Testissä Honor 200 Pro

Yhteenvetona uusi Honor 200 Pro on kelpo puhelin 799 euron hintaansa ja muuttuu tulevaisuudessa sitäkin houkuttelevammaksi, kun hintataso tarjousten myötä laskee. 200 Prossa ei ole millään keskeisellä osa-alueella varsinaisia suuria heikkouksia, vaan miinukset keskittyvät lähinnä pienempiin puutteisiin. Laite sopii erityisesti käyttäjille, jotka arvostavat kuvausominaisuuksia, isoa tallennustilaa sekä suurta, kirkasta ja silmäystävällistä näyttöä.

Yksi Honor 200 Pron selkeimmistä kilpailijoista on Motorolan Edge 50 Ultra, joka on suositushinnaltaan merkittäväksi laskettavat 200 euroa kalliimpi, mutta tarjoaa mm. paremman suojausluokituksen, siromman ja laadukkaamman tuntuisen rakenteen ja selvästi nopeamman pikalatauksen. Erittäin vahva kilpailija on myös OnePlus 12, jonka hintataso liikkuu nykyään edullisimmillaan 750 eurossa, eikä pidä myöskään unohtaa Samsungin päteviä Galaxy S24 -malleja, joita alkaa saamaan lähelle 200 Pron hintaluokkaa.

Plussaa:

• Tarkka, kirkas, AMOLED-näyttö
• Näytön 3820 Hz PWM-himmennys ja muut silmiä säästävät ominaisuudet
• 512 Gt tallennustila vakiona
• Hyvä ja tasapainoinen kolmoiskamera sekä video- että valokuvauksessa
• 100 watin latausteho tuettuna myös USB PD -latureilla
• Langaton lataus

Miinusta:

• Muovinen kehys/runkorakenne tässä hintaluokassa
• Etukameran automaattitarkennuksen puute varauksin
• WiFi:ssä ei tukea 6 GHz -taajuudelle
• Magic OS:n tiukka taustasovellusten hallinta

Huomioitavaa:

• Laturia ei toimiteta puhelimen mukana
• Edellisten sukupolvien mallien poikkeuksellisen hidas Android-päivitysten jakelu

Honorin mallisto on jo vuosien ajan koostunut Magic-huippumalleista sekä ns. ”numeromallistosta”, jonka puhelimet ovat sijoittuneet Suomessa enemmän keskihintaluokkaan. Numeromallisto päivittyi tänä vuonna kymmenten sijaan suoraan uudelle satalukemalle – uusi Honor 200 -mallisto esiteltiin ensin Kiinassa toukokuussa ja hieman myöhemmin 12. kesäkuuta myös globaaleille markkinoille.

Honor on ylläpitänyt Kiinassa tiukkaa puolivuotista päivityssykliä, eli sikäläisillä markkinoilla tarjolla on ollut Honor 100 -mallisto, mutta täkäläisille markkinoille on onneksi riittänyt vuosittainen rytmi, eli viime vuonna julkaistua sukupolvea edustaa Honor 90.

Tänä vuonna Honor toi pitkästä aikaa Eurooppaan ja Suomeen kolme numeromallia, eli 200 Liten, 200:n ja 200 Pron. Liten suositushinta on 329 euroa, perusmallin 599 euroa ja Pro-mallin 799 euroa.

Tutustumme tässä artikkelissa valikoiman kalleimpaan Honor 200 Pro -malliin, joka asemoituu siis viime vuosina hiljalleen markkinoille ilmestyneeseen ”alempaan high-end-luokkaan”.

• Honor 200 Pro -tuotesivut
• Hinta.fi, Haku: Honor 200 Pro

 

Mitä uutta?

Honorin ”numerosarjassa” ei siis ole ollut Suomen markkinoilla tarjolla Pro-versiota useampaan vuoteen, eli 200 Prolla ei ole Suomessa varsinaista edeltäjää, vaikka maailmalla 100 Pro -malli onkin ollut tarjolla. Viimeisin täällä saatavilla ollut Pro-malli oli vuonna 2019 julkaistu Honor 20 Pro, joka tarjosi aikanaan hyvän vastineen rahalle. Sittemmin Honor irtaantui omaksi yrityksekseen ja samalla myös asemoi numeromallinsa hieman uudella tavalla.

200 euroa edullisempi Honor 200 -malli on seuraaja viime vuonna julkaistulle Honor 90:lle (kuvissa oikealla). Pro-mallin merkittävimmät erot perusmalliin nähden ovat hieman suurempi näyttö, suorituskykyisempi järjestelmäpiiri, suuremmat muistimäärät, suurempikokoinen pääkameran sensori, kaksois-etukamera sekä langaton lataus.

Laite ja ominaisuudet

Honor toimittaa 200 Pron pelkistetyn valkoisessa pakkauksessa, jonka kannessa ja kyljissä on kullanvärisen mallimerkinnät. Laturi oli jätetty valitettavasti pois jo viimevuotisen Honor 90 -mallin pakkauksesta, eikä uudet 200-mallit tuo asiaan muutosta. Tämä on hieman harmillista, sillä Honor käyttää omaa SuperCharge-pikalatausta, jonka hyödyntäminen 100 watin maksimiteholla vaatii noin 60 euron lisähintaisen laturin ostamista.

