Testissä Honor Magic V2

Yhteenvetona Magic V2 on markkinoidemme ensimmäinen taittuvanäyttöinen puhelin, joka tuntuu käytössä lähes kuin tavalliselta puhelimelta, mutta tarjoaa lisäksi sisältä aukeavan suuremman lisänäytön. Valitettavasti puhelin kärsii osin Honorille tutuista ongelmista, jotka varjostavat ikävästi kokonaisuutta. Sen markkinoille tulossa on kestänyt liian pitkään, joten 2000 euron laite on varustettu tässä vaiheessa menneen vuoden suorituskyvyllä. Myös ohjelmistotilanne on jämähtänyt menneeseen aikaan, sillä tämän hintaisessa laitteessa ei saisi markkinoille tullessa olla lähes 1,5 vuotta vanhaa Android-versiota. Kilpailutilannetta markkinoilla hankaloittaa edelleen hinnoittelu, joka ei pysty kilpailemaan Samsungin Fold5:n eikä OnePlussan Openin kanssa. Näistä lähtökohdista Magic V2:sta onkin hankala suositella kilpailijoidensa edelle, vaikka laite ei muilta osin olekaan lainkaan hassumpi.

Plussaa:

• Taittuvaksi rakenteeksi erittäin ohut ja kevyt toteutus
• Sulavasti ja jämäkästi toimiva sarana
• Näytön silmäystävällinen 3840 Hz PWM-himmennys
• Nopea pikalataus taittuvien luokassa
• Kolmoistakakameran kuvanlaatu valokuvauksessa varauksin
• hyvä-ääniset stereokaiuttimet

Miinusta:

• Ei langatonta latausta
• Vanha Android 13 -versio
• Järjestelmäpiiri viimevuotista mallia
• Ohjelmistotuki lippulaivaluokan mittapuulla
• Ei minkäänlaista IP-suojausta
• Videokuvan laatu varauksin
• Videokuvaus ei tue lainkaan telekameraa
• Pitkäkestoinen grafiikkasuorituskyky varauksin
• Magic OS -käyttöliittymän puutteet & raju taustasovellusten hallinta

Huomioitavaa:

• Pakkauksessa ei toimiteta laturia

Honor esitteli toisen sukupolven taittuvanäyttöisen Magic V -mallinsa Kiinassa heinäkuussa ja globaalisti syyskuun taitteessa, mutta täkäläisille markkinoille sitä jouduttiin odottamaan harmillisen pitkään, eli seuraavan vuoden tammi-helmikuun taitteeseen.

Uusi Magic V2 asemoituu Honorin malliston huipulle 1999 euron hinnallaan. Aiemmin Suomessa myyntiin tulleen Magic Vs -malliin nähden hinta on 400 euroa kalliimpi. Kilpailijoista Galaxy Z Fold5:n hinta liikkui tämän artikkelin julkaisuhetkellä vajaassa 2000 eurossa ja OnePlus Openin 1599 eurossa.

Perehdymme tässä artikkelissa Magic V2:een noin puolentoista viikon käyttötestin pohjalta hieman täysimittaista tiivistetymmän testirakenteen muodossa.

• Honor Magic V2 -tuotesivut
• Hinta.fi, Haku: Honor Magic V2

 

Mitä uutta?

Edeltäjämalli Magic V:hen nähden V2:n merkittävimmät uudistukset ovat huomattavasti ohuempi ja kevyempi rakenne, kirkkaammat näytöt, nopeampi sisänäyttö, suorituykykyisempi järjestelmäpiiri, parannettu kamerajärjestelmä sekä suurempi akkukapasiteetti.

Tarkemmat Magic V2:n uudistukset ovat:

• Merkittävästi ohuempi (9,9 vs 14,3 mm)
• Lyhyempi (156,7 vs 160,4 mm)
• Leveämpi (suljettuna 74,1 vs 72,7 mm; avattuna 145,4 vs 141,1 mm)
• 57 grammaa kevyempi (231 vs 288 grammaa)
• Runko magnesiumia alumiinin sijaan
• 0,02” suurempi sisänäyttö
• Sisänäytön resoluutio ja pikselitiheys korkeammat
• Sisänäytön virkistystaajuus korkeampi (120 vs 90 Hz)
• Sisänäytön pistemäinen maksimikirkkaus korkeampi (1600 vs 800 nit)
• Ulkonäytön koko 0,02” pienempi
• Ulkonäytön resoluutio ja pikselitiheys pienempi (402 vs 431 PPI)
• Ulkonäytön pistemäinen maksimikirkkaus korkeampi (2500 vs 1200 nit)
• Suorituskykyisempi Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiiri
• Enemmän RAM-muistia (16 vs 12 Gt)
• Telekamerassa korkeampi resoluutio (20 vs 8) sekä pienempi zoom (2,5x vs 3x)
• Ultralaajakulmakameran aukko suurempi (f2.0 vs f2.2)
• Alemman resoluution etukamerat (16 vs 42 MP)
• Uudempi Bluetooth-versio (5.3 vs 5.2)
• Uudempi WiFi-versio (WiFi 6e/7 vs WiFi 6)
• Suurempi akun kapasiteetti (5000 vs 4750 mAh)
• Akku käyttää uutta pii-hiili-teknikkaa

 

Pakkaus ja oheistarvikkeet

Magic V2 on pakattu keskivertoa suurempaan pakkaukseen, jonka sisältöön kuuluu suojakuori, mutta hieman yllättäen ei lainkaan laturia. 66 watin Supercharge-pikalaturin voi ostaa Honorilta tarvittaessa erikseen. Mukana toimitettava 6 ampeerin virralle speksattu USB-kaapeli on molemmista päistään C-tyyppinen, joka tarkoittaa, ettei se ole yhteensopiva Honorin edellisten sukupolvien Supercharge-latureiden kanssa.

