Yhteenvetona Honor 400 on melko pätevä ja tasavahva keskihintaluokan puhelin, jonka suurin myyntivaltti useimpiin kilpailijoihin nähden on muhkea tallennustila. Hieman suorituskykyisemmällä piirillä, telekameralla ja ehkäpä vielä langattomalla latauksella varustettuna Honor 400 alkaisi olla piinkova paketti. Markkinassa on kuitenkin tällä hetkellä kourallinen todella kovia vastustajia, joiden kanssa Honor 400:lla on edessään todella hikinen päiväpuhde kuluttajista kilpaillessa. Hieman edullisempi hinta ei ainakaan heikentäisi Honor 400:n kilpailuasemia kovassa markkinassa.

Plussaa:

  • Tarkka, kirkas AMOLED-näyttö
  • Näytön 3820 Hz PWM-himmennys ja muut silmiä säästävät ominaisuudet
  • 512 Gt tallennustila vakiona
  • Kameroiden kuva- ja videolaatu varauksin
  • Hyvä 6 vuoden päivitystuki

Miinusta:

  • Edeltäjämallista löytynyt telekamera poistettu varustuksesta
  • Edeltäjästä heikentynyt latausteho varauksin
  • Magic OS:n tiukka taustasovellusten hallinta

Huomioitavaa:

  • Osa tekoälytoiminnoista ei tue suomen kieltä

Honorin julkisti alkuvuodesta uuden Magic7 Pro -lippulaivamallinsa ja nyt kesän korvilla vuorossa on keskihintaluokkaan asemoituvan ”numerosarjan” uudistuminen. Suomessa nähtiin jo huhtikuussa numeromalliston edullisin Lite-malli ja nyt vuorossa ovat hieman kalliimmat Honor 400 ja Honor 400 Pro, joista jälkimmäinen ei tule ainakaan startissa saataville Suomen markkinoilla.

Honor 400 on hinnoiteltu Suomessa 549 euroon, eli sen suositushinta laskenut 50 eurolla edeltäjämalliin nähden. Suomessa saataville tulee ainoastaan 8 & 512 Gt muistivariantti.

15. kesäkuuta mennessä Honor 400 ostaneille on tarjolla kaupan päällisiksi lisäksi 66 W SuperCharge-laturin, suojakuoret, Honor Choice -nappikuulokkeet sekä 180 päivän vahinkoturvan.

Tarjolla olevia värivaihtoehtoja ovat Midnight Black ja Desert Gold, joista testikappaleemme edusti jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Tässä artikkelissa arvostelemme Honor 400 -mallia noin parin viikon ympärivuorokautisten testikokemusten pohjalta.

 

Mitä uutta?

Honor 400 on täällä Suomen markkinoilla seuraaja viime kesäkuussa lanseeratulle Honor 200 -mallille (kuvissa vasemmalla). Kiinassa välissä on julkaisu myös 300-malli, joka ei kuitenkaan koskaan saapunut täkäläisille markkinoille.

Merkittävimpinä muutoksina 400:n ja 200:n välillä ovat pienentynyt näytön koko, tuplaantunut tallennustilan määrä, rakenteen IP65-luokitus, merkittävästi kuuteen vuoteen parantunut päivitystuki sekä resoluutioltaan nelinkertaistunut pääkamera. Muutoksia on tapahtunut myös ”toiseen suuntaan”, eli telekamera on jäänyt kokonaan pois varustuksesta ja akun lataustehoa on pienennetty.

Honor 400:n erot Honor 200:aan nähden ovat:

  • 5 mm lyhyempi, 0,4 mm ohuempi
  • 3 grammaa kevyempi
  • Rakenne on IP65-luokiteltu (edeltäjässä ei lainkaan luokitusta)
  • Näytön pistemäinen maksimikirkkaus kasvanut 4000:sta 5000 nitiin
  • Tallennustilan määrä tuplattu 256:sta 512 megatavuun
  • Bluetooth-versio päivittynyt 5.3:sta 5.4:ään
  • Akun kapasiteetti kasvanut 5200:sta 5300 mAh:iin
  • Maksimilatausteho on laskenut 100 watista 66 wattiin
  • Pääkameran resoluutio kasvanut 50:stä 200 megapikseliin
  • Telekamera on poistettu kokonaan
  • Uudempi Android 15- ja Magic OS 9.0 -versio suoraan pakkauksesta
  • Päivitystuki parantunut 3&4 vuodesta 6&6 vuoteen

 

Laite ja ominaisuudet

Honor toimittaa 400-mallinsa tuotteistaan tutuksi tulleessa valkoisessa litteässä pahvirasiassa, jonka pinnassa on hillityt kullanhohtoiset mallimerkinnät. Testikappaleemme pakkauksen sisältö oli tarkoituksella puutteellinen, mutta kaupasta saatavissa myyntikappaleissa mukana toimitetaan puhelimen ohella seuraavat varusteet:

  • puhelin
  • pikakäyttöopas
  • USB-C – USB-C -kaapeli
  • korttikelkan irrotustyökalu

Honor myy erikseen 66 watin SuperCharger-pikalaturiaan noin 30 euron suositushintaan.

