io-tech tutustui neljään lasikyljellä varustettuun miditornikoteloon.

Kotelomarkkinoiden viimeaikaisena trendinä on ollut RGB-valaistuksen ohella oikeasta lasista valmistetut kylkipaneelit. Rohkeimmat valmistajat ovat toteuttaneet jopa koteloiden kaikki ulkopaneelit lasista.

Uusien lasikyljillä varustettujen mallien ohella lähes kaikki valmistajat ovat buumin myötä päivittäneet mallistoonsa myös olemassa olevista koteloistaan lasikylkiset versiot. Lasi on materiaalina muovia laadukkaamman tuntuinen ja oikein toteutettuna myös tyylikkäämmän näköinen, sillä koko kylki voidaan melko helposti toteuttaa lasista.

io-techissä on nähty jo pariinkin otteeseen lasikylkisiä koteloita yksittäistesteissä (bequiet! Pure Base 600 ja Fractal Design Meshify C), mutta päätimme tutustua valloilla olevaan trendiin hieman laajemmin ja ottaa lasikylkisiä malleja katsastettavaksi useammalta eri valmistajalta.

Testiimme valittiin yhteensä neljä koteloa BitFenixiltä, Cooltekiltä, Jonsbolta ja Phanteksilta. Kotelot valittiin miditornikoteloiden kokoluokasta ja hinta-haitari asetettiin melko väljäksi 100 euron molemmille puolin.

Käymme tässä vertailuartikkelissa läpi koteloiden rakenteellisen toteutuksen, keskeisimmät yksityiskohdat, kokoonpanon asennuksen sekä suoritamme lämpötila- ja melumittaukset aiemmista koteloartikkeleista tutulla kaavalla.

BitFenix Aurora

BitFenix Aurora on testiryhmän vanhimpia malleja, sillä se tuli markkinoille alkusyksystä runsas vuosi sitten. Valmistajan suositushinta Auroralle on 99 euroa, joskin tällä hetkellä sen hinta on Suomessa edullisimmillaan noin 109 euroa.

Aurora toimitetaan tavanomaisessa ruskeassa pahvipakkauksessa, jonka pintaan on painettu mustavalkoisia kuvia kotelosta ja sen ominaisuuksista. Pakkauksen sisällä kotelo on suojattu muovipussilla ja styrox-pehmusteilla.

Kotelon ohella pakkauksen mukana toimitetaan käyttöohjeet, pussillinen ruuveja, muutama nippuside, piippari, levypaikkojen kiinnityskiskoja sekä RGB-valaistuselementti SSD-levylle.

Ulkoisesti Aurora on melko hillityn näköinen kotelo, jonka etu- ja kattopaneelia rytmittää kaareva muototeema. Etupaneelin ilmanotto on toteutettu kaareutuvan keskiosan sivuilta. Vaikka kokonaisuus tuntuu kohtalaisen tukevalta, välittyy laatuvaikutelmasta hieman keskinkertainen vaikutelma. Syynä tähän on hieman halvalta tuntuvat muovimateriaalit sekä kattopaneelin sisällä rämisevä metalliverkko.

Auroran runko on terästä ja etu- sekä kattopaneeli soft-touch-pinnoitettua mattapintaista muovia. Molemmat kylkipaneelit ovat karkaistua lasia, joka on pinnoitettu oikeassa kyljessä läpinäkymättömäksi.

Ulkomitoiltaan (215 x 490 x 520 mm) Aurora on miditornikoteloiden suurempaa päätä. Osaltaan mittoja kasvattaa paksuhko etu- ja kattopaneeli. Painoa kotelolla on 10,6 kg, joka sekin on miditornikotelolle varsin paljon.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

  • E-ATX-, ATX-, micro-ATX- ja mini-ITX-yhteensopiva
  • Seitsemän laajennuskorttipaikkaa (maks. pituus 440 mm)
  • 4 x 3,5 tuuman levypaikkaa
  • 3 x 2,5 tuuman levypaikkaa
  • ATX-virtalähteen maksimipituus 220 mm
  • Prosessoricoolerin maksimikorkeus 160 mm
  • Viisi tuuletinpaikkaa (yksi esiasennettu 140 mm tuuletin)

Auroran muovinen etupaneeli irtoaa rungosta helpohkosti alareunasta nyppäämällä. Se on kiinni muovitapeilla, eikä etupaneelissa ole kiinni lainkaan johtoja, joten sen saa vaivatta kokonaan erilleen kotelosta.

Etupaneelin takaa paljastuu kotelon teräsrunko, jossa on ulospäin pokatut paikat kahdelle 120 tai 140 mm tuulettimelle. Yläosasta runko on umpinainen, jonka vuoksi kolmen tuulettimen jäähdyttimien asentaminen etupaneeliin ei ole mahdollista. Etupaneelissa ei ole irrotettavia pölysuodattimia, mikä on hieman harmillinen ratkaisu. Lisäksi etupaneelin umpinainen alaosa tulee osittain mahdollisen alatuulettimen eteen, mikä saattaa osaltaan rajoittaa jäähdytystehoa.

Auroran painikkeet, valot ja liitännät sijaitsevat kattopaneelin etuosassa kotelon päällä. Pyöreät näppäimet ovat melko kookkaita ja pitkäliikkeisiä ja ne pitävät painettaessa kuuluvan naksahduksen. Virtapainikkeen oikealla puolella sijaitsee reset-painike ja vasemmalla RGB-valokontrollerin tilanvaihtopainike. Vaikka näppäimissä on merkinnät, ovat reunimmaiset näppäimet hieman liian samankaltaiset, jolloin ne saattavat mennä esimerkiksi hämärässä sekaisin.

Etupaneelin liitäntävalikoimaan kuuluu kaksi USB 3.0 –liitäntää sekä kaksi vanhempaa USB 2.0 –liitäntää sekä perinteiset 3,5 mm kuuloke- ja mikrofoniliitännät. Merkkivalot on toteutettu pieninä pisteinä ääniliitäntöjen viereen. USB-liitäntöjen toteutus vaikuttaa hieman halvalta ja liittimen työntäminen liitäntään tuntuu hieman ”tahmealta”.

Auroran kattoa peittää muovinen paneeli, jonka päällä on kaksi kaarevaa ”lovea” sekä kaarevissa kyljissä pienempiä ilmanottoaukkoja. Rakenteellisessa toteutuksessa olisi parannettavaa, sillä muovi taipuu painettaessa ja lisäksi sisäpinnassa oleva metalliverkko resonoi koputtaessa voimakkaasti.

Kattopaneeli irtoaa ylöspäin nyppäämällä ja sen alta paljastuu etupaneelin tapaan toteutettu 35 mm korkea metallirungon ulkonema kattotuulettimia tai jäähdytintä varten. Paikat löytyy kahdelle 120 tai 140 mm tuulettimelle ja oletuksena paikkaan on kiinnitettynä nestejäähdytyskomponenteille tarkoitettu kiinnityskehikko.

Auroran pohja on melko umpinainen, sillä ainoa ilmanottoaukko löytyy virtalähteen kohdalta kotelon takaosasta. Rei’itetty alue on varsin kapea, sillä kattaa vain noin kolmasosan pohjan leveydestä. Sen peittona on muovinen pölysuodatin, joka irtoaa taaksepäin vetämällä. Melko kaukana pohjan kulmista sijaitsevat krominkiiltoiset koroketassut nostavat pohjan noin 15 mm irti tasosta.

Takapaneelin asettelu on Aurorassa varsin tavanomainen. Melko väljä asettelu paljastaa myös, että kyseessä on melko suurikokoinen miditornikotelo. Maininnan arvoisia yksityiskohtia ovat rei’itetyt korttipaikkojen peitelevyt, letkuläpiviennit korttipaikkojen vieressä sekä paksu muovinen kattopaneeli.

 

Kotelo sisältä

Auroran molemmat kylkipaneelit ovat viisi millimetriä paksua karkaistua lasia ja niiden kiinnitys on toteutettu suurikokoisin sormiruuvein sekä kotelon rungossa sijaitsevin holkein, jotka asettuvat lasissa olevien reikien läpi. Sormiruuvien sisäpinnassa on pehmeä kumipinta ja lasipaneelit pysyvät varsin hyvin paikallaan kotelossa kun sormiruuvit kierretään auki. Oikean kyljen lasipaneeli on maalattu sisäpinnastaan mustaksi, joten siitä ei näy läpi. Vasemmassa kyljessä on puolestaan vihertävä tummennus. Kotelon rungon reunat on päällystetty vaahtokuminauhalla, joka pehmentää lasin kontaktia metallirunkoon.

Oikean kylkipaneelin takana odottaa ylhäältä alas asti ulottuva väliseinä, joka poikkeaa viime vuosina vallalla olleesta trendistä. Kaksi 2,5 tuuman levykelkkaa sijaitsevat keskellä väliseinän etuosaa ja ne ovat kiinni yhdellä sormiruuvilla. Levyt kiinnitetään kelkkoihin pohjasta ruuveilla. Prosessorikannan takana sijaitseva asennusaukko on suurikokoinen ja peittää lähes koko emolevyn ylempien kiinnitysruuvien välisen alueen.

Johtoläpivientejä on tarjolla emolevyn kaikilla kolmella sivulla. Virtalähteen takana sijaitseva läpivienti on riittävän suurikokoinen. Osassa läpivienneistä on kumiset suojukset, jotka pysyvät varsin hyvin paikallaan johtoja vedettäessä. Kylkipaneelin taakse jää johtotilaa noin 20–25 mm hieman kohdasta riippuen. Väliseinässä on pieniä metallilenkkejä, joihin johtoja on mahdollista sitoa esimerkiksi nippusiteillä. Valmiiksi asennettuja tarranauhoja olisi kuitenkin miellyttävämpi käyttää johtojen niputtamiseen.

Kuvassa keskellä ylhäällä näkyvä pieni piirilevy on kotelon RGB-valaistuskontrolleri, joka ottaa virtansa molex-liittimen kautta. Piirilevyltä lähtevä kaksijohtoinen kaapeli menee etupaneelin kytkimelle ja tyhjään nelipinniseen liitäntään on mahdollista kytkeä joko kotelon mukana toimitettava SSD Chroma –valo tai vaihtoehtoisesti joku muu BitFenixin RGB-valaistustuote. Bitfenixin RGB-valot ovat myös kytkettävissä Asuksen Aura-valaistusohjausta tukeville emolevyille.

Auroran vasemman kyljen puolelta avautuvaa sisustanäkymää voi kuvata sanalla ”avara”. Toisin kuin monissa nykypäivän miditornikoteloissa, Auroran sisätilat ovat samaa yhtenäistä aluetta lattiasta kattoon. Runkorakenteen laatuvaikutelma on keskitasoa, sillä se on valmistettu tavanomaisesta 0,8 mm paksusta teräspellistä ja rakenne elää hieman runkoa väännellessä. Sisäosan reunat ovat pyöristettyjä, eli sormiin ei osu teräviä kohtia.

Kotelon sisämitta etupaneelin sisäpinnasta takapaneelin sisäpintaan on noin 460 mm ja sisämitta katosta pohjaan noin 430 mm. Vakiojäähdytys perustuu vain yhteen 120 mm tuulettimeen, joka poistaa ilmaa takapaneelista. Jäähdytystä on mahdollista tehostaa etupaneeliin ja kattoon asennettavilla lisätuulettimilla.

Kotelon ATX-virtalähdepaikka sijaitsee avoimesti pohjalla kotelon takaosassa. Valmistajan mukaan pituusrajoitus on 220 mm, mutta käytännössä tilaa takapaneelin ja levykehikon välissä on 285 mm. Kotelon pohjalla virtalähteen alla on pienet kumitassut ja virtalähteen kiinnitys tapahtuu tavanomaisesti takapaneelin puolelta ruuveilla.