Tuotepakkauksen sisältöön kuuluu:

• puhelin
• pikaohjeet
• takuutiedot
• USB-C – USB-C -kaapeli (6 A)
• korttikelkan irrotustyökalu
• suojakuoret

Suojakuoret ovat takakuoren päälle asennettavaa mallia ja niissä on lisäksi puhelimen saranapäätyyn magneeteilla kiinnittyvä saranoitu läppä. Kuoressa on kovamuoviset reunat sekä miellyttävän pitävä tekonahkainen pinta. Lisäksi kuoressa on auki taitettava tuki, jolla puhelimen saa pysymään pystyssä esimerkiksi pöydällä.

 

Rakenne ja tekniset ominaisuudet

Fyysiset mitat:

• Ulkomitat:
  • Suljettuna: 156,7 x 74 x 9,9 mm
  • Avattuna: 160,3 x 145,4 x 4,7 mm
• Paino: 231 grammaa
• Materiaalit: magnesiumseosrunko, PU-tekonahka, karkaistu lasi
• Valmistajan kotimaa: Kiina
• Valmistusmaa: Kiina

Ensivaikutelma Magic V2:sta on erittäin positiivinen, sillä noin sentin kokonaispaksuus alkaa olla taittuvarakenteisessa puhelimessa todella hyvä saavutus. Käsituntumaltaan Magic V2 pääsee lähimmäs rakenteeltaan perinteistä puhelinta Suomessa myytävien taittuvanäyttöisten puhelimien joukosta.

Ulkomitoiltaan Magic V2 on suljettuna 3,3 mm pidempi, 0,8 mm leveämpi, 1,8 mm ohuempi sekä 8 grammaa kevyempi kuin OnePlus Open. Fold5:een verrattuna Magic V2 on 1,8 mm pidempi, 15,5 mm leveämpi, 3,5 mm ohuempi sekä 22 grammaa kevyempi.

Honor on pyöristänyt puhelimen reunat ja kulmat sekä näyttölasin reunat miellyttävästi, joka korostaa laitteen ohuutta ja tekee käsittelystä miellyttävämpää. Puhelimen kehysrakenne on kiiltäväpintaiseksi viimeisteltyä magnesiumseosta ja saranaosan suojakansi satiinimattaa titaania. Honor on tehnyt vakuuttavaa työtä Magic V2:n ohentamisen suhteen, sillä avattuna puoliskot ovat alle 5 mm paksut, mutta siitä huolimatta puhelin tuntuu tukevalta ja sisälle on leivottu high-end-luokan rautaa.

Testikappaleemme takakuori oli pinnaltaan mattamustaa teknonahkaa, joka tekee siitä tyylikkään näköisen ja miellyttävän tuntuisen kädessä. Aavistuksen pehmeä mattapinta tarjoaa myös paremman pidon kuin lasikuori. Muissa värivaihtoehdoissa takakuori ei ole tekonahkapintainen, mutta niitä ei ainakaan toistaiseksi ole tarjolla Suomen markkinoilla.

Kokonaisuudessaan laatuvaikutelma on hyvä, kuten tämän hintaiselta puhelimelta pitääkin voida odottaa, mutta valitettavasti Honor ei ole saanut toteutettua rakenteelle minkäänlaista IP-suojausta, toisin kuin Samsung ja OnePlus.

Ulkonäytön tekniset ominaisuudet:

• 6,43” LTPO OLED -näyttö, 120 hertsin virkistystaajuus
• 20:9-kuvasuhde, 1060 x 2376 pikseliä, 402 PPI
• 2500 nit (pistemäinen), HDR10+
• taustavalaistuksen 3840 Hz PWM-himmennys

Ulkonäyttö on kooltaan nykypäivän mittapuulla keskitasoa ja kuvasuhteeltaan tyypillinen älypuhelinnäyttö, joten yhdessä ohuen rakenteen kanssa se mahdollistaa hyvin lähelle perinteisen puhelimen kaltaisen käyttökokemuksen ilman kompromisseja, toisin kuin esimerkiksi Samsungin Foldeissa. Näytön suojana kerrotaan olevan toisen sukupolven ”nanokristallilasia”, jonka valmistajaa ei kerrota.

Näyttö tukee mukautuvaa virkistystaajuutta maksimissaan 120 hertsin päivitysnopeudella. Honor on jostain syystä poistanut Androidin kehittäjäasetusten virkistystaajuusnäytön, joten emme päässeet tutkimaan sen toimintaa ja mukautumista tarkemmin. Honor on toteuttanut näyttöön myös korkean taajuuden PWM-himmennyksen, joka tarkoittaa käytännössä vähemmän silmiä rasittavaa näytön valaistuksen välkkymistä alhaisimmilla kirkkaustasoilla. Haluttaessa näytön saa myös muuttamaan värilämpötilaa automaattisesti silmille sopivammaksi nukkumisaikaa kohti lähestyttäessä. Näytön pistemäinen maksimikirkkaus on 2500 nitiä, joka on erittäin hyvä lukema.

Kuvanlaadultaan näytöstä ei löydy juuri valittamista – se on high-end-tasoa. Kirkkautta löytyy riittämiin kaikissa olosuhteissa. Näyttöasetuksissa on normaali- ja eloisa-väritila. Haluttaessa värilämpötilaa on mahdollista säätää portaattomasti.

