän yli kyljelleen ja siirtää hiiri sitä vasten. Vielä parempi vaihtoehto on kiinnittää pöytään pinta, jota vasten siirtää hiirtä 10 cm matkan, tässäkin on hyvä käyttää hiiren ja pinnan välissä mittana tarkasti 10 cm leveää esinettä.

Näppäinviiveiden mittaus

Näppäinviiveet testasimme KeyResponsePK V2.0 -ohjelmalla, joka laskee oikean ja vasemman hiiren näppäimen painalluksen välisen ajan, sekä ilmoittaa kumpi näppäin rekisteröityy ensin.

Testatessa napautimme kahden eri hiiren eri näppäimiä yhteen niin nopeasti, ettei merkittävää virhettä pääsisi syntymään tilanteissa, joissa näppäimet aktivoituvat eriaikaisesti näppäimien/kytkimien mekaanisten eroavaisuuksien seurauksena. Kahden kytkimen yhteinen aktivoitumismatka on alle 3 mm. Tällöin hiirten suhteellisen nopeuden toisiinsa nähden täytyy olla yli 3 m/s, jotta näppäinmekaniikasta johtuva suurin mahdollinen mittausvirhe saataisiin pysymään alle 1 millisekunnin.

Testi vertailee näppäinviivettä käytännön tasolla – näppäinten painamisvoimakkuus vaikuttaa hivenen testituloksiin. Erot kytkinten aktivoimisvoimassa kuitenkin kuvaavat todellisuutta – helpommin aktivoituva kytkin on nopeampi painaa pohjaan ja siten nopeampi käytännössä. Mittaustulokset koostuvat 30 toiston keskiarvosta.

Tulokset ovat suhteellisia, mutta erittäin lähellä absoluuttista. Mittaukset suoritettiin 8000 Hz päivitystaajuudella ja 0,125 ms näppäinviiveellä toimivia optisia kytkimiä käyttävää hiirtä vastaan.

Viper Ultimate oli selvästi nopein näppäinviiveen osalta, sen optiset kytkimet ovat käytännössä viiveettömiä. Viperin ainoat viiveet muodostuvat langattomasta yhteydestä, sekä hiiren päivitystaajuudesta. Kyseisellä hiirellä mitattiin myös pienin ero langallisen ja langattoman viiveen välillä, mikä kielii vakaasta ja nopeasta langattomasta yhteydestä.

KAIN 200:n ”Zero Debounce” -tila selviää kakkoseksi kuitenkin alle 1 ms langallisella näppäinviiveellä suhteessa Viper Ultimateen. Heikoiten suoriutuneen Pugionkin näppäinviive on vielä varsin hyväksyttävällä tasolla.

Sensorin maksimitoimintakorkeus

Tähän mittaukseen ei löytynyt tarkkaa mittalaitetta. Osa toimintakorkeuksista selvisi pinoamalla CD-levyjä hiiren liukupintojen alle, väliarvot arvioin ottamalla toiselta puolelta levyjä pois ja olettamalla että korkeus on tällöin kahden korkeuden keskiarvo. Alle yhden CD-levyn korkeuden arvioin laittamalla CD-levyt hiiren liukupintojen väliin, jolloin CD:n korkeudesta väheni hiiren liukupintojen korkeus.

Logitechia lukuun ottamatta kaikkien hiirien toimintakorkeusalue oli hyvin samankaltainen. Vain G Pron suurin mahdollinen toimintakorkeus ei ole säädettävissä.

Sensorin liiketiedon viive

Sensorien liiketiedon viiveet testattiin liikuttamalla testihiiriä johdolla yhdistetyn Logitechin G Pro Wirelessin kanssa tarkasti yhtä aikaa ja tutkimalla yhtäaikaisesti tallennettua sensorien dataa MouseTester -sovelluksen avulla. Liiketieto normalisoidaan sillä oletuksella, että hiiret liikkuvat saman matkan. Normalisoinnilla eliminoidaan CPI-asetusten eroavaisuudet ja mahdolliset sensorien asentovirheet. Viive mitataan liiketiedon keskivaiheilta vähentäen liikkeen aloituksesta tai lopetuksesta aiheutuvan hiirien välisen liikkeen vaikutusta tulokseen. Mittaukset suoritettiin useampaan kertaan onnistuneen mittauksen varmistamiseksi, puolessa kerroista hiirten paikat vaihdettiin keskenään. Esitetty kuvaaja on valittu mittauksesta, joka kuvaa parhaiten useamman mittauksen keskiarvoa.

