io-tech tutustui kolmeen tornirakennetta hyödyntävään mini-ITX-koteloon.

io-techin edellisessä ITX-koteloiden vertailuartikkelissa tutustuttiin kolmeen ”sandwich”-asettelua noudattavaan koteloon. Kyseisen asettelun avulla testissä olleet kotelot pääsevät markkinoiden pienimpien joukkoon, mutta pienen koon mukana koteloiden kanssa on otettava huomioon tiettyjä rajoitteita osien yhteensopivuuden suhteen. Tällä kertaa otimmekin testiin ITX-markkinoiden ”vastakkaisesta laidasta” perinteisempää tornirakennetta hyödyntäviä koteloita, jotka mahduttavat sisälleen selvästi monipuolisemmin erilaisia komponentteja. Jokaiseen vertailuun mukaan valittuun koteloon mahtuu muun muassa ainakin yksi 3,5 tuuman levy ja jonkinlainen vesijäähdytysratkaisu.

Vertailuun valikoitui jälleen koteloita kotimaisilta jälleenmyyjiltä saatavilla olevista malleista. Tällä kertaa kotelot ovat Lian Lin, NZXT:n ja Fractal Designin valikoimista. Miditornimaisesta muotoilustaan huolimatta jokaisella kolmella vertailuun valitulla kotelolla on omat selvästi ominaiset puolensa, jotka erottavat ne toisistaan. Myös koon suhteen kotelot eroavat toisistaan merkittävästi, sillä vertailun pienimmän ja suurimman kotelon välinen tilavuusero on yli kymmenen litraa. Hintahaitari on jälleen suhteellisen laaja ollen noin 80-160 euroa.

Käymme tässä vertailuartikkelissa läpi koteloiden rakenteellisen toteutuksen, keskeisimmät yksityiskohdat, kokoonpanon asennuksen sekä suoritamme lämptötila- ja melumittaukset aiemmista koteloartikkeleista tutulla kaavalla.

 

Lian Li TU150

Perinteikkäänä alumiinikotelovalmistajana tunnettu Lian Li on tuttu nimi myös io-techin edellisestä ITX-kotelovertailusta Dan Cases A4-SFX:n valmistajana. Vaikka Lian Li tunnetaankin nimenomaan alumiinirakenteisista koteloistaan, löytyy sen valikoimista nykyään suosittuja koteloita myös perinteisemmillä teräsrakenteilla (mm. Lancool II ja O11 Dynamic). Nyt testiin saapunut TU150 noudattaa valmistajan perinteitä alumiinisine ulkopaneeleineen, jotka on varustettu myös Dan Casesista tuttuun tapaan push-pull-tappeja käyttävällä työkaluttomalla kiinnityksellä.

TU150 on saatavilla kahtena värivaihtoehtona, hopeisena tai mustana, ja kahdella erilaisella kylkipaneelilla, joko karkaistusta lasista valmistetulla tai alumiinisella. Testiin saapunut yksilö edustaa näistä mustaa alumiinipaneelilla varustettua mallia.

Lian Li TU150 on saatavilla hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan Suomessa edullisimmillaan noin 115 euron hintaan.

Lian Li TU150 toimitetaan perinteisessä ruskeassa pahvipakkauksessa, jonka pitkät sivut on värjätty mustaksi jättäen pahvin väriseksi vain koteloa esittävät ääriviivat. Paketin päätyihin on painettu mustalla ja punaisella kotelon mallinimi ja tiedot paketin sisällä sijaitsevan kotelon väristä ja kylkipaneelin materiaalista. Kotelo itsessään on suojattu paketin sisällä muovipussilla ja kotelon muotoon leikatuilla styroxpehmusteilla.

Kotelon ohella pakkauksessa toimitetaan käyttöohjevihkonen, pussillinen ruuveja ja muovipehmusteita HDD- ja SSD-levyjen pikakiinnitykseen.

 

Kotelo ulkoa

Ulkoa tarkastellessa Lian Lin valmistajalle ominainen alumiiniosaaminen on nähtävissä välittömästi. Alumiinipinnat ovat hyvin viimeisteltyjä ja A4-SFX:stä tuttuun tapaan 1,5 mm:ä paksuja. Kotelo onkin rakennemateriaaliensa seurauksena suhteellisen kookkaasta noin 23 litran tilavuudestaan huolimatta huomattavan kevyt vain 3,6 kilogramman painollaan.

Suhteellisen edullinen noin 115 euron hinta näkyy kuitenkin Lian Lin rakenteessa, eikä kotelolla ole laatuvaikutelmaltaan asiaa ITX-markkinoiden parhaimmistoon. Ohuet alumiinipaneelit jäävät hieman kuperaksi paikalleen asennettuna ja kylkipaneelien pitkien sivujen keskialueita painaessa alumiini painuu sisälle havaittavasti. Käytännössä tämä ei haittaa normaalissa käytössä kotelon ollessa paikallaan, mutta se asettaa omat epäilykset paneelien kestävyydelle esimerkiksi kuljetuksen aikana. Lisäksi kotelon markkinoinnissakin näkyvä painotus lasikylkiseen koteloon on nähtävissä, sillä lasia ohuempi alumiinipaneeli asettuu selvästi kotelon kylkirajan sisälle jättäen kattopaneeliin silmin nähtävän noin yhden millimetrin lipan.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

  • Ulkomitat: 312 x 199 x 375 mm (K x L x S)
  • Paino: 3,6 kg
  • Tilavuus: 23 litraa
  • Mini-ITX -yhteensopiva
  • Kolme laajennuskorttipaikkaa (max. pituus 320 mm)
  • Kaksi 2,5” levypaikkaa (toinen käyttää 3,5 tuuman paikan)
  • Yksi 3,5” levypaikka
  • SFX- tai SFX-L -virtalähdetuki
  • Prosessoricoolerin maksimikorkeus 165 mm
  • Neljä tuuletinpaikkaa (4 x 120 mm)
  • Takatuulettimen paikka tukee 120 mm:n nestejäähdytintä

Kuten jo alussa mainittiin, kiinnittyvät kaikki TU150:n ulkopaneelit Lian Li:n kotelolle tyypilliseen tapaan push-pull-tapeilla. TU150 onnistuu vielä parantamaan A4-SFX:ssä nähdystä ratkaisusta, sillä kylkien kiinnitykseen ei tarvita ollenkaan ruuveja, vaan pinnit ovat riittävän vahvat pitämään jopa paneelien takana pullottavat kaapelit aisoissa. Vastaavaa pinnikiinnitystä käytetään myös lasisen kylkipaneelin kanssa.

Kylkien lisäksi myös katto ja etupaneeli ovat alumiinisia ja nojaavat täysin työkaluttomaan push-pull-pinnejä hyödyntävään kiinnitykseen, minkä myötä kotelon aukaiseminen sisätiloihin pääsyä varten onkin erittäin helppoa. Katosta löytyy TU150 todennäköisesti kilpailijoistaan vahvimmin ulkoa erottava tekijä – metallinen kantokahva. Kahva on kiinnitetty alumiinipaneelin alla sijaitsevaan metalliseen kotelon runkoon ja vaikuttaa rakenteeltaan erittäin vankalta. Kyseisen kahvan avulla kotelon liikuttaminen paikasta toiseen onkin todella helppoa ja tähän myös Lian Li:n mainostus vahvasti nojaa. Toisaalta Lian Li:n mainosmateriaalit pohjautuvat pääasiassa lasikylkeä käyttävään vaihtoehtoon, mikä on hieman hämmentävää yhtä aikaa kotelon helppoa kannettavuutta mainostaessa, sillä lasi on huomattavasti metallia herkempää hajoamaan.

Alumiinipaneelin ja lasipaneelin välisenä huomionarvoisena erona on alumiinipaneelista löytyvä rei’itys näytönohjaimen kohdalla. Tämä mahdollistaa teoriassa lasipaneelia paremmat lämpötilat, sillä useimmissa avointa rakennetta hyödyntävissä näytönohjaimissa jäähdytysrivasto on muotoiltu siten, että lämmin ilma leviää ympäristöön näytönohjaimen ylä- ja alapuolilta, jolloin yläpuolelta karkaava ilma pääsee mahdollisesti suoraan ulos kotelosta kyljen rei’ityksen myötä.

Katon alumiinipaneelin ja metallisen sisärungon välillä on riittävästi tilaa, jotta kahva on mahdollista laskea katon tasolle, jolloin se ei erotu häiritsevästi kotelon ollessa normaalisti pöydällä. Kahvaa varten jätetty tila mahdollistaa myös huomattavan määrän tilaa katossa virtalähteen johtoja varten ja toisaalta myös suurentaa kotelon ulkomittoja. Katon varaaminen virtalähdekaapeleiden kuljettamiseen aiheuttaa toisaalta myös negatiivisen vastavaikutuksen, sillä sen seurauksena katossa ei ole minkäänlaista rei’itystä, joka mahdollistaisi lämmön nousemisen suoraan ylös kotelosta. Katon tyhjän tilan lisäksi myös oikean kylkipaneelin takana on suhteellisen hyvin tilaa kaapelinhallinnalle.

Etupaneelin takaa paljastuu varsin paljas sisärungon etuseinä, jota ”rikkoo” vain yksi 120 mm:n tuuletinpaikka, jonka peittää helposti irrotettavissa oleva pölysuodatin. Rungon ja etupaneelin väliin jää noin kolme senttimetriä syvä tila, jonka kautta etutuuletin ottaa ilmaa. Ilma tuohon tilaan pääsee niin etupaneelin täysin avoimen pohjan kuin myös rei’itettyjen kylkiviisteiden kautta. Ilmanotto on siis melko suljettu.

Kotelon USB-, kuuloke- ja mikrofoniliitännät sekä virta- ja reset-painikkeet sijaitsevat kattopaneelin etuosassa. Liitäntävalikoima on varsin kattava ja se sisältää erilliset 3,5 mm:n liitännät kuulokkeille ja mikrofonille sekä kaksi USB 3.1 gen 1 Type A -liitäntää ja yhden USB 3.1 gen 2 Type-C-liitännän. USB 3.1 gen 2 -liitäntä on vasta vähitellen emolevyissä yleistyvä standardi, emmekä sen myötä päässeet käyttämään sitä testikokoonpanossamme, mutta kyseisen liitännän lisääminen yleisesti saatavilla olevan USB 3.1 gen 1 -liitännän kaveriksi kotelossa on ehdottomasti hyvä kehityssuunta. Se mahdollistaa kotelon olevan liitännöiltään tuore vielä tulevaisuudessakin, mutta kuitenkin type-A -liitäntöjen myötä ajankohtainien myös vanhempaa rautaa käyttävien keskuudessa.

Kotelon virtapainike on valmistettu ulkopintaa hieman karheammasta alumiinista ja on liikeradaltaan napakan napsahtava. Virtapainike on myös miellyttävän jämäkkä, eikä siinä ole havaittavissa juurikaan tyhjää liikettä.

Kotelon pohja eroaa nykyaikaisista miditornikoteloista, sillä virtalähde ei ole sijoitettu TU150:n pohjaan, vaan jatkojohdolla etuosan kattoon. Tämän myötä pohja onkin TU150:ssä suhteellisen avoin ja siitä löytyy ainoastaan paikat kahdelle 120 mm:n tuulettimelle. Pohjan tuuletinpaikkoihin ei ole sijoitettu pölysuodattimia, mikä on erikoinen ratkaisu, sillä korttipaikan alapuolella sijaitsevana tuuletinpaikkojen käyttäminen ilman sisäänottoon on luonnollisin ratkaisu ja kuitenkin etupaneelin paikkaan suodatin on sijoitettu. Positiivisena puolena pohjan metalli on kuitenkin magneettista, joten oman magneettisen suodattimen asentaminen paikalleen on suhteellisen vaivatonta.