Tekniset ominaisuudet:

• Qualcomm Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiiri
  • 1 x 3,19 GHz Cortex-X2
  • 3 x 2,75 GHz Cortex-A710
  • 4 x 1,8 GHz Cortex-A510
  • Adreno 730 GPU
  • Snapdragon X70 -modeemi
• 16 Gt LPDDR5X RAM-muistia
• 512 Gt UFS 4.0 -tallennustilaa (vapaana n. 484 Gt)
• 5G Sub6 GHz NA & NSA (), LTE, nano-SIM + eSIM
• Wi-Fi 802.11a/b/g/n/ac/ax/be (Wi-Fi 6e/WiFi 7 päivityksellä)
• Bluetooth 5.3 (BLE,SBC,AAC, LDAC,APTX,APTX HD), NFC
• GPS(L1+L5) /AGPS/GLONASS/BeiDou(B1I+B1C+B2a)/Galileo(E1 + E5a)
• stereokaiuttimet, DTS:X® Ultra, infrapunalähetin
• 5000 mAh pii-hiiliakku, USB Type-C (USB 3.1 gen 1, 5 Gbit/s), 66 W Supercharge-pikalataus
• Android 13, Magic UI 7.2
  • 3 suurta Android-päivitystä, 5 vuotta tietoturvakorjauksia

Rautapuolella Magic V2 tarjoilee valitettavasti edeltäjänsä tapaan valmiiksi vanhentunutta piiritekniikkaa, sillä käytössä on vuodelle 2023 julkaistu Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiiri. Tämä on sinällään ymmärrettävää, sillä puhelin julkaistiin kesällä 2023, mutta täkäläisittäin ongelmana on markkinoille tulon viivästyminen vuoden 2024 puolelle, jolloin markkinoille on jo alkanut virtaamaan seuraavan sukupolven rautaa. Järjestelmäpiiri on jäähdytetty höyrykammiolla, joka on täytynyt muotoilla poikkeuksellisen ohueksi puhelimen ulkomittojen takia.

Yleiskatsauksena rautaominaisuudet ovat varsin tyypilliset viime vuoden high-end-puhelimelle. WiFi 7 -tuki löytyy, mutta se aktivoituu myöhemmin päivityksen myötä. Ultra wideband -tuki puuttuu myöskin varustuksesta.

Akkutekniikka on mielenkiintoista, sillä Honor käyttää modernia pii-hiili-anodiin perustuvaa akkua, jonka ansiosta 5000 mAh kapasiteetti on saatu pakattua vain 2,7 mm paksuun muotoon. Honorin mukaan uudella tekniikalla energiatiheyttä on saatu kasvatettua lähes 10 %. Latausteho on taittuvanäyttöisten parempaa päätä, mutta markkinoiden huipputasolle se ei yllä. Langaton lataus puuttuu valitettavasti kokonaan, mikä on harmi.

• Oikea kylki:
  • äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet
  • virta-/lukituspainike sormenjälkitunnistimella
• Vasen kylki:
  • sarana
• Alapääty:
  • korttikelkka
  • mikrofoniaukko
  • USB-C 3.1 gen 1 -liitäntä
  • kaiutin
• Yläpääty:
  • mikrofoniaukko
  • kaiutin
  • infrapunalähetin
  • 16 MP etukamera näyttöreiässä

Kun Magic V2:sta tutkitaan suljettuna, Avattuna äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet siirtyvät toisen puoliskon mukana vasempaan reunaan ja kaiuttimien stereokuvan toteutumiseksi puhelinta on käännettävä 90 astetta. Stereokaiuttimien äänenlaatu on puhelimien mittapuulla varsin hyvää. Virtapainikkeeseen sijoitettu sormenjälkitunnistin toimi testijaksolla moitteettoman nopeasti ja luotettavaksi, vaikka painike onkin kooltaan melko pieni. USB-C-liitäntä tukee 3.1 gen 1 (5 Gbit/s) -versiota sekä DisplayPort 1.2 -kuvaulostuloa.

 

Saranarakenteessa käytetyistä materiaaleista on hieman ristiriitaista tietoa, sillä osassa Honorin materiaaleista puhutaan titaanista ja toisaalla teräksestä. Honorin mukaan saranan tukirakenteiden paksuutta on onnistuttu pienentämään 75 % edeltäjämallista. Honorin mukaan sarana-näyttörakenne on testattu kestämään 400 000 taittokertaa sveitsiläisen SGS:n toimesta. Kuten jo aiemmin todettiin, saranan ulkopuolinen suojakotelointi on titaania.

Taittomekanismin käyttötuntuma on erittäin miellyttävä – sulava ja pehmeä. Avattuna saranarakenne tuntuu tukevalta, eikä puhelin elä havaittavasti ohuudestaan huolimatta. Saranamekanismin vaste on koko taittoalueella melko tasainen, pois lukien arviolta viimeiset parikymmentä astetta, jolloin saranan jousimekanismi vetää näytön auki-asentoon. Vastaavasti sulkiessa rakenne ”imaisee” viime sentit kiinni miellyttävän pehmeän ”thump”-äänen saattelemana.

Haluttaessa puhelinta voi käyttää ”Communicator-tyyppisesti” puolittain avattuna, mutta näyttö ei pysy asennossaan kovin loivassa kulmassa, vaan haluaa avautua suoraksi. Jossain Honorin sovelluksissa on tuki näytön käytölle puolittain avattuna (esim. kamera).

Sisänäytön tekniset ominaisuudet:

• 7,92” taittuva LTPO OLED -näyttö, 120 hertsin virkistystaajuus
• 9,78:9-kuvasuhde, 2156 x 2344 pikseliä, 402 PPI
• 1600 nit (pistemäinen), 10-bit, HDR10+
• taustavalaistuksen 3840 Hz PWM-himmennys

Sisäpuolen näyttö on avattuna lähestulkoon neliskanttinen ja läpimitaltaan hieman vajaa kahdeksan tuumaa. Pikselitiheys on tismalleen sama kuin ulkonäytössä, mutta kirkkaus on hieman alhaisempi, joskin edelleen erinomaisella tasolla. Edeltäjämalliin nähden kirkkaus on tuplaantunut ja lisäksi virkistystaajuus on kasvatettu 90 hertsistä 120 hertsiin, jolla se kilpailee tasaväkisesti kilpailevien puhelimien kanssa.

