Näkökulma: Puhelinten lippulaivaluokka osoittaa piristymisen merkkejä, kehitysharppausten vuodet ovat jääneet taakse

Viime vuonna (2022) älypuhelinten lippulaivamarkkinat tuntuivat monin osin polkevan jo toista vuotta paikallaan ja pahimmillaan joidenkin tuotteiden kohdalla ottavan jopa takapakkia. Asia nousi puheeksi useaan otteeseen myös io-techin Tekniikkapodcastissa ja tilannetta kuvasi kenties selvimmin se, että Applen vuonna 2021 julkaisemat iPhone 13 -mallit tuntuivat vain parantavan hinta-laatusuhdettaan vuoden kuluessa useiden kalliimman pään Android-puhelimien pahimmillaan heikentyessä ominaisuuksiltaan edeltäjiinsä nähden. Toki kaikki valmistajat eivät syyllistyneet lippulaivamalliensa varsinaiseen heikentämiseen, mutta toisaalta mitään mullistavaakaan markkinoille ei saapunut ja samaan aikaan osa valmistajista nosti hintojaan.

Qualcommin Snapdragon 8 Gen 1 ei yksinkertaisesti onnistunut vakuuttamaan kokonaisuutena.

Tyypillistä vuotuista suorityskykyparannusta nähtiin toki viimekin vuonna, mutta valitettavasti sillä osa-alueelta löytyi myös yksi suurimmista kompastuskivistä vuoden 2022 lippulaivasarjassa. Qualcommin Snapdragon 8 Gen 1-järjestelmäpiiri ei yksinkertaisesti onnistunut vakuuttamaan kokonaisuutena, vaan se herätti henkiin vanhat ikävät muistot Snapdragon 810 -ajoilta. Sukupolvien takaisen edeltäjänsä tavoin Samsungin neljän nanometrin prosessilla valmistettu 8 Gen 1 nimittäin osoittautui lämmöntuotoltaan erittäin haastavaksi piiriksi ja sen myötä viime vuoden lippulaivapuhelinten suorituskyky kyykkäsi lähes kautta linjan pitkäkestoisessa rasituksessa. Samaan aikaan myös Samsungin oma piirituotanto tuntui polkevan edelleen Qualcommista jäljessä ja Exynos 2200:n lanseeraus ei sujunut erityisen ruusuisesti. AMD:n kanssa yhteistyössä luotu Xclipse 920 GPU ei onnistunut suorituskyvyltään pärjäämään Qualcommille kovista ennakko-odotuksista huolimatta ja samaan aikaan myös uutuuspiirin ajureissa ja optimoinneissa oli selvästi kehittämisen varaa ja heti Samsung Galaxy S22 -malliston jälkeen julkaistuissa arvioissamme havaitsimme toistuvia grafiikkaongelmia tunnetuissa mobiilipeleissä.

Lippulaivapuhelimet saivat kyllä lisää tehoa, mutta suorituskyvyn vastapainona lämpöongelmat nostivat päätään, puhelinten hinnat nousivat ja osia ominaisuuksista jopa karsittiin.

Lippulaivaluokkaa vaivasi siis omat ongelmansa käytännössä samaan aikaan, kun keskihintaluokan suorituskyky polki paikallaan. Tämä ei ollut myöskään vain Androidien ongelma. Myös iPhone 14 -mallisto jäi perusmalliensa osalta pettymykseksi, sillä käytössä oli viime vuoden Pro-puhelinten piirit ja puhelinten hintoja nostettiin jopa yli 100 eurolla.

