Testissä Honor 90 - io-tech.fi

Testissä Honorin keskihintaluokan 90-älypuhelin 200 megapikselin kameralla.

Vaikka Honor 90 tuo mukanaan muutoksia ja uudistuksia Honor 70:een nähden, on se kokonaisuutena tarkasteltuna hyvin samankaltaisessa tilanteessa edeltäjänsä kanssa. Tiivistettynä laite ei pysty erottumaan riittävästi pahimpiin kilpailijoihinsa nähden yli 500 euron hintapisteessä. Honor 90:n hyviä puolia ovat näyttö, kamerat varauksin sekä tallennustilan määrä. Erityiset heikkoudet löytyvät edelleen ohjelmistototeutuksesta sekä IP-luokituksen ja stereokaiuttimien puutteesta. Honor 90 saattaa sopia käyttäjälle, joille mainitut plussat painavat vaakakupissa selvästi miinuksia enemmän.

Honor 90 oli hetken aikaa myyntiintulonsa jälkeen myynnissä houkuttelevampaan 449 euron hintaan, jolla se olisikin huomattavasti kilpailukykyisempi laite. Ilman selvää hinnanalennusta suositushinnasta sitä on kuitenkin mahdoton erityisesti suositella tiukasti kilpaillussa markkinassa.

Plussaa:

Tarkka, kirkas ja kapeareunainen AMOLED-näyttö

Runsaasti tallennustilaa

Hyvät takakamerat pienin varauksin

Miinusta:

Ei stereokaiuttimia

Ei IP-luokitusta

Pakotettu kameran automaattinen makrotila

Poikkeuksellisen ankarat taustasovellusten rajoitukset vakiona

Ohjelmiston puutteet ja lapsukset

Huomioitavaa:

Pakkauksessa ei toimiteta laturia

Kohta kolmisen vuotta sitten Huaweista omaksi yrityksekseen itsenäistyneen Honorin nykymallisto rakentuu Magic-huippumalleista, kymmennumeroita käyttävistä keskihintaisista malleista sekä X-sarjasta koostuvista edullisista vaihtoehdoista. Tämän vuoden Magic5 Pro -huippumalli testattiin io-techissä jo keväällä ja heinäkuun alussa vuorossa olivat Honor 90 -sarjan globaali julkistus.

Suomessa myyntiin tulivat 299 euron hintainen Honor 90 Lite sekä 549 euron hintainen Honor 90. Täkäläisestä maahantuontiohjelmasta jäi valitettavasti kokonaan pois Aasiassa myynnissä oleva Honor 90 Pro -malli. Honor 90 on täkäläisillä markkinoilla seuraaja vuosi sitten julkistetulle Honor 70 -mallille, joka vieraili aikanaan myös io-techin testattavana.

Suomessa Honor 90 on tarjolla kahtena muistivarianttina, joista lähtöhinnalla saa 8 & 256 gigatavua ja 50 euron lisähinnalla (599 €) 12 ja 512 gigatavua. Suositushinnat ovat pysyneet samoina kuin edeltäjämallissa, mutta tallennustilan määrä on tuplaantunut. Puhelinta myytiin hetki myynnin alkamisen jälkeen 50-100 euron alennuksella, mutta tätä artikkelia kirjoittaessa hintataso on palannut takaisin suositushintojen tuntumaan.

Tutustumme tässä artikkelissa Honor 90 -älypuhelimeen hieman täysimittaista testiartikkelia lyhyemmässä muodossa runsaan viikon käyttötestijakson pohjalta.

Mitä uutta?

Edeltäjämalli Honor 70:een (kuvissa vasemmalla) verrattuna Honor 90 tarjoaa keskeisimpinä uudistuksina tarkemman näytön, uudemman järjestelmäpiirin, tuplasti tallennustilaa sekä korkeamman resoluution pää- ja etukamerat.

