Testissä OnePlus 11

Yhteenvetona OnePlus 11 ajaa melko hyvin asiansa yleispätevänä ylemmän hintaluokan älypuhelimena, mutta se ei silti varsinaisesti vakuuta asemassaan valmistajansa lippulaivamallina. Kylmä fakta nimittäin on, että kahden vuoden takainen OnePlus 9 Pro tarjoaa edelleen hyvin samankaltaisen käyttökokemuksen ja pystyy tarjoamaan jopa tiettyjä high-end-ominaisuuksia, jotka 11:sta puuttuu. Se jos mikä, ei ole hyvä kehityssuunta – ja se ei myöskään valitettavasti ole viime aikoina ollut pelkästään OnePlussan ongelma.

OnePlus 11:n suurimmat valtit ovat hyvä moderni näyttö, hyvät kaiuttimet, kohtalaisen hyvä akunkesto ja nopea pikalataus sekä pitkä päivitystuki. Snapdragon 8 gen 2 -piiri tulee löytymään useimmista muistakin kilpailijoista, joten sitä ei voi pitää varsinaisena kilpailuvalttina. Mitään suurta heikkoa kohtaa laitteesta ei varsinaisesti löydy, mutta edellä mainittuja ominaisuuspuutteita 11:n ostajan on pakko sietää. Kokonaisuus on muutoin melko tasapainoinen, mutta ominaisuuspuutteet tuovat keitokseen ikävän vivahteen. Varauksettomia suosituksia laitteelle on näillä eväin mahdotonta antaa, mutta jos puutteet ovat sinulle merkityksettömiä, kannattaa OnePlus 11 siinä tapauksessa pitää mielessä tämän hintaluokan vaihtoehtona.

Plussaa

• LTPO3 AMOLED -näyttö laadultaan markkinoiden kärkipäätä
• Snapdragon 8 gen 2 -piirin suorituskyky Android-markkinoiden kärkeä
• Nopea pikalataus johdolla
• Erittäin hyvät stereokaiuttimet
• Hyvä akunkesto varauksin
• Oxygen OS -käyttöliittymän päivityslupaus (4+5 vuotta)

Miinusta

• Videon laatu varauksin
• ”Telekameran video” otetaan pääkameralta
• 128 Gt tallennustila perusmallissa varauksin
• Ei suojausta vesiupotukselta
• Laturi käyttää USB-A-liitäntää, eikä tue korkeampia yleisen standardin USB-PD-lataustehoja
• USB-liitäntä tukee vain 2.0-versiota
• Ei langatonta latausta (edeltäjämallista löytyi)
• Heikko tuki korkean ruudunpäivitysnopeuden peleille
• OxygenOS on ottanut jälleen uuden askeleen Oppon Color OS:n suuntaan

Huomioitavaa

• Laturi toimitetaan pakkauksen mukana
• 128 Gt versiossa tallennustila on vanhempaa UFS 3.1 -tyyppiä

OnePlussan vuoden 2023 ensimmäinen laitejulkaisu on OnePlus 11 -huippumalli, jonka suhteen yritys noudattaa hieman erilaista linjausta viime vuoteen nähden. Viime vuoden alussa nähtiin nimittäin pelkästään 10 Pro -malli ja 10-perusmalli jäi kokonaan puuttumaan. Nyt puolestaan Pro-lisänimi on jätetty pois ja yritys julkisti pelkästään 11-mallin.

Nimeämismuutos hämmentää hieman ja herättää kysymyksiä siitä, mille mallille uusi OnePlus 11 lopulta on seuraaja? OnePlussan mukaan yritys on halunnut selkeyttää mallistoaan ja Pro-lisänimi on siksi jätetty pois mallinimestä, vaikka kyseessä onkin yrityksen tämän vuoden lippulaivamalli. Toisin sanoen 11 on tarkoitettu seuraajaksi 10 Prolle.

OnePlus 11:n hinnoittelu Suomessa alkaa 879 eurosta. Sillä saa perusmallin, jossa on 8 & 128 Gt:n muistiyhdistelmä. Hinta on 180 euroa korkeampi kuin viime syksynä julkaistulla 10T-mallilla, mutta taasen pari kymppiä vähemmän kuin viime vuoden 10 Pro -mallilla. Muistimäärät tuplaava 16 & 256 Gt muistivariantti maksaa puolestaan 949 euroa.

Tässä artikkelissa perehdymme OnePlus 11:een kattavan noin kolmen viikon ympärivuorokautisen käyttötestin pohjalta.

 

Mitä uutta?

OnePlus 11:n edeltäjä on OnePlus 10 Pro (kuvassa oikealla), johon nähden on tapahtunut varsin paljon muutoksia. Erot ovat seuraavat:

• Ulkomitoissa millin kymmenysten eroja
• Paino noussut 4 grammaa
• Järjestelmäpiiri on päivitetty Snapdragon 8 Gen 1:stä 8 Gen 2:een
• Laitteelle luvataan IP64-suojaustaso
• Latausteho on kasvatettu 80 watista 100 wattiin
• Tuki langattomalle lataukselle on poistettu
• Näyttö on päivitetty käyttämään LTPO3-tekniikkaa
• Bluetooth tukee uudempaa 5.3-versiota
• WiFi tukee uutta 7-versiota (päivityksellä)
• USB-versio on pudotettu 3.1:sta 2.0:aan
• Pääkameran resoluutio on noussut 48:sta 50 megapikseliin ja sensorikoko pienentynyt hieman
• Telekameran resoluutio on kasvanut 8:sta 32 megapikseliin ja sensorikoko kasvanut
• Telekameran zoom-kerroin on laskenut 3,3x:stä 2x:ään
• Ultralaajakulmakameran resoluutio on pudonnut 50 megapikselistä 48 megapikseliin ja sensorikoko kasvanut
• Ultralaajakulmakameran kuvakulma on kaventunut 150:stä 115 asteeseen
• Ultralaajakulmakameraan on lisätty automaattitarkennus
• Etukameran resoluutio on laskenut 32:sta 16 megapikseliin
• Päivitystuki on laajennettu 4&5 vuoteen

 

Pakkaus ja oheistarvikkeet

OnePlus 11:n pakkaus noudattaa jo useamman sukupolven aikana tutuksi tullutta punaista tyyliä. Monien kilpailijoiden nykypäivän toteutuksiin nähden pakkaus on edelleen varsin suurikokoinen – tässä OnePlussalla olisi paikka säästää luontoa pakkausmateriaalien ja rahtikustannusten osalta.

Valitettavana muutoksena pakkauksen toimitussisältö on kutistunut edeltäjämallista – mukana ei nimittäin enää toimiteta perustason suojakuorta. Pakkauksen toimitussisältö on seuraava:

• puhelin
• tervehdyskortti
• pikakäyttöohje
• käyttöturvatiedote
• SIM-korttikelkan irrotustyökalu
• USB-C – USB-A –kaapeli
• 100 W Super VOOC –laturi

 

Rakenne ja tekniset ominaisuudet

Fyysiset mitat:

• Ulkomitat: 163,1 x 74,1 x 8,5 mm
• Paino: 205 grammaa
• Näytön ja ulkomittojen suhde: 89,7 %
• Suojaustaso: IP64
• Materiaalit:
  • Näytön suojalasi: Gorilla Glass Victus
  • Takakuori: Gorilla Glass 5
  • alumiinikehys

OnePlus on päivittänyt 11:n ulkonäköä takakuoren osalta. Sukunäkö viimevuotisten 10T- ja 10 Pro –mallien kanssa on jäljellä, mutta kamerakehys on muutettu pyöreäksi ja se on entistä korkeampi. Kamerakehys jatkuu näennäisesti laitteen metallikylkeen asti, mutta todellisuudessa kyseessä on pelkkä visuaalinen kikka, sillä niiden välillä on todellisuudessa sauma.