Tänä vuonna (2023) lippulaivapuhelinten markkinat näyttäisivät kuitenkin ottaneen korjaavan askelen parempaan suuntaan. Alkuvuodesta Samsungin Galaxy S23 -perusmalli sekä S23 Ultra saivat io-techin Toimituksen valinta -kunniamaininnan, jota ei viime vuonna nähty yhdeltäkään lippulaivapuhelimelta. Mistään älypuhelinmarkkinan kehitysharppauksesta ei kuitenkaan voida puhua, mutta lippulaivaluokassa vaikuttaisi tapahtuvan pientä positiivista elpymistä kohti parempaa. Kaikkia tänä vuonna julkaistuja puhelimia tämä ei valitettavasti edelleenkään koske, sillä esimerkiksi OnePlus vaikuttaisi jatkavan pientä kompurointiaan. Vaikka OnePlus 11 on luokassaan ihan ok puhelin, sisältää se jälleen erikoisia leikkauksia edeltäjiinsä verrattuna.

Eniten lippulaivaluokan elpymisestä on käytännössä kiittäminen Qualcommia, jonka Snapdragon 8 Gen 2 -järjestelmäpiiri on osoittautunut hyväksi päivitykseksi viime vuoteen nähden.

Eniten lippulaivaluokan elpymisestä on käytännössä kiittäminen Qualcommia, jonka Snapdragon 8 Gen 2 -järjestelmäpiiri on osoittautunut hyväksi päivitykseksi viime vuoteen nähden. Suuntaa parempaan oli nähtävissä jo viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla, kun Snapdragon 8+ Gen 1 -julkaistiin. Samsungilta TSMC:lle siirtynyt piirituotanto paransi piirin hyötysuhdetta selvästi ja sen ansiosta loppuvuoden puhelimissa ylikuumenemisongelmista päästiin jo pääosin eroon. Tänä vuonna Gen 2 -piiri on sitten jatkanut tätä kehitystä eteenpäin unohtamatta myöskään vuotuista suorituskykyparannusta.

Snapdragon 8 gen 2 tarjoama suorituskykyparannus vie Android-puhelimet pitkästä aikaa grafiikkasuorituskyvyssään jopa Applen puhelimien ohi, mutta samalla myös lämmöt on saatu pidettyä hallinnassa. Pitkäkestoisessa rasituksessa erittäin selvät suorituskykylaskut ovat tänä vuonna olleet enemmän poikkeus kuin sääntö. Parantuneen lämpöjenhallinnan oheisetuna lippulaivapuhelinten akunkestotkin vaikuttaisivat parantuneen hieman. Tänä vuonna lippulaivaluokassa helposti yhdellä latauksella saavutettavat kaksi kokonaista päivää on ollut käytännössä standardi ja osa huippupuhelimista, kuten Samsungin Galaxy S23 Ultra ja Honor Magic5 Pro, ovat yltäneet testeissämme jopa kolmen päivän käyttöaikoihin keskitasoisella käytöllä. Akkukapasiteetitkin ovat toki paikoin kasvaneet hieman, mutta suurempia kertaharppauksia akkutekniikan saralla ei ole tapahtunut.

Pikalatausteknologiat ovat parin viime vuoden aikana kehittyneet huimaa vauhtia ja valitettavasti kehitys näkyy edelleen yksinoikeustekniikoina.

Tulevaisuudessa akkutekniikan kehittymisen ohella olisi mukava nähdä myös yhtenäisempää panostusta pikalatausnopeuksiin. Pikalataustehot ovat parin viime vuoden aikana kehittyneet parhaimmillaan kovaa vauhtia ja valitettavasti kehitys näkyy edelleen valmistajien omina yksinoikeustekniikoina. Toisin sanoen useimmat korkeimman pään pikalataustehot toteutuvat vain valmistajien omilla latureilla. Siihenkin on onneksi nähtävissä mahdollista parannusta tulevaisuudessa, sillä avoimen USB Power Delivery -standardin tuki on hiljalleen yleistymään päin. Erikoiskiitoksen tältä osin ansaitsee Motorola, joka tukee kyseisen standardin kautta huippumalleissaan jopa kolminumeroisia lataustehoja.

LTPO-tekniikan kehittyminen poislukien näyttöjen kehityksen suhteen on ollut aika hiljaista.

