Apple julkaisi yllätyksenä, joskin jo huhuttuna sellaisena, uudet M2 Pro- ja M2 Max -järjestelmäpiirit sekä kyseisiä piirejä käyttävät vuoden 2023 versiot MacBook Pro -kannettavista ja päivitetyn version Mac Ministä.
Sekä Mac Mini että 14- ja 16-tuumaiset MacBook Pro -kannettavat ovat säilyneet ulkoisesti ennallaan ja päivitykset ovat laitteiden suorituskyvystä huolehtivissa järjestelmäpiireissä ja entisestään parantuneessa akunkestossa, joksi valmistaja lupaa jopa 14-tuumaiseen malliin 18 tuntia ja 16-tuumaiseen puolestaan jopa 22 tuntia.
Vuoden 2023 Mac Mini saapuu myyntiin viime vuoden MacBook Aireista ja 13-tuumaisesta MacBook Prosta tutulla M2-piirillä ja uudella M2 Prolla. MacBook Pro -kannettavat puolestaan tulevat tarjolle M2 Prolla sekä M2 Maxilla.
M2 Pro on vanhemmasta M1 Prosta tuttuun tapaan M2:n kanssa samaan arkkitehtuuriin pohjautuva piiri suurempaan ja tehokkaampaan malliin skaalattuna. Piiri on valmistettu toisen sukupolven 5 nm prosessilla ja sisältää 40 miljardia transistoria. M2 Pro sisältää 12-ytimisen prosessorin, joka muodostuu kahdeksasta korkean suorituskyvyn ytimestä ja neljästä energiatehokkaammasta ytimestä sekä 19-ytimisen grafiikkaohjaimen. Piiri tukee maksimissaan 32 gigatavua RAM-muistia M1 Prohon nähden tuplasti suuremmalla 200 Gt/s kaistanleveydellä, jota, vanhemmista piireistä tuttuun tapaan, myös grafiikkaohjain käyttää.
Applen mukaan M2 Pro tarjoaa M1 Prohon verrattuna 20 prosenttia paremman prosessorisuorituskyvyn ja 30 prosenttia paremman grafiikkasuorituskyvyn. Neural Enginen nopeutta puolestaan on kehitetty 40 prosenttia edeltäjästään. Mac Minin osalta M2 Pron luvataan olevan pelisuorituskyvyltään jopa 15 kertaa nopeampi kuin nopein vielä Inteliä käyttäneistä Mac Mineistä.
M2 Max puolestaan on totuttuun tapaan vieläkin suurempi ja tehokkaampi piiri. M2 Max sisältää 67 miljardia transistoria, mikä on 10 miljardia M1 Maxia enemmän. Maxin RAM-muistimäärä voi maksimissaan olla peräti 96 gigatavua ja muistikaistaa piirissä on tarjolla tuplat M2 Prohon nähden, eli 400 Gt/s. Prosessorin osalta M2 Max tarjoaa M2 Prosta tutun 12-ytimisen prosessorin, mutta grafiikkaohjain on huomattavasti jykevämpi 38-ytiminen malli, jonka luvataan olevan 30 prosenttia M1 Maxin grafiikkaohjainta tehokkaampi.
MacBook Pro 14, MacBook Pro 16 ja Mac Mini ovat ennakkotilattavissa välittömästi edullisimmillaan 2529 €, 3129 € ja 749 € hinnoin. Kaikkien tietokoneiden toimitukset alkavat 24. tammikuuta.
Niin ja tarkennuksen arvoinen juttu on se, että CPU and GPU voivat käsitellä muistia suoraan, sitä ei tarvi missään vaiheessa erikseen siirtää CPU:n ja GPU:n välillä.
These MacBooks DIED from SSD Failure & How To Prevent It (Not for RICH dudes!!) – YouTube
Itse pärjäsin melkein 8 vuotta Macbook Airilla, jossa oli KAKSI gigaa rammia. Tuo käytti myös virtuaalimuistina SSD:tä ja näppärästi hoitui kaikki arkiasiat myös lyhyitä lomavideoita käsitellen eikä tuntunut jäävän ikinä muistista kiinni hommat. Tonnin läppäri jatkoi elämäänsä uuteen kotiin 200 euron välirahalla.