Ulkomitoiltaan laite on melko tyypillinen luokassaan. Pituus on millin kymmenyksen tarkkuudella sama kuin edeltäjämallissa, leveys on kasvanut kaksi kymmenystä ja paksuus pienentynyt yhden kymmenyksen. Painoa on tullut lisää neljä grammaa. Kilpailijoihin verrattuna OnePlus 11 on 5,7 mm pidempi, 1,6 mm kapeampi, 0,9 mm paksumpi sekä 10 grammaa painavampi. iPhone 14 Plussaan verrattuna OP11 on puolestaan 2,3 mm pidempi, 4 mm kapeampi, 0,7 mm ohuempi sekä 2 grammaa painavampi.

Siinä missä OnePlus 10 Pron molemmat saatavilla olleet värivaihtoehdot olivat takakuoren osalta mattapintaisia, on OnePlus 11:n väreistä musta Titan Black mattapintainen ja vihertävä Eternal Green puolestaan kiiltäväpintainen.

Testikappaleemme edustaa mustaa värivaihtoehtoa, jonka takakuoren pinnassa on jonkinlainen todella hienojakoinen mikrotekstuuri, joka kimaltelee hieman sopivassa valaistuksessa. Vaikka pinta on matta, ei se varsinaisesti tunnu kädessä pitävältä, vaan on sen sijaan erittäin liukas. Liukkautta ihmettelivät myös lähes kaikki laitteen testijaksolla käteensä ottaneet henkilöt. Vahinkojen välttämiseksi suojakuori ei siis ole lainkaan hassumpi varuste, joten siksi on sitäkin harmillisempaa, ettei kuorta toimiteta enää pakkauksen mukana.

OnePlus 11:n rakenne perustuu tuttuun tapaan alumiiniseen sisärunkoon ja kehykseen sekä lasiseen etu- ja takapaneeliin. Näytön suojana on Gorilla Glass Victus –suojalasi ja takakuoressa puolestaan Gorilla Glass 5 –suojalasi. Alumiinikehys on viimeistelty puolikiiltäväksi, siinä missä edeltäjämallissa se oli mattaviimeistelty.

Laitteen rakenne tuntuu kädessä tukevalta (eli elä mainittavasti eikä natise) ja näyttää asiallisesti viimeistellyltä – osien sovitus on tarkkaa ja siistiä. Euroopan markkinoille rakenteelle on haettu IP64-suojaluokitus, joka tarkoittaa täydellistä pölysuojausta sekä suojausta roiskuvalta vedeltä. Se on parannus edeltäjämallista, jossa suojausluokitusta ei ollut lainkaan, mutta on myös hyvä muistaa, että kahden vuoden takaisessa OnePlus 9 Pro -mallissa oli vielä IP68-suojaus vesiupotukselle.

Näytön tekniset ominaisuudet:

• 6,7-tuumainen LTPO3 AMOLED –näyttöpaneeli
• 1440 x 3216 pikseliä, 20,1:9-kuvasuhde, 525 PPI
• 1300 nitin pistemäinen kirkkaus
• adaptiivinen ruudunpäivitysnopeus 1-120 Hz
• 10bit värintoisto, HDR10+, Dolby Vision, 100 % DCI-P3 & sRGB
• 1000 Hz kosketuksentunnistus (vain tuetuissa peleissä)
• reunoilta kaartuva Gorilla Glass Victus -suojalasi
• herätys kaksoisnapauttamalla, yötila, videon värien parannus, kuvan terävöittäminen, ympäristönäyttö

Näyttötekniikan osalta OnePlus 11 jatkaa ilahduttavasti markkinoiden kärjen tuntumassa. AMOLED-paneeli käyttää nyt uusimman sukupolven LTPO 3 –taustarakennetta tiettävästi ensimmäisenä puhelimena markkinoilla. LTPO 3 –tekniikan parannuksista on vielä vähän virallista tietoa, mutta OnePlussan mukaan se mahdollistaa entistä pienemmän virrankulutuksen sekä virkistystaajuuden tarkemman adaptiivisen säädön.

Kooltaan ja perusspekseiltään näyttö on pysynyt pitkälti samana viime vuodesta. Se tukee QHD+-resoluutiota ja on pitkiltä sivuiltaan kevyesti kaareutuva, joka auttaa tekemään laitteesta hieman kapeamman.

Näytön virkistystaajuus on mukautuva ja sen säätymisväliksi ilmoitetaan 1-120 hertsiä. Käytännössä näyttö reagoi kosketuksiin ja näytettävään sisältöön muuttaen virkistystaajuutta nopeammin kuin mikään muu io-techissä tähän mennessä testattu puhelin. Pääosin käyttöliittymässä liikuttaessa virkistystaajuus on 120 hertsiä ja kun liike loppuu tai näyttöön ei enää kosketa, taajuus putoaa nopeasti 10 hertsiin. Videosovelluksissa virkistystaajuus mukautuu näytettävän sisällön mukaan ja esimerkiksi karttasovelluksessa näyttö toimii 60 hertsin tilassa. Käyttökokemuksiemme perusteella näytön virkistystaajuus mukautuu erittäin joustavasti ja nopeasti.

Kuvanlaadultaan näyttö edustaa tänäkin vuonna markkinoiden kärkipäätä. Kuva on terävä ja värintoisto luonnollista. Kirkkaus säätyy automaattiasetuksella sekä HDR-materiaalia toistettaessa etenkin pistemäisesti korkeaksi, vaikkei ylläkään paperilla aivan markkinoiden suurimpiin kirkkauslukemiin.

Tekniset ominaisuudet:

• Qualcomm Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiiri
  • 1 x 3,2 GHz Cortex-X3 Prime -prosessoriydin
  • 2 x 2,8 GHz Cortex-A715 -prosessoriydintä (64 bit)
  • 2 x 2,8 GHz Cortex-A710 -prosessoriydintä
  • 3 x 2,0 GHz Cortex-A510 -prosessoriydintä
  • Adreno 740 GPU
  • integroitu X70 5G-modeemi
• 8 tai 16 Gt LPDDR5X RAM-muistia
• 128 Gt UFS 3.1- tai 256 Gt UFS 4.0 -tallennustilaa (vapaana 256 Gt:n mallissa noin 225 Gt)
• X70 5G –modeemi (integroitu), 5G NSA & SA, Sub 6 Ghz (N1, N2, N3, N5, N7, N8, N20, N25, N28, N30, N38, N40, N41, N48, N66, N71, N75, N76, N77, N78)
• LTE Cat.20/18 (2000/200 Mbit/s), 4×4-MIMO, 2 x nano-SIM dual-5G
• WiFi 802.1 a/b/g/n/ac/ax/be Wi‑Fi 7, 2×2 MIMO
• Bluetooth 5.3 (aptX HD, aptX, LDAC, LHDC, AAC, SBC), NFC
• GPS (L1+L5 Dual Band), GLONASS, Galileo (E1+E5a Dual Band), Beidou, A-GPS
• Stereokaiuttimet, Dolby Atmos
• 5000 mAh akku, kaksiosainen rakenne
  • USB-C 2.0
  • 100 W Super VOOC -pikalataustuki

Uusi vuosi tuo mukanaan luonnollisesti myös uuden sukupolven järjestelmäpiirit ja OnePlus 11 on ensimmäisiä Suomen markkinoille saapuvia puhelimia Qualcommin uudella Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiirillä. Piirin prosessorisuorituskyvyn luvataan olevan 35 % parempaa, mutta 40 % energiatehokkaampaa, ja grafiikkasuorituskyvyn vastaavasti 25 % nopeampaa ja 45 % energiatehokkaampaa.

Uusi neljän nanometrin prosessilla valmistettava Snapdragon 8 gen 2 -piiri sisältää edelleen kahdeksan prosessoriydintä, mutta niiden toteutus on muuttunut. Suorituskykyisin ydin on päivittynyt Cortex-X3 Prime -malliin, keskitehoiset ytimet on nyt toteutettu kahdella A710- ja kahdella A715-ytimellä ja energiapihejä A510-ytimiä on nyt neljän sijaan kolme. Uusi Adreno 740 -grafiikkasuoritin tukee nyt rautakiihdytettyä säteenseurantaa sekä Vulkan 1.3 -rajapintaa. Tekoälysuorituskyvyn luvataan olevan parhaimmillaan yli nelinkertaista edeltäjämalliin nähden. Spectra-kuvasignaaliprosessori sisältää nyt kolme Cognitive-ydintä, jotka hyödyntävät prosessoinnissa tekoälyä.

