Surface Book saapui Pohjoismaissa ja Suomessa myyntiin vasta hiljattain, vaikka se julkaistiin alun perin jo vuoden 2015 syksyllä. Windows 10 Pro -käyttöjärjestelmällä varustetun 2-in-1-laitteen näyttö irtoaa taulutietokoneeksi ja näppäimistö toimii telakkana.

Kirjoitetun katsauksen lisäksi otimme 4k-laatuisella videolla tuntumat laitteesta ja testasimme muun muassa näytön irroitusta, Surface-kynää, vähävirtaisen Skylake-U-sarjan Core i7 -prosessorin suorituskykyä sekä prosessorin ja grafiikkapiirin lämpötiloja rasituksessa.

Lue artikkeli: Microsoft Surface Book

Slovenialainen nestejäähdytystuotteita valmistava EKWB on tuonut automaattisella sulkutoiminnolla varustetut QDC-pikaliittimensä vihdoin saataville myös erilliskomponenttina. Yritys otti liittimet käyttöön toissasyksynä Predator-nestejäähdytysjärjestelmiensä yhteydessä ja käyttää niitä nykyään myös osana muita esitäytettyjä laajennusosia. Liittimet ovat yhdysvaltalaisen CPC:n suunnitelemia sekä valmistamia ja ne ovat tarkoitettu alun perin lääketieteellisiin käyttötarkoituksiin.

QDC-liittimet on valmistettu polypropyleenimuovista ja ne kestävät painetta 8,3 baariin asti. Käyttölämpötilaksi on määritetty 0-71 celsiusastetta. Liitin on yhteensopiva 10 mm sisäläpimitallisten letkujen kanssa, joiden ulkohalkaisija on 13 tai 16 mm. Liitintä irrotettaessa sisäinen venttiili sulkeutuu molemmissa puoliskoissa automaattisesti estäen nesteen valumisen ulos järjestelmästä. Liitintä ei kuitenkaan voi avata järjestelmän ollessa käynnissä.

EKWB ei ole ainoa nestejäähdytystuotevalmistaja, joka tarjoaa pisaralukollisia pikaliittimiä. Hieman vastaavia, mutta rakenteeltaan metallisia liittimiä löytyy mm. myös Alphacoolilta, Koolancelta, Phobyalta ja Thermaltakelta.

Lähde: EKWB

Corsair on esitellyt uuden Carbide SPEC-04-nimisen miditornikotelon markkinoiden edullisimpaan päähän. Valmistajan mukaan uutuuden keskeisimpiä ominaisuuksia ovat rohkean epäsymmetrisesti muotoiltu etupaneeli, tummennettu kylki-ikkuna sekä tilava sisusta. Sisältä löytyy paikat ATX-emolevylle ja -virtalähteelle, kolmelle 3,5 tuuman ja kahdelle 2,5 tuuman levylle sekä täysimittaiselle näytönohjaimelle.

SPEC-4:n vakiojäähdytys on toteutettu yhdellä etupaneeliin sijoitetulla 120 mm LED-tuulettimella. Kaikkiaan kotelossa on paikat viidelle tuulettimelle (kaksi 120/140 mm etupaneelissa, kaksi 120 mm katossa ja yksi 120 mm takana). Valitettavasti nestejäähdytyskennoille luvataan yhteensopivuus vain yhden tuulettimen 120 ja 140 mm malleille. Kotelon edullisesta hinnasta huolimatta sekä etupaneelin että pohjan ilmanottoaukoissa on pölysuodattimet.