Takaa paljastuu kotelon kolme lisäkorttipaikkaa, mikä antaakin ITX-maailmassa harvinaisen suuren tilan näytönohjaimen jäähdyttämiseen. Kolmen korttipaikan tila mahdollistaa myös kahden täysikokoisen tuulettimen käyttämisen kahden korttipaikan paksuisen näytönohjaimen alla. Takaa on nähtävissä myös kuinka paljon tilaa TU150 jättää emolevyn yläpuolelle. Käytännössä osa tuosta tilasta on alumiinin ja sisärungon katon välissä olevaa tilaa kantokahvalle ja virtalähteiden kaapeleille ja osa 3,5 tuuman korttipaikalle varattua tilaa emolevyn yläpuolella. Ylös sijoitettu virtalähdekaapelin paikka on harmillinen kotelon ulkopuolisen kaapelinhallinnan kannalta, sillä paksuhko virtakaapeli voi olla vaikea johdottaa siististi ylös asti.

 

Kotelo sisältä

Kylkipaneeleiden takaa paljastuva kotelon sisusta on perusidealtaan lähellä perinteisiä miditornikoteloita. Käytännössä suurimpana eroavaisuutena virtalähde on sijoitettu nykyaikaisen takaosan pohjan tai vanhanaikaisemman takaosan katon sijaan jatkokaapelilla etuosan kattoon. Virtalähdetuki rajoittuu maksimissaan SFX-L-kokoisiin virtalähteisiin, joten täyteen ATX-kokoonpanoon verrattuna emolevyn lisäksi myös virtalähteen koon osalta on tehtävä kompromisseja. Katon umpinaisuuden myötä virtalähteellä ei ole nykyisin yleistynyttä omaa ilmankiertoaan katon ulkoilman kautta, vaan tuuletin ottaa ilman sisäänsä kotelon sisältä etupaneelin tuulettimen edestä ja puhaltaa sen sitten ulos oikeasta kylkipaneelista.

Jokaisen ulkopaneelin ollessa kiinnitetty vain push-pull-tapeilla on kotelon sisälle pääsy huomattavan helppoa ja nopeaa. Sisätilat ovat paneelien irrottamisen jälkeen suhteellisen avoimet, mutta sisärungon suljettu katto ja suljettu etupaneeli rajoittavat pääsyä jonkin verran.

Kattoon sijoitetun virtalähteen myötä näytönohjaimen alle jää huomattavat määrät tilaa hengittää ja mahdollisuus kiinnittää myös 120 mm:n tuulettimet. Ilmajäähdytystä käyttäessä kotelossa onkin tilaa erittäin hyvin, sillä prosessoricoolerin maksimikorkeus on ITX-koteloissa huomattavan suuri 165 millimetriä ja näytönohjaimenkin osalta tilaa on pituussuunnassa 320 mm ja paksuuttakin jopa kolme korttipaikkaa.

Nestejäähdytyksen osalta kotelon tuki on heikompi, sillä etupaneelin tuuletinpaikka sijaitsee niin lähellä virtalähdettä, ettei siihen ole ainakaan kovin helposti asennettavissa jäähdytintä. Tämän myötä näytönohjainta käyttäessä ainoa tila jäähdyttimelle onkin 120 mm:n paikka takapaneelissa.

Etuosan tuuletinpaikka on sijoitettu siis hyvin lähelle virtalähdettä, mikä mahdollistaa koko kotelon pituudelta tuen näytönohjaimille. Olisi kuitenkin ollut toivottavaa, että Lian Li olisi käyttänyt nykyisin varsin yleisiä ja kotelon pohjastakin löytyviä liuskamaisia kiinnityspaikkoja, joka mahdollistaisi tuulettimen kiinnittämisen tarvittaessa alemmas, jos näytönohjaimelta jää ylimääräistä tilaa. Samalla tuki myös 140 mm:n tuulettimelle etupaneelissa olisi toivottava, sillä tilaa paneelissa selvästi olisi.

 

Kokoonpanon asennus koteloon

Lian Li TU150:n mukana toimitettava ohjevihkonen on kuvitettu ja se sisältää yksinkertaiset rakennusohjeet kuudella eri kielellä. Käytännössä ohjeet nojaavat erittäin vahvasti kuviin ja kirjoitetut ohjeet muodostuvat lähinnä yksittäisistä lauseista, jotka kertovat asiayhteyden siitä, mistä on kyse. Ohjeet eivät ole järin selkeät, mutta kuitenkin käyttökelpoiset varsinkin, jos tietokoneet ja niiden kasaaminen ovat käyttäjille ennestään tuttuja.

Rakennusprosessi itsessään on hyvin samankaltainen kuin perinteisissä miditornikoteloissa virtalähteen ollessa käytännössä ainoa selvästi poikkeava tekijä. Virtalähde kiinnitetään katon etuoseassa sijaitsevaan kehikkoon, jonne virta toimitetaan sisäkaton ja alumiinipaneelin välisessä tilassa kulkevan jatkojohdon kautta. Asennuksessa kannattaakin ottaa hyöty katossa sijaitsevasta tilasta, sillä virtalähde asennetaan kaapelit suoraan vasenta kylkeä päin osoittaen, joten ne ovat huomattavan näkyvillä. Katossa on kuitenkin virtalähteen edessä suoraan reikä, jonka kautta kaapelit on mahdollista johdottaa sisäkaton ja alumiinipaneelin väliin, mistä on pääsy suoraan emolevyn ylälaitaan ja kotelon oikean kylkipaneelin taakse, josta johdot voi vetää siististi kaikille osille.

Käytännössä SFX ja SFX-L:ään rajoitettu virtalähdekoko asettaa kaapeleiden hallinnalle kuitenkin omat haasteensa, sillä nykyaikaisissa SFX-virtalähteissä kaapelit ovat usein varsin lyhyet, eikä myöskään testikäytössämme olleen Silverstonen SFX-virtalähteen kaapelit sen myötä yltäneet kiertämään katon kautta, vaan johdot oli vedettävä suoraan sisätiloissa. Lasikylkisessä versiossa kotelon ylälaita on kuitenkin piilotettu mustan paneelin taakse, jolloin virtalähteen mahdollisesti rumat kaapelit piiloutuvat lopulta suhteellisen helposti.

Täysin työkaluttomista ulkopaneeleista huolimatta näytönohjaimen kiinnitys toteutetaan sormiruuvilla kiinnitettävällä kiinnityslevyllä ja perinteisillä ruuveilla. Perinteisten ruuvien käyttö on ehdottomasti miinus muuten varsin kattavasti ruuveja välttävässä kotelossa.

Keskeiset huomiot kokoonpanon asennuksesta:

  • Kaikki kotelon ulkopaneelit ovat kiinni push-pull-tapeilla.
  • Näytönohjaimen ruuvit eivät ole sormiruuvit
  • Katossa ja takana on huomattavan paljon tilaa johtojen vetoa varten
  • Täysikokoiset tuulettimet pohjassa toimivat hieman yli kaksi laajennuskorttipaikkaa korkeiden korttien kanssa
  • Kotelo tukee hyvin suurikokoisiakin prosessoricoolereita
  • SFX-virtalähteiden lyhyet kaapelit voivat hankaloittaa johtojenhallintaa

 

NZXT H210

NZXT:n tämän hetken tunnetuin ITX-kotelo lienee heidän tuorein H1-mallinsa, joka on käynyt io-techin YouTube-kanavallakin ensikatsauksessa. Valmistaja on kuitenkin tehnyt ITX-kokoon koteloita ennenkin muun muassa jo vuonna 2018 julkaistun H200:n muodossa. H200 oli ITX-kokoon kutistettu versio valmistajan suositusta tornikotelosarjasta, johon kuuluivat miditornikokoluokan H500 ja täystornikokoluokan H700. Kyseiset mallisarjat on sittemmin päivitetty x10 malleihin ja vuonna 2019 myös mini-ITX-malli päivitettiin versioon H210, joka saapui myös tähän testiin edustamaan heidän mini-ITX-mallistoaan.

H210 on saatavilla testiin saapuneen perusversion lisäksi myös H210i-mallina, joka sisältää perusversion ominaisuuksien lisäksi yhden esiasennetun osoitettavan (addressable, A-RGB) LED-nauhan ja NZXT:n Smart Device V2:n, jonka kautta on mahdollista ohjata tarvittaessa RGB-valoja ja kotelotuulettimia NZXT:n CAM-sovelluksella. Sekä H210 että H210i ovat saatavilla kolmena eri värivaihtoehtona – valkomustana, punamustana tai mustana, joista viimeisintä, myös testikappaleemme edustaa.

Artikkelin kirjoitushetkellä perusmalli on saatavilla Hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan Suomessa edullisimmillaan noin 85 euron hintaan H210i:n kustantaessa edullisimmillaan 110 euroa.

NZXT toimitetaan tavanomaisessa ruskeassa pahvilaatikossa, jonka pitkille sivuille on painettu mallinimi sekä mustalla lähikuva kotelon yläkulmasta. Päädyistä löytyy tietoja kotelosta usealla eri kielellä. Kotelo itsessään on suojattu paketissa muovipussilla ja kahdella kotelon muotoa mukailevalla styroxpehmusteella. Paketissa käytetyt styroxit ovat kuitenkin huomattavan heikkolaatuisia ja todella herkästi murenevia.

Kotelon ohella pakkauksen mukana toimitetaan yhdelle paperille painetut kasausohjeet, useampaan pussiin tyypeittäin jaetut ruuvit, 3,5 mm:n kolmenapainen adapteri, jolla kahta erillistä mikrofonille ja äänelle tarkoitettua liitäntää käyttävät headset-kuulokkeet on mahdollista liittää kotelon yhdistelmäliittimeen, näytönohjaimen tukipalikka ja adapteri, jolla etupaneelin emolevyyn menevät liittimet on mahdollista irrottaa perinteisesti irrallisiksi liittimiksi kotelon valmiin kiinteän yhdistelmäliittimen sijaan.

 

Kotelo ulkoa

Jo koteloa ulkoa tarkastellessa NZXT:n suhteellisen massiivinen koko kiinnittää huomion. Vertailun kookkain 27 litran tilavuus asettaakin kotelon selvästi mini-ITX-koteloiden suurimpaan luokkaan. Lian Lihin verrattuna kotelo on vain millimetrin syvempi, mutta senttimetrin leveämpi ja jopa yli 3,5 senttimetriä korkeampi. Käytännössä molemmat kotelot asettuvat kooltaan suurinpiirtein samaan kokoluokkaan, eikä ilman rinnakkaisvertailua kokoero välttämättä ole aivan selvä, mutta rinnatusten tarkasteltuna NZXT terävine muotoiluineen näyttäytyy huomattavasti massiivisemman kokoisena.

NZXT:n 30 euroa Lian Li:ta edullisempi hinta on nähtävissä kotelon rakenneratkaisuissa. Perinteisesti laadukkaaksi ”premium”-koteloiden materiaaliksi tulkitun alumiinin sijaan NZXT luottaa perinteiseen teräkseen. Koteloa käsiteltäessä materiaalivalinta on tunnistettavissa välittömästi Lian Lita huomattavasti jämäkämmän tuntuman myötä. Teräksiset kylkipaneelit eivät anna yhtään periksi koteloa käsiteltäessä ja sormiruuveihin nojaavat kiinnitykset voivat myös teoriassa mahdollistaa push-pull-pinnejä paremman pitävyyden, jos kaapelinhallinta oikean kylkipaneelin takana ottaakin enemmän tilaa.

Kuitenkaan mukana kuljettamisen kannalta NZXT H210:n rakenneratkaisut eivät voita Lian Lita jämäkkyydestään huolimatta. Teräksisten kylkien myötä kotelon paino on huomattavasti Lian Lita korkeampi 5,9 kg, minkä lisäksi lasinen sivukylki asettaa omat haasteensa kuljettamiseen. Lian Lin eduksi on myös laskettava NZXT:stä puuttuva kantokahva.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

  • Ulkomitat: 349 x 210 x 372 mm (L x K x S)
  • Paino: 5,9 kg
  • Tilavuus: 27 litraa
  • Mini-ITX -yhteensopiva
  • Kaksi laajennuskorttipaikkaa (tukee max. 325mm pitkiä ja max. 44 mm paksuja kortteja)
  • Neljä 2,5 tuuman levypaikkaa (yksi käyttää 3,5 tuuman asemapaikan)
  • Yksi 3,5 tuuman levypaikka
  • ATX-virtalähdetuki
  • Prosessoricoolerin maksimikorkeus 165 mm
  • Neljä tuuletinpaikkaa. (takana 2 x 120 mm ja edessä 2 x 140 mm / 2 x 120 mm)
  • Esiasennettuna kaksi 120 mm tuuletinta takana
  • Tuki maksimissaan 280 mm nestejäähdyttimille edessä ja 120 mm: nestejäähdyttimille takana.