Järjestelmäpiirin jäähdytyksessä OnePlus kertoo käyttävänsä uutta Cryo-velocity-höyrykammioratkaisua, jonka pinta-alaksi kerrotaan 3685 neliömillimetriä. Lisäksi laitteen välirungossa käytetään 5673 mm2 alalla grafeenikerrosta sekä uutta kristallisoitua-grafeenia, joiden kerrotaan parantavan lämmönsiirtoa merkittävästi ja jäähdyttävän puhelinta myös näytön puolelta.

Tallennustilaosastolla uutta on UFS 4.0 -tekniikan käyttö, tosin jostain syystä vain 256 Gt mallissa. 128 Gt mallissa on edelleen UFS 3.1 -tekniikkaa. 128 gigatavun tallennustila alkaa muutenkin olla jo hieman harmillinen lähes 1000 euron puhelimessa, sillä Kiinan markkinoilla pienin tallennustilavaihtoehto on 256 gigatavua ja yläpuolelle on tarjolla myös 512 Gt malli, jota Suomessa ei myydä lainkaan. Kiinan muistivaihtoehdot olisikin toivonut näkevänsä myös Suomessa.

Yhteyspuolella viimeisintä huutoa edustaa järjestelmäpiirin ominaisuuskattaukseen kuuluva WiFi 7 -tuki, joka kuitenkin aktivoituu OTA-päivityksellä vasta myöhemmin. Bluetooth tukee uusinta 5.3-versiota. Ultra Wideband -tukea ei ole edelleenkään varustuksessa – toisin kuin Applen ja Samsungin lippulaivamalleissa. Lisäksi maininnan arvoisena uutena ominaisuutena X70 5G -modeemi mahdollistaa nyt kahden 5G-SIM-kortin käytön samanaikaisesti.

Akun kapasiteetti on säilynyt edeltäjämallin tapaan 5000 milliampeeritunnissa ja rakenteellisesti se koostuu kahdesta erillisestä kennostosta. Super VOOC -pikalataustekniikka tukee nyt 100 watin pikalatausta, eli nimellisteho on noussut 20 watilla, mutta toisaalta viime syksynä julkaistu 10T-malli kykeni peräti 150 watin tehoon, josta 11 jää selvästi. Akun mainostetaan latautuvan tyhjästä täyteen 25 minuutissa – testaamme lupauksen myöhemmin tässä artikkelissa.

Langaton lataus on puolestaan jostain käsittämättömästä syystä pudotettu pois ominaisuuslistalta, joka on tämän hintaluokan puhelimessa hyvin erikoinen ratkaisu. OnePlus vetoaa saamaansa käyttäjäpalautteeseen ja perustelee ratkaisua nopealla langallisella latauksella sekä langattoman latauksen vähäisellä käytöllä. Joka tapauksessa ominaisuuksien karsiminen ei ole koskaan hyvä asia, etenkin kun langatonta latausta voi pitää tämän hintaluokan puhelimissa perusominaisuutena.

• Alapääty:
  • SIM-korttikelkka
  • mikrofoniaukko
  • USB-C 2.0 -liitäntä
  • toinen puhelimen stereokaiuttimista
• Yläpääty:
  • mikrofoniaukko
  • kaiutinaukko
• Vasen kylki:
  • äänenvoimakkuuspainike
• Oikea kylki:
  • virta/lukituspainike
  • Alert Slider -liukukytkin
• Näytön yläkulma:
  • 16 megapikselin etukamera (Sony IMX471, 1,0 um pikselikoko), f2.45, kiinteä tarkennus

Painikkeiden ja toimintojen sijainnit ovat pysyneet lähes identtisinä edeltäjämalli 10 Prohon verrattuna. Alert slider -kytkin on onneksi säilytetty oikean kyljen yläosassa ja siitä voi fyysisesti vaihtaa äänellisen tilan, värinän ja äänettömän tilan välillä. Kytkin on sinällään tuntumaltaan mukava, mutta hieman kyljestä kohollaan olevana se tarttui testijakson aikana muutaman kerran taskun pieleen aiheuttaen asennon tahattoman vaihtumisen.

Alapäädyn USB-C-liitäntä on valitettavasti kokenut heikennyksen, sillä se tukee aiemman USB 3.1 -version sijaan enää USB 2.0:aa, jota ei tämän hintaluokan puhelimesta enää toivoisi näkevänsä. Toinen pieni muutos on yläpäädyssä, josta löytyy nyt kaiuttimen lisäaukko, josta ääni pääsee poistumaan kuulokeaukon ohella.

Stereokaiuttimien äänenlaatu on parantunut edeltäjämalliin nähden havaittavasti ja ne soivat kovempaa, puhtaammin, erottelevammin sekä toistavat matalampia taajuuksia aiempaa paremmin. Mittasimme 30 cm etäisyydeltä äänenpaineeksi noin 82,5 desibeliä, joka edustaa hyvää keskitasoa. Kokonaisuutena äänenlaatu on nykypuhelinmarkkinoiden parhaimmistoa.

Etukamerassa OnePlus on palannut käyttämään samaa 16 megapikselin sensoria, joka otettiin käyttöön ensimmäisen kerran 7 Prossa vuonna 2019. Ratkaisu on hieman erikoinen, sillä juuri edeltäjämalli 10 Prossa yritys siirtyi 32 megapikselin sensoriin.

Maininnan arvoisena seikkana OnePlus 11:n värinämoottori on tuntumaltaan melko voimakas ja napakka, edustaen ehdottomasti markkinoiden parempaa päätä.

 

Kamera

OnePlus on vaihtanut huippumalliensa kameramuotoilua varsin tiuhaan tahtiin viime vuosina ja uusia tuulia on tarjolla myös tänäkin vuonna – joskin tällä kertaa sitä voi pitää eräänlaisena kehitysaskeleena viime vuodesta. Itse kamerakehys on nyt pyöreä ja se on hieman aiempaa korkeampi. Se on siinä määrin suurikokoinen, ettei puhelin keiku suuremmin pöydällä, jos näyttöä ei painele aivan vasemmasta ylänurkasta. Muotoilusta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin sen erottuu melko hyvin muista tämän hetken markkinoiden muotoiluratkaisuista.

Kolmen kameran lisäksi kehyksen sisällä on kaksois-LED-salama sekä 13-kanavainen valospektrisensori, jota hyödynnetään kuvien värintoiston pitämisessä realistisena ja tasaisena.

Kameran tekniset tiedot:

• 50 megapikselin laajakulmakamera, 1/1,56″ Sony IMX890 -sensori, 1,0 um pikselikoko, 24 mm kinovastaava polttoväli, f1.8, OIS, 6 linssiä
• 32 megapikselin telekamera, 1/2,74” Sony IMX709 -sensori, 0,8 um pikselikoko, f2.0, 2x polttoväli pääkameraan nähden, 48 mm kinovastaava polttoväli
• 48 megapikselin ultralaajakulmakamera, 1/2” Sony IMX581 -sensori, 0,8 um pikselikoko, 115 asteen kuvakulma, f2.2, automaattitarkennus, makrokuvaus
• kaksois-LED-salama
• Videotallennus (max):
  • 8K 24 FPS pääkameralla
  • 4K 30 & 60 FPS pääkameralla & 30 FPS muilla
  • 1080p 240 FPS slow-mo, 720p 480 FPS super slow-mo

OnePlus 11:n kolmoistatakameran tekninen toteutus on muuttunut täysin OnePlus 10 Prosta. Kamera on toteutettu edelleen yhteistyössä Hasselbladin kanssa, joka tarkoittaa käytännössä kuvaprosessoinnin ja värintoiston viilausta kameravalmistajan avustuksella. Rautaa Hasselbladilta ei siis kameraan ole tullut.

Pääkamera käyttää nyt uutta Sonyn IMX890-sensoria, jonka megapikselimäärä on aavistuksen aiempaa korkeampi, mutta sensori- ja pikselikoko itseasiassa aiempaa pienempi (1/1,56” vs. 1/1,43”). Lasertarkennuksesta on myöskin luovuttu.