Corsair Carbide SPEC-04 tekniset tiedot:

• Ulkomitat (S x L x K): 492 x 201 x 433 mm
• Paino: 4,2 kg
• Runkomateriaali: Teräs
• Yhteensopivat emolevyt: ATX, micro-ATX, mini-ITX
• Levypaikat: 2 x 2,5″, 3 x 3,5″
• Laajennuskorttipaikkoja 7 kpl
• Lisäkortin maksimipituus: 370 mm
• Virtalähteen maksimipituus: 225 mm
• Prosessoricoolerin maksimikorkeus: 150 mm
• Tuuletinpaikat: 2 x 120/140 mm edessä, 2 x 120 mm katossa, 120 mm takana
• Etupaneelin liitännät: USB 3.0, USB 2.0, mikrofoni, kuuloke
• Takuu: Kaksi vuotta

Corsair Carbide SPEC-04 on saatavilla välittömästi ja sen suositushinta on 49,99 euroa. Värivaihtoehtoja on kolme: musta-harmaa, musta-punainen sekä musta-keltainen.

Lähde: Corsair

Näytönohjainvalmistajat ilmoittavat nykyään näytönohjaimien näyttömuistin nopeuden siirtonopeutena (Gbps, gigabittiä per sekunti) ja myös io-tech alkaa noudattaa jatkossa samaa käytäntöä.

Miksi sitten perinteisestä yksittäisestä kellotaajuusarvosta on siirrytty käyttämään siirtonopeutta? Uusimmissa grafiikkamuistitekniikoissa, kuten GDDR5, GDDR5X ja GDDR6, muistipiirissä on sisäisesti käytössä useita eri kellotaajuuksia.

Esimerkiksi GDDR5-muistipiirissä käytetään command clock (CK) ja write clock (WCK) kellotaajuuksia, joista esimerkiksi 7 Gbps:n siirtonopeudella toimivassa muistipiirissä CK-taajuus on 1,75 GHz ja WCK-taajuus 3,5 GHz. Muistin tehollinen kellotaajuus on 7 GHz (QDR, Quad Data Rate), jolla viitataan mahdollisuuteen siirtää tietoa neljä kertaa kellojaksossa.

Kun puhutaan muistin siirtonopeudesta, viitataan yksittäisen data- eli I/O-pinnin siirtonopeuteen gigabitteinä sekunnissa. Vaikka GDDR5-piireissä on yhteensä 170 ja ja GDDR5X-piireissä 190 liitäntäpinniä, molemmissa on sama määrä eli 32 kpl I/O-pinnejä. Muistipiirin kokonaispinnien lukumäärällä ei ole yhtälössä merkitystä.

Muistiväylän kokonaiskaistanleveys saadaan laskettua kertolaskulla: siirtonopeus per pinni * yhden muistipiirin I/O-pinnien lukumäärä * muistipiirien lukumäärä ja bitit saadaan muunnettua tavuiksi jakamalla kahdeksalla. Esimerkkinä GeForce GTX 1080 Ti ja 11 Gbps siirtonopeus GDDR5X-muisteilla:

(11 Gbps/pin * 32 pin * 11 kpl)  / 8 = 484 Gt /s

Tässä muutamia esimerkkejä AMD:n ja NVIDIAn näytönohjaimien siirtonopeuksista:

• GeForce GTX 1080 Ti: 11 Gbps (GDDR5X)
• AMD Radeon RX 580: 8 Gbps (GDDR5)
• GeForce GTX 1050 Ti: 7 Gbps (GDDR5)

Kerro kommenteissa, mitä mieltä olet uudesta muistien nopeuden ilmoituskäytännöstä?

Microsoft aloitti toukokuun #MicrosoftEDU-tapahtumalla, jossa se julkaisi uuden Surface Laptop -kannettavan ja Windows 10 S -käyttöjärjestelmän. Surface Laptop on nimensä mukaisesti perinteinen kannettava tietokone, eikä se sisällä esimerkiksi Surface Bookin tapaista mahdollisuutta näytön irrottamiseen.