NZXT luottaa siis kylkipaneeliensa kiinnityksessä Lian Lin tapaan työkaluttomaan ratkaisuun, mutta push-pull-tappien sijaan valmistaja nojaa hieman perinteisempiin sormiruuveihin. Suoraan paketista avatessa kotelon jokainen sormiruuvi on kiristetty sen verran tiukalle, että ruuvimeisselille tulee tarvetta, mutta ensimmäisen löystyttämisen jälkeen paneelit ovat irrotettavissa helposti. Teräksinen oikea kylkipaneeli on myös miellyttävän jämäkkä johtojenhallinnan kannalta, sillä kyseisen paneelin taakse on mahdollista piilottaa yllättävänkin paksuja kaapelisotkuja ilman paneelin näkyvää taipumista.

Vasemman kyljen osalta kotelo luottaa karkaistuun lasiin, joka kiinnitetään koteloon alalaidan reikiin ja ylälaidan pinniliitäntöihin painamalla ja yhdellä sormiruuvilla kiristämällä. Kiinnitystapa on nopea ja jämäkkä, minkä lisäksi vain yhdellä kotelon takaosassa sijaitsevalla sormiruuvilla kiinnittämisen myötä lasipaneeli itsessään pysyy miellyttävän puhtaana ylimääräisistä osista.

Kattopaneelia NZXT:ssä ei ole tarkoitettu irrotettavaksi, vaan se on osa kotelon runkoa. Katto on suhteellisen pelkistetty, eikä sieltä ole löydettävissä kuin takalaidassa sijaitseva 120 mm:n tuuletinpaikka, joka on jo tehtaalta varustettu NZXT:n omalla tuulettimella. Etupaneelin liittimet on sijoitettu katon etuosaan. Valikoima jää hieman Lian Lista jälkeen, sillä virtapainikkeen lisäksi liitinvalikoima muodostuu 3,5 mm:n yhdistelmäliittimestä (jonka kautta kuljetetaan ääni sekä ulos että sisään), yhdestä USB 3.1 Gen 1 Type-A-liittimestä ja yhdestä USB 3.1 Gen 2 USB Type-C tyypin liittimestä. Olisikin toivottavaa, että Gen 1 -tyypin liitännästä otettaisiin Lian Lin tapaan kaikki hyöty irti ja tarjottaisiin myös toinen Type-A-portti etupaneeliin. Gen 2 -liittimen tarjoaminen lisänä on kuitenkin ehdottomasti plussaa.

Virtapainike NZXT:ssä on tuntumaltaan hyvin samankaltainen kuin Lian Lissäkin. Painikkeen ympärille kehän muodostavaan valkoiseen virta-LED:iin on integroitu myös HDD-LED, joka on välkkyy suhteellisen tyylikkäästi vain hieman kirkkaampana valkoisena samassa ympyrässä.

Teräksinen etupaneeli puolestaan luottaa täysin ruuvittomaan ratkaisuun ja sen irrottaminen tapahtuu vetämällä alalaidasta. Paneelin takaa paljastuu pölysuodatetetut paikat kahdelle 120 tai jopa 140 mm:n tuulettimelle.

Takaa ja pohjasta kotelo näyttää pitkälti pystysuunnassa kutistetulta miditornikotelolta. Takaosan alalaidassa sijaitsee valmiiksi SFX-kokoon adaptoitu virtalähdepaikka, johon on kuitenkin mahdollista sijoittaa myös täysikokoinen ATX-virtalähde. Emolevyn vieressä sijaitsee kotelon neljäs 120 mm:n tuuletinpaikka. Kyseiseen paikkaan on asennettu toinen H210:n kahdesta esiasennetusta 120 mm:n tuulettimesta. Pohjaa puolestaan hallitsee kiinnitysurat 3,5 tuuman kiintolevylle sekä suurikokoinen pölyfiltteri, joka suodattaa virtalähteen pohjasta ottamaa ilmaa. H210 on vertailun koteloista ainoa, joka ei luota sisäiseen jatkokaapeliin virtalähteen sijoituksessa. Alalaidasta löytyvä virtalähde helpottaakin kotelon ulkopuolista johtojen hallintaa mukavasti paksun virtakaapelin jäädessä alimmaiseksi.

 

Kotelo sisältä

Myös kylkipaneeleiden takaa paljastuva näkymä on hyvin tuttu miditornikoteloista. Kyljet on kiinnitetty sormiruuveilla, joten kotelon aukaiseminen ja koneen kasaamisen jälkeenkin sisälle pääseminen on miellyttävän helppoa, eikä siihen tarvita työkaluja. Lian Li:n tapaan sisärungon katto ja etuosa ovat kiinteitä, joten aivan täyttä pääsyä käsiksi joka puolelle kotelossa ei ole, mutta suhteellisen tilavan sisustan myötä pelkkien kylkipaneelien irrottaminenkin kantaa jo pitkälle.

Sisätiloissa huomion arvoista on kaapeleidenhallintaan tarkoitettujen pisteiden määrä. Oikean kyljen takana sijaitseva tila on avara ja sieltä löytyy valmiita johtokouruja, jotta virtalähteen kaapelit olisivat vietävissä mahdollisimman tyylikkäästi emolevylle saakka. Kouruissa on jopa esiasennettuna yksittäinen tarranauhaside, jolla kaapelit saa niputettua.

Myös emolevyosaston puolella on huolehdittu sisätilojen siisteydestä. Virtalähde on eristetty omaan osioonsa kotelon alaosaan, eivätkä sen kaapelit tai etupuolelle sijoitettava 3,5 tuuman tallennusasema ole sen myötä näkyvissä karkaistusta lasista valmistetusta kylkipaneelista huolimatta. Harmillisesti suhteellisen tilavasta kammiosta huolimatta 3,5 tuuman asemille on vain yksi paikka kotelon pohjalla useamman levyn mahdollistavan kehikon sijaan. Emolevyn oikealta puolelta löytyy NZXT:n muistakin H-sarjan koteloista tuttu pystysuuntainen peitepaneeli, joka onnistuu valmiissa kokoonpanossa peittämään hyvin kaapeleita.

2,5 tuuman asemapaikkoja kotelosta löytyy kolme – kaksi emolevyn takaa ja yksi virtalähdekammion ja lasikyljen välistä. Näistä viimeksi mainittu onkin omiaan, jos omaa SSD-valintaansa haluaa esitellä.

NZXT:stä löytyy Lian Lin tavoin huomattavat määrät tilaa ilmajäähdytykselle. Prosessoricoolerin korkeuden osalta tuki on Lian Lin kanssa identtinen 165 mm. Näytönohjaimen osalta NZXT kuitenkin häviää, sillä tilaa on vain hieman yli kahden korttipaikan paksuisille korteille ennen kuin virtalähdekammion muodostama välipohja tulee vastaan. Välipohja on kuitenkin rei’itetty, joten näytönohjaimen jäähdytysratkaisu voi siirtää ilmaa sen läpi. Näytönohjainten pituuden osalta NZXT pistää kuitenkin puoli senttimetriä Lian Lita paremmaksi 325 mm:n tilallaan. NZXT:n tapauksessa on kuitenkin otettava huomioon, että etupaneeliin näytönohjaimen kohdalle asennetut tuulettimet voivat syödä tuota tilaa lyhyemmäksi.

Pienempää näytönohjaimen ilmajäähdytystilaa NZXT kuitenkin paikkaa huomattavasti monipuolisemmalla nestejäähdytystuella. Lian Li:n tavoin takapaneelin 120 mm:n tuuletinpaikkaan on mahdollista sijoittaa 120 mm:n jäähdytin, mutta sen lisäksi NZXT:n etupaneeliin mahtuu maksimissaan jopa 280 mm:n jäähdytinkenno.

 

Kokoonpanon asennus koteloon

NZXT H210:n mukana toimitettava kasausohje on tulostettu yhdelle hieman A3:a suuremmalle paperille. Kuvitetut ohjeet on kirjoitettu jopa 11 eri kielelle, mutta käytännössä kyseessä on vain yksittäisiä lauseita Lian Lin ohjeiden tapaan, jotka kertovat, mistä tilanteessa kuvassa on kyse. Ohjeet ovat suhteellisen yksinkertaiset, mutta kuitenkin hyvin suuripiirteiset, joten ensimmäistä kasaustaan suunnittelevalle ne voivat tuottaa hieman hankaluuksia. Suurimpana miinuksena ohjeissa ei mainita mihin käyttöön mitkäkin ruuvit ovat, vaikka ruuvit on nimetty omiin pusseihinsa. Voisikin toivoa, että joko ruuvien nimet liitettäisiin eri komponentteihin ohjekirjassa tai jo pusseissa voisi olla nimettynä ruuvit käyttötarkoituksittain.

Kokoonpanon kasaaminen itsessään on käytännössä pienikokoisen miditornirakenteen myötä ennestään miditorneja kasanneille suhteellisen tuttu kokemus. Virtalähteen paikalle kotelossa on esiasennettu ATX-adapteri, jolla SFX-kokoisen virtalähteen kiinnittäminen on mahdollista. SFX-virtalähteelle esiasennettu adapteri voitaneen ottaa vinkkinä käytettävien osien suhteen. ATX-virtalähteet asettuisivat virtalähdekammion yläpohjaan saakka, jolloin näytönohjaimelle saatavissa oleva hengitystila kutistuisi huomattavasti, joten varsinkin tehokkaampia näytönohjaimia käytettäessä pienemmän virtalähteen tuoma lisätila voi olla tarpeen.

SFX-virtalähteitä käytettäessä rakennuksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon kotelon suhteellisen suuri koko. Esimerkiksi testikäytössämme olleen Silverstonen suhteellisen lyhyet kaapelit eivät yltäneet emolevylle saakka, minkä seurauksena jouduimme vaihtamaan johdot pidempiin. Monien pienempien virtalähteiden kanssa kannattaakin varautua joko kaapeleiden vaihtamiseen tai jatkopalojen ostamiseen.

Muilta osin esimerkkikokoonpanon asennus oli varsin kivuton, eikä suurempia ongelmia ollut havaittavissa. Oikean kylkipaneelin takana on hyvin tilaa kaapeleiden vedolle, mikä mahdollistaa vasemman lasikyljen läpi näkyvän maiseman siistimisen suhteellisen helposti. Näytönohjaimen alle asetettava tukipalanen, joka kiinnittyy virtalähdekammion tuuletusaukkoihin, osoittautui myös hyväksi lisäksi, sillä sen avulla usein hieman häiritsevän näköisen näytönohjaimen taipumisen sai estettyä kokonaan.

Kattavasta sormiruuvien käytöstä kotelolle on myös annettava kiitosta, sillä molempien kylkipaneelien irrottaminen ja kiinnittäminen onnistuu nopeasti ilman työkaluja. Kotelon metalliset kylkipaneelit ovat myös miellyttävän jämäkät ja sormiruuveilla oikean kylkipaneelin saa kiinnitettyä vielä suhteellisen paksunkin kaapelimäärän kanssa. Myös näytönohjain käyttää sormiruuveja, joskaan niiden pyörittämiseen ole juurikaan tilaa. Käytännössä niiden kanssa ruuvimeisselin käyttö todettiin helpommaksi.

Keskeiset huomiot asennuksesta:

  • Kylkipaneelit ja näytönohjaimen ruuvit on toteutettu sormiruuveilla.
  • Näytönohjaimen sormiruuvien käyttöön on huomattavan vähän tilaa.
  • Etupaneeli irtoaa vetämällä.
  • Oikean kyljen takana on hyvin tilaa johtojenhallintaan.
  • SFX-virtalähteiden lyhyet kaapelit voivat jäädä kotelossa liian lyhyiksi.
  • ATX-virtalähde voi vaikuttaa näytönohjaimen lämpötiloihin.

