io-tech testasi miten Huawein uuden lippulaivamallin käyttö sujuu ilman Googlen palveluita.

Huawei esitteli tämän vuoden P-sarjan mallistonsa hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa – sen lisäksi ettei yrityksellä ole enää mahdollisuuksia käyttää Googlen ohjelmistoja uusissa malleissaan, esti koronaviruspandemia julkaisutilaisuuden järjestämisen elävälle yleisölle, joten julkaisu siirtyi verkon yli lähetettyyn livestriimiin. Yritys onkin tehnyt viime kuukaudet vahvaa siirtymää omaan Huawei Mobile Services –alustaansa ja maaliskuun 26. päivä julkaistu P40-mallisto oli ensimmäinen siihen perustuva suuri globaali julkaisu.

Uusi P40-mallisto koostuu viidestä eri mallista, joista kolme on varsinaisia lippulaivamalleja. Ylempään hintaluokkaan sijoittuvat P40, P40 Pro ja P40 Pro Plus – edullisempaan hintapisteeseen puolestaan P40 Lite ja P40 Lite E.

Tässä artikkelissa tutustumme P40 Pro –malliin, joka saapui Suomessa kauppoihin 6. huhtikuuta. Sen suositushinta Suomessa on 1049 euroa. Tällä hinnalla se sijoittuu samaan luokkaan Samsungin Galaxy S20+:n kanssa. Suomessa P40 Pro on saatavilla kolmessa eri värissä, joka ovat kristallinvalkoinen, musta ja mattahopea.

Testasimme P40 Prota ympärivuorokautisessa käytössä kahden viikon ajan. Käymme tässä artikkelissa läpi puhelimen ominaisuudet sekä käyttökokemuksia testijakson ajalta. Keskitymme erityisesti huomioihin puhelimen toiminnasta ja käytettävyydestä ilman Googlen mobiilipalveluita ja Play-kauppaa.

 

Pakkaus ja sen sisältö

Huawei toimittaa P40 Pron tavanomaisessa valkoisessa pahvipakkauksessa, jonka pinnassa on kuparinväriset mallimerkinnät. Laitteen ulkonäkö ei käy selväksi pakkauksen pinnasta.

Paketin toimitussisältöön kuuluu puhelimen ohella läpinäkyvä suojakuori, langalliset kuulokkeet, korttikelkan irrotustyökalu, USB Type-C -kaapeli sekä 40 watin SuperCharge-pikalaturi. Testikappaleemme mukana ei toimitettu käyttöohjetta tai muutakaan kuluttajapakkaukseen sisältyvää paperitavaraa.

 

Muotoilu, materiaalit ja käsituntuma

En havainnut P40 Pron ulkonäössä ei ensialkuun mitään kovin erityistä, mutta tarkemmassa tutkiskelussa muodoista paljastui muutama erikoinen ja persoonallinen yksityiskohta. Niistä mielenkiintoisin on näyttölasin ja metallikehyksen kulmien muoto, jota Huawei kutsuu Quad-Curve Overflowksi. Käytännössä se tarkoittaa kaikilta sivuiltaan kaareutuvaa näyttölasia sekä puhelimen kulmien kohdalta leventyvää kehystä, joka luo illuusion kaikille sivuille ”valuvasta” näytöstä. Valmistajakin kertoo saaneensa inspiraation virtaavasta vedestä.

Yleisellä tasolla P40 Pron muotoilu on hieman aiempaa pyöristetympää ja Huawei on luopunut mm. edeltäjämallissa nähdyistä tasaiseksi muotoilluista ylä- ja alapäädystä. Vaikka näyttökoko on kasvanut, ulkomitat ovat pienentyneet. Paksuutta ja painoa on kuitenkin tullut lisää, joten edeltäjämalli on P40 Prota siromman tuntuinen. Takapuolella suurin muutos on tapahtunut kamerakehyksessä – se on edelleen samalla paikalla, mutta koko on kasvanut.

Lähes 6,6-tuumaisella näytöllä varustettu P40 Pro on melko suurikokoinen puhelin, joten sen käyttö yhdellä kädellä on hieman haastavaa, joskin ohjelmistopuolen aputoimintojen myötä jossain määrin mahdollista. Puhelin on hieman painavan puoleinen, mutta massa on silti tasapainossa ulkomittojen kanssa.

Fyysiset mitat:

  • Ulkomitat: 158,2 x 72,6 x 9 mm
  • Paino: 209 grammaa
  • Näytön ja ulkomittojen suhde: 91,6 %

Kuten sanottua, P40 Pro on kokonaispinta-alaltaan edeltäjämalli P30 Prota pienempi, vaikka näyttökoko onkin kasvanut noin tuuman kymmenyksellä. P40 Pro on edeltäjäänsä 0,2 mm pidempi ja 0,6 mm paksumpi, mutta 0,8 mm kapeampi, jolla on suurin positiivinen vaikutus käsiteltävyyteen. Paino on sen sijaan kasvanut 17 grammalla, joka on havaittavissa.

Kilpailevista puhelimista Samsung Galaxy S20+ on varustettu 0,12 tuumaa suuremmalla näytöllä ja se on sen vuoksi hieman suurikokoisempi. P40 Pro on 3,7 mm lyhyempi, 1,1 mm kapeampi ja 1,2 mm paksumpi. Ero on jo havaittava käsiteltävyydessä. Painoltaan Galaxy S20+ on peräti 21 grammaa kevyempi, joka on myös havaittavissa selvästi sirompana yleistuntumana.

Toinen saman näyttökokoluokan puhelin on uusi OnePlus 8 (6,55” näyttö), joka on 2 mm pidempi, 0,3 mm leveämpi ja millimetrin ohuempi. Painoa OnePlus 8:lla on peräti 29 grammaa vähemmän, joka vain vahvistaa P40 Pron painavuutta kokoluokassaan.

P40 Pron alumiinikehys on viimeistelty edeltäjämallin tavoin puolikiiltäväksi. Hopeanharmaassa testikappaleessamme kehyksen väri on vaalea alumiini, eli takakuoren ja kehyksen väriä ei ole sovitettu yhteen. Kuten jo edellä mainittiin, kehyksen muotoilu on poikkeuksellinen, sillä se on leveimmillään laitteen kulmissa ja näytön suojalasi kaartuu kylkien ja päätyjen puolelle. Toteutuksen vaikutusta iskunkestävyyteen on hankala arvioida.

Sekä puhelimen etu- että takakuori ovat lasia, mutta Huawei ei ole ilmoittanut lasimateriaalin tyyppiä. Lasi siis kaartuu melko voimakkaasti laitteen kaikille sivuille – yläpäädyssä kaartuminen on muita sivuja vähäisempää. Hopeanvärisen testikappaleemme takakuoren pinta on mattapintainen ja se heijastaa sumeasti siihen osuvaa valoa. Mattapinta on kiiltävää liukkaampi niin kuivissa kuin kosteissakin käsissä. Se ei myöskään ole täysin immuuni sormenjäljille.

Rakenteen laaduntuntu on hyvä. Viimeistelyssä ei havaittu mitään kritisoitavaa ja materiaalien sekä osien keskinäinen sovitus on moitteetonta. Puhelin on erittäin tukevan tuntuinen, kuten nykypäivän high-end-puhelimelta sopiikin odottaa – se ei elä tai pidä ääniä edes voimakkaammin väännellessä.

Huawei on suojannut P40 Pron IP68-standardin mukaisesti vesiupotukselta sekä pölyltä. Tuotesivuilla signaalit suojauksen suhteen ovat ristiriitaisia, sillä mainosteksti kertoo, että ”Voit tutkia ja seikkailla huolettomasti pelkäämättä yllättäviä sadepisaroita tai tahattomia roiskeita” ja esimerkiksi kamerasovelluksesta löytyy vedenalainen tila, mutta jäljempänä todetaan, että ”Roiskeen-, veden- ja pölynkestävyys ei ole pysyvää, vaan se saattaa heiketä ajan myötä normaalissa käytössä. Takuu ei kata nesteestä johtuvia vaurioita.” Tiedustelimme Huaweilta asiaa ja saamamme vastauksen mukaan ”vesi laitteen sisällä ei ole takuunalainen vaurio”, joskin ”takuunalaiset korjaukset käsitellään ja arvioidaan kuitenkin case by case”, eli tapauskohtaisesti.

 

Tekniset ominaisuudet ja –yksityiskohdat

P40 Pron sisällä käytetään Huawein uusimman sukupolven lippulaivapiiriä, eli seitsemän nanometrin EUV-prosessilla valmistettua HiSilicon Kirin 990 5G –mallia. Yli 10 miljardista transistorista koostuvan piirin erikoisuus on integroitu 5G-modeemi, jota ei löydy toistaiseksi kilpailijoiden high-end-piireistä. Kirin 990 sisältää myös yhteensä neljä suorituskykyistä Cortex-A76- sekä neljä virtapihiä Cortex-A55-prosessoriydintä, Mali-G76 MC16 -grafiikkasuorittimen sekä DaVinci-arkkitehtuuriin perustuvan kolmiytimisen NPU-tekoälysuorittimen.

Valmistajan mukaan prosessorisuorituskyky on parantunut 20 % ja hyötysuhde 30 % edeltäjämalliin (Kirin 980) nähden. Grafiikkasuorituskyvyn kerrotaan puolestaan parantuneen 30 % ja hyötysuhteen peräti 46 %. Kahdesta suuresta ja yhdestä pienestä ytimestä rakentuvan NPU:n suorituskyvyn kerrotaan puolestaan parantuneen 88 % edelliseen sukupolveen nähden.

P40 Prossa järjestelmäpiiriä jäähdytetään höyrykammion ja grafeenikalvon avulla, joilla lämpöä levitetään puhelimen runkoon sekä näytön puolelle.

