Microsoft on päättänyt tuen Windows 7- ja 8.1 -käyttöjärjestelmille. Windows 7:n tuki kuluttajille oli päättynyt jo aiemmin, mutta nyt päätökseen tuli myös pidennetty, maksullinen tukiaika.
Päättyneen tuen myötä Microsoft neuvoo Windows 7- ja Windows 8.1 -käyttäjiä siirtymään välittömästi Windows 10- tai 11 -käyttöjärjestelmään ja takaisin tuen sekä tietoturvapäivitysten piiriin. Windows 10:n tuki on päättymässä seuraavaksi, mutta siihen on vielä aikaa. Käyttöjärjestelmän tuki päättyy 14. lokakuuta 2025.
Esimerkiksi Statcounterin mukaan Windows 7:llä on edelleen 11,2 % ja 8.1:llä 2,6 %:n markkinaosuus. Pelaajien keskuudessa tilanne on kuitenkin parempi ainakin Steamin mukaan. Alustan Hardware & Software Survey kertoo Windows 7:lla olevan 1,77 % ja Windows 8.1:llä 0,41 % osuus.
Windowsin tuen päättyminen vaikuttaa myös muihin ohjelmiin. Microsoft on ilmoittanut, että Edgen seuraava vakaa versio (109) tulee olemaan viimeinen, joka tukee vielä Windows 7- ja 8.1 -käyttöjärjestelmiä. Myös Googlen Chromen kohdalla versio 109 tulee olemaan viimeinen käyttöjärjestelmiä tukeva versio. Yhtiön mukaan Chrome 110 tullaan julkaisemaan näillä näkymin 7. helmikuuta.
Lähde: Microsoft
Vistan ongelma oli sen hitaus ja resurssien syöminen.
Suurin ongelma oli ilmeisestikin muistihallinnassa (kernelissä), jonka seurauksena vista kävi pitämään hyvin helposti levynraiskaussessioita (swappailemalla).
Tähän ei auttanut mikään päivitys, missään vaiheessa. Kun vistasta siirtyi seiskaan, niin ero oli todella rankka: Win 7 toimi ja on huomattavasti vistaa käytettävämpi, juurikin siksi.
Siitä ei vain pääse mihinkään. Ennen seiskaa kannatti ehdottomasti pysyä XP:ssä ja siitä sitten hyppy seiskaan, kulkematta vistan kautta.
Windows 8:ssa taa käyttöliittymä oli kertakaikkinen katastrofi, jos sitä ei käyttänyt tabletissa.
MacOS on säilynyt jotakuinkin ennallaan jo kymmenisen vuotta. Pieniä parannuksia siellä täällä erityisesti under the hood, mutta itse UI ei ole muuttunut nimeksikään.
Muusta oon aika samaa mieltä paitsi tähän kyllä sanoisin että Vistan SP3 kyllä korjasi paljon ja veti sen aika samoihin seiskan kanssa.
…tai no ehkä myös tuosta vistan suurimmasta ongelmasta raskaudessa, ainakin itselleni suurempi ongelma oli vakaus, etenkin nvidian dx10 ajureiden täysin katastrofimainen epävakaus.
Lähinnä levyohjaimen ajureita varten.
98/95 kanssa sitten saattoi tarvita myös asennuksen käynnistämistä varten jos kyseinen käyttis oli toimitettu rompulla ja kone ei osannut siltä suoraan bootata.