Tuotepakkauksen sisältöön kuuluu:

• puhelin
• pikaohjeet
• takuukortti
• USB-C – USB-C -kaapeli
• korttikelkan irrotustyökalu

Fyysiset mitat:

• Ulkomitat: 163,3 x 75,2 x 8,2 mm
• Paino: 199 grammaa
• Näytön ja ulkomittojen suhde: 90,8 %
• Materiaalit: muovikehys, lasi edessä ja takana
• Suojaus: IP65
• Valmistusmaa: Kiina
• Valmistajan kotimaa: Kiina

Honorin numeromalleissa on nähty tyypillisesti näyttäviä takakuorivärityksiä sekä hieman korumaista kameramuotoilua, mikä on läsnä myös uudessa 200 Prossa. Honorin mukaan kamerakehyksen muotoilussa on haettu inspiraatiota Gaudin suunnittelemasta Casa Milá -rakennuksesta Barcelonassa.

Honor mainostaa puhelimen muotoilun olevan ”nelikaareva”, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että näyttölasi on pyöristetty kaikilta neljältä reunaltaan – pitkiltä sivuilta enemmän, päädyistä vähemmän. Muiltakin osin muotoilu on tuttuun tapaan varsin pyöristettyä joka suuntaan, joka tekee laitteesta mukavan tuntuisen kädessä.

Ulkomitoiltaan kyseessä on kohtalaisen suurikokoinen puhelin. Esimerkiksi Motorolan Edge 50 Pro on 2,1 mm lyhyempi, 2,8 mm kapeampi sekä 13 grammaa kevyempi. Lähes tismalleen samaa kokoluokkaa edustaa puolestaan OnePlussan 12R, joka on kuitenkin 0,6 mm paksumpi ja 8 grammaa painavampi.

Vaikka kyseessä on melko hinnakas puhelin, on Honor päätynyt toteuttamaan puhelimen kehyksen muovista aiempien sukupolvien tapaan. Kehyksen pinnassa on metallinkiiltoinen viimeistely, mutta jo käsituntuma paljastaa, että kyse ei ole metallista. Laatuvaikutelmassa ei ole muilta osin varsinaista valittamista ja rakenteen yleistuntuma tukeva, joskin puhelinta voimakkaammin väännellessä voi kuulla pientä rutinaa. Puhelin on IP65-suojattu, eli se kestää pölyä ja roiskevettä.

Testikappaleemme mattapintainen valkoinen takakuori tarjoaa näyttävän hieman aaltoilevan koristekuvioinnin, joka saisi kuitenkin olla hieman selkeämmin erottuva, sillä ilman oikeassa kulmassa osuvaa valoa se on parhaimmillaan hyvinkin huomaamaton. Pinta on kädessä miellyttävän tuntuinen, mutta samalla melko liukas. Suomessa tarjolla on kaksi värivaihtoehtoa – testikappaleemme moonlight white sekä musta. Vihertävää Ocean Cyan -värivaihtoehtoa ei ole saatavilla Suomessa.

Näytön tekniset ominaisuudet:

• 6,78” AMOLED-näyttö, 120 Hz
• 19,9:9-kuvasuhde, 1224 x 2700 pikseliä, 437 PPI
• 1200 nit HBM-maksimikirkkaus, 4000 nit pistemäinen HDR-kirkkaus
• 10-bittiset värit, 100 % DCI-P3, HDR Vivid, HDR10
• 3820 Hz PWM-himmennys

Melko suuri 6,78-tuumainen AMOLED-paneeli on pitkiltä sivuiltaan aavistuksen kaareva ja käyttää viime aikoina yleistynyttä 1220p-luokan tarkkuutta. Teknisesti näyttö on itseasiassa kirkkautta lukuun ottamatta identtinen Aasiassa myytyjen 100 Pro ja 90 Pro -mallien näyttöjen kanssa. Molempien Honor 200 -mallien näyttöjen pistemäistä maksimikirkkautta on nostettu entisestään ja lukemaksi kerrotaan nyt erittäin korkea 4000 nitiä. HDR-sisältö on tuettuna Pro-mallissa HDR10- sekä kiinalaisen HDR Vivid -standardin puitteissa ja kokeilujemme mukaan HDR-sisältö vaikutti toimivan yleisimmissä suoratoistopalveluissa.

Virkistystaajuus on edelleen adaptiivinen 120 hertsiä, eli puhelin osaa mukauttaa sitä näytettävän sisällön mukaan. Mukautuminen ei tapahdu erityisen hienojakoisesti, vaan taajuus laskee 90 tai 60 hertsiin lähinnä sovelluskohtaisesti.

Tämän hintaluokan puhelimien näytössä ei nykypäivänä ole juuri kuvanlaadullista kritisoitavaa, emmekä löytäneet sellaista myöskään 200 Pron näytöstä. Näytön kirkkaus riittää ongelmitta hyvään luettavuuteen tyypillisenä suomalaisena kesäpäivänä.

Tekniset ominaisuudet:

• Qualcomm Snapdragon 8s gen 3 -järjestelmäpiiri
  • 1 x 3,0 GHz Cortex-X4 -prosessoriydin
  • 4 x 2,8 GHz Cortex-A720 -prosessoriydintä
  • 3 x 2,0 GHz Cortex-A520 -prosessoriydintä
  • Adreno 735 GPU
  • Snapdragon X70 5G -modeemi
• 12 Gt LPDDR5 RAM-muistia
• 512 Gt UFS 3.1 -tallennustilaa (vapaana ~484,2 Gt)
• HONOR C1+ RF-siru, 5G NR (n1/2/3/5/7/8/20/26/28/38/40/41/66/77/78), LTE, Dual-SIM (nano &e)
• Wi-Fi 802.11a/b/g/n/ac/ax (Wi-Fi 6)
• Bluetooth 5.3 (BLE, SBC, AAC, LDAC, APTX, APTX HD), NFC
• GPS/AGPS/GLONASS/BeiDou/Galileo
• stereokaiuttimet, HONOR Histen 7.1 -tilaääni
• 5200 mAh pii-hiili-akku, USB Type-C (USB 2.0), 100 W SuperCharge-pikalataus, 66 W langaton pikalataus

Rautapuolella Honor luottaa Qualcommin tuoreeseen Snapdragon 8s gen 3 -huippupiiriin, joka on käytössä myös mm. Motorolan Edge 50 Ultra -mallissa. Käytännössä se on suorituskyvyltään lähellä viimevuotista Snapdragon 8 gen 2 -mallia ennemmin kuin tämänvuotista 8 gen 3 -mallia. Niin tai näin, kyseessä on silti Android-markkinoiden kärkipään piiri, jota Honor on jäähdyttää yli 5500 mm2:n kokoisella teräksisellä höyrykammiolla.