Takapaneelin lisäkorttipaikkoja on kaikkiaan seitsemän kappaletta ja niiden rei’itetyt peitelevyt ovat kiinni sormiruuvein. Ruuvit ovat uutena niin tiukassa, että niiden avaamiseen tarvitaan ruuvimeisseliä. Bitfenix ilmoittaa lisäkorttien maksimipituudeksi jopa 400 mm, mutta mittaustemme mukaan koteloon mahtuu jopa 440 mm pitkä kortti.

Takapaneelin yläosaan on esiasennettuna 120 mm poistotuuletin, jonka tarkempia speksejä valmistaja ei kerro. Virtansa tuuletin ottaa tavanomaisen kolmepinnisen tuuletinliittimen kautta.

Emolevyn asennuskorokkeet ovat kotelossa valmiiksi asennettuina ATX-emolevyjä varten ja micro-ATX-emolevyn vaatimat lisäkorokkeet on helppo asentaa paikalleen mukana toimitettavalla työkalulla. Prosessoricoolerin maksimikorkeudeksi kerrotaan 160 mm, joka ei ole tämän kokoluokan kotelolle erityisen hyvä lukema. Käytännössä mittasimme lukemaksi noin 165 mm, jonka pitäisi riittää lähes kaikille markkinoilta löytyville tornicoolereille.

Auroran kattopaneelin toteutus on hieman poikkeuksellinen, sillä siihen on muotoiltu syvennys/korotus jäähdytintä varten. Emolevyn yläreunasta kattopaneelin alempaan tasoon on tavanomaiset 30 mm matkaa, mutta syvennys tuo lisätilaa 35 mm:n verran, joten 30 mm paksu jäähdytin tuulettimineen pitäisi mahtua kattoon ongelmitta.

Katossa on kiinnityspisteet kahdelle 120 tai 140 mm tuulettimelle ja niiden sijaintia on mahdollista hienosäätää pituussuunnassa. Pakkauksesta otettaessa katon tuuletinpaikkoihin on kiinnitettynä kuvassakin näkyvä metallikehys nestejäähdytyskomponenttien kiinnittämiseen.

Edessä kotelon yläosassa sijaitsee kehikko, josta löytyy paikat kahdelle 3,5 tuuman levylle. Kehikko on kiinni muutamalla ristikantaisella ruuvilla, joten halutessaan käyttäjä voi irrottaa sen esimerkiksi nestejäähdytysasennusten tieltä.

Kotelon pohjalle on puolestaan sijoitettu toinen levykehikko, jossa on paikat kahdelle 3,5 tuuman levylle. Kehikko on kiinni pohjassa sormiruuveilla, joten sen saa tarvittaessa siirrettyä pois esimerkiksi nestejäähdytysasennusten tieltä. Levyjen kiinnittäminen molempiin kelkkoihin tapahtuu pikakiinnitteisillä muovikiskoilla. Etupaneelissa on paikat kahdelle 120 tai 140 mm tuulettimelle, joiden sijaintia on mahdollista hienosäätää pystysuunnassa.

3,5 tuuman levykehikkojen väliin jää varsin suuri avoin tila, jonka keskellä on ainoastaan yksi pystyseinään sijoitettu 2,5 tuuman levykelkka. Kelkan toteutus on samanlainen kuin seinän toisella puolella ja se on kiinni rungossa yhdellä sormiruuvilla. Kelkkaan asennettavaan levyyn on mahdollista kiinnittää kotelon mukana toimitettava SSD Chroma –valaistuskehikko.

 

Nestejäähdytysominaisuudet

Tutustuimme koteloiden tarjoamiin nestejäähdytysmahdollisuuksiin sovittamalla niihin Alphacoolin erikokoisia NexXxoS-sarjan kuparijäähdyttimiä. Samalla arvioimme myös kiinnitysmahdollisuuksia muille nestejäähdytyskomponenteille.

Bitfenixin oman ilmoituksen mukaan Aurora on yhteensopiva seuraavien jäähdytinkokojen kanssa:

  • Eteen: 280, 240, 140 ja 120 mm. Maksipaksuus 85 mm.
  • Kattoon: 280, 240, 140 ja 120 mm.
  • Taakse: 120 mm. Maksimileveys 124 mm.

Auroran etupaneelissa on hyvin tilaa paksummillekin jäähdyttimille ilman, että pohjan kiintolevykehikkoa tarvitsee irrottaa paikaltaan. Kuvassa etupaneeliin on asennettuna 60 mm paksu jäähdytin kahden tuulettimen kera ja tämä 85 mm paksu yhdistelmä mahtuu juuri sopivasti paikoilleen levykehikon kanssa.

Syvennyksen ansiosta myös kattopaneeliin mahtuu ongelmitta 30 mm paksu jäähdytin tuulettimineen. Paksumpaa jäähdytintä tai kennon molemminpuolisia tuulettimia ei kuitenkaan ole mahdollista asentaa. Kuvassa esimerkkiasennus on tehty 30 mm paksulla 280 mm jäähdyttimellä tuulettimineen.

Auroran mukana toimitetaan katon tuuletinpaikkoihin kiinnitettynä oleva asennuskehikko nestejäähdytyskomponenteille, kuten pumpulle tai nestesäiliölle. Valitettavasti ainakaan testisovituskäytössämme ollut Alphacoolin Eisbecher 150 –nestesäiliö ei sopinut kiinnikkeineen mitenkään päin asennuskehikon reikiin. Havaintojemme mukaan asennuskehikossa saisikin olla enemmän ja tiheämmin kiinnitysreikiä.

 

Kokoonpanon asennus koteloon

Auroran asennusohjeet löytyvät englanninkielisinä 12-sivuisessa mustavalkoisilla kuvilla kuvitetussa vihkosessa. Ohjeet ovat varsin selkeät ja niissä käydään läpi kaikki olennaisimmat vaiheet kotelon käyttöönottoon liittyen.

Kokoonpanon asentamista ajatelleen Auroran sisällä on varsin mukavasti työskentelytilaa. Ruuvimeisseliä tarvitaan asennuksessa jonkin verran, sillä vaikka kyljet, virtalähteen kiinnitys, korttipaikat ja 2,5 tuuman levykelkat on toteutettu sormiruuvein, pitää emolevy ja 2,5 tuuman levyt kiinnittää edelleen tavallisin ruuvein. Lisäksi osa sormiruuveista on herkisteltävä ensimmäisellä kerralla meisselin avulla.

Johdotusten tekeminen on melko helppoa, sillä johtoläpiviennit sijaitsevat fiksuissa paikoissa. Emolevyn taustapuolelta saisi tosin löytyä tarranauhoja johtojen niputtamiseen sekä hieman enemmän tilaa kylkipaneelin sulkemisen helpottamiseksi. Ylimääräiset johdot on nimittäin piilotettava emolevyn taustapuolelle, jos johdotuksista haluaa siistin näköiset. Suurin johtoruuhka syntyy pystyläpivientien kohdalle, sillä samalle alueelle osuvat myös SSD-levyjen liittimet.

Keskeiset huomiot kokoonpanon asennuksesta:

  • Emolevyn ympärillä mukavasti tilaa
  • 3,5 levyjen asennus kehikoihin helppoa työkaluvapaiden kiskojen ansiosta
  • Ruuvimeisseliä tarvitaan jonkin verran
  • Johdottaminen melko helppoa
  • Johdot piilotettava emolevyn taustapuolelle – johdot hyvä niputtaa siististi, jotta kylkipaneelin saa helposti kiinni

Cooltek TG-01

Viime joulukuussa Saksalaisen Cooltekin julkaisema TG-01 on tämän testinelikon edullisin kotelo. Valmistajan suositushinta kotelon RGB-versiolle on 55 euroa (alv. 19 %), mutta tällä hetkellä sitä näyttäisi Hinta.fi:n mukaan saavan Suomessa vain yhdeltä jälleenmyyjältä noin 65 euron hintaan.

TG-01 toimitetaan tavanomaisessa ruskeassa pahvilaatikossa, jonka päädyissä on oleellisimmat tiedot kotelon ominaisuuksista. Pakkauksen sisällä kotelon suojana on vaahtomuovisovitteet sekä muovipussi.

Oheistarvikevalikoima on varsin pelkistetty. Mukana on mikrokuituliina lasiosien pyyhkimiseen, viisi nippusidettä sekä pussillinen ruuveja. Jostain syystä mukana ei toimitettu lainkaan käyttöohjeita, emmekä löytäneet niitä edes valmistajan sivuilta sähköisessä muodossa.

Ulkoisesti TG-01 eroaa vertailun muista koteloista ollen selvästi pienikokoisin ja kevyin. Heti ensikosketuksella voi havaita, että kotelo on tarkoitettu edullisemman pään tuotteeksi. Tämän huomaa niin materiaaleista, viimeistelystä kuin rakenteen toteutuksestakin. Peltiosat tuntuvat ohuilta ja taipuvat väänneltäessä.

TG-01:n runkorakenne on mustaksi maalattua teräspeltiä, joka on mittaustemme mukaan ohuempaa 0,6 mm paksua sorttia. Etupaneelin runko on kovaa mattapintaista muovia ja etupaneelin pinta sekä vasen kylkipaneeli tummennettua karkaistua lasia.

TG-01:n ulkomitat ovat 190 x 440 x 450 mm (L x S x K) ja se painaa 6,1 kg. Merkittävä osa painosta tulee lasiosista.

Kotelon perusominaisuuksiin kuuluu:

  • ATX-, micro-ATX- ja mini-ITX-yhteensopiva
  • Seitsemän laajennuskorttipaikkaa (maks. pituus 370 mm)
  • 2 x 3,5 tuuman levypaikkaa
  • 2 x 2,5 tuuman levypaikkaa
  • Prosessoricoolerin maksimikorkeus 159 mm
  • Neljä tuuletinpaikkaa (neljä esiasennettua 120 mm tuuletinta)

Kuten sanottua, TG-01:n etupaneeli on rungoltaan muovia, mutta sen pintaan on kiinnitetty nelimillinen karkaistu lasilevy, jonka merkitys on puhtaasti visuaalinen. Ilmanotto tapahtuu etupaneelin kylkien kautta, mikä varmasti osaltaan vaimentaa kotelon sisältä tulevaa melua, mutta samalla rajoittaa merkittävästi etutuulettimien ilmansaantia.

Liitännät ja painikkeet ovat sijoitettuna etupaneelin yläosaan. Kaksi USB 3.0 –liitäntää, yksi USB 2.0 –liitäntä sekä 3,5 mm ääniliitännät sijaitsevat otsapinnan vasemmassa ylänurkassa ja paneelin päälle on sijoitettu pienet merkkivalot, pyöreä virtapainike sekä RGB-valaistuksen säätöpainike. Reset-painiketta ei löydy lainkaan.

TG-01:n oikeanpuoleinen kylkipaneeli on peltiä ja sen keskelle on muotoiltu kohouma, jonka tarkoituksena on ilmeisesti lisätä paneelin taakse jäävää johtotilaa.

Etupaneeli irtoaa kotelon rungosta nyppäämällä ja sen alta paljastuu kotelon teräksinen runko. Etupaneelin kaapelointi on kiinteää mallia, joten paneelia ei saa pienellä vaivalla täysin irti rungosta. Kotelon rungon etupaneelin sisäpintaan on kiinnitetty kolme 120 mm tuuletinta, jotka ovat RGB-valaistuja. Valmistaja ei kerro tuulettimien suoritusarvoja.