5G-verkossa puhelin tukee NSA- ja SA-verkkotekniikoita sekä alle 6 GHz:n taajuusalueita. mmWave-tuki puuttuu valitettavasti. P40 Pro tukee myös WiFi 6:tta sekä Bluetooth 5.1:tä. Satelliittipaikannuspuolella on tuettuna kaksi- ja kolmitaajuusyhteydet useammalla eri tekniikalla.

Tekniset ominaisuudet:

  • HiSilicon Kirin 990 5G (2 x 2,83 GHz Cortex-A76, 2 x 2,36 GHz Cortex-A76, 4 x 1,95 GHz Cortex-A55, ARM Mali-G76 MC16 GPU, Balong 5G-modeemi)
  • 8 Gt LPDDR5-RAM-muistia
  • 256 Gt UFS 3.0 -tallennustilaa (vapaana noin 240,6 Gt), NM-muistikorttipaikka (max. 1 Tt)
  • 5G NSA & SA, Sub 6 Ghz (n1, n3, n7, n28, n38, n41, n77, n78, n79)
  • LTE Cat.20 (2000/200 Mbit/s), 7CA (carrier aggregation), LAA, 4×4-MIMO, 2xnano-SIM + eSIM
  • WiFi 6 (802.11a/b/g/n/ac/ax), 2 x 2 MIMO, HE160, 1024 QAM, MU-MIMO, 2,4 GHz ja 5 GHz
  • Bluetooth 5.1 (BLE-, SBC-, AAC-, LDAC)
  • A-GPS (L1+L5), GLONASS, Beidou (B1I+B1C+B2a), Galileo (E1+E5a) ja QZSS (L1+L5), NavIC
  • NFC, infrapunakasvojentunnistus, optinen sormenjälkitunnistin
  • 4200 mAh akku, USB Type-C 3.1 Gen1, 40 W pikalataustuki, 27 W langaton pikalataus

Suomessa myynnissä olevassa P40 Pro –versiossa on aina 8 gigatavua RAM-muistia sekä 256 Gt UFS 3.0 -tallennustilaa, joka on laajennettavissa Huawein oman NM-muistikortin avulla. Muistimääriä voidaan pitää riittävinä perustason suorituksena nykypäivän tämän hintaluokan puhelimelle. Huawein omaa muistikorttistandardia voidaan pitää pienenä miinuksena, sillä niiden saatavuus on heikohkoa ja hinnat huomattavasti micro-SD-kortteja korkeammalla.

P40 Pron alapäädyn asettelu on sama kuin edeltäjämallissa. Tarjolla on korttipaikka, USB Type-C –liitäntä sekä monokaiuttimen aukot. Korttikelkka sisältää paikat yhdelle nano-SIM-kortille sekä Huawein NM-muistikortille. Dual-SIM-ominaisuus on toteutettu eSIM:in avulla. USB-liitäntä tukee 3.1 Gen 1 –versiota.

P40 Prossa on ainoastaan monokaiutin, joka on high-end-puhelimelta pienoinen pettymys. Äänenlaadultaan kaiutintoteutus on hyvää keskitasoa, mutta ei yllä parhaimpien kilpailijoiden tasolle. Mittasimme 30 cm päästä noin 79 dBA maksimiäänenpaineen, joka on mittauksissamme viitisen desibeliä parhaita alhaisempi. Ääni on laadultaan melko selkeää eikä särje täydelläkään voimakkuudella, mutta matalampien äänien toisto jää puhelimien mittapuulla keskitasoiseksi.

Navigointiin on tarjolla oletuksena pyyhkäisyeletoteutus, joka toimii varsin hyvin. Vaihtoehtona on myös edelleen perinteinen kolmen näppäimen navigointi.

P40 Pron 6,58-tuumainen OLED-näyttöpaneeli on yrityksen ensimmäinen 90 hertsin virkistystaajuutta tukeva näyttö. Lisäksi sen resoluutio on poikkeuksellinen 1200 x 2640 pikseliä ja kuvasuhde myöskin epätavanomainen 19,8:9. Näyttö on siis pikselimäärältään tavanomaista Full HD -näyttöä leveämpi ja korkeampi.

Näyttö on pitkiltä sivuiltaan kaareva, joka on mahdollistanut markkinoiden kärkeä edustavan yli 91 %:n näytön ja ulkomittojen välisen suhdeluvun. Näyttö kaartuu sivuille hieman edeltäjämallia jyrkemmin, mutta sinällään sivulta katsottuna näytön aktiivista osaa ei ole nähtävissä juurikaan enempää. Edestä katsottaessa tarkkasilmäisimmät voivat havaita värien hieman sinertävän kaartuvalla osalla, mutta useimmat tuskin tulevat kiinnittämään siihen mitään huomiota.

Näytön reunus on kaventunut etenkin alaosastaan ja on nyt kaikilta sivuiltaan lähes tasalevyinen. Pientä miinusta ropisee näytön kulmien pyöristyksestä, joka on aiempaa loivemmin toteutettu. Joissain sovelluksissa käyttöliittymäelementit saattavat jäädä hieman pyöristysten alle, joka on toki lähinnä pieni visuaalinen haitta, mutta jättää hieman viimeistelemättömän vaikutelman.

P40 Pron näyttö tukee HDR10-materiaalia, mutta esimerkiksi Netflixissä sellaista ei ole katsottavissa, sillä puhelimesta ei löydy HD-toiston mahdollistavaa Widevine L1 -tukea.

Näytön tekniset ominaisuudet:

  • 6,58-tuumainen kaarevareunainen OLED–näyttöpaneeli
  • 1200 x 2640 pikseliä, 19,8:9-kuvasuhde, 441 PPI, 1200 nits
  • 90 Hz virkistystaajuus, 180 Hz kosketuksentunnistus
  • HDR10+ ja Dolby Vision-tuki, 100 % DCI-P3
  • herätys kaksoisnapauttamalla, yötila, kosketuksentunnistuksen herkkyystila, yhden käden tila

P40 Pron näytön kuvanlaatu on kohtalaisen hyvää, mutta ei yllä aivan markkinoiden parhaimpien tasolle. Kontrasti ja tummien sävyjen toisto on OLED-näytölle tyypilliseen tapaan erinomaiset. Kirkkaus ei kuitenkaan yllä lähellekään markkinoiden parhaimmiston tasoa, vaan on lähinnä keskiluokkaa. Positiivisena puolena kirkkauden saa alhaisimmillaan todella pieneksi, joten näyttöä voi käyttää ongelmitta pimeässäkin tilassa. Väritoisto on luonnollista ja tarkkaa, kunhan muistaa valita näytön asetuksista Normaali-väritilan. Katselukulmissa ei ole valittamista.

P40 Pron näyttö tukee ensimmäisenä Huawein puhelinmallina 90 Hz:n virkistystaajuutta. Käytännössä käyttäjä voi valita asetuksista myös alhaisemman 60 Hz:n asetuksen. Positiivisena asiana emme huomanneet 90 Hz:n virkistystaajuuden vaikuttavan dramaattisesti akunkestoon, joten ominaisuuden voi pitää melko huoletta käytössä, jos ei satu olemaan tarvetta tiristää akusta irti viimeisimpiäkin käyttötunteja. 90 hertsin ruudunpäivitysnopeuden erottaa varsin helposti 60 Hz:stä etenkin liikkuvaa sisältöä katsottaessa ja pystysuuntaisia listoja (valikot, sosiaalinen media, viestinäkymät) näytöllä selatessa.

Viime vuonna etukamera sijaitsi näyttölovessa, tänä vuonna se on siirretty näytön vasemmassa ylänurkassa sijaitsevaan pillerin muotoiseen näyttöreikään. Reikä pitää sisällään 32 megapikselin etukameran (f2.2) ohella myös infrapunatekniikkaa hyödyntävän kasvojentunnistuksen, joka vaatii oman tilansa reiän sisältä. Kyseessä on siis infrapunakameraa sekä pisteprojektoria käyttävä ns. ”kunnollinen kasvojentunnistus” Applen FaceID:n tapaan, eikä siis tietoturvaltaan kyseenalainen etukameraa käyttävä ratkaisu.

Testijakson käyttökokemuksien perusteella kasvojentunnistus toimii varmasti ja erittäin nopeasti. Monesti lukitusruutu ei ehdi edes vilahtamaan, vaan puhelin avautuu suoraan kotinäkymään. Puhelimen ollessa esimerkiksi pöydällä kasvojentunnistus toimii myös hieman viistosta kulmasta, mutta ei aivan yhtä kaukaa kuin iPhone 11 -malleissa.

Näytön tilankäytön näkökulmasta etukameratoteutus vie edeltäjämallia enemmän tilaa näytön yläreunasta, mutta toisaalta näytön pystysuuntainen pikselimäärä on myös kasvanut viime vuodesta. Mittauksiemme mukaan kamerareiän alareunan yläpuolelle jää noin 140 pikselin korkuinen alue ilmoitusriville, mutta vain alle puolet siitä on oikeasti ilmoitusrivin käytössä. Edeltäjämallissa vastaavan alueen korkeus oli vain noin 75 pikseliä, mutta siitä huolimatta sen alapuolelle jäävä tehollinen näyttöpinta-ala on kasvanut merkittävästi suuremman resoluution myötä. Halutessaan kamerareiän saa piilotettua ohjelmallisesti, mutta toteutus on tilankäytöllisesti typerä, sillä se laskee myös ilmoitusrivin sijaintia alaspäin ja rajaa koko kameran vieressä olevan alueen pois käytöstä.