Muistimäärien kanssa Honor ei ole kitsastellut, sillä RAM-muistia on vakiona 12 gigatavua ja tallennustilaa Suomessa myytävässä mallissa aina muhkeat 512 gigatavua. Muistikorttipaikkaa ei ole. Yhteysominaisuudet eivät ole aivan lippulaivatasoa, sillä WiFi:stä on tuettuna kuutosversio ja Bluetoothista 5.3, eikä UWB-tukea ole.

Akun kapasiteetti on keskimääräistä suurempi 5200 mAh ja se perustuu Honorin pii-hiili-anoditekniikkaan. Tuettu maksimilatausteho on 100 wattia, jolla valmistaja lupaa akun täyttyvän 50 %:iin 15 minuutissa ja täyteen 41 minuutissa. Lisäksi varustukseen kuuluu 66 watin langaton pikalataus, jolla akun luvataan täyttyvän 64 %:iin 30 minuutissa.

• • • Oikea kylki:
      • äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet
      • virta-/lukituspainike
    • Alapääty:
      • korttikelkka (2 x nanoSIM)
      • mikrofoniaukko
      • USB-C 2.0 -liitäntä
      • toinen stereokaiuttimista
    • Yläpääty:
      • mikrofoniaukko
      • infrapunalähetin
      • kaiutinaukko
      • kuulokeaukko näyttölasin saumassa
      • 50 MP etukamera sekä syvyystietokamera näyttöreiässä

Painikkeiden ja toimintojen asettelu on tuttu Honorin aiemmista malleista. Maininnan arvoisina seikkoina alapäädyn korttikelkkaan sopii kaksi nano-SIM-korttia ja keskellä sijaitseva USB-C-liitäntä tukee vain 2.0-nopeuksia. Hieman harvinaisempana ominaisuutena yläpäädyssä sijaitsee infrapunalähetin, jota voi hyödyntää kaukosäädinsovelluksen avulla kodin laitteiden ohjaamiseen.

Stereokaiuttimien aukot sijaitsevat puhelimen molemmissa päädyissä, joka auttaa tasaisen äänentuoton ja stereokuvan muodostamisessa. Kaiuttimien äänenlaatu on kohtalaisen hyvää, muttei kuitenkaan poikkeuksellista. Volyymiä irtoaa kohtalaisen hyvin ja toisto on melko tasapainossa kaikkien taajuusalueiden osalta. Äänenvoimakkuuspalkki näyttää viimeisimmän pykälän hyppynä 100:sta 200 %:iin ja volyymi kyllä kasvaa muita pykäliä enemmän, mutta ei kuitenkaan kaksinkertaiseksi.

Optinen sormenjälkitunnistin sijaitsee näytön alla melko lähellä puhelimen alareunaa ja testijaksolla se toimi ongelmitta – luotettavasti ja varsin nopeasti.

 

Kamera

Takakuoren ylänurkassa sijaitseva suurehko soikea kamerakehys jakaa varmasti muotoilullaan mielipiteitä. Honor käytti vastaavaa muotoilua jo Honor 100 Pro -mallissa, siinä missä Honor 90 -sarjalaisissa kamerat sijaitsivat vielä kahdessa erillisessä pyöreässä kehyksessä. Honorin mukaan Honor 200 Pron kamerakehyksen muotoilussa on haettu inspiraatiota Gaudin suunnittelemasta Casa Milá -rakennuksesta Barcelonassa. Testijaksollamme kamerakehyksen muotoilu sai positiivisia kommentteja pääosin naispuolisilta henkilöiltä. Kamerakehyksessä pääkamera sijaitsee alimpana, ultralaajakulma ylimpänä ja telekamera niiden välissä.

Kameran tekniset tiedot:

• 50 megapikselin laajakulmakamera (1/1,3″ H9000-sensori, 1,2 um pikselikoko), f1.6, 27 mm kinovastaava polttoväli, 2×2 OCL PDAF, OIS
• 12 megapikselin ultralaajakulmakamera, f2.2, 112 asteen kuvakulma, automaattitarkennus, makrokuvaus 2,5 cm etäisyydeltä
• 50 megapikselin 2,5x-telekamera (Sony IMX856 -sensori; 1,0 um pikselikoko), f2.4, 68 mm kinovastaava polttoväli, PDAF, OIS
• Laser-automaattitarkennus, valotus-/valkotasapaino-/välkkymissensori, LED-salama
• Etukamera: 50 megapikseliä (Samsung S5KJNS; 0,64 um pikselikoko, Quad Pixel), f1.9, automaattitarkennus
• Videokuvaus: 4K 60 FPS pääkamera, 1080p 30 FPS ultralaajakulma

Pääkamera käyttää samaa 50 megapikselin melko suurikokoista H9000-kuvasensoria, joka on käytössä myös kalliimmassa Magic6 Pro -huippumallissa. Sen parina on optinen kuvanvakautus.

Ultralaajakulmakameran sensorimallista ei ole tarkempaa tietoa, mutta oleellista on että se tarjoaa 12 megapikselin resoluution ja automaattitarkennuksen, joka mahdollistaa makrokuvauksen jopa 2,5 cm päästä kohteesta.