Etupaneelin sisäpinnassa on ritiläkuviointi, mutta sillä ei ole ilmanvaihdollista merkitystä, vaan sen tehtävänä on muodostaa LED-valaistuista etutuulettimista valaistuskuvio lasipaneelin taakse. Etupaneelista ei myöskään löydy pölysuodatinta, mikä on nykypäivänä harmillinen juttu. Kokonaisuudessaan TG-01:n etupaneelin toteutuksessa on selvästi menty ulkonäkö edellä, eikä käytettävyyttä tai jäähdytystä ole niinkään huomioitu.

TG-01:n kattopaneeli on peltiä ja sen takapuoliskoon on sijoitettu neliskanttinen ilmanvaihtoaukko, jonka päällä on magneettikiinnitteinen pölysuodatin. Suodattimen merkitys on hieman mysteeri, sillä aukossa ei ole kiinnitysreikiä tuulettimelle.

Kotelon pohjan kulmissa on muoviset korokkeet, jotka nostavat kotelon rungon noin 25 mm irti alustasta. Korokkeissa on lisäksi kohtalaisen kokoiset kumitassut. Pohja on rakenteeltaan melko umpinainen ja ainoat ilmanottoaukot löytyvät takaosasta virtalähteen kohdalta. Virtalähteen ilmanottoaukko on melko ahtaan näköinen, eikä välttämättä osu kaikissa tapauksissa kovinkaan hyvin virtalähteen tuulettimen kohdalle. Ilmanottoaukko on peitetty simppelillä muovisella pölysuodatinverkolla, jonka irrottaminen ja kiinnittäminen on hankalaa ilman kotelon kallistamista kyljelleen.

TG-01:n edullinen hintaluokka paljastuu erityisen hyvin takapaneelia tarkastellessa. Rakenne on hyvin yksinkertainen ja muotoiltu pääosin yhdestä pellinpalasta. Lisäkorttipaikkojen kiinnitys tapahtuu kotelon ulkopuolelta ja peitelevyt ovat kertakäyttöistä mallia. Tästä kuvakulmasta käy myös hyvin ilmi kotelon pienet ulkomitat, sillä lisäkorttipaikat peittävät merkittävän osan kotelon leveyssuunnasta ja I/O-paneelin aukko sijaitsee aivan takapaneelin vasemmassa ylänurkassa.

 

Kotelo sisältä

Oikeapuoleinen peltinen kylkipaneeli on kiinni kahdella sormiruuvilla ja sen irrotus onnistuu hieman tahmeasti, koska takareunaan ei ole muotoiltu irrottamista helpottavaa kahvaa.

Oikean puolen sisänäkymä on nykypäivän miditornikotelolle varsin tyypillinen, sillä pääsy kiintolevypaikkoihin ja virtalähdepaikkaan on toteutettu oikean kyljen kautta. Johtoläpivientejä löytyy mukavasti emolevyn alapuolelta ja pitkältä sivulta, mutta ei lainkaan yläpuolelta. Läpivienneissä ei ole peitekumeja, mikä osaltaan kielii kotelon edullisesta hinnasta.

Johtotilaa väliseinän ja kylkipaneelin välissä on niukasti. Mittaustemme mukaan tilaa on paikasta riippuen vain noin 10–15 mm, johon lisäapuna toimii kylkipaneeliin muotoiltu noin 7-8 mm kohouma. Siltikin kyljen kiinnisaamisessa oli suuria ongelmia kokoonpanoa kootessa.

2,5 mm levypaikkoja on kolme – kaksi etuosassa ja yksi emolevyn takana. Niiden toteutus on hyvin pelkistetty, sillä kiinnitys tapahtuu ruuveilla väliseinän läpi. Emolevyn taustalla sijaitseva paikka on poikkeuksellisen epäkäytännöllinen, sillä levyn asentaakseen ja irrottaakseen emolevy on irrotettava kotelosta.

Edessä ylhäällä väliseinään on kiinnitetty pieni piirilevy, joka on kotelon RGB-valaistuskontrolleri. Se ottaa virtansa SATA-virtaliittimen kautta ja kaikki kolme kotelon etutuuletinta ovat kytkettynä siihen. Tuulettimet käyttävät epästandardeja kuusipinnisiä liittimiä, joten niitä ei ole mahdollista käyttää muussa yhteydessä. Kontrolleri mahdollistaa etutuulettimien värin vaihtamisen sekä valaistusefektin valitsemisen muutamasta valmiista vaihtoehdosta.

Kotelon alaosaan toteutetut kaksi 3,5 tuuman levypaikkaa hyödyntävät pikakiinnitteisiä muovikelkkoja ja metallinen levykehikko on kiinteää mallia, eli sitä ei ole mahdollista siirtää tai irrottaa kotelosta.

Virtalähteelle on kotelon pohjalla tilaa tasan 220 mm takapaneelista levykehikon kylkeen mitattuna. Käytännössä sen on siis oltava muutaman sentin lyhyempi, jotta johdot mahtuvat kulkemaan. Virtalähdepaikan pohjalle on liimattu kaksi vaahtokumista pehmustetyynyä, jotka ainakin testikappaleessamme oli sijoitettu aivan vinksin vonksin.

TG-01:n vasen kylkipaneeli on neljä millimetriä paksua karkaistua lasia, jossa on vihertävänharmaa tummennus ja pyöristetyt reunat. Kotelon rungon kulmiin on puolestaan liimattu onnettoman ohuet ja pienet pehmustetarrat, jotka ainakin testikappaleessamme sijaitsivat lisäksi aivan vinossa.

Lasin kiinnitys runkoon tapahtuu lasissa olevien reikien läpi sormiruuveilla. Toteutus on testiryhmän heikoin. Ruuvien yhteydessä käytössä on kumiset pehmustekaulukset, joiden suhteen ei ole täyttä varmuutta pitäisikö niiden pysyä kiinni ruuveissa vai lasin rei’issä. Testikappaleessamme ne eivät tehneet hyvin kumpaakaan.

Suurin ongelma lasikyljen toteutuksessa on, että lasi ei pysy itsellään lainkaan kiinni kotelon rungossa, vaan se putoaa paikaltaan heti, kun ruuvit irrotetaan. Tämä hankaloittaa huomattavasti lasin kiinnittämistä ja mahdollistaa myös sen herkemmän rikkoontumisen. Lisäksi lasin reikien sijainti tuntui olevan hieman suurpiirteinen, sillä parin kiinnitysruuvin saaminen kierteilleen oli välillä tuskallisen hankalaa.

TG-01:n vasemman kyljen puoleinen näkymä on samalla kertaa avara ja ahdas. Avara siltä osin, ettei kotelon sisällä ole mitään muita elementtejä, kuin alaosan omaksi kammiokseen eristävä kiinteä välipohja. Ahdas puolestaan siltä osin, että tilaa on pystysuunnassa vähän ja emolevyn yläreuna on käytännössä katossa kiinni.

Mustaksi maalattu teräsrunko on suurimmilta osin reunoistaan pyöristetty, mutta takapaneelista korttipaikkojen ympäristöstä voi löytää muutamia ikävän teräviä reunoja. Pellin ohuuden (0,6 mm) huomaa koteloa käsitellessä, sillä rakenne antaa paikoin periksi koteloa käännellessä.

Kotelon sisämitta etupaneelista takapaneeliin on noin 400 mm ja katosta välipohjaan noin 320 mm. Vakiojäähdytys puhaltaa ilmaa sisään kolmen tuulettimen voimin ja poistaa sitä aktiivisesti yhden takatuulettimen ja passiivisesti katon ilmanpoistoaukon voimin.

TG-01:n takapaneelista löytyy seitsemän lisäkorttipaikkaa, joista kuusi alinta on varustettu kiinteillä peitelevyillä, jotka väännetään irti rungosta ja eivät enää sen jälkeen ole uudelleenkäytettävissä. Korttien kiinnitys tapahtuu takapaneelin ulkopuolelta tavallisilla ruuveilla, joita peittää yhdellä ruuvilla kiinni pysyvä suojaluukku. Lisäkorttien maksimipituudeksi kerrotaan 370 mm.

Takapaneelissa lämpimän ilman poistosta huolehtii yksi 120 mm tuuletin, joka ottaa virtansa tavallisen kolmepinnisen tuuletinliitännän kautta. Valmistaja ei ole ilmoittanut tuulettimen suoritusarvoja. Tuulettimen sijainti on mahdollista hienosäätää noin sentin verran pystysuunnassa.

Emolevyn kiinnityskorokkeet ovat valmiiksi asennettuina kapeampia ATX-emolevyjä varten, mutta mukana toimitettavat kolme lisäkoroketta käyttäjän on tarvittaessa asennettava itse, vaikkei oheistarvikkeisiin kuulukaan niiden kiertämistä helpottavaa työkalua. Prosessoricoolereiden maksimikorkeudeksi kerrotaan 159 mm, mikä tekee tiukkaa markkinoiden korkeimpien vaihtoehtojen kanssa.

Kotelon kattopaneelissa on ilmanvaihtoaukko suunnilleen prosessorikannan kohdalla, mutta siinä ei ole kiinnityspisteitä tuulettimelle. Syy tähän lienee vähäisessä tilassa, sillä emolevyn yläreunan ja kotelon katon väliin jää vain muutama milli tilaa, joten tuuletin ei edes mahtuisi paikalleen useimpien emolevyjen kanssa.

TG-01:n etuosassa on paljon vapaata tilaa ja näkymää hallitsevat etupaneelin kolme 120 mm tuuletinta, joiden kehysten sisäpintaan on kiinnitettynä RGB-ledinauhat. Kolmen RGB-LED-tuulettimen patteristo on tämän hintaluokan kotelossa melko poikkeuksellinen ja se kertoo myös osaltaan mihin valmistaja on panostanut tässä kotelossa. Etutuulettimien sijaintia on mahdollista hienosäätää pystysuunnassa.

Väliseinässä etutuulettimien vieressä sijaitsevat kaksi 2,5 tuuman levypaikkaa, joihin levyt asettuvat tälle puolelle seinää, mutta kiinnitys tapahtuu ruuveilla vastakkaiselta puolelta. Kotelon välipohjan etuosa on rei’itetty, jonka tarkoituksena on ilmeisesti tarjota parempaa jäähdytystä kiintolevyille.

 

Nestejäähdytysominaisuudet

Tutustuimme koteloiden tarjoamiin nestejäähdytysmahdollisuuksiin sovittamalla niihin Alphacoolin erikokoisia NexXxoS-sarjan kuparijäähdyttimiä. Samalla arvioimme myös kiinnitysmahdollisuuksia muille nestejäähdytyskomponenteille.

Testiemme mukaan TG-01 on yhteensopiva seuraavien jäähdytinkokojen kanssa:

  • Eteen: 360, 240 ja 120 mm. Maksipaksuus 37 mm.
  • Taakse: 120 mm. Maksimileveys 120 mm.

TG-01:n nestejäähdytysvaihtoehdot ovat nykymittapuulla varsin suppeat. Valmistaja ilmoittaa yhteensopivuuden etupaneeliin sijoitettavalle 240 mm jäähdyttimelle, mutta itse saimme eteen mahtumaan myös kolmen tuulettimen 360 mm jäähdytinmallin 30 mm paksuisena. Välipohjan etureunan ja etutuulettimien väliin jää tilaa tarkalleen ottaen 37 mm, joten paksumpien jäähdyttimien käyttö ei onnistu.