Fyysiset mitat & yleistiedot:

  • Ulkomitat: 156,5 x 74,6 x 7,3 mm
  • Paino: 184 grammaa
  • Näytön ja ulkomittojen suhde: xxx %
  • Materiaalit: muovikehys, alumiininen sisärunko, alumiinisilikaattilasi, muovitakakuori
  • Suojausluokitus: IP65 (pölytiiviys & roiskevesi), SGS 5-stars Drop resistance
  • Valmistajan kotimaa: Kiina
  • Valmistusmaa: Kiina

Honor on muuttanut 400:n muotoilua varsin radikaalisti aiempiin sukupolviin nähden. Siinä missä edelliset sukupolvet ovat olleet muotoilultaan varsin solakoita ja pyöristettyjä, on 400:n muotoilussa valittu tänä vuonna varsin trendikäs laatikkomaisempi suuntaus, jossa kehys on pinnaltaan suora ja lasipinnat myöskin suoria. On pitkälti makuasia kummasta muotoilusta pitää enemmän, mutta edeltäjämallin sulavammat muodot olivat ainakin hieman nykyisiä persoonallisemmat.

Näyttökoko on pienentynyt aiempiin sukupolviin nähden, jonka myötä 400 on edeltäjäänsä peräti puoli senttiä lyhyempi. Kulmikkaammat muodot tekevät osansa, sillä leveys ei kuitenkaan ole muuttunut millin kymmenystäkään. 7,3 mm paksuna Honor 400 on varsin ohut puhelin ja myös 184 gramman paino on varsin kohtuullinen.

Rakenteen materiaalivalinnat ovat pysyneet muuttumattomina, eli ulkokehys on muovia, kuten myös takakuori. Näytön suojalasin brändiä ei valmistaja ole maininnut. Laatuvaikutelmassa ei ole varsinaisesti valittamista ja viimeistelylaatu on hyvää, vaikka muovikehyksen käsituntuma ei tarjoakaan varsinaisesti premium-vaikutelmaa. Toivottuna parannuksena Honor 200:sta kokonaan puuttunut IP-suojaus kuuluu nyt 400:n varustukseen, tuoden kyseisen osa-alueen nykymarkkinoiden perusvaatimusten tasolle. Lisäksi Honor on huomioinut puhelimen rakenteessa tahattomista pudotuksista syntyvät iskut ja hakenut puhelimelle sveitsiläisen SGS:n viiden tähden pudotuskestävyysluokituksen.

Shampanjanvärisen testikappaleemme takakuori on satiinimaisen mattapintainen, eli miellyttävän tuntuinen koskea, mutta hieman liukas etenkin kuivissa käsissä. Se ei kuitenkaan kerää itseensä sormenjälkiä, mikä on positiivista. Sekä taka- että etukuori ovat täysin tasapintaisia, eli ne eivät kaarru reunoiltaan kehystä kohden kuten edeltäjämallissa. Kehyksessä on satiinimatta maalipinta, siinä missä edeltäjämallin kehys oli kiiltävä.

Näytön tekniset ominaisuudet:

  • 6,55” AMOLED-näyttö, 60-120 hertsin adaptiivinen virkistystaajuus
  • 20:9-kuvasuhde, 2736 x 1264 pikseliä, 460 PPI
  • 1300 nit maksimikirkkaus, 5000 nitin pistemäinen maksimikirkkaus,
  • 10-bittiset värit, HDR10, HLG, HDR10+
  • 3840 Hz PWM-himmennys

Honor 400:n näyttö on pienentynyt edeltäjämallista 0,15 tuumalla ja pistemäinen maksimikirkkaus on kasvanut.

120 hertsin näytön virkistystaajuus on adaptiivinen, eli se mukautuu sisällön mukaan. Virkistystaajuus mukautuu varsin nopeasti käyttäjän toimien ja näytöllä esitettävän sisällön mukaan. Käytännössä puhelimen ollessa toimettomana taajuus laskee lähes välittömästi 60 hertsiin, mutta kun näyttöön kosketaan, se nousee täyteen 120 hertsiin. Testaamissamme peleissä taajuus oli rajattuna 60 hertsiin.

Honorin puhelimille tyypilliseen tapaan näytön yhteyteen on kehitetty useita silmien terveyden edistämiseen keskittyviä toimintoja, kuten vuorokausirytmiin mukautuva yönäyttö, likinäköisyydeltä suojaava tila, korkea 3840 Hz PWM-himmennys sekä täysin uutena ominaisuutena mielenkiintoinen matkapahoinvoinnin helpotustila, jossa näytön reunoille ilmestyvät pisteet liikkuvat ajoneuvon liikkeiden mukaan pahoinvoinnin vähentämiseksi.

Näyttö tukee 10-bittistä värintoistoa sekä HDR10+:aa. Suorassa auringonpaisteessa näyttö on tarvittaessa varsin kirkas, eikä luettavuuden suhteen synny mitään ongelmia.

Tekniset ominaisuudet:

  • Snapdragon 7 Gen 3 -järjestelmäpiiri
    • 1x 2,63 GHz Cortex-A715
    • 3x 2,4 GHz Cortex-A715
    • 4x 1,8 GHz Cortex A510
    • Adreno 720 GPU
  • 8 Gt LPDDR4X RAM-muistia
  • 512 Gt UFS-tallennustilaa (vapaana n. 482,7 Gt)
  • Gigabit LTE, 5G SA/NSA (n1, n2, n3, n5, n7, n8, n12, n20, n28, n38, n40, n41, n48, n66, n77, n78), LTE, Dual SIM (2xnano-SIM + eSIM
  • Wi-Fi 802.11 a/b/g/n/ac/ax (Wi-Fi 6)
  • Bluetooth 5.4 (BLE/SBC/AAC/LDAC/APTX/APTX HD), NFC
  • GPS (L1), GLONASS (G1), BDS (B1I), GALILEO (E1), QZSS (L1)
  • stereokaiuttimet
  • 5300 mAh pii-hiili-akku, USB Type-C (USB 2.0), 66 W SuperCharge & 60 W USB PD

Järjestelmäpiiriksi Honor on valinnut tutun Snapdragon 7 gen 3 -piirin, joka oli käytössä jo Honor 200 -edeltäjämallissa, eli suorituskykypuolelle ei ole tarjolla parannusta. Kyseessä on Qualcommin perustason tarjokas keskihintaluokkaan, mikä ei kuitenkaan tarjoa kilpailukykyistä suorituskykyä pahimpiin kilpailijoihin verrattuna.