Näyttötekniikassa on tapahtunut myös tasaista kehitystä ja erityisesti uusien LTPO-paneelien entistä hienojakoisemmin mukautuvat virkistystaajuudet ovat omalta osaltaan auttaneet puhelimen virrankulutuksen hillitsemisessä. Muilta osin näyttöjen kehityksen suhteen on ollut aika hiljaista, sillä nykypuhelinten resoluutiot ja korkeat virkistystaajudet ovat nekin jo parin vuoden takaa tuttuja. Osa valmistajista on pyrkinyt erottautumaan myös pykälän korkeammilla 144:n tai 165 hertsin virkistystaajuuksilla, mutta kovinkaan merkityksellistä tuo nopeuskilpailu ei kuitenkaan ole ja käytännössä puhelinkäytön kannalta merkityserokin näillä virkistystaajuusparannuksilla on useimmille huomattavan pieni.

Entisaikojen huippupuhelinten vuosittaisiin suuriin kehitysharppauksiin ei vaikuttaisi olevan enää paluuta.

Entisaikojen huippupuhelinten vuosittaisiin suuriin kehitysharppauksiin ei vaikuttaisi olevan enää paluuta. Lippulaivapuhelinten suorituskyky paranee toki edelleen toki jatkuvasti, mutta erot eivät ole enää nykypäivänä suoranaisen mullistavia. Pari vuotta vanhat huippumallitkin ovat edelleen tavanomaisessa käytössä hyvin sulavia ja päihittävät keskihintaluokan laitteet suorityskyvyssä varsin leikiten. Lisäksi ominaisuuskattaukset ovat vakiintuneet monin osin yhteneviksi, eli uusia ”pakko saada” -juttuja ei enää juurikaan nähdä. Esimerkkinä parin vuoden takainen Samsungin Galaxy S21 Ultra tai jopa kolmen vuoden takainen S20 Ultrakin tarjoavat paperilla varsin lähelle nykypäivän lippulaivapuhelimia yltävän ominaisuuskattauksen, vaikka ne raa’assa suorituskyvyssä tuoreimmalle sukupolvelle luonnollisesti häviävätkin.

Myös kamerat ovat kehittyneet jatkuvasti, mutta niidenkin osalta kyse on ollut viime vuosina enemmän hienosäädöstä kuin vuositasolla tapahtuvista merkittävistä kehitysaskelista, vaikka sensoreiden resoluutiot ovatkin jo kasvaneet korkeimmillaan peräti 200 megapikseliin. Kameroiden määrässä ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen muutosta – lippulaivamalleissa on edelleen tyypillisesti kolme tai neljä eri polttoväliä tarjoavaa takakameraa. Iso osa kamerakehityksestä pohjautuu järjestelmäpiirien parantuneisiin laskentatehoihin ja tekoälyominaisuuksiin, eli kamerapuoli kulkee omalla tavallaan käsi kädessä suorituskykyparannusten sekä kehittyneen tekoälylaskennan kanssa.

Kuluttajana puhelinten 5G-ominaisuuksiin ei käytännössä tarvitse enää juuri kiinnittää huomiota.

Taittuvien puhelinten esiinmarssiakin olemme seuranneet jo useamman vuoden ajan, mutta se on tapahtunut varsin hitaasti. Hintaluokka kyseisissä laitteissa on tippunut vähitellen inhimillisemmälle tasolle ja toteutuksista on poistettu jo suurimmat kompromissit, mutta massamarkkinaa ne eivät vieläkään ole onnistuneet saavuttamaan ja edulliseksi niitä ei edelleenkään voi kutsua. 5G-yhteydet puolestaan ovat vakiintuneet älypuhelinmarkkinoilla käytännössä perusominaisuudeksi, joka ei ole enää lippulaivaluokan yksinoikeus. 5G-verkot ovat saatavilla puhelimiin jo käytännössä läpi lähes koko hintahaitarin ja itse verkotkin alkavat olla levinneet kattavasti myös kaupunkien ulkopuolelle. Kuluttajana puhelinten 5G-ominaisuuksiin ei käytännössä tarvitse enää juuri kiinnittää huomiota, sillä esimerkiksi alkuaikojen huolet kasvaneesta akunkestosta ovat jo haihtuneet tekniikan kehittyessä.