Takapaneeliin voi teoriassa asentaa 120 mm jäähdyttimen, mutta käytännössä tilaa on leveyssuunnassa vain tuulettimen verran, joten yhteensopivat jäähdytinmallit ovat harvassa. Muille nestejäähdytyskomponenteille, kuten säiliöille tai pumpuille ei ole erillisiä kiinnityspisteitä, joten niiden kiinnittämiseen käyttäjän on hyödynnettävä luovuutta tai modifiointitaitojaan.

 

Kokoonpanon asennus koteloon

Cooltek ei toimita TG-01:n mukana ohjeita, joten käyttäjän on selviydyttävä asennusvaiheesta omin nokkineen. Onneksi kotelon toteutus on melko yksinkertainen.

Kokoonpanon asentaminen TG-01:n sisään ei ole mikään riemukkain kokemus. Kotelo on selvästi testinelikon ahtain ja tämä tuntuu myös kaikissa asennustoimenpiteissä. ATX-kokoinen emolevy täyttää pystysuunnassa käytännössä koko tarjolla olevan tilan ja esimerkiksi johtojen kytkeminen yläreunan liittimiin on haastavaa.

Ruuvimeisseliä tarvitaan TG-01:n kanssa lähes kaikissa asennusvaiheissa. Ainoastaan kylkipaneelien ja 3,5 tuuman levyjen asennuksesta selviää ilman työkaluja. Lisäkorttipaikkojen toteutus on melko karmea – käytössä on tavalliset ruuvit, peitelevyt ovat kertakäyttöistä mallia ja metalli on ohutta ja taipuisaa.

Tarvittavat johdot saa tuotua emolevylle sekä siihen kiinnitetyille komponenteille melko helposti (yläreunan puuttuvaa johtoläpivientiä lukuun ottamatta), mutta emolevyn taustapuolelle kehkeytyy helposti melkoinen johtohärdelli. Kotelon alaosaan virtalähteen taakse voi jemmata ylimääräisiä johtoja, mutta pienen johtotilan vuoksi kylkipaneelin kiinnisaaminen oli jo esimerkkikokoonpanon tapauksessa melkoisen haastavaa. Huomionarvoisena yksityiskohtana kotelon etuosaan asennettujen SSD-levyjen liitännät asettuvat juuri sopivasti johtoläpivientien kohdalle blokaten noin puolet aukosta.

Keskeiset huomiot kokoonpanon asennuksesta:

  • Emolevyn ympärillä ahdasta
  • Ruuvimeisseliä tarvitaan lähes kaikessa
  • 3,5 levyjen asennus onnistuu työkaluvapaasti
  • Lisäkorttipaikkojen peitelevyt kertakäyttöisiä
  • Oikean kylkipaneelin kiinnisaaminen haastavaa johdoista johtuen
  • SSD-levyt asettuvat osittain johtoläpivientien eteen
  • Virtalähteen takaa löytyy tilaa ylimääräisille johdoille

Jonsbo QT03A

Kiinalainen Jonsbo on tullut tunnetuksi ensisijaisesti kohtuuhintaisista ja tyylikkäistä alumiinikoteloistaan, mutta yrityksen valikoimista löytyy myös muutama perinteisempi malli. Näistä yksi on viime vuoden joulukuussa esitelty QT03A, joka on suunniteltu hiljaisuus ja tyylikkyys mielessä.

Valmistajan suositushinta QT03A:lle on 119,90 euroa Saksan 19 % arvonlisäverolla. Hinta.fi-hintavertailun mukaan koteloa löytyy Suomesta Cooltekiksi brändättynä Jimm’sin valikoimista 125 euron hintaan.

QT03A:n tuotepakkaus on hyvin tavanomainen ruskea pahvilaatikko, jonka pinnasta löytyy painettuna kaikki oleelliset tekniset tiedot sekä havainnollinen räjäytyskuva kotelosta. Oheistarvikkeet löytyvät pahvirasiasta kotelon sisältä ja toimitussisältöön kuuluu simppeli ohjelappunen, kymmenkunta nippusidettä, emolevyn asennuskorokkeita työkaluineen sekä esimerkillisesti nimettyihin uudelleensuljettaviin pusseihin järjesteltyjä ruuveja.

Ensimmäistä kertaa QT03A:ta tutkiessa ei voi välttyä mielleyhtymästä Fractal Designin Define R –sarjan malleihin. Muotoilu on hyvin pelkistettyä ja kulmikasta – joidenkin silmään se näyttää tyylikkäältä ja toisten silmään tylsältä. Laatuvaikutelma on QT03A:ssa erittäin kohdallaan – kotelo on painavan ja tukevan tuntuinen eikä rämise koputellessa tai nostellessa.

QT03A:n runko on mustaksi maalattua terästä, molemmat kylkipaneelit karkaistua lasia, etupaneelin runko muovia ja etupaneelin otsapinta harjattua alumiinia. Kokonaisuus on tyylikäs ja laadukkaan oloinen. Esimerkiksi Define R5 jää tällä osa-alueella kakkoseksi.

Ulkomitoiltaan QT03A on keskikokoista suurempi miditornikotelo. Sen mitat ovat 216 x 476 x 497 mm (L x S x K) ja painoksi ilmoitetaan tukevat 11,1 kg. Siihen vaikuttavat varmasti osaltaan lasiset kyljet sekä äänenvaimennusmateriaali.

QT03A:n perusominaisuuksiin kuuluu:

  • E-ATX-, XL-ATX-, ATX-, micro-ATX- ja mini-ITX-yhteensopiva
  • Seitsemän laajennuskorttipaikkaa (maks. pituus 440 mm)
  • 3 x 3,5 tuuman levypaikkaa
  • 3 x 2,5 tuuman levypaikkaa
  • Prosessoricoolerin maksimikorkeus 172 mm
  • Neljä tuuletinpaikkaa (kolme esiasennettua 140 mm tuuletinta)

QT03A:n etupaneeli on umpinaista mallia, eli siihen ei ole toteutettu mitään avautuvaa luukkua tai muuta vastaavaa mekanismia. Etupaneelin pinnassa on aito alumiinilevy, joka antaa kokonaisuudelle tyylikkään vaikutelman. Ilmanotto on toteutettu etupaneelin kyljissä olevien ritilöiden kautta, jonka tarkoituksena on vaimentaa etutuulettimista kantautuvaa meteliä. Kattopaneeli on täysin umpinaista peltiä, eli kattotuuletinpaikkoja ei tässä kotelossa ole.

QT03A:n etupaneeli irtoaa näppärästi ulospäin nyppäämällä ja sen toteutus on siltä osin fiksu, että etupaneelin liitännät ja painikkeet sisältävä ”saareke” pysyy kiinni kotelon rungossa, eikä näin häiritse paneelin irrottamista.

Etupaneelin sisäpinnassa on tekstiilipintainen ohut äänenvaimennusmatto, jonka paksuudesta suurin osa on raskasta bitumin kaltaista materiaalia. Mattoa sormella koputellessa ääni on vaimean tömähtävä.

Kotelon teräsrungon sisäpintaan ruuvattujen kahden 120 mm etutuulettimen edessä on magneettikiinnitteinen ohut muovinen pölysuodatin, jonka irrottaminen ja puhdistaminen on helppoa. Tarvittaessa etupaneeliin on mahdollista kiinnittää vielä kolmaskin tuuletin alaosan kiintolevykehikkoa jäähdyttämään.

Etupaneelin päällä sijaitsee kaikki QT03A:n painikkeet ja liitännät. Oikeassa reunassa sijaitsevat kaksi USB 2.0- ja kaksi USB 3.0 –liitäntää. Keskellä ovat reset- ja virtapainike, joiden tuntuma on napakan naksahtava. Virtapainiketta kehystää sininen virtavalo ja reset-painiketta puolestaan punainen kiintolevyjen aktiivisuusvalo. Painikkeiden vasemmalla puolella sijaitsevat 3,5 mm ääniliitännät sekä tuuletinsäätimen liukukytkin. Tuuletinsäätimeen on mahdollista liittää viisi tuuletinta ja asetuksia on kolme – 12 ja 7 volttia sekä pois päältä.

Pohjapaneelin kulmiin on sijoitettu muoviset koroketassut, joiden pohjassa on kuminpalat pitoa lisäämässä. Tassut nostavat kotelon pohjan lattiasta ilmaan noin 25 mm:n verran. Pohjan etuosassa on kumiholkeilla varustetut reiät 3,5 tuuman levyn ruuvaamiseksi kotelon pohjalle. Takaosassa on puolestaan virtalähteen hieman kapeahko ilmanottoaukko, jonka suojana on takapaneelin suuntaan irtoava muovinen suodatinkasetti.

Takapaneelin asettelu on varsin perinteinen, eikä tarjoa juurikaan yllätyksiä. Laajennuskorttipaikkojen kiinnitysruuvit sijaitsevat kotelon ulkopuolella ja niiden suojana on sormiruuvilla lukittuva peitelevy. Takatuuletinpaikkaan sopii 120 ja 140 mm tuulettimet ja niiden sijaintia voi hienosäätää pystysuunnassa. Takapaneelin yläreunaan on sijoitettu letkuläpiviennit, jotka käyttäjän on kuitenkin puhkaistava ruuvimeisselillä ennen niiden käyttöönottoa.

 

Kotelo sisältä

QT03A:n molemmat kylkipaneelit ovat vihertävän harmaaksi tummennettua viisimillistä karkaistua lasia ja niiden kiinnitys on toteutettu kookkain sormiruuvein lasiin porattujen reikien läpi. Lasin rei’issä on kumiset holkit ja kotelon rungossa puolestaan pienet sisäkierteellä varustetut tapit, jotka asettuvat lasin reikien läpi ja pitävät lasin oikealla paikallaan myös ruuvien ollessa irrotettuna. Toteutus on fiksu ja istuvuus hyvä, joten lasikylkien irrottaminen ja kiinnittäminen on varsin vaivatonta.

Oikeanpuoleisen kyljen takaa avautuva näkymä paljastaa ensisilmäyksellä melko umpinaisen väliseinän sekä koko kotelon leveydeltä avonaisen alaosan. Väliseinän takaosassa on melko korkea lähes koko emolevyn kiinnityspisteiden välin kattava asennusaukko sekä sen alapuolella kolme metallista kelkkaa 2,5 tuuman levyille. Kelkat ovat kiinni sormiruuveilla rungossa, mutta sormiruuvit eivät pysy irrotettuina kiinni kelkoissa. Levyt ruuvataan kiinni kelkkoihin.

Johtoläpivientejä on ensisilmäyksellä vähän, mutta todellisuudessa Jonsbo on toteuttanut ne varsin fiksusti. Emolevyn pitkällä sivulla on johtokouru, johon on pääsy sekä kotelon etuosaan muotoillusta syvennyksestä sekä kahdesta väliseinässä olevasta aukosta. Emolevyn yläpuolelta löytyy kolme pienempää läpivientiaukkoa ja lisäksi virtalähdeosaston katossa on yksi suurikokoinen läpivientiaukko. Johtotilaa on paikoin varsin niukasti vain noin 11 mm:n verran, mutta etuosan syvennyksessä onneksi mukavat lähes 30 mm. Aivan etunurkkaan on niputettu kotelon oma johtosarja kätevillä tarranauhoilla.

Edessä ylhäällä sijaitseva pieni musta piirilevy on kotelon tuuletinkontrolleri, jossa on paikat viidelle tuulettimelle. Virtansa kontrolleri ottaa SATA-virtaliittimen avulla ja säätäminen tapahtuu etupaneelin kytkimestä.