Telekameran tarkkuus on 50 megapikseliä pääkameran tapaan, mutta sensorikoko on pienempi, vaikka valmistaja ei siitä tarkempia tietoja kerrokaan. Telekamera tarjoaa muotokuvaukseen melko optimaalisen 2,5-kertaisen polttovälin pääkameraan nähden ja mukana on myös optinen kuvanvakain.

Kamerasovelluksen käyttöliittymä on äkkiseltään katsottuna saman näköinen kuin Honor 90:ssä, mutta valmistaja on selvästikin kuunnellut palautetta ja tehnyt siihen toivottuja parannuksia.

Toisin kuin aiemmin, suljinpainikkeen vieressä edelleen sijaitsevaa kuvaustilalistaa voi nyt mukauttaa ja käyttäjä voi lisätä siihen haluamiaan kuvaustiloja ilman, että niitä tarvitsee kaivaa listan päästä löytyvän kuvaustilavalikon kautta. Aktiivisena olevan kuvaustilan vieressä on nyt myös uutena ominaisuutena pieni nuoli, josta saa auki pitkän listan pikavalintoja, joista osa sijaitsee asetusvalikon puolella. Tämä on erittäin tervetullut uudistus ja helpottaa kuvaamista yhdellä kädellä. Lisäksi videokuvaustilasta löytyy nyt pikavalinnat resoluutiolle ja ruudunpäivitysnopeudelle, joita kaipasimme Honor 90:n testissä. Myöskään automaattinen makrotila ei ole enää pakotettuna, vaan käyttäjä voi kytkeä sen halutessaan pois päältä ruudun alanurkkaan ilmestyvästä kuvakkeesta.

Manuaalikuvaustila tarjoaa tyypilliset perustason manuaalisäädöt (mittaustapa, herkkyys, suljinaika, valotuksen korjaus, tarkennus, valkotasapaino), mutta jostain syystä raakakuvatessa käytössä ei edelleenkään ole kuin pääkamera.

200 Pron pääkameran kuvanlaatua voi ehkäpä helpoiten kuvata massoja kosiskelevan näyttäväksi. Kuvien yleisilme on varsin eläväinen, sillä monista Honorin aiemmista puhelinkameroista tuttuun tapaan värintoistoa on korostettu jonkin verran ja se näkyy etenkin punaisten ja vihreiden sävyjen toistossa. Keskivertokäyttäjä todennäköisesti arvostaa näyttävää ilmettä, mutta kriittisemmät valokuvauksesta ymmärtävät jäävät todennäköisesti kaipaamaan luonnollisempaa jälkeä. Dynamiikka on erinomaista, emmekä havainneet oikeastaan missään tilanteessa kirkkaiden kohtien puhkipalamista tai tukkoisia varjoisia alueita. Pikselitasolla jäljestä puuttuu viimeinen terävyys ja kasvustoissa voi havaita paikoin pientä epärealistista prosessointia.

Heikossa valaistuksessa pääkamera jatkaa varsin pätevää suorittamistaan ja tuottaa yleisilmeeltään teräviä ja värikkäitä otoksia. Pikselitasolla kuvaa tarkastellessa voi havaita varsin voimakkaan maalausmaisen prosessointijäljen, jossa puhelin myös selvästi ”arvailee” yksityiskohtia tietyissä paikoin.

Telekameran kuvanlaatu on luokassaan varsin pätevää. Värintoisto on pääkameran tapaan hieman ylikorostunutta ja dynamiikka hieman heikompaa kuin pääkameralla. Pikselitasolla jälki on hieman pehmeää ja joidenkin yksityiskohtien osalta hieman maalausmaista.

Toisin kuin nykypäivän kärkipään kamerapuhelimien telekamerat tekevät kasvavissa määrin, Honor 200 Pron kameralla on edelleen vahva taipumus kytkeä tele pois käytöstä ja käyttää pääkameralta tehtävää rajausta, kun valaistusolosuhteet eivät ole optimaaliset. Tämä on harmillista, sillä telekamera vaikuttaisi kykenevän käyttökelpoiseen jälkeen myös hieman heikommassa valossa.

Vaihto telekameralta pääkamerarajaukseen tapahtuu tyypillisesti jo hieman himmeämmässä sisävalaistuksessa ja sitä vieläkin heikommissa valaistusolosuhteissa telekamera ei ole juuri koskaan käytössä. Välillä kameraa voi ”huijata” ottamaan kuvan telekameralla, jos kuvan ottaa nopeasti heti telekameraan vaihtamisen jälkeen niin, ettei kamerasovellus ehdi vaihtamaan pääkamerarajausta käyttöön. Lisäksi automatiikka käyttää pääkameraa myös silloin, jos telekameralla koittaa ottaa lähikuvia, eli kuvata kohdetta telekameran minimitarkennusetäisyyttä lähempää. Tässäkään tilanteessa laite ei varsinaisesti indikoi mitenkään, että kuvaa ei oikeasti oteta telekameralla.

Käytännössä pääkameralta tehdyn rajauksen laatu on selvästi huonompi kuin telekameralla otettu kuva, joten heikommassa valossa ”telekameralla kuvatessa” käyttäjä on kuvanlaadullisesti sen armoilla, päätyykö automatiikka käyttämään oikeasti telekameraa vaiko ei.

Ultralaajakulmakameran kuvanlaatu täydentää kamerakolmikon varsin onnistuneesti. Kuvien yleisilme on hyvää ja terävää ja dynamiikka hyvää. Muiden kameroiden tapaan värintoisto on hieman ylikorostunutta, mutta jonkin verran vähemmän kuin pääkameralla. Useimmille ultralaajakulmakameroille tyypillisesti pikselitason jälki on varsin pehmeää ja Honorille tyypillisesti prosessointijälki on maalausmaista.