Kuuloke on integroitu näytön yhteyteen, eli näytön pintaa käytetään värähtelypintana edeltäjämallin tapaan. Toteutuksen etuna on, ettei näytön yläreunaan tarvita likaa keräävää kuulokeaukkoa. Testikokemusten perusteella toteutus toimii asiallisesti, eikä puheluiden äänenlaadussa tai voimakkuudessa havaittu valittamista. Myös sormenjälkitunnistin on edelleen sijoitettuna näytön alle, joskin hieman edeltäjämallia ylemmäs. Huawein mukaan se edustaa uusimman sukupolven tekniikkaa ja on 30 % nopeampi. Tunnistin toimii kohtalaisen nopeasti ja varmasti, mutta ei pärjää käytettävyydeltään laitteen kasvojentunnistukselle.

P40 Pron kylkipainikkeiden tuntuma on samanaikaisesti jämäkän napakka ja aavistuksen pehmeä. Huawein lippulaivamalleille tyypilliseen tapaan virta-/lukituspainike on koristeltu punaisella uralla.

Takakuoren alla piilotteleva akku on kapasiteetiltaan 4200 mAh, eli sen koko on pysynyt samana edeltäjämalliin nähden. Akun kapasiteetissa ei ole sinällään valittamista, mutta kun otetaan huomioon varustukseen lisätty 5G-tuki sekä sen aiheuttama lisävirrankulutus, olisi akun kapasiteetin toivonut kasvaneen viime vuodesta.

Puhelin tukee Huawein 40 watin SuperCharge-pikalatausta sekä 27 watin langatonta pikalatausta – jälkimmäisen teho on kasvanut 12 wattia edeltäjämalliin nähden. Lisäksi puhelimella on mahdollista ladata käänteisesti muita langatonta latausta tukevia laitteita.

 

Kamera

Huawei markkinoi P40 Prota vahvasti kameraominaisuudet edellä, eikä ihme. P-sarja on jo parin vuoden ajan tarjonnut edistynyttä tekniikkaa kamerapuolella, eikä P40 Pro tee siltä osin poikkeusta, vaan kameratoteutus on teknisesti erittäin mielenkiintoinen.

P40 Pron kamerat sijaitsevat takakuoren vasemmassa ylänurkassa melko suurikokoiseen kamerakehykseen asemoituna. Terävähköillä metallireunoilla varustettu kamerakohouma on selvästi takalasin pinnan yläpuolella ja puhelin pääsee keikkumaan voimakkaasti pöydällä käytettäessä.

Kameroiden asettelu on muuttuneesta kehyksen ulkoasusta huolimatta lähes identtinen edeltäjämallin kanssa. Pää-, tele ja ultralaajakulmakamerat sijaitsevat rivissä ja ToF-syvyystietokamera sivussa erillään. Kamerakehykseen on sijoitettu myös kaksisävyinen LED-salama sekä mikrofonin pieni aukko.

Kameran tekniset tiedot:

  • 50 megapikselin laajakulmakamera, 1/1,28″ RYYB -sensori, 1,22 um pikselikoko, f1.9, OIS, Octa PD -tarkennus
  • 12 megapikselin telekamera, 125 mm kinovastaava polttoväli, 24 asteen kuvakulma, f3.4, OIS, PDAF-tarkennus
  • 40 megapikselin ultralaajakulmakamera, 1/1,54” sensori, 3:2 kuvasuhde, 18 mm kinovastaava polttoväli, f1.8, PDAF
  • 3D ToF -syvyystietokamera
  • Videotallennus: 4K 30&60 FPS, 1080p 960 FPS hidastuskuvaus, 720p 7680 FPS superhidastuskuvaus

P40 Pron kameratoteutus on kokonaisuudessaan teknisesti varsin edistynyt. Keskimmäisenä sijaitseva pääkamera perustuu täysin uuteen erittäin suurikokoiseen 50 megapikselin sensoriin, jonka pikselikoko on 1,22 mikrometriä. Edeltäjämallin tapaan kamera hyödyntää RYYB-suodatinta, jossa perinteisen RGGB-suodattimen vihreä (G) väri on korvattu keltaisella (Y), koska keltainen suodatin päästää lävitseen valoa laajemmalla spektrillä. Keltaisen valon ohella sen avulla pystytään keräämään myös hieman vihreää sekä punaista valoa, joiden aallonpituudet ovat keltaisen valon ala- ja yläpuolella. Huawein mukaan keltaisella suodattimella varustettu fotodiodi pystyy vastaanottamaan peräti 40 % enemmän valoa kuin vihreä, josta on etua erityisesti heikoissa valaistusolosuhteissa. Kamerasensori tukee myös Octa PD –tarkennusta, jossa jokaisessa fotodiodissa on myös tarkennukseen käytettävä vaiheentunnistuskomponentti. Pääkamera käyttää f1.9-aukkosuhteen optisesti vakautettua laajakulmaobjektiivia.

Pääkameran yläpuolelle on sijoitettu 40 megapikselin ultralaajakulmakamera, joka on suurimmilta osin tuttu Mate 30 Pro –mallista. Kyseessä on 1/1,54-tuumainen sensori, jonka kuvasuhde on epätavallinen 3:2. Objektiivin aukkosuhde on poikkeuksellisen suuri f1.8, joka selittyy osittain ultralaajakulmakameraksi melko pitkällä 18 mm:n kinovastaavalla polttovälillä. Maininnan arvoisena seikkana ultralaajakulmakamera on varustettu automaattitarkennuksella.

Kehyksen alimmainen kamera on periskooppiobjektiivilla varustettu 12 megapikselin telekamera, joka tarjoaa 125 mm:n kinovastaavan polttovälin, eli viisinkertaisen optisen zoomin pääkameraan nähden. Telekamera käyttää f3.4-aukkosuhteen optisesti vakautettua objektiivia.

Kamerasovelluksen saa avattua sovelluskuvakkeesta, lukitusnäkymän pikavalinnasta tai alempaa äänenvoimakkuuspainiketta kahdesti painamalla. Sovellus aukeaa melko nopeasti kuvausvalmiuteen. Octa PD -tarkennus toimii nopeasti, muttei mitenkään havaittavasti nopeammin kuin pahimmissa kilpailijoissa. Kuva tallentuu suljinnäppäimen painamisen jälkeen

Kamerasovelluksen käyttöliittymää on uudistettu EMUI 10 –version myötä hienovaraisesti viime vuoden malliin verrattuna. Pienet viilaukset koskevat lähinnä ulkoasua ja kuvaustilavalikoimaa. Yleisilme on selkeä ja pääosin helppokäyttöinen.

Parantamisen varaa olisi edelleen mm. kuvaustilojen valinnassa, sillä niiden välillä voi liikkua vain listaa selaamalla ja varsinaiseen kuvaustilavalikkoon pääsee vasta listan viimeisestä kohdasta. Tältä osin mallia voisi ottaa esimerkiksi OnePlussan nykyisestä toteutuksesta, jossa kaikkiin kuvaustiloihin pääsee käsiksi yhdellä pyyhkäisyllä.

Miinusta ropisee myös kamera-/zoomausvalitsimen toteutustavasta, joka sijaitsee hankalasti näytön alareunassa (vaakatasossa kuvattaessa) peukalon ulottumattomissa, ja sen asteikossa on näkyvissä pelkät pisteet zoomauskertoimien sijaan. Esimerkiksi 2x ja 3x-zoomauskertoimien valinta on hankalaa ja se pitää tehdä valitsinta liu’uttamalla.

Ammattilainen-nimellä kulkeva manuaalikuvaustila on kohtalaisen selkä ja melko monipuolinen. Tarjolla on säädöt valotuksen mittaukselle (matriisi, keskiosa, piste), herkkyydelle (ISO 50 – 6400), suljinajalle (1/4000 – 30 s), valotuksen kompensoinnille (+4…-4), tarkennukselle ja valkotasapainolle. Pääkameran täyden resoluution tila on siirretty asetusvalikosta osaksi manuaalitilaa, joka on parannus aiempaan. Myös RAW-kuvauksen saa otettua käyttöön suoraan manuaalitilan pikakuvakkeesta.

Ylle on liitetty testipuhelimen kameralla otettuja muokkaamattomia kuvia erilaisista käytännön tilanteista ja valaistusolosuhteista. Kuvat saa avattua alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla suurennettua kuvaa hiiren oikealla painikkeella ja avaamalla kuva sen jälkeen uuteen välilehteen.

Oletuksena P40 Pro taltioi kuvia sensorin neljännestarkkuudella, eli 12,5 megapikselin resoluutiolla. Hyvässä valaistuksessa kuvien tyyli on melko samankaltainen Huawein muiden viimeaikaisten lippulaivamallien kanssa. Jälki on 12 megapikselin luokassa yksityiskohtaisimmasta päästä ja kuvat näyttävät teräviltä. Dynamiikka on hyvää, joskin haastavimmissa paikoissa kirkkaimmat kohdat saattavat palaa hieman puhki.

Värit toistuvat erittäin eläväisinä, joskin paikoin hieman ylikorostuneina. Keskivertokäyttäjän silmään toteutus näyttää varmasti hyvältä. Myös kontrastissa voi havaita joissain kuvissa hieman ylikorostusta. Värimaailma on P40 Pron kuvissa yleensä aavistuksen lämpimän suuntaan kallellaan, joskaan ei häiritsevissä määrin. Lähikuviin muodostuu melko voimakas luonnollinen bokeh, eikä kuva pehmene reunoille mentäessä yhtä aggressiivisesti kuin muissa aiemmin io-techissä testatuissa erittäin suurikennoisissa kameroissa (GS20 Ultra ja Mi Note 10).

Heikossa valossa P40 Pro hyödyntää tarvittaessa kaikkia mahdollisia nykyaikaisia kikkoja, eli useamman otoksen kuvadatan pinoamista sekä tekoälyä. Huawein mukaan erillisen yökuvaustilan käytölle ei ole enää tarvetta ja pääsemme toteamaan saman hetken päästä käytännössä.