Väittäisin, että rikki menevä SSD on enemmänkin huonoa tuuria ja poikkeus, kuin sääntö. Jos suunnittelussa olisi oleellisia virheitä, niin uskoisin jonkinlaisen korjauskampanjan iskevän. Mutta mäkkien myyntivolyymitkin ovat sitä luokkaa, että kymmenetkin vialliset laitteet menevät normaaliin vikaherkkyyteen.
" We have confirmed with the Blackmagic Disk Speed Test benchmarking app that SSD read and write speeds for the new 256GB Mac mini are each around 1,500 MB/s, which is anywhere from 30% to 50% slower than read and write speeds for the equivalent previous-generation model " Kiitos Timo
Todennäköisesti siis qlc paskaa, joka on hitaampaa ja kestää vähemmän.
Toisaalta taas, tuo on ihan hyvä tapa pakottaa käyttäjiä suosimaan pilveä paikallisten levyjen sijaan. Nykyisin kun yhä enemmän ja enemmän softia pyörii suoraan pilvestä, tilan tarve jää lähinnä suurelle määrälle mediaa, tai offline-tilassa työskenteleville.
Mitä itse koneisiin tulee, MacBook Pro:ssa olisi saanut jo olla OLED-näyttö.
Menisi ainakin suoraan roskakoriin koko kone jos siinä olisi joku juuri ja juuri 200nit kirkkauteen yltävä OLED-paskale josta ei näe mitään ulkona tai kirkkaassa toimistossa.
Isot oled-näytöt ovat ihan toivottomia huippukirkkauden suhteen. Tietysti himassa komerossa pimennysverhojen kanssa koneitaan käyttävät käyttäjät voivat olla eri mieltä, mutta kannettavaa kannettavana käyttävänä ahdistaisi jos näyttöä ei saisi nykyiseen ~400-500nits kirkkauteen.
Joku nas ja/tai pilvi on joka tapauksessa se ns. ainoa tapa hoitaa homma. Varmuuskopioiden ylläpitäminen käsin on aika vaivalloista.
M.2 levyjähän noihin saa thunderboltin läpi niin paljon kun haluaa pcie gen3 x4 nopeudella. Perusmallissa kaistaa on kahden portin verran ja pro mallissa neljän.
Mielestäni toi miniled taustavaloinen näyttö on aika hyvä kompromissi. Kirkkaus on todella hyvä ja olediin verrattuna lähinnä liiketerävyys kärsii.
Oled optio vois olla ihan hauska, mutta jos vain yhtä mallia pitää tehdä niin on tuollakin valinnalla pointtinsa.
Juurikin näin. Tämä ei nyt välttämättä ole se yleisin käyttötapaus, mutta teen etätöitä ja aamupäivän ajan koneen takana tohottaa kirkasvalo (parantaa minulla unirytmiä). Nykyisen MacBook Pro:n taustavalo on täysillä ja riittää juuri ja juuri siihen, että näen mm. tämän tekstin selkeästi. OLED näytöllä jäisi varmaan haaveeksi. Nuo uudet pystyy parempaan kirkkauteen, mikä on erittäin tervetullut parannus itselleni.
Ainakin itselle 200 nitsiäkin riittäisi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Toimistolla harvoin tiristelisin läppärin näytöllä, kuin korkeintaan neukkarissa satunnaisesti. Ulkona läppäriä ei juurikaan tule käytettyä ja kun tuleekin, harvoin käytän sitä tuntitolkulla. Toki kaikki on tapaus- ja käyttäjäkohtaista, joten OLED olisi silti voinut olla yhtenä valintana.
Apple on tuomassa OLED näytöt myös isoihin iPad:eihin, joten epäilisin että vaihtoehto on poissuljettu. iPadeja vasta käytetäänkin milloin missäkin.
Et siis edes käytä koko näyttöä ja silti oled pitäisi olla. Miksi?
Kuinka niin en käytä? Käytän sitä toki kaikkialla muualla kuin pelkästään toimistolla tai ulkona.