Ultralaajakulmakameraa voi automaattitarkennuksen ansiosta käyttää myös lähikuvaukseen, mutta toisin kuin viime vuoden 90-mallissa, kamerasovellus ei enää pakota sen käyttöön automaattisesti kohteen ollessa lähellä, vaan käyttäjä voi valita itse mitä kameraa yrittää käyttää. Ultralaajakulmakameran lähikuvausominaisuuksia voi hyödyntää joko normaalisti 0,6x-tilassa sekä 1x-tilassa, kun kuvanäkymän alareunaan ilmestyvä makrokuvausikoni on aktivoituna. Tällöin kamera vain tekee pääkameran polttoväliä vastaavan rajauksen ultralaajakulmakameralta, jolloin vaikuttaa, että kohde olisi vieläkin lähempänä. Kuvanlaatu ei kuitenkaan ole sen parempaa kuin tavallisessakaan rajauksessa.

Heikkoon valaistukseen ultralaajakulmakamera reagoi selvästi kolmikosta herkimmin. Esimerkiksi kohtalaisessa sisävalaistuksessa (kts. koirakuva) kuvat pehmenevät yksityiskohdiltaan jo havaittavasti. Hämäräkuvauksessa kamera pysyy kuvien yleisilmeen osalta käyttökelpoisena, kunhan hyväksyy pehmenevän kuvan yleisilmeen sekä hieman heikkenevän värintoiston etenkin yksityiskohdissa. Jos kuvaa tutkii lähemmin, voi huomata yksityiskohtien olevan todella maalausmaisen suttuisia.

Honor mainostaa 200-mallejaan vahvasti muotokuvaukseen ”muotokuvamestari”-iskulauseella, joten tutustuimme hieman tavanomaista enemmän kameran erilliseen muotokuvatilaan, joka on siis Honorin mukaan kehitetty yhdessä ranskalaisen valokuvausstudio Harcourtin kanssa. Muotokuvatilaan on tarjolla kolme eri värimäärittelyä, joista yksi on mustavalkoinen. Honorin mukaan muotokuvissa hyödynnetään myös tekoälyä kohteen analysointiin, valaistukseen ja varjoihin (Honor kutsuu tätä AI Portrait Engineksi), mutta sen käytännön vaikutusta on varsin hankala todentaa.

Käytimme Honor 200 Pron muotokuvatilaa testijaksolla poikkeuksellisen paljon, joten analysoitavaa materiaalia kertyi runsaasti (joskin julkaistavaksi sopivia ihmiskuvia sitäkin vähemmän). Testikuvien perusteella muotokuvatilalla saa varsin helposti näyttävän näköisiä kuvia esimerkiksi sosiaaliseen mediaan jaettavaksi, mutta suuremmalla näytöllä kuvista useimmat eivät kaikilta osin kestä lähempää tarkastelua, kuten ei useimmat muutkaan keinotekoisilla syvyysterävyysefekteillä varustetut älypuhelinotokset.

Parhaimmillaan muotokuvatilalla saa taltioitua erittäin tunnelmallisia ja varsin luonnollisen näköisiä lopputuloksia. Tähän vaadittiin kuitenkin useimmiten yksittäinen, mieluusti melko selkeässä ympäristössä ollut kuvauskohde sekä maltillinen keinotekoisen syvyysterävyysefektin voimakkuusaste ja myös hieman tuuria. Tekoäly pystyy parhaimmillaan tunnistamaan kuvan eri syvyystasoja melko onnistuneesti, mutta toisaalta virheitäkin syntyy melko usein, etenkin kun kuvan sisältö on monimutkaisempi. Tällöin tasojen syvyysterävyyserot saattavat ilmetä epäluonnollisesti ja kuvauskohteiden rajauksessa esiintyä puutteita.

Tiivistettynä Honor 200 Pron muotokuvaustila ei ole mikään maailmaa mullistava, mutta mahdollistaa parhaimmillaan näyttävien ja tunnelmallisten muotokuvien taltioimisen etenkin sosiaalisen median käyttötarpeita varten.

50 megapikselin etukamera taltioi erinomaisen yksityiskohtaisia ja luonnollisen näköisiä kuvia. Pienenä miinuksena on kuitenkin kiinteä tarkennus, joka vaikuttaa kuvan terävyyteen esimerkiksi epätavallisen läheltä kuvatessa ja ehkäpä myös siihen, että aivan viimeisin terävyys yksityiskohdista jää uupumaan.

Heikommassa valossa kuva pehmenee yksityiskohdiltaan, mutta pysyy yleisilmeeltään edelleen varsin hyvänä ja luonnollisena. Erittäin heikossa valossa etukamera ei pysty loihtimaan käyttökelpoista lopputulosta samaan malliin kuin markkinoiden kärkitoteutukset, vaan kuva jää tummaksi, kohinaiseksi ja hyvin pehmeäksi (jos näytöllä muodostettavaa lisävaloa ei käytetä apuna).

Honor 200 Pro mahdollistaa 4K 60 FPS -videokuvauksen pääkameralla ja telekameralla sekä 4K 30 FPS -laadulla ultralaajakulmakameralla sekä etukameralla. Kameraa voi vaihtaa kuvauksen aikana. 4K 30 FPS -video tallentuu H.264-koodekilla noin 45 Mbit/s ja tehokkaammalla H.265-koodekilla noin 30 Mbit/s bittivirralla. Äänet taltioituvat stereona hyvällä 256 kbit/s laadulla.