Suomessa saatavilla on ainoastaan keskihintaluokassa varsin tyypillisellä 8 gigatavun RAM-muistilla sekä erittäin muhkealla puolen teratavun tallennustilalla varustettu muistiyhdistelmä. Tallennustilan määrä on tämän hintaluokan kärkeä ja tuplasti enemmän kuin edeltäjämallissa.

Yhteysominaisuudet ovat varsin tavanomaiset – 5G-tuki alle 6 GHz taajuusalueella, kaksitaajuuksinen WiFi 6 sekä Bluetooth 5.4. Dual SIM -ominaisuudessa voi hyödyntää kahta nano-SIM-paikkaa sekä eSIM-tukea.

Akun kapasiteettia on kasvatettu vähäiset 100 mAh edeltäjämallista. Lataustehoa on sen sijaan laskettu kolmanneksella 66 wattiin – USB-PD-lataus on tuettuna 60 watilla. Valmistaja lupaa akkuun latautuvan 44 % vartissa sekä 100 % 46 minuutissa.

  • Oikea kylki:
    • äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet
    • virta-/lukituspainike
  • Alapääty:
    • korttikelkka (2 x nanoSIM)
    • mikrofoniaukko
    • USB-C 2.0 -liitäntä
    • toinen stereokaiuttimista
  • Yläpääty:
    • mikrofoniaukko
    • infrapunalähetin
    • kaiutinaukko
    • kuulokeaukko näyttölasin saumassa
  • 50 MP etukamera näyttöreiässä

Vaikka puhelimen muotoilua on muutettu, on ulkoisten toimintojen sijainti pysynyt tismalleen samana kuin edeltäjämallissa. Massasta poikkeavana yksityiskohtana mainittakoon yläpäädyn infrapunalähetin, jota voi hyödyntää kaukosäädinsovelluksen avulla. Alapäädyn USB-C-liitäntä tukee vain 2.0-nopeutta, eikä tarjoa kuvaulostuloa.

Edullisemmassa 400 Lite -mallissa esiteltyä erillistä kameranäppäintä ei valitettavasti löydy 400-perusmallista, joka on hieman harmillista. Tämä vahvistaa sitä vaikutelmaa, että 400 Liten kameranäppäin on ennemminkin markkinoinnin tueksi kokeellisesti lisätty gimmick, kuin varsinainen mallistoon tarkoituksella tuotu uusi ominaisuus, jonka uskotaan tuovan lisäarvoa käyttäjälle. Muussa tapauksessahan sellainen löytyisi kaikista 400-sarjan malleista.

Stereokaiuttimien äänenlaatu on tässä hintaluokassa hyvää keskitasoa. Volyymia irtoaa kohtalaisen hyvin, mutta etenkin maksimiäänenvoimakkuudella se painottuu hieman ylätaajuuksiin, vaikka alapäädyn kaiutin pystyykin toistamaan mukiinmenevästi myös alempia taajuuksia.

Optinen sormenjälkitunnistin sijaitsee näytön alla melko lähellä puhelimen alareunaa ja testijaksolla se toimi ongelmitta – luotettavasti ja nopeudeltaan keskitasoisesti (aivan pelkkä näytön näpäytys sormella ei riitä).

 

Kamera

Siinä missä edeltäjämallin kamerakehys oli soikea, on 400:ssa sen muotoilua muutettu varsin erilaiseksi ja persoonalliseksi. Samoin kuin aiemmissa numerosarjan malleissa, takakameran muotoilua voisi kutsua jopa ”korumaiseksi”. Kamerat eivät sijaitse enää yhtenäisen lasin takana, vaan ne ovat omien koristerinkuloidensa keskellä, kuten myös salamavalo. Vaikka takakuori on muovia, on kamerakehys ja linssit valmistettu suojalasista. Kamerakohouma sijaitsee epäkeskeisesti, joten sen myötä puhelin pääsee keikkumaan pöytäpinnalla käytettäessä.

Kameran tekniset tiedot:

  • Takakamera:
    • 200 megapikselin pääkamera (Samsung Isocell HP3; 1/1,4″; 0,56 um pikselikoko, Tetrapixel 16-to-1-suodin), f1.9, 24 mm kinovastaava, multi directional PDAF, OIS
    • 12 megapikselin ultralaajakulmakamera, f2.2, 112 asteen kuvakulma, automaattitarkennus, makrokuvaus 2,5 cm etäisyydeltä
    • Videokuvaus: 4K 30 FPS, 1080p 120 FPS hidastuskuvaus pääkameralla
  • Etukamera:
    • 50 megapikselin etukamera (1,22 um pikselikoko), f2.2, kiinteä tarkennus
    • videokuvaus: 4K 30 FPS

Honor on uudistanut 400:sen takakameran teknistä toteutusta melko merkittävästi. Pääkameran megapikselimäärä on nelinkertaistettu, mutta samalla edeltäjämallista löytynyt telekamera on valitettavasti jätetty kokonaan pois.