Yleisimmät pelaajien käyttämät hiiren tarkkuudet/nopeudet ovat 400 – 1600 CPI:n välillä, näillä tarkkuuksilla nykyhiiret ovat lähes säännönmukaisesti viiveettömiä. Päätin testata sekä 800 CPI:n asetuksella että korkeimmalla hiiren asetuksella.

Testasin viiveen myös langattomasti. Tällöin sensorin viiveen lisäksi mukaan tulee myös langattoman yhteyden viive.

Ensimmäisessä kuvaajassa ovat vanha ja uusi G Pro vastakkain – toinen 800 ja toinen 16000 CPI. G Pro:ssa ei ole siis yhtään sensoriviivettä korkeammillakaan asetuksilla. Käytämme tätä tietoa hyväksi ja voimme siten mitata muut hiiret G Prota vastaan korkeimmilla CPI-asetuksilla.

Yhdenkään testihiiren liikeviive ei noussut merkittävästi edes suurimmalle mahdolliselle asetukselle vaihdettaessa. En kuitenkaan suosittele käyttämään tarpeettoman suuria CPI-asetuksia.

KAIN 200

Pugio II

G Pro Wireless

Viper Ultimate

G Pro oli selkeästi viiveettömin johdon kanssa ja vei nipin napin voiton myös langattomasti. Pugio II ja Viper Ultimate olivat kummatkin myös matalaviiveisiä. KAIN 200:ssa oli hieman ylimääräiseen liiketiedon prosessointiin viittaavaa viivettä sekä langallisesti että langattomasti käytettynä.

Sensorien maksimitoimintanopeudet ja yleinen suorituskyky

Käytetyistä hiirien sensoreista tiedetään yleisesti, että niiden korkeimmat toimintanopeudet ovat reilusti yli sen nopeuden, jolla nopeinkaan pelaaja voi realistisesti pelitilanteessa hiirtä liikuttaa. Kokeilin vielä varmuuden vuoksi asiaa ja jokainen testihiiristä kykeni toimimaan ainakin 5,0 m/s nopeudella ongelmitta.

Sensoreissa ei ole myöskään oletuksena ole merkittävää positiivista tai negatiivista kiihtyvyyttä. Kuvaajissa hiiriä on liikutettu johdolla yhdistetyn Logitechin G Pro Wireless -hiiren kanssa samaa matkaa. Kaikki hiiret ilmoittavat nopeuden yhtenevästi verrokkihiiren kanssa. Hiirten sensoreiden data ei osoita merkkejä poikkeavasta liikkeen kiihtymisestä.

Myös päivitystaajuus toimi jokaisessa hiiressä luvatusti ja riittävän vakaasti 1000 Hz taajuuteen saakka. Kuvaajissa on esitetty päivityksen viiveet 1000 Hz päivitystaajuudella. Optimitilanteessa, taajuuden ollessa täysin vakaa, päivityksien välisen ajan tulisi olla 1 ms. Päivitystaajuuden vakautta testattiin sekä johdolla, että langattomasti. Langattomissa yhteyksissä kuitenkin ilmeni epävakautta tietyissä tilanteissa.

Pitkän testaamisen jälkeen varmistui, että MouseTester-sovellus aiheuttaa lagipiikkejä keräämäänsä dataan n. 40000 päivityksen välein. Näitä ohjelmasta johtuvia virheitä mahtuu 60 sekunnin mittaukseen siis 1-2 kpl 1000hz päivitystaajuudella. Tämä ei kuitenkaan estä tekemästä johtopäätöksiä reilusti useammin ilmenevistä poikkeavuuksista.

Johdolla:

Langaton, 15 cm:

Langaton, 15 cm, 60 s:

Pidemmät 60 sekunnin mittaukset paljastivat enemmän ongelmia hiirien päivitystaajuuksissa. KAIN 200 ja Pugio II -hiirillä esiintyi pieniä 2 ms lageja aika ajoin. Pugiolla esiintyi 2 ms lageja jopa enemmän johdolla yhdistettynä.

G Prossa oli outo bugi joka aiheutti 8 ms lagipiikkejä langattomalla yhteydellä hiiren oletusasetuksilla. Ongelma korjaantui vaihtamalla logon valaistus sykkivästä tavalliseen staattiseen. Myös hiiren päivittäminen Logitechin G HUB – ohjelmiston kautta korjaa ongelman, jolloin hiiri toimii pätkimättä myös valot päällä.

KAIN 200 alkoi kahteen otteeseen lagailemaan ihan kunnolla pelissä oletusasetuksilla, aivan kuin koko yhteys olisi kaatunut hetkeksi. Ongelmaa ei esiintynyt sen jälkeen, kun kaikki virransäästöt ja valot säädettiin pois päältä Swarm-ohjelmiston kautta.