Honor 90:n tarkemmat erot Honor 70 -malliin nähden ovat:

Pyöreäkulmaisempi muotoilu
0,5 mm pidempi, 0,8 mm leveämpi, 0,1 mm ohuempi
5 grammaa painavampi
Näytön läpimitta kasvanut 0,03”
Näytön resoluutio ja pikselitiheys kasvanut
Näytön PWM-himmennyksen taajuus kasvanut 1920->3820 Hz
Järjestelmäpiiri päivitetty Snapdragon 7 gen 1 -malliin
Tallennustila tuplattu – nyt vaihtoehtoina 256 ja 512 Gt
Pääkameran resoluutio kasvatettu 54:stä 200 megapikseliin
Ultralaajakulmakameran resoluutio laskenut 50:stä 12 megapikseliin
Ultralaajakulmakameran kuvakulma kaventunut (122->112 astetta)
Etukameran resoluutio päivitetty 32:sta 50:een megapikseliin
Akun kapasiteetti kasvanut 4800:sta 5000 mAh:iin
Android 13 -versio suoraan pakkauksesta

Pakkaus ja toimitussisältö

Honor 90:n valkoinen tuotepakkaus noudattaa samaa pelkistettyä tyyliä, kuin edeltäjässä. Toimitussisältö on hyvin spartalainen, eikä mukana valitettavasti toimiteta enää suojakuoria eikä myöskään laturia. Honorin 66 watin SuperCharge-laturi maksaa erikseen ostettuna noin 30 euroa.

Tuotepakkauksen sisältöön kuuluu:

puhelin
pikaohjeet
takuutiedot
USB-A – USB-C -kaapeli
korttikelkan irrotustyökalu

Laite ja ominaisuudet

Fyysiset mitat:

Ulkomitat: 161,9 x 74,1 x 7,8 mm
Paino: 183 grammaa
Näytön ja ulkomittojen suhde: 90,8 %
Materiaalit: muovikehys, lasinen etu- ja takakuori

Honor 90:n muotoilu on päivittynyt pyöristetymmäksi kuin edeltäjämallissa ja samalla se ei enää tunnu yhtä sirolta kädessä, vaan käsituntuma on ikään kuin pulleampi. Myös ulkomitat ovat kasvaneet hieman – käsituntumaan eniten vaikuttavana tekijänä leveys vajaalla millillä. Muotoilu on pitkälti makuasia, mutta omasta mielestäni edeltäjämalli oli sirompi ja elegantimman näköinen. Siitä huolimatta Honor 90 istuu pyöreiden muotojensa myötä mukavasti kouraan.

Materiaalivalinnat ovat tuttuja edeltäjästä – kehys on kiiltäväksi pinnoitettua muovia ja etu- sekä takakuori tarkemmin yksilöimätöntä suojalasia. Koska kehys on muovia, käsituntuma ei ole varsinaisesti premiumia, mutta rakenteessa ei silti ole valittamista, sillä se on varsin tukevan tuntuinen.

Testikappaleemme vihertävässä värivaihtoehdossa takakuori on hieman karhean mattapintainen, vähän kuin lasi olisi hiekkapuhallettu. Lisäksi kuori vaihtaa tyylikkäästi sävyä tummasta vaaleampaan valaistuksesta riippuen. IP-suojausta rakenteella ei ole, vaikka sellainen alkaa jossain muodossa jo monissa yli 500 euron puhelimissa olemaan, joten sen puuttuminen on pienoinen miinus.

Suomessa Honor 90 on saatavilla kolmessa värissä – testikappaleemme edustama Emerald Green, vaalea ja koristekuvioitu Diamond Silver sekä perusmusta Midnight Black.

Näytön tekniset ominaisuudet:

6,7” AMOLED-näyttö, 120 hertsin virkistystaajuus
20:9-kuvasuhde, 1200 x 2664 pikseliä, 435 PPI
1600 nit maksimikirkkaus, HDR10+
3840 Hz PWM-himmennys, 400 portainen himmennyksen säätö

Honor 90:n AMOLED-näytön koko on kasvanut aavistuksen edeltäjämallista, mutta suurimpana uudistuksena resoluutio on kasvanut Full HD+:sta 1200 x 2664 pikseliin ja pikselitiheys kasvanut sen myötä noin 10 %. Valmistaja mainostaa näyttöä ”nelikaarevaksi”, eli näyttölasi kaareutuu sekä pitkiltä sivuiltaan että myös miedosti ylä- ja alareunasta. Näytön kulmien pyöristyksen kaarevuussädettä on myös kasvatettu selvästi, jonka seurauksena jossain sovelluksissa jopa pieni osa sisällöstä saattaa leikkaantua kulmassa pois.

Näyttö tukee 120 hertsin virkistystaajuutta ja asetuksista on mahdollista valita 60, 90 ja 120 Hz tilat sekä mukautuva Dynaaminen-tila. Valitettavasti Honorin puhelimissa ei jostain syystä ole mahdollista kytkeä Androidin virkistystaajuusnäyttöä päälle, joten emme päässeet analysoimaan tarkemmin virkistystaajuuden käyttäytymistä eri tilanteissa.