200 megapikselin optisesti vakautettu pääkamera perustuu 0,56 mikrometrin pikseleihin sekä ns. tetrapixel-asetteluun, jossa 4×4 kuvapisteen alue käyttää samaa värisuodinta, eli lopputuloksena on ensisijaisesti 12,5 megapikselin otoksia. Sensoria voidaan hyödyntää myös jopa 4x häviöttömään zoomaukseen samaisessa kuvakoossa sensorilta tehtävän rajauksen muodossa. Honor ei ole vahvistanut käytetyn sensorin mallia, mutta vahva epäilys on, että kyseessä on sama Samsungin HP3 -sensori, joka on käytössä myös Magic7 Pro -mallin telekamerassa.

Ultralaajakulmakamera on pysynyt teknisesti muuttumattomana edeltäjämallista, mikä ei silti ole huono asia, sillä kyseessä on kuvanlaadultaan tässä hintaluokassa melko pätevä ja automaattitarkennuksen ansiosta makrokuvauksen mahdollistava toteutus.

Kamerasovelluksen käyttöliittymään ei ole tehty muutamia hieman siirrettyjä kuvakkeiden paikkoja lukuun ottamatta mainittavia muutoksia vuodentakaiseen nähden. Joissain nopeissa tilanteissa kamerasovellus saattaa tuntua käynnistyvän aavistuksen verkkaisesti, ja vaikka mistään mainittavasta hidastelusta ei ole kyse, saattaa nopeaa reagointia vaativat kuvaustilanteet mennä välillä ohi suun.

Suljinpainikkeen vieressä sijaitsevaa kuvaustilalistaa voi mukauttaa ja käyttäjä voi lisätä siihen haluamiaan kuvaustiloja ilman, että niitä tarvitsee kaivaa listan päästä löytyvän kuvaustilavalikon kautta. Aktiivisena olevan kuvaustilan vieressä on pieni nuoli, josta saa auki pitkän listan pikavalintoja, joista osa sijaitsee asetusvalikon puolella. Tämä helpottaa kuvaamista yhdellä kädellä. Lisäksi videokuvaustilasta löytyy pikavalinnat resoluutiolle ja ruudunpäivitysnopeudelle. Automaattisesti aktivoituva makrotila ei ole enää pakotettuna, vaan käyttäjä voi kytkeä sen halutessaan pois päältä ruudun alanurkkaan ilmestyvästä kuvakkeesta.

Manuaalikuvaustila tarjoaa tyypilliset perustason manuaalisäädöt (mittaustapa, herkkyys, suljinaika, valotuksen korjaus, tarkennus, valkotasapaino), mutta jostain syystä raakakuvatessa käytössä ei edelleenkään ole kuin pääkamera.

Honor on tuonut kuvien väriprofiilivalinnan helpommin käyttäjän saataville omaan kuvakkeeseensa kuvausnäkymään. Tarjolla olevista vaihtoehdoista oletuksena käytössä oleva ”energinen” ylikorostaa selvästi värejä tuttuun Honor-tyyliin, mutta tarjolla oleva ”luonnollinen” on valita neutraalimman realistista ilmettä kaipaaville kuvaajille ja käytimmekin sitä testijaksolla esimerkkikuvia ottaessa.

Yleisilmeeltään Honor 400 tuottaa varsin miellyttävän näköisiä kuvia. Pikselitasolla prosessointijälki on kehittynyt parempaan suuntaan, eli maalausmaisen prosessoitu ote on vähentynyt jonkin verran. Edeltäjämalliin nähden 400 pystyy taltioimaan paikoin jopa selkeästi enemmän yksityiskohtia, vaikkakaan mitään veitsenterävää pikselitason jälkeä ei ole edelleenkään tarjolla. Dynamiikka on varsin hyvää ja auringonpaisteessakaan kuvat eivät pala kovinkaan herkästi puhki.

Liikkuvien kohteiden, kuten lasten ja lemmikkien kuvaaminen tuntuu onnistuvan varsin hyvin myös sisävalaistuksessa ja kohteet taltioituvat useimmiten terävinä. Testijaksolla havaittuna seikkana erillistä muotokuvatilaa käyttäen ihmiskohteiden ihonsävy taltioitui paikoin luonnollisempana, sen ollessa normaalitilalla taltioituna välillä turhan kalvakkaa. Melko suurikokoinen kamerasensori tuottaa miellyttävän näköisen ja näyttävän luonnollisen syvyysterävyysefektin.

Heikossa valaistuksessa Honor 400:n pääkamera jatkaa melko hyvää suorittamista. Kamera pystyy taltioimaan enemmän valoa mitä ihmissilmä näkee ja kuvat ovat varsin värikkään ja näyttävän näköisiä. Lähemmässä tarkastelussa voi huomata, että Honorille tyypilliseksi muodostuneeseen tapaan kuvien prosessointi on melko voimakasta, joka näkyy korostuneena terävöintinä ja epäluonnollisen maalausmaisena jälkenä pikselitasolla. Todella heikossa valossa kameran rajojen tullessa vastaan kuvasta tulee todella suttuisen pikselöityneen näköinen.

Koska erillinen telekamera on jätetty kokonaan pois, on Honor pyrkinyt korvaamaan sen suoraan kuvausnäkymästä löytyvillä 2x- ja 4x-tiloilla, jotka toteutetaan korkearesoluutioisen pääkameran sensorilta rajaamalla.