Edessä kotelon alaosassa sijaitsee kiinteä levykehikko, jossa on paikat kahdelle 3,5 tuuman levylle pikakiinnitteisten muovikelkkojen muodossa sekä lisäksi yhdelle lisälevylle kotelon pohjaan ruuvattavassa muodossa.

Pohjan takaosassa on puolestaan pehmustetuin korokkein varustettu paikka ATX-virtalähteelle. Tilaa takapaneelin ja levykehikon välillä on 250 mm, joten koteloon mahtuvat suuremmatkin virtalähdemallit.

Vasemman kyljen lasipaneelin takaa avautuu hyvinkin avonainen näkymä. Alaosan virtalähdepaikka ja levykehikko on koteloitu omaksi osastokseen, mutta muuten sisäosa on yhtä avaraa tilaa. Runkorakenteeltaan QT03A on erittäin tukeva, eikä elä juuri yhtään väänneltäessä. Tähän vaikuttaa varmasti käytetty millimetrin paksuinen pelti, joka on jämerämpää kuin monissa muissa markkinoilta löytyvissä koteloissa. Kaikki rungon reunat ovat pyöristettyjä, joten sormien telomisesta kokoonpanoa asentaessa ei ole juuri vaaraa.

Sisämitta etupaneelista takapaneeliin on noin 440 mm ja pohjasta kattopaneeliin noin 465 mm. Vakiojäähdytys on toteutettu kahdella etupaneelista viileää ilmaa puhaltavalla 120 mm tuulettimella sekä yhdellä takapaneelista lämmintä ilmaa poistavalla 120 mm tuulettimella. Etupaneeliin on mahdollista asentaa vielä yksi lisätuuletin. Välipohjan kylkeen asennettu Jonsbo-logo on valaistu valkoiseksi, mutta käyttäjä voi toki jättää valon kytkemättä.

QT03A:n takapaneelissa on seitsemän laajennuskorttipaikkaa, joiden suojana on melko avoimet verkkomaiset peitelevyt. Kiinnitys on toteutettu hieman harmillisesti tavallisilla ruuveilla, joihin pääsee käsiksi kotelon ulkopuolelta. Lisäksi korttipaikkojen kiinnityspisteissä on vielä erillinen suojapaneeli, joka kiristetään paikalleen yhdellä sormiruuvilla. Valmistaja ilmoittaa lisäkorttien maksimipituudeksi 400 mm.

Takapaneeliin on esiasennettuna valkoroottorinen 120 mm tuuletin, jonka speksejä valmistaja ei ilmoita. Sen nopeus on säädettävissä kotelon tuuletinsäätimen avulla. Taakse on myös mahdollista vaihtaa isompi 140 mm tuuletin.

Emolevyn messinkiset kiinnityskorokkeet ovat valmiiksi kiinni kotelossa ATX- ja E-ATX-emolevyjä varten ja lisäkorokkeiden asentaminen onnistuu kätevästi mukana toimitettavalla työkalulla. Prosessoricoolerin maksimikorkeudeksi ilmoitetaan 172 mm ja käytännössä tilaa on vielä muutama milli sitäkin enemmän, joten markkinoiden suurimpienkin tornicoolereiden pitäisi mahtua ongelmitta QT03A:n sisään.

Kotelon katon sisäpintaan on asennettu ohut pehmeä vaahtokumimatto, jonka tarkoituksena on vaimentaa kokoonpanon tuottamaa melua. Katossa olisi ollut mukava nähdä etupaneelin tapaan myös raskaampaa bitumipohjaista materiaalia.

Emolevyn yläreunasta kattoon on matkaa noin 60 mm, joten on harmillista ettei kyseistä tilaa voi hyödyntää jäähdyttimen asentamiseksi kattoon. QT03A:ssa olisikin mieluusti nähnyt esimerkiksi irrotettavilla peitepaneeleilla varustetut kattopaneelin tuuletinpaikat, jotka voisi ottaa tarvittaessa käyttöön äänenvaimennusominaisuuksia uhraamatta. Nykyisellään kotelo voisi hyvin olla muutaman sentin matalampi, sillä yläosan tilalla ei ole juuri mitään hyötykäyttöä.

QT03A:n etupaneelista löytyy kaksi esiasennettua 120 mm tuuletinta, jotka ovat samanlaisia kuin takapaneelissa. Oletuksena tuulettimet on asennettu kahteen ylimpään paikkaan, joka on hieman erikoinen ratkaisu levyjen jäähdytyksen kannalta. Kaikkiaan etupaneelissa on paikat kolmelle 120 tai 140 mm tuulettimelle.

Väliseinässä tuulettimien edessä sijaitsee johtoläpivienti, joka on peitetty valkoisella muovisuojuksella. Suojus toimii samalla myös pitkien lisäkorttien tukena ja sen saa halutessaan myös irti, sillä se on kiinni yhdellä sormiruuvilla.

 

Nestejäähdytysominaisuudet

Tutustuimme koteloiden tarjoamiin nestejäähdytysmahdollisuuksiin sovittamalla niihin Alphacoolin erikokoisia NexXxoS-sarjan kuparijäähdyttimiä. Samalla arvioimme myös kiinnitysmahdollisuuksia muille nestejäähdytyskomponenteille.

Jonsbon ilmoittamien tietojen mukaan QT03A on yhteensopiva seuraavien jäähdytinkokojen kanssa:

  • Eteen: 360, 280, 240, 140 ja 120 mm. Maksimipaksuus tuulettimien kanssa 62 mm.
  • Taakse: 120, 140 mm. Maksimileveys 140 mm.

QT03A:n yhteensopivuus jäähdyttimien kanssa on siltä osin rajattua, että tuuletinpaikkoja löytyy vain etu- ja takapaneelista. Etupaneeliin mahtuu suurimmillaan 280 tai 360 mm jäähdytin, joista jälkimmäinen on kuvan esimerkkiasennuksessa. 360 mm jäähdytin voi olla käytännössä maksimissaan 30 mm paksu, sillä tilaa etupaneelin ja välipohjan väliin jää noin 62 mm, josta tuulettimet vaativat 25 mm. Pienemmillä jäähdyttimillä paksuusrajoitus on valitettavasti sama, sillä eteen osuu väliseinään muotoiltu johtokourun pullistus.

Takapaneelin tuuletinpaikkaan sopii teoriassa 120 tai 140 mm jäähdyttimet, mutta rajoittavana tekijänä on leveys, joka ei saisi juuri ylittää 140 mm:n rajaa. Kokeiluissamme Alphacoolin 140 mm:n NexXxoS-jäähdyttimen sai puristettua juuri ja juuri paikalleen, vaikka toisen puolen kiinnitysreiät eivät aivan osuneetkaan kohdalleen.

Säiliöitä tai pumppuja varten QT03A:sta ei löydy erillisiä kiinnityspisteitä.

 

Kokoonpanon asennus koteloon

Käyttöohjeet ovat suunnilleen yhden A4:n kokoiset ja toteutukseltaan varsin pelkistetyt. Ohjeet sisältävät pieniä yksittäisiä kuvia perusasennusvaiheista sekä muutamia englanninkielisiä lauseita. Lisäksi ohjeissa on kuvattu tarvikelaatikon sisältö sekä liittimien pinnijärjestykset.

Kokoonpanon asentaminen QT03A:n sisään on pääosiltaan varsin ongelmaton prosessi. Kotelon sisällä on hyvin työskentelytilaa ja toteutukset ovat varsin loogisia. Vaikka kylkipaneelien kiinnityksessä on käytetty sormiruuveja ja 3,5 tuuman levykelkoissa on työkaluvapaa toteutus, joutuu emolevyn, virtalähteen, SSD-levyjen sekä lisäkorttien kiinnityksessä käyttämään ruuvimeisseliä. Kuten kuvasta näkyy, prosessoricoolerin asennusaukko voisi olla leveämpi, sillä testikokoonpanomme tapauksessa taustalevy asettui aivan aukon reunan tuntumaan.

QT03A:n johtokoururatkaisu osoittautui kokoonpanoa asentaessa melko toimivaksi toteutukseksi. Johdot voi tuoda ensin siististi kotelon etuosassa sijaitsevaan syvennykseen ja sen jälkeen viedä hallitusti läpiviennin kautta emolevyn puolelle. Johtojen vetämistä väliseinän keskikohdan tienoilta kannattaa välttää, sillä tilaa on vähän. Suurin johtosuma kertyy kiintolevypaikkojen kohdalle sekä etualanurkkaan. Ylimääräisiä johtoja voi helposti jemmata myös virtalähteen taakse ja vierelle.

Keskeiset huomiot kokoonpanon asennuksesta:

  • Emolevyn ympärillä mukavasti tilaa
  • 3,5 levyjen asennus kehikoihin helppoa työkaluvapaiden kelkkojen ansiosta
  • Ruuvimeisseliä tarvitaan jonkin verran
  • Lisäkorttipaikoissa ei sormiruuveja
  • Fiksu johtokouru helpottaa siistiä johdotusta

 

Phanteks Enthoo Pro M Tempered Glass

Phanteks esitteli Enthoo Pro M –kotelonsa lasikylkiseksi päivitetyn Tempered Glass –version viime vuoden lokakuussa ja on päivittänyt myös suuren osan muista kotelomalleistaan lasiaikakauteen. Phanteksin suositushinta Enthoo Pro M Tempered Glassille on 99,90 euroa, mutta Suomessa se maksaa Hinta.fi-palvelun mukaan edullisimmillaan noin 110 euroa.

Muiden vertailukumppaniensa tavoin myös Enthoo Pro M toimitetaan ruskeassa pahvilaatikossa. Toteutus toimii, sillä laatikon pintaan on painettu kattavat speksit sekä selkeät mustavalkokuvat ja lisäksi laatikon päädyistä löytyy kantokahvat. Kotelo on suojattu styrox-sovitteilla sekä muovipussilla.

Oheistarvikkeet löytyvät pienestä pahvirasiasta kotelon sisältä. Mukana on käyttö- ja takuuohjeet, nippusiteitä sekä pussillinen erilaisia mustia ruuveja. Ruuvit olisi toivonut näkevänsä jaoteltuna omiin pusseihinsa.

Ulkoisesti Enthoo Pro M on lasikylkeä lukuun ottamatta melko tavanomaisen ja jopa hieman tylsän näköinen kotelo. Ilmaan nostettaessa se tuntuu kevyemmältä kuin miltä näyttää ja rakenteet kuulostavat koputellessa ja kolistellessa hieman rämiseviltä.

Enthoo Pro M:n runko on mustaksi maalattua teräslevyä, etupaneeli ABS-muovia ja vasen kylki karkaistua lasia. Kotelon ulkomitat ovat 235 x 480 x 500 mm (L x K x S) ja se painaa vain 7,4 kg, mikä on ulkomitat ja tämän vertailun muut kotelot huomioiden vähänpuoleisesti.

Enthoo Pro M Tempered Glassin perusominaisuuksiin kuuluu:

  • E-ATX-, ATX-, micro-ATX- ja mini-ITX-yhteensopiva
  • Seitsemän laajennuskorttipaikkaa (maks. pituus 420 mm)
  • 1 x 5,25 tuuman ulkoinen asemapaikka
  • 2 x 3,5 tuuman levypaikkaa (lisäkelkoilla jopa 8)
  • 1 x 2,5 tuuman levypaikkaa (lisäkelkoilla jopa 3)
  • Prosessoricoolerin maksimikorkeus 194 mm
  • Seitsemän tuuletinpaikkaa (kaksi esiasennettua 140 mm tuuletinta)

Etupaneeli on muovia ja vaikka sen pinnassa on harjattua alumiinia imitoiva kuviointi, ei se onnistu huijaamaan katsojaa. Pinta on muovia ja se myös näyttää sekä tuntuu siltä. Metallia etupaneelista löytyy ainoastaan alaosaa peittävän verkon muodossa. Verkko toimii etutuulettimien ilmanottoaukkona ja lisäksi pieniä ilmanottoaukkoja on sijoitettu myös etupaneelin kylkiin.