Honor on keskittynyt aiempaan tapaan näytön silmäystävällisyyteen, sillä yritys mainostaa sen käyttävän korkean 3840 hertsin taajuuden PWM-himmennystä, joka vähentää näytön silmiä rasittavaa välkkymistä. Näytön asetuksista löytyy myös vuorokausirytmitila, joka säätää näytön sinisen valon määrää vuorokaudenajan ja nukkumaanmenon mukaan. Näytön kirkkaudensäädön kerrotaan olevan 400-portainen.

Näytön kuvanlaatu on tässä hintaluokassa varsin hyvää. Väritiloja on tarjolla kaksi – normaali ja eloisa – joista ensin mainittu on luonnollisempi, mutta tarjoaa kapeamman väriavaruuden. Eloisa-tilassa värilämpötila on hieman kylmään kallellaan, mutta käyttäjä voi hienosäätää sitä lämpimämmäksi. Kirkkautta on riittämiin myös aurinkoisina kesäpäivinä.

Näytön alle asemoitu optinen sormenjälkitunnistin toimi testijaksolla sinällään luotettavasti, mutta se ei ole nykymittapuulla aivan nopeimmasta päästä. Nopea tunnistimen näpäytys ei riitä, vaan sormi pitää laskea näytölle lyhyeksi toviksi, jotta tunnistus onnistuu.

Tekniset ominaisuudet:

Qualcomm Snapdragon 7 gen 1 Accelerated Edition -järjestelmäpiiri
- 1 x 2,5 GHz Cortex-A710
- 3 x 2,36 GHz Cortex-A710
- 4 x 1,8 GHz Cortex-A510
- Adreno 644 GPU
- Snapdragon X62 5G -modeemi
8 tai 12 Gt LPDDR4X RAM-muistia
256 tai 512 Gt UFS-tallennustilaa (512 Gt mallissa vapaana n. 488 Gt)
5G, LTE, nano-SIM + nano-SIM/eSIM
Wi-Fi 802.11a/b/g/n/ac/ax (Wi-Fi 6), 2×2 MIMO
Bluetooth 5.2, BT LE, SBC, AAC, LDAC, aptX, aptX HD
GPS /AGPS/GLONASS/BeiDou/Galileo, NFC
monokaiutin
5000 mAh akku, USB Type-C (USB 2.0), 66 W SuperCharge-pikalataus

Honor on päivittänyt järjestelmäpiirin edeltäjämallista ja sisällä on nyt modernilla neljän nanometrin prosessilla valmistettavan Snapdragon 7 gen 1 -piirin Accelerated Edition -versio, joka tarjoaa perusversioon nähden 100 MHz korkeamman maksimikellotaajuuden suorituskykyisimmässä A710-prosessoriytimessä. Erityisen tuoreesta piirimallista ei kuitenkaan enää ole kyse, sillä se julkaistiin reilusti yli vuosi sitten ja markkinoilla on jo tuoreempi 7+ gen 2 -piiri. Edeltäjämalliin nähden piirin jäähdytys on toteutettu suht järeästi, sillä siitä vastaa 4483 mm2 kuparinen höyrykammio.

Tallennustilan määristä Honor ansaitsee plussan, sillä perusversiossakin muistia on mukavat 256 Gt ja tarvittaessa saatavilla on myös 512 Gt tallennustila 50 euron lisäpanostuksella.

Akun kapasiteetti on kasvanut hieman edeltäjästä ja se tukee samaa 66 watin pikalataustehoa. Langaton latausmahdollisuus ei kuulu varustukseen, vaikka se alkaa olla yleistyvä ominaisuus yli 500 euron hintaluokassa.

Oikea kylki:
- äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet
- virta-/lukituspainike
Alapääty:
- korttikelkka
- mikrofoniaukko
- USB-C 2.0 -liitäntä
- kaiutin
Yläpääty:
- mikrofoniaukko
- kuuloke näyttölasin saumassa
- 50 MP etukamera näyttöreiässä, f2.4, 100 asteen laajakulma

Painikkeiden ja muiden ulkoisten toimintojen sijainti on pysynyt samana edeltäjämallista.