Olkoot syinä vaikka median editointi tien päällä, leffojen ja sarjojen katsominen yms materiaalin kuluttaminen. Toinen etu saattaa olla myös akun kesto (joskus tulevaisuudessa), kun koko paneelia ei tarvitse jatkuvasti taustavalaista. En siis tarkoita etteikö MiniLED olisi kelvollinen, vaan toivoisin OLED:n olevan vaihtoehtona heille joiden käyttö poikkeaa kirkkaassa tilassa työskenteleviltä.
Tien päällä auringossa?
Leffan katselu läppärin näytöltä kuulostaa muutenkin niin vammaiselta, että ihan sama. Ja silloinkin pitäisi katsoa pilkkopimeässä, että huomaisi ehkä eron.
FALD LCD:ssä ei tarvitse jatkuvasti valaista koko paneelia.
En näe edellä mainituissa mitään perustetta OLED:ille. Tämä näyttö ei oikeasti häviä edes leffojen ja sarjojen katselussakaan LG:n OLED telkkarille. Tai sitten saa olla melko optimaaliset olosuhteet, jos alkaa eroavaisuuksia etsimään esimerkiksi mustan tasosta. Väittäisin, että 99% ihmisistä ei erottaisi merkittävää eroa näiden välillä missään normaaleissa olosuhteissa ja pitää muistaa, että vaakakupissa on toisella puolella ne OLED:n negatiivisetkin puolet kuten kiinnipalaminen. Tuota ainakin LG:t tekevät, mutta onneksi toistaiseksi ollut vain väliaikaista palamista. Akku kestää ainakin toistaiseksi reilusti toistakymmentä tuntia vaikka videoitakin katselisi, joten pitkälle saa mennä hakemaan OLED:in paremmuutta sen suhteen.
Itse en taas näe mitään järkeä alkaa valmistamaan montaa erilaista mallia, kuten kilpailijoilla tuntuu olevan tapana. Menee vain tuotantoketjut sekaisin ja koska katteet pitää olla kohdillaan, tarkoittaisi tuo myös todennäköisesti hintojen nousua. Kannattaa oikeasti mennä tekemään side-by-side vertailua, jos epäilee tämän Macbookin näytön riittävyyttä OLED:n rinnalla. On tullut itse peilattua näyttöä tuohon LG:n OLED:iin muutamia kertoja, tosin mielummin katson tätä läppärin näyttöä jo ihan pikselitiheyden takia, mutta väritoisto, musta ja kirkkaus ovat kaikki kyllä ihan ensiluokkaista tässä.
Näissä on todella hyvä väritarkkuus, ja en ymmärrä että mitä hyötyä siitä oledista olisi mainitsemissasi käyttökohteissa.
Tosiaan koko paneelia ei nytkään taustavalaista ellei ole tarvetta sille. Median editointiin nämä ovat markkinoiden parhaimpia.
Oledin edut tulevat esiin vasta erittäin haastavalla materiaalilla (starfieldit vaikka), mutta millään käytännön sisällöllä et eroa näe.
Oletko noita applen miniledejä siis käyttänyt ja todennut huonoiksi, vai mistä tuulee?
Myönnän etten ihan noita muutaman vuoden vanhoja MacBook Pro:ita päässyt testaamaan kiitos etätöiden ja nyisen tavan tehdä töitä. Positiivista kuulla että kehitystä on oikeasti tapahtunut, olkoot LCD mitä se on. Se mitä Macbookkeihin tulee, olen miltei aina pitänyt ne ehdottomasti parhaimpina mitä tulee yleislaatuun ja tyyliin. Oma nykyinen työläppärikin vaihtuu Macbook:iin seuraavan päivityksen yhteydessä.