Etupaneelin yläosassa on myös nykyään harvinaiseksi käyvä 5,25 tuuman ulkoinen asemapaikka, johon voi asentaa vaikkapa optisen levyaseman tai tuuletinsäätimen.

Enthoo Pro M:n etupaneeli irtoaa vetämällä ja liitinpaneeli pysyy kiinni kotelon rungossa, joten paneelin saa kokonaan erilleen kotelosta. Etupaneelin sisäpintaan on kiinnitetty muovinen pölysuodatin, joka irtoaa helposti puhdistusta varten.

Etutuuletinpaikat sijaitsevat kotelon rungon ulkopintaan tehdyssä 25 mm syvässä upotuksessa. Etupaneelissa on esiasennettuna yksi 140 mm PH-F140MP-tuuletin ja kaikkiaan tilaa löytyy kahdelle 140 tai kolmelle 120 mm:n tuulettimelle. Tuulettimien sijaintia on mahdollista säätää laajasti pystysuunnassa.

Etupaneelin liitännät ovat sijoitettuna etupaneelin vasemman kyljen yläosaan ja virtapainike puolestaan keskelle kattopaneelin etureunaa. Etupaneelin kyljestä löytyvät kaksi USB 3.0 –liitäntää, 3,5 mm ääniliitännät sekä pieni pyöreä reset-painike, jota kehystää levyjen aktiivisuusvalo. Terävän naksahtavan tuntuman tarjoavaa virtapainiketta kehystää puolestaan valkoinen virtavalo.

Metallisesta kattopaneelista valtaosa on pienessä upotuksessa sijaitsevan ilmanvaihtoritilän peitossa. Ritilän peittona on ohut magneettikiinnitteinen muovisuodatin, joka ei ole visuaaliselta toteutukseltaan aivan sieltä tyylikkäimmästä päästä.

Pohjan kulmiin on asemoitu melko kookkaat muoviset korokejalat, joiden pohjassa on neliskanttiset kumitassut. Niiden avulla kotelon pohja nousee noin 25 mm irti tasosta mahdollistaen virtalähteen ilmanoton. Virtalähteen ilmanottoaukko sijaitsee tyypilliseen tapaan pohjan takaosassa ja on suojattu taaksepäin irtoavalla muovisella suodatinkasetilla. Pohjan etuosassa sijaitsevat kiinnitysurat ovat tarkoitettu lisävarusteena myytävälle pumpun kiinnitysalustalle.

Takapaneelin komponenttiasettelu on hyvin tyypillinen ja huomio kiinnittyykin lähinnä tavallista suurempaan ilmanvaihtoaukkojen määrään. Maininnan arvoisena yksityiskohtana ilmanvaihtoaukkoja löytyy myös takapaneelin vasemmasta reunasta emolevyn taustapuolella sijaitsevia komponentteja varten. Oikeanpuoleinen kylkipaneeli on peltiä ja sen takareunaan on muotoiltu irrottamista helpottava kahva. Sormiruuvit eivät valitettavasti pysy kylkipellissä kiinni niiden ollessa kierrettynä auki.

 

Kotelo sisältä

Enthoo Pro M:n vasen kylkipaneeli on neljä millimetriä paksua savunharmaata karkaistua lasia, jonka taustapuolelle on maalattu musta kotelon rungon peittävä kehys. Phanteksin toteutus on toimiva, sillä kotelon rungossa sijaitsevat kumireunaiset tapit asettuvat lasissa oleviin kiinnitysreikiin ja paneeli kiristetään paikalleen sormiruuvien avulla. Lasi pysyy paikallaan myös ilman ruuveja, eli paneelia ei tarvitse erityisesti pitää paikallaan ruuveja irrotettaessa tai kiinnitettäessä.

Enthoo Pro M:n oikean kyljen takaa avautuu nykytyyliin pääsy moniin kotelon keskeisiin toimintoihin. 3,5 tuuman levykehikko sekä virtalähdepaikka sijaitsevat kotelon pohjalla ja yksi 2,5 tuuman levykelkka on sijoitettu väliseinään emolevyn taustapuolelle. Metallinen levykelkka kiinnittyy kotelon runkoon näppärällä pikalukitusmekanismilla. Rungossa on paikka myös toiselle 2,5 tuuman levylle, mutta käyttäjän on ostettava kelkka erikseen lisävarusteena. Levy kiinnitetään kelkkaan kyljistä ruuveilla.

Väliseinässä oleva prosessoricoolerin asennusaukko on kooltaan markkinoiden suuremmasta päästä. Johtoläpivientejä löytyy mukavasti emolevyn ylä- ja alapuolelta sekä pitkältä sivulta, mutta kotelon omat johdot on niputettu hieman erikoisesti kulkemaan osittain viimeksi mainittujen läpivientien päältä. Johtotilaa löytyy kotelon etuosasta mukavat noin 30 mm, kun taasen emolevyn kohdalla tilaa on niukemmin (vajaa 20 mm). Johtojen niputtamiseen kotelosta löytyy näppärät tarranauhat.

Pohjalla kotelon takaosassa sijaitsevaan virtalähdepaikkaan sopii valmistajan ilmoituksen mukaan maksimissaan 318 mm pitkä virtalähde, joka pitää mittaustemme perusteella varsin hyvin kutinsa. Tuohon mittaan pitää kuitenkin muistaa huomioida myös johtojen tarvitsema tila. Niin tai näin, tilaa on niin paljon, että Enthoo Pro M:ään mahtuu lähes kaikki suuremmatkin virtalähteet ongelmitta.

Kotelon etuosassa sijaitseva 3,5 tuuman levykehikko sisältää paikat kahdelle levylle.  Värinänvaimennuskumeilla varustetut muoviset kelkat ovat pikalukitteiset ja työkaluvapaat. Tarvittaessa koko levykehikon voi purkaa pois kotelon etuosasta, jolloin etupaneeliin voi asentaa paksumman jäähdyttimen. Kotelon pohjalta levykehikon vierestä löytyy kiinnityspisteet lisävarusteena myytävälle yksittäiselle 3,5 tuuman levykelkalle.

Enthoo Pro M:n sisällä on hyvin tilaa, vaikka tila onkin jaettu kahtia välipohjalla. Välipohja ei tosin tässä kotelossa ole täysin umpinainen, sillä virtalähteen kohdalle kylkeen on tehty pieni kurkistusaukko ja 2/3 välipohjan päällisosasta on rei’itetty alakammion ilmankierron tehostamiseksi. Kotelon runko on valmistettu 0,8 mm paksusta teräslevystä, joka on maalattu satiininmustaksi. Pinta kerää hieman mattapintaa helpommin sormenjälkiä. Suurin osa reunoista on pyöristetty, mutta mm. tuulettimien kiinnitysurissa sormiimme sattui viimeistelemättömiä kohtia.

Kotelon sisämitta etupaneelista takapaneeliin on mittaustemme mukaan 440 mm ja välipohjasta kattokehikkoon 330 mm. Vakiojäähdytys perustuu etu- ja takapaneeliin asennettuihin 140 mm tuulettimiin ja lisätehostusta voi hakea etu- ja kattopaneeliin asennettavilla tuulettimilla.

Kotelon välipohjan etuosassa on useampikin maininnan arvoinen yksityiskohta. Ulkoreunaan on sijoitettu kumisuojuksella varustettu johtoläpivienti, jonka kautta voi tuoda esimerkiksi näytönohjaimien lisävirtajohdot. Välipohjan etuosan kyljessä on puolestaan kiinnityspisteet 2,5 tuuman levykelkalle, jonka voi halutessaan siirtää emolevyn taustapuolelta näkyvämmälle paikalle lasikyljen taa.

Välipohjan etuosan katossa on irrotettava luukku, jonka pinnassa on kiinntysurat esimerkiksi nestesäiliötä tai pumppua varten. Kun neljällä ruuvilla kiinnitetty luukku irrotetaan, mahtuu kotelon etuosaan 360 mm jäähdytin jopa 100 mm paksuna.

Enthoo Pro M:n takapaneeli on varsin avoin, kuten oheisesta kuvastakin voi läpi tulvivan valon määrästä päätellä. Laajennuskorttipaikkoja on seitsemän ja niissä on rei’itetyt sormiruuvikiinnitteiset peitelevyt. Lisäkorttien maksimipituus on 420 mm, joten tilan ei pitäisi loppua kesken. Korttipaikkojen vieressä takapaneelissa on kiinnityspisteet nestesäiliötä varten.

Takapaneelin yläosaan on asennettuna samanlainen 140 mm tuuletin kuin etupaneelissa. Kyseessä on korkeaan staattisen paineentuottoon suunnitellun PH-F140MP-mallin bulkkiversio, jonka teknisiä tietoja valmistaja ei ole ilmoittanut. Tuulettimen sijaintia voi hienosäätää pystysuunnassa noin 35 mm verran.

Emolevyn kiinnityskorokkeet ovat valmiiksi paikallaan ATX- ja E-ATX-emolevyjä varten ja lisäkorokkeiden asennus onnistuu mukana toimitettavalla työkalulla. Prosessoricoolerin korkeusrajoitukseksi ilmoitetaan 194 mm, joka riittää aivan varmasti kaikkien markkinoilta löytyvien tornicoolerien kanssa.

Kattopaneelin tuuletinpaikkojen toteutus on hieman erikoinen, sillä niiden kiinnitys tapahtuu erilliseen irrotettavaan kehikkoon. Kehikko on kiinni viidellä ristikantaisella ruuvilla, joten olisimme mieluusti nähneet hieman nopeamman ja helppokäyttöisemmän lukitusratkaisun. Kun ruuvit on avattu, kehikko liukuu ulos kotelon sivusta.

Kattokehikko sisältää paikat kolmelle 120 mm  tai kahdelle 140 mm tuulettimelle sekä hienosäädön niiden sijainnille. Tuulettimien sijoitus on vasemman kyljen puolelle epäkeskeinen, jonka myötä emolevyn pintaan jää tuulettimen kyljestä matkaa 48-68 mm tuuletinkoosta riippuen. Kehikossa on myös kiinnityspisteitä muita nestejäähdytyskomponentteja varten.

Kotelon etuosaan jää vakiomuodossaan runsaasti vapaata tilaa välipohjan ja ylhäällä sijaitsevan 5,25 tuuman asemakehikon väliin. Asemakehikko on irrotettavaa mallia, joten halutessaan siitä pääsee eroon ruuvaamalla auki viisi ristikantaista ruuvia.

Edessä kotelon pystyseinässä sijaitsee viisi muovista suojaläppää, joihin liittyy valmistajan varsin erikoinen ratkaisu. Kyseisten läppien kohdalle sopii nimittäin Phanteksin näppärä 3,5 tuuman levykelkkaratkaisu, mutta jostain syystä Enthoo Pro M:n mukana ei toimiteta ainuttakaan kelkkaa, vaan ne pitää halutessaan ostaa lisävarusteena. Phanteksin toivoisi toimittavan kotelon mukana edes pari tämänkin asennusmahdollisuuden levykelkkaa, sillä muissa yrityksen koteloissa sitä kokeilleena voin todeta sen olevan varsin toimiva.