Käytännössä hyvässä valaistuksessa kuvanlaatu on 2x-tilalla varsin pätevää ja kuviin tallentuu huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin 1x-tilalla taltioituihin 12,5 megapikselin kuviin. Myös 4x-tilalla ollaan hyvässä valaistuksessa yllättävän lähellä edeltäjämallin 2,5x telekameraa, joskin prosessointi on aavistuksen silotellumpaa ja prosessoidumpaa ja etu 2x-tilalla otettuihin kuviin jää vähäiseksi. Heikossa valaistuksessa 2x- ja 4x-tiloilla ei puolestaan saavuteta kuvanlaadullista etua 1x-otoksista tehtyihin rajauksiin verrattuna.

15x-30x-zoomaustasoilla on mahdollista kytkeä kuvausnäkymään ilmestyvästä kuvakkeesta käyttöön AI Superzoom -ominaisuus, joka käytännössä parantelee kuvaa tekoälyn avulla. Käytännössä useimmissa tilanteissa kuva saattaa näyttää paremmalta kuin ilman tekoälyparantelua, mutta todellisen valokuvan kanssa lopputuloksella ei ole mitään tekemistä. Jälki on vahvan maalausmaista ja terävyyttä ja tarkkuutta ilmestyy lisää tekstuureihin ja pintoihin jotka tekoäly pystyy tunnistamaan, mutta lopputulos on tekoälyn ”omasta päästä” luoma tulkinta kuvasta tulkitusta kohteesta. Tästä syystä ainakin itse koin ominaisuudesta olevan hyvin vähän todellista hyötyä.

Pääkameraan verrattuna ultralaajakulmakameran kuvat ovat usein tummasta päästä tukkoisempia ja yleisilmeeltään kontrastikkaampia, joka viittaa kapeampaan dynaamiseen alueeseen. Lisäksi värimaailma on hieman vähemmän eläväistä.

Yleisilmeeltään ultralaajakulmakameran kuvanlaatua ei silti voi varsinaisesti soimata ja se suoriutuu useimmissa tilanteissa tämän hintaluokan puhelimeksi hyvin. Pikselitasolla prosessointijälki on Honorille tyypilliseksi muodostuneeseen tapaan prosessoidun maalausmaisen näköistä ja yksityiskohdista voi myös huomata, että terävöintiruuvia on väännetty perustasoa kireämmälle.

Automaattitarkennus mahdollistaa lähikuvauksen ja ultralaajakulmakamera mahdollistaa pääkameraa pienemmän kuvausetäisyyden sekä laajemman syvyysterävyysalueen. Pääkameran ollessa käytössä käynnistyvä automaattinen makrotila käyttää ultralaajakulmakameralta tehtävää rajausta, joka näyttää samalta kuin pääkameran kuvakulma. On pitkälti tilanteesta kiinni, onko lähikuvaus parempi tehdä pääkameralla vai ultralaajakulmakameralla – nyrkkisääntönä pääkameralla saa tunnelmallisempaa jälkeä, kun taasen ultralaajakulmakamera pääsee lähemmäs kohdetta ja ottaa teknisempiä lopputuloksia.

Heikossa valaistuksessa ultralaajakulmakamera selviytyy kohtalaisesti, mutta putoaa kelkasta huomattavasti pääkameraa aiemmin. Nyrkkisääntönä keskitasoisessa sisätunnelmavalaistuksessa sillä pärjää vielä varsin hyvin, mutta heikommin valaistuissa tilanteissa värit alkavat haalenemaan selvästi ja kuvien yleisilme muuttuu pehmeäksi. Dynamiikka loppuu kirkkaiden pistemäisten kohteiden kanssa pääkameraa helpommin kesken ja joissain tilanteissa esiintyy myös hieman häiritsevää värillistä kohinaa. Lähempää tarkasteltuna jälki on hyvin suttuisen vesivärimäistä.

50 megapikselin etukamera tuottaa 12,5 megapikselin otoksia, joissa ei ole isommin valittamista. Hyvässä valaistuksessa jälki on luonnollista ja miellyttävän näköistä sekä kohtalaisen yksityiskohtaista. Valon määrän vähentyessä yleisilme pehmenee ja värit haalenevat, mutta kuvat pysyvät käyttökelpoisina.

Videokuvausmahdollisuudet ovat tämän hintaluokan puhelimelta nykypäivänä vaadittavalla tasolla, eli tallennus onnistuu Honor 400:n kaikilla kolmella kameralla (takakamerat & etukamera) 4K 30 FPS -laadulla ja kaikkien kolmen kameran välillä on mahdollista vaihtaa kesken kuvauksen. H.265-pakkauksella 4K-videon bittivirta liikkuu 30-35 Mbit/s haarukassa ja ääni tallentuu stereona hyvällä 256 kbit/s bittivirralla.

Pääkameran videokuvan laatu on 4K-tarkkuudella tämän hintaluokan mittapuulla varsin hyvää. Väreissä ja kontrastissa on pientä korostusta, mutta hyvän maun rajoissa. Ultralaajakulmakameran video on puolestaan yleisilmeeltään pääkameran videokuvaa pehmeämpää ja väreiltään hieman haaleampaa, mutta silti kohtalaisen hyvää. Kokonaisuudessaan videokuvan laatu on tässä hintaluokassa pätevällä tasolla.

Kuvanvakautus toimii melko hyvin kuvassa satunnaisesti hieman näkyvää pumppaavaa liikettä ja mikrovärähtelyä lukuun ottamatta. Vakautus tasaa terävämmät heilahdukset ja tärähdykset ja pitää ilmeen rauhallisena.