Surface Laptopin sydämenä sykkii Intelin 7. sukupolven Core i5- tai i7-prosessori. Core i5 -malleissa on 4 gigatavua muistia ja 128 Gt tallennustilaa tai 8 Gt muistia ja 256 Gt tallennustilaa. Core i7 -malleissa muistia 8 tai 16 ja tallennustilaa 256 tai 512 Gt. Tallennustila on toteutettu emolevylle suoraan integroidulla PCI Express -väyläisellä SSD-asemalla. Prosessorin jäähdytyksestä vastaavat lämpöputkimaisesti muotoiltu höyrykammiojäähdytin sekä yksi radiaalituuletin.

Surface Laptopin näyttö on kooltaan 13,5-tuumainen ja 3:2 kuvasuhteen myötä sen resoluutio on 2256 x 1504 (201 PPI). Näyttö tukee 10-pisteen monikosketusta ja Surface Pen -stylusta. Kuvaa näytölle piirtää Core i5 -versioissa perinteinen HD Graphics 620, mutta Core i7 -versioissa on 64 Mt:n eDRAM-välimuistilla tuettu Iris Plus 640.

Microsoft on pitänyt Surface Laptopin liitinvalikoiman niin pienenä kuin mahdollista. Kannettavasta löytyy yksi USB 3.0 Type A -liitin, MiniDisplayPort-liitin, kuulokeliitin sekä Surface Connect -liitin. Surface Connect -liitintä käytetään sekä virtaliittimenä että liitäntäväylänä Surface Dock -telakkaan. Kannettava tukee myös Surface Dial -lisälaitetta. Pakettiin kuuluu myös 720p-tarkkuuteen kykenevä webbikamera ja tuki Windows Hello -kirjautumiseen kasvojentunnistuksella.

Kannettavan sisäpinta poikkeaa massasta merkittävästi. Perinteisten muovin ja metallin sijasta kannettavan sisäpinta on päällystetty näppäimistön ja touchpadin puolella mokkanahkaa muistuttavalla Alcantara-mikrokuitukankaalla. Kangas on leikattu muotoonsa laserilla, jottei esimerkiksi näppäinten ja sen väliin jää havaittavaa rakoa. Kannettavan Dolby Premium Audio -sertifioitu Omnisonic-äänentoisto on piilotettu näppäimistön alle ja käytännössä kaiuttimina toimivatkin itse näppäimet ja Alcantara-kangas.

Microsoftin Surface Laptop -kannettavan strategiset mitat ovat 308,1 x 223,27 x 9,9 – 14,48 mm ja painoa alumiinirunkoisella kannettavalla on 1,252 kg. Kannettava tulee saataville neljässä eri värivaihtoehdossa: viininpunainen (burgundi), platina, kobaltin sininen ja kulta-grafiitti. Microsoftin suomenkieliset sivut tosin listaavat täällä saatavilla olevaksi väriksi vain platinan.

Surface Laptop on varustettu oletuksena Microsoftin uudella Windows 10 S -käyttöjärjestelmällä. S-versio eroaa perinteisestä Windows 10:stä siten, että siihen voi asentaa sovelluksia vain Windows Store -kaupasta. Surface Laptop -käyttäjille tarjotaan kuitenkin mahdollisuutta päivittää käyttöjärjestelmä Windows 10 Pro -versioon ilmaiseksi vuoden loppuun saakka, jonka jälkeen päivitys maksaa 50 dollaria. Windows 10 S on suunnattu yleisesti lähinnä koulujen käyttöön ja sisältää joitain yhteisten laitteiden hallinnointia ja asennusta helpottavia yksityiskohtia.

Ennakkotilaukset alkoivat Suomessa välittömästi ja laite tulee saataville 15. päivä kesäkuuta. Sen suositushinnat ovat 1169 ja 1499 euroa Core i5 -malleille sekä 1829 ja 2549 Core i7 -malleille.

Saimme Samsungin uudet Galaxy S8 -älypuhelimet testiin runsas viikko sitten ja niiden pariviikkoinen käyttötestijakso on vielä kesken. Ennen varsinaisen testiartikkelin julkaisua olemme kuitenkin jo ehtineet ottamaan muutamia vertailukuvia Galaxy S8:n kameralla Galaxy S7 edgen kameraan verrattuna.