Kaiutinosastolla ei valitettavasti ole tapahtunut parannusta ja laitteessa on edelleen vain alapäädyssä sijaitseva monokaiutin, joka ei ole tämän hintaluokan puhelimelle missään nimessä hyväksyttävää. Lisäksi kaiuttimen äänenlaatu on hyvin keskinkertainen ja ylätaajuuspainotteinen.

Näyttöreikään sijoitetun etukameran sensori on päivitetty edeltäjämallista ja sen tarkkuus on nyt 50 megapikseliä, mutta käytännössä se taltioi oletuksena neljännestarkkuuden 12 megapikselin otoksia.

Kamera

Ulkoisesti Honor on muotoillut takakameroita hieman uudestaan ja takakuoresta kohollaan olevan metallinkiiltoisen kehyksen päällä on nyt hieman soikeat suojalasit, joiden alla kamerat sijaitsevat. Muotoilun onnistuneisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se erottuu jossain määrin massasta.

Kameran tekniset tiedot:

200 megapikselin pääkamera (Samsung HP3, 1/1,4”, 0,56 um pikselikoko), f1.9, Super QPD AF
12 megapikselin ultralaajakulmakamera, f2.2, 112°, PDAF, toimii myös makrokamerana
2 megapikselin syvyystietokamera, f2.4
LED-salama
Videokuvaus: 4K 30 FPS

Pääkamera on saanut uuden kuvasensorin ja se perustuu nyt Samsungin 200 megapikselin Isocell HP3 -malliin. Sensori käyttää Tetrapixel RGB Bayern -suodatintekniikkaa, eli se yhdistää kuusitoista (4×4) vierekkäistä fotodiodia yhteen samanvärisen suodattimen alle suureksi 2,24 mikrometrin kuvapisteeksi. Pääkamera tuottaa oletuksena 12,5 megapikselin kuvia.

Ultralaajakulmakameran resoluutio on tippunut 50:stä 12 megapikseliin, joka ei tietysti paperilla näytä hyvältä, mutta kuten tiedetään, megapikselit eivät yksistään määritä kuvanlaatua. Myös kameran kuvakulma on kaventunut 122:sta 112 asteeseen, mutta automaattitarkennus on sentään säilytetty, joten ultralaajakulmaa voi hyödyntää myös lähikuvaukseen.

Kolmantena kamerana on 2 megapikselin syvyystietokamera, jonka tarpeellisuus on hyvin kyseenalainen, sillä käytössä puhelin muodostaa muotokuvatilan keinotekoisen syvyysterävyysefektin aivan yhtä hyvin vaikka syvyystietokamera on peitettynä.

Kamerasovellus on päivittynyt Honor 70:n ajoista hieman ja ehkäpä tärkeimpänä muutoksena kameranvalintapainikkeet sijaitsevat nyt suljinpainikkeen vieressä niin, että niitä on mahdollista operoida yhdellä kädellä.

Valitettavasti kuvaustilojen järjestystä ei edelleenkään voi muuttaa, eikä lisävalikon takana olevia tiloja voi siirtää pikavalittavaksi. Videokuvauksen osalta sovelluksesta puuttuu edelleen pikavalinta resoluution ja FPS:n valinnalle. Muutokset videokuvaukseen täytyy tehdä edelleen vasemman ylälaidan rataspainikkeen takaa aukeavista lisäasetuksista.

Ehkäpä kamerasovelluksen rasittavin ominaisuus on lähikuvaustilanteissa automaattisesti aktivoituva makrotila, jota käyttäjä ei voi ottaa pois käytöstä. Toisin sanoen sovellus päättää käyttäjän puolesta mitä kameraa lähikuvaustilanteessa käytetään, sillä makrotila käyttää ultralaajakulmakameraa.

Manuaalikuvaustila on säädöiltään varsin tavanomainen ja mahdollistaa raakakuvien tallentamisen, mutta mahdollistaa jostain syystä vain pääkameran käytön.

Pääkameran kuvanlaatu on tämän hintaluokan parhaimmistoa. Pikku miinuksena kamera korostaa edelleen paikoin hieman liiallisesti sekä värejä että kontrastia. Erityisesti ongelmia tuntuu olevan vihreän värin kanssa, joka toistuu liian räikeän kellertävänä. Keskivertokäyttäjää tämä tuskin haittaa, mutta vaativampaan kuvaussilmään se todennäköisesti tökkää ikävästi.