 

Ohjelmisto & käyttökokemukset

Muiden Honorin tämän vuoden mallien tapaan myös 400 tarjoaa ohjelmistopuolella Magic OS 9.0 -käyttöliittymän sekä Android 15:n yhdistelmän. Mukana on myös muutamia uusia tekoälyä hyödyntäviä ominaisuuksia, joita ei yrityksen aiemmissa puhelimissa ole aiemmin nähty.

Sovelluskattauksen osalta tarjolla on yhdistelmä Googlen vakiosovelluksia sekä Honorin omia sovelluksia, jotka menevät myös osittain päällekkäin Googlen sovellusten kanssa (esim. sähköposti ja galleria). Pienenä miinuksena esiasennettuna on tuttuun tapaan kymmenkunta kolmannen osapuolen sovellusta, kuten Facebook, Tiktok, Temu ja Booking, jotka käyttäjä voi onneksi halutessaan poistaa puhelimesta. Maininnan arvoisena uutena ominaisuutena Honor tukee Applen AirDrop-tyyppistä nopeaa tiedonjakoa Honor Share -ominaisuuden kautta, kunhan Applen sovelluskaupasta on asennettuna iOS-laitteeseen Honor Share -sovellus.

Taustasovellusten hallinta on valitettavasti aiempaan tapaan varsin aggressiivista ja puhelin sai Dontkillmyapp-testistä todella heikon 0 % tuloksen, joka tarkoittaa ettei testisovelluksen lähettämistä ilmoituksista tullut juuri mitään läpi. Testijaksolla ei havaittu varsinaisia suuria ongelmia esimerkiksi viestisovellusten ilmoitusten kanssa, mutta joidenkin sovellusten havaittiin käynnistyvän uudelleen sovellusta avattaessa. Ei-toivottua taustasovellusten rajoittamista voi koittaa karsia asettamalla virranhallinta-asetuksista sovelluskohtaisia poikkeuksia.

Isona plussana Honor on parantanut 400-sarjan päivitystukea merkittävästi edelliseen sukupolveen nähden. Android-versiopäivitystuki on peräti tuplattu kolmesta kuuteen vuoteen ja tietoturvakorjausten tuki on sekin parantunut neljästä kuuteen vuoteen. Maininnan arvoisena seikkana Honorin numeronsarjan päivitystahti on ollut aiemmin hieman verkkaista ja esimerkiksi edeltäjämalli Honor 200 ei ole toistaiseksi saanut Android 15 -päivitystä (sitä edeltänyt Honor 90 sen sijaan on).

Honorin tekoälyominaisuuksien kattaus koostuu uusien Android-puhelimien vakiovarustukseen kuuluvista Googlen Gemini-avustajasta ja Circle to Search -hakuominaisuudesta sekä joukosta Honorin omia lisäominaisuuksia, kuten Magic Portal -jakotoiminto, sekä kuvagallerian kuvanmuokkausominaisuudet.

Kuvagalleriasta löytyvä uusi AI Image to Video -ominaisuus mahdollistaa lyhyiden muutaman sekunnin videoklippien muodostamisen valokuvan pohjalta ja ominaisuus hyödyntää Googlen Veo -tekoälymallia. Ominaisuudella luodut videopätkät ovat parhaimmillaan varsin vakuuttavia, mutta toisaalta paikoin myös epäluonnollisen huvittavia – lopputulos riippuu täysin pohjana käytettävästä kuvasta. Kyseinen ominaisuus on beetavaiheessa ja saattaa muuttua tulevaisuudessa käyttäjälle maksulliseksi. Aluksi kuluttajille tarjolla on 2 kuukauden ajan 10 muunnosta ilmaiseksi, joka kulunee loppuun varsin nopeasti ominaisuutta testaillessa.

Kuvagalleriaan on lisätty myös muita uusia tekoälyavusteisia muokkaustoimintoja sekä parannettu olemassa olevien toimintaa. Uusiin lukeutuu mm. AI Erase Passers-by, jolla ihmiset saa siivottua pois taustalta yhdellä painalluksella, sen sijaan että poistettavat kohteet pitää valita kuvasta yksi kerrallaan. Osasta kilpailijoiden puhelimista ennalta tuttu ominaisuus on AI Cutout, joka mahdollistaa kuvassa olevan kohteen liikuttelun ja uudelleenasemoinnin kuvassa sekä tyhjäksi jääneiden kohtien automaattisen täyttämisen kuvasta. Honorin tekoälytäyttö on parantunut siitä, mitä se oli vaikkapa vuosi sitten, mutta siltikin jälki vaihtelee hieman kuvasta riippuen ja monesti tekoälyn luomat kohdat huomaa kyllä tarkemmassa tarkastelussa suttuisuudestaan tai alhaisemmasta resoluutiostaan. Tekoälypohjainen täyttö on käyttökelpoinen monessa tilanteessa, mutta ei yllä laadultaan parhaiden kilpailijoiden tasolle.

AI Face Tune poistaa kuvauskohteelta suljetut silmät ja sen kerrotaan analysoivan muita henkilöstä otettuja kuvia lopputuloksen tuottamiseksi, mutta ainakin testeissämme monet henkilöille muokatut aukinaiset silmät eivät näyttäneet erityisen luonnollisilta. Moving Photo Collage -kuvakollaasitoiminto on nimensä mukaisesti gallerian luontitoiminto, joka yhdistää useamman liikkuvan kuva -toimintoa käyttämällä otetun valokuvan yhdeksi kollaasiksi.