 

Fractal Design Era ITX

Fractal Design on suurimmalle osalle tietokoneita harrastavista ihmisistä tuttu nimi vähintään Define-sarjan tornikoteloista. ITX-puolellakin valmistaja on vaikuttanut jo ennestään muun muassa io-techin verrokkikotelona toimivan Node 304, Define-sarjan ITX-kokoisen Nano S:n ja ohutta konsolimaista tyyliä mukailevan Node 202:n muodossa.

Tänä keväänä julkaistu Era ITX on Fractal Designille täysin uuden mallisarjan avaus, sillä kotelo ei kuulu vanhoihin Node tai Define -sarjoihin. Kotelo on saatavilla viitenä värivaihtoehtona – sininen, valkoinen, harmaa, musta ja kultainen. Jokaisen värivaihtoehdon mukana toimitetaan kaksi kattolevyä – umpinainen ja rei’itetty. Rei’itetty on kaikissa malleissa materiaaliltaan muovia, mutta umpinaisen materiaali vaihtuu värin mukaan. Valkoisen ja harmaan mukana toimitetaan puinen kattopaneeli, kun taas loput värit luottavat tummennettuun karkaistuun lasiin. Testiin saapunut yksilö edustaa harmaata värivaihtoehtoa.

Fractal Design Era ITX:n on Hinta.fi-hintavertailupalvelun mukaan Suomessa saatavilla edullisimmillaan noin 155 euron hintaan. Valmistajan suositushinta on 164,99 euroa.

Era ITX toimitetaan perinteisessä ruskeassa pahvipakkauksessa, johon on painettu mustalla kuvía kotelosta, listaus spekseistä ja usealla kielellä kotelon pääominaisuudet. Kotelo itsessään on suojattu paketin sisällä perinteisen läpikuultavan muovipussin sijaan pehmeällä tummalla pussilla ja muotoon leikatuilla styroxlevyillä.

Kotelon ohella pakkauksesta löytyy ohjekirja ja pienempi pahvipakkaus, joka sisältää molemmat kattopanelivaihtoehdot sekä tarvittavat ruuvit ja neljä nippusidettä.

 

Kotelo ulkoa

Fractal Design Era ITX on 16 litran tilavuudellaan testijoukon koteloista selvästi pienikokoisin. Käytännössä suurin ero rinnatusten vertailun toiseksi pienimpään TU150:een verrattuna tulee kotelon leveydestä, sillä Era ITX on jopa 44 mm Lian Lita kapeampi. Vertailun pienimmän koon lisäksi Era ITX nappaa huomion myös vertailun kalleimman hinnan myötä. Yli 150 euron hinnallaan se on lähes 40 euroa toiseksi kalleinta TU150:tä kalliimpi.

Korkeaa hintaa puolustamassa on kuitenkin Era ITX:n rakenne, joka on selvästi vertailun laadukkain ja erikoisin. Alumiinipaneelit ovat viimeistelyltään todella laadukkaat ja jämäkät, minkä lisäksi rakenteessa ei ole havaittavissa ylimääräisiä aukkoja tai rosoisia laitoja paneelien välissä. Lisäksi umpinaisen kattopaneelin puinen rakenne on erittäin hyvän näköinen. Yli 150 euron hintaluokassa on kuitenkin annettava miinusta kotelon rakenteessa alumiinin ohessa käytetystä muovista pohjassa ja takaosassa.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

  • Ulkomitat: 310 x 155 x 325 mm
  • Paino: 4 kg
  • Tilavuus: 16 litraa
  • Mini-ITX -yhteensopiva
  • Kaksi laajennuskorttipaikkaa (tukee max. 290 mm pitkiä, 47 mm paksuja ja 125 mm korkeita kortteja)
  • Neljä 2,5 tuuman levypaikkaa (kaksi jos 3,5 tuuman levy käytössä / ei yhtään jos kaksi 3,5 tuuman levyä käytössä)
  • Kaksi 3,5 tuuman levypaikka (yksi jos yksi tai kaksi 2,5 tuuman levyä käytössä, ei yhtään, jos kolme tai neljä 2,5 tuuman levyä käytössä)
  • ATX-virtalähdetuki (pitkä PSU voi rajoittaa näytönohjaimen pituuden 190 (ATX) tai 210 mm:iin (SFX))
  • Prosessoricoolerin maksimikorkeus 120 mm (Emolevyn yläpuolisen levykelkan kera 70-91 mm)
  • Viisi tuuletinpaikkaa. (katossa 2 x 120 mm, pohjassa 2 x 140 mm ja takana yksi 80 mm, pohjan tuuletinpaikat käytössä vain ilman lisäkortteja tai max yhden korttipaikan korkuisen kortin kanssa)
  • Mukana toimitetaan yksi 80 mm:n Fractal Design Silent Series R3 -tuuletin
  • Tuki maksimissaan 240 mm nestejäähdyttimelle katossa.

Vertailun muiden osapuolten tavoin myös Era ITX nojaa kylkipaneeliensa kiinnityksessä työkaluttomuuteen. Kyljet kiinnittyvät push-pull-tapeilla, mutta Fractalin muista erottavana tekijänä kylkien alapuoli kiinnittyy suoran tapin sijaan kiintolevyjen pikakiinnityksistä tuttujen kumitappien avulla.

Molemmista kylkipaneeleista löytyy myös rei’itykset. Vasemman kyljen rei’itys nousee etuosan alalaidasta kohti takaosan ylälaitaa tarjoten siten etuosan matkalla reitin avoimen näytönohjaimen ulostuloilmalle ja loppuosastaan sisääntulo ilmaa emolevyä päin puhaltaville prosessoricoolereille. Oikean kylkipaneelin rei’tys puolestaan laskeutuu keskeltä yläosaa keskelle takaosaa ollen lähinnä symmetriaa tarjoava vastine vasemman puolen rei’ille ilman selkeää jäähdytyskohdetta. Molempien kylkien rei’itykset on pölysuodatettu sisäpuolelta helposti irrotettavissa olevilla suodattimilla.

Era ITX:n etupaneeli on kiinteä, eikä sitä ole tarkoitettu irrotettavaksi. Vertailun koteloista ainoana Era ITX:n etupaneelin painikkeet ja liitännät löytyvät kirjaimellisesti etupaneelista katon etuosan sijaan. Valikoimaltaan Fractalin liitännät vastaavat TU150:n valikoimaa muodostuen yhdestä Type-C-mallisesta USB 3.1 Gen 2 -liitännästä ja kahdesta Type-A -mallisesta Gen 1 -liitännästä. Tämän myötä kotelo tukee vanhempaa useimmista emolevyistä löytyvää 3.1 gen 1 -standardia sen täydellä kahden portin voimalla, mutta tarjoaa lisäksi tulevaisuudessa todennäköisesti jossain määrin yleistyvän gen 2 type-C -liitännän.

Kattopaneeli on puolestaan irrotettavaa mallia. Kiinnitykseen Fractal käyttää mielenkiintoisesti magneetteja tarjoten jopa push-pull-tappeja helpomman tavan aukaista paneeli. Katon alta paljastuu magneettinen pölysuodatin, joka suojaa katon kahta 120 mm:n tuuletinpaikkaa. Magneettisen kiinnityksen myötä kattopaneelin vaihtaminen mukana tulevan kiinteän ja rei’itetyn version välillä on miellyttävän helppoa ja nopeaa. Fractalin oman suosituksen mukaan katon tuuletinpaikkoja tulisi käyttää ilman poistoon, jolloin pölysuodattimen käyttö on hieman erikoinen ratkaisu ja varsinkin kiinteän kattopaneelin kanssa käytettäessä pölysuodatin tuntuu hieman turhalta lisältä rajoittamassa ilmavirtausta. Harmillisesti Fractal on kuitenkin päätynyt tekemään suodattimen käytöstä pakollista, sillä kattopaneelit kiinnittyvät suodattimen magneetteihin ja ilman suodatinta paneeli vain lepää paikallaan ilman minkäänlaista kiinnitystä.

Valkean ja testissä mukana olleen harmaan Era ITX:n mukana toimitettava kattopaneeli on tietokonekoteloissa suhteellisen harvinaista materiaalia – puuta. Puinen paneeli tuo koteloon mukavan kontrastieron alumiiniin nähden ja on varsin hyvännäköinen. Paneelin pohjana toimii metallilevy, joka mahdollistaa kiinnityksen magneettisuuden ja tarjoaa puulle lisää tukea. Parempaa ilmankiertoa kaipaaville tarjolla oleva rei’itetty kattopaneeli on materiaaliltaan hintaluokka huomioiden harmillisesti muovia.

Pohjasta kotelo eroaa huomattavasti kilpakumppaneistaan. Lian Lin ja NZXT:n vahvasti rei’itettyjen pohjien sijaan Fractal luottaa suljettuun ratkaisuun. Rei’itetyn kattopaneelin tavoin myös pohja on harmillisesti muovinen muualla kotelossa käytetyn alumiinin sijaan, mikä on ehdottomasti tässä hintaluokassa miinus. Muovi on myös havaittavasti erisävyistä muualla kotelossa käytettyyn alumiiniin verrattuna. Näytönohjaimen ilmanotto nojautuu Era ITX:ssä pohjan pitkiä kylkiä kiertävään rei’itykseen, joka on kenties kilpailijoiden kokonaan rei’itettyjä pohjia tyylikkäämpi ratkaisu, mutta tarjoaa huomattavasti heikomman ilmankierron. Positiivisena puolena myös pohjan rei’itykset ovat täysin pölysuodatetut. Suodattimet on irrotettavissa helposti pelkästään kylkien irrottamisen jälkeen.

Pohjassa sijaitsevien 140 mm:n tuuletinpaikkojen hyödyntämistä varten pohja on irroitettava ruuvaamalla irti neljä ruuvia. Käytännössä tälle on tarvetta suhteellisen harvoin, sillä tuulettimet mahtuvat vain korkeintaan yhden korttipaikan paksuisten lisäkorttien kanssa.

Takaa paljastuu kotelon ehkä hieman oudohkot mittasuhteet. Kotelo on käytännössä TU150:n korkuinen ollen kuitenkin huomattavasti kapeampi. Takaa katsoessa paljastuu, että suurin osa lisäkorkeudesta tulee emolevyn yläpuolelle jätetystä tyhjästä tilasta. Kyseinen tila mahdollistaa kattoon tuuletinten lisäksi nestejäähdyttimen asentamisen, mutta toisaalta vastapainona pohjaan on jätetty huomattavan vähän tilaa näytönohjaimelle. Harmillisesti myös takaosan paneeli, jossa kotelon ainoa esiasennettu 80 mm:n Silent Series R3 -tuuletin (1600 RPM; 20,2 CFM; 18,1 CFM) sijaitsee, on valmistettu muovista. Kyseinen muovi on myös suhteellisen ohutta ja esimerkiksi tuuletinta ruuvatessa materiaali antaa huomattavan paljon periksi. Virtalähdekaapelin sisääntuloreikä on sijoitettu kotelon alaosaan, mikä helpottaa kaapelinhallintaa kotelon ulkopuolella. Sisätiloissa jatkokaapeli tulee kuitenkin helposti hieman tielle sen sijoittuessa suoraan emolevyn yläpuolelle.

 

Kotelo sisältä

Era ITX:n kylkipaneelien takaa paljastuu suhteellisen tiiviisti pakattu sisusta, joka poikkeaa ensisilmäyksellä tornikoteloiden tutusta ulkonäöstä, mutta paljastuu lähemmän tarkastelun jälkeen moni tavoin perinteiseksi rakenteeksi. Oikean kyljen takaa paljastuva emolevyn tausta on todella ahdas ja tämän vertailun ainoana liian kapea kaapeleiden johdottamiselle. Ikkunattomat kylkipaneelit osoittautuvatkin Era ITX:n kanssa siunaukseksi, sillä kaapeleiden saaminen esteettisesti miellyttäväksi on kotelon sisällä huomattavan vaikeaa.