Heikossa valossa P40 Prolla otetut kuvat ovat selvästi valoisampia kuin miltä tilanne ihmissilmään näyttää. Kuvissa ei kuitenkaan onneksi ole samanlaista rajusti korostunutta terävöintiä, mitä joissain aiemmissa Huawein lippulaivakameroissa on nähty. P40 Pro taltioi yksityiskohtia ja värejä erinomaisesti ja prosessointijälki on aiempaan verrattuna kohtalaisen luonnollista. Pikselitasolla kuvissa on hämäräkuviksi mukavasti yksityiskohtia.

Jos kuvassa on hallitsevasti kellertävänsävyistä valaistusta, havaitsimme valkotasapainon keikkaavan melko helposti liian sinertäväksi, mikä on nähtävissä myös esimerkkikuvissa.

Kuvien tietoihin tallentuvat kuvausasetukset ovat paikoin jopa hämmentäviä. Automatiikka ei niiden mukaan venytä suljinaikaa kuin hyvin harvoin yli 1/20 sekunnin ja herkkyyskään ei nouse kuin hyvin harvoin yli ISO 2000 -arvon. Kilpailijat käyttävät jopa huomattavasti pidempiä suljinaikoja tai herkkyyksiä.

P40 Pron pääkameralla pääsee kuvaamaan täyden tarkkuuden kuvia manuaalikuvaustilassa. Valitettavasti täydellä tarkkuudella otetut kuvat ovat laadultaan pettymys. Toisin kuin useimmissa markkinoilta löytyvissä Quad Bayer -kennollisissa kameroissa, P40 Pron pääkamera ei tee täydellä tarkkuudella neljännestarkkuutta parempaa jälkeä edes hyvissä valaistusolosuhteissa. Täydellä tarkkuudella otetuissa kuvissa huonompi dynamiikka ja värintoisto on varsin tyypillinen heikkous, mutta P40 Pron tapauksessa myöskään kuvien yksityiskohtaisuus on neljännestarkkuuden kuvia heikompaa.

Täyden resoluution kuvat ovat väreiltään selvästi haaleampia ja niistä puuttuu jopa paikoin kokonaan värejä, joka viittaisi jonkinlaiseen kuvaprosessointihäiriöön. Hämärässä tilanne ei luonnollisestikaan muutu yhtään paremmaksi. Täyden tarkkuuden käytölle ei siis ole P40 Prossa oikeastaan minkäänlaisia perusteita.

P40 Pron 40 megapikselin automaattitarkenteinen ultralaajakulmakamera on yksi puhelinkameramarkkinoiden tämän hetken parhaista lajissaan. Sen taltioimat kuvat ovat tarkkuudeltaan 10 megapikseliä – täyden resoluution otoksia ei ole mahdollista ottaa.

Kilpaileviin ratkaisuihin nähden jälki on erittäin terävää, yksityiskohtaista ja vääristymätöntä. Kääntöpuolena objektiivin kuvakulma ei ole luokassaan erityisen laaja, joten erittäin laajaa kuvakulmaa kaipaavat käyttäjät saattavat olla siitä hieman nyreissään. Värintoisto on pääkameraa luonnollisempaa ja dynamiikka hyvää.

Heikossa valaistuksessa ultralaajakulmakameran kuvat jäävät helposti hieman pimeiksi ja tumma pää menee tukkoon. Siitä huolimatta kuvat ovat yleisilmeeltään teräviä, luokassaan erittäin yksityiskohtaisia ja värintoistoltaan kohtalaisia. Automatiikka pitää myös ultralaajakulmakameran suljinajan varsin lyhyenä – pisimmillään törmäsimme 1/17 sekunnin aikaan.

Viisinkertaisen optisen zoomin tarjoava 12 megapikselin periskooppitelekamera on korkearesoluutioisempi kuin useimmat kilpailijoiden vastaavat ratkaisut ja tarjoaa hyvässä valaistuksessa suorastaan erinomaista kuvanlaatua. Värintoisto on yltäkylläisempää kuin muilla kameroilla ja pikselitasolle mentäessä yksityiskohdissa voi havaita pientä vesivärimäisyyttä. Dynamiikka on kohtalaista, mutta ei Quad Bayer -kennollisten sisarkameroiden tasoa.

Telekameran valovoima on kuitenkin sen verran pääkameraa heikompi, että jo sisätiloissa päivänvalossa kuvatessa tärähtämätön otos vaatii vakaampaa kättä ja liikkumatonta kohdetta, sillä suljinajat liikkuvat tyypillisesti 1/100 sekunnin pidemmällä puolen. Myös yksityiskohtien maalausmaisuus kasvaa mitä pidemmälle suljinaika venyy.

Hämärässä telekamera sinnittelee aikansa, mutta valon määrän vähentyessä riittävästi kamera siirtyy käyttämään pääkameralta rajattua otosta. Kuvanlaadun kannalta on hyvä, että automatiikka pyrkii käyttämään telekameraa mahdollisimman pitkään, sillä kuvat ovat luokassaan varsin teräviä ja yksityiskohtaisia, eikä värintoistokaan ole hullumpaa, kuten esimerkkikuvat osoittavat. Esimerkiksi öisiä kaupunkikuvia pystyy monesti ottamaan telekameralla ja jälki on jopa yllättävän hyvää. Pääkameralta otetut digitaaliset rajaukset ovat valoisampia, mutta jälki on vesivärimäisen pehmeää ja yksityiskohdat tiessään. Esimerkkikuvista vain viimeinen on pääkameralta tehty rajaus.

Viisinkertaisen optisen zoomin lisäksi Huawei tarjoaa pikavalintana myös mahdollisuuden 10-kertaiseen hybridizoomiin. Lähihistoriassa Huawein hybridizoomausratkaisut ovat tarjonneet kohtalaisen hyviä lopputuloksia, mutta valitettavasti testiemme mukaan tämä ei päde P40 Pron kohdalla. Tekemiemme vertailujen perusteella 10x hybridizoomilla otettu kuva vastaa 5x optisella zoomilla otetusta kuvasta tehtyä rajausta.

P40 Pron telekameran viisinkertainen zoomi on älypuhelimien ”pisimmästä” päästä ja monissa tilanteissa se saattaa olla jopa turhankin ”pitkä”. Kameralla voi myös käyttää pienempiä ja monissa tilanteissa käyttökelpoisempia 2x, 3x ja 4x zoomikertoimia, jolloin kuva muodostetaan kameroiden kuvadataa yhdistelemällä.

Välikertoimet ovat yleisesti ottaen käyttökelpoisia, vaikka ne eivät vastaakaan kuvanlaadultaan aivan vastaavia optisia toteutuksia. Kuvanlaatu on kuitenkin parantunut edeltäjämalliin nähden, missä värintoisto heikkeni välikertoimilla huomattavasti enemmän. Myös P40 Prossa on hieman vastaavaa taipumusta värien kanssa.

Kuten jo edellä sivumennen mainitsin, P40 Pron yötilasta ei ole testikokemuksiemme perusteella mitään hyötyä – päinvastoin, sen tuottama kuva oli useimmin havaittavasti heikompilaatuista ja epäluonnollisemman näköistä. Huawei on selvästi tehnyt perustavanlaatuisia muutoksia yökuvaustilan toimintaan, sillä aiemmin sen muodostamat kuvat olivat aivan erilaisia.

Yökuvaustilalla otetut kuvat ovat yksinkertaisesti automaattitilalla otettuja kuvia huonolaatuisempia. Yleisilme on epärealistisempi, yksityiskohdat suttaantuneempia, kontrasti ylikorostunutta ja värintoisto saturoitunutta. Osa kuvista on jopa ulkoasultaan tummempia. Oikeastaan ainoa osa-alue, joka yötilalla otetuissa kuvissa on paikoin parempi, on dynamiikka kuvien kirkkaimmissa kohdissa.

Ultralaajakulmakameralla tilanne on jopa vieläkin huonompi. Kuvat ovat pehmeitä, väreiltään haalistuneita ja kontrastiltaan epäluonnollisiksi vääristyneitä. Lisäksi jostain syystä kuvasuhde muuttuu yötilalla kuvatuissa ultralaajakulmakuvissa. Telekameralla ei yökuvaustilaa kannata kokemustemme perusteella edes käyttää, sillä kamera pääsee heilumaan sen verran, että kuvista tulee pehmeää mössöä.

P40 Pron yökuvaustilaa ei siis kannata juurikaan käyttää ja käyttäjän kannalta on sinällään hyvä, että parhaan mahdollisen yökuvaussuorituskyvyn saa jo automaattikuvaustilassa.

Otimme vertailukuvat P30 Pron, Samsung Galaxy S20 Ultran ja iPhone 11 Pron kanssa päivänvalossa ja pimeällä kaikilla kolmella kameralla.

Pääkameran kuvanlaatu on päivänvalossa samankaltaisempaa, kuin ennakkoon odotin. Kaikilla neljällä puhelimella kuvat otettiin 10-12 megapikselin tarkkuudella. P40 Pron otos on valkotasapainoltaan selvästi ryhmän punertavin. Pikselitasolla P40 Pro pärjää vertailussa varsin hyvin ja kilpailee kärkisuorituksesta iPhonen kanssa. Nelikon heikommaksi jää P30 Pro, joten kehitystä on tapahtunut vuoden aikana.

Heikossa valossa pääkamera nappasi valoisimman otoksen yhdessä iPhonen kanssa. Yksityiskohtia ja värintoistoa tarkastellessa iPhone vetää kuitenkin pisimmän korren. Lisäksi P40 Pron kuvassa kohina on näkyvämpää. P30 Pro erottuu joukosta negatiivisesti todella aggressiivisen terävöinnin ja heikon hienovaraisten värien toiston osalta – onneksi P40 Pro on päässyt kyseisistä ongelmista eroon. iPhonessa sallittiin automaattisen yökuvaustilan käyttö, koska myös muissa puhelimissa yökuvaprosessointi on integroitu jo vahvasti osaksi automaattikuvaustilaa.