Honorin äänen- ja tekstinkäsittelyyn tarkoitetut tekoälytyökalut toimivat edelleen valitettavan rajatusti suomeksi. Kääntäjä- ja puhe tekstiksi -ominaisuudet eivät tue lainkaan suomen kieltä. Olemassa olevan tekstin muokkaamiseen ja käsittelyyn tarkoitettu AI-kirjoitus ominaisuus sen sijaan toimii osittain, sillä se vaikuttaisi ymmärtävän suomenkieltä, mutta kääntää prosessoitavan tekstin aina automaattisesti englanniksi.

Mielenkiintoinen ja melko uniikki erikoisuus on ”syväväärennösten” tunnistusominaisuus, joka päällä ollessaan analysoi videopuhelun kuvan ja kertoo käyttäjälle jos kyseessä on syväväärennös oikean henkilön sijaan.

 

Suorituskyky & akunkesto

Jokapäiväisessä käytössä Honor 400:n käyttökokemus oli testijaksolla varsin sujuva ja jouheva, kuten nykypäivänä voi keskihintaluokan älypuhelimelta odottaakin. Käyttöliittymässä ja siirtymissä ei ole havaittavissa minkäänlaisia hidasteluja tai tökkimisiä, mutta joidenkin sovellusten (kuten Whatssapin) avautumisessa esiintyi satunnaisesti pientä viivettä, jossa ruutu oli lyhyen hetken ”tyhjänä” ennen sovellusnäkymän latautumista ruudulle. Useimmille käyttäjille tällä ei ole mitään merkitystä, mutta ripeää käyttöä arvostavien saattaa olla hyvä huomioida asia.

Mobiilipelaamisessa Snapdragon 7 gen 3 -piiri riittää perustason suoritukseen varsin hyvin, kunhan on valmis pudottamaan joidenkin pelien grafiikka-asetuksia alaspäin maksimitasolta. Pelikäytössä puhelin ei lämpene havaittavasti edes pidemmässä sessiossa, joka on keskiluokan puhelimille varsin tyypillistä.

Pitkäkestoisessa suorituskyvyssä Honor 400 suoriutuu keskihintaluokan piirille tyypilliseen tapaan, eli suorituskykytaso ei laske merkittävästi pidemmässäkään rasituksessa. CPUThrottling-testissä prosessorin suorituskyky laski 15 minuutin rasituksessa 90 %:iin maksimista ja 3DMark Wild Life Extreme Stress Testissä grafiikkasuorituskyky pysyi lähes täysin tasaisena lähes 100 % tuloksella.

Testitulokset (sulkeissa Honor 200):

  • Antutu 10: 838296 (753394)
  • Geekbench 6: 1132/3083 (1128/3141)
  • Geekbench AI (NPU QNN): 241/227/14297 (241/241/14384)
  • 3DMark Wildlife Extreme: 1479 (1360)
  • GFXBench Aztek Ruins High Tier Vulkan: 30 FPS (31 FPS)

Suorituskyvyn osalta Honor 400:aan olisi kaivannut ainakin pientä parannusta edeltäjämalliin nähden, sillä nykypäivän noin 500 euron hintapisteessä Snapdragon 7 gen 3 -piirin suorituskykytasolla ei varsinaisesti juhlita, vaan se on keskitasoa heikompi.

Pahimmista kilpailijoista Googlen Tensor G4 -piiriä käyttävä Pixel 9a on huomattavasti suorituskykyisempi ja sama koskee myös viime vuonna julkaistua Snapdragon 7+ gen 3 -piirillistä OnePlus Nord 4:ää. Samsungin tuoreeseen Exynos 1580 -piiriä käyttävään Galaxy A56:een verrattuna grafiikkapuolella on melko tasaista, mutta A56 vie voiton prosessorisuorituskyvyn osalta. Samaa piiriä käyttävään Honor 200 -edeltäjämalliin nähden suorituskykytaso on pysynyt luonnollisesti lähes samana, kuten oheisista tuloksista voi havaita.

Honorin 66 watin SuperCharge-pikalaturilla Honor 400 tarjoaa parempaa keskitasoa edustavaa latausnopeutta ja saimme akun tyhjästä täyteen suunnilleen valmistajan lupauksen mukaisesti vajaassa 50 minuutissa.

Latausasetuksista voi kytkeä päälle joko latausrutiineihin perustuvan viivästetyn latauksen tai mukautetun maksimilataustason (70-100 %), jolla käyttäjä voi pidentää akun käyttöikää. Tarjolla on myös ”turvallinen lataaminen” -ominaisuus, jossa puhelin keskeyttää latauksen ja aloittaa sen uudelleen varauksen laskiessa 95 %:iin, jos puhelinta pidetään pidempiä aikoja laturiin kytkettynä.

Testijaksolla Honor 400:n akunkesto edusti hyvää peruskeskitasoa, tarjoten varsin luotettavan kahden päivän akunkeston keskitason käyttöaktiivisuudella.

Käytännössä yhden päivän käytön jälkeen akun varaus oli pudonnut tyypillisesti noin 60-70 % haarukkaan, kun näytön päälläoloaika liikkui noin 3 tunnin tietämillä. Kevyemmällä parin tunnin käyttöajalla varausta saattoi olla jäljellä jopa noin 80 %.

Kahden päivän käytön jälkeen varausta oli tyypillisesti jäljellä noin 30-40 %, kun näytön kokonaispäälläoloaika liikkui viiden tunnin tietämillä. Kolmen päivän ylitystä ei testijaksolla yritetty, vaikka se saattaisikin olla toteutettavissa kevyemmällä käytöllä. Laskennallinen näytön maksimipäälläoloaika testijakson käytön perusteella oli noin 7-8 tunnin tietämillä.