Näyttöpaneelissa käytetään saranan kohdalla ns. ”pisarataitosta”, eli kiinni taitettuna näyttö kaartuu saranan kohdalla pisaramaisesti, jotta kaarevuussäde pysyy hieman suurempana. Puhelimen puoliskojen väliin ei jää suljettuna rakoa, vaan ne painuvat tiiviisti kiinni toisiinsa. Honorin mukaan näyttöä ja saranaa voi käyttää alhaisimmillaan -20 celsiusasteen lämpötilassa. Näytöllä ei ole Suomessa laajennettua takuuta, joten rikkoontumiset tutkitaan huollossa tapauskohtaisesti. Taittuvan näyttöpaneelin kanssa on kuitenkin fiksua olla tavallista lasipintaista näyttöä varovaisempi erityisesti juuri iskujen ja terävien esineiden kanssa. Puhelinta ei esimerkiksi kannata tiputtaa näyttö auki maahan.

Saranakohdasta sormella voi edelleen tuntea näytön pinnassa loivan kuopan, joka on myös nähtävissä valon heijastuessa näytön pinnasta sopivasti, etenkin tummalla taustalla jos näytöllä ei ole sisältöä. Kokonaisuudessaan näyttö on kuitenkin saranakohdasta varsin tasainen, eikä se häiritse mainittavasti käytössä. Kiiltävä näytön pinta kerää jonkin verran sormenjälkiä, joiden putsaaminen vaatii hieman vaivaa, mutta onneksi ne eivät häiritse merkittävästi näytöllä olevan sisällön katselua.

Neliskanttinen näyttö ei ole erityisen optimaalinen videosisällön näyttämiseen, sillä reunoille jää suuret tummat alueet, mutta siitä huolimatta kuva on hieman suurempi kuin perinteisen mallisessa suuressa puhelinnäytössä.

 

Kamera

Takakamerat on sijoitettu reunoiltaan kaarevaan suorakaiteen muotoiseen kohoumaan takakuoren ylänurkassa. Kohouma nousee melko reilusti kuoren pinnan yläpuolelle, joka on ymmärrettävää laitteen ohuuden takia. Pöydällä suljettuna käytettäessä puhelin keikkuu selvästi.

Ylimmän kameran oikealla puolella sijaitsee 8×8 dTOF -syvyystietosensori ja alempana LED-salaman yhteydessä puolestaan välkyntä- ja värilämpötilasensori.

Kameran tekniset tiedot:

• Takakamerat:
  • 50 megapikselin pääkamera, f1.9, OIS, PDAF
  • 50 megapikselin ultralaajakulmakamera, f2.0, 13 mm kinovastaava polttoväli, AF
  • 20 megapikselin telekamera (Sony IMX650, 1/3,5”; 1,0 um pikselikoko), f2.4, 62 mm kinovastaava, 2,5x, OIS, PDAF
• Etukamera: 16 megapikseliä, f2.2
• LED-salama, 8×8 dTOF-syvyystietoanturi, värilämpötila-anturi
• Videokuvaus: 4K 30, 60 FPS Dolby Vision; 8K 24 FPS

Kolmoiskamera ei tarjoa teknisesti varsinaisesti mitään poikkeuksellista tai uutta, mutta se täyttää silti paperilla high-end-tason mittapuun. 50 megapikselin pääkamera on pysynyt ominaisuuksiltaan muutoin samana, mutta optinen kuvanvakain on lisätty varustukseen. Myös ultralaajakulmakamera käyttää edelleen 50 megapikselin sensoria ja samaa kuvakulmaa, mutta objektiivin valovoimaa on parannettu. Telekamera on pistetty uusiksi ja tarjolla on nyt 64 megapikselin sijaan 20 megapikselin sensori, jonka parina on optisesti vakautettu objektiivi pääkameraan nähden 2,5-kertaisella polttovälillä.

Taittuva rakenne mahdollistaa valokuvauksen kannalta kilpailijoista tutut temput, eli puhelin toimii kamerajalustana 90 asteen kulmaan avattuna ja samalla kuvausnäkymä jakautuu kahteen osaan, joista toisessa voi selata viimeisimpiä otettuja kuvia. Kuvausnäkymän voi myös kääntää ulkonäyttöön, jolloin selfieiden ottamisessa voi hyödyntää puhelimen laadukkaampia takakameroita.

Honorin kamerasovellus on valtaosin tuttua kauraa yrityksen viimevuotisista malleista, kuten Magic5 Prosta. Käyttöliittymän käytettävyys on perustoimivalla tasolla, mutta markkinoiden kärkitoteutuksiin verrattuna siitä löytyy edelleen parannettavaa. Esimerkiksi kuvaustilalistaa ei voi mukauttaa ja lisätiloja pitää kaivella listan päässä sijaitsevan valikon kautta. Kuvan tarkkuuteen ja videon ruudunpäivitykseen liittyviä asetuksia soisi myös voivan säätää suoraviivaisemmin pikavalintojen kautta.

Isoimman miinuksen Honorin kamerasovellus saa edelleen automaattisesta lähikuvaustilasta, jonka toimintaan käyttäjä ei voi vaikuttaa. Riittävän lähelle kuvauskohdetta mentäessä sovellus siirtyy käyttämään automaattisesti ultralaajakulmakameralta tehtävää rajausta, joka ei ole kaikissa tilanteissa kuvanlaadullisesti paras vaihtoehto. Vastaavan tilan tarjoavissa kilpailijoiden puhelimissa käyttäjä voi itse valita onko ominaisuus päällä vaiko ei.