Ultralaajakulma taltioi P40 Prolla 10, GS20 Ultralla ja iPhonella 12 sekä P30 Prolla 20 megapikselin kuvia. iPhonen ja GS20 Ultran kuvakulma on joukon laajin, P40 Pron suppein. Lisäksi P40 Pro taltioi ultralaajakulmakameran kuvat 3:2-kuvasuhteella, kun muissa kuvasuhde on kamerapuhelimissa yleinen 4:3.

Megapikselit eivät kuitenkaan paljon paina lopputuloksessa, sillä P40 Pron jälki on kokonaisuudessaan selvästi ryhmän parasta. Kuva on terävä, yksityiskohtainen ja värintoistoltaan luonnollinen, eikä pehmene juuri lainkaan reunojenkaan lähellä. P40 Pron ainoa heikkous on kuvakulma – kilpailijoilla otokseen saa mahdutettua selvästi laajemman näkymän.

Heikossa valossa yksikään kamera ei suoranaisesti ylisuorita, mutta P40 Pron otos eroaa silti selvästi edukseen muista. Se on joukon valoisin, yleisilmeeltään jokseenkin skarppi ja värintoistoltaan kohtalainen. Vertailukumppanien kuvat ovat lähinnä pimeää väritöntä mössöä – iPhonen suoritus on koko joukon heikoin.

P40 Pron telekamera on vahvoilla vertailukumppaneihin nähden, toki osittain myös siitä syystä, että vain P30 Pron kamera tukee natiivisti 5x zoomia, kun sen sijaan GS20 Ultrassa optinen zoom on ”vain” 4x ja iPhonessa vain 2x. P30 Prossa 5x zoom käyttää puolestaan alempaa 8 megapikselin resoluutiota.

Kuten vertailukuvasta voi havaita, hyvässä valaistuksessa P40 Pro on ykkönen pelissä, joka on aseteltu sille suotuisista lähtökohdista. P40 Pron kuvassa toistuvat hienojakoisemmat yksityiskohdat P30 Prota ja Galaxy S20 Ultraa paremmin. iPhone kärsii luonnollisesti suuresti 2x zoomilla otetun kuvan digitaalisesta ylösskaalauksesta.

Heikossa valossa kyseisissä olosuhteissa Samsung on vertailujoukon ainoa puhelin, joka ottaa kuvan varsinaisella telekameralla – muut ovat siirtyneet käyttämään pääkameralta tehtyä digitaalista rajausta. Samsungin kuva on tästä syystä tummin, terävin ja yksityiskohtaisin. P40 Pron otos on kokonaisuutena toiseksi terävimmän ja yksityiskohtaisimman näköinen, mutta ero Samsungiin on selvä. Yksikään kuvista ei ole erityisen kehuttava, mutta olisi ollut vertailun kannalta tavallaan mukavaa, jos P40 Prokin olisi taltioinut otoksen telekamerallaan.

Jos 5x-zoomikerroin oli vahvuus, sen sijaan ns. välitarkkuudet, eli zoomauskertoimet 2x, 3x ja 4x eivät ole P40 Pron erityisiä vahvuuksia pahimpiin kilpailijoihin nähden. Jälki on hieman pehmeää, värit haalean puoleiset ja dynamiikka keskinkertaista. Värintoisto on parantunut edeltäjämallista, mutta vastaavasti yksityiskohdat ovat jopa aiempaa pehmeämpiä.

Testatuista puhelimista Samsung tekee selvästi tarkinta jälkeä varsinaisten polttovälien ”välikertoimilla”, joskin vain kuvan keskialueella, joka on selvästi yksityiskohtaisempi kuin joukon pehmeimmät reuna-alueet. Kokonaisuuden osalta 2x optisella zoomilla operoiva iPhone on natiivitarkkuudellaan vahvoilla. Yksityiskohtia tarkastellessa P40 Pro häviää jopa edeltäjämalli P30 Prolle.

Yhteenvetona P40 Pro ei ole erityisen vahvoilla 2x ja 3x zoomilla varustetuille kilpailijoille, jos 5x zoom on käyttäjän käyttötarpeisiin liian ”pitkä” ja käyttäjä painottaa mieluusti pienempiä zoomauskertoimia.

P40 Pron korkein videontallennuslaatu on 4K-tarkkuus 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeudella. Huawei ei siis ole vielä lähtenyt mukaan 8K-hullutukseen, eikä Kirin 990 -järjestelmäpiiri myöskään tue moista. Äänet tallentuvat stereona hyvällä 192 kbit/s bittivirralla. Kameralla on mahdollista tallentaa H.264- ja H.265-pakkausmuodoilla.

Video tallentuu eri tarkkuuksilla ja asetuksilla seuraavasti:

  • 4K 60 FPS H.264 ~30 Mbit/s, High@L5.2, CABAC 2 Ref Frames
  • 4K 60 FPS H.265 ~30 Mbit/s, Main@L5.1@Main
  • 4K 30 FPS H.264 ~40 Mbit/s, High@L5.1, CABAC 1 Ref Frames
  • 4K 30 FPS H.265 ~30 Mbit/s, Main@L5@Main
  • 1080p 60 FPS H.264 ~30 Mbit/s, High@L4.2, CABAC 1 Ref Frames
  • 1080p 60 FPS H.265 ~24 Mbit/s, Main@L4.1@Main
  • 1080p 30 FPS H.264 ~17 Mbit/s, High@L4, CABAC 1 Ref Frames
  • 1080p 30 FPS H.265 ~12 Mbit/s, Main@L4@Main

Kuten listauksesta voi havaita, P40 Pro tallentaa videon varsin alhaisella bittivirralla etenkin 4K-tarkkuuksia käytettäessä, eikä ruudunpäivitysnopeudella ole juurikaan vaikutusta bittivirtaan, joka tarkoittaa sitä että 60 FPS asetuksella kuvaa on pakattu enemmän ja se näkyy myös yksityiskohtien toiston pehmeytenä. Huomionarvoisena seikkana H.264-pakkauksella 30 FPS videon bittivirta on jopa korkeampi kuin 60 FPS videon. Full HD -videoiden bittivirrat ovat tavanomaisempaa suuruusluokkaa ja korkeamman ruudunpäivitysnopeuden videoissa myös bittivirta on korkeampi.

Kuvanlaadultaan P40 Prolla tallennettu 4K-video on kohtalaisen hyvälaatuista, muttei markkinoiden parhaimmistoa. 30 FPS kuvataajuudella jälki on terävää, värit eläväisiä ja dynamiikka kohtalaisen hyvää. Kontrasti toistuu hieman ylikorostuneena. 60 FPS kuvataajuudella värintoisto on jostain syystä hieman haaleampaa ja yksityiskohdat pakkauksesta johtuen pehmeämmät. Pääkameran ja ultralaajakulmakameran kuvanlaadussa ei ole havaittavissa suurta eroa.

Full HD -tarkkuudella videoiden kuvanlaatu on hieman enemmän ylikorostunutta sekä kontrastin että värien osalta ja lopputulos saattaa näyttää joissain kuvaustilanteissa hieman suttuiselta, ettenkin tummien sävyjen osalta.

Kuvanvakautus on aina päällä, eikä sitä saa kytkettyä pois asetuksista. Ultralaajakulmakamera käyttää elektronista vakautusta ja pääkamera sekä telekamera optisen ja elektronisen vakautuksen yhdistelmää.

4K-tarkkuudella vakautus toimii kohtalaisen hyvin ja tasaa kaikki pienemmät tärinät ja heilahdukset. Kävelystä aiheutuvaa keinumista se ei kuitenkaan pysty tasaamaan täysin. 1080p-tarkkuudella vakautus toimii havaittavasti tehokkaammin ja kävellessä kuva on jo hyvin vakaata.

P40 Pron videokuvauskyvyt heikossa valossa ovat selvästi markkinoiden parasta päätä. Värit toistuvat hyvin ja dynamiikka on hyvää, eivätkä kirkkaat kohteet pala pahasti puhki. Videossa näkyy kohinaa, mutta se ei ole häiritsevää. 1080p-tarkkuudella hämärässä kuvatessa kamera osaa yhdistää 16 vierekkäistä pikseliä (4×4) yhdeksi 4,5 mikrometrin pikseliksi, joka mahdollistaa erinomaisen valonkeruukyvyn.

 

Käyttöjärjestelmä

Ohjelmistopuolella P40 Prossa on käytössä EMUI 10.1 -käyttöliittymä sekä Android 10 -käyttöjärjestelmä, joka perustuu AOSP:n eli Android Open Source Projectin avoimeen lähdekoodiin. Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden myötä Huawei ei siis ole voinut kehittää käyttöjärjestelmää suorassa yhteistyössä Googlen kanssa ja Googlen mobiilipalvelut on täytynyt korvata Huawein omalla mobiilipalvelupaketilla. Huawei Mobile Services (HMS) on palvelukokonaisuus, joka koostuu mm. sovelluksista, käyttäjältä näkymättömissä olevista sovellusrajapinnoista, sovelluskaupasta sekä pilvitoiminnoista.

Vaikka pohjalla olevasta Android 10:stä on karsittu muista Android-puhelimista tutut Googlen palvelut, on ulkoasu ja EMUI-käyttöliittymä pysynyt sinällään tutunlaisena. Ulkoasu on hyvin samanlainen EMUI 10 -päivityksen saaneiden vanhempien Huawei-puhelimien kanssa. Huawei kertoo parantaneensa käyttöliittymän nopeutta ja viiveitä aiempaan versioon nähden.