Galaxy S8 -mallien kamera on teknisiltä ominaisuuksiltaan pitkälti identtinen viimevuotisten Galaxy S7 -mallien kameroiden kanssa, mutta käytännössä kamerasensori on päivitetty uudempaan. Kameran tarkkuus on edelleen 12 megapikseliä ja se hyödyntää valon vaiheentunnistukseen perustuvaa Dual Pixel -tarkennusta sekä f1.7 aukkosuhteen optisesti vakautettua sensoria. Galaxy S8 -malleista löytyvä kuvasensori on malliltaan Sony IMX333 tai Samsung S5K2L2 ISOCELL, jotka ovat teknisesti identtisiä keskenään (1/2,55-tuumainen sensori, 1,4 um pikselikoko). Sama kamera on siis myös suuremmassa Galaxy S8+ -mallissa. Uutena käyttäjän näkymättömissä tapahtuvana ominaisuutena Galaxy S8 -mallit prosessoivat lopullisen kuvan useamman peräkkäin otetun kuvan kuvadatan perusteella.

Otimme mahdollisimman identtiset vertailukuvat neljästä eri tilanteesta sekä Galaxy S8:lla että Galaxy S7 edgellä. Kuvat otettiin automaattiasetuksella, ilman HDR:ää ja täydellä 12 megapikselin kuvakoolla. Ohessa on tarkasteltavana 415 x 450 pikselin kokoinen rajaus molempien kameroiden kuvista, sekä kuvat erikseen täydessä koossaan. Maininnan arvoisena seikkana kaikki Galaxy S7 edgellä otetut kuvat olivat jostain syystä tiedostokooltaan noin kaksinkertaisia Galaxy S8:aan nähden.

Ensimmäinen vertailukuvapari otettiin aurinkoisena poutapäivänä ja molemmat puhelimet käyttivät alhaisinta ISO 40 -herkkyysasetusta sekä lyhyttä noin 1/1600-1/1800 sekunnin suljinaikaa. Molempien puhelimien kuvat ovat melko saman tyyppisiä, mutta pieniä erojakin löytyy. Galaxy S8:n kuvassa jälkikäsittelyn määrä on kontrastin osalta maltillisempi ja vaaleiden kohtien osalta vähemmän ylivalottunut. Lisäksi Galaxy S8:n värimaailma on hieman sinertävämpi.

Päivänvalossa otetussa lähikuvassa puhelimien kuvausetäisyys ei valitettavasti osunut aivan samaan kohtaan, jonka myötä Galaxy S7 edgellä otettu kuva on aavistuksen lähempää. Molemmat puhelimet ottivat kuvansa lähes identtisellä noin 1/140 sekunnin suljinajalla sekä alhaisella ISO 40 -herkkyydellä. Sekä kokonaisuutena että läheltä tarkasteltuna kuvien väliset erot ovat varsin pieniä. GS7 edgen kuvassa syvyysterävyysalue on kapeampi, mutta se saattaa johtua hieman pienemmästä kuvausetäisyydestä. Lisäksi GS7 edgen kuvassa joissain yksityiskohdissa saattaa olla havaittavissa aavistuksen enemmän korostusta GS8:aan nähden.

Hieman heikommassa sisävalaistuksessa otettu toinen lähikuva tallentui Galaxy S8:lla hieman edeltäjäänsä pidemmällä suljinajalla (1/33 vs. 1/50 s) sekä pienemmällä herkkyysasetuksella (ISO 160 vs. 200). Galaxy S8:lla otettu kuva on aavistuksen valoisampi, joka näkyy myös värien toistossa. Lähempää tarkasteltuna kuvan voi myös havaita olevan selvästi terävämpi ja yksityiskohtaisempi.