Oli mielenkiintoista huomata, että Viper Ultimaten päivitystaajuus vaikutti toimivan pienemmällä variaatiolla langattomasti, kuin johdolla. Arvelisin tämä liittyvän Razerin Focus+ -optimointeihin, joka vaikuttaa jonkinlaiselta päivityksien ajoittamiselta.

Langattoman yhteyden toiminta eri etäisyyksiltä

Koska kyse on langattomista hiiristä, langattoman yhteyden vakaus ja tarkkuus vaikuttavat suoraan hiiren toiminnan tarkkuuteen ja vakauteen. Langattoman yhteyden pätkimiset ja häiriöt näkyvät suoraan hiiren päivitystaajuuden toiminnassa. Testasin langattomien yhteyksien toimintaa lähietäisyydeltä, vastaanotin n. 15 cm päässä hiirestä, vastaanotin ja hiiri molemmat pöydänpinnalla n. samalla korkeudella maaten 300 cm etäisyydellä toisistaan, sekä n. 300 cm päästä siten, että vastaanotin nostettiin ilmaan hyvän näköyhteyden varmistamiseksi.

G Pro Wireless

KAIN 200

Pugio II

Viper Ultimate

Viper Ultimaten langaton yhteys pärjäsi parhaiten myös pidemmällä matkalla. Vielä kolmen metrinkin päästä yhteys oli riittävän vakaa vaativampaankin pelaamiseen. G Pron yhteys vaihteli hieman, hyvällä näköyhteydellä yhteys toimi vielä suhteellisen vakaasti, mutta vastaanottimen ollessa pöydän pinnassa yhteys alkoi pätkiä enemmän. Myös KAIN 200 ja Pugio II toimivat läheltä hyvin, mutta alkoivat pätkiä etäisyyden kasvaessa.

 

Latausnopeus ja akun kesto

Resurssien puitteissa täysimittaisten akunkeston mittausten tekeminen ei ollut mahdollista. Kaikissa hiirissä on jonkintasoisia virransäästöominaisuuksia, minkä seurauksena tietyt aktiviteetit kuluttavat enemmän virtaa kuin toiset. Luotettavan testituloksen saavuttamiseksi olisi hiiriä pitänyt käyttää samalla tavalla koko akunkeston ajan.

Sen sijaan päädyin testaamaan mahdollista käytännön tilannetta, jossa akku loppuisi kesken pelaamisen. Testasimmekin siis, paljonko peliaikaa hiireen ehtii ladata 1 minuutin ja 5 minuutin pikalatauksilla. Testi ottaa huomioon sekä latausnopeuden, että hiiren virrankulutuksen. Akkujen kapasiteetit jäävät huomiotta, mutta toisaalta kapasiteetit ovat jo tiedossa. Tasapuolisuuden vuoksi hiiriä käytettiin oletusasetuksillaan, eli RGB-valaistus päällä. RGB-valaistuksen kytkeminen pois päältä on siis helppo tapa parantaa akunkestoa mitattuihin tuloksiin verrattuna.

Testin tulokset ovat suuntaa antavia, mukana on useita muuttuvia tekijöitä. Akkujen tyhjyyttä ennen lataamista ei voitu varmistaa/vertailla. Hiiren akku tulkittiin tyhjäksi siinä vaiheessa, kun hiiri sammui akun loputtua. Myöskin hiirten pelikäyttö vaihteli hieman testauksen aikana. Pidempiä taukoja kuitenkin välteltiin ja hiiri kytkettiinkin pidempien taukojen ajaksi pois päältä.

*Huom* Viper Ultimate pysyi minuutin lataamisen jälkeen päällä vain muutaman sekunnin ajan, mutta toisen minuutin lataamisen jälkeen virtaa riitti yhteensä 39 minuutin ajaksi. Merkitsin minuutin tulokseksi kahden minuutin latauksen tuloksen jaettuna kahdelle, pyöristettynä ylöspäin.

G Pro on ainut hiiristä, jolla minuutin lataaminen riitti hyvällä todennäköisyydellä yhden kokonaisen pelin pelaamiseen. Matala virrankulutus auttaa akkua kestämään pidempään testijoukon pienimmästä akun kapasiteetista huolimatta. Viper Ultimaten heikkoa tulosta kompensoi helppo lataus telakan avulla – hiirtä voi siis ladata jopa kesken pelin uutta erää odotellessa.