Honor 200 Prolla kuvatun videon laatu ei ole huipputasoa, mutta siitä huolimatta sen voisi luonnehtia olevan laadultaan kohtalaisen hyvää. Pääkameralla kuvattu 4K-video on yleisilmeeltään näyttävän ja varsin skarpin näköistä – värit ja kontrasti ovat ylikorostuneet hieman valokuvien tapaan. Ultralaajakulman video on väreiltään aavistuksen hillitympää ja se kohisee hieman tummemmilla alueilla, mutta yleisilmeeltään video on luokassaan ihan pätevää. Telekameralla kuvattu video on myöskin hyvinkin käyttökelpoista ja ehkäpä kolmikon luonnollisimman näköistä, sillä siinä sekä kontrasti että värit ovat vähiten korostuneita.

Elektroninen kuvanvakain on käytössä kaikilla kameroilla kuvatessa ja Honorin mukaan optinen vakain toimii lisäksi apuna niissä kameroissa, joista se löytyy. Käytännössä kuvanvakautus toimii kaikilla kameroilla kohtalaisen hyvin, mutta parannettavaakin vielä löytyisi. Suurin ongelma on etenkin vähänkin ei-optimaalisemmissa valaistusolosuhteissa esiintyvä mikrovärinä, joka vaikuttaisi esiintyvän pahimmin ultralaajakulmakameralla. Telekamera vakauttaa jopa kävelyä kohtalaisen hyvin, vaikka kuvaan ilmestyykin pientä aaltoilua, mutta kyseiseen käyttöön televideokuvausta ei voi luonnollisestikaan suositella.

 

Ohjelmisto

Ohjelmistopuolella tarjolla on Honorin viimeaikaisille puhelimille tyypillinen Android 14:n ja MagicOS 8.0:n yhdistelmä, joka on tuttuun tapaan varustettu kaikilla Googlen palveluilla. Aiempien versioiden tapaan yleisilme on pysynyt varsin samanlaisena ja kyseessä on edelleen varsin kattava valmistajan oma vakio-Androidista poikkeava kustomointi. Magic OS 8.0:n uudistuksiin pureuduttiin tarkemmin jo Magic6 Pro -puhelimen artikkelin yhteydessä.

Sovelluskattauksessa Honor luottaa Googlen sovellusten ohella myös vahvasti omiin perussovelluksiinsa, joita puhelimessa on useita ja ne menevät myös osittain päällekkäin Googlen sovellusten kanssa (esim. sähköposti ja galleria). Esiasennettuna on myös kymmenkunta kolmannen osapuolen sovellusta, kuten Amazon, Aliexpress, Facebook, Tiktok, Netflix ja Booking, jotka käyttäjä voi halutessaan poistaa puhelimesta.

Kuten jo aiemmin julkaistujen Magic6-sarjalaisten yhteydessä nähtiin, valmistaja liputtaa uusinta käyttöliittymäversiotaan tekoälyominaisuuksien esiinmarssina. Käytännössä tekoälyä on käytetty kuitenkin toistaiseksi varsin rajatusti lähinnä muutamassa ominaisuudessa. Ehkäpä keskeisin on Honorin Magic Portal -ominaisuus, joka mahdollistaa näytöllä olevan teksti- tai kuvasisällön jakamisen, tallentamisen ja hakemisen raahaamalla sen näytön reunalle avautuvaan valikkoon, jossa on tarjolla kontekstin perusteella valittuja eri sovelluksia.

Kuvausominaisuuksiin liittyen tekoälyä hyödynnetään tietysti kuvaprosessoinnissa, mutta myös kuvien jälkikäsittelyssä, kuten syvyystehosteen jälkimuokkauksessa, kuvien organisoinnissa ja lyhytvideoiden muodostamisessa. Toisaalta joidenkin kilpailijoiden puhelimista löytyviä objektinpoisto-ominaisuuksia ei Honorin kuvagalleriasta toistaiseksi löydy.

Honorin taustasovellusten hallinta on edelleenkin erittäin aggressiivista ja testipuhelin sai Dontkillmyapp-testisovelluksesta toistuvasti alle 10 %:n tuloksia, joka on siis markkinoiden huonointa päätä. Toisin sanoen vain pieni osa testisovelluksen ilmoituksista pääsi ilmoitusrajapinnoista läpi ja loput jäivät Honorin virranhallinnan haaviin. Poistamalla sovelluksen akkuasetuksista virranhallinnan piiristä sai se täyden 100 % tuloksen, joten käyttäjä voi onneksi vaikuttaa asiaan itselleen tärkeiden sovellusten osalta.

Päivitystueksi Honor lupaa 200 Prolle kolme Android-versiopäivitystä (15, 16 ja 17) sekä neljä vuotta tietoturvakorjauksia, eli se on parantunut vuodella Honor 90:een verrattuna. Lupaus on nykymittapuulla tässä hintaluokassa perustasoa ja samalla tasolla mm. Motorolan Edge 50 -malliston kanssa, mutta kehuja ei tällä päivityslupauksella nykypäivänä enää irtoa. Lähihistoriaan peilaten Honorilla olisi myös vielä parannettavaa päivitysnopeuden kanssa, sillä Honor 90 -malli sai tiettävästi Android 14 -päivityksen vasta nyt kesän alussa ja Honor 70 sai Android 13:n vasta toukokuussa ja odottaa edelleen viimeisintä Android 14 -päivitystään.

 

Suorituskyky, akunkesto & latausnopeus

Käytännön suorituskyvyn osalta Honor 200 Prosta ei ole mitään negatiivista sanottavaa, sillä laite toimii juuri niin sujuvasti ja viiveettä kuin tämän hintaiselta puhelimelta voi nykypäivänä odottaa. Myös pelikäytössä suorituskyky riittää ongelmitta näyttävimpienkin pelien pyörittämiseen grafiikkaherkut käytössä.