EMUI 10.1:n lisäominaisuuskattaus on aiempaan tapaan varsin monipuolinen ja se tarjoaa useita lisätoimintoja vakio-Androidiin nähden. Uusina ominaisuuksina Huawei on parantanut yhteistoimintaa yrityksen muiden Android- ja Windows-laitteiden välillä helpottaen mm. sisällön siirtämistä laitteesta toiseen. Uusi ominaisuus on myös kelluva ikkuna, joka siis mahdollistaa sovelluksen avaamisen pienemmäksi näytöllä kelluvaksi ikkunaksi. Kelluvan sovellusikkunan saa avattua näytön reunasta pyyhkäisemällä avautuvasta valikosta. Huawein suunnitelmissa on myös tuoda saataville oma videopuhelusovellus, joka on kuitenkin luvassa vasta myöhemmän päivityksen myötä muutaman muun ominaisuuden ohessa.

EMUI 10.1:n vakiosovellusvalikoima koostuu pitkälti Huawein omista sovelluksista, eikä valikoimassa ole luonnollisestikaan Googlen sovelluksia. Lisäksi esiasennettuna oli muutama kolmannen osapuolen sovellus, kuten Microsoftin Office-sovelluspaketti, jotka olivat kuitenkin poistettavissa puhelimesta.

Huawei ei ole toistaiseksi antanut tarkempaa lupausta P40 Pron tulevien käyttöjärjestelmä- tai tietoturvapäivitysten suhteen. Testipuhelimessa oli sisällä maaliskuulle päivätyt tietoturvakorjaukset, mutta Googlen virallisista korjauksista ei ymmärrettävistä syistä ole tiettävästi kyse.

 

Huawei Mobile Services & AppGallery -käyttökokemuksia

Tämän artikkelin ehdottomasti yksi keskeisimmistä, ellei jopa keskeisin osa-alue on P40 Pron ohjelmistopuolen käyttökokemukset. Tämä siitä syystä, että P40-mallisto on ensimmäinen Suomessa laajasti myyntiin tullut Android-puhelinperhe, josta ei löydy Googlen palveluita, joten aiheesta ei löydy vielä kovinkaan paljon käyttökokemuksia. Tässä kappaleessa pyrin käymään läpi lineaarisesti havaintoja puhelimen käyttöönotosta lähtien.

Puhelimen käyttöönoton yhteydessä ohjelmisto esittelee ensimmäisissä vaiheissa Huawein mobiilipalvelut sekä tarjoaa asetusvalinnat mainostunnisteille, personoiduille mainoksille ja HMS Coren automaattipäivitykselle.

Tietojen siirtäminen vanhasta puhelimesta on pyritty tekemään helpoksi Phone Clone -ominaisuuden avulla, mitä puhelin tarjoaa käyttöönoton yhteydessä. Käyttäjän pitää valita ensin vanhan puhelimensa tyyppi ja sen jälkeen ladata Phone Clone -sovellus vanhaan puhelimeen. Laitteet yhdistetään toisiinsa langattomasti skannaamalla vanhalla puhelimella uuden puhelimen näytöltä QR-koodi.

Käyttäjä voi valita siirrettävät tiedot, eli yhteystiedot, viestit, puhelulokit, kalenterit ja sovellukset. Tämä vaihe onkin kätevä tapa saada siirrettyä yhteystiedot ja Huawein AppGallerystä puuttuvat sovellukset uuteen puhelimeen. Googlen sovelluksia ei ole mahdollista siirtää ja eikä ainakaan testilaitteessa myöskään siirrettävien kalenterimerkintöjen joukossa ollut tarjolla Google-tilin kalenterimerkintöjä, eikä myöskään muiden kalenterimerkintöjen siirtäminen onnistunut jostain syystä. Tietojen siirtäminen vanhasta puhelimesta kestää siirrettävän tavaran määrästä riippuen noin 5-30 minuuttia.

Tietojen siirtämisen jälkeen on mahdollisuus kirjautua tai rekisteröityä Huawei ID:llä. Kyseessä on Huawein palveluissaan käyttämä käyttäjätili samaan tapaan kuin Google-tili. Omalla kohdallani sellainen oli jo valmiiksi olemassa, joten sisäänkirjautuminen kävi nopeasti. Google-tiliä puhelin ei kuitenkaan tue, joten luonnollisestikaan mitään Google-tilille tallennettuja tietoja ei ole mahdollista saada suoraviivaisesti käyttöön P40 Prossa.

Kun laite oli saatu käynnisteltyä ensimmäistä kertaa työpöydälle asti, oli ainakin itselläni vuorossa sovellusvalikoiman täydentäminen. Jos kaikkien tarvittavien sovellusten siirtäminen vanhasta puhelimesta on onnistunut Phone Clonella, ei sovellusten etsimiselle ole luonnollisestikaan heti tarvetta, mutta tällöin on erittäin tärkeää muistaa, etteivät Phone Clonella siirretyt sovellukset päivity, jos niitä ei löydy AppGallerysta tai muista puhelimeen mahdollisesti jälkikäteen asennetuista sovelluskaupoista. Etenkin peruskäyttäjän voi olla hankala sisäistää asiaa ja jos Huawei ei tuo siirrettyjä sovelluksia lähitulevaisuudessa AppGalleryyn, muuttuvat ne päivittämättöminä potentiaalisiksi tietoturvariskeiksi, joista käyttäjä saattaa olla täysin tietämätön.

”On erittäin tärkeää muistaa, etteivät Phone Clonella siirretyt sovellukset päivity, jos niitä ei löydy AppGallerysta tai muista puhelimeen mahdollisesti jälkikäteen asennetuista sovelluskaupoista.”

Ensisijainen paikka sovellusten hankkimiseen on siis Huawein oma AppGallery-sovelluskauppa, jonka käyttämiseen tarvitaan edellä mainittu Huawei ID -tunnus. Ensimmäisellä käynnistyskerralla AppGallery esittää ”suositut sovellukset” -sivun, jonka sisällöstä noin puolet oli itselleni täysin tuntemattomia sovelluksia ja pelejä. Itse sovelluskaupan valikoima on toistaiseksi näin suomalaisittain varsin suppea. Suuremmista kansainvälisistä nimistä osuu ensimmäisenä silmään Snapchat, TikTok, Microsoft Office, Amazon, Soundhound, Deezer ja Telegram. Suomalaisia nimikkeitä ovat mm. Yle Areena, DNA TV, Foreca, Telkku.com, R-Kioski, IL Sää, 112 Suomi ja OmaElisa.

Jos verrataan AppGalleryn huhtikuun puolivälin tarjontaa Googlen Play-kaupan suosituimpiin Suomessa ladattuihin sovelluksiin, on valikoima huomattavan kapea. TOP20:stä löytyi AppGallerystä pari sovellusta (TikTok ja Yle Areena), eikä määrä kasvanut kovinkaan merkittävästi myöskään TOP50:n osalta. Huawei ei myöskään ole toistaiseksi tiedottanut juurikaan mahdollisista tulevista lisäyksistä, joten käyttäjät ovat lähes täysin pimennossa sovellusvalikoiman parantumisen suhteen.

Omiin käyttötarpeisiini peilaten AppGalleryn tarjonta oli myös varsin karu. Asennan yleensä uuteen puhelimeen perusasennuksena Whatsappin, Instagramin, Twitterin, OP Mobiilin, Slackin ja Spotifyn, joista yksikään ei ollut saatavilla AppGalleryn kautta. Kaikki nämä piti siis lähtökohtaisesti hankkia jostain muualta (jos niitä ei siirrä Phone Clonella vanhasta puhelimesta).

Helpoin vaihtoehto suosituimpien Suomalaisten sovellusten lataamiseen on Huawein itse koostama App Search -sivusto, johon löytyy pikakuvake selaimeen avattavalta uudelta välilehdeltä. On kuitenkin hieman erikoista, ettei sivustolle ole pikakuvaketta laitteen kotinäkymässä. App Search tarjoaa latauslinkit 64 suosittuun sovellukseen ja valikoima on kohtalaisen kattava. Käytännössä App Search tarjoaa siis vain koostetut latauslinkit eri lataussivustoille, kuten sovellusten omille kotisivuille, APKPureen, APKCenteriin ja APKDownloadiin, eli sovelluksia ei ladata Huawein palvelimilta, vaan ne on ladattava APK-sovellustiedostoina ja asennettava sen jälkeen puhelimeen manuaalisesti. Puhelin ajaa kaikille asennettaville sovelluksille nopean tietoturvatarkistuksen, mikä on hyvä asia. Sovelluspakettien asentaminen ei sinällään ole kovinkaan vaikeaa, mutta etenkin peruskäyttäjille siitä seuraa ongelma päivitysten suhteen – niitä ei nimittäin tule automaattisesti mistään.

Päivitysongelmaan paras ratkaisu onkin kolmannen osapuolen sovelluskauppa, joita löytyy jonkin verran. Tällaisia ovat mm. Amazonin sovelluskauppa, Aptoide, Yandex sekä APKPure. Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on myös Aurora Store, joka tarjoaa epävirallisia teitä pitkin pääsyn Googlen sovelluskaupan tarjontaan. Aurora Storea käyttäessä kannattaa kuitenkin välttää oman Google-tunnuksen käyttämistä, sillä Google saattaa bannata sen käyttöehtojen rikkomisesta. Kaikki nämä sovelluskaupat osaavat tarkistaa saatavilla olevat päivitykset puhelimeen asennettuihin sovelluksiin, mikä on erittäin tärkeää etenkin tietoturvakriittisten sovellusten kuten pankkisovellusten kanssa.

Henkilökohtaisesti päädyin käyttämään APKPuren ja Aurora Storen yhdistelmää, joka toimi näin harrastajan näkökulmasta kohtalaisen kivuttomasti. Tosin muutamaan kertaan Aurora Store ei suostunut muodostamaan yhteyttä sovelluskirjastoihin.