Ei se ongelma juotetuissa kammoissa kosketakaan keskimääräistä enemmän muistia ostavia. Esim. työkaveri osti Dellin 2500 euron 2-in-1 -koneen ja muistia tuli vain 16 gigaa tuon hintaluokan koneeseen. Vuosi sitten oli tarjolla 8 gigan muistilla monenlaisia koneita M1-Appleista alkaen. Jossain halvemmissa surffauskoneissa voi olla vain 4 gigaa juotettuna. Nämäkin ovat ihan riittäviä tiettyyn käyttöön, mutta ongelmia tulee, kun töihin ostetaan myös "vääränlaisia" koneita ja lisämuistin tarve käy jo vuoden tai kahden sisään ilmi koneen ostosta. Lisäksi jos koneita olisi tarkoitus kierrättää tyypillisen leasing-ajan päätteeksi, noilla on paljon vähemmän käyttöarvoa siinä kohtaa.
SSD:ssäkin ongelmat realisoituvat niitä halvimpia juotettuja malleja ostavilla. Esim. QLC-solut ja pieni kapasiteetti tarkoittaa hitaampaa toimintaa (esim. Applen uudet mallit pienillä levyillä) ja pienempää kirjoitusmäärää. Ehkä nykyään on herätty jo tähän, mutta joitain vuosia sitten oli parikin ohjelmaa (Spotify, selaimet), jotka kuluttivat ennätysnopeasti SSD:tä. On harmillinen tilanne, jos koko kone menee lukkoon SSD:n kirjoitussuojauksen aktivoiduttua.
se että itse olet, ei tarkoita että tämä monelle normikäyttäjille olisi kynnyskysymys.
vähän harrasteneisuutta vaatii komponettipäivitykset, kovalevy ja prossupäivitykset vaikka sellaiset olisi normiläppärissä mahdolliseksi tehty.
vähän enemmän vaatii harrasteneisuutta maccipuolella, jossa komponentit on juotettuja, eikä lähtökohtaisesti tarkoitettu vaihdettavaksi. Kuumailmapuhallinta käyttämällä niitä pystyy kuitenkin vaihtamaan.
Noh mutta näissä syyttävä sormi osoittaa hankintayksikköä kohtaan
Tietynlaista sumutusta tietysti se, että nuo hinnat alkaen -mallit ovat "rampautettuja" siinä mielessä. Mutta valveutuneempi kuluttaja, ammattiostaja tai edes (ammattitaitoisen) myyjän puheita kuunteleva gigantinmatonkuluttaja osaa ottaa tämän huomioon laitetta ostaessa. Jos tiedosta/varoituksista huolimatta ostetaan se 8gb/256gb malli ja sitten kirotaan kun se on käyttökelvoton/arvoton niin syy löytyy peilistä.
Ihan samaa mieltä, mutta esim. nuo "laatukoneiden" halvimmat mallit ovat aika ongelmallisia siinä suhteessa, että niistä koitetaan muilta osin tehdä kestäviä ja laadukkaita, mutta sitten speksien puolesta voi olla SER-tavaraa yllättävän nopeasti.
Joskushan esim. opiskelijoille suositus oli ostaa jostain taitonetistä vanha yritysläppäri. Mietin, miten tällekin markkinalle käy, jos vanhoja koneita ei voi "boostata" uudemmilla osilla jälkimarkkinoita varten. No, on noita yritysläppäreitä edelleen vaihdettavilla osilla, mutta kasvava osa ei ole.
Katselin myös, että jos on noin 1900€ rahaa pistää, saa MBP M2-koneen 512 GB levyllä ja 8 GB muistilla hintaan 1889€. Vastaavasti HP EliteBook 1040 G9:n saa 64 GB:n DDR5-4800:lla (kaksi kanavaa) ja 2 TB:n M.2-levyllä Suomesta kaikki osat posteineen 1919€. Jälkimmäisestä jää vielä ylitse 16 GB:n muisti ja 512 GB:n SSD myytäväksi. Niistä nyt voi saada helposti saada vielä 40-50€ ellei enemmäkin. Applella myös 3v Applecare+ maksaa 279€ lisää kun EliteBookissa on 3v onsite-takuu vakiona. Toki Apple on Apple, mutta vain hintaa katsomalla voi harhautua. Mainitaan nyt vielä, että M2 on tietenkin täysin eri SoC kuin EliteBookin Intel, mutta voin helposti kuvitella tilanteita, joissa muisti/levy tulee pullonkaulaksi, mutta vaikkapa vanhalla käytettynä ostetulla koneella pieni odottelu on hyväksyttävää.