Muilta osin kuvat ovat tämän hintaluokan puhelimeksi erittäinkin hyviä – yleisilme on terävä, yksityiskohtia taltioituu erittäin mukavasti ja dynamiikka on hyvää. Pikselitasolla jälki ei ole yliprosessoitua ja kohinanvaimennus sallii jonkin verran luminanssikohinaa, joka tekee hyvää yksityiskohdille.

Kuvausnäkymässä tarjolla oleva 2x-tila tekee rajauksen sensorilta ja lopputulos on käyttökelpoinen, sillä kuviin tallentuu selvästi 1x-kuvasta tehtyä digitaalista rajausta enemmän yksityiskohtia.

Heikossa valossa ensimmäisenä havaittavimmat muutokset tapahtuvat pikselitasolla, jossa jälki muuttuu pehmeämmäksi ja vesivärimäisemmäksi. Kuvien yleisilme pysyy kuitenkin varsin hyvänä heikommassakin valaistuksessa ja kamera suoriutuu varsin hyvin hintaluokka huomioiden. Kamerasovelluksessa on myös erillinen yökuvaustila, joka taltioi kuvaa pidempään ja tekee siitä hieman valoisamman, mutta muita positiivisia vaikutuksia kuvanlaatuun siitä ei havaittu olevan.

Pääkameralla on mahdollista kuvata myös täydellä 200 megapikselin resoluutiolla, mutta siihen tarvitsee käyttää erillistä ”suuri tarkkuus” -kuvaustilaa. 200 megapikselin kuvan ottaminen kestää muutaman sekunnin, joten se ei sovellu kovinkaan hyvin jatkuvaan käyttöön. Kuvien tiedostokoko liikkuu 35-40 megatavun välillä.

200 megapikselin tarkkuudella kuviin tallentuu huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin 12,5 megapikselin otoksiin, mutta ero ei kuitenkaan ole missään nimessä 16-kertainen. Maininnan arvoisena seikkana täyden resoluution kuvat näyttivät useimmiten myös havaittavasti vähemmän prosessoiduilta ja väreiltään hieman luonnollisemmilta. Edeltäjämallin 50 megapikselin kuviin nähden yksityiskohtia on myös jonkin verran enemmän ja suurempana erona pikselitason jälki on huomattavasti vähemmän pehmeän ja prosessoidun näköistä, vaikka toki prosessoinnin jälkiä näkyy myös Honor 90:n kuvissa.

Vaikka ultralaajakulmakameran megapikselimäärä on pienentynyt selvästi, on kuvanlaatu käytännössä selvästi aiempaa parempaa. Se on hyvä suoritus, sillä jo edeltäjän ultralaajakulma oli hintalokassaan hyvä ja tälläkin suorituksella ylletään hintaluokan kärkipaikoille. Edeltäjän 50 megapikselin ultralaajakulman prosessointijälki oli huomattavasti pehmeämpää ja yksityiskohtien määrä on myös kasvanut selvästi. Värintoiston suhteen ultralaajakulmakamera tekee päivänvalossa luonnollisempaa jälkeä, tosin paikoin jopa aavistuksen liiankin latteaa, kuin pääkamera sekä edeltäjämallin ultralaajakulma.

Heikossa valossa ultralaajakulmakamera ei ole parhaimmillaan. Kohtalaisesti valaistuissa tilanteissa, kuten kaupungin iltavalaistuksessa tai muissa kirkkaita valonlähteitä sisältävissä ympäristöissä se pärjää vielä melko hyvin, mutta valon määrän ollessa oikeasti vähäistä kuvista tulee pehmeitä ja yksityiskohdiltaan suttuisia. Valkotasapaino taittuu myös herkästi sinertäväksi. Yötilan käytöstä ei ole kuviin mainittavaa apua.

Ultralaajakulmakamera tarjoaa automaattitarkennuksensa myötä makrokuvien ottamisen ja kamerasovellus rohkaisee siihen pakottamalla käyttäjän käyttämään automaattista makrokuvaustilaa kohteen ollessa riittävän lähellä. Valitettavasti tämä ei ole kaikissa tilanteissa lähellekään optimaalista, sillä ultralaajakulman lähikuvat ovat ilmeeltään huomattavan prosessoituja pääkameran kuviin verrattuna.