Oikean kyljen takaa perinteistä näkymää peittämässä on emolevyn yläpuolelta läpi kotelon ylhäältä alas kulkeva levykehikko, johon on mahdollista kiinnittää joko kaksi 2,5 tuuman asemaa tai yksi 3,5 tuuman kiintolevy. Jos levyille ei ole tarvetta, voi kehikon jättää pois.

 

Kylkien ollessa kiinnitetty push-pull-tapeilla ja katon magneeteilla, on kotelon aukaiseminen varsin helppoa. Kuitenkin jälkikäteen osiin käsiksi pääseminen on selvästi vertailun haastavinta, sillä levykehikko emolevyn yläpuolella peittää tehokkaasti näkyvyyden lähes kaikkialle kotelossa. Myös virtalähteen kehikko ottaa oman osuutensa tilasta, joskaan ei yhtä häiritsevästi.

Ilmajäähdytyksen osalta Fractal Design tarjoaa vertailun heikoimman yhteensopivuuden. Prosessoricoolerille on pystysuuntaista tilaa (emolevyn pinnasta) ilman levykehikkoa 120 mm ja emolevyn edessä sijaitsevan kehikon kanssa käytettyjen tallennusasemien paksuudesta riippuen 70-91 mm. Näytönohjaimen osalta kotelossa ei ole ylimääräistä tilaa kahden korttipaikan lisäksi, mikä rajoittaa valikoimaa huomattavasti. Tämä on erityisen harmillista ottaen huomioon kotelon suhteellisen suuren korkeuden. Lisäksi kotelon kapeus rajeuttaa näytönohjainvalikoimaa reilusti, sillä koteloon ei mahdu juurikaan normaalia korttipaikkaa korkeammat näytönohjaimet, varsinkaan jos lisävirtaliittimet ovat perinteiseen tapaan kortin päällä.

Nestejäähdytyksen osalta kotelo kuitenkin tarjoaa hyvin tilaa. Kattoon mahtuu jopa 240 mm:n nestejäähdytin, joskin virtalähteen pituutta täytyy silloin jonkin verran rajoittaa. Positiivisena puolena virtalähteen kiinnityskehikko on modulaarinen, joten korkeus on helposti säädettävissä. Ilman nestejäähdytintä virtalähde onkin asennettavissa suhteellisen korkealle, mikä erityisesti SFX-virtalähteiden kanssa jättää paljon tilaa johtojen hallinnalle.

Virtalähteen kiinnityskehikko sijaitsee kotelon etuosassa. Koteloon on esiasennettu kaksi kehikkoa, joista toinen on ATX-virtalähteille ja toinen SFX-virtalähteille. Näistä toisen voi jättää asennuksen jälkeen ymmärrettävästi pois kotelosta. Virtalähde asetetaan puhaltamaan ilmaa pois katon kautta ja täten se ottaa ilman kotelon sisältä joko emolevyn puolelta tai etupaneelin puolelta. Emolevyn puolelta tuulettimella ei juurikaan jää tilaa ottaa ilmaa, jos virtalähdekehikossa sijaitseva levykehikko on käytössä. Täten etupaneelin ja virtalähteen väliin jäävää rei’itystä vasten tuulettimen asettaminen jää loogisimmaksi vaihtoehdoksi. Virtalähde ottaa siis ilmaa sisäänsä pienestä välistä, suljetun etupaneelin takaa, mikä vaikuttanee väistämättä jonkin verran lämpötiloihin virtalähteessä. Olisikin ollut toivottavaa, että virtalähde ottaisi ilmaa esimerkiksi vasemmasta kylkipaneelista jonkinlaisen rei’ityksen kera, tai Lian Lin tapaan kotelon sisältä puhaltaen sitä ulos kylkipaneelista. Lisätuulettimia käytettäessä 120 mm:n kattotuuletin kuitenkin avittanee huomattavasti virtalähteen jäähdytystä sen sijoittuessa suoraan virtalähteen ulostulon yläpuolelle.

ATX-virtalähteen käyttäminen estää virtalähdekehikkoon yhdessä sijaitsevan levypaikan käyttämisen. Jos SFX-virtalähdettä käyttäessä ei koe tarvetta levypaikalle, on sen irrottaminen myös SFX-kehikosta mahdollista.

 

Kokoonpanon asennus koteloon

Fractal Design Era ITX:n mukana toimitettava kasausohje on painettu laadukkaaseen vihkoon. Vihko sisältää kattavat kuvitetut ohjeet englanniksi ja on ehdottomasti vertailujoukon selkein. Kasausohjeiden lisäksi vihkonen esittelee erilaisia kokoonpanoja valmistajan mukaan optimaalisilla järjestelyillä ja antaa ohjeet pölysuodatinten irrottamiseen puhdistamista varten.

Kokoonpanon asentaminen itsessään on samankaltainen vertailun muiden koteloiden kanssa. Suurimman muutoksen aiheuttaa täysin olematon tila emolevyn takana, minkä myötä johtojen hallinta on huomattavasti NZXT:tä ja Lian Litä haastavampaa. SFX-virtalähteen käyttä onkin suositeltavaa, sillä mahdollisimman lyhyet virtalähteen kaapelit ovat ehdottomasti edukseen Era ITX:ssä.

Toinen huomion vievä yksityiskohta asennuksessa on näytönohjaimen tila. Käytännössä suhteellisen hyvästä pituussuuntaisesta tilasta huolimatta kotelossa on erittäin vähän tilaa näytönohjaimelle, sillä vain 47 mm:iin rajoitetun paksuuden lisäksi kotelon kapeuden myötä kortin leveys on rajoitettu 125 mm:iin. Testikokoonpanossa olleen RX570:n mahduttaminen lisävirtaliittimineen osoittautui juuri ja juuri mahdolliseksi, vaikka kortti oli teoriassa hieman liian korkea (128 mm).

Muilta osin kasaus oli varsin kivuton, eikä suurempia ongelmia ollut havaittavissa. Täysin M.2-mallisiin SSD-levyihin pohjautuvissa kokoonpanoissa sekä emolevyn yläpuolelle tuleva levykehikko kuin myös virtalähdekehikon levykehikko kannattaa irrottaa, koska silloin sekä prosessoricoolerille saatavilla oleva tila kasvaa kuin myös kaapelinhallinta helpottuu. Kehuja kotelo ansaitsee ehdottomasti irti ruuvattavissa olevasta kattopaneelista, joka mahdollistaa katon tuuletinten tai nestejäähdyttimen ruuvaamisen kiinni kotelon ulkopuolella.

Keskeiset huomiot asennuksesta

  • Kylkipaneelit on toteutettu push-pull-pinneillä.
  • Kattopaneeli on ruuvattavissa irti, jolloin tuulettimet tai jäähdyttimen voi asentaa kotelon ulkopuolella.
  • Näytönohjaimelle on erittäin vähän tilaa.
  • Ilmajäähdytykseen vertailujoukon vähiten tilaa.
  • Pohjan tuuletinpaikat käytettävissä vain yhden korttipaikan paksuisilla korteilla.
  • ATX-virtalähteen käyttö rajoittaa huomattavasti muiden osien mahtumista.
  • Oikean kyljen takana ei ole käytännössä yhtään tilaa johtojen hallintaan.

 

Testikokoonpano

Testikokoonpano:

Testikokoonpano on edellisestä ITX-koteloartikkelista tuttu. Kokoonpano rakentuu Asus Maximus VI Impact -emolevyn ja Intel Core i5-4670K -prosessorin ympärille. Prosessori asetettiin peruskellotaajuuksilleen 3,4 GHz:n tasolle 1,05 voltin jännitteellä, jotta se tuottaisi hallittavan määrän lämpöä pienen coolerin jäähdytettäväksi. Näillä asetuksilla HWiNFO64 -testisovellus ilmoitti prosessorin virrankulutukseksi noin 85 wattia.

Näytönohjaimena testikokoonpanossa käytettiin Asuksen ROF Strix Radeon RX 570 -korttia, joka on varustettu Asuksen DirectCU II -jäähdyttimellä. Kotelotestien kannalta on keskeistä, että näytönohjaimen cooleri ei puhalla lämmintä ilmaa kotelon ulkopuolelle, vaan puoliavoimena jättää ainakin osan lämmöstä kotelojäähdytyksen hoidettavaksi. Useimmat nykymarkkinoilta löytyvät näytönohjaimet käyttävät tämän kaltaista jäähdytysratkaisua. AMD ilmoittaa RX 570:n TBP-arvoksi (Typical Board Power) 150 wattia. Testeissä näytönohjaimen tuulettimet lukittiin pyörimään 70 prosentin nopeudella, mikä vastaa testissä olleella näytönohjaimella noin 2000 RPM:n nopeutta.

Jäähdytyksestä vastaa matalaprofiilinen Noctua NH-L9i -prosessoricooleri, joka on yhteensopiva mahdollisimman erilaisten SFF-koteloiden (Small Form Factor) kanssa. Alumiinirivastoinen ja kuparipohjainen cooleri on vain 37 mm korkea ja se on suunniteltu erityisesti mini-ITX- ja HTPC-koteloissa käytettäväksi. Testeissä coolerin 92 mm:n NF-A9x14-tuuletin asetettiin pyörimään täydellä 2400 RPM kierrosnopeudella.

Myös virtalähdevalintamme poikkeaa huomattavasti miditornitesteissä käytetystä ATX-virtalähteistä. ITX-testeissä virransyötöstä vastaa Silverstonen 700 watin kokonaisteholla varustettu SFX-kokoinen SX700-G -malli. SX700-G on varustettu 80 Plus Gold -tason energiatehokkuudella ja suhteellisen hiljaisella 92 mm:n tuulettimella. Kevyessä alle 350 watin rasituksessa tuuletin pysyykin matalahkolla 1300 RPM:n kierrosnopeudella, minkä seurauksena se ei tuota koteloiden tuuletinten melumittauksissa häiritsevää meteliä.

Verrokkikoteloksi valitsimme io-techissä toimivaksi ITX-koteloksi ja hyväksi vertailukohdaksi havaitun Fractal Designin Node 304 -kuutiokotelon. Kyseinen kotelo alkaa olla jo suhteellisen iäkäs mutta kuitenkin hyvin aikaa kestänyt. Node 304:n fyysiset mitat ovat 250 x 210 x 374 (L x K x S) ja paino 4,9 kg. Kotelosta löytyy kuusi 2,5 / 3,5 tuuman levypaikkaa ja jäähdytys on hoidettu kolmella tuulettimella (tulo 2 x 92 mm ja poisto 1 x 140 mm).

Ajoimme testeissä Node 304:n tuulettimia maksiminopeudella, eli etutuulettimia 1300 RPM ja takatuuletinta 1000 RPM pyörimisnopeudella.

 

Melumittaukset ja melun arviointi korvakuulolta

Koteloiden vakiojäähdytysratkaisun melumittaus suoritettiin Trotec SL300 -desibelimittarilla kotelon edestä, molemmilta sivuilta ja takaa. Mittari oli kiinnitettynä kamerajalkaan siten, että se osoitti noin 30 cm:n etäisyydeltä loivasti alaviistoon kohti kotelon ulkopaneeleita.

Mittaukset toteutettiin hiljaiseen aikaan normaalissa kerrostalokaksiossa. Taustamelun tasoksi mittasimme noin 31 desibeliä. Mittarin kymmenyksen tarkkuudella antamat mittaustulokset pyöristettiin kuvaajassa lähimpään puoleen desibeliin, mutta tuloksissa kannattaa huomioida, että pienin luotettava mittaustarkkuus mittarimme ja mittausympäristömme olosuhteissa lienee noin yhden desibelin luokkaa. Tulokset ovat siis suuntaa-antavia, eivätkä vertailukelpoisia esimerkiksi muiden testisivustojen melumittausten kanssa.

Mittausten aikana kotelon kokoonpano asetettiin toimimaan näytönohjaimen ja prosessoricoolerin osalta täysin passiivisena, jotta niistä lähtevä ääni eliminoitaisiin ja mittauksissa näkyisi vain koteloiden tuuletinten äänenpaine. Virtaa tuulettimille syötettiin testikokoonpanossa olleella Silverstone SX700-G -virtalähteellä, jota ei valitettavasti saanut täysin passiiviseksi. Korvakuulolta virtalähteen tuottamaa ääni oli kuitenkin suhteellisen pientä, eikä se erottunut kotelotuuletinten takaa.