Ilta-aikaan otetussa hämäräkuvassa molempien puhelimien kamerat käyttivät identtisiä asetuksia (1/10 sekuntia, ISO 1250). Vallinneisiin valaistusolosuhteisiin nähden molemmat puhelimet onnistuivat taltioimaan mukavasti valoa. Galaxy S7 edgen kuva on kaksikosta hieman kellertävämpi ja samalla myös epäluonnollisempi. Yksityiskohdiltaan GS8:n kuva näyttää lähempää tarkasteltuna hieman skarpimmalta, joskin erot ovat melko pieniä.

Muutaman yksittäisen vertailukuvan perusteella ei toki voi tehdä syvääluotaavia ja kaikenkattavia päätelmiä Galaxy S8:n ja Galaxy S7 edgen kameroiden välisestä kuvanlaatueroista, mutta oheisten neljän kuvan avulla on jo havaittavissa, että erot ovat melko pieniä, kuten kameraspeksien perusteella osasimme jo ennakkoon aavistella. Havaintojemme perusteella Galaxy S8 saattaa kuitenkin tarjota pieniä parannuksia kuvanlaatuun mm. värintoiston ja vähemmän ylikorostuneen kuvaprosessoinnin muodossa.

Fysiikan lakien imitointi laskentavoiman sallimissa rajoissa on nykyään arkipäivää peleissä. Erilaisia fysiikkaratkaisuja on ollut peleissä iän kaiken, mutta nykymuotoisen fysiikan mallinnuksen voidaan nähdä alkaneen Jurassic Park: Trespasser -pelistä, joka sai kunnian olla ensimmäinen ns. räsynukkefysiikoita käyttänyt peli.

Fysiikanmallinnuksen alkuaikoina epäilemättä suosituin fysiikkamoottori oli Havok, josta esiteltiin myös erilaisia näytönohjaimella kiihdytettyjä versioita eri demoissa. Markkinoille asti näytönohjainkiihdytettyä Havok-moottoria ei kuitenkaan saatu. Havokin ohella kenties kuuluisin fysiikkamoottori on alun perin NovodeXin kehittämä PhysX, joka siirtyi yrityskauppojen kautta ensin Ageialle ja sittemmin NVIDIAlle.

PhysX oli myös ensimmäinen markkinoille saatu ns. rautakiihdytetty fysiikkamoottori. Käytännössä tämä tarkoitti, että fysiikat laskettiin prosessorin sijasta Ageian omalla PPU:lla eli Physics Processing Unit -kiihdyttimellä. Näytönohjaimille fysiikkalaskut siirtyivät kun NVIDIA osti Ageian ja kehitti PhysX:stä CUDA-kiihdytetyn version. Valitettavasti NVIDIA on katsonut parhaaksi ratkaisuksi rajata PhysX-kiihdytyksen vain omille näytönohjaimilleen kieltäytymällä esimerkiksi AMD:n ehdotuksesta kääntää PhysX avoimelle OpenCL-rajapinnalle.

Markkinoilta löytyy myös yksi avoin näytönohjainkiihdytetty fysiikkamoottori, Bullet. Tuntemattomasta syystä Bulletin näytönohjainkiihdytetty versio ei ole kuitenkaan ikinä saanut taakseen suosiota, vaikka sen prosessorilla ajettavaa versiota käytetäänkin monissa ohjelmissa, peleissä ja jopa elokuvissa. Havokista toivottiin uutta avointa vaihtoehtoa, kun Intelin omistukseen siirtynyt fysiikkapaja esitteli OpenCL-kiihdytettyjä demoja eri messuilla, mutta kuten aiemminkin, markkinoille asti sitä ei ikinä saatu.

Aina vuodesta 2006 hiljaisina jatkuneet spekulaatiot Microsoftin DirectPhysics-rajapinnasta saivat aimo annoksen lisää pontta, kun Microsoft osti Havokin Inteliltä vuonna 2015. Kauppojen jälkeen huhut kuitenkin laantuivat, kun mitään uutta ei julkaistu tai edes esitelty. WCCFTech on nyt nostanut vanhat huhut jälleen pinnalle, koska Microsoft on rekisteröinyt itselleen DirectPhysics -tavaramerkin.