Honor 200 Prossa käytetyn Snapdragon 8s gen 3 -piirin suorituskykytaso tuli selville jo hiljattaisessa Motorola Edge 50 Ultra -artikkelissa, joskin siihen verrattuna 200 Pron suorituskyky vaikuttaa testiemme perusteella hieman vaisulta. 200 Pron akkuasetuksista on kytkettävissä päälle erillinen suorituskykytila, jonka avulla osassa suorituskykytesteistä tulokset paranivat paikoin jopa havaittavasti, mutta suorituskykytilaa käyttäessäkin Motorola oli edelleen keskimäärin 5-15 % suorituskykyisempi. Tämän vuoden lippulaivapuhelimissa laajasti käytetty Snapdragon 8 gen 3 -piiri on puolestaan vielä merkittävästi (30-60 %) suorituskykyisempi.

Pitkäkestoista suorituskykyä mittaavissa testeissä Honor 200 Pro sai hyvää keskitasoa edustavia tuloksia. 15 minuutin CPU Throttling -prosessorirasituksessa suorituskyky laski noin 75 %:iin maksimista ja suorituskykytilaa käyttäessä tulos parani vielä 90 %:n tietämille. Grafiikkarasitusta simuloivan 20 minuutin 3DMark Wild Life Extreme Stress Testin aikana suorituskyky laski noin 75 %:iin maksimista, mikä on tässä suorituskykyluokassa on melko hyvä tulos, ja suorituskykytilaa käyttäessä laski lopulta alemmas 55 %:iin pysyttyään ensin testin alkuvaiheessa pidempään korkeammalla tasolla. Tulokset ovat parempia kuin esimerkiksi samaa piiriä käyttävällä Edge 50 Ultralla.

Akunkesto osoittautui noin parin viikon testijakson aikana melko hyväksi, edustaen high-end-luokan hyvää keskitasoa. Puhelimella selvittiin toistuvasti yhden päivän yli keskivertoa aktiivisemmalla käytöllä 4-5 tunnin näytön päälläoloajalla, eikä myöskään kahden päivän toistuvat ylitykset aiheuttaneet ongelmia. Yhdellä latauksella selvittiin myös pariin otteeseen kevyemmällä käytöllä (noin 1 h SOT/d) kolmen päivän yli. Testijakson käytön pohjalta laskennallinen näytön maksimi päälläoloaika yhden päivän käytössä liikkuu noin 8 tunnin tietämillä.

Testijakson tyypilliseen puhelimenkäyttöprofiiliin kuului mm. WhatsApp- ja Slack-viestittelyä, Twitterin ja Instagramin selailua, sähköpostien lukemista, karttasovelluksen selailua ja navigointia, nettiselailua, satunnaisia puheluita, lyhytjaksoista pelailua ja kameran käyttöä mobiiliverkkoyhteyden, Bluetoothin, WLAN:in ja synkronointien ollessa jatkuvasti päällä. Osa testijaksosta puhelinta käytettiin ulkomailla vieraan operaattorin verkossa.

io-techin lataustestissä Honorin omaa 100 watin SuperCharge-laturia käytettäessä akku latautui tyhjästä täyteen melko tarkkaan 45 minuutissa. Toisin sanoen valmistajan lupauksista jäätiin jälkeen muutama minuutti. Vartissa saavutettiin 44 % varaustaso ja puolessa tunnissa yli kolme neljännestä maksimivarauksesta. Latausnopeus on yleisellä tasolla ”ihan hyvä”, mutta ilmoitettu maksimiteho ja parhaiden kilpailijoiden taso huomioiden kuitenkin ennemminkin markkinoiden keskitasoa kuin kärkiluokkaa.

Erillisenä positiivisena maininnan arvoisena seikkana Honor 200 Pro saavutti noin 100 watin maksimilataustehon myös yleisen standardin mukaisella USB Power Delivery -laturilla, eli temppuun ei välttämättä tarvita Honorin omaa SuperCharge-laturia. Tiedustelimme asiaa jälkikäteen Honorilta, josta havaintomme vahvistettiin.

Maininnan arvoisena seikkana Honorin latausasetuksista ei löydy mahdollisuutta rajoittaa akun maksimivaraustasoa, mutta asetuksista löytyy mm. ”älykäs lataus”, joka oppii käyttäjän latausrutiinit ja viivästyttää lataamista täyteen niiden mukaan. Lisäksi tarjolla on ”älykäs akkukapasiteetti”, joka Honorin mukaan rajoittaa saatavilla olevaa kapasiteettia akun tilan mukaan ja pidentää sen myötä akun elinikää. Epäselväksi kuitenkin jää, kuinka paljon kapasiteettia rajoitetaan.

66 watin langatonta pikalatausta emme valitettavasti päässeet testaamaan, sillä se vaatii Honorin oman langattoman pikalaturin, jota ei käytössämme ollut.

 

Yhteenveto

Uusi 200 Pro täyttää onnistuneesti Honorin mallistossa olleen aukon, joka vallitsi aiemmin ”numerosarjan” ja kalliimpien Magic-sarjan huippumallien välillä. Se tarjoaa melko monipuolisen ja tasavahvan paketin, jonka hinta ei karkaa nelinumeroisiin summiin. Honor 200 Pro on esimerkillinen uuden ”alemman high-end-luokan” edustaja.