Ultralaajakulmakameran sensori on vaihtunut ja resoluutio kutistunut hieman 50:stä 48 megapikseliin, mutta pikselikoko on kasvanut selvästi 0,64:sta 0,8 mikrometriin. Suurimpana muutoksena kuvakulma on kaventunut huomattavasti, sillä edeltäjämallissa oli poikkeuksellisen laaja 150 asteen kuvakulma, kun nyt tarjolla on jopa keskivertoakin kapeampi 115 astetta. Positiivisena kehityssuuntana kamerassa on nyt automaattitarkennus, joten sitä voi käyttää lähikuvaukseen. Lisäksi Sensorikoko on kasvanut selvästi.

Telekamera on myös kokenut selviä muutoksia, sillä aiemman kahdeksan megapikselin 3,3x-telen sijaan tarjolla on nyt 32 megapikselin 2x-normaalikamera, jota OnePlus kutsuu muotokuvakameraksi. Polttoväli on siis lyhentynyt selvästi ja optinen vakain on poistunut varustuksesta. Plussapuolena aukkosuhde on suurentunut f2.0-arvoon.

Kamerasovellus on pysynyt lähestulkoon identtisenä vuoden takaisesta. Muutoksina ovat ainoastaan muuttuneet korostevärit muutamissa kohdin sekä parin pikatoiminnon paikan vaihtuminen sivupalkista valikkoon.

Uudistetun ultralaajakulmakameran myötä uutena ominaisuutena on automaattinen makrotila, jonka saa kytkettyä hetkellisesti pois päätä pika-asetusvalikosta. Automaattinen makrotila vaihtaa automaattisesti ultralaajakulmakameraan, kun kuvauskohde on riittävän lähellä. Valitettavasti kamerasovellus ei muista automaattisen makrotilan asetusta, vaan se on aina uudelleen aktiivisena uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Kamerasovelluksen yleinen käytettävyys on melko hyvällä tasolla, mutta pidempiaikaiset OnePlus-käyttäjät saattava edelleen kaivata menneitä aikoja, jolloin toteutus oli vieläkin parempi ja esimerkiksi kuvaustilavalikkoon pääsi nopeasti yhdellä pyyhkäisyeleellä.

Testijaksolla käytössä oli suurimman osan ajasta kamerasovelluksen versio 3.523.2.

Toimintojen asetteluun on tehty pieni parannus, sillä nyt harvemmin käytettävät asetukset sijaitsevat valikon takana ja ajastin, kuvasuhde ja raakakuvauksen valinta suoraan pikakuvakkeina sivupalkissa. Myös kameran valinta on tehty fiksummin suljinpainikkeen viereen sijoitetulla valitsimella, kun vielä edeltäjämallissa se oli jostain syystä piilotettu omaan valikkoonsa.

Manuaalisäätöjen valikoima on tuttu, mutta säätöalueisiin on tehty pieniä viilauksia, eli säädöt löytyy ISO-arvolle (100-6400), suljinajalle (1/8000-30 s), tarkennukselle, valkotasapainolle (2000-8000 K) ja valotuksen kompensoinnille (+3…-3). Näkymään saa halutessaan myös pienen histogrammin sekä tarkennusalueen korostuksen.

Edeltäjämallin tavoin raakakuvaus on tarjolla 12-bittisillä väreillä ja vaihtoehtona on myös RAW+-muoto, jonka ideaa emme aivan ymmärtäneet, sillä se sisältää JPEG-kuvista tuttua prosessointia, joka on raakakuvien perusidean vastaista.

Kuvaustilavalikoimasta löytyy edelleen myös manuaalivideokuvaustila, joka on tosin jostain syystä nimetty hämäävästi samalla “video”-nimellä, kuin tavallinenkin videokuvaus. Toteutus on pysynyt lähestulkoon samana viime vuodesta, eikä videota voi jostain syystä tallentaa kuin 21:9-kuvasuhteen 4K-formaatissa. Kameran vaihtoa/zoomausta ei voi myöskään tehdä kuvauksen aikana, joka on miinus. Log-profiili tarjoaa paremman värien jälkikäsittelyn mahdollistavan tuloksen, joka näyttää kuitenkin käsittelemättömänä huomattavan haalealta. HDR-tallennus tallentaa videon HLG10-formaattiin.

OnePlus 11:n kolmoistakakamera tarjoaa kolme eri fyysistä polttoväliä: ultralaajakulmakameran laskennallinen kinovastaava polttoväli on noin 14 mm luokkaa, pääkameralla 24 mm ja muotokuva-telellä 48 mm. Ero ultralaajakulmakameran ja telekameran polttovälissä on siis noin 3,3-kertainen.

Kameroiden kuvanlaadun ilmeen yhtenäisyys riippuu varsin paljon kuvaustilanteesta. Parhaimmillaan otokset ovat varsin samannäköisiä, mutta etenkin haastavammissa valaistustilanteissa valkotasapaino saattaa poiketa hyvinkin selvästi toisistaan. Tältä osin on siis vielä parannettavaa.

Ylle on liitetty testipuhelimen kameralla otettuja muokkaamattomia kuvia erilaisista käytännön tilanteista ja valaistusolosuhteista. Kuvat saa avattua alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla suurennettua kuvaa hiiren oikealla painikkeella ja avaamalla kuva sen jälkeen uuteen välilehteen.

Uudistunut 50 megapikselin pääkamera tuottaa oletuksena neljännestarkkuuden 12,5 megapikselin kuvia. Lyhyt tiivistelmä kuvanlaadusta on hyvin samankaltainen kuin edeltäjämallissa – kuvien yleisilme on melko näyttävää ja suuriin käyttäjäryhmiin vetoavaa, mutta teknisestä näkökulmasta ei aivan kestä kriittisempää tarkastelua. Lähes jokainen perustason puhelinkäyttäjä on siihen hyvin todennäköisesti tyytyväinen.

Hyvässä valaistuksessa kuvat näyttävät pääosin hyviltä ja ovat prosessoinniltaan niin värien kuin kontrastin ja terävöinninkin osalta hieman korostetun puoleisia – ei kuitenkaan häiritsevästi. Dynamiikka on lähes kaikissa tilanteissa erittäin hyvällä tasolla. Lähemmässä tarkastelussa huomaa, että yksityiskohdista puuttuu aivan viimeinen terävyys, joka ei välity kokonaiskuvaan. Lisäksi korkean kontrastin reunoissa voi nähdä paikoin lähitarkastelussa hohtavan reunuksen, joka on prosessoinnin seurausta. Kuvankäsittely ei pyri tappamaan kuvista tasaista hienojakoista kohinaa, joka on hyvä asia.

Heikossa valaistuksessa kamera säilyttää hyvin värit ja dynamiikan ja pystyy onkimaan kuvaan hyvin valoa (jopa enemmän kuin todellisuudessa). Erilaisia valopisteitä sisältävissä tilanteissa, kuten kaupunkikuvissa, kontrasti ja värit ylikorostuvat paikoin selvästi. Kääntöpuolena kuvia lähempää tarkastellessa yksityiskohdat ovat pehmeitä ja maalausmaisen prosessoidun näköisiä. Siihen nähden on jopa hieman erikoista, että kuvissa säilyy myös pieni hienojakoinen kohina, joka sinällään tehnee jopa hyvää kuvien yleisilmeelle. Todella huonossa valossa tasaisen värisille alueille, kuten vaikkapa taivaalle, ilmestyy jossain tilanteissa läikikästä kohinaa. Lisäksi tietynlaiset kuvauskohteet (mm. Puut, lumihanki yms) näyttävät epärealistisen luonnottomilta, aivan kuin tekoäly olisi luonut näkymästä oman maalausmaisen tulkintansa. Tarvittaessa automatiikka nostaa suljinajan jopa 1/3 sekuntiin ja herkkyyden ISO 24 000 –arvoon.