Videokuvaaminen on mahdollista korkeimmillaan 4K 30 FPS laadulla molemmilla takakameroilla (myös etukameralla). Videoiden pakkaustavan voi valita H.264:n ja H.265:n väliltä. Kameraa voi vaihtaa kesken kuvaamisen maksimitarkkuudella, joka on hyvä asia. 4K-videon tallennuspituus on valitettavasti rajattu 15 minuuttiin.

Videokuvan laatu on pääkameralla yleisesti ottaen varsin hyvää, mutta värintoistossa ja kontrastissa on tuttuja taipumuksia ylikorostukseen, jopa voimakkaammin kuin valokuvissa. Ultralaajakulman kuva on korostukseltaan samantyylistä ja sinällään myös luokassaan muutoin varsin hyvää, mutta prosessointi (kuvanvakautus?) aiheuttaa häiritsevää sykkimistä ja väreilyä etenkin kuvan reuna-alueilla.

Elektroninen kuvanvakautus poistaa suuremmat heilahdukset ja tärähdykset hyvin esimerkiksi kävellessä, mutta miinuspuolena kuvassa näkyy häiritsevää mikrovärinää terävämpien tärähdysten kohdalla sekä pääkameraa että ultralaajakulmakameraa käyttäessä, joka tekee videosta raskasta katseltavaa.

Ohjelmisto & käyttökokemukset

Ohjelmistona Honor 90 tarjoaa yrityksen oman Magic-käyttöliittymän, jonka päätteen yritys on hiljattain muuttanut UI:sta OS:ksi. Versionumero on tällä haavaa 7.1. Tässä kohtaa lienee myös oleellista muistuttaa, että Honorin ohjelmisto tukee aivan normaalisti kaikkia Googlen palveluita, Play-sovelluskauppaa ja sovelluksia. Aiempaan tapaan kyseessä on varsin kattavasti vakio-Androidin ulkoasun peittävä kustomointi, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Alla mainittua ilmoitusvalikkoa lukuun ottamatta käyttöliittymän ilme ei ole muuttunut merkittävästi vuoden takaisesta.

Käyttöliittymätoteutus on ottanut vaikutteita Applen suunnalta, sillä mm. sovelluskuvakkeet ovat oletuksena kotinäkymän välilehdillä ja erillinen sovellusvalikko on kytkettävä erikseen toimintaan asetuksista. Käyttöliittymä on myös edelleen hyvin samankaltainen Huawein pari vuotta vanhan EMUI 12 -version kanssa (vertailukuva), vaikka yritykset ovat olleet erillään jo pitkään. Onkin suorastaan hämmentävää, ettei Honor ole vieläkään saanut kehitettyä Magic OS:stä omanlaisensa näköistä, vaikka aikaa siihen olisi ollut jo yllin kyllin. Käyttöliittymästä puuttuu edelleen myös joitain muita ominaisuuksia, jotka kuuluvat vakio-Androidin tarjontaan, josta johtuen tuntuu edelleen, että käyttöliittymää on kustomoitu osittain vain kustomoimisen ilosta, ei käyttökokemuksen parantamiseksi.

Puhelin sai testijakson aikana .138-loppuisen päivityksen, joka toi merkittävän muutoksen käyttöliittymään. Päivitys muutti ilmoitusvalikon Apple/Xiaomi-tyyliseksi, eli oikeasta ylänurkasta alas pyyhkäisemällä aukeaa ”ohjauskeskus” pikatoimintoineen ja vasemmasta ylänurkasta ilmoitusnäkymä. Toteutus jakaa varmasti mielipiteitä, joten ei olisi liikaa pyydetty, jos käyttäjä voisi itse valita minkälaisen ilmoitusvalikon haluaa käyttöönsä (esim. Xiaomi tarjoaa tämän mahdollisuuden). Miinusta tulee edelleen myös siitä, ettei ilmoitusvalikkoa saa avattua kotinäkymän keskeltä alas pyyhkäisemällä.

Sovelluskattauksessa Honor luottaa varsin laajasti omiin sovelluksiinsa, joita on useimpien käyttöjärjestelmän perussovellusten ohella myös kymmenkunta lisäsovellusta eri tarpeisiin. Lisäksi testikappaleessa oli asennettuna kolmannen osapuolen sovelluksia ja pelejä vajaa kymmenkunta, mutta ne ovat onneksi poistettavissa puhelimesta.