 

Nestejäähdytysominaisuudet

Tutustuimme koteloiden tarjoamiin nestejäähdytysmahdollisuuksiin sovittamalla niihin Alphacoolin erikokoisia NexXxoS-sarjan kuparijäähdyttimiä. Samalla arvioimme myös kiinnitysmahdollisuuksia muille nestejäähdytyskomponenteille.

Phanteks mainostaa Enthoo Pro M:ää nestejäähdytyksen näkökulmasta suunniteltuna kotelona ja kertoo sen olevan yhteensopiva seuraavien jäähdytinkokojen kanssa:

  • Eteen: 360, 280, 240, 140 ja 120 mm. Maksimipaksuus 100 mm.
  • Kattoon: 360, 280, 240, 140 ja 120 mm.
  • Taakse: 120 ja 140 mm. Maksimileveys 153 mm.

Phanteksin puheet Enthoo Pro M:n hyvästä nestejäähdytystuesta eivät ole tuulesta temmattuja, sillä koteloon mahtuu hyvinkin erilaisia nestejäähdytysratkaisuja.

Etupaneeliin on mahdollista kiinnittää hyvinkin paksu jäähdytin molemminpuolisilla tuulettimilla. Kuvassa asennettuna on 60 mm paksu 360 mm jäähdytin, jonka molemmilla puolilla on tuulettimet. Sen asentaminen koteloon on vaatinut välipohjan etuosan luukun sekä kiintolevykehikon irrottamisen. Ilman välipohjan luukuun ja levykehikkoon kajoamista koteloon on mahdollista asentaa yhtä paksu kokonaisuus 280 tai 240 mm jäähdyttimellä toteutettuna.

Myös kattoon on mahdollista kiinnittää jopa 280 tai 360 mm jäähdytin. Kuvassa asennettuna on 30 mm paksu 280 mm malli. Matka kattokehikosta emon yläreunaan on vain 25 mm, mutta kiinnityspisteiden epäkeskeisen sijainnin ansiosta 120 mm tuulettimille tarkoitettujen jäähdyttimien kylki jää noin 65 mm korkeudelle emolevyn pinnasta ja 140 mm tuulettimille tarkoitettujen jäähdyttimien kylki noin 45 mm päähän emolevyn pinnasta.

Myös muut nestejäähdytyskomponentit on huomioitu Phanteksin toimesta poikkeuksellisen hyvin, sillä kotelosta löytyy useita kiinnityspaikkoja sekä nestesäiliölle että pumpulle ja lisäkiinnityspisteitä voi vielä loihtia lisävarusteena myytävien tarvikkeiden avulla.

 

Kokoonpanon asennus koteloon

Phanteks on painanut asennusohjeet A3-kokoiselle paperille, mutta niiden toteutus on tämän testijoukon parhaimmistoa. Kuvat ovat selkeät ja tekstit löytyvät seitsemällä eri kielellä (ei suomeksi). Kuvissa on käytetty myös punaisia ja sinisiä korostuksia yksityiskohtiin liittyen.

Kokoonpanon asennus Enthoo Pro M:ään on kokonaisuudessaan melko miellyttävä ja vaivaton toimenpide. Kotelossa on varsin hyvin tilaa ja sieltä täältä löytyy näppäriä pieniä yksityiskohtia, kuten pikakiinnitteiset levykelkat ja johtojen sidontalenkit. Ruuvimeisselille on edelleen tarvetta mm. emolevyn, SSD-levyjen ja mahdollisten kattotuulettimien asentamisessa, vaikka sormiruuveja löytyykin korttipaikoista ja virtalähteen kiinnityksestä. Ensimmäisellä avauskerralla sormiruuvit ovat lisäksi niin tiukassa, että ne vaativat meisselin apua.

Johtojen vetäminen on Enthoo Pro M:ssä varsin simppeliä, kiitos useiden fiksusti sijoiteltujen läpivientien sekä oikean kyljen taakse jäävän kohtalaisen johtotilan. Ylimääräisiä johtoja voi jemmata kotelon pohjalle virtalähteen taakse. Pientä miinusta tulee sinänsä näppäristä tarranauhasta valmistetuista sidontalenkeistä, jotka on kuitenkin sijoitettu pystysuuntaisten johtoläpivientien kohdalle.

Keskeiset huomiot kokoonpanon asennuksesta:

  • Emolevyn ympärillä mukavasti tilaa
  • 3,5 levyjen asennus kehikoihin helppoa työkaluvapaiden kiskojen ansiosta
  • Ruuvimeisseliä tarvitaan emolevyn ja SSD-levyn kiinnitykseen sekä sormiruuvien herkistelyyn
  • Johdottaminen melko helppoa. Kotelon pohjalla tilaa ylimääräisille johdoille.

 

Testikokoonpano

Tässä artikkelissa on käytössä ensimmäistä kertaa io-techin uusi kotelotestikokoonpano, jota aiomme käyttää myös tulevaisuudessa kaikkien ATX- ja micro-ATX-kokoisten koteloiden lämpötilatesteissä.

Uusi testikokoonpano pohjautuu Asus Strix Z270G Gaming –emolevyyn sekä Intelin Core i7-7700 –prosessoriin, jonka heatspreader on ”korkattu” ja väliin vaihdettu lämpötahnaa. Prosessorin lämmöntuottoa korotimme nostamalla käyttöjännitteen 1,35 volttiin ja nostamalla kellotaajuutta 4,2 GHz:iin.

Testikokoonpanomme referenssicoolerina toimii Scythe Fuma, joka tarjoaa high-end-luokan jäähdytystehoa mahdollisimman matalassa ja siten useimpien koteloiden kanssa yhteensopivassa muodossa. Samaa cooleria käytetään io-techin kaikissa kotelotesteissä, jos kotelo sen vain mahdollistaa. Prosessoricooleri on asennettu kaikissa testattavissa koteloissa liikuttamaan ilmaa vaakasuunnassa, jos muuta ei mainita. Tuulettimet pyörivät täydellä 1400 RPM kierrosnopeudella.

Scythe Fuman tekniset tiedot:

  • Ulkomitat: 137 x 149 x 130 mm (L x K x S)
  • Paino: 930 grammaa
  • Kaksi alumiinista tornirivastoa
  • 6 kpl 6 mm kuparilämpöputkia
  • 2 kpl Slip Stream 120 PWM –tuulettimia
    • Pyörimisnopeus: 300 – 1400 RPM
    • Melutaso: 13 – 28 dBA
    • Ilmavirta: 5,6 – 79 CFM

 

Näytönohjaimena testikokoonpanossa käytettiin Gigabyten GeForce GTX 980 Ti –korttia, joka on varustettu Windforce –jäähdytysratkaisulla. Kotelotestien kannalta on keskeistä, että näytönohjaimen cooleri ei puhalla lämmintä ilmaa kotelon ulkopuolelle, vaan puoliavoimena jättää ainakin osan lämmöstä kotelojäähdytyksen hoidettavaksi. Useimmat nykymarkkinoilta löytyvät näytönohjaimet käyttävät testinäytönohjaimemme kaltaista jäähdytysratkaisua. NVIDIA ilmoittaa GeForce GTX 980 Ti:n TBP-arvoksi (Typical Board Power) 250 wattia.

Verrokki- ja referenssikotelona käytämme suosittua, monipuolista ja hyväksi todettua Fractal Design Define R5 –mallia, jota tulemme käyttämään vertailukohtana myös io-techin tulevien koteloarvostelujen lämpötilamittauksissa. Näin sitä voi käyttää vertailupisteenä io-techin eri kotelotestien välillä.

Define R5 on miditornikoteloksi varsin suurikokoinen ja sen muunneltava rakenne mahdollistaa monipuoliset jäähdytysratkaisut. Define R5:n ulkomitat ovat 232 x 451 x 521mm (L x K x S) ja se painaa 10,7 kg. Kotelon vakiojäähdytys on toteutettu kahdella Fractal Design Dynamic GP14 –tuulettimella, jotka pyörivät 1000 kierrosta minuutissa ja tuottavat 18,9 dBA:n melutason sekä 68,4 CFM:n maksimi-ilmavirran. Tuulettimet ovat asennettu etu- ja takapaneeliin, jolloin ne muodostavat ilmavirtauksen vaakasuunnassa kotelon läpi. Kotelon kylki- ja kattopaneelissa on tuuletinpaikkoja, jotka ovat oletuksena peitettynä ModuVent-peitelevyillä äänenvaimennuksen parantamiseksi.

Noctuan tuulettimiin perustuvaa referenssijäähdytystä käytettäessä Define R5:een on asennettuna kolme NF-A14 PWM –tuuletinta 1200 RPM:n pyörimisnopeudella.

TechBBS:n käyttäjien kanssa käymämme vuoropuhelun pohjalta testaamme kaikki io-techissä arvioitava kotelot myös vakioidulla ”puolueettomalla” jäähdytysratkaisulla, jolla pyritään havainnollistamaan kotelon rakenneratkaisuiden vaikutusta jäähdytystehoon. Samalla yhteneväisiä tuulettimia käyttämällä saamme vertailukelpoisia tuloksia eri koteloiden välille.

Valitsimme tuulettimet Noctuan mallistosta, sillä kyseessä on tunnettu mutta ”puolueeton” valmistaja, jonka valikoimissa ei ole lainkaan koteloita. Noctuan mallistosta käyttöön valikoituivat NF-S12A PWM– ja NF-A14 PWM -tuulettimet, joista ensin mainittua käytetään koteloiden 120 mm tuuletinpaikoissa ja jälkimmäistä siinä tapauksessa, jos kotelosta löytyy asennusmahdollisuus 140 mm tuulettimelle.

Asennamme jokaiseen testattavaan koteloon kolme Noctuan referenssituuletinta, jotka sijoitetaan oletusarvoisesti niin, että kaksi tuuletinta on puhaltamassa ilmaa etupaneelista sisään ja yksi poistamassa ilmaa kotelon takapaneelista. Tämä tavanomainen asettelu on mahdollista toteuttaa useimmissa markkinoilta löytyvissä koteloissa. Kotelon tuuletinpaikkoihin asennetaan suurimmat mahdolliset tuulettimet sen mukaan, miten kiinnityspisteet sen mahdollistavat.

Kaikkia referenssituulettimia ajettiin 1200 RPM:n kierrosnopeudella. NF-A14:n tapauksessa se vaati LNA-adapterin käytön kierrosnopeuden laskemiseksi 1500 RPM:n maksimilukemasta.

  • Intel Core i7-7700 4,2 GHz (42 x 100 MHz, 1,35 V)
  • Asus Strix Z270G Gaming (Intel Z270 -piirisarja)
  • 16 Gt Kingston HyperX DDR4 -muistia
  • Gigabyte NVIDIA GeForce GTX 980 Ti Windforce
  • Samsung 750 EVO 250 Gt SSD
  • WD 80 Gt SATA-kiintolevy
  • be quiet Straight Power 10 700W –virtalähde
  • Bitfenix Aurora, Cooltek TG-01, Jonsbo QT03A, Phanteks Enthoo Pro M TG, Fractal Design Define R5 (verrokki)
  • Scythe Fuma –prosessoricooleri (1400 RPM)
  • Windows 10 64-bit
  • Prime95 28.9 (8 worker threads, In-place large FFTs)
  • Furmark 1.18.2.0 (Burn-in mode)
  • CrystalDiskMark 5.2.1
  • Intel Extreme Tuning Utility 6.2.0.19
  • CPUID HWmonitor 1.30

Melumittaukset ja melun arviointi korvakuulolta

Melumittaukset suoritettiin Velleman DVM805 –desibelimittarilla koteloiden edestä, vasemmalta sivulta ja takaa. Mittari oli kiinnitettynä kamerajalkaan siten, että se osoitti kohtisuoraan koteloa kohti suunnattuna 30 cm:n etäisyydellä.