Jos ei itse osaa, niin koneen voi käyttää päivitettävänä, ei se maksa juuri mitään VS täysin uusi kone. Ja on myös lunnon kannalta hyvä, kun e jätettä syntyy paljon hitaammin.
Niitä applen SSD:tä ei todellakaan vaihdeta millään "kuumailmapuhaltimella" keittiön pöydällä vaan tarvitaan pintaliitostyöasema ym tarvikkeet, eikä onnistuminen ole mitenkään täyn taattu.
Applen juotettu SSD on silkkaa ja täysin puhdasta perseilyä, jolle ei ole yhtäänmitään puolustusta, muutakuin se, että apple saa maksimoitua myyntinsä, kun joudutaan uusimaan koko laite selkeästi useammin. Asiasta pitäisi nostaa iso meteli, niin tilanne korjautuisi. Valitettavasti applen ostajat sallivat perseensä kairaaminen jatkuvasti..
SSD on periaatteessa kai vaihdettavissa kohtuullisella vaivalla, jos pintaliitoshommat sujuvat tasolla Louis Rossmann. Jos ei, niin kustannusten odotusarvoon kannattaa laskea myös koneen romuttumisen hinta. Mitenköhän noiden interposer-ratkaisujen kanssa – kotisohvalta käsin tehtävissä?
Applellahan on lisäksi esim. puhelimissa käytössä koodattuja osia, joten ei niitä voi vaihtaa ellei DRM:ää samalla ohita. Varaosakanavien puolesta voi myös olla ongelma saada osia ennen kuin korjaamoilla alkaa olla vanhoja hajonneita runkoja hyllyillä.
Applehan on mm. tuottanut itselleen piirejä. Ja on sattunut sitten niin, että kyseinen tekele on ollut helposti hajoava ja niitä ei ole saanut mistään, joten kyseisten vikojen takia on jouduttu heittämään SERriin suuria määriä muutoin korjattavissa olevia laitteita. Apple pitäisi pakottaa osien myyntiin kohtuuhintaan kolmannen osapuolen huolloille, ilman mitään pykimisiä. Tai jos eivät toimita, niin toimittakoot uuden laitteen asiakkaalle, tuotevastuun nojalla, jos SSD sattuu hajoamaan, esim 3 tai 7 vuotta vanhassa koneessa….
Pintaliitospiirien vaihto ei nyt kyllä ikinä ole "kohtuullinen vaiva", varsinkaan kun vaihtoehtona on nyt standardi M2 SSD, jossa ei menetetä mitään. Ja jos vaihdettavuuteen panostettaisiin (eli SSD:lle pikku luukku, jonka takana teline, niin sen todellakin vois vaihtaa kukatahansa, ilman työkaluja..)
SSD: kun on vielä kuluva osa. Ja jos muistia on niukasti, niin sitä enemmän sitä SSD:tä käytetään kirjoittamiseen, joten sitä enemmän se kuluu. Ja mitä pienempi SSD, niin sitä vähemmän se kestää kirjoittamista..
Ei tuollaisessa korjauskelvottomassa paskassa tarvite olla, kuin yksi hajoava kohta ja siitä saadaan nopeasti ja helposti SER jätettä.. Tuollainen on oikeasti suunniteltua ja tahallista toimintaa, joka ei ole loppukäyttäjän etu..
Pitäiskö puhelimissakin olla vaihdettavat m.2 ssd:t?
Ihan hyvä kysymys, jos ei ollut tarkoitus kettuilla. Noihin ARM SoC-alustoihin on pienempiä ratkaisuja, esim. kannattaa katsoa vaikka Odroidin eMMC-piirit. Vastaavia pystyisi ihan hyvin tekemään UFS 4.0 -muisteillekin. Joihinkin puhelimiin saa SD-korttejakin ja kortteja on nykyään ainakin teratavuun asti.