Linuxin kaupasta löytyy jos sattuu olemaan oikeat repot asennettuna. Muuutenkin tuo "Linux" on niin epämääräinen nykyään, löytyy distroja niin moneen lähtöön. Mikähän siinä firefoxin tai muun ohjelman käytössä on niin vaikeaa, tulee ilmoitus että Edge on nyt suurin paras? Eipä tuo ole paljoa häirinnyt. Kyllä se Ubuntukin kun viimeksi asensin tyrkytti kaikenlaisia accounteja, google ja oliko joku Ubuntun oma ja en muista mitä muita. Eipä nuo haitannu yhtään enempää kuin Windowsissakaan, skippas eka kerralla ja se oli siinä
Onks tää jo OT:ta? noh, jokatapauksessa…
Ite oon kai kohtalaisen säätäjä, oma rutiinini win10 asennukseen olisi joku tämmönen
– asennus lokaalilla tilillä (koska en oo keksiny miten muuten saa c:/users/ kansion alikansion mieluisekseen, jännästi jotkui vanhemmat pelit ottaa tuota oletusprofiilinimeksi) ja vasta jossain myöhemmin microsoft-tilin liittäminen ko. lokaaliin tiliin
– sycnex debloat sopivilla mutu-hiirenklikkauksilla
– ninitellä kasa perusohjelmia, esim selaimet, 7zippi, paint.netti, classic shell, ym. + niiden toiminnan säätö + adobe reader erikseen joka ei oo tuolla ninitessä, mutta koska oon tottunu käyttämään sitä
– officeasennus
– ajuripäivitykset + muut päivitykset windows updatesta ja mahd. omilta sivuiltaan (esim. näyttis)
– discord + mumble
– steam, ubisoft connect, gog galaxy, ea app, epic launcher, battle.net launcher
– noille yllä + xbox appille asennuskansioiden säätö jollekkin muulle ssd:lle kun boottissd:lle
– telegram, slack, whatsapp työpöytäapit
– mahdollisesti ladattujen tiedostojen ja työpöydän lokaation siirto jollekkin muulle kuin boottissd:lle
– filehistorysäätö oletussijainneille + työpöydälle joko jollekkin verkkolevylle tai lokaalisti
– tumma teema kaikkialle mitä mahdollista
– virranhallinan ropaaminen, esim. mahdolliset virtanappuloiden ym. toiminnot ja lepotilaan siirron viiveet
– eri softien automaattikäynnistyksien säätö
Unohdinkohan jotain.. noh, johan tuossa on ihan perus asennukseen yhtä sun toista säätöä. Yltiöpäisesti? en tiedä. Sitten, mitä kaikkea win11 vaatisikaan noiden lisäksi, en osaa oikein kuvitella.. ainakin tuo hiiren kakkosnappulan menut pitäs saada säädettyä perinteisiksi, ja onkos käynnistäpalkille jotain tehtävissä, en ole jaksanut ottaa selvää.
Omat PC-kokemukseni lähtevät 90-luvun alusta (jos satunnaisia kokeiluja jollain 80-luvun loppupuolen 286:lla ei lasketa). Siihen matkalle mahtuu ulkomuistista MS Dos 5.joku, 6.0, 6.2 ja 6.22. Sitten Windows 3.1, Windows 3.11, NT 4.0, Windows 95, Windows 98, Windows 98 SE, Windows ME, Windows 2000, Windows XP, Windows 7 ja Windows 10. Linux-maailmaa testasin omalla pöytäkoneella ekan kerran joskus -98, ja päätoimiseksi käyttäjäksi siirryin 2002. Vista, 8.0, 8.1 ja 11 ovat siis jääneet ainakin toistaiseksi kokematta.
Windowsin muistinhallinnan periaatteena oli seiskaan (vai Vistan johonkin SP:hin?) asti yrittää pitää reilu osa muistista käyttämättömänä, jotta uuden ohjelman käynnistyessä muistia olisi heti vapaana. Tämä johti siihen, että käytössä olevia prosesseja swapattiin levylle hyvinkin nopeasti ja muisti vapautettiin, jolloin ohjelmasta toiseen siirtyminen oli ruksuti-ruksuti-kiintolevyn odottelua kun käyttis nouti tarvittavan muistin levyltä. Ja tuon tahmean kokemuksen muistan edelleen oikein elävästi.
Linux ja Unixit kai yleensäkin lähtivät siitä ajatuksesta, että mikään ei ole niin typerää kuin käyttämätön muisti. Joten ohjelmia pidetään muistissa niin kauan kunhan muistia vaan on käytettävissä*, mutta kerneli kyllä tajusi jos taustalla jokin prosessi oli riittävän kauan käyttämättömänä. Tällöin se kirjoitti prosessin käyttämän muistin levylle ja merkitsi muistialueen "tää on swapattua" -lipulla, jolloin uusille prosesseille oli yhtälailla aina vapaata muistia varattuna. Mutta, isona erona vanhoihin Windowseihin, myös sen aiemman prosessin tarvitsema muisti oli edelleen rammissa. Joten jos swapattua prosessia tarvitsikin, se toimi edelleen yhtä nopeasti kuin jos muistia ei olisi koskaan levylle swapattukaan.