Koteloiden rakenteiden vaimennusmittauksia emme kokeilujen perusteella nykyisillä mittausvälineillä sekä vallitsevissa mittausolosuhteissa pysty järkevästi mittaamaan, sillä mittaustulosten erot jäävät virhemarginaaliin verrattuna liian pieniksi. Ympäristön ja mittausvälineiden myötä mittaustuloksia kannattaa käyttää tässäkin yhteydessä lähinnä suuntaa-antavina ja ottaa huomioon myös millaiseksi melu arvioidaan korvakuulolta.

Vertailuryhmän koteloista Lian Lin mukana ei toimiteta ollenkaan tuulettimia, joten kyseinen kotelo jäi melumittausten ulkopuolelle kotelon melun ollessa täysin riippuvainen käyttäjän valitsemista osista. Fractal Design toimittaa Era ITX:n mukana yhden 80 mm:n SSR3-tuulettimen (1600 RPM; 20,2 CFM; 18,1 CFM), joka kuuluu heidän hiljaisten tuuletinten mallistoon. NZXT puolestaan toimittaa kotelonsa mukana kaksi 120 mm:n Aer F120 -tuulettimen koteloversiota (1200 RPM; 50,4 CFM; 28 dBA). Melumittaukset ajoimme tuuletinten täydellä voimakkuudella, jolloin se antaa kuvan koteloiden äänekkäimmästä vaihtoehdosta, josta voi tuulettimia säätämällä tarpeen vaatiessa hiljentää. Era ITX:n 80 millimetrin tuulettimen maksiminopeus on 1600 RPM ja H210:n 120:n millimetrin tuuletinten 1300 RPM.

Testeissä H210 osoittautui huomattavasti Eraa äänekkäämmäksi koteloksi. Usein pienemmät tuulettimet ajatellaan lähtökohtaisesti äänekkäämmäksi vaihtoehdoksi, mutta Era ITX:n mukana toimitettava 80 mm:n tuuletin on kokoisekseen suhteellisen matalilla kierrosnopeuksilla pyörivä, mikä näkyy myös äänentuotossa. NZXT:n mittausten valossa huomattavasti kovempi melutaso oli myös paljaalla korvalla kuultavissa, joskaan ero ei ole aivan yhtä radikaali kuin pelkät luvut antavat ymmärtää. NZXT H210:n tuulettimet ovat toki äänekkäät, mutta ne ovat äänenlaadultaan suhteellisen miellyttävät ja meteli onkin lähinnä matalaa huminaa. Tuulettimista ei ollut havaittavissa minkäänlaisia sivuääniä. Käytännössä tuulettimet ovat kuitenkin selvästi kerrostaloasunnon normaalia taustamelua äänekkäämmät, joten niiden säätäminen pienemmille kierrosnopeuksille on varmasti useille varteenotettava vaihtoehto. NZXT:n tuulettimet tukevat PWM-ohjausta, joten säätäminen sopiville kierrosnopeuksille on miellyttävän helppoa.

Fractal Designin 80 mm:n tuuletin osoittautui käytännössä lähes äänettömäksi. Yöllä täysin hiljaisessa kerrostaloasunnossa tuulettimesta oli kuultavissa tasaista huminaa, mutta käytännössä normaalissa päiväsajan taustamelussa tuuletin ei ole häiritsevä peruskäytössä. Myös Era ITX:n tuuletin on äänenlaadultaan miellyttävä ollen lähinnä matalaa ilman huminaa ilman ylimääräisiä sivuääniä. Matalan kierrosnopeuden myötä Era ITX:n tuuletin ei myöskään ole pienille tuulettimille tyypillisen korkeaääninen. Harmillisesti Fractal Designin tuuletin on vain 3-pinninen, joten sen hallinta on tehtävä jännitepohjaisesti PWM:n sijaan, mikä on ehdottomasti miinus erityisesti kotelon hintaluokka huomioiden. Era ITX:n 80 mm:n tuulettimen hiljaisuuden seurauksena se ei myöskään ole erityisen tehokas siirtämään ilmaa. Erityiseesti NZXT:n 120 mm:n tuulettimiin verrattuna Fractal Designin ratkaisu on huomattavan pienitehoinen jo käsin ilmavirtaa tunnusteltaessa.

 

Lämpötilamittaukset vakiojäähdytyksellä

Prosessorin sekä kokoonpanon muiden komponenttien lämpötilan seuraamiseen käytimme HWiNFO64 -sovellusta. Prosessorin lämpötilaksi kirjattiin sisäisen lämpötila-anturin neljälle ytimelle ilmoittamien arvojen keskiarvo ja HDD- ja SSD-levyjen lämpötiloiksi HWiNFO64:n antama lukema. Myös näytönohjaimen lämpötila on laitteen omien sisäisten anturien antama tulos, joka on luettavissa niin HWiNFO64:stä kuin myös tuuletinten säädössä käytetystä MSI Afterburnerista.

Kokoonpanon rasitus toteutettiin prosessorin osalta Prime 95 -testisovelluksen, näytönohjaimen osalta FurMark-testisovelluksen ja SSD- ja HDD-levyjen osalta CrystalDiskMark-testisovelluksen avulla. Ympäristön lämpötila oli mittausten aikaan noin 23-26 astetta. Lämpötila on graafeissa esitetty mitattujen lämpötilojen ja testiympäristön erotuksena (ΔT), mikä mahdollistaa huonelämpötilan vaihtelusta huolimatta tulosten vertailun keskenään. Lämpötilojen erotukset pyöristettiin lähimpään kokonaislukuun. (Prosessoriytimien lämpötilan keskiarvo – huoneen lämpötila = XX,XX ≈ XX) Artikkelissa sanallisesti lämpötiloja tulkitessamme sovelluksen antamien lämpötilojen keskiarvo on pyöristetty jo valmiiksi lähimpään kokonaislukuun.

Ympäristön lämpötilat testien aikana:

  • Fractal Design Node 304: 23,0 C
  • Lian Li TU150: 23,5 C
  • NZXT H210: 26,0 C
  • Fractal Design Era ITX (puukatolla): 25,5 C
  • Fractal Design Era ITX (ritiläkatolla): 25,5 C

Lämpötilamittauksissa kirjasimme ainoastaan rasituslämpötilat, jolloin koteloiden ilmanvaihtoa rasitetaan maksimaalisella lämpökuormalla ja siten lämmönsiirron kyvyt ja rajat saadaan parhaiten esiin. Ensin toteutimme testit koteloiden vakiokokoonpanolla, eli sillä tuuletinvalikoimalla, jotka koteloissa tulee esiasennettuina.

Era ITX:n mukana tullut yksi 80 mm:n tuuletin (1600 RPM) ja NXTN:n mukana tulevat kaksi 120 mm:n tuuletinta (1300 RPM) asetettiin pyörimään testin aikana täydellä nopeudella samoin kuin myös verrokkina toimineen Fractal Design Node 304:n tuulettimet. Lian Li TU150:n mukana ei tullut tuulettimia, joten kyseisen kotelon tulokset nojaavat täysin testikokoonpanon osien omiin tuulettimiin. Tässä testiosiossa kannattaa huomioida, että tilanne on osin varsin keinotekoinen, sillä todellisessa käytössä koteloihin tullaan useimmiten asentamaan käyttäjän toimesta tuuletin tai tuulettimia.

Lämpötilamittauksien tuloksia lukiessa tulee ottaa huomioon, että rasitustestit ovat keinotekoisia nimenomaan mahdollisimman suurta rasitusta ja lämpöä tuottavia sovelluksia. Vastaaviin lämpötiloihin komponentit nousevat vain harvoin, jos koskaan päivittäisessä käytössä. Lisäksi prosessorilämpötilat läpi testin ovat todella suuret, sillä prosessori pidettiin cooleriin nähden kohtuullisen suurilla virrankulutuslukemilla. Tämä tehtiin, jotta koteloiden väliset erot tulisivat mahdollisimman hyvin esille. Käytännössä tämän kokoluokan koteloissa kannattaa joko valita prosessoricooleriksi pykälää suurempi malli, tai valikoida prosessoriksi jokin moderni noin 65 watin kulutuksen prosessori, jollaisille myös käyttämämme Noctuan NH-L9i on alun perin suunniteltu. Pienikokoinen prosessoricooleri on valittu testikokoonpanon mahdollisimman hyvän yhteensopivuuden takaamiseksi.

Kokoonpanojen lämpötilaerot rasituksessa olivat suhteellisen suuria johtuen ainakin osittain koteloiden erilaisesta vakiona toimitettavien tuuletinten valikoimasta. Lian Li ei toimita TU150:n mukana ollenkaan tuulettimia, mikä näkyy myös lämmöissä. Prosessorin lämpötila nousi noin kymmenessä minuutissa 99 asteen throtlausrajaan (merkitty kuvaajassa punaisella) ja testi jouduttiin keskeyttämään. Kotelon umpinainen katto rajoittaa selvästi ilmankiertoa ja vähintään yksi tuuletin onkin ehdottomasti pakollinen hankinta kotelon oheen. Näytönohjaimen osalta kotelo pärjäsi paremmin. Lämmöt nousivat rasituksessa 81 asteeseen, mikä ei yllä testijoukon parhaimmistoon, mutta tarjoaa kuitenkin riittävän jäähdytyksen. Näytönohjaimen jäähdytystä todennäköisesti auttaa kyljen rei’itys, jonka kautta puoliavoimen näytönohjaimen lämmin ilma pääsee poistumaan. Suhteellisen umpinainen rakenne ja tuuletinten puute näkyy Lian Li:n tuloksissa myös HDD:n ja SSD:n osalta parhaimmistoon verrattuna korkeammissa lämmöissä.

NZXT H210 asetti vakiojäähdytyksellään uuden merkkipaalun io-techin ITX-testeihin voittamalla verrokkina toimineen Fractal Design Node 304:n. Koteloon esiasennetut kaksi 120 mm:n poistotuuletinta tekevät selvästi tehtävänsä mallikkaasti. Prosessorin lämpötilat nousivat noin 84 asteeseen ja näytönohjain tasottui 78 asteeseen. Node 304:lle H210 hävisi kuitenkin SSD-levyn lämpötiloissa sillä etupaneelin ja virtalähdekammion väliin asennettu SSD kävi 36 asteisena. HDD puolestaan pysyi yllättävänkin viileänä 32 asteessa.

Fractal Design Era ITX osoittautui prosessorinsa osalta riittäväksi suoriutujaksi saavuttaen samat lämpötilat niin puukatolla kuin myös rei’itetyllä ritiläkatolla. Prosessorin lämpötilat nousivat yhden 80 mm:n takatuulettimen kanssa noin 91 asteeseen ollen huomattavasti NZXT:tä tai Node 304 lämpimämpi, mutta kuitenkin selvästi viileämpi kuin TU150 ilman tuulettimia. Näytönohjaimen osalta Era ITX osoitti suljetun pohjan asettamat ennakko-oletukset tosiksi. Lämmöt nousivat puukatolla 86 asteeseen ja ritiläkatolla jopa 88 asteeseen. Paremmin hengittävän ritiläkaton lämmittävä vaikutus on jopa hieman hämmentävää, mutta todennäköisesti se johtuu kotelon nojaamisesta alipaineeseen. Näytönohjain ottaa tilaa pienestä tilasta pohjapaneelin kyljistä, jolloin alipaine kotelon sisällä on vaadittavaa, että ilma tulisi mahdollisimman vähällä vaivalla läpi pölysuodatetuista pienistä rei’istä. Suljetun katon kanssa takatuulettimen työntäessä ilmaa ulos ovat nuo pohjan ja kylkien suodatetut reiät ainoat reitit ilmalle päästä. Katon ollessa auki prosessoricooleri ottaa todennäköisesti osan ilmasta katon kautta, mikä vähentää pohjan reikiin kohdistuvaa painetta heikentäen näytönohjaimen saamaa ilmaa. Myös SSD:n ja HDD:n suhteen Era ITX saavuttaa testin lämpimimmät tulokset, joskin vain pienellä marginaalilla TU150:een verrattuna.