48 megapikselin ultralaajakulmakamera taltioi otokset oletuksena 12 megapikselin neljännestarkkuudella. Yleisilme on samanhenkinen pääkameran kanssa – yleisilmeessä ei ole juuri valittamista, mutta pikselitasolta löytyy parantamisen varaa. Valkotasapaino saattaa vaihdella haastavammissa olosuhteissa melko selvästikin kameroiden välillä.

Hyvässä valaistuksessa ultralaajakulmakameran kuvanlaatu on yleisilmeeltään melko hyvää. Dynamiikassa ei ole juuri valittamista ja värintoisto on paikoin hieman maltillisempaa kuin pääkameralla, eli kohtalaisen hyvää. Yksityiskohtien toisto on useimpien muiden ultralaajakulmakameroiden tapaan varsin pehmeää, eikä pikselitasolta pysty erottamaan oikeastaan mitään tarkempia yksityiskohtia.

Heikossa valossa ultralaajakulmakameran kyvyt loppuvat kesken hieman aiemmin kuin pääkameralla, mutta siitä huolimatta suoritustaso on ihan käyttökelpoista myös kohtuullisessa hämärässä. Kuvien yleisilme ja värintoisto pysyvät varsin pitkälle käyttökelpoisina ja kamera pystyy keräämään hämärässä melko hyvin valoa. Kuvaa lähempää tarkasteltaessa voi huomata merkittävää sumeutta ja pehmeyttä yksityiskohdissa. Kun valon määrä on oikeasti vähissä, tasavärisille tummille alueille ilmestyy pääkameraakin näkyvämpää kromaattista kohinaa, joka näyttää pahimmillaan melko häiritsevältä.

Vaikka kamerasovellus tyrkyttää ultralaajakulmakameraa käyttävää makrokuvaustilaa automatisoidusti, ei makrokuvien ottaminen ole ultralaajakulmakameralla testikokemustemme perusteella kuvanlaadullisesti järkevää, sillä vaikka ultralaajakulma pystyykin tarkentamaan kohteeseen hieman pääkameraa lähempää, on kuva huomattavasti epätarkempi ja pehmeämpi sekä syvyysterävämpi. Oikeastaan ainut perusteltavissa oleva syy käyttää ultralaajakulmaa lähikuvaukseen on huomattavasti suurempi syvyysterävyysalue, jos sellaista lähikuviin kaipaa. Ohessa vertailukuvat samasta lähikuvaustilanteesta ultralaajakulmakameralla, pääkameralla ja telekameralla otettuna.

32 megapikselin telekamera tallentaa otokset aina neljännesresoluutiolla, eli kahdeksan megapikselin tarkkuudella. Käyttäjä ei valitettavasti pääse vaikuttamaan asiaan, joten käytännön kuvakoko on suunnilleen sama kuin edeltäjämallin 8 megapikselin telekameralla. Vaikka valmistaja markkinoi kameraa muotokuvakameran nimellä, kyseessä on aivan tavallinen tele-/normaalikamera. Onkin tärkeää huomioida, että vaikka kamerasovelluksessa on erillinen ”muotokuvatila”, kyseessä on puhtaasti keinotekoinen syvyysterävyysefekti, jota voi käyttää sekä pääkameralla että telekameralla. Telekameralla voi ottaa täysin normaaleja kuvia perus-valokuvaustilan 2x-valitsimella.

Hyvässä valaistuksessa telekamera tuottaa ok-kuvanlaatua, mutta ei erotu edukseen erinomaisuudellaan. Joissain tilanteissa yksityiskohtien toistossa on jopa yllättävän pieni ero pääkameran kuvasta tehtyyn rajaukseen nähden, toisissa telekameran etu on taasen huomattavasti selvempi. Tietyissä tilanteissa telekamera tuottaa selvästi korosteisen HDR-efektin sekä kontrastin kahden muun kameran kuviin verrattuna, joka tekee kuvista jo selvästi epäluonnollisen näköisiä.

Valon määrän vähentyessä telekamera vaihtaa todella nopeasti käyttämään pääkameralta tehtävää rajausta, joka näkyy luonnollisesti suoraan kuvanlaadussa, sillä kyseessä ei vaikuttaisi olevan edes pikselitason rajaus korkeamman resoluution sensorilta.

Kokonaisuudessaan telekameran toteutuksen voi todeta heikentyneen jonkin verran edeltäjämallista.

Pääkameralla ja ultralaajakulmakameralla on mahdollista ottaa täyden resoluution kuvia aktivoimalla “hi-res”-tilan kuvausnäkymän lisävalikosta.

Pääkameralla ei täyden resoluution käytöstä ollut testiemme perusteella mitään iloa. Kuvat näyttävät lähes täysin identtisiltä sekä 12,5 että 50 megapikselin tarkkuudella.

Siihen verrattuna hieman yllättäen ultralaajakulmakamera taltioi hyvässä valaistuksessa täydellä resoluutiolla huomattavasti enemmän yksityiskohtia, eikä dynamiikkakaan vaikuttaisi kärsivän merkittävästi.

Heikossa valaistuksessa täyden resoluution käytöstä ei näyttäisi olevan mitään iloa, sillä kuvat näyttävät käytännössä identtisiltä täydellä- ja neljännesresoluutiolla.

Kamerasovelluksesta löytyy myös erillinen yötila, mutta kokemustemme mukaan se vaikuttaa hyvin vähän, jos ei lainkaan hämäräkuvien lopputulokseen. Kamera käyttää automaattisesti yötilaa vastaavaa kuvien tallennustapaa vakiokuvaustilassa, joten emme näe yötilan käytölle mitään tarvetta, etenkin kun yötila ei tarjoa kuvan taltiointiajan säätöä mm. Samsungin ja Applen tapaan.

Vaikka etukameran megapikselimäärä on puolittunut 10 Prosta ja se käyttää jälleen OnePlussan vanhemmista malleista tuttua 16 megapikselin IMX471-sensoria, on kuvanlaatu testiemme mukaan parantunut. Hyvässä valossa etukamera tuottaa perushyvää jälkeä ja taltioi kohtalaisen hyvin yksityiskohtia, mutta ero edeltäjämalliin ei ole merkittävä. Sen sijaan hieman heikommassakin valossa 11:n etukamera pystyy tuottamaan kohtalaisen yksityiskohtaista ja terävää jälkeä, siinä missä 10 Pron kuva oli vastaavassa tilanteessa jo huomattavasti pehmeämpää ja prosessoidumpaa.

Videokuvausominaisuuksiin on tullut hieman muutoksia edeltäjämalliin nähden, muttei varsinaisesti loogisella tavalla. 8K-kuvaus onnistuu vain pääkameralla ja 24 FPS ruuduntallennusnopeudella, joka on edelleen hieman erikoista, sillä järjestelmäpiiri pystyisi parempaan. 10 Pro tallensi pääkameralla 4K 120 FPS –videota, mutta 11 kykenee jostain syystä enää 4K 60 FPS –tasolle. Myös telekamera tallentaa samalla laadulla, joka on selvä parannus aiemmasta, mutta ultralaajakulma kykenee edelleen vain 4K 30 FPS –tasoon.

Pakkausvaihtoehtoja ovat edelleen H.264 ja H.265 – videot tallentuvat MP4-kääreeseen. Pakkauskoodekki ei jostain syystä vaikuta juurikaan videoiden bittivirtaan, vaikka H.265 on vaihtoehdoista selvästi tehokkaampi. Äänet taltioituvat valitettavasti edelleen varsin alhaisella 96 kbit/s bittivirralla edeltäjämallin tapaan.

8K-videokuvaus onnistuu siis vain pääkameralla ja alhaisella 24 FPS ruudunpäivitysnopeudella, joka näkyy luonnollisesti suoraan kuvan sulavuudessa mm. liikkuvissa kohteissa ja kameraa liikuttaessa. 8K-videon bittivirta on hämmentävän alhainen, testiemme perusteella vain noin 50 Mbit/s. Siitä huolimatta kuvaan tallentuu huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin 4K-tilassa, joka onkin toki oletusarvoista. 8K-videon kuvanlaatu on myös jostain syystä kontrastin ja värien osalta luonnollisempaa kuin 4K-videossa. Epätavallisen alhainen bittivirta ja alhainen ruudunpäivitysnopeus poislukien 8K-video on melko käyttökelpoista, kunhan hyväksyy 4K-videota suppeamman kuvakulman.