*) Ja jos prosessien tarvitsemalla muistilla ei saanut koko rammia käyttöön, niin siitä tehtiin lennosta välimuistia.
Huonoa tuossa oli se, että joskus käyttis kirjoitteli "turhaan" muistia levylle, ilman että sille koskaan tuli tarvetta. Ja uuden prosessin käynnistäminen saattoi kestää ehkä millisekunnin kauemmin kun lipulla merkitty muisti piti vapauttaa vanhalta prosessilta. Mutta nuo oli mitättömiä seikkoja tavan työpöytäkäytössä verrattuna niihin etuihin joita siitä tuli. Uudemmat Windowsit toimivat nyt samalla periaatteella. Ja tämän vuoksi oli ihan höpöhöpöä lyödä x kpl ohjelmia käyntiin ja väittää toista järjestelmää paremmaksi kuin toista, jos muistia oli enemmän vapaana (tätä vertailua näki joskus 2000-luvulla).
Vistalla oli joku ihan ihmeellinen vimma raiskata kiintolevyä. Varsinkin, kun siellä pyöri muutama prosessi yhtäaikaa. Tiettyjä palveluita, kun karsi, niin tilanne helpotti vähän, mutta perusongelma, eli prosesseja vaihtaessa raiskattiin levyä ei korjaantunut täysin ikinä.
Vistakin tuli uudestaanasennettua /siivottua / viritettyä lukuisiin koneisiin, kun asiakas sen halusi. Samoin tuli päiviteltyä sitten monia seiskaan, kun sai menemään jakeluun, että se olisi kevyempi vaihtoehto, jossa ei mitään menetä.. Toki silloin päivityslisenssi oli esimerkiksi muutaman kympin, mutta poikkeuksetta tajusivat muutoksen, kun saivat koneen takaisin.
Kun koneella käytti ensin vistaa ja sittten seiskaa, niin eron huomasi erittäin selkeästi.
Vistan tilannetta kärjisti vielä edullisten läppäreiden hitaat kiintolevyt, jolloin käyttö oli melkoisen tuskallinen kokemus…
Käynnistä-valikkohan oli 8.x:n paras uudistus ja Win10 jatkoi tätä hyväksi todettua linjaa. Win11 sitten ryssi koko homman taas samanlaiseksi turhaksi sovelluslistaksi kuin mitä vanhemmissa Windowseissa.
Kyllä tämä vain vahvisti edelleen tulkintaani. Ihme hinku päästä säätämään niin julmetusti siellä. Esimerkki: Asenna Firefox, käynnistä, käytä. Mikä tässä on vaikeaa?
Eli yhtä kömpelönä
Tuolle oli omat faninsa jo win8(.0) aikoina, mutta joo, win8.x kokoruudun valikko oli mielestäni tosi huono, win10 on kieltämättä paljon parempi, mutta itse tyydyin noissa classic shelliin, tykkäsin siitä itse eniten.
Käyttötapoja toki monia. Itse tykkään tuosta kun saa tärkeimmät sovellukset yhden klikkauksen päähän ilman että pitää kaivella desktopilta ikkunoiden takaa tai alkaa kirjottelemaan hakuun joka ehkä löytää oikean.
Laitoin tuossa vuodenvaihteessa Linux Mintin uusiksi (ei tykännyt kun hommasin uuden näyttiksen ja samalla tuli päivitettyä 20 -> 21 puhtaasti) enkä kyllä kertaakaan tainnut komentoriviä käyttää. Tai no, kun haluan biosissa olevan UTC-ajan (mikä on ns. oikea tapa) niin sen kanssa piti tarkistaa, mikä aika siellä nyt onkaan. Samalla tuli asennettua Windows 10 -> 11 ja varsin kivuttomasti meni sekin. Toki siinä meni hetki kun ne kaikki vakoiluasetukset kliksutteli läpi, mutta sen kummemmin ei kumpaakaan käyttistä juurikaan joudu säätämään asennuksen jälkeen isommin.
e: Niin ja en huomannut Forefoxin asennuksessakaan mitään outoa tai estettä.
Tsekkaa win+G pikanäppäin.
katso liitettä 1030968