 

Yhteenveto

Langattomuus tekee hiiren käyttämisestä huolettomampaa – pelin voi hyväksyä vaikka vessan pöntöltä langattoman hiiren avulla – en kuitenkaan suosittele. Pöydälle saa mahtumaan myös enemmän tavaraa, kun ei ole hiiren johtoa, joka vaatisi liikkumistilaa. Toki johdon puuttuminen vaikuttaa myös itse pelaamiseen – hiiren liike tuntuu vapaammalle ja häiriöttömälle pitkissäkin liikkeissä. Akkua on kuitenkin muistettava ladata ja osalla hiiristä lataaminen vaati johdon vaihtamisen vastaanottimesta hiireen.

Testihiirien käyttöönotto ei ollut aivan niin sujuvaa, kun olisin toivonut. Jokaisessa hiiressä oli jotain säädettävää optimaalisen toiminnan varmistamiseksi. Kaikkiin testihiiriin oli myös tarjolla uusi päivitys. Osa hiiristä oli päivitettävissä ohjelmiston kautta, mutta Razeriin oli ladattava erillinen päivitysohjelma. Myös G Pron päivittäminen vaati uuden G HUB -ohjelmiston asentamisen. G HUBin tarkoitus on kuitenkin ilmeisesti korvata kokonaan vanhempi Gaming Software -ohjelmisto. Säätöjen jälkeen kaikki hiiret kuitenkin toimivat hyvin ilman ohjelmistoakin.

Haasteena valmistajilla on ollut yhdistää langattomuus, keveys ja riittävä akunkesto. Tärkeää on myös suorituskyvyn säilyttäminen pienellä virrankulutuksella ja langattoman yhteyden vakaa ja viiveetön toiminta.

Akku lisää auttamatta hiiren painoa. Pugio II:n ja Kainin kohdalla näyttää siltä, kun painoa ei olisi edes yritetty optimoida, vaikka valmistajat olisivat voineet tehdä niistä varsin pienellä lisävaivalla kevyempiä. Valtavan akun lisäksi hiirten kuorissa ja rakenteessa on painoa lisääviä ratkaisuja ja ylimääräistä materiaalia. Akunkesto täydestä tyhjäksi jäi tarkemmin testaamatta, mutta valistuneen arvion perusteella kaikki testihiiret jaksaisivat ainakin yhtä pitkään kuin käyttäjänsä. Akun loputtua olisikin jo korkea aika nukkua välissä ja laittaa hiiri lataukseen.

Langattoman yhteyden viive oli kaikilla hiirillä n. 1 ms luokkaa, eli hyvällä tasolla. Kainissa ilmeni hieman ylimääräistä sensorin liiketiedon viivettä. Testihiiret suoriutuivat kelvollisesti langattoman yhteyden vakauden suhteen, kun vastaanotin sijaitsi lähellä hiirtä. Etäisyyden kasvaessa Pugion, Kainin ja G Pro:n langattomiin yhteyksiin tuli huomattavia häiriöitä. G Prolla häiriöt vähenivät selkeästi vastanottimen näköyhteyttä parantamalla. Viper Ultimate pärjäsi testiryhmästä parhaiten kaukana vastaanottimesta käytettynä.

Teknisesti ja FPS-pelaamista ajatellen Viper Ultimate ja G Pro Wireless suoriutuivat testijoukosta parhaiten. Kummatkin tarjosivat vakaasti toimivan langattoman yhteyden, matalan viiveen, kohtuullisen/kevyen painon ja riittävän akun keston.

Hiiren muotoilu ja ergonomia ovat tärkeitä seikkoja sopivaa pelihiirtä valittaessa. Testihiiret olivat kaikki varsin keskikokoisia, joten en voi antaa käden kokoon perustuvaa suositusta. G Pro ja Viper Ultimate olivat molemmat ergonomisesti hieman kyseenalaisia. Muotonsa puolesta ne sopivat paremmin sormiotteelle tai claw-otteelle, kuin kämmenotteeseen. Viper tarjoaa G Prota paremman pidon kumipintojensa ansiosta, sekä helpon latauksen telakan avulla. Hinta on myös sen mukaisesti kalliimpi. Jälleen kerran suosittelen kokeilemaan hiiriä ja valitsemaan teknisesti laadukkaista ja tarpeisiin toimivista vaihtoehdoista sen käteen sopivamman.

 

 

Keskustele foorumilla

Lähetä palautetta / raportoi kirjoitusvirheestä

Keskustele aiheesta forumilla

41 kommenttia

Lisää kommentti

© S&J Media Oy

This site uses XenWord.
;