Honor 90:n päivitystuki on pysynyt samana edeltäjämallista, eli laitteelle luvataan kaksi Android-versiopäivitystä (14 ja 15) ja kolme vuotta tietoturvakorjauksia. Tuki on nykymittapuulla keskihintaluokassa hyvin perustasoa ja pahimmat kilpailijat pystyvät parempaan – osa vuodella, Samsung peräti kahdella. Edellisiä sukupolvia tarkastellessa päivitysnopeudessa Honorilla olisi petrattavaa, sillä Honor 70 sai Android 13 -päivityksensä vasta toukokuussa ja Honor 50 Android 12- ja 13 -päivitykset vieläkin heikommin kesä-elokuu-akselilla.

Huomion arvoisena seikkana Honorin taustasovellusten hallinta todettiin testijaksolla poikkeuksellisen aggressiiviseksi. Ensin tämä huomattiin heti testijakson alussa siitä, että viestisovellusten, kuten Whatsapp, viestit ilmestyivät näkyviin vasta sovellusta avattaessa, ja DontKillMyApp-testin suorittaminen vahvisti havainnot. Ajoimme testin useampaan kertaan ja puhelin sai siitä umpisurkeita tuloksia 1-15 % välillä. Toisin sanoen vain pieni osa testisovelluksen ilmoituksista pääsi ilmoitusrajapinnoista läpi ja loput jäivät Honorin virranhallinnan haaviin. ”Whitelistaamalla” sovelluksen erikseen virransäästöasetuksista puhelin sai täyden 100 % tuloksen.

Peruskäytössä Honor 90 toimi testijaksolla ongelmitta, eikä minkäänlaista hidastelua tai tökkimistä havaittu edes eri sovellusten välillä aktiivisesti liikuttaessa. Pelikäytössä Honor 90:n kaltaiset nykypäivän keskiluokan puhelimet ovat melko päteviä, mutta joissain tapauksissa raskaimpien pelien kohdalla grafiikka-asetuksia täytyy silti laskea hieman maksimista.

Honor 90:n suorituskyky ei ole uudesta piiristä huolimatta parantunut merkittävästi edeltäjämallista. Kuten io-techin testeissä on jo aiemmin todettu, Snapdragon 7 gen 1 -piiri on hyvin pieni parannus aiempaan 778G+-piiriin nähden. Grafiikkapuolella suorituskyky on kymmenisen prosenttia parempaa kuin Honor 70:ssä ja prosessoripuolellakin parannusta on vain muutama prosentti. Keskihintaluokan mittapuulla suorituskyky on keskitasoa ja samaan rahaan on saatavilla myös huomattavasti suorituskykyisempiä puhelimia.

Antutu 10: 702962
Geekbench 6: 1107/3166
3DMark Wildlife Extreme: 863
GFXBench Aztek Ruins High Tier Vulkan: 23 FPS

Kuten jo aiemmin mainittiin, piirin jäähdytyksestä vastaa 4483 mm2 kuparinen höyrykammio. Testeissä se vaikutti riittävän varsin hyvin järjestelmäpiirin jäähdyttämiseen, sillä prosessorisuorituskyky laski pitkässä rasituksessa vajaaseen 90 %:iin maksimista ja grafiikkasuorituskyky ei laskenut 3DMark-rasistustestissä käytännössä lainkaan.

Akunkesto osoittautui testiviikon aikana keskitasoiseksi. Yhden päivän käytön jälkeen akun varausta oli jäljellä tyypillisesti 60-70 %, kun näytön päälläoloaika liikkui 2-3 tunnin haarukassa. Kahden päivän ylitys noin 2-2,5 tunnin päivittäisellä näytön päälläoloajalla ei tuntunut olevan ongelma, mutta vähänkin raskaammalla käytöllä akkua pitää käytännössä ladata päivittäin. Akunkesto onkin siltä osin hieman heikompi, kuin mitä edeltäjämalli Honor 70:n kanssa testijaksolla havaittiin.

Testeissämme akun latausnopeus oli keskitasoa, sillä akku täyttyi Honorin omalla 66 watin laturilla tyhjästä vajaassa 50 minuutissa. Vartissa akkuun latautuu noin 45 % ja puolessa tunnissa noin 85 %. Valmistaja ei ole ilmoittanut tuettua lataustehoa yleisen USB PD -standardin mukaisilla latureilla.

Yhteenveto

Honorin ”numerosarja” on kipuillut hieman keskihintaluokan tiukassa kilpailutilanteessa, eikä uusin Honor 90 -malli näyttäisi varsinaisesti keikauttavan vaakaa uuteen asentoon. Laite ei ole varsinaisesti huono, mutta massasta erottuvat valttikortit ovat vähissä ja pienempiä miinuksia on hieman liikaa.