Rakenteeltaan 200 Pro ei erotu erityisemmin edukseen massasta, sillä Honor on päätynyt käyttämään puhelimessa muovikehystä, joka syö hieman yleistä laatuvaikutelmaa 800 euron puhelimessa. Kyse on kuitenkin enemmän fiilisasiasta kuin todellisesta ongelmasta. Rakenteella on tyydyttävä IP65-roiskevesisuojaus, mutta IP67/68-tason upotusvesisuojauskaan ei olisi ollut liikaa pyydetty tässä hintaluokassa.

Teknisesti 200 Pro on varsin monipuolinen ja tasapainoinen kokonaisuus hintaluokassaan. Snapdragon 8s gen 3 tarjoaa hyvää suorituskykyä, vaikkei ylläkään aivan markkinoiden suorituskykyisimpien puhelimien tasolle, ja vaikka 200 Pro ei myöskään jostain syystä pärjännyt suorituskykytesteissä aivan samaa piiriä käyttävien kilpailijoiden tasoisesti. Tallennustilaa on vakiona mukavasti, mutta yhteyspuolella WiFi- ja Bluetooth-versiot voisivat olla vielä pykälää tuoreemmat. AMOLED-näyttö on kirkas ja tarkka sekä tarjoaa silmien mukavuutta vaalivia ominaisuuksia.

Lataaminen onnistuu 100 watin teholla melko ripeästi, joskaan ei lähellekään nopeimpien kilpailijoiden tahtiin, eikä aivan nimellistehon luomien odotusten veroisesti. Plussana täysi latausteho on kuitenkin saavutettavissa myös yleisen USB PD -standardin mukaisella laturilla. Tarjolla on myös nopea langaton lataus, joka ei ole itsestäänselvyys vielä tässäkään hintapisteessä. Akunkesto osoittautui testijaksolla melko hyväksi ja keskitasoisella käytöllä kahden päivän ylitys vaikutti olevan melko peruskauraa.

Honor mainostaa 200-sarjalaisiaan varsin vahvasti valokuvaus ja etenkin muotokuvaus edellä. Kolmoistakakamera onkin varsin tasavahva suorittaja sekä valokuvauksen että videokuvauksen saralla. Valokuvien värimaailma on hieman ylikorostuneeseen suuntaan kallellaan, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Sama koskee myös videoita, joiden vakautus toimii melko hyvin, mutta ei virheettömästi. Vahvasti mainostettu muotokuvaustila tuottaa parhaimmillaan näyttävän tunnelmallisia otoksia, mutta etenkin syvyysterävyysefekti toimii vaihtelevasti, eikä kestä monesti lähempää tarkastelua suuremmalta näytöltä.

Ohjelmistopuolella ei oikeastaan ole tarjolla mitään merkittävästi uutta, sillä sama Magic OS 8.0 -käyttöliittymä on nähty jo Magic6 Pro -huippumallissa, eikä uudistukset ole varsinaisen mullistavia myöskään viimevuotiseen Honor 90 -malliin verrattuna. Tekoälyominaisuudet eivät ole vielä varsinaisesti käyttökokemuksen keskiössä, vaikka Magic Portal -ominaisuus onkin jossain tilanteissa ihan näppärä näytöllä olevan sisällön hyödyntämisessä. Miinuksena Honorin taustasovellusten hallinta on edelleen varsin aggressiivinen, joka saattaa aiheuttaa ongelmia taustasovellusten toiminnassa, jos käyttäjä ei optimoi asetuksia sovelluskohtaisesti. Honor on parantanut päivitystukea vuodella, mutta siltikään 3&4 vuoden tuki ei ole nykypäivänä tässä hintaluokassa varsinaisesti kehujen arvoinen, etenkin kun päivitysnopeudessa on ollut edellissukupolvissa paljon parannettavaa.

Yhteenvetona uusi Honor 200 Pro on kelpo puhelin 799 euron hintaansa ja muuttuu tulevaisuudessa sitäkin houkuttelevammaksi, kun hintataso tarjousten myötä laskee. 200 Prossa ei ole millään keskeisellä osa-alueella varsinaisia suuria heikkouksia, vaan miinukset keskittyvät lähinnä pienempiin puutteisiin. Laite sopii erityisesti käyttäjille, jotka arvostavat kuvausominaisuuksia, isoa tallennustilaa sekä suurta, kirkasta ja silmäystävällistä näyttöä.

Yksi Honor 200 Pron selkeimmistä kilpailijoista on Motorolan Edge 50 Ultra, joka on suositushinnaltaan merkittäväksi laskettavat 200 euroa kalliimpi, mutta tarjoaa mm. paremman suojausluokituksen, siromman ja laadukkaamman tuntuisen rakenteen ja selvästi nopeamman pikalatauksen. Erittäin vahva kilpailija on myös OnePlus 12, jonka hintataso liikkuu nykyään edullisimmillaan 750 eurossa, eikä pidä myöskään unohtaa Samsungin päteviä Galaxy S24 -malleja, joita alkaa saamaan lähelle 200 Pron hintaluokkaa.

Plussaa:

• Tarkka, kirkas, AMOLED-näyttö
• Näytön 3820 Hz PWM-himmennys ja muut silmiä säästävät ominaisuudet
• 512 Gt tallennustila vakiona
• Hyvä ja tasapainoinen kolmoiskamera sekä video- että valokuvauksessa
• 100 watin latausteho tuettuna myös USB PD -latureilla
• Langaton lataus

Miinusta:

• Muovinen kehys/runkorakenne tässä hintaluokassa
• Etukameran automaattitarkennuksen puute varauksin
• WiFi:ssä ei tukea 6 GHz -taajuudelle
• Magic OS:n tiukka taustasovellusten hallinta

Huomioitavaa:

• Laturia ei toimiteta puhelimen mukana
• Edellisten sukupolvien mallien poikkeuksellisen hidas Android-päivitysten jakelu