Pelkkä tavaramerkki ei tietenkään varmista vielä mitään, mutta antaa ainakin selkeän toivon uudesta, kaikille valmistajille avoimesta näytönohjainkiihdytetystä fysiikkaratkaisusta. Microsoftin Havok-kaupoista on nyt aikaa puolitoista vuotta, mikä voi tuntua pitkältä ajalta, mutta toisaalta täysin ulkopuolelta tulleen Havokin eri osien (Physics, Destruction, Cloth, AI) integroiminen DirectX-kompleksiin ei liene insinöörien tehtävien helpoimmasta päästä.

Ainakin allekirjoittanut uskoo, ettei Microsoftin DirectPhysics-aloite tule jäämään pelkäksi tavaramerkiksi, vaan rajapinta tullaan julkaisemaan ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisenä julkaisuajankohtana voitaneen pitää aikaisintaan Windows 10:n seuraavaa, ensi syksylle ajoitettua merkittävää Redstone 3 -päivitystä.

Aiemmin mm. Googlen ohjelmistoinsinöörinä Piilaaksossa työskennellyt Scotty Allen on julkaissut YouTubessa mielenkiintoisen runsaat 20-minuuttia pitkän videon, jossa hän esittelee oman parin kuukauden aikana toteutetun iPhone 6s -älypuhelimen rakennusprojektinsa Kiinan Shenzhenissä. Lisäksi videolla tutustutaan myös siihen, kuinka Kiinan älypuhelinkomponenttimarkkinat toimivat ja kuinka valtava määrä kunnostettuja ja kierrätettyjä komponentteja on liikkeellä.

Rakennettavan puhelinmallin valinnan Allen teki kahden kriteerin perusteella. Ensinnäkin häneltä löytyi jo verrokiksi Apple-kaupasta ostettu iPhone 6s ja toiseksi osa uudempien mallien komponenteista on huomattavasti hankalammin saatavissa. Kuten videolta voi huomata, iPhone-osia on saatavilla todella runsaasti, joten päätyminen Applen tuotteeseen ei ole yllätys.

Allenin mukaan puhelinta tyhjästä rakennettaessa se koostuu periaatteessa neljästä pääosasta – alumiinisesta takakuoresta, näyttöelementistä, akusta ja pääpiirilevystä. Lisäksi projektissa tarvitaan toki monia pienempiä komponentteja, jotka Allen sai lopulta yllättävän helposti kaikki samalta myyjältä. Kuorivalinnaksi päätyi lopulta ruusukulta, koska valkoisella Touch ID -moduulilla varustettuja pääpiirilevyjä oli paremmin saatavilla (pääpiirilevy on rautakoodattu yhteen tunnistimen kanssa). Alkuperäistä vastaavat laser-merkinnät hoituivat kuoriin pienessä laser-kaiverruksia tarjonneessa pajassa.

Näyttömoduulin Allen rakennutti korjausliikkeessä vanhan rikkinäisen osan pohjalle uusista komponenteista. Pääpiirilevyn komponentteineen hän halusi aluksi rakentaa itse, mutta aiheeseen tutustumisen jälkeen Allen kuitenkin päätti olla ryhtymättä toimeen, sillä vaikka toimenpide on teoriassa mahdollinen toteuttaa, oli epäonnistumisen riski käytännössä erittäin korkea.

YouTube-videon kommenteissa Allen kertoo projektin komponenttikustannuksiksi noin 300 dollaria, joka on noin puolet uuden iPhone 6s:n tämänhetkisestä hinnasta. On kuitenkin huomioitava, ettei itse kootulla puhelimella ole lainkaan takuuta.