 

Yhteenveto

Honor 400 on muuttunut luonteeltaan yllättävän paljon edeltäjämalliin nähden, vaikka toki tuttuja piirteitä onkin edelleen mukana keitoksessa.

Radikaalisti muuttuneen muotoilun myötä käsituntuma on täysin erilainen ja myös näyttökoko on hieman pienentynyt. On pitkälti makuasioita ovatko nämä uudistukset menneet hyvään vai huonoon suuntaan. Kehys ja takakuori ovat edelleen muovia, joten rakenne ei tarjoa varsinaista premium-käsituntumaa, vaikka toteutus onkin sinällään tukevan tuntuinen ja sille on haettu sveitsiläisen SGS:n pudotuskestävyysluokitus. Puhtaasti plussaa on puolestaan edeltäjästä parannettu rakenteen IP-suojaluokitus, joka takaa nyt pölyn ja roiskevedenkestävyyden, vaikkakaan ei yllä pahimpien kilpailijoiden tarjoamien upotusvesisuojausten tasolle.

Rautapuolella plussapuolina tarjolla on kirkas ja tarkka AMOLED-näyttö monipuolisilla silmäystävällisyyteen tähtäävillä ominaisuuksilla sekä muhkea 512 gigatavun tallennustila vakiona. Akun kapasiteetti on kasvanut hieman ja se tarjoaa varsin perushyvän akunkeston. Miinuspuolina lataustehoa on laskettu edeltäjämallista, mutta käytännön latausnopeus ei onneksi ole heikentynyt erityisen merkittävästi ja sillä saralla Honor 400 edustaa markkinan keskikastia. Järjestelmäpiiri on harmillisesti pysynyt muuttumattomana, ollen tässä hintaluokassa hyvin perustasoista suorituskykyä tarjoava Snapdragon 7 gen 3.

Kameraosastolla Honor on tehnyt suht merkittäviä muutoksia, sillä pääkamera on päivitetty korkean resoluution 200 megapikselin sensoriin. Telekameran poistaminen varustuksesta on ikävä heikennys, mutta korkean resoluution pääkameralta tehtävä 2x-4x-sensorirajaus toimii onneksi kohtalaisen hyvin telekameran korvikkeena, kunhan valaistusta on riittävästi. Videokuvauspuoli on myös kohtalaisen hyvällä tasolla eikä suurempaa kritisoitavaa ole sillä saralla.

Ohjelmistopuolella Honor 400 tarjoilee tutun Magic OS -käyttöliittymän tuoreimman version, jota on höystetty muutamilla uusilla tekoälyavusteisilla ominaisuuksilla. Honor on parantanut tekoälykattaustaan ja sen toimintaa, mutta ei toistaiseksi yllä kaikilta osin markkinoiden kärjen tasolle. Puheeseen ja tekstiin liittyviin tekoälytoimintoihin jäämme edelleen odottamaan parempaa suomen kielen tukea. Aggressiivinen taustasovellusten hallinta ansaitsee aiempaan tapaan Honorille sapiskaa. Päivitystuen osalta Huawei on tehnyt merkittävän parannuksen aiempaan ja kuuden vuoden lupaus on samaa tasoa Samsungin Galaxy A -sarjan kanssa. Vain Google kykenee Pixel 9a -mallillaan parempaan (7v).

Markkinatilannetta tarkastellessa ehkäpä kovin kilpakumppani on lähtöhinnaltaan 50 euroa edullisempi Samsungin Galaxy A56, johon nähden Honor 400 tarjoaa suuremman tallennustilan, nopeamman latauksen ja korkeamman resoluution pääkameran. Vastaavasti A56 on edellä mm. metallirakenteella, IP67-suojauksella ja hieman nopeammalla järjestelmäpiirillä. Suorituskykyä arvostaville on markkinassa tarjolla vieläkin parempia vaihtoehtoa ja muutama kilpailija tarjoaa myös valokuvauspuolelle Honor 400:stä harmillisesti poistetun telekameran.

Yhteenvetona Honor 400 on melko pätevä ja tasavahva keskihintaluokan puhelin, jonka suurin myyntivaltti useimpiin kilpailijoihin nähden on muhkea tallennustila. Hieman suorituskykyisemmällä piirillä, telekameralla ja ehkäpä vielä langattomalla latauksella varustettuna Honor 400 alkaisi olla piinkova paketti. Markkinassa on kuitenkin tällä hetkellä kourallinen todella kovia vastustajia, joiden kanssa Honor 400:lla on edessään todella hikinen päiväpuhde kuluttajista kilpaillessa. Hieman edullisempi hinta ei ainakaan heikentäisi Honor 400:n kilpailuasemia kovassa markkinassa.

Plussaa:

  • Tarkka, kirkas AMOLED-näyttö
  • Näytön 3820 Hz PWM-himmennys ja muut silmiä säästävät ominaisuudet
  • 512 Gt tallennustila vakiona
  • Kameroiden kuva- ja videolaatu varauksin
  • Hyvä 6 vuoden päivitystuki

Miinusta:

  • Edeltäjämallista löytynyt telekamera poistettu varustuksesta
  • Edeltäjästä heikentynyt latausteho varauksin
  • Magic OS:n tiukka taustasovellusten hallinta

Huomioitavaa:

  • Osa tekoälytoiminnoista ei tue suomen kieltä