Manuaalitila on peruskattava ja se mahdollistaa kaikkien kolmen kameran käytön sekä RAW-kuvauksen. RAW- ja JPEG-kuvan samanaikaista tallennusta se ei kuitenkaan mahdollista.

Magic V2:n pääkamera on high-end luokassa ns. peruspätevä suorittaja. Sen kuvanlaatu noudattaa melko uskollisesti Honorin aiempien lippulaivamallien viitoittamaa linjaa. Jälki on näyttävää ja keskivertokäyttäjän mielestä varmasti mukavan näköistä. Se kuitenkin ylikorostaa hieman värejä ja erityisesti kontrastia, joka tekee tummista alueista paikoin tukkoisia ja epäluonnollisen voimakkaita. Pikselitasolla jälki on melko prosessoidun näköistä, eli maalausmainen ja aaltoileva jälki häivyttää yksittäiset pikselit näkyvistä syöden samalla viimeisimmän pikselitason terävyyden.

Hämäräolosuhteissa pääkamera jatkaa varsin hyvää suorittamistaan. Se pystyy keräämään mukavasti valoa ja avaamaan ihmissilmään pimeältä näyttäviä alueita. Myös värintoisto pysyy eläväisenä ja valkotasapaino varsin luonnollisena. Pikselitasolla tarkasteltuna prosessointijälki menee heikossa valossa selvästi pehmeäksi ja prosessointi epäluonnollisen maalausmaiseksi, mutta yleisilme pysyy varsin hyvänä.

Magic V2:n ultralaajakulmakameran kuvanlaatu on hyvässä valaistuksessa omassa kategoriassaan hyvää, eikä häpeä pääkameraan verrattuna yllättävän vähän, joskin se kärsii samasta ylikontrastoinnista pääkameran kanssa. Valkotasapaino on keskimäärin pääkameraa viileämpää. Prosessointi pitää reuna-alueiden vääristymät hyvin kurissa, aiheuttaen toki vastavuoroisesti reunoilla olevien yksityiskohtien venymistä.

Heikossa valossa myös ultralaajakulmakamera pystyy taltioimaan varsin hyvin valoa ja värejä, eikä häpeä sillä saralla mainittavasti pääkameralle. Toisin sanoen suorituksen voi sanoa olevan ultralaajakulmakameroiden mittapuulla erittäin hyvä. Pikselitasolla kuvissa näkyy jonkin verran tasaista luminanssikohinaa, joka on terävyyden ja yksityiskohtien kannalta enemmänkin hyvä kuin huono juttu. Valon määrän vähentyessä riittävästi yksityiskohdat muuttuvat varsin pehmeiksi.

Telekameran kuvanlaatu on hyvässä valaistuksessa jopa Magic V2:n kameroista parasta, jos sitä arvioidaan omassa luokassaan. Tele kärsii kolmesta kamerasta vähiten kontrastin ylikorostuksesta, vaikka sitä onkin jonkin verran nähtävissä. Pikselitason jälki on kameroista parasta ollen melko luonnollista ja suht maltillisesti prosessoitua, joka säästää yksityiskohtia. Yksityiskohtien terävyys voisi kuitenkin olla parempaa pikselitasolla

Telekamera pysyy heikommissa valaistusolosuhteissa vaihtelevasti aktiivisena. Toisin sanoen automatiikka valitsee valaistuksen mukaan joko telekameran käytön tai pääkameralta tehtävän rajauksen väliltä. Valaistuksen ei tarvitse olla välttämättä edes kovinkaan heikko, kun automatiikka vaihtaa jo pääkameran rajaukseen. Tätä tapahtuu välillä jo hyvässä sisävalaistuksessa.

Välillä automaattinen vaihto pääkameraan tapahtuu pienellä viiveellä, jolloin nopealla kuvan näppäämisellä voi saada otoksen myös telekameralla, jolloin lopputulos näyttää erilaiselta. Telekameran kyky kaapata valoa on selvästi heikompi, joten kuvat jäävät havaittavasti tummemmiksi, mutta niihin taltioituu hieman enemmän yksityiskohtia. Pääkameralta tapahtuva rajaus ei kuitenkaan ole kuvanlaadultaan merkittävästi heikompi ja vastavuoroisesti ne tallentuvat selvästi valoisampina.

Niin tai näin, telekamera tekee myös heikommassa valossa suht käyttökelpoista jälkeä. Tyypillisesti automatiikka luottaa telekameraan vielä kohtalaisessa kaupungin iltavalaistuksessa sekä sisävalaistuksessa.

Kamerasovelluksesta löytyvä 10x-tila ei ole pelkkää huuhaata, sillä se pystyy taltioimaan optimaalisissa olosuhteissa selvästi enemmän yksityiskohtia kuin mitä telekameran 2,5x-tila pystyy vastaavasta kohdasta tallentamaan. 10x-tila hyödyntääkin selvästi kuvadatan yhdistämistä ja tekoälyä lopputuloksen muodostamiseksi. Hyvä lopputulos vaikuttaisi vaativan hyvän valaistuksen, joten se ei toteudu kaikissa tilanteissa ja ero pienenee mitä heikommaksi valaistus menee.

Magic V2 tukee videokuvaamista 4K-tarkkuudella korkeimmillaan 60 FPS kuvataajuudella. Kyseisiä asetuksia voidaan hyödyntää sekä pää- että ultralaajakulmakameroilla ja kameraa voi myös vaihtaa kesken kuvauksen. Telekameraa ei testiemme perusteella käytetä valitettavasti lainkaan videokuvaukseen, vaan 2,5x-tilan lopputulos tehdään pääkameralta rajaamalla. Tämä on tässä hintaluokassa iso miinus ja hyvin erikoinen ratkaisu Honorilta.