Lähde: Strange Parts

Testissä on MSI:n GeForce GTX 1080 Ti Gaming X 11G- ja Aoruksen GeForce GTX 1080 Ti 11G -mallit, joiden hintataso Suomessa on tällä hetkellä reilu 800 euroa.

Tutustumme artikkelissa molempien näytönohjaimien ominaisuuksiin ja suorituskykytesteissä sekä tehonkulutus-, melu- ja lämpötilamittauksissa vertailukohtina mukana ovat io-techissä jo aiemmin testatut Asuksen ROG Strix- ja NVIDIAn Founders Edition -mallit.

Mukana on myös ylikellotustestit ja suorituskykymittaukset ylikellotettuna.

Lue artikkeli: MSI GeForce GTX 1080 Ti Gaming X & Aorus GeForce GTX 1080 Ti

Suurin piirtein luottokortin kokoisten minitietokoneiden markkinoilla on nykyään tunkua suorastaan ruuhkaksi asti. Minitietokoneiden suosion voidaan laskea alkaneen helmikuussa 2012, kun Raspberry Foundation julkaisi Raspberry Pi 1 Model B:n.

Edullisten mutta tehoiltaan rajallisten minitietokoneiden lisäksi markkinoilta löytyy myös tehokkaampia vaihtoehtoja, jotka hyödyntävät yleensä puhelimista tuttuja järjestelmäpiirejä. Linaro on lyönyt jälleen hynttyynsä yhteen Huawein kanssa nimenomaan tehokkaampien minitietokoneiden merkeissä ja julkaissut uuden HiKey 960:n. 96Boards-standardia noudattava minitietokone lanseerataan markkinoille Archermindin ja LeMakerin valmistamina versioina.

HiKey 960 antaa vihjeen käytettävästä järjestelmäpiiristä jo nimessään. Sen sydämenä sykkii Huawein tytäryhtiön HiSiliconin Kirin 960 -järjestelmäpiiri, joka sisältää neljä ARM Cortex-A73- ja neljä Cortex-A53-ydintä sekä Mali-G71-grafiikkaohjaimen. Järjestelmäpiirin tukena on 3 Gt LPPDR4-muistia ja 32 Gt UFS 2.0 -tallennustilaa. Järjestelmäpiiri on ollut aiemmin käytössä muun muassa Huawein Mate 9 -puhelimessa.

Linaron ja Huawein minitietokone on varustettu kahdella USB 3.0 Type-A -liittimellä ja yhdellä USB 2.0 -nopeuksiin kykenevällä Type-C-liittimellä. Kuvan tietokoneesta saa ulos HDMI-liittimellä ja langattomia yhteyksiä tarjoillaan kaksitaajuus WiFin (802.11 b/g/n/ac) ja Bluetooth 4.1:n voimin. Piirilevyltä löytyy luonnollisesti microSD-korttipaikka sekä M.2-liitin (PCI Express 2.0). Muita lisälaitteita ja laajenoksia varten piirilevyltä löytyy 40- (+1.8V, +5V, DC power, GND, 2x UART, 2x I2C, SPI, I2S, 12x GPIO) ja 60-pinniset (4L MIPI DSI, 2L+4L MIPI CSI, 2x I2C, SPI (48M)) liitäntärivistöt.

HiKey 960:n oletuskäyttöjärjestelmänä toimii Androidiin perustuva AOSP Linux 4.4 -kerneliin perustuvalla Android Common Kernelillä ja yhtiöt työskentelevät parhaillaan uuden, 4.9-kerneliin perustuvan version parissa.

HiKey 960 -minitietokoneet ovat saatavilla jo nyt Alpha-Star- (Archermind) ja Lenovator-verkkokaupoista (LeMaker). Niiden odotetaan saapuvan laajemmin saataville jälleenmyyjiltä toukokuun alkupuolella. HiKeyn veroton suositushinta on 239 dollaria ja voit tutustua siihen tarkemmin sen tuotesivuilta ja Linaron lehdistötiedotteesta.