Prosessorin ylitettyä lämpötilarajansa TU150:ssä kokeilimme myös edellisestä ITX-vertailusta tuttua alikellotusta 2,8 GHz:iin 0,96 voltin käyttöjännitteellä. Tällöin prosessorin virrankulutus asettui HWiNFO64-sovelluksen mukaan 65 watin tasolle, mikä on testissä käytetyn Noctuan NH-L9i:n suositeltu TDP-arvo. Tällöin TU150 onnistui pitämään prosessorin lämpötilat kurissa asettuen noin 87 asteeseen. Verrokiksi ajoimme alikellotetun prosessorin myös TU150:ssä käytetyn referenssijäähdytyksen (käsittelyssä seuraavassa kappaleessa) kanssa, jolloin lämmöt asettuivat noin 65 asteeseen. Käytännössä tulos osoittaa, kuinka epärealistinen tilanne kotelon käyttäminen ilman tuulettimia käytännössä on.

 

Lämpötilamittaukset referenssituulettimilla

Muista tuoreemmista io-techin kotelovertailuista tuttuun tapaan ajoimme testit koteloilla myös ”puolueettomalla” jäähdytysratkaisulla, jolla pyritään havainnollistamaan koteloiden rakenteiden vaikutusta jäähdytystehoon.

Valitsimme referenssituulettimet Noctuan mallistosta, sillä kyseessä on tunnettu, mutta kotelomarkkinoilla ”puolueeton” valmistaja, jonka valikoimissa ei siis ole lainkaan koteloita. 120 mm:n tuulettimen virkaa toimittaa NF-A12x25 PWM ja suuremman 140 mm:n tuulettimen virkaa puolestaan NF-A14 PWM. 80 millimetrin tuulettimena toimii NF-A8 PWM.

Asensimme jokaiseen koteloon kolme Noctuan tuuletinta valmistajan suositteleman tai yleisen testeissä parhaaksi havaitun tavan mukaiseen asetelmaan joko puhaltamaan tasaisesti ulos ja sisään, tai pelkästään ulos tai sisään.

Edellisestä ITX-artikkelista tuttuun tapaan säädimme tuulettimet yksittäisinä vakioidulle äänenpaineelle, jolloin tuuletinten koosta riippumatta äänen tuotto olisi mahdollisimman lähellä toisiaan. Tuuletin asetettiin pöydälle pystyasentoon puhaltamaan pöydän pinnan suuntaisesti ja asetimme desibelimittarin noin kymmenen senttimetrin päähän tuulettimen moottorista yläviistoon tuulettimen sivulle, jottei ilmavirta itsessään vaikuttaisi merkittävästi tulokseen. Emolevyn tuuletinhallintaa käyttäen haimme jokaiselle tuuletinkoolle kiinteän melutason, jonka aikana tuuletin tuottaa noin 36 dBA:n äänenpaineen, joka vastaa aiemmassa koteloartikkelissa käytettyä 1400 RPM pyörimisnopeutta NF-A12x25 PWM -tuulettimella. Näin ollen jokainen tuuletin on yksittäisenä yhtä äänekäs, mutta kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta liikuttaa eri määrän ilmaa. Tämän myötä koteloiden tarjoamien tuuletinmahdollisuuksien erot tulevat parhaiten esille.

Käytetyt 36 dBA:n melutasolle vakioidut tuuletinasetukset olivat siis seuraavat:

  • NF-A14 PWM: 55 %, n. 950 RPM
  • NF-A12x25 PWM: 60 %, n. 1400 RPM
  • NF-A8 PWM: 75 %, n. 1650 RPM

Lian Lihin tuulettimet asetettiin luomaan positiivinen paine, mikä onkin kotelolle selvästi tavoiteltu suunta, sillä ulostuloon tarkoitettuja paikkoja kotelosta löytyy vain yksi. Koteloon asetettiin kolme NF-A12x25 PWM -tuuletinta. Ilmaa sisään vetävät tuulettimet asetettiin etupaneeliin ja pohjaan. Pohjan tuuletin asetettiin taempaan paikkaan, jolloin se on suoraan puoliavoimen näytönohjaimen taemman tuulettimen alapuolella ja täten mahdollisimman lähellä itse GPU-piiriä. Blower-mallista tuuletinta käyttäessä alatuuletin kannattanee sijoittaa edessä olevaan paikkaan, jolloin se puhaltaa ilmaa näytönohjaimen ainoalle tuulettimelle. Kolmas tuuletin sijoitettiin takapaneeliin puhaltamaan ilmaa ulospäin.

NZXT:n osalta tuuletinten kanssa päädyttiin alipaineen luovaan asetelmaan. Kaksi esiasennettua takatuuletinta vaihdettiin NF-A12x25 PWM -malleihin. Eteen sijoitettiin alemman paikan yläosaan 140 mm:n kokoinen NF-A14 PWM, joka puhaltaa ilmaa sisäänpäin näytönohjaimen kohdille. NZXT:n kanssa kokeilimme myös positiivisen paineen luomista, mutta käytännössä suurempia eroja näiden asettelujen välillä ei ollut havaittavissa.

Fractal Designin 80 mm:n takatuulettimen vaihdoimme NF-A8 PWM:ään ja lisäsimme kattoon kaksi 120 mm:n kokoista NF-A12x25 PWM:ää puhaltamaan ilmaa ulospäin. Era ITX:n kokoonpanossa kaikki tuulettimet siis puhaltavat ilmaa ulos aiheuttaen koteloon alipaineen.

Käytännössä referenssituulettimet olivat koteloon asennettuna suhteellisen hiljaisia. Tuulettimissa oli myös varaa asettaa ne tarvittaessa kovemmalle melun kustannuksella, jos pienoinen lämpötiladun tavoitteleminen on tarpeen.

Referenssijäähdytystesteihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Tulokset ovat suuntaa antavia, sillä erilaisten tuuletinten myötä täysin suora vertailu on haastavaa. Toisen vaiheen mittausten aikaan ympäristön lämpötila oli tilanteesta riippuen noin 24-26,5 astetta. Tulokset ovat vakiojäähdytysten graafien tavoin esitetty mitattujen lämpötilojen ja testiympäristön erotuksena (ΔT), mikä mahdollistaa huonelämpötilan vaihtelusta huolimatta tulosten vertailun keskenään.

Ympäristön lämpötilat testien aikana:

  • Lian Li TU150: 24,0 C
  • NZXT H210: 24,0 C
  • Fractal Design Era ITX (puukatolla): 25,5 C
  • Fractal Design Era ITX (ritiläkatolla): 26,5 C

Referenssituulettimia käyttäessä koteloiden väliset erot kaventuivat jonkin verran ja suurimmat epäonnistumiset eliminoituivat kokonaan. Referenssituulettimilla TU150 osoittautui jäähdytysteholtaan erittäin toimivaksi koteloksi prosessorin asettuessa 81 asteeseen ja näytönohjaimen asettuessa matalahkoon 75 asteeseen. Myös SSD:n ja HDD:n lämpötiloissa tapahtui parannusta vakiojäähdytykseen verrattuna. Referenssituulettimilla prosessorin ja näytönohjaimen osalta TU150 onnistuukin saavuttamaan io-techin ITX-vertailujen tähän saakka parhaimmat lämpötilat.

NZXT H210 ei juurikaan hyötynyt suhteellisen maltillisilla kierrosnopeuksilla toimineesta referenssijäähdytyksestä, mutta osoittautui sen sijaan varsin tasaiseksi suoriutujaksi. Prosessori asettui 82 asteeseen ja näytönohjain yllättäen asteen vakiojäähdytystä korkeampaan 79 asteeseen, vaikka ympäristön lämpötila oli vakiojäähdytystestejä viileämpi. Toki suhteellisen pieni yhden asteen vaihtelu voi mennä virhemarginaaliinkin, mutta silti tulos on kiinnostava, sillä ilmaa sisään ottava tuuletin oli asetettu suoraan näytönohjaimen eteen, joten sen pitäisi ainakin teoriassa tuoda viileää ilmaa kortille. Käytännön hyöty tuulettimesta jäi testeissä kuitenkin olemattomaksi. HDD:n osalta etutuuletin toi huomattavan edun lämpötiloihin sen tuodessa ilmavirtaa suoraan levyn yläpuolelle.

Era ITX:n suhteen tuloksissa osoittautui yllättäväksi ritiläkaton suhteellisen mitätön vaikutus lämpötiloihin kiinteään puukattoon verrattuna. Kaksi ilmaa ulospäin työntävää 120 mm:n tuuletinta onnistuivat laskemaan lämpötiloja hieman tuoden prosessorin  86 asteen tasolle antaen ritiläkatosta vain yhden asteen hyödyn verrattuna puukattoon. Näytönohjaimen osalta lämmöt asettuivat 83 asteeseen. Lämmöissä tulee ottaa huomioon, että ritiläkattoa testattiin noin yhden asteen lämpimämmässä huoneessa, eli molempien osien osalta ritiläkatto onnistui tuomaan lämpöjä alas noin yhden asteen. Huomion arvoisena seikkana kiinteä katto ei voittanut ritilää enää näytönohjaimen lämpöjen osalta, mikä tuo tukea teorialle alipaineen merkityksestä, sillä ritilästä puhallettiin nyt ilmaa tehokkaasti ulos pitäen kotelon sisäisen paineen selvästi negatiivisena.

Vaikka Fractal Design itse suosittelee Era ITX:ää käytettäväksi niin, että katon tuulettimet vetävät ilmaa ulospäin, löytyi internetistä kuitenkin teoria Era ITX:n toimimisesta paremmin erityisesti nestejäähdytyksen kanssa katon tuuletinten vetäessä ilmaa sisäänpäin. Testiemme valossa ritiläkaton kanssa prosessorin osalta tämä pitääkin paikkansa myös ilmajäähdytyksellä, sillä prosessorin lämpötilat asettuivat vertailun viileimmälle tasolle 81 asteeseen. Kuitenkin näytönohjaimen osalta tämä osoittautui suureksi virheeksi – näytönohjaimen lämpötilat kohosivat jopa 88 asteeseen. Suljetun katon kanssa tilanne kääntyi myös prosessorin osalta negatiiviseksi lämpöjen asettuessa 91 asteeseen, minkä lisäksi näytönohjain nousi hetkessä 85 asteeseen ja kaatoi lopulta koneen ylikuumenemisen johdosta (merkitty kuvaajaan punaisella huutomerkillä).

Käytännössä Era ITX:n lisätuulettimet kannattaa siis asettaa puhaltamaan ilmaa ulos katosta lähes aina, ellei kyseessä ole näytönohjaimeton kokoonpano ritiläkatolla. Toisaalta silloinkin ilman sisään puhaltaminen katon kautta vaikuttanee negatiivisesti virtalähteen lämpöihin katon puhaltaessa suoraan virtalähteen poistoa päin. Kotelon sisäisen alipaineen haitoiksi luetaan usein pölyn tunkeutuminen koneeseen ilman tullessa sisään jokaisesta reiästä, mutta Era ITX:n tapauksessa tämä tuskin on suuri ongelma, sillä käytännössä jokainen aukko kotelossa on pölysuodatettu takaosan ulos päin puhaltavalla tuulettimella varustettua ritilää lukuun ottamatta.

 

Yhteenveto

io-techin tornimallisten mini-ITX-kotelovertailun kotelot osoittautuivat suurehkoista kokoeroista huolimatta monilta osin yllättävän samankaltaisiksi koteloiksi. Kaikilla koteloilla on omat etunsa ja haasteensa, minkä myötä selkeän yksittäisen kotelon valinta vertailun voittajaksi on haastavaa. Näistä kolmesta kotelosta pienoisella marginaalilla edukseen erottuu kuitenkin Lian Lin TU150, ollen kokonsa ja osien yhteensopivuuden osalta vertailukolmikon koteloista onnistunein kompromissi.