Kun halutut sovellukset oli saatu asennettua puhelimeen, tuli niitä käyttöön ottaessa vastaan muutamia ikäviä yllätyksiä, jotka eivät tosin tulleet allekirjoittaneelle oikeasti yllätyksenä. Toisin sanoen kaikki Android-sovellukset on kyllä mahdollista asentaa puhelimeen, mutta Googlen sovellusrajapintoja hyödyntävät sovellukset eivät välttämättä toimi osittain tai lainkaan.

Googlen sovelluksista vahvimmin Googlen palveluihin integroidut, kuten Drive, Docs, Photos ja YouTube, eivät toimi lainkaan. Suurilta osin niiden toiminnot on mahdollista korvata muiden osapuolien vastaavilla sovelluksilla. YouTubea voi käyttää selaimella tai harrastuneemmat käyttäjät voivat asentaa Vanced-sovelluksen, jonka kautta tubesisältöä voi katsoa alkuperäisen YouTube-sovelluksen tavoin.

Osa Googlen sovelluksista toimii puolestaan osittain – esimerkiksi Google Maps on mahdollista asentaa P40 Prohon ja se toimii karttojen ja navigoinnin osalta, mutta käyttäjä ei voi kirjautua sisään ja hyödyntää kirjautumista vaativia toimintoja. Lisäksi se herjaa ajoittain Googlen palveluiden puuttumisesta. Myös Google Chrome -selain on mahdollista asentaa toimivana puhelimeen.

Henkilökohtaisessa käytössä yleisesti olleista kolmansien osapuolien sovelluksista en saanut toimimaan Uberia, Woltia, HBO:ta sekä Tankille-sovellusta. Myös Netflix ei suostunut aiemmin toimimaan, mutta sovelluksen viimeisimmät versiot ovat tuoneet mukanaan muutoksia, joiden myötä sovellus tuntui pyörivän puhelimessa ongelmitta – tosin HD-materiaalia ei ole saatavilla Widewine L1 -suojaustason puuttuessa puhelimesta. Instagramin kanssa havaittiin testijakson alussa ongelmia, sillä kirjautumisruutuun siirryttäessä se jumiutui käynnistymislooppiin. Parin puhelimen uudelleenkäynnistyksen ja tarpeeksi monen parin päivän aikana tehdyn yrityksen jälkeen kirjautumisruutu lähti yhtäkkiä toimimaan ja sovellus toimi muutenkin sen jälkeen normaalisti. Osa sovelluksista saattaa valittaa käynnistäessä Googlen palveluiden puuttumista, mutta toimia silti normaalisti. Tällainen oli mm. OP Mobiili, jonka toiminnassa ei siis havaittu ongelmia herjasta huolimatta. Myös Nordean mobiilisovellusta käytettiin puhelimessa ongelmitta ja lisäksi Telian mobiilivarmenne toimi puhelimessa moitteetta.

Googlen palveluiden puute saattaa aiheuttaa sovelluksissa myös muita pulmia. Esimerkiksi Whatsapp-keskusteluhistoriaa ei ole mahdollista saada puhelimeen, sillä varmuuskopiot ovat varastoituna Googlen Drive-pilvipalveluun, eikä niihin pääse Huawein puhelimella kiinni. Tilanne on hieman vastaava kuin Apple iOS:n ja Googlen Androidin välillä vaihtaessa. Jos kalenterimerkinnät ovat Googlen tilillä, niitä ei ole tiettävästi mahdollista saada näkymään Huawein kalenterisovelluksessa, vaan ratkaisuksi on asennettava jokin kolmannen osapuolen kalenterisovellus, kuten Microsoftin Outlook.

Yksi erikoinen puute on karttapalvelut – Huawei on nimittäin ilmoittanut jo alkuvuodesta yhteistyöstään TomTomin kanssa, mutta toistaiseksi P40 Pron mukana ei toimiteta mitään esiasennettua karttasovellusta, eikä TomTom-yhteistyön hedelmistä ole toistaiseksi mitään tarkempaa aikataulua. Kuten jo sanottua, manuaalisesti asennetun Google Mapsin saa toimimaan P40 Prossa suurimmilta osin (ilman kirjautumismahdollisuutta), mutta itse asensin karttasovellukseksi Heren WeGo-karttasovelluksen, joka on tunnettu aiemmin Nokia-ajoilta Here Mapsina. Testijakson aikana se piti vielä ladata erikseen kolmannen osapuolen sovelluskaupasta, mutta tämän artikkelin julkaisuhetkellä se on ilmestynyt saataville myös AppGalleryyn, joka on erittäin hyvä asia. Testijaksolla AppGalleryssa ei nimittäin ollut tarjolla käytännössä ainuttakaan tunnettua käyttökelpoista karttasovellusta.

 

Mikä on siis yhteenvetoni parin viikon käytön jälkeen? Aihepiiriin perehtyneen harrastajan näkökulmasta P40 Prolla pärjäsi lopulta kohtalaisen hyvin, mutta ottaen huomioon puhelimen hintaluokan, ei markkinoiden suosituimpien sovellusten käyttöön saaminen saisi vaatia tämän tason harrastamista. Itse pystyisin tarvittaessa elämään melko vaivatta P40 Pron kanssa, mutta jos joutuisin maksamaan laitteesta 1000 euroa, en olisi valmis niin tekemään.

Peruskäyttäjän näkökulmasta asetelma on tällä hetkellä todella haastava, jollei suorastaan mahdoton. AppGalleryn sovellusvalikoima suosittujen nimikkeiden kohdalla on tällä hetkellä heikko, eikä Huawei ole tiedottanut toistaiseksi mitään tilanteen kehittymisestä. Peruskäyttäjä saa AppGalleryn ulkopuolisia sovelluksia puhelimeen PhoneClonella ja App Searchilla, mutta ratkaisu toimii vain lyhytaikaisena väliaikaisratkaisuna, sillä niiden kautta asennetut sovellukset eivät päivity ja aiheuttavat täten tietoturvariskin.

 

Suorituskyky

P40 Pro vietti io-techin ympärivuorokautisessa käyttötestissä melko tarkkaan kahden viikon ajan huhtikuun alkupuoliskolla. Puhelimessa ei havaittu mitään ongelmia Googlen palveluiden puuttumiseen liittyvät haasteet pois lukien. Laitteeseen ei tullut testijaksolla päivityksiä.

Peruskäytössä P40 Pron toiminta on erittäin nopeaa ja sulavaa, kuten tuhannen euron puhelimelta voi vaatia. Edeltäjämalli P30 Prohon rinnakkain vertailtuna nopeus on pikkuriikkisen nopeampaa, mutta ero vaikuttaisi olevan pääosin käyttöliittymäanimointien pituudessa. Huipunopealle OnePlus 8 Prolle P40 Pro jää sen sijaan hieman kakkoseksi sekä käyttöliittymän nopeudessa että sovellusten avautumisessa.

Pelikäytössä PUBG Mobile toimii HDR + Extreme -asetuksilla sujuvasti ja ongelmitta. Testasimme myös Asphalt 9 -peliä, joka on ladattavissa AppGallerystä. Puhelin ei lämmennyt puolen tunnin PUBG Mobile -pelisession aikana merkittävästi.

Järjestelmäpiirin jäähdytyksen toimintaa koeteltiin käytännön testikäytön ohella myös CPU Throttling- sekä GFXBench Battery Test -rasitustestien avulla. 15 minuutin prosessorirasitustestissä suorituskyky laski alle puoleen maksimistaan, joka ei ole erityisen hyvä suoritus. Suorituskyky pysyi maksimissaan kuutisen minuuttia, jonka jälkeen se throttlasi noin parin minuutin välein maksimisuorituskyvyn ja noin 50 % suorituskyvyn välillä. Myös grafiikkasuorituskyvyn käyttäytyminen äärimmäisessä rasituksessa oli vastaavaa, sillä GFXBenchissä suorituskyky pysyi ensin jonkin aikaa tasaisesti maksimissa, jonka jälkeen vaihteli jaksottain 45 %:n ja maksimin välillä. Testien perusteella vaikuttaisi siis siltä, että virranhallinta pyrkii tarjoamaan piirillä maksimisuorituskykyä mahdollisimman pitkään, mutta sen seurauksena piiriä täytyy jäähdytellä huomattavasti alhaisemmilla throttlauskellotaajuuksilla. Maininnan arvoisena seikkana puhelin tuntui pitkässä GFXBench-rasituksessa lämpimältä, mutta ei kuumalta.

Synteettisten suorituskykytestien vertailukohdiksi valitsimme Exynos 990 -piiriä käyttävän Samsung Galaxy S20 Ultran, Snapdragon 865 -piiriä käyttävän OnePlus 8 Pron sekä edellisen sukupolven Kirin 980 -piiriä käyttävän P30 Pro -edeltäjämallin.

Kuten testituloksista voi päätellä, alkusyksystä lanseerattu Kirin 990 -piiri ei pärjää suorituskyvyssä puoli vuotta myöhemmin markkinoille tulleille kilpailijoilleen. Suorituskyky ei ole siitä huolimatta huonoa, vaikka nopeuskuninkuus meneekin jälleen uusimman sukupolven Snapdragonille. Etenkin grafiikkapuolella Huawein lippulaivapiiri jää jälkeen Snapdragon 865:stä – suorituskyky on Full HD -tarkkuudella suunnilleen samalla tasolla kuin kilpailijan korkeammalla QHD-tarkkuudella.

Huomionarvoisena seikkana tallennustilan luku- ja kirjoitusnopeutta mittaavaan Androbench 5 –testin tulokset on ajettu mukautetuilla, paremmin tosielämän käyttöä vastaavilla asetuksilla (1 thread, 300 Mt file size, 256 kt buffer size), joita on käyttänyt mm. Anandtech-sivusto testeissään. Androbenchin tulokset ovat täten suhteessa alhaisempia kuin vakioasetuksilla ajetuissa testeissä.