Videoiden pakkaustavan voi valita H.264:n ja H.265:n väliltä. Kameraa voi vaihtaa kesken kuvaamisen maksimitarkkuudella, joka on hyvä asia. 4K-videon tallennuspituus on valitettavasti rajattu 15 minuuttiin.

Videokuvan laatu ei ansaitse varsinaisesti kehuja, kun sitä arvioidaan lippulaivaluokan mittapuulla. Jälki pää ja ultralaajakulmakameran välillä on sinällään suht samantyylistä, mutta molemmat korostavat kontrastia liikaa tukkien tummat sävyt. Samalla myöskään dynamiikka ei ole erityisen hyvää ja kirkkaat kohdat palavat helpohkosti hieman puhki. Tähän lisäksi tietyissä tilanteissa värit ylikorostuvat havaittavasti. Ultralaajakulmakameran kuva on pääkameraa pehmeämpää.

Kuvanvakautuksen toiminta ei ole nykypäivän high-end-kamerapuhelimien mittapuulla erityisen hyvää. Jo normaalisti kävellessä kuva heiluu havaittavasti ultralaajakulmakameralla ja pääkameralla heiluminen on niin voimakasta, että kuvaa on ikävä katsoa. Telekameraa ei nyt kannata liikkuessa muutenkaan käyttää.

 

Ohjelmisto

Honor luottaa tuttuun tapaan omaan kustomoituun Magic OS -käyttöliittymäänsä, joka edustaa Magic V2:ssa 7.2-versiota (Android 14 & Magic OS 8.0 -päivitys saapui huhtikuun alussa). Se on tuttuun tapaan varsin raskaasti kustomoitu vakio-Androidiin nähden, joka herättää tunteita puoleen ja toiseen. Harmillisena seikkana käyttöjärjestelmäversiona on edelleen laitteen Suomen markkinoille saapuessa Android 13, jota ei voi pitää hyväksyttävänä tämän hintaluokan laitteessa enää 4 kk Android 14:n julkaisun jälkeen. Lisäksi ensimmäinen luvattu Android-päivitys ”kuluu” sen ajantasaiseksi saattamiseen, joten suomalaisen kuluttajan näkökulmasta laitteen päivitystueksi muotoutuu käytännössä 2 versiopäivitystä (Android 16 asti) sekä 5 vuotta tietoturvakorjauksia.

Käyttöliittymätoteutus on ottanut vaikutteita Applen suunnalta, sillä mm. sovelluskuvakkeet ovat oletuksena kotinäkymän välilehdillä ja erillinen sovellusvalikko on kytkettävä erikseen toimintaan asetuksista. Käyttöliittymästä puuttuu edelleen myös joitain muita ominaisuuksia, jotka kuuluvat vakio-Androidin tarjontaan, josta johtuen tuntuu edelleen, että käyttöliittymää on kustomoitu osittain vain kustomoimisen ilosta, ei käyttökokemuksen parantamiseksi. Huawein käyttäjät ovat varmasti kuin kotonaan, sillä Magic OS muistuttaa edelleen hyvin vahvasti Huawein muutaman vuoden takaisia EMUI-versioita.

Ilmoitusvalikko on toteutettu Apple/Xiaomi-tyyliseksi, eli oikeasta ylänurkasta alas pyyhkäisemällä aukeaa ”ohjauskeskus” pikatoimintoineen ja vasemmasta ylänurkasta ilmoitusnäkymä. Toteutus jakaa varmasti mielipiteitä, joten ei olisi liikaa pyydetty, jos käyttäjä voisi itse valita minkälaisen ilmoitusvalikon haluaa käyttöönsä. Miinusta tulee edelleen myös siitä, ettei ilmoitusvalikkoa saa avattua kotinäkymän keskeltä alas pyyhkäisemällä.

Sovelluskattauksessa Honor luottaa varsin laajasti omiin sovelluksiinsa, joita on useimpien käyttöjärjestelmän perussovellusten ohella myös kymmenkunta lisäsovellusta eri tarpeisiin. Lisäksi testikappaleessa oli asennettuna kolmannen osapuolen sovelluksia ja pelejä vajaa kymmenkunta (mm. Facebook, Booking, Instagram, Tiktok), mutta ne ovat onneksi poistettavissa puhelimesta.

Tehokäyttäjien kannalta maininnan arvoisena ominaisuutena Magic V2 tarjoaa Magic Desktopiksi kutsutun työpöytätilan, jota voi hyödyntää kytkemällä puhelimen ulkoiseen näyttöön USB-C-liitännän Displayport-ulostulon kautta.

Suurikokoisempi sisänäyttö mahdollistaa puhelimen monipuolisemman tehokäytön sekä moniajon, mutta Honorin käyttöliittymätoteutus ei valitettavasti tarjoa mitään uniikkeja lisäominaisuuksia sen tukemiseksi. Näytölle voi avata rinnakkain kaksi sovellusta sekä halutessaan sovelluksen voi myös avata kelluvaksi, mutta kilpailijoiden tasolle ohjelmisto ei näiltä osin yllä. Esimerkiksi kolmen sovelluksen samanaikainen ryhmittely näytölle tai OnePlussan kaltainen luova näyttöpinta-alan hyödyntäminen sovellusten kanssa ei Magic OS:ssa toistaiseksi onnistu. Lisäksi Honor on jostain syystä poistanut käyttöliittymästään Android 13:n yhteydessä esitellyn tehtäväpalkin näkymän alareunasta, joten sovellusten välillä liikkuminen ja uusien sovellusten avaaminen jaetun näytön tilaan ei onnistu yhtä helposti.