Minusta puhelimissa kysymys on enemmän siitä, että puhelin ei ole oikein soveltuva työkalu noin isojen datamäärien lokaaliin käsittelyyn. Sis. tilalla + SD-kortilla pääsee pariin teratavuun. Mutta jos miettii vaikka kuva-arkistoja, ainakin vakiona tulevista galleriaohjelmista lähtien puhelimissa on kohtalaisen paske käytettävyys isojen tietomäärien kanssa. Tämä tietty pätee vaikka olisi pilvessä se data.
Toinen ongelma tietty on, että puhelimiin eivät valmistajat tarjoa välttämättä lainkaan major-versioiden välisiä kernelipäivityksiä ja muutenkin vain pari vuotta Androidin osalta. Sitten vielä se, että vaikka ostaisi kalliitakin puhelimia, webbisivut ja appsit muuttuvat tasaiseen tahtiin raskaammiksi ja esim. 10 vuotta vanha huippupuhelinkaan ei oikein selviä ilman näkyvää lagaamista perusasioista. Olen huomannut jo ihan sen, että Play-kaupasta pelkkä päivityksien asentaminen tuntuu varsin raskaalta vanhalla puhelimella. Jos vielä päivittää useammin kuin viikottain, päivitykset ovat jatkuvasti haittaamassa käyttöä.
Mutta kymmenen vuotta vanha romuläppäri hyötyisi merkittävästi muistista ja isommasta kovalevystä? Ei kai nyt sentään.
Eikös näissä applen läppäreissäkin ole muistikorttipaikka? Miniin taas saa thunderboltilla mielivaltaisen kokoisen tallennusjärjestelmän kiinni.
Näyttää loppupeleissä aika tilasyöpöltä (z height) verrattuna siihen että piiri olisi juotettu. Läppäriin varmaan ihan OK systeemi, jos pcie4 nopeus ei ole ongelma.
No se vähän riippuu.
10 vuotta vanha läppäri olisi siis luokkaa Intelin 3./4. sukupolvi. iGPU noissa on välttävä ja riittää lähinnä peruskäyttöön, muttei mihinkään 3d-hommiin. Netin videokulutukseen niihin on h264/vc1/vp9-kiihdytystä, DRM:n osalta en osaa luvata muuta kuin jotain sd-laatun Netflixiä. Erillisellä näytönohjaimella tehoa voisi löytyä kevyeen pelaamiseen vähintään useamman vuoden uudemman Ultrabookin verran. Muistia saisi 32 gigaa. Linux ja ZRAM käyttöön niin muisti tuntuisi kuin sitä olisi 48 gigaa. Parin teratavun SSD:n saisi ostettua koneeseen päälle satasella. Joihinkin koneisiinhan saa 2-3 levyä, kun ovat rungoltaan vähän nykyisiä paksumpia. Jos oikein lähtisi varustelemaan, joku 2 x 4 TB tai 3 x 2 TB SSD:t softa-RAID:ssa olisi ihan realistinen. Vielä läpinäkyvä lz4-pakkaus, niin efektiivinen levykaista olisi luokkaa 2,2-3,3 GB/s. Prosessori vähän tuhdimmassa koneessa olisi tyypillisen 5 vuotta vanhan Ultrabookin tasoa. Jos haluaisi ottaa riskin, meltdown/spectre-mitigaatiot pois käytöstä. AES-kiihdytetty levykryptauskin onnistuisi, mutta voisi syödä kyllä akkua. Kyllä pystyn ihan hyvin näkemään noille vielä monta vuotta käyttöä. Tietenkin miinuspuolena prosessori on aika ritsa ja vähänkään vaativampi laskenta tuottaisi odottelua. Vähävirtaiset mallit voivat kyllä olla aika romuja.
Näissä taitaa olla, jossain vanhemmissa ei ollut.
Edeltävässä mallissa ei ollut, muuten on pro-malleissa ollut muistaakseni aina. Näytti riittävän Applelle yksi askel harhaan ja ilmestyi korttipaikka takaisin.
Tämän listan mukaan 2016-2020 olisi MBP:stä puuttunut.