Mittaukset toteutettiin ilta-aikaan hiljaisessa toimistotilassa. Taustamelun tasoksi mittasimme noin 34 dBA. Mittarin kymmenyksen tarkkuudella antamat mittaustulokset pyöristettiin kuvaajassa lähimpään puoleen desibeliin, mutta tuloksia tulkitessa kannattaa huomioida, että pienin luotettava mittaustarkkuus mittarimme ja mittausympäristömme olosuhteissa lienee noin yhden desibelin luokkaa. Kuvaajaa tulkittaessa on myös tärkeää huomioida, että desibeli on logaritminen suure.

Kotelossa ei ollut melumittausten aikana tietokonekokoonpanoa, koska mittauksen tarkoituksena on selvittää kotelon jäähdytysratkaisun tuottama melutaso ja tietokonekokoonpano olisi vain häiriöksi mittaustulosten kannalta. Kotelon tuulettimille virtaa syöttämässä käytettiin Silverstonen täyspassiivista NightJar 520W -virtalähdettä, joka toimi itsenäisesti ATX-liittimeen asennetun diagnostiikkayksikön avulla.

Kotelon rakenteen vaimentavuusmittauksia emme nykyisillä mittavälineillä sekä vallitsevissa mittausolosuhteissa pysty järkevästi mittaamaan, sillä tekemiemme kokeilujen perusteella mittaustulosten erot jäävät virhemarginaaliin verrattuna liian pieniksi, jotta niiden perusteella voisi tehdä hyödyllisiä päätelmiä.

BitFenix Auroran vakiojäähdytys perustuu vain yhteen 120 mm tuulettimeen, joka pitää hiljaisessa tilassa vaimeasti kuultavaa tasaista pehmeää huminaa. Lähempää kuunneltaessa tuulettimen moottorista on myös havaittavista pientä surinaa. Auroran vakiojäähdytyksen melutaso on ymmärrettävästi korkeimmillaan kotelon takapuolelta mitattuna, sillä etuosassa ei ole lainkaan tuulettimia.

Cooltek on vertailunelikon ainoa kotelo, jonka vakiojäähdytys koostuu neljästä tuulettimesta. Tuulettimille ei ole nopeudensäätöä, eikä etutuulettimia ole mahdollista kytkeä jälkiasenteiseen tuuletinsäätimeen, sillä ne käyttävät epästandardeja liittimiä. Cooltekin tuulettimet pitävät selvästi havaittavaa keskivoimakasta huminaa sekä pientä hurinaa. Umpinainen etupaneeli vaimentaa etutuulettimien ääntä siinä määrin, että selvästi korkein melutaso mitattiin kotelon takapuolelta.

Jonsbo on testinelikon ainoa kotelo, josta löytyy integroitu tuuletinsäädin. High-asetuksilla tuulettimille syötetään täysi 12 voltin käyttöjännite ja Low-asetuksilla käyttöjännite laskee seitsemään volttiin. QT03A:n vakiojäähdytys koostuu kolmesta 120 mm tuulettimesta. Jo maksiminopeudella Jonsbon tuulettimet ovat testiryhmän hiljaisimmat, pitäen vain pientä huminaa sekä läheltä kuunneltaessa havaittavaa pientä rahinaa ja raksutusta. Kun nopeus lasketaan minimiasentoon, tulee tuulettimista lähes äänettömät. Kun korva viedään aivan tuulettimien lähelle, voi havaita vaimeaa sirinää tuulettimien moottoreista.

Phanteksin kahdelle 140 mm tuulettimelle ei ole tarjolla säätömahdollisuutta, joten ne pyörivät täydellä nopeudellaan tuottaen testijoukon korkeimman melutason. Tuulettimet tuottavat kuuluvaa huminaa ja surinaa ja lähempää on havaittavissa lisäksi pientä sirinää. Koska Enthoo Pro M:n etupaneelissa on avonainen verkko, on edestäpäin mitattu melutaso selvästi testiryhmän korkein.

 

Lämpötilamittaukset vakiotuulettimilla

Prosessorin sekä kokoonpanon muiden komponenttien lämpötilan seuraamiseen käytimme ulkoisen Meterman TMD90 –lämpömittarin ja K-tyypin termoelementtien sekä Intel Extreme Tuning Utility- ja CPUID HWmonitor –ohjelmien yhdistelmää. Prosessorin lämpötilaksi kirjattiin sisäisen lämpötila-anturin neljälle ytimelle ilmoittama keskiarvo. Emolevyn virransyötön jäähdytysprofiilin sekä virtalähteen poistoilman lämpötila mitattiin ulkoisella mittarilla ja kiintolevyn, SSD-levyn sekä näytönohjaimen lämpötilat puolestaan komponenttien omilla lämpöantureilla HWmonitorin avulla.

Kokoonpanon rasitus toteutettiin prosessorin osalta Prime 95 –testisovelluksen, näytönohjaimen osalta FurMark-testisovelluksen ja kiintolevyn osalta CrystalDiskMark-testisovelluksen avulla. Ympäristön lämpötila oli mittausten aikaan noin 22 astetta. Kuvaajissa lämpötilat on esitetty mitattujen lämpötilojen ja testiympäristön lämpötilan erotuksena (ΔT).

Lämpötilamittauksissa kirjasimme ainoastaan rasituslämpötilat, jolloin kotelon ilmanvaihtoa rasitetaan maksimaalisella lämpökuormalla ja siten kyvyt sekä rajat saadaan parhaiten esiin. Ensin suoritimme testit kotelon vakiojäähdytyksellä ja sen jälkeen Noctuan tuulettimilla toteutetulla referenssijäähdytyksellä, jonka tulokset ovat tietyissä määrin vertailukelpoiset muiden testaamiemme koteloiden kanssa.

Verrokkikotelo Define R5:n vakiojäähdytystä ajettiin integroidun tuuletinsäätimen high-asennossa, eli tuulettimien maksiminopeudella.

Prime 95 –rasituksessa prosessorin lämpötila nousi testikoteloiden vakiojäähdytyksellä 77-84 asteen haarukkaan. Alhaisin 77 asteen rasituslämpötila mitattiin Phanteksilta ja korkein puolestaan Jonsbolta tuulettimien hitaammalla pyörimisnopeudella. Tulokset ovat varsin odotettuja ja loogisia koteloiden rakenteet ja vakiojäähdytysratkaisut huomioiden. Testinelikosta ainoastaan Phanteks pystyi pistämään paremmaksi, kuin verrokkina toiminut Define R5.

Myös kokoonpanon muiden komponenttien jäähdytyksessä Phanteks löi tauluun alhaisimmat lämpötilat lähes kaikilla osa-alueilla. Erityisesti näytönohjaimen lämpötila jäi selvästi muita koteloita alhaisemmaksi, mikä on pitkälti avoimen etupaneelin mahdollistaman tehokkaamman ilmavirtauksen ansiota.

Tuloksista voi myös havaita, miten SSD-levyjen sijoittaminen emolevyn taakse vaikuttaa niiden lämpötilaan korottavasti. Bitfenixissä ja Cooltekissä SSD-levy oli asennettuna emolevykammion puolelle, joka näkyy kymmenisen astetta alhaisempina lämpötiloina. Myös kiintolevyjen lämpötiloissa on nähtävissä, että alakammioon ilman aktiivijäähdytystä asennetut levyt kävivät etenkin Jonsbossa selvästi lämpimämpinä.

 

Lämpötilamittaukset referenssituulettimilla

Toisessa testivaiheessa vaihdoimme koteloon Noctuan referenssituulettimet, joita käytämme kaikissa io-techin testissä vierailevissa koteloissa. NF-A14:n suoritusarvot 1200 RPM kierrosnopeudella ovat valmistajan mukaan 68 CFM ja 19,2 dBA. NF-S12A:n arvot vastaavalla nopeudella ovat puolestaan 63,3 CFM ja 17,8 dBA.

Bitfenix Aurorassa koteloon asennettiin kaksi 140 mm referenssituuletinta eteen ja yksi 120 mm tuuletin taakse. Cooltek TG-01:een asennettiin kaksi 120 mm tuuletinta eteen ja yksi taakse. Jonsbo QT03A:han ja Phanteks Enthoo Pro M:ään asennettiin puolestaan kaksi 140 mm tuuletinta eteen ja yksi taakse.

Asentamastamme referenssijäähdytyksestä hyötyivät prosessorin osalta kaikki kotelot Cooltekiä lukuun ottamatta. Jonsbolla referenssituulettimien tuoma etu oli mukavat kuusi astetta, Bitfenixillä kolme astetta ja taasen Phanteksilla vain yhden asteen. Cooltekissä prosessorin lämpötila nousi asteella.

Testinelikon kaikkien koteloiden tapauksessa kokoonpanon lähes kaikki lämpötilat laskivat referenssijäähdytystä käyttäessä. Eniten hyötyä niistä sai Jonsbo, jonka hiljaiseen vakiojäähdytykseen nähden nopeammin pyörivät Noctuat toivat selvästi lisää potkua.

 

Yhteenveto

Aivan rehellisesti sanottuna io-techin historian ensimmäisen kotelovertailun osanottajat osoittautuivat kokonaisuutena pieneksi pettymykseksi. Tämä toimii samalla hyvänä osoituksena siitä, että vaikka markkinoilla on laajasti tarjontaa ja paljon hyviä koteloita, mahtuu sekaan myös hieman keskinkertaisempiakin toteutuksia.

Koteloiden lasista valmistetut kylkipaneelit ovat näyttävä ja uusi suuntaus, jolle löytyy aivan varmasti oma kohderyhmänsä. Kokonaan lasista valmistettu kylkipaneeli mahdollistaa sisältä löytyvän kokoonpanon esittelemisen entistä avoimemmin, mutta kääntöpuolena samalla myös esille saattaa tulla komponentteja, joita ei niin haluaisi esiteltävän. Lasia on myös muistettava käsitellä varoen sekä pitää puhtaana, jotta se näyttää kotelossa hyvältä.

Tämänkertaisen vertailun nelikosta parhaan kokonaiskuvan itsestään jätti Jonsbon QT03A-malli, joka oli selvästi joukon laadukkaimman tuntuinen ja hiljaisin kotelovaihtoehto. Kääntöpuolena QT03A ei tarjoa varsinkaan vakiojäähdytyksellään parasta mahdollista jäähdytystehoa eikä myöskään mahdollista erityisen kattavien nestejäähdytysratkaisujen asentamista.

Monipuolisimpana ja jäähdytysteholtaan parhaana kotelona joukosta voi nostaa esiin Phanteks Enthoo Pro M TG:n, joka ei ole ehkä ulkoisesti tyylikkäin eikä vakiojäähdytykseltään hiljaisin kotelo, mutta se tarjoaa monipuoliset asennusmahdollisuudet eri komponenteille ja nestejäähdytysratkaisuille.

BitFenix Aurora osoittautui yhdessä Cooltek TG-01:n kanssa pieniksi pettymyksiksi. Aurorassa on mukavasti tilaa ja nestejäähdytysmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät, mutta laatuvaikutelma on hieman rämisevä, eikä jäähdytysteho ole jostain syystä aivan kilpailijoiden veroista. TG-01:ssä näkyy puolestaan kotelon edullinen hinta vähän liiankin karusti. Tilat ovat ahtaat ja toteutukset pelkistettyjä. Valmistaja on selvästikin keskittynyt tarjoamaan lähinnä lasikyljen ja RGB-valaistut etutuulettimet edulliseen hintaan.

 

This site uses XenWord.