Samaan tapaan aiemmin testaamiemme Honorin puhelimien kanssa, myös Magic V2:n taustasovellusten hallinta on säädetty aivan liian holhoavaksi, joka tuntuu erityisen hölmöltä puhelimessa, jossa on 16 gigatavua käyttömuistia. Tämä huomattiin käytännössä joidenkin sovellusten ilmoitusten satunnaisena viivästymisenä ja DontKillMyApp-testisovellus vahvisti havainnot. Ajoimme testin useampaan kertaan ja puhelin sai siitä umpisurkeita tuloksia noin 10 % tietämillä. Toisin sanoen vain noin kymmenesosa testisovelluksen lähettämistä ilmoituksista pääsi ilmoitusrajapinnoista läpi ja loput jäivät Honorin virranhallinnan haaviin. ”Whitelistaamalla” sovelluksen erikseen virransäästöasetuksista puhelin sai täyden 100 % tuloksen, eli käyttäjä voi vaikuttaa asiaan rajaamalla itselleen tärkeitä sovelluksia manuaalisesti pois rajoitusten piiristä.

 

Suorituskyky & akunkesto

Päivittäisessä yleiskäytössä Magic V2:n käytännön suorituskyky oli käytännössä moitteetonta. Pelikäytössä suuri sisänäyttö pääsee luonnollisesti oikeuksiinsa ja esimerkiksi sormikontrollit peittävät vähemmän itse näytöllä näytettävää pelisisältöä. Puhelin ei lämpene pidempäänkään pelatessa mainittavasti.

Magic V2:n suorituskyky ei poikkea synteettisissä suorituskykytesteissä merkittävästi muista samaa Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiiriä käyttävistä puhelimista. Maininnan arvoisena seikkana perustilassa järjestelmäpiiri ei anna ulos aivan parastaan, vaan maksimilukemiin päästäkseen on kytkettävä päälle erillinen suorituskykytila. Snapdragon 8 gen 2 -piirin suorituskyky on edelleen hyvällä tasolla, mutta ei luonnollisestikaan pärjää uudelle Snapdragon 8 gen 3 -piirille, joka tulee olemaan laajalti käytössä vuoden 2024 high-end-puhelimissa. Tätä voi pitää 2000 euron puhelimelle jossain määrin ongelmallisena, vaikka käytännön tasolla merkitys ei olekaan niin suuri.

Taittuvanäyttöisissä puhelimissa oikeastaan mielenkiintoisin osa-alue suorituskykyyn liittyen on jäähdytysjärjestelmän toiminta, sillä taittuva ohut rakenne asettaa omat lisähaasteensa puhelimen viileänä pitämiselle. Honor V2:n järjestelmäpiirin jäähdytys vaikuttaisi toimivan prosessorirasituksen osalta varsin hyvin, mutta grafiikkarasituksen osalta vähemmän hyvin. 15 minuutin CPUThrottling-rasitustestissä prosessorin rasitus laskee noin 75 %:iin maksimista perustilassa sekä 90 %:iin suorituskykytilassa, joka on kytkettävissä päälle akkuasetuksista. Tulokset pärjäävät hyvin kilpailijoille. Sillä, oliko puhelin auki vai suljettuna, ei ollut juuri vaikutusta lopputulokseen. 20 minuutin 3DMark Wild Life Extreme -stressitestissä suorituskyky laskee suljettuna noin 50 %:iin ja avattuna peräti noin 40 %:iin maksimista, joka on huonompi tulos kuin Fold5:llä ja Openilla. Pitkäkestoisessa prosessori- ja grafiikkasuorituskyvyssä on siis erikoinen ristiriita.

Akunkesto osoittautui testijaksolla jopa yllättävän hyväksi. Yhdellä latauksella selvisi tarvittaessa varsin turvallisesti kahden päivän yli keskitasoisella käytöllä (2-3 h SOT/d) ja yhden päivän ylityksessä kutiteltiin parhaimmillaan yli 8 tunnin näytön päälläoloaikoja. Akunkestosta ei siis tarvitse Magic V2:n tapauksessa tinkiä, vaikka rakenne onkin taittuva.

Latausteho on Magic V2:ssa taittuvanäyttöisten puhelimien parempaa päätä. 66 watin maksimilatausteho on saavutettavissa ainoastaan valmistajan omalla SuperCharge-pikalaturilla – yleisen standardin puitteissa tuetuksi lataustehoiksi ilmoitetaan 40 ja 10 wattia (10 V & 4 A sekä 5 V & 2 A), mutta omissa testeissämme latausjohdon väliin asennettavalla tehomittarilla saavutimme parhaimmillaan 27 watin lataustehon (9 V & 3 A). Ladatessa puhelin suosittelee sisänäytön avaamista parhaan lataustehon saavuttamiseksi. Tämä liittyy jäähdytystehoon, joka on parempi puhelimen rakenteen ollessa avattuna suuremman pinta-alan myötä.

Testeissämme Magic V2:n latausnopeus ei pärjää aivan OnePlus Openille, mutta puolen tunnin tietämillä laitteet ovat vielä aivan tasoissa, sillä molemmissa akkuun on latautunut noin 80 % varauksesta. Magic V2:n lataaminen täyteen otti noin 50 minuuttia. Huomionarvoisena yksityiskohtana ennen lataustestiä puhelin sammutti itsensä akun varaustason ollessa 2 %, joten aivan 0 %:sta ei lataustestiä päästy aloittamaan. Puhelin lämpeni latauksen aikana hyvin vähäisesti. Käytimme testeissä Magic5 Pron mukana toimitettua 66 watin SuperCharge-laturia.