 

Akunkesto

Akunkeston suhteen odotukset P40 Prolle olivat odottavaiset, sillä yrityksen aikaisemmat huippumallit ovat pärjänneet sillä saralla suorastaan erinomaisesti. 5G-tilan virrankulutusta emme valitettavasti päässeet eSIM-liittymän puuttumisen vuoksi testijaksolla kokemaan, vaikka sen testaaminen olisikin ollut erittäin mielenkiintoista.

Noin pari viikkoa kestäneellä testijaksolla alkupuolisko puhelinta käytettiin täydellä 90 Hz:n ruudunpäivitysnopeudella ja loppupuolisko alemmalla 60 Hz:n asetuksella virrankulutusvaikutuksen tutkimiseksi.

Testijakson ensimmäisellä puoliskolla käyttö sattui olemaan melko kevyttä ja 0,5-1,5 tunnin näytön päälläoloajalla päästiin noin 75-85 % varaustasoon päivän päätteeksi. Hieman raskaammalla 3-4 tunnin näytön päälläoloajalla varaus laski noin 50 %:n tuntumaan, joka oli kohtalaisen hyvä suoritus.

Testijakson toisella puoliskolla näytön virkistystaajuutta laskettiin ja se vaikutti tuovan pienen parannuksen akunkestoon. 2-3 tunnin näytön päälläoloajalla akun varaus laski 65-75 % tienoolle ja yhdellä latauksella selvittiin toistuvasti varsin vaivatta kahden päivän yli. Varsin tyypillinen kahden päivän suoritus oli 4,5 tuntia näytön kokonaispäälläoloaikaa ja akun varauksesta jäljellä noin kolmannes toisen päivän päätteeksi.

Testijakson puhelimenkäyttöprofiiliin kuului mm. WhatsApp- ja Slack-viestittelyä, Twitterin ja Instagramin selailua, sähköpostien lukemista, karttasovelluksen selailua ja navigointia, nettiselailua, muutamia puheluita, lyhytjaksoista pelailua ja kameran käyttöä mobiiliverkkoyhteyden, Bluetoothin, WLAN:in ja synkronointien ollessa jatkuvasti päällä. Käyttöjärjestelmän teema oli asetettu suurimman osan ajasta tummaksi. 

Synteettisissä akkutesteissä P40 Pro saavutti varsin hyvät tulokset, mutta jäi silti jälkeen edeltäjämalli P30 Prosta. YouTube-videon toistotestissä P40 Pron tulos ei ollut erityisen hyvä, sillä tunnin videotoisto söi akkua noin kahdeksan prosenttia, eli laskennalliseksi kokonaistoistoajaksi muodostuu noin 12,5 tuntia. Näytön virkistystaajuutta laskemalla saimme tulokseen pienen parannuksen.

Grafiikkarasitusta simuloivan GFXBench Battery -testin tulos on hyvä, mutta jää täydellä virkistystaajuudella edeltäjämallista. Tiputtamalla virkistystaajuuden 60 hertsiin, nousee tulos lähes 400 minuuttiin. GFXBenchin kohdalla on kuitenkin hyvä huomioida, että grafiikkasuorituskyky vaihtelee pitkässä rasituksessa varsin paljon, kun taasen kilpailijoista esimerkiksi OnePlus 8 Pro pystyy pitämään sen varsin tasaisena.

Sekalaista yleiskäyttöä simuloivassa PCMarkin akkutestissä P40 Pro saavutti hyvän yli 11 tunnin tuloksen, joka jää kuitenkin jälleen jälkeen edeltäjästä. Kilpailijoihin verrattuna se kuitenkin edustaa testaamiemme puhelimien parhaimmistoa tässä luokassa.

P40 Pron akku latautuu mukana toimitettavalla 40 watin laturilla melko vauhdikkaasti. Puolessa tunnissa akku latautuu tyhjästä lähes 80 %:iin ja täysi lataus ottaa noin tunnin. Puhelin lämpenee latauksessa selvästi, mutta ei kuumaksi asti. Langatonta pikalatausta ei päästy vielä testaamaan, sillä Huawein 27 watin langatonta pikalaturia ei ollut vielä saatavilla.

 

Yhteenveto

Aivan kuten viime syksynä julkaistu Mate 30 Pro, myös uusi Huawei P40 Pro on muotoilultaan sekä rakenteeltaan tyylikäs ja laadukkaan tuntuinen puhelin ja sen tekniset ominaisuudet ovat muiltakin osin varsin hyvin tasapainossa. Huoneen elefantti löytyykin softapuolelta ja pureudummekin siihen tällä kertaa ensimmäisenä.

Googlen palveluiden puuttuminen aiheuttaa Huawein tällä hetkellä erittäin haastavaan asemaan ja vaikka yritys on onnistunut kehittämään melko lyhyessä ajassa oman korvaavan palvelukokonaisuuden, ei se toimi vielä lähellekään Googlen vastaavan tapaan. Kaksi suurinta ongelmaa ovat tällä hetkellä AppGallery-sovelluskaupan tarjonnan suppeus sekä täysin yhteensopimattomat suositut Googlen rajapintoja käyttävät kolmannen osapuolen sovellukset.

Harrastaja pärjää P40 Pron kanssa vielä kohtalaisen hyvin, kunhan ottaa selville mistä kautta sovelluksia on helpointa hankkia, ja kunhan yhteensopimattomien sovellusten joukossa ei ole mitään itselle täysin kriittistä nimikettä. Toki yli 1000 euron hinta vaatii sen, että harrastajalta löytyy todellista merkkiuskollisuutta Huaweita kohtaan.

Peruskäyttäjälle P40 Prota ei sen sijaan voi tällä hetkellä hyvällä omallatunnolla suositella. Peruskäyttäjä on suurissa ongelmissa yleisimpien sovellusten hankkimisen kanssa ja jos sellaiset asentaa puhelimeen Phone Clone -sovelluksen tai App Search -sivuston kautta, on muutaman kuukauden päästä luvassa potentiaalisia ongelmia automaattisesti päivittymättömien sovellusten tietoturvan kanssa.

Rautapuolen toteutus on P40 Prossa tasapainoinen kokonaisuus. Näyttö ja järjestelmäpiiri ovat hyviä, mutta eivät markkinoiden terävintä kärkeä. Toisin kuin kilpailijoissa, 5G-modeemi on integroitu järjestelmäpiiriin. Akunkesto on hyvällä tasolla, mutta ei aivan edeltäjämallin veroista. 5G-yhteyden käytön kannattaa varautua tuovan lisäsiivun virrankulutukseen. Plussaa ropisee myös nopeista latausvaihtoehdoista sekä infrapunaa käyttävästä kasvojentunnistuksesta.

P40 Pron takakameratoteutus on monipuolinen kokonaisuus ja yksi markkinoiden tämän hetken parhaimmista. Parhaimman puhelinkameran titteli riippuu pitkälti siitä, mitä ominaisuuksia käyttäjä kameraltaan kaipaa. P40 Pron kaikkien kolmen kameran kuvanlaatu on melko tasavahvaa ja muuttunut hieman luonnollisemmaksi edeltäjämalliin nähden. Etenkin ultralaajakulmakameran kuvanlaatu on markkinoiden huippua. Telekameran polttoväli saattaa tosin olla joillekin käyttäjille turhan pitkä ja kuvanlaatu pääkameran ja telekameran välillä on vain keskivertoa. Videokuvan laatu on kohtalaisen hyvää, mutta ei yllä Applen tai Samsungin tasolle.

Yhteenvetona P40 Pro on Huaweilta teknisesti asiallinen suoritus, mutta ohjelmistopuolen puutteet ovat tällä hetkellä niin suuria, ettei laitetta voi suositella kuin harrastajalle, joka ymmärtää täysin tämänhetkiset puutteet ja kykenee selviytymään niiden kanssa. Täytyy vain toivoa parasta, että Huawei saa mobiilialustansa ja sovelluskauppansa iskuun, sillä kilpailu mobiilimarkkinoilla tekee aina hyvää ja Googlen monopolimainen asema kaipaisi ehdottomasti horjuttamista.

Plussaa

  • Laadukkaan tuntuinen ja miellyttävästi muotoiltu rakenne
  • Huippuluokan näytön ja ulkomittojen välinen suhde
  • Kirin 990 -piirin suorituskyky (varauksin kilpailijoihin nähden)
  • Muistikorttipaikka
  • Monipuolinen takakamera kolmella polttovälillä
  • Kameroiden tasavahva valokuvanlaatu kaikissa olosuhteissa
  • Nopea infrapunakasvojentunnistus
  • Nopea pikalataus
  • Langattoman pikalatauksen sekä käänteisen langattoman latauksen tuki
  • EMUI 10 -käyttöliittymän monipuoliset lisäominaisuudet ja asetukset

Miinusta

  • Sovellusten heikko tarjonta Huawein omassa sovelluskaupassa
  • Googlen rajapintoja käyttävät sovellukset eivät toimi puhelimessa
  • Monokaiutin
  • Puhelimessa ei Widevine L1 -tukea, joten HD-sisällön striimaaminen ei onnistu
  • IP68-suojauksesta huolimatta takuu ei kata automaattisesti vesivaurioita
  • Kirin 990 –järjestelmäpiirin suorituskyky ei pärjää tämän vuoden lippulaivapiireille
  • Ohjelmistolle ei annettu päivityslupauksia
  • Hinta

Huomioitavaa

  • AppGallery-sovelluskaupan tarjonta on tällä hetkellä puutteellinen
  • Kaikki Android-sovellukset eivät toimi tällä hetkellä P40 Prossa
  • Suurehko paino
  • Muistikorttipaikka käyttää Huawein omaa NM-korttia
  • Ei 3,5 mm:n ääniliitäntää
  • Suomessa saatavilla vain 5G-malli
  • Molemmilta puolin lasinen kuorirakenne on arka tiputuksille

 

 

This site uses XenWord.
;