Intel on ilmoittanut tulevansa pitämään Innovation -tapahtuman syyskuussa San Josessa Kaliforniassa. Tapahtumassa odotetaan julkistettavaksi tulevia Arrow Lake -koodinimellisiä Core Ultra 200 -prosessoreita.
Intel on julkistanut uuden sukupolven prosessoreita Innovation-tapahtumissaan jo kolmen vuoden ajan, joten tänä vuonna odotukset kohdistuvat luonnollisesti Arrow Lakeen. Arrow Lake -prosessorit tulevat kattamaan suurimman osan kannettavista sekä työpöytäprosessorit, kun Computexissa julkistettavaksi odotettu Lunar Lake löytyy vain vähävirtaisimmista kannettavista.
Arrow Lake -prosessorit tulevat sopimaan työpöydällä uuteen LGA1851-kantaan, jonka pitäisi olla jäähdytinyhteensopiva nykyisten LGA1700-kantaan sopivien coolereiden kanssa. Prosessorin sisällä tulee nykytietojen mukaan sykkimään yhteensä 24 ydintä, joista kahdeksan olisi Lion Cove -koodinimellisiä P-ytimiä ja 16 Skymont-koodinimellisiä E-ytimiä. Intelin odotetaan luopuvan samalla Hyper-threading-teknologiasta ja myös P-ytimet tulevat suorittamaan vain yhtä säiettä per ydin. Mahdollisista SoC-sirulla sijaitsevista ”LP E”-ytimistä ei ole vielä Arrow Laken osalta täyttä varmuutta, mutta mikäli ytimet ovat mukana, ei niitä ole laskettu mukaan yllä mainittuun 24 ytimeen.
Arrow Laken GPU tulee perustumaan tiettävästi edelleen Alchemist- ja vielä tarkemmin Xe-LPG-arkkitehtuuriin, kun Lunar Lakessa on käytössä jo uudempi Battlemage-arkkitehtuuri. Se on kuitenkin huhujen mukaan jopa 50 % järeämpi, kuin Meteor Lakeissa, eli käytössä olisi 12 Xe-ydintä tai 192 XVE-yksikköä (Xe Vector Engine). Tekoälykiihdytyksen tilasta ei ole vielä varmuutta; Intel on itse mainostanut merkittävästi kasvavaa tekoälysuorituskykyä nimenomaan Lunar Laken kohdalla, minkä myötä moni odottaa mukana olevan Meteor Lakesta tuttu NPU-yksikkö, mikä ei riittäisi Copilot+ PC -leimaan, mutta toisaalta ilmoilla on ollut vihjeitä myös Lunar Laken kanssa jaetusta NPU:sta, minkä suorituskyky olisi riittävä.
Intel on jo varmistanut, että Arrow Lake -sukupolven prosessoreiden myynti tullaan aloittamaan vuoden viimeisen neljänneksen aikana.
Lähde: Intel
odotan suht suuria intelin arrow lakelta.
kuitenkin,jos arrow lake ei pese amd:n uusimpia prossuja,tarkoitan myös ryzen 9000 sarjan prossuja ja suht samalla watti määrällä,harkitsen amd leiriä….
viivaleveys erot kuitenkin pienenee koko ajan aka zen4,mutta arrow lakella mennään jo lähelle vaikka zen 5 edelleen on etuasemassa.
vuotoja ei ole kuulunut,ymmärrän miksi….tehoja on.
ymmärrän miksi ryzen 8000 sarja jätettiin väliin…
ja,sen perusteella zen5:n 19% etu vanhaan zen4:een ei tulisi riittämään saati kun zen5:lla se vasta saavuttaa 14900K:n.
AL 6.5ghz oc on vuotojen mukaan aika helppoa…mutta noitahan riittää..
no,saas nähä.
Ei ole olemassa mitään lappeen Rannan viivanleveys Eroja.
Eikä valmistustekniikoissa ole parinkymmeneen vuoteen ollut olemassa edes mitään mitattavia viivanleveyksiä.
Intel on jo esitellyt rajatulle toimittaja / sijoittaja joukolle Skymontia. Eli e ytimet saavat kivasti lisää potkua.
Skymont sees a 38% to 68% IPC gain.
https://chipsandcheese.com/2024/05/30/thoughts-on-skymont-slides/
Tässä kyse lähinnä liukuluku-/vektoriväännöstä, ei geneerisestä kokonaislukusuorituskyvystä.
Mutta tämä on oikein järkevä parannus, aiemmin näissä pikkuytimissä oli keskitytty enemmän skalaari-kokonaislukusuorituskykyyn, ei-rinnakkaistuviin workloadeihin, mutta kuin näillä on järkevämpää ajaa nimenomaan niitä hyvin rinnakkaistuvia liukulukuworkloadeja.
Käytännössä workloadit jakaantuu pääasiassa kahteen ryhmään:
1) Huonosti optimoitu tai monimutkaisia asioita tekevä kontrollipainotteinen pääosin kokonaisluvuila laskeva koodi. Softien käännökset, tulkattavien kielten tulkkausloopit, parserit, logiikkaan eikä neuroerkkoihin perustuvat tekoälykoodit jne. Ja näitä on usein myös vaikea (välillä mahdoton) rinnakkaistaa.
2) Pääosin liukuluvuilla laskeva numeronmurskauskoodi (neuroverkot, fysiikat, videonpakkaus, graffan rendaus, kuvan ja äänen käsittely jne.). Tämä on paljon helpompi rinnakkaistaa.
(tosin, nykyäänhän osa näistä lasketan GPUllta tai jopa NPUlla, mikä vähän monimutkaistaa kuviota)
Aiemmissa Intelin prossuissa jako isompien ja pienempien ytimien välillä ei ollut selkeä jako näiden workloadien välillä; Sitä maksimaalsita yhden säikeen suorituskykyä tarvii nimenomaan tuohon ensimmäiseen noista, mutta sitten niissä isoissa ytimissä oli myös todella paljon resursseja laitetty hyvään likulukusuorituskykyyn ja datatason rinnakkaisuuteen (leveät SIMD-käskyt) joita tarvitaan (vain) toisessa noista,
ja sitten taas niissä pienemmissä ytimissä joita on paljon, joilla olisi hyvä ajaa massiivisesti rinnakkaista numeronmurskauskoodia, sitä numeronmurskausvääntöä ei kuitenkaan ollut.
Jaossa, jossa energiatehokkaamassa ytimessä on merkittävästi vähemmän liukulukuvääntöä kuin siinä maksimaalisen yhden säikeen kokonaislukusuorituskykyyn tähtäävässä ytimessä ei vaan ole kovin paljon järkeä.