 

Yhteenveto

Magic V2 ei ole varsinaisesti Honorin ensimmäinen taittuva mallin Suomen markkinassa, mutta edeltäjämalli saapui meillä kauppoihin siinä määrin jälkijunassa, ettei se onnistunut herättämään mainittavaa kiinnostusta kuluttajissa. Valitettavasti viivästely julkaisussa on jatkunut myös Magic V2:n tapauksessa, sillä laitteen julkaistusta Suomen markkinoille saapumiseen on päässyt kulumaan yli puoli vuotta ja sen seurauksena 2000 euron puhelimen sisällä on jo edellisen sukupolven järjestelmäpiiri sekä harmillisesti myös vanha Android-versio.

Rakenteellinen toteutus on ehdottomasti Magic V2:n vakuuttavin puoli. Siron ohuen muotoilun ja käsituntuman osalta se on paras testaamamme taittuva puhelin. On vakuuttavaa, että Honor on saanut taittuvasta rakenteesta suljettuna lähestulkoon tavanomaisen puhelimen tuntuisen. Harmi vain, ettei rakenteelle ole saatu toteutettua minkäänlaista IP-suojausta, toisin kuin Samsungin Foldeissa. Sekä sisä- että ulkonäyttö hoitavat tehtänsä moitteetta – Honor on lisäksi kiinnittänyt huomiota silmien väsymiseen poikkeuksellisen korkealla taustavalon PWM-ohjauksen taajuudella.

Rautaominaisuuksiltaan Magic V2 on linjassa useimpien muiden viime vuoden huippumallien kanssa, mutta varsinaisia kohokohtia ei ole tarjolla. Vuoden 2024 mittapuulla Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiiri ei yllä enää suorituskyvyllään markkinoiden kärkitasolle ja yhteysominaisuudet eivät edusta kaikilta osin uusimpia versioita. Puhelimen taittuvan rakenteen huomioiden akunkesto on jopa yllättävän hyvällä tasolla ja myös latausnopeus on varsin ripeä. Miinusta ropisee langattoman latauksen puutteesta, joka on tosin jokseenkin ymmärrettävä näin ohuissa kuorissa.

Kameraominaisuuksien voi todeta olevan asiallisella perustasolla tämän hintaluokan puhelimeen. Kolmoiskamera ei yllä teknisesti tai kuvanlaadullisesti markkinoiden kärkikahinoihin, mutta on silti siinä määrin hyvä, ettei se jätä käyttäjälle varsinaista harmitusta. Videokuvauspuolelta löytyy tosin harmillinen kauneusvirhe, sillä jostain ihmeen syystä telekameraa ei voi käyttää laisinkaan videon tallentamiseen, vaan 2,5x-rajaus tehdään pääkameran kennolta. Myöskään videon vakautuksen toiminta ei ole nykypäivän high-end-tasoa.

Ohjelmistopuolella Magic OS -käyttöliittymää on mukautettu taittuvalle sisänäytölle sopivaksi, mutta isossa kuvassa se ei ole kokenut merkittäviä muutoksia Honorin viime vuoden malleista, eli se jakaa edelleen mielipiteitä varsin raskailla kustomoinneillaan vakio-Androidiin nähden. Miinusta tulee testiemme mukaan erityisen aggressiivisesti toimivasta taustasovellusten hallinnasta, joka estää oletuksena monien sovellusilmoitusten läpipääsyn. Käyttöliittymä ei hyödynnä erityisen laajasti sisänäytön tarjoamia mahdollisuuksia, vaan mahdollistaa lähinnä näkymän jakamisen rinnakkaissovellusten kesken. Raippaa tulee myös vanhasta Android 13 -versiosta sekä siitä, et laite tulee saamaan enää kaksi seuraavaa tulevaa Android-versiopäivitystä (15 ja 16).

Yhteenvetona Magic V2 on markkinoidemme ensimmäinen taittuvanäyttöinen puhelin, joka tuntuu käytössä lähes kuin tavalliselta puhelimelta, mutta tarjoaa lisäksi sisältä aukeavan suuremman lisänäytön. Valitettavasti puhelin kärsii osin Honorille tutuista ongelmista, jotka varjostavat ikävästi kokonaisuutta. Sen markkinoille tulossa on kestänyt liian pitkään, joten 2000 euron laite on varustettu tässä vaiheessa menneen vuoden suorituskyvyllä. Myös ohjelmistotilanne on jämähtänyt menneeseen aikaan, sillä tämän hintaisessa laitteessa ei saisi markkinoille tullessa olla lähes 1,5 vuotta vanhaa Android-versiota. Kilpailutilannetta markkinoilla hankaloittaa edelleen hinnoittelu, joka ei pysty kilpailemaan Samsungin Fold5:n eikä OnePlussan Openin kanssa. Näistä lähtökohdista Magic V2:sta onkin hankala suositella kilpailijoidensa edelle, vaikka laite ei muilta osin olekaan lainkaan hassumpi.

Plussaa:

• Taittuvaksi rakenteeksi erittäin ohut ja kevyt toteutus
• Sulavasti ja jämäkästi toimiva sarana
• Näytön silmäystävällinen 3840 Hz PWM-himmennys
• Nopea pikalataus taittuvien luokassa
• Kolmoistakakameran kuvanlaatu valokuvauksessa
• hyvä-ääniset stereokaiuttimet

Miinusta:

• Ei langatonta latausta
• Vanha Android 13 -versio
• Järjestelmäpiiri viimevuotista mallia
• Ohjelmistotuki lippulaivaluokan mittapuulla
• Ei minkäänlaista IP-suojausta
• Videokuvan laatu varauksin
• Videokuvaus ei tue lainkaan telekameraa
• Pitkäkestoinen grafiikkasuorituskyky varauksin
• Magic OS -käyttöliittymän puutteet & raju taustasovellusten hallinta

Huomioitavaa:

• Pakkauksessa ei toimiteta laturia