NZXT H210 tarjoaa hintaansa nähden erinomaista pakettia, jonka nestejäähdytysominaisuudet jättävät TU150:n jalkoihin, mutta vastapainona kotelo on tilavuudeltaan peräti viisi litraa suurempi tarjoten kuitenkin näytönohjaimelle vain hieman yli kahden korttipaikan korkuisen tilan. Fractal Design Era ITX puolestaan on selvästi vertailun pienikokoisin ollen 16 litran tilavuutensa myötä jopa seitsemän litraa Lian Litakin pienempi, mutta vastapainona kotelon tuki erilaisille osille ja osittain lämmötkin kärsivät huomattavasti. Era ITX:n suurimpana heikkoutena on mainittava vertailujoukossa selvästi huonoin näytönohjaimen jäähdytyskyky.

Lian Li TU150

TU150:n suurin vahvuus on ehdottomasti sen mahdollisuudet ilmajäähdytyksellä. Koteloon mahtuu jopa 165 mm korkeat prosessoricoolerit ja näytönohjaimellekin on tilaa jopa kolme korttipaikkaa. Tämä mahdollistaa vielä hieman kahta korttipaikkaa korkeammillakin näytönohjaimilla tuuletinten asentamisen kotelon pohjaan. Tämän myötä referenssituuletinsetillä TU150:lla mitattiinkin vertailun parhaimmat lämpötilalukemat. Selkeänä miinuksena kotelon mukana ei kuitenkaan toimiteta kuin yksi pölysuodatin etutuulettimelle, vaikka pohjan tuulettimetkin on kaikista luonnollisinta asettaa ottamaan ilmaa sisään. Pohja on kuitenkin magneettinen, joten pölysuodattimen lisääminen on suhteellisen helppoa, vaikkakin ylimääräinen kulu. Toisena selkeänä miinuksena kotelon mukana ei myöskään toimiteta yhtäkään tuuletinta, minkä myötä kotelo suoriutui prosessorin osalta vakiojäähdytystesteissä todella heikosti.

Nestejäähdytyksestä kiinnostuneille TU150 ei tarjoa juurikaan tilaa. Etutuuletin on liian lähellä virtalähdettä suurimmalle osalle jäähdyttimiä ja valmistaja lupaakin jäähdytintilan ainoastaan takaosan 120 mm:n paikalle, mikä asettaa selvät rajoitukset nestejäähdytykselle. Kotelon kokoon nähden vain yksi 120 mm:n nestejäähdyttimen paikka onkin suorastaan heikko suoritus. Kotelon koko, vaikkakin tämän vertailun kenties tehokkain kompromissi, on myös yksi kotelon heikkouksista. Emolevyn yläpuolelle on jätetty huomattavat määrät tilaa, jotta sinne on saatu mahdutettua sekä 3,5 tuuman kiintolevypaikka että tila sisään kutistuvalle kahvalle. Käytännössä kotelon tilavuudesta olisi selvästi otettavissa huomattava määrä pois laskemalla korkeutta. Katon tyhjän tilan poisto voisi mahdollistaa myös katon rei’ittämisen ja siten ilmankierron parantamisen, jolloin kotelo voisi pärjätä myös ilman tuulettimia. Minkä lisäksi kattoon voisi mahduttaa NZXT:n tapaan tuulettimen puhaltamaan ilmaa pois päin.

Lopulta plussaa TU150:lle on myös laadun tuntu varauksin. Alumiinipaneelit ovat viimeistelyltään erinomaisia eikä kotelossa ole havaittavissa teräviä kulmia. Kuitenkin lasikylkisen version painotus näkyy selvästi, sillä vasen alumiinikylki on huomattavasti liian ohut jättäen katon ja kyljen väliin havaittavan lipan. Lisäksi sekä vasemmassa että oikeassa kylkipaneelissa on yllättävän paljon löysää ja niitä voikin painaa huomattavasti sisäänpäin niiden ollessa asennettuna koteloon. Yhtä hyvällä ilmajäähdytystuella varustettua koteloa TU150:n kokoluokasta on kuitenkin haastavaa löytää, minkä myötä TU150 on ehdottomasti markkinoiden parhaimmistoon yltävä kotelo.

Suurimmat haastajat TU150:lle tulevatkin todennäköisesti pykälää pienemmistä hyvällä ilmankierrolla varustetuista koteloista kuten NCASE M1:stä, joka tarjoaa huonomman tuen prosessorin ilmajäähdytykselle, mutta huomattavasti kattavamman tuen nestejäähdytykselle ollen kuitenkin jopa 10 litraa pienempi kotelo.

Plussaa

  • Push-pull-pinnien käyttö rakenteessa
  • Erittäin suuri tila ilmajäähdytykselle
  • Kokoisekseen kevyt kotelo
  • Alumiinin käyttö varauksin
  • Kantokahva kokoonpanoa liikutteleville

Miinusta

  • Ei esiasennettuja tuulettimia
  • Kotelon koko varauksin
  • Pohjassa ei pölysuodatinta
  • Heikot nestejäähdytysmahdollisuudet kokoluokassaan

 

NZXT H210

NZXT H210 on vertailun suurin ja 27 litran tilavuutensa myötä myös yleisesti todella suuri ITX-kotelo. TU150:n tavoin se mahduttaa sisäänsä maksimissaan 165 mm:n prosessorijäähyn, mikä tarjoaa huomattavat määrät ilmajäähdytystehoa. Tämän lisäksi NZXT tarjoaa myös huomattavat määrät nestejäähdytystilaa, sillä eteen mahtuu jopa yksi 280 mm:n ja taakse yksi 120 mm jäähdytin. Kuitenkin jäähdytystehon osalta kotelon miinukseksi jää näytönohjaimen rajattu tila. Kotelo tukee vain hieman yli kahden korttipaikan paksuisia näytönohjaimia, mikä on kotelon kokoon nähden harmillisen heikko suoritus huomattavasti pienemmän TU150:n tarjotessa jopa kolme kokonaista korttipaikkaa. Kuitenkin testien valossa kotelon jäähdytys on ehdottomasti vertailun parhaimmistoa, minkä lisäksi TU150:stä poiketen NZXT toimittaa jokaiselle ilmaa sisäänottavalle tuulettimelle pölysuodattimen ja kaksi esiasennettua tuuletinta.

Kotelon suuri koko selittyy sen tuella ATX-virtalähteille. Pohjaan erilliseen virtalähdekammioon sijoitettuna tuo tuki vaatii tilansa, sillä kammio ei muuta kokoa vaikka virtalähteen pienempään vaihtaisikin. Suoraan miditorneista peritty virtalähdekammio ja virtalähteen sijoittaminen takapaneeliin kotelon pohjalle tuovatkin selvästi omat haasteensa ITX-kokoluokassa.

NZXT  H210 on vertailun edullisin kotelo ja se näkyy myös materiaalivalinnoissa, sillä alumiinin sijaan kotelo on valmistettu teräksestä. Käytännössä kotelo on kuitenkin varsin laadukkaan ja jämäkän tuntoinen. Teräspaneelien suurimmaksi haitaksi jää kotelon suhteellisen suuri paino. NZXT H210 on ehdottomasti hyvä valinta tehokasta ITX-kokoonpanoa kaipaavalle käyttäjälle, jolle suuri koko ei ole este, eikä kokoonpanoa ole tarve siirrellä usein. SFX-virtalähteitä käyttäessä suuren koon myötä on kuitenkin varauduttava jatkopalojen ostoon, sillä usein lyhyet virtalähdekaapelit eivät välttämättä yllä kotelossa kaikkialle. NZXT:ltä olisi mielenkiintoista nähdä kotelolle seuraaja, joka ottaisi vaikutteita tämän vertailun muista koteloista siirtäen virtalähteen jatkojohdon päähän, mikä mahdollistaisi TU150:stä tutun tuuletinten sijoittamisen näytönohjaimen alle ja muutenkin huomattavasti matalamman kokonaisrakenteen suuremman näytönohjaintilan kera.

Plussaa:

  • Sormiruuvien käyttö rakenteessa
  • Suuri tila ilmajäähdytykselle ja hyvä tuki nestejäähdytykselle
  • Hyvä ilmankierto ja käyttökelpoiset vakiotuulettimet
  • Kattava pölysuodatus

Miinusta

  • Kokoonsa nähden rajoittunut tuki näytönohjaimille
  • ITX-koteloksi suuri koko varauksin
  • SFX-virtalähteiden kanssa lyhyeksi jäävät kaapelit varauksin

 

Fractal Design Era ITX

Fractal Designin Era ITX on vertailun koteloista selvästi kallein, mikä näkyy myös kotelon ulkonäössä. Alumiinipaneelien käyttö ja kotelon omaperäinen hieman kovera muotoilu erottuvat edukseen suhteellisen perinteisen näköisten kilpailijoiden rinnalla, minkä lisäksi erityisesti vaihtoehto puiselle kattopaneelille tuo koteloon selvästi omintakeista ilmettä. Kuitenkin selkeänä miinuksena jo yli 150 euron hintaluokasta huolimatta Fractal Design on päätynyt käyttämään Era ITX:n materiaalina myös muovia mm. pohjassa.

Era ITX:n nestesjäähdytystuki asettuu kotelon pienimmästä tilavuudesta huolimatta suoraan kahden kilpailijansa välimaastoon. Kattoon on mahdollista asettaa jopa 240 mm:n nestejäähdytin, joka erityisesti rei’itetyn kattopaneelin kanssa tarjonnee kiitettävää jäähdytystä. Testien valossa prosessorijäähdytys ilmalla ei pärjää vertailun muille koteloille, mutta on kuitenkin suhteellisen riittävää. Ilmalla jäähdyttäessä prosessoricoolerin korkeus rajoittuu kuitenkin 120 mm:iin, minkä myötä kotelo ei parhaimmillaankaan pysty suurempien kilpailijoidensa suorituskykyyn. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää pienemmän koon myötä.

Era ITX:n suurimmaksi heikkoudeksi jääkin sen näytönohjaintuki ja mahdollisuudet näytönohjaimen jäähdytykseen. Lähes TU150:n kanssa yhtä korkeasta rakenteesta huolimatta Era ITX:ään ei mahdu suuremmat kuin tasan kaksi korttipaikkaa paksut näytönohjaimet, minkä lisäksi kotelon kapeuden vuoksi näytönohjaintuki rajoittuu entisestään, sillä käytännössä tilaa on vain referenssinäytönohjainten korkeuden verran. Kotelon muovinen pohja on myös täysin umpinainen TU150:n rei’itetyn sijaan, minkä seurauksena näytönohjain joutuu ottamaan ilmansa todella pienistä raoista pohjan kyljiltä. Tämä näkyy myös selvästi näytönohjaimen lämmöissä ja varsinkaan kuumempien korttien kanssa tätä koteloa ei voi suositella käytettäväksi. Positiivisena puolena Era ITX on kattavasti pölysuodatettu.

Era ITX jääkin käytännössä mahdottomaksi suositella tehokasta näytönohjainta kaipaaville, sillä jäähdytys jää auttamatta heikoksi. Onkin suorastaan kummallista, miksi Fractal Design on päätynyt käyttämään kotelossaan suljettua pohjaa, kun pohjan aukaiseminen vaikuttaisi melko helpolta toteuttaa ja se olisi selkeä keino parantaa näytönohjaimen jäähdytystä.

Alhaisen virrankulutuksen näytönohjaimille tai kokonaan integroituun näytönohjaimeen nojaaville kokoonpanoille Era ITX voi tarjota ulkonäöllisesti mielenkiintoisen paketin, jonka haasteeksi jää kuitenkin varsin korkea hinta.

Plussaa

  • Push-pull-pinnien ja magneettien käyttö rakenteessa
  • Kattava pölysuodatus
  • Omintakeinen muotoilu ja laadukkaan tuntuinen rakenne
  • Kokoonsa nähden hyvä tuki nestejäähdytykselle

Miinusta

  • Näytönohjainyhteensopivuus varauksin
  • Näytönohjaimen ilmankierto ja varsin umpinainen pohjarakenne
  • Muovin käyttö kotelon rakenteessa varauksin
  • Hinta varauksin

 

 

This site uses XenWord.