• 8K 24 FPS
  • H.264 50-55 Mbit/s, High L4 CABAC 1 Ref Frames
  • H.265 50-55 Mbit/s, Main@L6@Main

4K-videon kuvanlaatu on selvästi ylikontrastoitunutta kaikilla kolmella kameralla. Varsinkin pääkameran videossa kontrastia on siinä määrin liikaa, että tummimmat kohteet jäävät tukkoisiksi ja kuvan yleisilme on raskas. Kontrastin ohella myös etenkin kirkkaissa väreissä on myös havaittavissa ylikorostusta. Kirkkaassa päässä dynamiikka on kohtalaista, sillä kevättalvinen puolipilvinen sinitaivas ei palanut pahasti puhki. Kuva on yleisilmeeltään varsin terävän näköistä eikä siinä ole kontrastia ja värien korostusta lukuun ottamatta muuta isompaa kritisoitavaa.

• 4K 60 FPS
  • H.264 60-65 Mbit/s, High L4 CABAC 1 Ref Frames
  • H.265 60-65 Mbit/s, Main@L5.1@High

Ultralaajakulmakameralla tallennus onnistuu maksimissaan 4K 30 FPS -laadulla. Kontrastin ylikorostus ei ole aivan yhtä vahvaa kuin pääkameralla kuvatussa materiaalissa, mutta se on silti edelleen läsnä. Kirkkaat kohdat palavat pääkameraa helpommin puhki. Ultralaajakulmakameroiden mittapuulla videon laatu on muilta osin markkinoiden parempaa päätä.

• 4K 30 FPS
  • H.264 50-65 Mbit/s, High L4 CABAC 1 Ref Frames
  • H.265 50 Mbit/s, Main@L5@Main

Päivitys 9.2.2023: Totesimme testijakson jälkeen, että aiempien huomioiden vastaisesti telekameralla voi tallentaa videota, mutta ainoastaan maksimissaan 1080p 30 FPS -laadulla. On todella hämäävää, että kuvausnäkymässä on tarjolla sama 2x-vaihtoehto myös korkeammilla resoluutioilla, vaikka kuva ei tulekaan enää telekameralta. Vastaavasti ultralaajakulmakameran 0,6x-valinta kuitenkin poistuu näkyviltä, kun asetukset nostetaan tasolle jota se ei enää tue.

Testiemme perusteella OnePlus 11 ei kuvaa telekameralla lainkaan videota, vaan kuva muodostetaan pääkameran avulla. Tämä on todella harmillinen ratkaisu, etenkin kun testiemme perusteella kyseessä ei vaikuttaisi olevan edes pikselitason rajaus sensorilta, vaan kuvanlaadun perusteella kyseessä on häviöllinen rajaus pääkameran kuvasta. Toisin sanoen 2x-tilassa tallennetussa videossa ei ole havaittavasti enempää yksityiskohtia kuin pääkameran 1x-videosta tehdyssä rajauksessa.

• 1080p 30 FPS
  • H.264 25 Mbit/s, High L4 CABAC 1 Ref Frames
  • H.265 10 Mbit/s, Main@L4@High

Kuvanvakautus toimii OnePlus 11:n kaikilla kameroilla kohtalaisesti – ultralaaja vakauttaa hieman pääkameraa tehokkaammin, mutta samalla sen kuvassa näkyy tärähdysten kohdalla ajoittain pientä sumentumista. Etenkään pääkameralla vakautus ei saa kävellen kuvatusta materiaalista askeleiden tärähdyksiä ja heilahduksia täysin häipymään, mutta video pysyy silti melko miellyttävänä katsella. Ultravakaa-kuvaustila käyttää 1080p-resoluutiota ja parantaa vakautusta lopulta niin vähän, että sen käyttöä on hankala perustella. Ehkä jopa hieman yllättäen vakautus toimii myös 8K-tarkkuudella kohtalaisen hyvin.

 

Käyttöjärjestelmä

OnePlus 11:n sisällä pyörii Android 13 sekä OxygenOS-käyttöliittymän tuorein 13-versio.

Vaikka OnePlus ilmoitti vuosi sitten, että se aikookin pitää OxygenOS:n omana erillisenä käyttöliittymänään suunnitellun uuden Oppon kanssa yhteisen käyttöliittymän sijaan, näyttäisi suunta pysyneen valitettavasti käytännön tasolla muuttumattomana, vaikka arvelimme vielä päinvastaista vuodentakaisen OnePlus 10 Pro –artikkelin yhteydessä. Toisin sanoen OxygenOS:n uusin 13-versio on visuaalisesti yhä identtisempi Oppon Color OS 13 –version kanssa ja niin molempien Aquamorphic Design –muotokieli kuin uudet ominaisuudetkin ovat suurimmilta osin identtisiä ja valmistajat käyttivät jopa osittain samoja dioja käyttöliittymiensä esittelyn yhteydessä. Myöskään OnePlussan Gary Chenin (OnePlus Head of Software) ja Crayon Hsiehin (UI/UX Head) OxygenOS 13 Media Roundtable –tilaisuudessa Lontoossa joulukuun taitteessa antamien kommenttien perusteella ei entiseen vakio-Androidia myötäilevään suuntaan olla enää suuntaamassa.

OxygenOS 13 tuo mukanaan hieman visuaalisesti hienosäädetyn Aquamorphic Design –ulkoasun, joka eroaa edellisestä versiosta mm. kuvakkeiden muotoilun sekä ilmoitus- ja asetusvalikon ulkoasun osalta. Matalalla yhden hertsin virkistystaajuudella toimiva Always-on Display –ominaisuus tarjoaa nyt uusia visuaalisia teemoja sekä uuden Spotify-integroinnin, joka näyttää soitettavan kappaleen kansikuvan ja mahdollistaa soittimen kontrolloinnin suoraan AOD-näkymästä. Kotinäkymässä uutta on suurennettavat sovelluskansiot, jotka mahdollistavat sovellusten avaamisen suoraan kansion esikatselunäkymästä. Uutta on myös Sidebar Toolbox, joka on näytön reunasta esiin pyyhkäistävä kustomoitava sovellusten pikavalikko.

Sovellusvalikoima perustuu pitkälti Googlen vakiosovelluskattaukseen, jota on täydennetty muutamalla OnePlussan omalla sovelluksella (Pelit, kloonaa puhelin, OnePlus Store, Community, Zen Mode, Sää). Valokuvat on ainoa sovellus, joka on “päällekkäinen” Googlen sovelluksen (Kuvat) kanssa. Kolmansien osapuolien esiasennettuja sovelluksia on edelleen yksi ja sama – Netflix – jonka saa poistettua.

OnePlus 11 myötä ohjelmiston päivitystukea päivitettiin entistä kovemmaksi, joka on luonnollisesti erinomainen asia. Nyt tarjolla on neljä suurta Android-versiopäivitystä sekä viisi vuotta tietoturvakorjauksia. Toisin sanoen päivitystuki on nyt Android-markkinan paras yhdessä Samsungin kanssa. Huippumalleilleen OnePlus on myös tuonut päivitykset pääosin melko nopeasti.

 

Suorituskyky

OnePlus 11 vietti ympärivuorokautisessa käyttötestissä runsaan kolmen viikon ajan, eli laitteen toiminnasta saatiin erittäin hyvä yleiskäsitys, eikä testijaksolla esiintynyt mainittavia ongelmia. Heti testijakson alussa laite sai päivityksen, joka jäi samalla ainoaksi.

High-end-luokan puhelimelta ei toki voi muuta odottaakaan, mutta OnePlus 11:n suorituskyky ja sulavuus on jokapäiväisessä peruskäytössä erinomaisella tasolla. Käyttöliittymä toimii erittäin silkkisesti, sovellusten välillä siirtyminen on viiveetöntä, eikä missään kohdin esiinny ylimäärästä hidastelua tai tökkimistä. Edeltäjä 10 Prohon rinnakkain verrattuna suorituskykyeroa normaalikäytössä ei ole havaittavissa – myöskin 9 Prohon verrattuna ero on minimaalinen.

Pelikäytössä testasimme OnePlus 11:tä tutuilla PUBG Mobile, Genshin Impact, Asphalt 9 ja FIFA Football –peleillä. Kaikki pelit toimivat moitteettoman sujuvasti korkeimmilla tarjolla olevilla asetuksilla. Esimerkiksi erittäin raskas Genshin Impact pyöri korkeimmilla asetuksilla tasaisella noin 60 FPS ruudunpäivitysnopeudella. PUBG Mobile pyöri puolestaan Ultra HD & Ultra -asetuksilla tasaisesti 40 FPS ruudunpäivitysnopeudella. Korkean ruudunpäivitysnopeuden tuki peleissä on OnePlussalla edelleen harmillisen kapea – testaamistamme peleistä esimerkiksi varsin legendaarinen 120 hertsiä tukeva Alto’s Odyssey toimi vain 60 hertsin virkistystaajuudella.

Testiemme perusteella jäähdytys vaikuttaisi olevan melko hyvin kunnossa 10T-mallin tapaan. Pidemmässä raskaassa rasituksessa puhelin lämpenee havaittavasti lähinnä yläosasta kameran vierestä sekä kehyksestä yläpäädyn osalta. Mittasimme kameran vierestä korkeimmillaan 43-44 asteen lämpöjä ja yläpäädystä 48 asteen lämpötilan.

3D Mark Wild Life Extreme –rasitustestissä tulos ei ollut paras mahdollinen. Suorituskyky laskee 20 minuutissa alle puoleen maksimista – ensimmäiset vajaa kymmenen minuuttia se pysyy melko vakaana maksimin tuntumassa, mutta sen jälkeen suorituskyky alkaa poukkoilla ylös alas kierroksesta toiseen. CPU Throttling –prosessorirasitustestissä suorituskyky laski 15 minuutissa noin 80 %:iin maksimista, mikä on ok-tulos. OnePlus 11 kykenee kuitenkin ylläpitämään suorituskykyään heikommin, kuin viime syksynä testattu 10T-malli, jonka jäähdytys toimi testiemme perusteella erinomaisesti.

 

Synteettisissä suorituskykytesteissä otimme verrokeiksi Samsungin tuoreen Galaxy S23 Ultra –huippumallin (Snapdragon 8 gen 2 for Galaxy), edeltäjämalli OnePlus 10 Pron (Snapdragon 8 gen 1) sekä OnePlus 10T (Snapdragon 8+ gen 1). Tuloksia tulkitessa kannattaa huomioida, että ne ovat vain suuntaa-antavia ja esimerkiksi valmistajien optimoinnit voivat vääristää tuloksia.

Testitulosten perusteella uusi Snapdragon 8 gen 2 –piiri on suunnilleen ilmoitettujen lupausten verran suorituskykyisempi kuin edeltäjämalli. Saman piirin hieman korkeammalle kellotettu Galaxy-versio venyi erityisesti prosessoritesteissä hieman parempiin lukemiin. OnePlus 11 sai jostain syystä mm. PC Markissa epätavallisen heikon tuloksen, GFXBenchin onscreen-testeissä puhelin rajoitti ruudunpäivitysnopeuden noin 60 FPS:ään, vaikka rauta pystyisi offscreen-tulosten perusteella parempaan.

Aiemmista malleista tuttuun tapaan akkuasetuksista saa kytkettyä päälle erillisen suorituskykytilan, mikä mitä ilmeisimmin nostaa piirin lämpörajoja. Suorituskykytilan ollessa käytössä PC Markin ja Geekbenchin yhden ytimen testit parantuivat 13-25 prosenttia – muihin testeihin se ei vaikuttanut.

 

Pakkastesti

Teimme OnePlus 11:lle myös pakkastestin, jossa se vietti noin -20 celsiusasteen lämpötilassa pakastimessa parin tunnin ajan. Tuplasimme testin tarkastusvälit aiemmasta, eli ensimmäisen kerran puhelinta kokeiltiin puolen tunnin, toisen kerran tunnin ja viimeisen kerran kahden tunnin päästä pakastimeen laittamisesta. Tarkastuksessa kokeiltiin nopeasti puhelimen yleinen toiminta sekä kyky toistaa videota YouTubesta.

Testi ei tuonut esiin minkäänlaisia ongelmia laitteen toiminnassa millään testatulla osa-alueella – edes näyttö ei tuntunut havaittavasti hidastuneelta parin tunninkaan jälkeen. Akun varaus ei myöskään tippunut epätavallisesti testin aikana.

 

Akunkesto & latausnopeus

OnePlus 11:n akunkesto on parantunut edeltäjämalliin nähden ja se edusti testijaksolla hyvää keskitasoa.

Testijaksolla yhdellä latauksella selvittiin keskimäärin varsin vaivatta kahden päivän yli niin, että toisen päivän päätteeksi varausta oli tyypillisesti jäljellä 30-40 %. Pariin otteeseen varaus laski 10-20 % tietämille, mutta kertaakaan akku ei ollut vaarassa loppua kesken päivän.

Yhden päivän käytön aikana akun varaus laski tyypillisesti 55-75 %:iin, kun näytön päälläoloaika liikkui 2-4 tunnin haarukassa.

Testijakson puhelimenkäyttöprofiiliin kuului mm. WhatsApp- ja Slack-viestittelyä, Twitterin ja Instagramin selailua, sähköpostien lukemista, karttasovelluksen selailua ja navigointia, nettiselailua, muutamia puheluita, lyhytjaksoista pelailua ja kameran käyttöä dual-SIM-mobiiliverkkoyhteyden (DNA 5G, Telia 4G), Bluetoothin, WLAN:in ja synkronointien ollessa jatkuvasti päällä. Käyttöjärjestelmän teema oli asetettu suurimman osan ajasta tummaksi. Näytön virkistystaajuus oli adaptiivinen 120 Hz ja resoluutio täysi 1440p. 1080p-resoluution ei havaittu vaikuttavan merkittävästi akunkestoon.

OnePlus on tullut vuosien mittaan tunnetuksi ripeästä pikalatauksesta, eikä tälläkään kertaa ole luvassa poikkeusta. Super VOOC –pikalatauksen nimellisteho on kasvanut 10 Pron 80 watista 100 wattiin, mutta samalla se on kuitenkin selvästi vähemmän kuin viime syksyllä julkaistussa 10T-mallissa nähty 150 wattia. Valmistajan mukaan OnePlus 11 latautuu tyhjästä täyteen 25 minuutissa.

100 watin Super VOOC –laturi käyttää USB-A-liitäntää ja mukana toimitettu kaapeli on speksattu 10 ampeerin virralle. Laturi ei valitettavasti tue lainkaan yleistä USB Power Delivery –standardia, eli sitä ei voi hyödyntää esimerkiksi kannettavan lataamiseen, joka on harmillinen miinus. Myöskään puhelimesta ei löydy kuin 18 watin lataustuki yleisen standardin puitteissa.

Testeissämme OnePlus 11 latautui täyteen jopa aavistuksen valmistajan lupausta nopeammin, noin 24 minuutissa. Tulos on vajaa 10 minuuttia nopeampi kuin edeltäjämalli 10 Prolla ja kolmisen minuuttia hitaampi kuin 150-wattista latausta tukevalla 10T:llä. Ensimmäisten 15 minuutin aikana akkuun latautui noin neljännes viittä minuuttia kohden, sen jälkeen nopeus hieman hidastui.

 

Yhteenveto

Keskiverto puhelinkäyttäjälle OnePlus 11 on varmasti varsin hyvä ja tasapainoinen puhelin. Jos kuluttaja kuitenkin seuraa tiiviimmin markkinoita tai omistaa jonkin parista edeltäjämallista, nousee ilmoille potentiaalisesti erittäin aiheellinen ihmetys: Miksi OnePlus on huonontanut huippumalliaan edeltäjistä?

Kyllä, sisällä on toki entistä suorituskykyisempi uusimman sukupolven järjestelmäpiiri ja näyttö on päivitetty pohjautumaan uusimpaan tekniikkaan, joka on ns. tavallista luonnollista kehitystä, mutta samanaikaisesti jo parin vuoden takaisesta OnePlus 9 Pro –huippumallista löytyneitä ominaisuuksia on joko huononnettu tai jopa poistettu kokonaan. Tällaisia ovat mm. IP68-suojaus, langaton lataus ja USB 3.1 –liitäntä – kaikki ominaisuuksia, joiden pitäisi olla itsestäänselvyys lähes 1000 euron high-end-puhelimessa. OnePlussan mukaan kaikkien toteuttaminen ei nykymarkkinassa ole mahdollista, joten he ovat keskittyneet käyttäjille oleellisimpiin asioihin. Itse en kuitenkaan täysin jaa tätä näkemystä ja uskallan sanoa, että myös moni io-techin lukija on kanssani samaa mieltä.

Rakenteeltaan OnePlus 11 jatkaa samoilla linjoilla edeltäjänsä kanssa ja laadukas käsituntuma on pysynyt hyvin tutunlaisena, vaikka kameraan muotoiluun onkin haettu hieman uusia tuulia. Mattamusta takakuori on hauskan tuntuinen, mutta samalla petollisen liukas. IP-sertifiointi on kokenut parannuksen 10 Prosta, mutta vesiupotussuojaus puuttuu harmillisesti edelleen.

Näyttö on ehdottomasti OnePlus 11:n parhaita puolia – se on toteutettu uusimmalla mahdollisella LTPO3-näyttötekniikalla ja adaptiivinen virkistystaajuus vaikuttaisi testikokemusten perusteella toimivan erittäin responsiivisesti. Moderni näyttötekniikka saattanee myös vaikuttaa positiivisesti akunkestoon, sillä virta riittää yhdellä latauksella nyt selvästi pidemmälle kuin edeltäjämallissa. Latausteho on jälleen kasvanut ja nipistänyt käytännössä vajaa kymmenisen minuuttia täyteen lataukseen tarvittavasta ajasta. Latausnopeus on heti markkinoiden terävimmän kärjen takana, miinusta ropisee yleisen USB-PD-standardin tuen puuttumisesta.

Uusi Snapdragon 8 gen 2 -järjestelmäpiiri tuo mukanaan odotetun, muttei varsinaisesti mullistavan suorituskykyparannuksen. Jäähdytyksen roolia ei voi edelleenkään painottaa liikaa, sillä etenkin raskaassa grafiikkarasituksessa havaitsimme merkittävää suorituskyvyn laskua. Onneksi se ei näkynyt käytännössä pelisuorituskyvyssä. Uusi piiri on tuonut mukanaan myös päivitystä yhteysominaisuuksiin. Miinuksena hinnat-alkaen-versiossa on edelleen 128 gigatavun tallennustila, joka on lisäksi vanhempa UFS 3.1 -tyyppiä.

OnePlus 11:n kameraosasto on pistetty käytännössä kokonaan uusiksi ja lopputulos on erilainen, muttei kokonaisuutena varsinaisesti parempi. Kaikki kolme kameraa suoriutuvat valokuvauksesta siinä määrin hyvin, että keskiverto kamerapuhelimenkäyttäjä on niihin todennäköisesti tyytyväinen, mutta kamerat eivät silti varsinaisesti loista luokassaan, kun kuvia tarkastellaan kriittisemmin. Kameroiden tuottamien kuvien ulkoasun yhtenäisyys vaihtelee varsin paljon tilanteesta riippuen – ainakin siltä osin mainostetussa Hasselblad-värikalibroinnissa olisi parannettavaa. Ultralaajakulma pärjää nyt hieman entistä paremmin myös heikommassa valossa, mikä on hyvä asia. Videokuvauksessa suoritus on hyvin keskinkertainen. Kuvanlaatu on liian kontrastoitunutta ja telekamera ei vaikuttaisi pystyvän lainkaan videokuvaukseen, vaan lopputulos tehdään pääkameran avulla.

Softan osalta OxygenOS 13 ei ole valitettavasti kehittynyt takaisin juuriensa suuntaan, kuten vuosi sitten toivoimme, vaan Oppon ColorOS näkyy yhä vahvemmin toteutuksessa ja käyttöliittymät jakavat todella paljon asioita keskenään. Se ei tee OxygenOS 13:sta itsessään huonoa, mutta OxygenOS:n perimää arvostavat pidempiaikaiset OnePlus-käyttäjät eivät todennäköisesti ole suunnasta mielissään. Ohjelmistotuki on OnePlussalla 11:n myötä entistä vahvempi, sillä Android-versiopäivityksiä luvataan 4 kappaletta ja tietoturvakorjauksia viiden vuoden ajan. Kyseessä on Android-markkinoiden kattavin lupaus yhdessä Samsungin kanssa.

Yhteenvetona OnePlus 11 ajaa melko hyvin asiansa yleispätevänä ylemmän hintaluokan älypuhelimena, mutta se ei silti varsinaisesti vakuuta asemassaan valmistajansa lippulaivamallina. Toisin sanoen Pro-lisänimen jättäminen pois mallinimestä on tavallaan perusteltua, vaikka valmistaja itse sanookin laitteen olevan 10 Pron suora seuraaja – käytännön totuus ei vain tue sitä. Kylmä fakta nimittäin on, että kahden vuoden takainen OnePlus 9 Pro tarjoaa edelleen hyvin samankaltaisen käyttökokemuksen ja pystyy tarjoamaan jopa tiettyjä high-end-ominaisuuksia, jotka 11:sta puuttuu. Se jos mikä, ei ole hyvä kehityssuunta – ja se ei myöskään valitettavasti ole viime aikoina ollut pelkästään OnePlussan ongelma.

OnePlus 11:n suurimmat valtit ovat hyvä moderni näyttö, hyvät kaiuttimet, kohtalaisen hyvä akunkesto ja nopea pikalataus sekä pitkä päivitystuki. Snapdragon 8 gen 2 -piiri tulee löytymään useimmista muistakin kilpailijoista, joten sitä ei voi pitää varsinaisena kilpailuvalttina. Mitään suurta heikkoa kohtaa laitteesta ei varsinaisesti löydy, mutta edellä mainittuja ominaisuuspuutteita 11:n ostajan on pakko sietää. Kokonaisuus on muutoin melko tasapainoinen, mutta ominaisuuspuutteet tuovat keitokseen ikävän vivahteen. Varauksettomia suosituksia laitteelle on näillä eväin mahdotonta antaa, mutta jos puutteet ovat sinulle merkityksettömiä, kannattaa OnePlus 11 siinä tapauksessa pitää mielessä tämän hintaluokan vaihtoehtona. Ollakseen näillä ominaisuuksilla kilpailukykyinen ja loogisesti asemoitu edeltäjämalliin nähden, täytyisi hinnan olla vähintään 100-150 euroa edullisempi.

 

Plussaa

• LTPO3 AMOLED -näyttö laadultaan markkinoiden kärkipäätä
• Snapdragon 8 gen 2 -piirin suorituskyky Android-markkinoiden kärkeä
• Nopea pikalataus johdolla
• Erittäin hyvät stereokaiuttimet
• Hyvä akunkesto varauksin
• Oxygen OS -käyttöliittymän päivityslupaus (4+5 vuotta)

Miinusta

• Videon laatu varauksin
• Telekamera tallentaa videota vain 1080p 30 FPS laadulla
• 128 Gt tallennustila perusmallissa varauksin
• Ei suojausta vesiupotukselta
• Laturi käyttää USB-A-liitäntää, eikä tue korkeampia yleisen standardin USB-PD-lataustehoja
• USB-liitäntä tukee vain 2.0-versiota
• Ei langatonta latausta (edeltäjämallista löytyi)
• Heikko tuki korkean ruudunpäivitysnopeuden peleille
• OxygenOS on ottanut jälleen uuden askeleen Oppon Color OS:n suuntaan

Huomioitavaa

• Laturi toimitetaan pakkauksen mukana
• 128 Gt versiossa tallennustila on vanhempaa UFS 3.1 -tyyppiä