Android-valmistajat ovat alkaneet ottamaan itseään niskasta kiinni päivityslupaustensa suhteen.

Verkkoasioista päästäänkin järjestelmäpiirin lisäksi toiseen tänä vuonna tapahtuneeseen merkittävään kehityssuuntaukseen – Android-valmistajat ovat alkaneet ottamaan itseään niskasta kiinni päivityslupaustensa kanssa. Samsung näytti esimerkkiä jo viime vuonna, kun korealaisvalmistaja päivitti lupauksensa neljään suureen Android-versiopäivitykseen ja viiden vuoden tietoturvakorjauksiin. Tänä vuonna OnePlus päivitti lippulaivaluokkansa päivitykset Samsungia vastaavalle tasolle ja Xiaomi sekä Honor puolestaan päivittivät hekin tietoturvakorjaukset viiteen vuoteen, vaikka Android-versiopäivitysten lupaus onkin edelleen lyhyempi (kolme vuotta). Myös Motorola on ottanut Edge 40 Pronsa kanssa askelen parempaan päin kolmen versiopäivityksen ja neljän vuoden tietoturvatuen muodossa. Toki päivityslupausten osalta on hyvä huomioida, että pelkkä lupaus ei vielä riitä, vaan siitä on hyvä pitää myös kiinni ja päivitysten laadun tulee pysyä kunnossa loppuun saakka. Valitettavasti tulevien päivitysten laatu on kuitenkin asia, jota puhelinten julkaisuaikaan tehdyissä arvioissa ei voida ennakkoon tietää, mutta io-tech pyrkii seuraamaan niitä aiempien sukupolvien osalta uusien mallien tuotetestien yhteydessä ja tarvittaessa uutisoinnin muodossa.

Samalla kun suuret kehitysharppaukset teknisissä ominaisuuksissa ovat jääneet viime vuosina vähälle, ovat puhelimien hinnat olleet tasaisessa nousussa. Käytännössä hinnat ovat tasaantuneet monin osin yli tuhanteen euroon läpi koko lippulaivaluokan. Jos high-end-luokan laitteen haluaa saada selvästi alle tonnilla, on suorituskyvyn ulkopuolelta tehtävä jo selviä kompromisseja keskihintaluokan puhelinten tyyliin. Sen myötä puhelimesta on hyvinkin loogista pitää kiinni pidempään kuin vuoden tai kaksi.

Tekniikan kehittymisen puolesta männävuosien uuden kiinnostavan tekniikan kuluttajille luomasta puhelimien päivityspaineesta on jo siirrytty hillitympään vaihtotarpeeseen ja nykypäivän lippulaivapuhelimia voi helposti käyttää kolmesta neljään vuotta, ilman että tippuu teknisten ominaisuuksien osalta täysin kehityksen kelkasta. Kehitys on teknologian aallonharjan seurannan kannalta toki hieman entistä tylsempää, mutta elektroniikkajätteen kertymistä se tulee toivottavasti hieman hidastamaan.

Kokonaisuudessaan lippulaivaluokan puhelimissa on nähty tänä vuonna pientä toivottua piristymistä ja osa julkaisuista esiintyvät jälleen oikeasti kiinnostavina päivityskohteina vuoden-pari vanhoille edeltäjilleen. Suurelle rahalle on parhaimmillaan tarjolla vastineeksi puhelimia, jotka ovat erittäin monipuolisia ja varsin tasapainoisia kokonaisuuksia – kuten ylemmissä hintaluokissa kuluttajan pitäisikin voida odottaa. Kun tekniikassa ei nähdä suuria kertaharppauksia, puhelinvalmistajien on hyvä aika panostaa yhteisiin standardeihin sekä pitkään tukeen erottuakseen joukosta, kun kuluttajat etsivät puhelinta mahdollisesti jopa viideksi vuodeksi.