200 nitsiä on kyllä oikeasti todella vähän, etenkin jos on yhtään kirkkaampiin näyttöihin tottunut. Itsellä ollut työn puolestä 250 nitsin näyttö etähommissa, eikä tuota ollut todellakaan mukava käyttää jos työhuoneeseen tuli yhtään keskipäivän luonnonvaloa.
Joo just näin. Oli vähän epäselvä ilmaus ehkä, tarkoitin edellisellä mallilla ihan siis fyysistä mallia.
Sitten jos vielä ottaa huomioon käytön leasing-ajan jälkeen, niin TFT-näytöt himmenevät ajan myötä. Esim. kotona 400 nitsin Dellin 27" paneeli oli vielä ok 7-8 vuoden jälkeen ja näytön säädöissä varaa nostaa kirkkauksia kalibraattorin vaatimalle tasolle, mutta saman ikäinen 300 nitsin HP:n näyttö oli kirkkaus ja kontrasti maksimissa ja näytön asetuksilla vielä ikävästi RGB-tasapaino bugasi niin, että piti joko valita kirkkauden tai väritasapainon välillä. Veikkaan, että kevyessäkin kuvankäsittelyssä 250 nitsin näyttö vaikuttaisi hankalalta jo 5-6 vuodessa ellei jo alunperin. Tai sitten tekee töitä pimeässä huoneessa ikkunat kiinni.
Korttipaikkahan puuttuu vieläkin 13" MBP:stä, koska malli on tuota vanhaa designia.
Asiasta toiseen, harmi ettei näihin saa vielä Linuxia natiivisti. Menisi M2 Pro Mac mini heti hankintaan. Tuollaista rautaa kun ei muualta saa varmaan vuosikausiin.
Applella myös lähtökohtaisesti näytöt aina glossyjä, jolloin kirkkaudesta on paljon apua heijastuksien kanssa.
Niin… paljonko on keskiverto LCD-paneelin kirkkaus ja kelpaako se Applelle? Mulle 500 nitiä on minimi tällä hetkellä.
Hyvä huomio tuo virrankulutus.
Ei sitä tarvitse keksiä. Keskiverto OLED näytön koko ruudun kirkkaus ei yllä keskiverto LCD:n koko näytön kirkkauteen. Jokin pieni ala näkyy toki OLEDillakin kirkkaana. Mutta luepa OLED näytöltä auringon valossa vaikka vaalealla pohjalla olevaa uutissivua.
Jos puhutaan sanan keskiverto matemaattisesta määritelmästä, väite olisi kovin työlästä osoittaa puoleen tai toiseen. Esimerkkinä io-techin testissä käyneen Asus ZenBook Pro Duo -kannettavan OLED-näytön mitattu kirkkaus oli 364 nitiä. Nähdäkseni tuo on varsin tavanomainen lukema kannettavan näytölle.
Testissä Asus ZenBook Pro Duo -kannettava – io-tech.fi
http://www.io-tech.fi
Mac Studiossa on ei kolvattu ssd. Levyn vaihtaminen onnistuu fyysisesti, mutta kone ei suostu yhteistyöhön uuden levyn kanssa.
Lieneekö ihan full field luku vai mikä? Jos ”standardilla” 10% ikkunalla, niin ei toi kauheasti kyllä ole.
Itse aiheeseen, pystyykö Macejä käyttämään ilman, että antaa Applelle tietoja itsestään ja rekisteröityy johonkin? Mietin että hankkisin Mac minin pelkäksi surffailu- ja mediakoneeksi niin, ettei olisi ohjelmia Applen kaupasta asennettuna. Tämä voisi olla aina päällä ja saisi ne parisataa avoinna olevaa selaintabia omalle koneelleen, eikä mölyävää wintoosa-masiinaa tarvitsisi käynnistää kuin silloin, kun käyttää siinä olevia ohjelmia.
Ei taida vaatia vahvaa tunnistautumista.
Rekisteröityä täytyy, eli Apple Id pitää olla. Se on toki sitten toinen juttu mitä laitat ko. tunnuksen tietoihin, eli ihan huuhaata voit sinne syöttää. Puhelinnumero pitää antaa, salasanaresettiä varten.