Fyysiseltä rakenteeltaan Honor 90 jatkaa edeltäjänsä linjaa, mutta hieman pulleampi muotoilu ei ole yhtä paljon ainakaan allekirjoittaneen mieleen. Muovikehyksinen rakenne ei ole varsinaisesti premiumia, vaikka laite onkin jämäkkä. Pieni miinus tulee IP-luokituksen puutteesta.

Tarkka AMOLED-näyttö on yksi Honor 90:n parhaimpia puolia, vaikkei se varsinaisesti loistakaan kilpailijoiden toteutusten yläpuolella. Sisällä rautaa on päivitetty, mutta Snapdagon 7 gen 1 -piirin tuoma suorituskykyparannus on pieni, eikä se yllä suorituskyvyssä lähellekään 500 euron hintaluokan parhaimmistoa.

Tallennustilan määrä on vahvuus, sillä sitä on tarjolla perusversiossa mukavat 256 Gt ja kohtuulliseen lisähintaan peräti 512 Gt. Toisaalta lienee melko harvassa ne käyttäjät, jotka kaipaavat tämän hintaluokan puhelimeen massiivista tallennustilaa. Akunkesto on keskitasoa, eikä latausominaisuudetkaan varsinaisesti erotu edukseen.

Kamerapuoli on Honor 90:n vahvempia puolia, vaikka suoritus ei olekaan virheetön. Tässä hintaluokassa kameroita voi kuitenkin pitää hyvinä, etenkin valokuvauskäytössä. Pääkameran näyttävästi markkinoitu 200 megapikselin resoluutio ei realisoidu mullistavaksi kuvanlaaduksi, mutta laatu on molemmilla kameroilla keskihintaluokan parempaa päätä. Pientä miinusta tulee turhan runsaasta värien ja kontrastin korostuksesta. Videokuvauksessa molemmilla kameroilla voi kuvata 4K 30 FPS laadulla ja myös vaihtaa kameraa kesken kuvauksen, mutta miinuspuolelle on kirjattava kuvan korostuneisuus ja kuvanvakautuksen värinät.

Ohjelmistopuolella Honorilla on ollut parannettavaa ja pieniä parannuksia on myös tapahtunut, mutta siitä huolimatta toteutus on Android-markkinoiden heikommasta päästä. Honor haluaa poiketa vahvasti vakio-Androidin tyylistä, mutta samalla se on myös karsinut joitain lähes kaikista Android-laitteista löytyviä ominaisuuksia, joka on hyvin erikoinen linja. Huawei-aikakauden vahvoja viitteitä on myös edelleen nähtävissä käyttöliittymän ulkoasussa, vaikka Honor onkin ollut itsenäinen jo kohta kolme vuotta. Vielä lisämiinuksena taustasovellusten hallinta vaikutti olevan poikkeuksellisen ankaraa haitaten joidenkin sovellusten toimintaa. Honor 90:n päivitystuki on nykymittapuulla perustasoa, eikä se yllä yhtä pitkälle pahimpien kilpailijoiden, kuten Samsungin ja OnePlussan kanssa.

Vaikka Honor 90 tuo mukanaan muutoksia ja uudistuksia Honor 70:een nähden, on se kokonaisuutena tarkasteltuna hyvin samankaltaisessa tilanteessa edeltäjänsä kanssa. Tiivistettynä laite ei pysty erottumaan riittävästi pahimpiin kilpailijoihinsa nähden yli 500 euron hintapisteessä. Honor 90:n hyviä puolia ovat näyttö, kamerat varauksin sekä tallennustilan määrä. Erityiset heikkoudet löytyvät edelleen ohjelmistototeutuksesta sekä IP-luokituksen ja stereokaiuttimien puutteesta. Honor 90 saattaa sopia käyttäjälle, joille mainitut plussat painavat vaakakupissa selvästi miinuksia enemmän.

Honor 90 oli hetken aikaa myyntiintulonsa jälkeen myynnissä houkuttelevampaan 449 euron hintaan, jolla se olisikin huomattavasti kilpailukykyisempi laite. Ilman selvää hinnanalennusta suositushinnasta sitä on kuitenkin mahdoton erityisesti suositella tiukasti kilpaillussa markkinassa.

Plussaa: