io-tech otti ensituntumat Motorolan taittuvanäyttöisestä Razr-älypuhelimesta.

Lenovon alaisuuteen nykyään kuuluva Motorola Mobility ehti viime marraskuun puolivälissä kolmantena suurena valmistajana (Samsungin ja Huawein jälkeen) mukaan taittuvanäyttöisten älypuhelimien esiinmarssiin. Yrityksen pelinavaus on vahvasti nostalgiaan nojaava Razr-simpukkapuhelimen uudelleentuleminen, joka ammentaa muotoilunsa 15 vuoden takaa.

Motorola toi Razrin pienten viivästysten jälkeen myyntiin Yhdysvalloissa helmikuun alussa ja Suomeen laite löytää tiensä huhtikuun aikana. Pääsimme ottamaan ensituntumat laitteesta hyvissä ajoin ennen myynnin alkamista.

Ensivaikutelma uudesta Razrista suljettuna on nykymittapuulla varsin poikkeuksellinen, sillä laitteen mittasuhteet ovat aivan erilaiset kuin tavanomaisessa älypuhelimessa. Kyseessä on neliskanttinen (94 x 72 mm) läpyskä, joka tuntuu ohuemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Mielikuvat 15 vuoden takaisista alkuperäisistä Razr-malleista palaavat välittömästi mieleen ja laite sujahtaisi huomattavasti tavallista nykypäivän puhelinta helpommin esimerkiksi rintataskuun tai pieneen käsilaukkuun.

Suljettuna Razr on 14 mm paksuisena ohuempi kuin Samsungin tähänastiset toteutukset, mutta vastaavasti paksumpi kuin Huawein Mate Xs (11 mm).

Puhelimen lasisessa kannessa 2,7-tuumainen 600 x 800 pikselin OLED-kosketusnäyttö ja sen alapuolella hieman pinnasta kohollaan oleva 16 megapikselin pääkamera (f1.7, 1,22 um, Dual Pixel PDAF). Kannen alapuolelle jää melko suurikokoinen leukakaistale, johon on sijoitettu sormenjälkitunnistin. Yläreunassa kulkee palkki, jonka sisään on piilotettu puhelimen saranan komponentit.

Sekä takakuori että alaosan leukakaistale ovat yhtä ja samaa osaa ja ne ovat valmistettu muovista. Ottaen huomioon Razrin 1500 euron hintalappu, muovikuorta ei voi pitää erityisen onnistuneena materiaalivalintana. Muovin sijaan rakenteessa olisi mieluusti nähnyt esimerkiksi hiilikuitua tai alumiinia alkuperäisen esi-isänsä tapaan.

2,7-tuumainen ulkopuolen kosketusnäyttö on pieni, mutta nopean kokeilun perusteella kuitenkin siinä määrin käyttökelpoinen, että sen kautta voi hoitaa ja tarkistaa yksinkertaisempia asioita, toisin kuin esimerkiksi Samsung Galaxy Z Flipin pikkuruiselta ulkonäytöltä. Ulkonäytön käyttöliittymä muistuttaa toteutukseltaan hieman tavallista Motorola-puhelinten Moto-näyttö ominaisuutta ja sen avulla voi mm. tarkastaa sähköpostit ja saapuneet viestit, kytkeä päälle ja pois toimintoja sekä vaihtaa toistettavaa musiikkikappaletta. Puheluita on myös mahdollista soittaa puhelimen ollessa suljettuna, mutta silloin laite toimii kaiutinpuhelutilassa. Lisäksi pääkameraa voi käyttää selfieiden ottamiseen ulkonäytön toimiessa etsimenä.

Yksi ensituntumien mielenkiintoisimpia hetkiä on luonnollisesti laitteen kansiosan avaaminen ensimmäistä kertaa. Saranamekanismin tuntuma on varsin jämäkkä ja se aukeaa tasaisen pehmeästi. Alkuvaiheessa mekanismin jouset vetävät kantta kiinni ja puolivälin jälkeen vastaavasti auki-suuntaan. Vaste muuttuu varsin sulavasti, eikä kantta avatessa ole tunnettavissa terävästi kasvavaa vastetta missään kohdassa liikerataa. Sarana ei pidä juuri minkäänlaisia ääniä, pois lukien sulkiessa heti alkuvaiheessa kuuluvaa muovin naksahtamiselta/pullahtamiselta kuulostavaa pientä ääntä, joka vaikutti ensi alkuun hieman rajulta ja erikoiselta. Pienellä harjoittelulla Razrin kannen avaaminen onnistuu yhdellä kädellä entisaikojen malliin.

Motorolan mukaan Lenovon tuotekehitysosasto on aloittanut taittuvan näyttötekniikan ja saranamekanismien kehittämisen jo vuonna 2015 ja uutta Razria varten yritys kokeili yli 30 erilaista toteutustapaa.

Motorola kutsuu taittuvaa rakennettaan zero-gap-saranaksi, ja vaikka puoliskot taittuvat melko tiiviisti toisiaan vasten, voi niiden väliin vielä havaita jäävän pienen (ja merkityksettömän) raon.

Monimutkaisen saranarakenteen ansiosta taipuisan näyttöpaneelin käyttäytymistä on mielenkiintoista seurata puhelinta avatessa ja sulkiessa. Näytön sulkeutuessa saranan kohta painuu hieman sisään, tehden tilaa näytölle ja mahdollistaen loivemman taitoksen näytön ollessa suljettuna. Tämän ansiosta näyttöpuoliskojen väliin ei jää juurikaan rakoa. Näyttöpaneeli liukuu sulkeutuessaan myös alaosastaan hieman puhelimen leukakyhmyn sisään, jännittäen näytön osaltaan sopivan mittaiseksi taittamista varten.

Erityisen hurjan näköinen näyttö on heti sulkemista aloitettaessa, kun paneeli pääsee pingottumaan hieman saranan kohdalta ja nousemaan ylös niin, että näytön ja saranan väliin ilmestyy hetkeksi näkyvä rako. Aika näyttää pääseekö näyttöpaneelin alle kerääntymään toimintaa haittaavaa likaa. Myös saranan pienet hammasrattaat ovat reunoilla näkyvillä, mutta ne vaikuttaisivat myös olevan tarvittaessa melko helposti puhdistettavissa.

Avattuna ensivaikutelma on ohut ja virtaviivainen, mutta todellisuudessa ulkomitat ja mittasuhteet hämäävät melko paljon. Kyseessä ei ole lainkaan niin pienikokoinen puhelin, mitä siitä etenkin suljettuna saattaisi ensialkuun luulla.

Vastaavan kokoluokan näytöllä varustetut tavalliset puhelimet ovat pääosin selvästi lyhyempiä ja kapeampia kuin Razr avattuna. Samsungin vastaavalla näyttötoteutuksella varustettu Galaxy Z Flip on 4,7 mm lyhyempi ja 1,6 mm leveämpi, vaikka näytön läpimitta on puoli tuumaa suurempi. Kuten kuvistakin voi havaita, Razrin näytön reunukset eivät ole erityisen kapeat.

Avattuna huomio kiinnittyy luonnollisesti ensimmäisenä puhelimen taipuisaan 6,2-tuumaiseen Plastic OLED –näyttöön, jonka kuvasuhde on 21:9 ja tarkkuus 2142 x 876 pikseliä. Motorola on mennyt selvästikin design edellä, sillä näytön kaareva muotoilu yhdistettynä suurehkoon erikoisen malliseen loveen ei ole tilankäytöllisesti erityisen tehokas ratkaisu. Tämän voi huomata jo ilmoitusrivin kuvakkeiden sijaintia tarkastellessa.

Tuntumaltaan näyttö on hyvin samankaltainen Samsungin Galaxy Foldin kanssa – yksinkertaistetusti se tuntuu kiiltäväpintaiselta muovikalvolta, jollainen se tavallaan onkin. Kuvanlaadussa tai kosketusvasteessa emme havainneet minkäänlaista valittamista.

Auki ollessaan saranan kohdalle ei jää juuri minkäänlaista havaittavissa olevaa ryppyä tai poimua, toisin kuten kilpailijoiden laitteissa. Saranarakenteen pienet epätasaisuudet ovat kuitenkin havaittavissa näytön alla sormella tunnusteltaessa. Lisäksi näytön ollessa sammutettuna sopivaa valoa vasten oli havaittavissa hieman taitekohdan ylä- ja alapuolella pieni terävä kohouma, joka on ilmeisesti näytön metallisen taustalevyn reuna – saranan kohdalla taustalevyä ei luonnollisestikaan ole.

Motorolan edustajan mukaan Razrin ostaja saa vuoden voimassa olevan näyttövakuutuksen, jonka puitteissa näytön vaihtamisen omavastuuosuus on 150 euroa. Vakuutuksen ulkopuolella vaihtohinta on noin 400-500 euroa.

Vaikka Razrin ulkokuorista harmillisen suuri osa on muovia, on laitteen sisärakenne onneksi metallia ja yleinen tukevuus sekä laatuvaikutelma ovat taittuvarakenteiseksi laitteeksi yllättävän hyviä. Laitteen ohuus korostuu entisestään alareunan 14 mm paksuun leukaosaan verrattuna – avattuna paksuus on muilta osin 6,9 mm. Rakenteella on monien muiden Motorolan mallien tavoin roiskeilta suojaava nanopinnoite.

Razrin sisuskalujen toteutus ei valitettavasti yllä lähellekään samalle tasolle hinnoittelun kanssa. Järjestelmäpiirinä toimii keskihintaluokan puhelimista tuttu Snapdragon 710 ja sen parina on sinällään riittävät kuusi gigatavua RAM-muistia ja 128 Gt tallennustilaa. Ensituntumien perusteella yleiskäytössä laitteen suorituskyvyssä ei sinällään havaittu mitään valittamista, mutta yli 1500 eurolla toivoisi kuitenkin saavansa myös tällä osa-alueella vielä enemmän.

Myös akun kapasiteetti on nykymittapuulla pieni – 2510 mAh. Akusto on itse asiassa jaettu puhelimen sisällä kahteen osaan – molemmissa puoliskoissa on oma akkunsa. Täyden latauksen luvataan kuitenkin riittävän hyvin päivän käyttöön ja lataaminen onnistuu 15 watin teholla. Langattoman latauksen tukea ei löydy. USB Type-C –liitäntä sekä monokaiutin sijaitsevat puhelimen paksussa alapäädyssä. Motorolan olisi toivonut toteuttaneen edes alapäädyn ritilän hieman herraskaisemmin vaikkapa metallilevystä.

 

Yhteenveto

Eri valmistajien ensimmäisiä taittuvanäyttöisten puhelimien toteutustapoja on mielenkiintoista nähdä ja kokeilla ja sama koski luonnollisesti myös Razria. Motorolan näkemys on muotoilullisesti selvästi io-techin tähän asti kokeilemista ja markkinoille julkaistuista taittuvanäyttöisistä puhelimista design-keskeisin, mikä näkyy toisaalta negatiivisesti laitteen teknisessä toteutuksessa. Rautapuolen ominaisuudet eivät ole oikein linjassa korkean hintalapun kanssa. Lisäksi laitteen ulkoinen viimeistely ei ole aivan linjassa laadukkaan tyylipuhelimen imagon kanssa – siinä missä alkuperäinen Razr oli suurimmilta osin alumiinirakenteinen, on uuden Razrin takakuori kovaa muovia. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä, miten Motorolan näyttö- ja saranatoteutus kestää pidempää käyttöä. Razr on mielenkiintoinen puhelin, mutta sen hintaa on todella hankala perustella järjellä. Suuri osa tulevista omistajista tehneekin valintansa tunteella.

Motorola Razrin myynti alkaa Suomessa huhtikuussa 1599 euron suositushintaan.

 

This site uses XenWord.